Helmi-syyskuun tekemisiä kootusti

Hieman jäänyt tämä kirjoittelu vähemmälle, joten tässä pieni kooste vuoden 2020 tekemisistä. Laitan vielä erillisen vuosikoosteen lukujen muodossa :)

Helmikuussa osallistuttiin Saden kanssa koiratanssi-kisoihin 9.2. (tästä löytyy lyhyt postaus). 16.2. juostiin Dieselin kanssa agilitykisoissa 3 starttia (haasteena keinu, jota väisti sekä kepit). Sade otti osaa Koirakoutsin rally-toko-leirille 22.-23.2.2020 (treenilistalle tuli sanaerottelu sekä käännösten yhtäaikaisuus - seuraako koira liikettä vai kertooko käsky, mitä tehdä? D kävi treenaamassa perusasentoon tulemista eri ilmansuunnista). Ehdittiinpä vielä startata Dieselin kanssa epiksissäkin 29.2. Alla video agikisoista.

Maaliskuussa ehdittiin startata parissa kisassa agilityä (haasteita keppien kanssa!) sekä käydä Lehdistön Esan agivalmennuksessa ennen kuin korona iski.  Esan treeneissä laitettiin ohjaajat ajattelemaan, mihin koira laskeutuu esteeltä sekä missä koira reagoi ja vaihtaa suunnan. Mun merkit, niin ihan ei kyllä menneet yksiin todellisuuden kanssa :) Nää oli hankalat treenit, positiivisten asioiden löytäminen oli haastavaa, vaikka saatiinkin esimerkiksi kepeille onnistumaan hieno leijeröinti.

Maaliskuussa meidän piti myös suunnata Latviaan metsästämään viimeistä cacibia, mutta valitettavasti koronan vuoksi kyseinen näyttely peruttiin kokonaan.

Huhtikuussa ja toukokuussa kaikki kilpailut olivat peruttuja ja Ylökkin halli suljettuna, joten me käytiin paljon lenkkeilemässä metsässä sekä treenailtiin ulkona. Saden kanssa treenattiin kuuntelemista ja käsiapuja pois. Mitään tiettyä lajia varten me ei Saden kanssa treenailtu, kunhan tehtiin yhdessä. Vähän toi korona vei mun innostukseni harrastamiseen...

Dieselin kanssa treenailtiin keppien sisään menoja, sillä mulla on muoviset kepit, mitkä saan pystyyn vaikka hiekkakentälle. Kävin myös ostamassa muutamat keppihevosleikkeihin tarkoitetut hypyt, jotta saatiin treenailtua "hypyn" kautta kepeille menoa sekä takaakiertoja yms.

Huhtikuussa meillä täytettin myös vuosia. Dieselille tuli täyteen 3 vuotta ja Sadelle 8. 

Kesäkuussa aukesivat taas hallit, ja päästiin takaisin normaalimpaan arkeen. 3.6. kisattiin Dieselin kanssa 3 starttia Helinin radoilla. Noista starteista ei juuri kerrottavaa jäänyt, ekalla ja vikalla radalla D:n keskittyminen oli onneton. Tokalla radalla keskittyi, mutta otettiin kepeiltä 5vp. 6.6. ajoin Lapualle Lehdistön agilityvalmennukseen, jossa treenilistalle nousivat suullisten vihjeiden kuuntelu (esim putki puomi erottelussa), tietyissä ohjauksissa käden ravistaminen vs kuollut käsi, katseen merkitys (katsotko koiraa vai mihin koiran haluat) ja irtoamisen vahvistaminen. Kaiken kaikkiaan saatiin hyvä treeni, missä mä jouduin itsekin tekemään töitä.

10.6. Startattiin Sastamalassa Raita-Ahon radoilla. Jokaisella radalla haasteena oli kepit, kahdella ekalla radalla oli vähän muitakin haasteita. 

13.6. oltiin Kerimäellä Elopeltojen paimennuspäivässä. Paimennuspäivälle sattui aivan mahtava helle. Mä niin nautin kelistä, mutta koirista kyllä näki, että keli vaikutti. Hieman oli laiskahkoa toimintaa. Sade oli edellisvuoden tyyliin hyvin vahva pieni narttu, ja sen kanssa mentiinkin taas tekemään lenkkiä isommalle laitumelle, jotta Sadekin mahtui liikkumaan. Diesel puolestaan oli aavistuksen virkaintoinen ja meinasi muutamaan kertaan räjäyttää lauman. Pääosin teki kuitenkin kivasti töitä! Kaiken kaikkiaan oli kyllä oikein mukava päivä. Kiitos Kati, kun jaksat järjestää!

19.6. oli Liedossa Juhannuskisat, joissa startattiin Dieselin kanssa 2 starttia. Haasteeksi muodoistui keppien sisäänmeno sekä keppien tekeminen loppuun. 28.6. otettiin 2 starttia Tamskilla ja haasteena jälleen kepit.

Heinäkuussa osallistuttiin agilityn NextOne-leirille 4.-5.7. Vantaalla. Olipa muuten rankka viikonloppu! Leirin vetäjinä olivat Esa Lehdistö ja Timo Liuhto. Päivässä oli kaksi treeniä, yksi kummaltakin, ja leiripäiviä oli kaksi. Ensimmäisessä Esan treenissä kehityskohteiksi nousivat taas käden ravistaminen sekä katseen sijainti (olen kuullut näistä ennenkin!). Ensimmäisessä Timon treenissä en ihan osannus vastaanottaa kehitysehdotuksia kepeille. Ennemmin rupesi vain ärsyttämään, vaikka toinen toki tarkoitti auttaa. Muussa treenissä nousi esiin rytmitys ja sen tärkeys. Sunnuntaina Esan treenissä treenattiin hieman kauempaa ohjaamista ja saatiin tähän hienoja toistoja! Treenattiin myös backlapia, mikä oli mulle aivan uusi ohjaus, mutta minkä D luki erittäin hienosti. Treenilistalle etäisyyden ottaminen ohjauksiin. Ehdottomasti enemmän onnistumisia kuin edellisenä päivänä! Timon treenissä rytmitys nousi jälleen esiin sekä irtoaminen kauemmas ilman etupalkkaa. Tämä pääsee myös treenilistalle.

14.7. otettiin 2 agistarttia Takuilla. Eka rata oli hieman haastava enkä saanut jalkojani liikkumaan niin hyvin, että olisin ehtinyt ohjaamaan kuten halusin. Kepit onnistuivat! Tokalla radalla kepiut tuottivat harmaita hiuksia. Ei löytynyt sisäänmenoa eikä malttia suorittaa loppuun. 

18.-19.7. ajeltiin  Marin yllytyksestä Seinäjoelle Lehdistön agilityvalmennukseen. Lauantaina treeneissä nousi esiin rytmitys sekä D:n vaatima tiukka asenne (ei anneta mahdollisuutta pelleillä). Treenilