Vuosi 2018 lukuina; 11x valionarvo, 1x voittajatitteli, 1x koulutustunnus ja 1x MH-luonnekuvaus

Huh, meidän vuosi 2018 on ollut aika uskomaton. Tuskin tulee toista vuotta, minkä aikana kerätään peräti 12 (14) etuliitettä Saden ja Dieselin nimien eteen. Perkaan meidän vuotta hieman tähän alle, lukekoon ken jaksaa.

Näyttelyt

Näyttelyitä kierrettiin ennätyspaljon, ja suurin osa näyttelyistä suuntautui ulkomaille. Tammikuussa käytiin Liettuassa, maaliskuussa Latviassa ja huhtikuussa Virossa. Liettuasta kotiintuomisina oli Sadelle 2x cacib ja 2x sert, Dieselille 2x j-sert ja sitä myöten Liettuan juniorimuotovalio –titteli. Latviasta saatiin Sadelle 1x cacib ja 2x sert, Dieselille 2x j-sert ja Latvian juniorimuotovalio –titteli. Viron reissu olikin ihan omaa luokkaansa, mutta siitä löytyy erillinen postaus (täältä). Kotiintuomisina Virosta oli Sadelle sert, minkä myötä Sade valioitui Viroon ja sai oikeuden hakea valionarvoa myö Suomeen, Liettuaan ja Latviaan sekä Baltteihin. Virosta Diesel sai 2x j-sert ja Viron juniorimuotovalio –tittelin sekä Balttien juniorimuotovalio –tittelin.

Elokuussa suunnattiin Dieselin kanssa maailmanvoittajaan Hollantiin, mistä kotiintuomisina BENELUXJW-18, ja WDS jun3 (lisää reissusta täältä). 

Lokakuussa reissaaminen jatkui Saden ja Dieselin kanssa Venäjällä, mistä mukaan tarttui kummallekin sertit ja Dieselille j-sert sekä RYP1 –sijoitus. Näinpä Sade siis sai Venäjän muotovalio –tittelin, Diesel Venäjän juniorimuotovalio-tittelin ja Dieselillä on myös aikuisten serti roikkumassa Venäjälle (lisää reissusta täältä).

Ulkomaan reissujen välissä kierrettiin Dieselin kanssa Suomen näyttelyissä seitsemän kertaa, mistä saaliina 3x sert ja 1x nord sert. Mä olen kyllä niin tyytyväinen tähän näyttelyvuoteen. Ja kuinka ollakkaan, nälkä kasvaa syödessä, ja vuodelle 2019 on tehtynä jo yhtä sun toista suunnitelmaa ja aika monta näyttelyilmoakin on jo tehty.. 

Tässä vielä näyttelysijoituksia:

Diesel: 1x RYP1, 5x ROP, 5x ROP-J, 2x VSP, 2x VSP-J

Sade: 4x VSP

Nopea katsaus kaikkiin meidän 2018 vuoden näyttelyihin:

Diesel

Sade

Agility

Aglityn suurin saavutus 2018 oli osallistua mun ja Saden ensimäisiin yksilö SM-kisoihin JA saada meidän eka AGI-SERT (postaus agi-sertistä täältä). Lisäksi edustettiin toistamiseen YLÖKKin SM-joukkueessa. Meidän SM-kisat sujuivat loistavasti, ja joukkuekisassa tehtiin Saden kanssa NOLLA ja lopulta meidän joukkue oli sijalla 25/72. Yksilökisoissa tehtiin Saden kanssa karsintaradalta NOLLA. Valitettavasti finaaliin otettiin kuitenkin vain rajallinen määrä koirakoita, ja aikavertailussa jäätiin ulos finaalista, lopulta siis sijalle 68/247. Piirinmestaruusjoukkueeseen emme hakeneet, sillä niiden ajankohtana olin D:n kanssa Hollannissa. Vuoden 2018 aikana tehtiin Saden kanssa 9 kertaa NOLLA.

Kuukauden treenitaukoa lukuunottamatta Sadella ja Dieselillä oli ryhmäpaikka koko vuodelle. Vuoden aikana saatiin Saden menoon vauhtia ja varmuutta keppeihin sekä keppikulmiin. Myös puomin alastuloa työstettiin ja aika näyttää, mitä sen kanssa tullaan vielä tekemään. Diesel mitattiin 20.10. virallisessa mittaustilaisuudessa maksiksi lukemalla 50.5 cm. Treenien myötä Dieselin tekeminen saatiin myös sille tasolle, että alkuvuodesta 2019 voidan harkita kisaamista (todellisuudessa Diesel on jo ilmoitettu kisoihin alkuvuodelle 2019).

Toko

Diesel kävi kevät- ja syyskauden tokotunneilla, ja jos mulla riittäisi aika ja motivaatio, saataisiin Dieselistä melko pienellä työllä kisavalmis ALO-luokkaan. Nyt kuitenkin toko pysyy ainakin toistaiseksi vain kategoriassa ”harrastetaan huvikseen”.

Rally-Toko

Sade treenasi kevät- ja syyskauden rally-tokoa ja vaikka teknisesti Sade olisikin kisavalmis, ei vireenhallinta ole sillä tasolla, että meidän kannattaisi kisoihin lähteä. Kovin tuo on innoissaan, mutta se into purkautuu kovin herkästi tarjoamisena ja steppaamisena, ja Sade ehtii tehdä kyltillä paljon muutakin kuin mitä pyydän. Edelleen tarvitsee kiinnittää huomiota siihen, että mä olen liioitellun rauhallinen ja selkeä. Pitänee pistää harkintaan, josko sitä kuitenkin kisaisi taas vuonna 2019.

Paimennus

Diesel kävi menestyksekkäästi paimennustaipumustestissä ja saa käyttää nimensä edessä koulutustunnusta PAIM-T1 (lisää paimennustaipumusreissustamme löydät täältä). Vähän jäi kyllä kipinää hommaan, lienee pakko mennä kummankin koiran kanssa lampaille seuraavana kesänä.

MH-luonnekuvaus
Diesel suoritti lokakuussa oikein itsensä näköisesti mh-luonnekuvauksen. Tarkemmin mh-kuvauksesta voi lukea sen omasta postauksesta (täältä) tai koiranetistä (täältä). 

Muuta

Vuoden 2018 aikana Diesel kävi myös seuraavissa terveystarkeissa:
Selkä (LTV1, VA0), Kyynärät (0/0), Lonkat (A/A), Silmät (terveet), Sydän (terve), Polvet (terveet). Diesel jalostustarkastettiin myös hyväksytysti elokuussa rotumme erikoisnäyttelyn yhteydessä järjestetyssä jalostustarkastuksessa.

Toko - ihanaa vai kamalaa?

Mun fiilikset tokoa kohtaan on heitelleet vuoristorataa. Hetkittäin se on hirveän kivaa, ja suunnittelen treenaavani koirat kisakuntoon. Seuraavassa hetkessä toko onkin kaikkea muuta kuin kivaa, ja en ikinä aio startata koirieni kanssa kisoissa. Tämä heittelehtiminen johtuu varmasti osittain siitä, että en ole ikinä kouluttanut tokokoiraa, joten koen, että en osaa. En osaa pilkkoa liikkeitä tarpeeksi pieniin paloihin. En osaa vaatia oikeita asioita. Enkä osaa keskittää huomiotani niihin liikkeen oleellisimpiin asioihin.

Fiilisten vaihteluun vaikuttaa toki myös se, miten treenit on menneet. Pari viikkoa sitten Sade pääsi treeneihin tuuraamaan Bolttia, ja etukäteen oletin, että kovinkaan moni liike ei tulisi olemaan täsmällinen tai semmoinen kuin toivoisin. Ja vielä mitä. Sade teki äärettömän täsmällistä työtä ja se into, millä Sade työskenteli. Esimerkiksi luoksetulosta saatiin Jaloselta palautetta, että voi kun kaikki koirat tekisivät luoksetulon aina tuolla innolla, ja tuolta sen kuuluu näyttää. Myös liikkeet, joita Sade ei ole harjoitellut kuin ehkä kerran arviolta vuosi sitten, sujuivat yli odotusten kuten kaikki muukin. Tuona hetkenä hetkellisesti jo harkitsin, että treenaisin Saden kisakuntoon. Aika monta liikettä olisi jo hallussa..

Samat fiilikset Boltin kohdalla. Olemme käyneet Boltin kanssa tämän kevään Jalosen Mikan tokotunneilla. Mikan kanssa ei opetella monotonisesti kilpailuliikkeitä, vaan tehdään paljon liikkeitä tukevaa työtä. Tehtäviä, joissa koira joutuu kuuntelemaan, eikä voi vain suorittaa ”näin tää aina menee” –fiiliksellä. Toisinaan treenit menevät loistavasti, ja toisinaan tuntuu, että Bolt ei tee muuta kuin kerää kierroksia muista koirista. Paljon se on kuitenkin mennyt eteenpäin ja tykkään kovasti sen tavasta tehdä töitä, silloin kun se keskittyy.

Kummankin koiran kanssa mun kompastuskiveni on nouto. Ja siinä vielä nimenomaan se kapulan pitäminen siihen asti, että annetaan lupa irrottaa. Sanon, että tämä on mun kompastuskiveni, sillä en epäile hetkeäkään etteivätkö Sade ja Bolt selviäisi noudosta ja ALOn pidosta, jos joku osaisi liikkeen heille opettaa.

Tiistaina oltiin Boltin kanssa Mikan tokotunnilla ja ulkokentällä. Päästiin testaamaan uutta tapaa noutokapulaan. Kapulan päässä oli naru, ja ”ankkuri”. Eli nyt jos Bolt korjaisi otettaan tai rupeaisi kapulaa jäystämään tippuisi se heti suusta. Tovi meni, kun Bolt seuraili ja ihmetteli ankkuria. Pian äijä kuitenkin rohkaistui ja päästiin tekemään ”pidä”. Ja hienosti tuo nuori mies piti kapulaa ja veti ankkuri perässään! Kerrankin Boltilla oli nätti oti kapulasta. Yleensä kun sen tavoitteena on saada kapula takahampaiden väliin ja mahdollisimman kuuluva rasahdus kapulasta.

Mistä mä saisin kunnon tuntuman liikkeiden tekemiseen ja opettamiseen? Ja fiiliksen pysymään korkealla?

Vähän rallya Sadelle ja tokoa Boltille

FB:stä bongasin, että Koirakoutsille vapautui tiistai-illalle valkkuryhmiin paikat sekä Sannin rally-tokoon että  Mikan tokoon. Ja paikkojen haltija ilmoitti jalomielisesti, että jotteivat paikat jää käyttämättä saa noipen hep:in huutaja mennä treenailemaan ilmaiseksi. Pitihän se huutaa treenit tälle illalle, vaikka alkuperäinen suunnitelma olikin tehdä pitkä hihnalenkki (Boltin tassu on edelleen puolikuntoinen metsässä liukastumisen jäljiltä).

Ilta alkoi siis rally-tokolla, mikä oli aivan paikallaan viikonlopun luokkanousun jäljiltä. Nyt olisi nimittäin taas opeteltavaa, että päästään tammikuussa korkkaamaan AVO-luokka :) Treeneissä aiheena ei kuitenkaan ollut avoimen luokan liikkeet vaan voittajaluokan liikkeet ja varsinkin käännökset.

Alkuun harjoiteltiin peruuttamista, ja koska me ei olle tätä ikinä aiemmin tehty, menin seinän viereen ja "pakki" samalla, kun otin askeleen taaksepäin. Muutaman kerran Sade pyörähti itsensä ympäri, mutta aika pian se hoksasi, mitä siltä haluttiin. Peruuteltiin seinän vieressä muutaman askeleen matkaa Saden ollessa sekä vasemmalla että oikealla puolellani. Tästä on hyvä jatkaa peruuttelun treenaamista eteenpäin.

Seuraavana vuorossa oli lyhyt voittajan liikkeistä koostunut rata. Tässä ainoa kyltti, jota olemme aikaisemmin tehneet on 270 käännös oikeaan. Rata sisälsi useammassa kohdassa seuraamista oikealla puolella. Puolenvaihdon jalkojen välistä ja takaa, "molemmat oikeaan täyskäännös", "molemmat vasempaan täyskäännös", istuminen oikealla puolella yms. Yllättävän luottavaisin mielin kuitenkin lähdettiin rataa suorittamaan, sillä Sade osaa pyörähtää käsiavulla ja käskyllä "hop".

Ainoat kyltit, jotka eivät menneet aivan täydellisesti olivat ensimmäinen kyltti, jossa istumasta seisomaan vaihto mun sivulla tehden ei ole Saden mielestä mistään kotoisin. Kädellä auttaen Sade kuitenkin nousi seisomaan, ja maahanhan se meneekin todella nätisti. Toinen haasteellinen kyltti oli "istu", kun olisi pitänyt mun oikealla puolella istua. Ei siis olla ollenkaan vahvistettu tai tehty oikealla puolella olemista, joten ensimmäisellä yrittämällä Sade vaihtoi mun vasemmalle puolelle, kun olisi pitänyt istua. Uusittiin tämä kyltti, ja tällä kertaa ei ollut mitään ongelmaa istua mun oikealla puolella.

Muuten rata olikin nätti, ja ainoat moitteet sain siitä, että varsinkin kyltittä 9 unohdin käteni nyrkkiin ja se nyki houkuttellevasti. Eli tästä olisi ainakin voittajassa tullut pistevähennyksiä. Vähän tarkkuutta omiin käsiin, niin hyvä tästä tulee :)

Lopputunnista tehtiin vielä saksalaisia eli 2x vasen täyskäännös. Tässäkin näytin käsilläni aivan liian vahvoja apuja, mutta josko mä pääsisin avuistani, kun saadaan vähän reilummin toistoja alle :) Ja kun koira tietää, mitä tehdään :D

Boltin kanssa ehdittiin käydä sunnuntaina seuran järjestämällä tokotunnilla, jolla aiheena oli seuraaminen. Meidän haaste on, että Bolt seuraa hyvässä kontaktissa askeleen, mutta tämän jälkeen alkaa haahuilu. Olen ajatellut etten halua imuttaa, eli opetan askel kerrallaan, kaksi askelta kerrallaan jne. Mutta tällä meidän askeltaktiikalla kun ei päästä vielä harjoittelemaan montaa askelta, niin käännösten, sivusiirtymien yms. harjoittelu on haasteellista. Sen vuoksi meille suositeltiinkin sunnuntaina, että harkitsisin sittenkin imuttamista. Imuttamallahan Bolt seuraa loistavasti. Sivusiirtymät vaativat vielä imuttamallakin treeniä, että rintamasuunta säilyisi eteenpäin eikä pylly menisi askelien välillä maahan.. Tätä täytyy siis vielä harkita!

Mutta se eilinen tokotunti. Ensimmäisen harjoituksen tarkoituksena oli saada koira kuuntelemaan "kolmea pyhää" (istu, maahan, seiso), sekä antaa koiralle ohjaajasta lähtöisin oleva häiriö. Eli Bolt seuraamaan ja muutaman askeleen jälkeen "seiso". Tämän jälkeen oli tarkoitus, että Bolt seisoo paikallaan ja mä kierrän sen ympäri lahje koiraa hipoen. Matka jatkui seuraamiselle ja muutaman askeleen jälkeen "istu", jolloin taas kierrettiin lahje koiraa hipoen. Ja matka jatkui taas muutaman askeleen verran seuraten ja "maahan", jonka jälkeen jälleen kierrettiin koira.

Maassa Bolt pysyi hienosti, kun sitä kiersin, ja istuessakin sain sen pysymään paikallaan, kun ensin muutaman toiston verran avitin sitä kädelläni (nami nenään kiinni ja kierto). Seisoessa tuntui kuitenkin hyvin hankalalta pysyä paikallaan. Taas laitoin namin nenään kiinni ja kiersin, jolloin Bolt pysyi paikallaan, mutta ilman namia tämä ei onnistunut. Niinpä helpotin tätä osuutta harjoituksesta ja otin vain askeleen suuntai toiseen ja palasin palkkaamaan.

Seuraavana harjoituksena teimme ALO:n hyppyä (rima niin alhaalla, ettei Boltin tarvinut kuin kävellä yli kuntoutuvan tassunsa kanssa). Muutamaan ekaan toistoon jätin Boltin täysin suoraan linjaan esteeseen nähden ja hienosti Bolt tuli esteen kautta sivulle. Pian jätin Bolttia kuitenkin jo "pois linjalta", jotta saadaan opetettua Bolt itse hakemaan hyppy sivulle tultaessa. Tässä saatiin myös hienoja onnistumisia, mutta jos jätin Boltin hiemankin liian kauas linjalta, Bolt tuli mielellään suoraan sivulle eikä suorittanut esteitä. Tämä ei tarvitse muuta kuin toistoja, niin hyvä tästä vielä tulee :)

Tälläkin kertaa kierreltiin merkkiä, ja edelleen oli aivan yhtä hankalaa Boltille. Boltin mielestä ei ole niin justiinsa vaikka merkin talloisi. Nyt muutetaan namin paikkaa kauemmas merkistä, jotta saadaan merkkiin osuminen kannattamattomaksi. Pitänee käydä ostamassa oma merkki, jotta päästään tätä treenailemaan :)

Lopussa tehtiin vielä seuruutreeniä liikkurin käskyttämänä. Lyhyiden siirtymien ja käännösten jälkeen koirat jätettiin paikkamakuuseen, josta ne sitten kutsuttiin yksitellen luoksi. Aivan lopuksi otimme vielä koirat perusasentoon, ja Mika kävi jokaisen kohdalla käskyttämässä "maaahan, seiso". Tässä Bolt pysyi oikein hienosti eikä välittänyt Mikan käskyistä ollenkaan :) Sama tehtiin vielä niin, että koirat olivat vierellämme maassa, ja Mika kävi taas käskyttämässä liikkeiden vaihtoja ja kaikkea mitä keksi. Bolt ei välittänyt Mikan käskyistä, mutta koitti minulle trajota, että josko haluaisin jo Boltin istumaan viereeni. Eli meidän treenilistalle pääsee myös vierellä odottaminen. Vähän tarvitsee saada lisää malttia siihen, että annetussa asennossa odotetaan kunnes toisin kerrotaan.

Kovin oli pätevä pieni poikani ja jaksoi tällä viikolla keskityyä hyvin koko tunnin. Vähän meinaa välillä kierrokset nousta, kun vieras koira tulee lähelle, mutta kierrokset saadaan onneksi palaamaan takaisin "työmoodiin". Jäätiin tunnin jälkeen vielä juttelemaan Mikan kanssa Boltissa ja Mika sanoi, että mun pitäisi vielä enemmän jättää omaan arvoonsa Boltin kierrosten nouseminen ja tyhjä louskuttaminen. Toi on niin malliopittua käytöstä, että jos mä lähden siihen mukaan, niin helposti vaan pahennan tilannetta. Hyvällä mallilla kuulemma ollaan, ja mukava oli kuulla, että olen tehnyt hyvää työtä Boltin kanssa :)


Vielä kun saataisiin ohjaajalle vähän paremmat taidot, niin meillä ei olisi kuin taivas rajana! Mutta ainahan se on oltava jokin hidaste matkalla, vai mitä ;)

Boltin tokot

Oltiin keskiviikkona tokoilemassa Mikan tokovalkussa Koirakoutsilla. Yleensä tokoilemme ulkona, joten nyt oli paljon muuttujia; vieras halli, vieraat treenikaverit ja miesohjaaja. Niin, ja väliaidan toisella puolella oli myös treenit menossa.

Treenit koostuivat seuraavista aihealueista:
- päkiäkäännös vasempaan
- merkin kierto
- kuunteluharjoitus
- seuruusta istuminen
- liikkurin huomioiminen
- intensiivinen seuraaminen

Paljon oli siis asiaa ja paljon uutta meille. En muista, millä treeni alkoi, mutta hyvin alkuun tehtiin kuitenkin koirille takapäätreeninä 90 asteen käännöksiä vasempaan niin, että käännyttiin vasemman jalan päkiällä (jalka ei siis noussut maasta). Ohjeeksi saimme, että namikäsi mukaan, jotta saadaan vahvistettua koiralle paikkaa, jossa haluamme sen olevan. Ja namikäden kanssa tämä sujuikin ihan kohtalaisesti, välillä tosin piti avittaa hihnalla, että se pyllykin muistettiin siirtää.

Seuraavana vuorossa oli merkin kierto. Muut olivat tehneet tätä selvästi ennekin, sillä he lisäsivät houkutuksen merkin taakse. Houkutus peitettiin apparin toimesta, jos koira rynni merkille, ja näin aiheutettiin koiralle pettymys, millä saatiin aikaan koiran toiminnan muuttuminen. Mutta siis, takaisin siihen, mitä Boltin kanssa tehtiin. Kädellä ja jalalla ohjaten lähettin Bolttia kiertämään merkin, ja kyllähän Bolt kiersikin. Se tosin ei välittänyt pätkän vertaa siitä, että talloi takatassuillaan merkin. Koitettiin korjata tätä sillä, että nami kädellä jeesin Bolttia tekemään laajemman kaaren... Saa nähdä, mihin tän kanssa päästään.

Kuunteluharjoituksessa Bolt oli edessäni, josta käskytin sitä "maahan - istu - maahan - istu - sivulle", ja sivulla uusiksi "maahan - istu - maahan - istu - paikka". Tämän jälkeen siirryin reilun metrin päähän ja käskytin "tule - maahan". Ensimmäistä kertaa tehtiin luoksetulon stoppia ja upeasti ukko heitti maahan! :) Vähän vaan itsevarmuutta ja nopeutta, niin tästä saadaan joskus vielä hieno liike :)

Seuruusta istuminen. Mikan ajatuksena oli, että "istu"-käskyn jälkeen jatkaisimmekin matkaa taaksepäin, jolloin koira ei pääse säättelemaan meitä katseellaan. Kas kummaa, eipä tämä ensi kokeilulla onnistunutkaan. Ai muka liikkeet pitää pilkkoa? Niin, ehkä se olisi hieman armollisempaa Boltille :) Eli "istu" ja ainoastaan painon siirto taaksepäin etten saa Bolttia kääntymään mukaani. Kun painonvaihdot sujuvat ilman, että Bolt kääntyy tai liikuttaa etujalkojaan, voin ottaa askeleen taaksepäin. Ja pikkuhiljaa siis useamman askeleen, kun edellinen pala on saatu vahvistettua.

Seuraavaksi oltiin ympyrässä koirat peusasennossa. Puolisilmällä piti nähdä Mika, joka kääntyili summanmutikassa aina jotain koirakkoa kohti ja osoitti, jolloin koira piti käskeä maahan / istumaan. Muutaman kierroksen jälkeen koirat jätettiin paikoilleen ja tehtiin paikkamakuu. Boltin paikkamakuusta olen kyllä ylpeä :) Mun ei tarvi arpoa pysyyköhän se vaiko ei, sillä tiedän sen pysyvän. Toki jos vieteinen koira ampaisisi ylös, niin joutuisin pohtimaan kestääkö..

Intensiivinen seuraaminen. Huoh. Perusasennosta juoksua, täysikäännös ja juoksua. Millä mä saan tän meidän seuruun sille mallille, että onnistuisi? Bolt ottaa ensimmäisen askeleen hyvin mallikkaasti, mutta sen jälkeen se saattaa katsella omiaan ja jäädä jälkeen. Mikan vinkki oli, että namit käteen ja vahvistamaan haluttua käytöståä. Eli palkkaa tiheämmin. Vähän olen koittanut tähän tuota naksuttelua, ja häiriöttömissä paikoissa se on mennytkin oikein hyvin.

Kaiken kaikkiaan tunnilla tuli paljon asiaa. Ja Boltista huomasi, että lopputunnista se oli henkisesti väsynyt. Kaikki se skarppaaminen, kun ympärillä oli vieraita koiria vei veronsa, ja viimeiset harjoitukset olivat jo haastavia toteuttaa. Bolt oli hyvin tyytyväinen, kun pääsi autoon lepäämään kotimatkan ajaksi :)

Tokoa torstai-iltaan

Torstaina oli pitkästä aikaa ohjatut tokotreenit. Eli toisin sanoen pääsimme näyttämään, missä on edetty, missä junnataan paikallaan ja mitä ei vaan osata.

Sade. Se kai kuvittelee olevansa niin kovin hauska. Taatusti tietää, mitä käskyt tarkoittavat, mutta tekeekin päinvastoin. Mua turhauttaa, kun meidän pa on edelleen kaikkea muuta kuin valmis. Millä mä saan mistään muustakaan valmista, jos tääkin takkuaa?

Silloin, kun Sade tulee sivulle-käskyllä hienoon pa:han, se tarjoaa maahan menoa jos ei saa heti uutta käskyä. Se ei malta odottaa rauhassa paikallaa, vaan heti tarvittaisiin uusi käsky. Nyt saatiin sitten rauhoittumisharjoituksia. Palataan takaisin harjoituksiin, mitä tehdään pentujen kanssa. Namia kumpaankin käteen ja kun Sade on rauhallinen, palkataan. Sade tarjoaa helposti maahan heittäytymistä, noin ½ metrin päähän musta, eli kädet reisien väliin houkuttelemaan Sadea sekä istumaan että tulemaan hieman lähemmäksi.

Sadelle voidaan myös luoda jännitettä. Käskyn jälkeen se ½ sekuntia, kun se miettii tekikö oikein vai ei. Ennen kuin ehtii tarjoamaan mtn muuta, palkataan! Tätä on hankala selittää. Mirva selitti tätä mulle, että se tilanne, kun avaat oven ja tajuat sen olleen väärä ovi. Nyt tätä kirjoittaessa en enää muista, miksi tätä piti tehdä, eli pitääpä kysäistä tätä Mirvalta :)

Käännöksiin saatiin vinkkejä myös, sillä varsinkin vasemmalle käännökset ovat katastroofeja. Eli ensin Sade opetetaan rytminmuutoksiin. Eli vaikka käveltäisiin hitaasti, silti ei isketä peppua välissä maahan. Tämän jälkeen VALMISTELEVA ASKEL ennen käännöstä. Ja oikea jalka kääntyy 90 astetta, eli bloggaa Saden eteenpäin kävelemisen. Myös oikealle käännyttäessä otetaan valmisteleva askel, mutta tämä ei ole niin haastava takapäänkäytön suhteen :)

Boltin kanssa treenattiin sivulle tulemista, eli perusasentoa. Se alkaa olla oikeasti teknisesti taitava, joten voin ruveta siltä vaatimaan. Turhautumisesta kielivästä louskutuksesta kielletään ja "ylös tuleminen" (hyppiminen vasten) kielletään sivulle tulemisessa.

Boltin kaukoihin (ja kaikkeen muuhun treenaamiseen) tarvitaan yllätyksellisyyttä. Ei aina koemaisia harjoituksia vaan välillä palkka jo yhdestä liikkeestä. Välillä heitetään palkka ja välillä tuodaan. Välillä käsketään kaukaa ja välillä läheltä yms. Toisinaan ei käsketäkkään vaan odotellaan vain. Näin koitetaan välttää sitä, että Bolt suorittaa konemaisesti kuuntelematta, mitä siltä oikeasti pyydetään.

Boltin kapulaan rauhallisuus mukaan. Nyt se haluaa kapulan ja tietää, mitä käsky tarkoittaa, joten sen pitää malttaa odottaa käskyä. Opetetaan Bolt sietämään kättä leukansa alla, jotta saadaan tästä joskus kunnon liike (nythän en voi ottaa kuin kapulan päistä kiinni ja heti käsky ettei sylje). Eli opetetaan, että mä voin koskea kapulaan ja kuonoon, vaikka kapula on suussa. Tää on muuten Boltin mielestä aivan kamalaa! Tarkoitus on, että Bolt ymmärtää aikanaan, että vasta irtikäskyllä irtipäästäminen tuottaa tuloksen. Jos iteksiään irrottaa, siitä ei hyödy ollenkaan.

Paljon on taas kaikkea, mitä pitää treenata. Boltin saa varmasti paljon nopeammin kisakuntoon kuin Sade, sillä B on todellinen putkiaivo <3 Sade puolestaan on niin narttu kuin vain voi olla :D Eli voi olla, että Saden kanssa kisaillaan vaan agissa ja rallyssa, mutta Boltin haluan tokokisoihin.

Perjantai tarkoittaa tokoa

Unohdin perjantaina ottaa mukaan treeneihin kynä ja paperia, että olisin saanut treeneissä merkattua ylös, mitä tehtiin. Loppu ilta meni pakatessa ja viikonloppu hurahti kuin siivillä, joten nyt on tuskaa muistella, mitä perjantaina treenattiin. Niin, ja mitä saatiin kotiläksyiksi!

Vanhemman oikeudella Sade aloitti treenit. Parkkipaikalta löytyi hyvin houkutteleva keppi, millä nostatin Saden kierroksia ja "pidä" -käskyllä tarjosin kepin eteeni Saden otettavaksi. Sade nappasikin kepistä hyvin innokkaasti kiinni ja otti jopa askelia keppi suussa. Myös "irti" -käsky toimi tällä erää hyvin. Palloleikissä meillä on ollut ongelmana, etten saa Sadea tulemaan jalkojen läpi heittäessäni uuden pallon. Siihen ei nyt kuulemma tarvitse käyttää liikaa energiaa, vaan jos menee niin hyvä, jos ei, niin maailma ei siihen kaadu. Nyt siis vaan lisää "pidä" -treeniä kaikela muulla kuin kapulalla :)

Meidän perusasento on edelleen kesken. Ja nyt Sade on keksinyt tarjota kaikkea muuta, kun pyydän sen sivulle. Se menee maahan, pyörii ja hyörii yms. lällätellen mennessään. Nyt koitettiin sitten seuraavaa harjoitusta: kävelin Sade hihnassa kohti autoa, ja käännyin auton viereen sanoen "sivulle". Sadelle jäi siis tila mun ja auton väliin, jotta se joutui istumaan suorassa ja tarpeeksi lähellä. Ainoa vaan, että ekalla toistolla Sade yritti kaikkensa ettei sen olisi tarvinut tulla mun ja auton väliin. Eikä kyse ollut siitä että se olisi kokenut liian painostavaksi sen, että joutui väliin. Seuraava toisto meni siis jo huomattavasti kivuttomammin, ohjatessani tarvittaessa Sade hihnalla tulemaan oikeaan paikkaan. Tätä nyt vaan lisää ja pikkuhiljaa kasvatetaan väliä mun ja esim. seinän välissä, katsotaan mihin Sade asettautuu ja tarvittaessa palataan takaisin pienempään väliin.

Sade ei edelleenkään mene mielellään autoon. Ja nyt kun mulla ei ollut viime viikolla maanantaita lukuun ottamatta autoa käytössäni, niin en päässyt edes tekemään autotreeniä. Nytkin olin äitin autolla treeneissä, joten tilanne oli hyvin erilainen kuin "normi" eikä päästy teenaamaan todellista tilannetta. Namit kuitenkin autoon valmiiksi ja esim frisbeellä leikitäen autolle. Hurjat kehut, kun menee itse autoon. Rakennetaan nyt tosta autoon menemisestä mieluinen juttu :)

Palkkaamisesta puhuttiin sen verran, että pallolla palkataan tästä eteenpäin vasta, kun koko oma suoritus on tehty, koska se on se superpalkka!  Eli kesken treenin palkataan esim. namilla, mutta pallo säästetään vain loppuun. Namin lisäksi käytetään palkkana "pyörähdystä", kun se kerta on Sadelle mieluinne. Sade siis hyörii ympyrää, kun on kiihdyksissä. Nyt yhdistetään tuo pyörähdys palkkaan. Eli esim. seuraamiseta "vapaa", ohjataan pyörähtämään ja palkka. Jotain hirveän kivaa, mitä odottaa sen namin lisäksi! Tätätkään ei käytetään joka kerralla, vaan vain niihin parhaisiin suorituksiin :) Tää olis ilmeisesti semmoinen palkka, mitä on helppo hyödyntää sitten  jatkossa monessakin tilanteessa. Saa nähdä, saadaanko tästä rakennettua niin hyvä juttu, että  Sade kokisi sen jossain välissä palkaksi.

Ehkä suurin anti näistä treeneistä Saden kanssa oli se, että mä pidän sen nyt toistaiseksi hihnassa, kun treenataan. Näin ihan siksi, että Sade ei pääse lällättelemään vaan joutuu töihin. Se ei saa mieleisiään taukoja heittämällä maahan vaan joutuu tekemään, mitä pyydän.

Mirva katseli Saden menoa eikä osannut päättää onko Sadella aivan ääretön huumorintaju vai onko se koiramaailman narsisti. Mä toivoisin ensimmäistä ;)

Boltilla oli parempi meno kuin viikko sitten. Joskaan meno ei ollut edelleenkään sitä, mitä se on näyttänyt osaavansa. Eli nyt pitää malttaa tehdä sen kanssa helppoja juttuja sen jaksamisen mukaan, ettei se ala yhdistää tokoon mitään negatiivista. Luulen, että Boltin selkä kipuilee hieman tällä hetkellä. Jumit alkavat ehkä hitusen helpottaa, sillä ukko venyttelee toisinaan jopa tapapäätään itse. Ymmärtääkseni kipuilu on hyvin mahdollista, kun jumit lähteät aukeamaan siitä jäkistä, missä ne ovat olleet. Nyt vaan lisää hierontaa, venyttelyjä ja takapäätreeniä, että saadaan poika kuntoon<3

Mutta itse treeneihin. Annan edelleen myös Boltille liian vahvan käsiavun sivulle -tulossa. Nyt otetaan hihnalla sitten apua tähän, että saadaan käsiapu pois ja poika perusasentoon. Liian vähän ollaan nyt treenattu edes sivulle tuloa, kun takapään treenit ja kaukojen alkeet on vieneet tehokkaasti aikaa. Eli pa taas tehotreeniin!

Boltin kanssa tehtiin myös kaukoja. Mirva lisäili namia targetille aina, kun Boltin vapautin. Kovasti se ukko vielä luulee, että yhden vaihdon jälkeen targetille ilmestyy nami, joten keskittyy aina vaihdon jälkeen vain kuikuilemaan taakseen. Lisää treeniä, niin saadaan tämäkin korjattua. Boltilla on loistavat vaihdot asennoissa. Sen takapää pysyy hyvin paikoillaan ja etupää liikkuu. Takapalkalla ollaan tehty vasta istu - maahan vaihtoja ja edessä istumalla myös seisomaan vaihtoja. Seisomista ei kuitenkaan lähdetä vielä treenaamaan niin, että olisi edes askeleen päässä Boltista ettei vahingossa pilata sitä :) Ruvetaan sitten jossain välissä lisäämään seisominen vaihtoihin apparin avustuksella.

Boltin kanssa jatkettiin omaa vuoroa odotellessa myös "pää" treeniä. Hienosti poika laskee päänsä tassujen väliin, kun laitan käteni maahan. Nyt lähdetään sitten yhdistämään tähän käskyä, että saadaanpian käsiapu pois :)

Kummasti treeneissä meni taas pari tuntia, vaikka treenattavana oli vain 5 koiraa :) Maria toi mulle kulhollisen kanttarelleja, jotka illalla vielä leipasin piirakaksi, joka lähti mukaan taippareihin.


P.S. Lupaan kirjoittaa myös taippareista. Kunhan saan tekstin muokattua edes melkein julkaisukelpoiseksi :)

Perjantaitoko muutaman viikon tauon jälkeen

Jei, perjantaina oli taas tokoa! Kaksi perjantaita tossa välissä jo olikin, kun ei ollut ohjattuja treenejä. Viikko sitten käytiin Marian kanssa kaksistaan "treenaamassa", mutta aika kevyiksi ne treenit jäi:)

Nyt on siis ollut 3 viikkoa aikaa treenata läksyjä. Ensimmäinen viikko treenattiinkin hyvin tunnollisesti. Toisella viikolla oli joka illalle ohjelmaa, joten treenit jäi hyvin vähälle. Ja tällä viikolla? Niin, nyt on tsempattu Boltin takapää treenien kanssa, joten tokoilut on olleet onnettoman vähäisiä. Saden kanssa on edelleen treenattu itseluottamusta ja "sivulle" käskyn oikeaa paikkaa.

Saden kanssa saatiin treenivinkkejä mm. siihen, että Sade heittää lähes poikkeuksetta maahan mennessään lonkalle siinä vaiheessa, kun katsoo mua. Nyt siis palataan tässä istu - maahan -jumpassa siihen, että mä oon aivan Saden edessä käskyttämässä. Näin pääsen kieltämään aina, kun Sade heittää lonkalle. Ja tututtuun tapaan kovat kehut, kun korjaa takaisin toivottuun asentoon :)

Sivulle tulo on mun mielestäni parantunut siihen nähden, mitä se oli muutama kuukausi sitten. Edelleenkään pa ei ole niin kaunis, kuin toivoisin, mutta enää ei jäädä aivan niin taakse ja vinoon. Mutta vielä tarvitaan treeniä, että saadaan tästä vahvempi liike. Nyt pitää vaan muistaa, ettei tavoittele suoraan kuuta taivaalta, vaan kuuhun kiivetään pienin askelin. Eli nyt palkataan myös jäljistä pa:ista, kunhan ne on suoria!

Aika hieno pa jo. Kuva: Maria Kahelin.

Ja toinen hieno pa. Kuva: Maria Kahelin.

Sade inhoaa edelleen kapulaa, eikä meidän kapulatreenit ole tuottanut ollenkaan toivottua tulosta. Kamalan nostatuksen jälkeen saan Saden ottamaan kapulan suuhunsa, mutta se sylkäistään jo ennen kuin hampaat kunnolla edes osuvat kapulaan. Ja tälle koiralle en edes halua harkita pakotteita tähän liikkeeseen, sillä sen jälkeen tuskin edes vilkaisisi koko kapulaa enää.

Heitä jo! Kuva: Maria Kahelin.

Pallo<3 Kuva:

Mirva vinkkasi, että nyt voitaisiin unohtaa hetkeksi koko kapula, ja treenata pitämistä ja irrottamista jonkin mieluisen asian avulla. Pallo! Heitellään nyt siis Sadelle niin kovin mieluista palloa ja kun pallo on suussa, aletaan opettaa "pidä" -käskyä. "Pidä, pidä, pidä - irti!" Ja vasta tolla "irti" -käskyllä saa tiputtaa pallon ja uusi pallo lentää. "irti" -käskyä ei passaa sanoa aina, kun koira on samalla etäisyydellä, vaan toisinaan "irti" tulee Saden ollessa kauempana ja toisinaan Saden ollessa jo lähellä pallon kanssa. Hetkittäin uusi pallo lentämääkin eteenpäin heittämisen sijaan mun jalkojen läpi taaksepäin, jotta saadaan Sade tulemaan lähelle. Nyt kun se tiputtaa pallon aina noin metrin päässä musta.

Pallo lentääkin taaksepäin. Kuva: Maria Kahelin.

Sade meinaa olla treeneissä vähän pelle. Varsin tuttujen käskyjen kohdalla se tekeekin jotain muuta kuin pyydän. Heitettyään esim maihin "sivulle" käskyn kuultuaan se jää tuijottamaan mua samalla, kun hännän pää vispaa tyyliin "hähä, hähä, mä teinkii näin, mites reagoit". Mirva meinasi, että mun pitää lähteä tohon Saden pelleilyyn mukaan tyyliin "haha, mitäs sä tolleen?", "sivulle", sen sijaan, että passivoituisin ja antaisin uuden käskyn. Tällä saatiin Sade hieman hämilleen, kun en passivoitunutkaan vaan "ymmärsin sen huumoria". Tää ei siis varmastikkaan toimisi kaikkien kohdalla, mutta Sade kyllä tietää, mitä siltä pyydetään, sen mielestä vaan on hirveen hauskaa tehdä toisin.

Sadella on hieman ongelmia mennä treenin jälkeen autoon. Se kun jäisi mielellään treenaamaan vielä lisää. Eli kun mä lähestyn askeleenkin verran autoa, Sade heittää maihin eikä lähesty autoa kuin käskyttämällä esim. ”sivulle” ja ottamalla tyttö kantoon tai kantamalla se autoon jo sieltä, mihin se on heittänyt maihin. Mirva pyysi mua laittamaan takakontin kiinni ja menemään itse autoon. Ei reagointia Sadelta. Seuraavaksi käynnistin auton, ja kun Sade ei edelleenkään reagoinut ajoin kentän reunaan. Seuraavaksi Mirvakin hyppäsi autoon ja ajoi kentän reunaan. Vasta tässä vaiheessa Sade alkoi katsella Mariaa, että eikai sekin ole lähdössä. Kun Mariakin hyppäsi auton kyytiin tuli Sadella kiire. Ensin se kiersi Marian auton, joka oli vielä lähellä ja juoksi sitten oman auton luokse. Nyt pitäisi kuulemma päästä tekemään vastaavia harjoituksia, jotta saadaan Sadelle kerrottua, että kun sanotaan ”kyytiin”, sitä myös tarkoitetaan...

Bolt oli jotenkin aivan veto pois treeneissä. Se oli väsynyt ja apaattinen, eikä hetsaantunut ellei nami ollut aivan suussa kiinni. Eli ei jaksanut yhtään lähteä tavoittelemaan namia tai lelua. Kovasti se silti kaipasi yhteistä tekemistä. Tehtiin hieman kaukoja takapalkalla niin, että Mirva lisäili napia targetille aina, kun vapautin Boltin.

Heitsaamista ja heitsaamattomuutta. Kuva: Maria Kahelin.

Takapalkkatreeniä. Kuva: Maria Kahelin.

Helpotettiin vielä treeniä enemmän Boltin jaksamista vastaavaksi ja tehtiin istu -  maahan –vaihtoja niin, että ohjasin namilla vaihdot. Tehtiin ikäänkuin liikkeet yhdessä, vaikka Bolt nämä käskyn hienosti osaakin.

Kuva: Maria Kahelin.

Kuva: Maria Kahelin.

Tehtiin töitä myös turhauttamisen kautta, mikä on Boltilla toiminut monessa muussakin. Eli istuin Boltin edessä täysin passiivisena ja aina, kun se tarjosi mulle asennon vaihtoa, niin palkkasin. Aika nopeasti se hoksasi, mistä on kyse ja sento vaihtui aina, kun oli saanut namin J

Välillä piti vähän käydä halailemassa. Kuva: Maria Kahelin.

Kuva: Maria Kahelin.

Boltin häiriöherkkyyttä ja tulevaisuuden kisoja silmällä pitäen Mirva kertoi treenistä, jota he ovat tehneet Turon kanssa. Eli paikkamakuussa kun koira jätetään ei sanottaisikaan ”paikka” vaan esimerkiksi ”pää” (luonnollisempi olisi alas, mutta sitä käytetään meillä arjessa, kun jätkä pomppii mm. pöytää vasten), jolloin Boltin tulee laskea päänsä etutassujen väliin ja sen saa nostaa vasta, kun pyydän takaisin perusasentoon. Näin saadaan Boltin näkökenttä huomattavasti pienemmäksi, kun voi liikuttaa koko pään sijasta vain silmiä.

Harjoittelu aloitettiin nyt siis sillä, että Boltin ollessa maassa laitoin käteni sen eteen niin, että nami osui maahan. Boltin tavoitellessa namia se laski päänsä alas ja palkka. Aika pian sain jo siirtää kättäni hieman kauemmas ja Bolt tarjosi pään laskemista. Nyt kun muutama kerta näitä vielä tehdään, niin päästään lisäämään käskysana mukaan ja pian harjoitellaankin sitten pään laskemista käskyllä.

Bolt oli tosiaan niin kovin nuutunut, että sen kanssa tehtiin aika kevyet treenit. Turhaahan sitä on väkisin vääntää, jos toinen ei jaksa. Kamalasti se kuitenkin halusi miellyttää, joten ei sitä voinut jättää täysin treenaamattakaan, joten nää kimpassa tekemiset oli mun mielestä hyvä ratkaisu tälle erää. Nyt vaan seuraillaan oliko tää yhden illan nuukahdus vai onko se pipi.

On meillä vaan mukava pieni porukka treenata J Treenejä odottaa aina innolla ja treeneissä viihtyy. Enemmän kuin kerran treenin aikana Mirva taatusti tuskastuu muhun ja Mariaan, kun kuunnellaan ohjeet, mutta sitten se kroppa ei tottelekkaan niitä ohjeita vaan tehdään jotain ihme nykäisyjä tai milloin mitäkin.. :D

Tässä nää meidän ihanat treenikaveri:

Maria ja Disa.

Maria ja Disa.

Maria ja Disa. Pakotteen avulla tarkkuutta asentoon.

Maria ja Alice.

Maria ja Alice.

Maria ja Alice. "Anna jo nami!"

Perjantai-toko & tilanne-check läpikäytynä

Sade vaatii suuren nostatuksen, että saan sen tarttumaan kapulaan. Tällöinkin Sade tarraa, mutta päästää heti irti. Mirva katseli hetken, kun näytin mitä vaatii, että Sade nappaa kiinni kapulaan, ja totesi että Sade arastelee tulla "mun alueelle" hakemaan "mun kapulan". Vinkiksi saatiin, että jätänkin kapulan omalle sivulleni, jolloin Saden ei tarvitse tulla haastamaan. Sade nauttii saalistamisesta ja kiinnostuu kyllä kapulasta, kun kapula pakenee. Mutta kun kapulasta pitäisi napata kiinni se onkin aika ällö. Nyt siis vahvistetaan sitä, että kapula onkin jotain aivan parasta ja palkataan aina ihan jo siitä, jos koskee nenällä kapulaa. Tarkoituksena on siis tehdä kapulata mieluinen, että saadaan Sade aikanan myös kantamaan kapulaa.

Sivulletulotreenissä todettiin, että Sadelle käsky "sivulle" tarkoittaa mun kiertämistä, ei sitä lopullista paikkaa ja katsekontaktia, johon se halutaan. Tämä käsky pitää siis lähteä rakentamaan uudelleen (kuten viimeksi jo todettiin, mutta nyt saatiin lisää työkaluja tähän). Sade tylsistyy kuoliaaksi, jos treenaan aina niin, että Sade istuu, käännyn sen eteen ja pyydän sivulle. Sen takia Mirva neuvoi meille useamman tavan treenata tätä, että saadaan vaihtelevuutta treeniin.

Tapa 1. Namit oikeassa kädessä. Sade pyydetään sivulle ja sen jäädessä taakse näytetään vasemman käden olevan tyhjä. Ohjataan Sade oikealle paikalle oikealla kädellä. Tämän jälkeen suoristan itseni, kehun rauhallisesti (jotta Sade pysyy oikeassa paikassa ja tietää olevansa oikeassa paikassa). Lopuksi kunnon kehut ja palkka. Mä kehun liian passiivisesti, eli mun kotiläksynä on opetella kehumaan niin, että Sade myös tietää tehneensä oikein. Ja monesti meijän kannattaa ottaa pallo palkaksi namien sijaan, sillä silloin Sadella on oikea tarve saada palkka.

Tapa 2. Koska Sade kyllä osaa kiertää mut ei medän tarvi aina treenata niin, että Sade kiertää ja sitten korjataan. Toisinaan voin pyytää Saden istumaan ja liikkua itse sen sivulle oikeaan kohtaan. Tämän jälkeen "sivulle" ja hurjat kehut, kun on oikeassa paikassa. Tässä haasteena on kuitenkin se, että Sade väistää todella herkästi mun liikkuessa sen viereen. Sivulla olemisesta pitää siis alkaa rakentaa myös turvallista sen lisäksi, että se on mahtavaa. Ainakin alkuun en saa mennä Saden sivulle liian nopeasti vaan hitaasti peruutellen. En mene myöskään aivan iholle, koska sitä Sade ei kestä.

Tapa 3. Heitsaillaan taaksepäin peruutellen nami oikeassa kädessä, siitä sitten käännytään ja "sivulle", jolloin Sade on väkisinkin sivulla oikeassa paikassa. Vasenta kättä voi käyttää apuna laittamalla se käännyttäessä Saden lavan kohdalle, jolloin se ei pääse ottamaan liikaa etäisyyttä. Tämän jälkeen suoristan taas itseni, kehun hillistysti ja palkan tullessa sydämestä pitää sen myös kuulua äänestä!

Boltin kanssa treenattiin tällä kertaa kaukoja. Vaikka kotona Bolt vaihtoikin aivan mahtavasti asennot paikallaan niin, että vain etutassut liikkuivat e ulkona tästä tullut mitään. Kotiläksyksi saatiinkin opettaa takapalkka. Targetti Boltin taakse, sinne namit ja vapautus. Kun takapalkka on hallussa aletaan vaihtaa asentoja. Ensin niin, että olen kahden askeleen päässä. Tästä sitten kasvatellaan välimatkaa ja aina jos menee liian vaikeaksi palataan hieman lähemmäs.

Toinen, mitä Bolt treenasi leikkimisen lisäksi oli nouto. Bolt tarttuu halukkaasti kapulaan, mutta nyt se on oppinut, että heti kun nappaa kiinni käsketään "irti" eli se tarjoaa jo valmiiksi irrotusta. Nyt siis pidetään Bolt hihnassa, tehdään kapulasta saalis ja kun Bolt nappaa kapulaan autetaan hihnalla, että matka jatkuu. Muutaman askeleen jälkeen "irti", mutta jo liikkeessä pitää kehua! Hienosti saatiin Bolt kantamaan jo kapulaa, vaikka Mirva sanoi alkuun, että tää tuskin onnistuu ekalla toistolla. Liikkumaton kapula ei ole vielä tarpeeksi mielenkiintoinen, mutta kun vähän vielä päästään eteenpäin pääsen laittamaan kapulan mun ja Boltin väliin. Siihen vaan sitten "ota" (vai nouda?) ja hihnan avulla taas koira liikkeelle. Ja AINA kun Bolt kantaa kapulaa mua kohti pitää KEHUA ÄÄNELLÄ!

Treenien lopussa katsottiin myös yhdessä läpi pisteet, jotka olimme arvioineet saavamma tällä hetkelä kisoissa. Arvosanoissa siis oli pisteitä myös 0-5 välillä vaikkei näitä oikeasti kisoissa jaetakkaan :)

Paikalla makaaminen, 1 min
Sade: Sadelle on haasteelista odottaa pa:ssa jos mitään ei tapahdu. Maahanmeno on kuitenkin nopea ja varma, saattaa olla hieman vino. Pysyy paikallaan. Saattaa nostaa ja laskea päätään muttei vaikuta levottomalta. Palatsessani takaisin viereen on riski, että Sade ennakoi pa:n. Arvosanana 8.
Bolt: Oman vuoron odottaminen voi olla haastavaa. Menee nätisti maahan, joskin voisi mennä myös nopeammin. Pysyy paikallaan. Saattaa enakoida pa:n. Arvosanana 7.

Seuraaminen
Sade: Pa:t vinoja, seuruu väljää. Arvosanana 5.
Bolt: Seuraa usein hyvällä paikalla. Takapään käyttö vaatii treeniä (käänökset). Pa:han tulo vatii treeniä. Arvosanana 6 (leikitään, että on osannut tulla aloitussentoon)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
Sade: Seuraaminen väljää. Napakka maahanmeno, tosin saattaa olla vino. Mahdollisesti ennakoi pa:n. Arvosanana 8.
Bolt: Maahanmeno vaatii tuplakäskyn ja / tai mun vauhdin hidastumisen. Jää nätisti maahan. Saattaa ennakoida pa:n. Arvosanana 6.

Luoksetulo
Sade: Pysyy paikallaan ja tulee vauhdilla luokse. Vino pa. Arvosanana 8.
Bolt: Pysyy paikallaan ja tulee luokse vauhdilla. Ei osaa tulla sivulle. Arvosana, jos osaisi hakeutua sivulle 8, nyt 3.

Noutoesineen pitäminen
Sade: Vaatii suuren nostatuksen, jotta ottaa suuhun. Ei pidä suussa 1s kauempaa. Arvosanana 2.
Bolt: Ottaa kapulan suuhun ja tarjoaa heti irrottamista. Arvosanana 3.

Kauko-ohjaus
Sade: Istumaan nousemiset hankalia. Maahan kyllä menee. Vaatii paljon treeniä, että pysyy paikoillaan. Arvosanana 3.
Bolt: Tekee hienoja vaihtoja sisällä. Onnistuttu tekemään vaihdot 1½ metrin päästä. Arvosanana 8.

Estehyppy
Sade: Pysyy paikallaan. Tulee kutsutaessa esteen yli. Vino pa. Arvosanana 8.
Bolt: Pysyy paikallaan. Tulee kutsuttaessa esteen yli. Ei osaa tulla sivulle. Arvosanana 8 (jos osaisi tulla sivulle).

Kokonaisvaikutus
Sade: Työskentelee iloisesta ja innokkaasti. Tarkkuus ja täsmällisyys puuttuu. Arvosanana 8.
Bolt: Kaikki häiriöt ovat vielä liikaa. Monta liikettä saatetaan nollata häiriöiden takia ja koira saatta poistua kehästä Haahuilee vielä ja unohtuu tuijottamaan häiriöitä. Kun tekee, tekee todella nätisti töitä. Arvosanana 5.

Mirva muistutti ennakoivista askelista mm. kun kerroin arvioni meidän pisteistä liikkeestä maahanmenoon. Paikkamakuun kohdalla Mirva vinkkasi, että kun palkkaan maahan palaan palkkauksen ajaksi koiran eteen. Sivulta palkkaan vain ja ainoastaan, kun koira on pa:ssa.

Muutoin Mirva totesi Boltin pisteistä, että realistiselta kuulostaa kaikki muu paitsi kaukot. Nyt lähdetään tavoittelemaan, että jokaiseen liikkeeseen saadaan +1 piste lisää. Saden kanssa pisteet pidetään ennallaan, mutta kisaamista ei edes mietitä ennen kuin koiralle saadaan lisää itseluottamusta ja pa kuntoon. Sade on kovin epävarma siitä, että se ja sen tekeminen riittää mulle. Mun pitää tosissani opetella kehumaan sitä silleen, että se kuulee äänestä olevansa huippu. Pitää siis nyt tsempata ja ruveta tekemään peilitreenejä, vaikka se niin hölmöltä kuulostaakin. Peilin eteen seisomaan ja mikään muu ei liiku kuin suu. Äänestä on siis kuuluttava kehut.

Perjantai-illan tokoilut

Sade oli tällä kertaa mukana tokotreeneissä, sillä meillä on haasteita perusasennon ja seuruun kanssa. Kyllähän Sade siis tulee pa:han ja seuraa, mutta pa on väljä ja jää taakse ja seuruu puolestaan on väljä ja edistää. Näihin lähdettiin siis hakemaan ensisijaisesti apua.

Kolmen vuoden aikana olen opettanut Saden hyvin tehokkaasti väärään pa:han. Mun namikäden paikka on ollut niin persiillään ettei siitä voi tulla muuta kuin huono. Nyt lähdetään korjaamaan sivulle tuloa ottamalla nami taas käteen ja auttamalla koira oikealle paikalle. Eli nami vasempaan käteen ja koiran kiertäessä selän takaa sivulle otetaan kuonosta "koppi" ja nostetaan rannetta korostetun edessä omaan linjaani nähden. Näin saadaan Saden pa korjattua.

Kamala miten vaikeaa toi ranteen nostaminen oli! Siis ranteen nostaminen ei itsessään ole haastavaa, mutta kun se ranne pitäisi pitää vielä suorassa. Mulla käänsi ranne 99% kerroista aina ulospäin, jolloin Sadekin jäi aina vinoon. Niin ja se korostettu eteentuonti että saataisiin Sade pois selän takaa.. Huoh. Nyt mä niin ymmärrän Mariaa, joka on aiemmat treenit kamppaillut ton ranteen kanssa. Ja sen ettei käsi saa karata kauas vartalosta. Tää on niin hankalaa! :D

Enää en pysty muistamaan, mistä meille tuli puheeksi sivulle tuleminen pyörähtämällä vasemmalla. Ollaan tätä siis vähän treenailtu rallya varten käskyllä "viereen". Ja tässä Saden pa on paljon suorempi! Niinpä ruvetaan nyt treenaamaan tästäkin vahvempaa, jotta päästään hyödyntämään. Eli nami käteen ja hetsaamaan peruutellen, tästä vaihdetaan suunta eteenpäin ja käsketään viereen. Niin, ja taas päästään nostamaan rannetta :D Nää ei oo nyt mistään muusta kiinni kuin että tehdään toistoja. Saden pa saadaan varmasti suhteellisen vähällä työllä kuntoon ja siitä päästään sitten korjaamaan seuruutakin askel askeleelta.

Manailin Saden haluttomuutta edes koskea noutokapulaan Mirvalle, ja niinpä jouduin sitten näyttämään mitä tapahtuu, kun tarjoan Sadelle kapulaa. Kiinnihän se nappasi! Piru vie, ja mä kun niin olen koittanut saada Sadea ottamaan kapulan suuhun ja saanut sen yhtä kertaa lukuun ottamatta vain nuolaisemaan kapulaa. Nyt saatiin sitten apuja tähänkin. Pidän ensin omia bileitä kapulan kanssa, jotta saadaan siitä kiinnostava ja tavoittelemisen arvoinen, tämän jälkeen kapula Saden eteen ja heti kun ottaa kiinni kapulaan "JES" ja heti perään "irti" ja bileet. Kun tämä kapulan suuhun ottaminen alkaa sujua aletaan koskemaan Saden poskiin, leukaan yms. ja samalla voidaan vaikka askeleen verran peruutellakin. Nyt sitten lähdetään näillä vinkeillä rakentamaan halua ottaa kapula suuhun :)

Boltin kanssa jatkettiin taas leikkimisen treenaamista. Tavoitteena on, että Bolt haluaa lelun. Välillä sitten lelu lentää ja sillä leikitään, ja välillä lelu menee piiloon ja sen saa uudelleen vasta tekemällä töitä. Mirvalta tuli hyvä huomio siihen, että mun pitäisi leikittää Bolttia enemmän itseni sivulla tai jopa takana, että se uskaltaisi tulla röyhkeästi haastamaan ja tavoittelemaan lelua. Nyt se on niin kovin kiltti <3 Niin, ja ikinä en saisi työntää lelua Boltille vaan viedä aina saaliseläimen tapaan poispäin.

Kapulatreenit jatkuivat myös Boltilla ja kaava oli täysin sama kuin Saden kanssa, joten en sitä tähän uudeleen enää kirjoita. Bolt teki myös louskutus-harjoitukset taas, eli Mirva seisotteli ja haukutti Turoa meidän edessä ja Bolt sai louskuttaa niin kauan kuin halusi. Muutaman louskutuksen jälkeen Bolt kääntyi kuitenkin tarjoamaan kontaktia ja malttoi tehdä mun kanssani töitä. Hetkittäin piti silti vielä kääntyä louskuttamaan, mutta ihanan nopeasti Bolt palasi tarjoamaan kontaktia. Tässä on niin huima kehitys ekaan kertaan, jolloin Bolt louskutti lähemmäs 10 minuuttia ennen kontakin tarjoamista. Tätä lisää, niin ehkä mulla on joskus vielä koira, jonka ei tarvi louskuttaa jokaiselle vastantulijalle!

Boltissa on muutenkin huima kehitys ekaan kertaan, jolloin suurin osa treenistä meni siihen, että Bolt haahuili. Nyt se leikkii jo paljon paremmin mun kanssa ja on kiinnostunut musta. Puhutaan kuitenkin vielä kuukausien työstä ton leikin saralla, ennenkuin voin kuvitella, että osataan oikeasti leikkiä niin, että sillä saadaan Boltille kunnon tahtotila työskennellä mun kanssani.

Kotiläksyiksi saatiin paitsi koirien kanssa treenittäviksi ylempänä kuvattuja harjoituksia myös tehdä tilanne-check siihen, mitä nyt saataisiin ALOssa pisteitä. Hirveän hankala miettiä, mitä pisteitä tuomarit antaisi, vaikka koittikin lueksia noita ohejita siitä, mihin liikkeesä kiinnitetään huomiota. Tiedän pisteyttäneeni osan liikkeistä liian lepsusti, mutta tosta saa nytkin hyvän kuvan sen suhteen, mitkä liikkeet ovat suhteellisen hallussa ja minkä kanssa tarvitsee tehdä eniten työtä. Lisäksi Mirva toivoi, että miettisimme realistisesti, milloin voisimme omasta mielestämme olla kisavalmiita. Saden kanssa kisoihin voisi tähdätä jo syksyllä ja realistista olisi, että voisimme saada ykköseen vaadittavat pisteet. Boltin kanssa ei ole puhettakaan, että syksyllä voisi edes unelmoida vielä kisoista. Luulen, että Boltin kanssa realistista voisi olla kisojen korkkaaminen kesän/ syksyn 2016 aikana. Boltin saisi varmasti tekniikoilta kisavalmiiksi jo kevääksi 2016, mutta tämä työstetään nyt huolella ja rakennetaan kunnolla toi halukkuus työskennellä yhdessä. Takoituksena siis ettei kisoissa tarvitse pelätä, että koira lähtee haahuilemaan tai unohtuu unelmoimaan kesken kehän :)

Venähtäneet treenit

Perjantaina oli taas tokotreenit. Viimeksi treenit kesti 2 tuntia, tällä kertaa 3 tuntia. Kestääkö treenit ensi viikolla 4 tuntia vai laitetaanko me hälytys 1.5 tunnin kohdalle? :D

Mutta sitten itse asiaan. Tällä kertaa nämä muistiinpanot ei ehkä etene täysin siinä järjestyksessä, kun näitä toteutettiin, sillä itsestäni tuntui luentevammalta jäsennellä kirjoitukseni hiemaan toisin kuin treeni todellisuudessa eteni.

Viikon aikana me tehtiin kontaktiharjoituksia, opeteltiin leikkimään sekä tehtiin hieman "sivulle" treeniä. Asioita, mitä ei viikossa saada valmiiksi, mutta varmasti jo jotain oli tapahtunut, sillä tällä kertaa me ei haahuiltu läheskään niin paljoa kuin ekoissa treeneissä.

Perjantaina jatkettiin taas leikkimisen opettelua. Saatiin suorastaan muutama voittokin aikaan, kun Bolt leikiskeli lelulla yksin ja toi sen sitten mulle, että leikki jatkuisi! Jes, tätä me halutaan; leikki tapahtuu yhdessä. Toinen voitto oli, kun Bolt jäi lelu suussa arpomaan, tuleeko leikkimään mun kanssa, kun pidin bileitä toisella lelulla vai meneekö se katsomaan Alicea ja Demiä. Ja Bolt valitsi leikkimisen mun kanssa! Hienoa, olen siis onnistunut olemaan ainkin hetkellisesti mielenkiintoinen :)

Leikkimisen lisäksi lähdettiin työstämään sitä, että myös nami olisi tavoittelemisen arvoinen. Minä, kuten varmasti moni muukin, kun on antanut namin suoraan suuhun, kun pyydetty liike on suoritettu. Nyt lähdettiin tekemään namista saalis, mitä Bolt tavoittelee. Mun pitää tässä vaan muistaa, että namikäsi liikkuu vielä rauhassa vaikka muuten pomppisinkin, jotta saadaan Boltin kiinnostus pysymään namissa.

Jossain kohti Mirva kysyi, mikä on Boltin mielestä kaikista parasta. Millä mä saan sen innostumaan ja mistä se tykkää. Öh.. Bolt tykkää halailla, mutta sitä tässä tuskin haettiin takaa. Sitten mulla välähti. H:n ja Boltin juttu on se, kun H juoksentelee ympäri kämppää ja huutaa "lapsiiii, lapsi, lapsi, lapsiii!!". Ja Bolt hyppii, pomppii ja riemuitsee. Ja arvatkaa mitä. Bolt hyppi, pomppi ja riemuitsi, kun mä lähdin juoksemaan ja huusin "lapsi, lapsi, lapsii!". Voi sitä riemua, mikä Boltilla oli. Se sai olla röyhkeä, hyppiä mua vasten ja riemuita. Tätä me kuulemma oltiin haettu tolla leikkimiselläkin. Tätä, että Bolt todella haluaa tehdä mun kanssani kuten tossa, kun huudan "lapsi". Nyt meillä on siis yksi erittäin tehokas palkkauskeino. Mä en välttämättä tarvitse leluja enkä kaikkeen namiakaan, kun se palkkaantuu mun huomiollani <3 (Tähän pitänee otta vaan vielä lelu mukaan, sillä leluun saa käyttää hampaita, ei käsiin.)

"Lapsi, lapsi, lapsiii!!" (Kuva. Maria Kahelin)

Kyllähän me siis muutamat kerrat myös haahuiltiin näissä treeneissä. Aiemmin ollaan turhautettu Bolttia sillä, että kun se tuijottelee muualle ei tapahdu yhtään mitään. Samaa tehtiin nytkin, mutta tämän lisäksi tehtiin myös treeniä, missä lähden kävelemään "lelukoiran" kanssa pois. Muutaman ekan askeleen ajan siis vedän kevyesti koiraa perässäni, minkä jälkeen Bolt tarjosi todella nopeasti kontaktia. Nämä otettiin nyt sitten myös treenattaviksi. Näiden treenien tavoitteena siis on, että Bolt tahtoisi työskennellä mun kanssani. että sen mielestä olisi mielekästä pitää muhun kontaktia eikä haahuilla.

Näissä treeneissä päästiin toki myös louskuttamaan. Mirva otti taas Turon seisoskelemaan meidän eteen ja me louskutettiin. Paljon nopeammin kuin viimeksi, Bolt kääntyi katsomaan mua kesken louskutukset ja palkka! Nyt se kuitenkin palaa palkan jälkeen jatkamaan louskuttamista, eli sille pitää ruveta tarjoamaan vaihtoehtoista toimintaa. Nyt kierrettiin yhdessä auto, kun Bolt otti kontaktin ja kas - Turo oli kadonnut sillä aikaa.

Uutena liikkeenä laitettiin mun ajatukset uusiksi noudon suhteen. Kuten aiemmin olenkin tainnut kirjoittaa, niin ollaan tehty joitakin pitotreenejä kapulalla sekä sitä, että heitän kapulan ja juoksen karkuun, jolloin Bolt ei juostessaan jäystä kapulaa. Ei näin enää. Tästä lähtien teen kapulasta tavoittelemisen arvoisen. Kapula on mun eikä Bolt saa koskea siihen. Jonain päivänä, kun Bolt saa lopulta koskea kapulan alkaa bileet. Koska kapula on mun, haluaa myös Bolt se. Kun päästään siihen asti, että Bolt saa ottaa kapulaan sanotaan alkuun "irti" aina, kun hampaat osuu kapulaan. Näin saadaan lopulta aikaan kaunis pito ja kanto eikä kapulan pureskelua.

Mutta siis se, miten kapulasta tehdään tällä hetkellä tavoitteleisen arvoinen. Lasken kapulan Boltin kuonon eteen ja toisella kädellä bloggaan sen kaikki yritykset ottaa kapulan. Kun se istuu nätisti kapulan edessä annan palkan. Tätä tullaan tekemään nyt tovi. Kapula tuodaan nenän eteen, mutta sitä ei saa ottaa, koska se on mun. Julmaa ;) Mutta ilmeisen toimivaa.

Kapulan alkeita. (Kuva. Maria Kahelin)

Suraavaa kertaa varten saatiin treeniksi etenkin tuo nouto-harjoite (edelleen kontaktitreeniä) sekä listata meidän haasteet. Tässä siis ideana, että kun seuraavalla kerralla otan koiran autosta, tiedän jo valmiiksi mitä treenataan. Boltin kanssa ajattelin listata tuon noto-harjoitteen sekä sivulle tulemisen. Tätä meidän tarvii kyllä vielä treenata, ettei mun tarvi avittaa kädellä. Niin, ja että kontakti alkaa het autolta ilman haahuilua! Seuraavalla kerralla meinasin ottaa mukaan myös Saden. Saden kanssa aion treenata seuruuta ja sivulle tuloa. Myös käännökset (peräpään käyttö) ovat ehdottomasti treenilistalla!

Lähiaikoina tullaan laittamaan meille paperille tavoitteet, jotta saadaan treenaamiseen lisää intoa ja tavoitteellisuutta. Samalla laitetaan (tai myöhemmin) ylös se, milloin olisi tarkoitus olla kisavalmis ja mennä kisoihin. Boltin kanssa epäilen, että mennään pitkälti ensi vuoteen, jotta saadaan ensin toi meidän yhteistyö kuntoon. Teknisesti ei kai olisi niin haastavaa saada koira kisavalmiiksi, mutta se tarvitsee myös sen halun tehdä mun kanssa töitä, ja jotta tää saadaan oikeesti kuntoon ei voida suunnitella kisoja vielä syksyllä (hyvä vaan).

Olikohan tässä kaikki, mitä me tehtiin? (Lisätty muutama kuva.)

Se vedättää sua ihan 100 – 0

Perjantaina Mirva veti ensimmäiset tokotreeninsä meille, eli Boltille, Disalle ja Demille. Liikkeelle lähdettiin meiningillä ”näytä miten te teette”, jonka jälkeen saatiin rakennuspalikoita siihen, miten liikkeitä saadaan parannettua ja turhat avut pois.

Treenipaikkana toimi Pirkkalan Jyskin piha, eli elämää oli ympärillä, minkä näki Boltista. Bolt on erittäin kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvassa ja toisinaan Bolt istui ja tuijotteli maailman menoa useita minuutteja kerrallaan. Mamma on siis kaikkea muuta kuin mielenkiintoinen :/

Sivulletulossa Bolt on ”tarvinnut” mielestäni edelleen käsiapua, sillä jos sanon vain ”sivulle” tarjoaa Bolt maahanmenoa eikä sivulle tulemista. Mirva katseli touhuamme hetken ja totesi, että ”se vedättää sua ihan 100 – 0”. Kyse ei siis ole siitä etteikö Bolt osaisi, se on vain päästetty liian helpolla ja siitä on tullut hitusen laiska (ehkä vähän enemmänkin).

Ensimmäiseksi treenilistallemme siis pääsi käsiavun poistaminen sivulle tulosta. Tavoitteena on tehdä musta mahdollisimman passiivinen niin, etten antaisi mitään vartaloapuja, vaan saataisiin Boltista ääniohjautuva. Heh, tää vaatii multa varmasti enemmän kuin Boltilta!

Bolt on siis päästetty liian helpolla, mihin tehdään nyt muutos. Jos ”sivulle” –käsky aiheuttaa väärän toiminnon todetaan ”ei”, otetaan muutama askel taaksepäin ja toistetaan käsky. Tämä aiheutti Boltilla nyt sen, että se lähti hitusen hakeutumaan sivulle, mutta jäi kuitenkin taakse / sivulle eikä lähellekään haluttua paikkaa. Taas todetaan ”ei” ja käännytään esim 45 asteen kulmaan koiraan nähden, jolloin oikeaa paikkaa ikäänkuin tarjotaan, ja kun Bolt asettuu haluttuun pa:han, niin bileet!

Meidän ainoa haaste ei todellakaan ollut käsiapu sivulletulossa, vaan myös Boltin kontaktin pitäminen. Pieniä kontaktitreenejä ollaankin jo tehty, mutta nyt niitä vaan lisää kehiin. Kumpaankin käteen nami ja katsekontaktilla palkataan vaihtelevasti molemmista käsistä. Nopeasti Bolt tämän hoksasikin (ollaan tehty hieman aiemminkin), joten pääsin liikuttelemaan käsiä sivuilla ja silti Bolt haki katsekontaktia. Tähän tarvitaan kyllä hurjasti vielä toistoja, sillä ulkopuoliset häiriöt katkaisevat Boltin keskittymisen heti.

Seuraamista ollaan tehty niin, että en imuta, mutta kädessä on kuitenkin namia ja käsi on usein koukussa vatsaani vasten. Eli Bolt ei ole tottunut siihen, että käsi heiluisi normaaliin kävelytapaan. Treenivinkiksi saatiin perusasennossa käden heiluttamista ja kun Bolt heiluvasta kädestä huolimatta (tarvittaessa jätetään käsi hetkeksi taakse) ottaa kontaktin niin palkataan. Tähän pitäisi muistaa kanssa tehdä hirveästi toistoja!

Namit eivät motivoineet Boltia pitkäkestoisesti, minkä vuoksi ruvettiin treenaamaan myös leikkimistä. Leikittämisellä saatiinkin hieman pidempikestoista kontaktia aikaan, eli nyt pitäisi hankkia samanarvoisia leluja ja opetella leikkimään. Boltin saa innostettua sekä saalistamaan että taistelemaan, joten nyt otetaan leikkiminenkin treenilistalle ja lähdetään siitä, että Bolt voittaa taisteluita. Hetkittäin laitetaan lelua selän taakse piiloon ja kun Bolt ottaa katsekontaktin jatketaan leikkiä. Lelun ”arvoa” voidaan nostaa pitämällä omia bileitä sen kanssa, ja kun Bolt tulee hakemaan lelua laitetaankin se pois tyylillä ”tää on mun, en mä tätä sulle anna”, kunnes lopulta saadaan mielenkiinto leluun heräämään heti kun sen ottaa edes esiin.

Ja tosiaan, kuten tekstin alussa mainitsinkin, Bolt tuijotteli toisinaan vain ympärillä olevia ihmisiä yms. Näihin hetkiin saatiin vinkiksi, että antaa Boltin tuijottaa, mutta itse käyttäydyn silloin kun minulla ei olisi koko koiraa (en siis anna sille mitään huomiota houkuttelemalla tai mitenkään muutenkaan). Heti kun Bolt vilkaisee mua niin palkkaa ja antaa sen kuulla, miten hieno se  on, kun ottaa muhun kontaktin. Tää harjotus on kaikkea muuta kuin helposta päästä. Saatan joutua odottamaan vaikka kuinka kauan sitä, että Bolt vilkaisee mua. Tavoitteena on siis, että vain kontaktilla asioita tapahtuu ja on kannattavaa katsoa mua :)

Lopuksi Mirva otti vielä Turon autosta ja näytti meille muutaman jutun. Bolt louskutti samalla minkä kerkesi eikä kuunnellut yhtään vaikka kuinka komensin. Turo ei onneksi provosoidu, joten Mirva seisotteli sitä Boltin edessä ja annettiin Boltin louskuttaa. Hyvän tovin se jaksoikin louskuttaa, mutta kun se huomasi ettei louskuttamalla tapahdu mitään se vilkaisi mua ja pääsin kehumaan kontaktin otosta. Taas jatkui louskuttaminen, mutta nyt se vilkaisi mua jo huomattavasti noepammin. Mirvan ajatus tässä oli, että aina kun komennan, kiskaisen hihnasta yms. annan Boltille huomiota ja ikäänkuin palkkaan sitä väärästä käytöksestä. Eli koira täysin huomiotta ja palkkaa aina kun se mua katsoo :) Eli nyt me tarvitaan kasa treenikoiria, jotka ei provosoidu vaikka me louskutetaankin. Vapaaehtoisia?

Kiitos Mirva ajatuksia herättäneistä treeneistä! Perjantaina uudelleen :)

Tässä vielä kesäterkut Miisu-mammaa moikkaamassa käyneeltä Boltilta:

Helatorstain aktiviteettia; agikisat ja tokoa

Torstaille mahtui treeniä sekä agilityn että tokon saralla. Aamusta oli NPKH:n agikisat Nokialla, ja siellä otettiin Saden kanssa kaksi starttia. Radat olivat Helinin käsialaa ja varsinkin agiradan olisin itse nähnyt jopa kolmosten radaksi.

Meillä meni aamulla kaikki pieleen. Oltiin ajoissa kisapaikalla, mutta myös kisajärjestävät olivat 30 min edellä. Ei siis muuta kuin Sadea lämppäämään ja takaisin niin, että 30 min jää aikaa siihen, kun oli arvioitu alkavaksi. Eipäs auttanut, rataantutustuminen oli kuitenkin jo alkanut, joten Sade kiireellä häkkiin ja rataan tutustumaan. Ehdinköhän minuutin olla radalla, kun kuulutettiin koiran purkautuvan häkistä, ja tämä koira oli kukapa muukaan kuin Sade. Eipä siis ollut hääppöinen rataantutustuminen, mikä kostautui radalla. Seiska hypyn jälkeen oli hyvin houkutteleva putki, vaikka rata lähtikin todellisuudessa aivan vastakkaiseen suuntaan. Meidän rata meni Saden mielestä putken kautta esteelle kahdeksan. Tästä siis hylsy. Jos jotain positiivista pitää keksiä, niin ainakin oli intoa Saden tekemisessä. Vauhdikas ja nätti rata, jos ei tuota ylimääräistä putkea lasketa.

Tokana ratana oli sitten agirata. Aivan kamala. Esteet hyvin supussa ja käännöksiä jatkuvasti. Tässä tapahtui kaaos jo esteellä 2, kun lykkäsin Saden vahingossa esteen väärälle puolelle. Kieputtiin siis esteellä tovi ja suoritettiin se kuitenkin lopulta oikealta puolelta. Loppurata olikin kaaos. Sade teki omaa rataa hirveällä kiireellä. Mä olin aina myöhässä ja meiltä jäi esteitä väliin, suoritettiin ylimääräistä ja sähellettiin oikein urakalla. Täysi fiasko siis! Mutta kaipa tämäkin piti kokeilla. Ekat radat, joilla suoritettiin vääriä esteitä ;) Näistä olisin halunnut saada videot, että olisi pystynyt jälkikäteen katsomaan, mutta ehkä ensi kerralla sitten.

Nyt on siis hyllyjäkin keräilty viimeisen 4 startin aikana huimat 3 kpl. Ennestään meillä ei ollutkaan kuin 1 hylsy, joten olisi ollutkin ehkä mahdotonta päästä kakkosista läpi ilman lisähylsyjä :)

Illalla mentiin tokoilemaan Boltin kanssa. Ohjelmassa oli ruutu, kiertäminen, seuruu, paikkamakuu ja "nouto". Aloitettiin seuruulla ja kierreltiin mm. häiriökoiran virkaa toimittavaa Chifua ympäri. Hienosti malttoi Bolt keskittyä seuruuseen eikä pahemmin kiinnittänyt työskennellessään huomiota Chifuun.

Ruutua tehtiin ekaa kertaa. Vaikea oli valita tehdäänkö targettiin koskemalla vai lähetetäänkö hakemaan namia. Tehtiin sitten ensin koskemalla, mutta vaihdettiin namin hakemiseen, kun herra kävi koskemassa myös reunamerkkejä :D Tähän vaan lisää treeniä, niin saadaan tästäkin vielä liike kasattua. Kiertämistä ollaan tehty kerran aiemmin, kun oltiin Hennan tokoschape-tunnilla. Tuore liike siis tässäkin kyseessä ja Boltin oli hankala keksiä, mitä siltä haluttiin. Olivat H:n kanssa treenailleet keilaamista, eli edessä olevat pullot/keilat piti käydä kaatamassa. Näinpä Bolt kävi useamman kerran läpsäsemässä merkinkin nurin :D Namilla saatiin, kuitenkin korjattua tätä, ja kamalasti vaan lisää treeniä, niin päästäisiin matkaakin kasvattamaan.

Paikkamakuu oli hieno! Jätettiin Marian kanssa koirat paikkaan ja mentiin Chifun taakse. Eli häiriökoira jäi väliin. Bolt pysyi hienosti paikallaan kunnes palasin viereen. Lisää pitää vaan palkata maassa olemiseen, koska niin herkästi korjaa itse istumaan, kun viereen tulen. Taitava poika kuitenkin, varsinkin siihen nähden, kuinka vähän näitä juttuja on oikeasti tehty<3

Loppuun tehtiin vielä "noutotreeniä". Meillä on haasteena tuo kapulan suuhun ottaminen ilman järsintää. Mieluusti Bolt kapulan ottaa, mutta sitä olisi ihana vain järsiä. Näinpä tehtiin harjoitusta, jossa heitin kapulan ja Boltin sitä hakiessa lähdinkin itse juoksemaan karkuun. Juostessaan kun Bolt ei kapulaa järsi. Seuraavaksi pitää ottaa pitotreenit kotiläksyiksi, että saisi edes ½ sekunnin pitoja ilman järsimistä. Kyllä tästä vielä tokokoira leivotaan ;)

Tokoilua

Tämä teksti on lähtökohtaisesti kirjoitettu, omaksi luntikseni. Tarkoitus on hieman kasata menneitä tokotunteja sekä kotiläksyjä ja vinkkejä eri liikkeiden harjoitteluun. Itse kun omaan niin lahon pään, etten seuraavana päivänä saati kuukauden päästä enää muista, miten meidän olikaan tarkoitus treenata. Kerään tähän liikkeet, mitä on kotona tai treeneissä treenailtu (edes kerran).

Paikalla makaaminen

Tää sujuu kummankin kanssa melko hienosti. Hieman pitää vielä hioa sitä, että odottavat maassa vaikka seisonkin jo valmiina pyytämään pa:han. Sade nostelee ja laskee päätään, mistä yksi ohjaaja on meille aikanaan huomauttanut, että pitäisi valita toinen, missä sitten pysyisi. Bolt on alkanut myös laskea ja nostaa päätään, eli tähän pitänee jossain vaiheessa alkaa kiinnittää kummankin kanssa huomiota. Boltin häiriönsietokykyä pitää myös lähteä kasvattamaan, Saden kanssa onkin jo treenattu, että paikan aikana meidän välissä kävelee koira.

Seuraaminen

Saden kanssa on käyty nyt yhdet tokotreenit ja yllätyin positiivisesti siitä, millä innolla neito seurasi. Hallittomassa ympäristössä kun Sade seuraa hetkittäin ja sitten jätättää ja haahuilee. Hallilla neiti piti loistavasti yllä kontaktia vaikkakin sanomista voisi vielä tulla tuosta, kuinka suuren välimatkan se haluaa pitää muhun seuratessaan. Tiukat käännökset teettää kuitenkin vielä haasteita, eli tähän voisin soveltaa vinkkiä, joka Boltin kanssa saatiin: 4:n askeleen neliötä kumpaankin suuntaan, jolloin tulee paljon tiukkoja käännöksiä.

Kumpikin tekee helposti vinon pa:n, joten nyt pitää alkaa vaatia kunnollista pa:ta ennen palkkausta. Köhöm, helpommin sanottu kuin tehty J

Bolt seuraa hyvällä intensiteetillä, joskaan seuraamisasento ei ole kaikista suorin. Pylly tulee hieman vinossa mukana. Tähän pitänee etsiä vähän kikkakolmosia. 

Maahan meno seuraamisen yhteydessä

Sadella on useimmiten loistava ja napakka maahanmeno. Pitäisi muistaa toisinaan palkata heti napakasta maahanmenosta eikä vasta koko liikkeen jälkeen. Pientä malttamattomuutta odottaa pa-käskyä, kun seison vieressä, joten toisinaan tarvitsee käskeä uudelleen maahan saadakseen Saden odottamaan käskyä. Maahan mentyään pysyy kyllä hienosti ja kestää pientä häiriötä sekä sen, että kierrän ympärillä.

Boltin maahanmeno on vielä hieman haparoivaa liikkeen yhteydessä. Helposti tulee useamman askeleen eteenpäin, eli pitäisi muistaa hieman helpottaa liikettä, että pääsisi palkkaamaan hyvistä ja nopeista maahanmenoista. Maahan kun menee, niin pysyy melko hyvin paikallaan. Suurempia häiriöitä tässä ei ole vielä treenattu.

Istuminen seuraamisen yhteydessä

Tätä aloteltiin vasta kummankin kanssa. Nyt treenataan seuraamisen yhteydessä yhdessä pysähtymistä ”istu”-käskyllä ja pyritään lyhentämään omaa pysähtyneenä pysymistä. Kaipaa vielä paljon kummankin kanssa treeniä ja tällä hetkellä käskyn jälkeen otan askeleen pari eteenpäin ja palaan palkkaamaan. Lähitulevaisuuden tavoite on, että ”istu”-käskyllä olen hyvin hetkellisesti paikallani (vasemman jalan askeleella) ja jatkan suoraan matkaa oikealla jalalla. Hiljalleen lisäillään myös välimatkaa sekä paikallaan pysymistä ilman ”paikka”-käskyä vaikka kiertäisinkin ympärillä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä

Saden kanssa suurin haaste tässä on äänenkäyttöni. Jos sanon yhtään liian napakasti käskyn heittää Sade maihin. Muutenkaan tämä ei ole Saden lempiliike ja se näyttää lähes tuskaiselta, kun joutuu tätä treenaamaan. Viimeksi treenattiin paikallaan pysymistä vaikka kierrän ympärillä tai menen reilusti selän taaksen. Suhteellisen hyvin pysyi, varsinkin, jos kävi kerran muistuttamassa.

Boltin kanssa tätä on treenattu samoin kuin Saden kanssa, eli pysähtäy koiran kämmenellä kesken liikeen. Viime viikon treeneissä opetustapani sai kuitenkin suunnatonta kritiikkiä osakseen ja opetustavaksi neuvottiin, että opetan ensin pysähtymään liikkeestä luoksetulon yhteydessä. Nyt on siis treenattu ”seis”-käskyä lelun heiton avulla ja melko nätisti Bolt pysähtyykin. Tosin lelu harvemmin kiinnostaa, pysähtyy vain katsomaan, että mikäs se tossa lenti ja seuraavaksi haetaankin namua. Paikallaan seisomiselle on pyritty hakemaan kestoa ja pian pitäisi taas treenata liikkeestä seisomista.

Luoksetulo

Oolalaa, mikä vauhti kummallakin on tässä! Joskin kummankin pa kaipaa vielä onnistuneita toistoja ja paljon vahvistamista. Sade jää ilman käsiapua hieman taakse ja vinoon, joskin hakee nätisti itse sivulle. Bolt on onnistuttu sekoittamaan treenaamalla tätä kahdella tavalla (mä rupesin opettamaan selän takaa kiertämällä ja H alkeiskurssilla sitten oli alkanutkin opettaa suoraan sivulle tuloa, kun H:n on se paljon helpompi opettaa pituutensa takia. Nyt on sitten yhtenäistetty toimintatapoja ja opetan samaa kuin H, on Bolt hieman hukassa, että mitä haluataan. Omatoimisesti ei tule sivulle vaikka juokseekin lujaa luokse, eli kaipaa vielä käsiapua. Seuraavaksi kaivattaisiinkin ideoita, miten käsiapu häivytetään pois..

Kauko-ohjaus

Tässä on treenattu pääasiassa istumista ja maahanmenoa niin, että otan hieman etäisyyttä enkä käskytä kosketusetäisyydeltä. Melko näpsäköitä asennonvaihtoja, ellen sanoisin. Vielä pitää kyllä treenata lisää, sillä paikallaan pysyminen ei ole 100% varmaa vaan yhtään jos otan liikaa etäisyyttä saattaa varsinkin Bolt juoksta luokseni ”istu” tai ”maahan” –käskyllä. Toisinaan on useampi toisto, millä pystän hyvin paikoillaan, mutta hetkittäin huomaan, että joka vaihdolla liikutaan..

Seisomista on otettu mukaan vain silloin, kun seison vieressä ja pystyn auttamaan asennun vaihdossa niin ettei eteenpäin liikettä juurikaan synny.

Estehyppy

Vanhoilla säännöillä täysi nou-nou. Uusilla tuskin teettää hankaluuksia, joskaan ei olla vielä päästy treenaamaan. Tiistain treeneissä piti treenata vielä vanhoilla säännöillä (miksi??) ja noh, Boltin kanssa ei vielä päästy ketjuttelussa kovinkaan pitkälle, lähinnä jätin sen seisomaan esteen taakse, kiersin itse toiselle puolelle ja palasin viereen koittaen pitää sen edelleen paikallaan seisomassa. Muutama hyppy tehtiin, mutta seisomiset (paikallaan) olivat kehnot. Samat haasteet on ollut Sadenkin kanssa eikä tätä olla oikein treenattu.

Noutoesineen pitäminen

Tätä on nyt koitettu kerran ja tuskin koitetaan uudelleen ennen kuin saan tähän apuja. Bolt ottaa kapulan mielellään suuhunsa, mutta luiskauttaa suoraan takahampaille järsittäväksi. Sade puolestaa ei tahdo kapulaa suuhunsa, joten tän kanssa joudutaan vielä tekemään töitä, että onnistuu. Boltin kanssa lienee helpompi aikanaan muodostaa tästä kokonainen nouto, sillä tykkää leikkiä yhdessä sen sijaan, että leikkisi leluilla yksin. Kovin nätisti siis tuo heitettäessä leluja yms. Sadelle kun heittää palloa niin neiti hakee kiltisti, mutta menee omia menojaan pallon kanssa.

Zeta

Sunnuntain treenit Saden kanssa käsittelivät zetaa. Mä sain kotiläksyksi opetella tekemään tiukemmat mutkat, sillä liian helposti tein pyöreitä kulmia. Liikkeet oli seiso, maahan ja istu. Seisomisessa taisi ottaa etujaloilla askeleet, kun olin seläntakana, mutta muuten pysyi melko kivasti paikallaan. Maassa pysyi nätisti ja haasteeksi osoittautui maasta suoraan seuraamaan lähteminen. Istu-osuus tehtiin avustetusti ja pysähdyin siis Saden kanssa enkä ottanut kuin askeleen eteenpäin ja palasin palkkaamaan. Ei mikään toivoton tapaus, mutta vielä on treenittävää J Kotiläksynä on paikallaan pysymiset (ilman paikka-käskyä, joka liimaa Saden kyllä paikoilleen) sekä asennosta suoraan seuraamaan lähtemiset.

Boltin kanssa ei tätä olla vielä koitettu eikä koitetakkaan, ennen kuin asennoissa paikallaan pysymiset on vahvempia ja kestää myös sen, että liikun takana. Treenaillaan myös ensin asennosta suoraan seuruuseen lähdöt ennen kuin yhdistelen tän zetaksi.

Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon

Tätä on kertaalleen koitettu Tampereen tokoschapeilussa, mutta sen jälkeen jäänyt laiskuuttani tekemättä. Namilla ohjattiin kiertoon ja pohdintaan jäi, minkä käskyn tähän ottaisi. Agilityssä meillä on ”kierrä”, kun este hypätään takaapäin, eli sitä ei välttämättä viitsisi ottaa. Mutta minkä sitä sitten muistaisi itse? :D

Haaveissa on, että jonain päivänä kyettäisiin tekemään myös ruutu, nouto (myös metalli ja ohjattu), tunnarit ja kaikki muut, mitä ei vielä olla treenattu. Omat taidot kun ei noihin riitä, niin pitänee ruveta bongailemaan sopivia tokokursseja tai yksittäisiä treenejä, että pääsisi vähän kurkkimaan, miten noita oikeasti opetetaan J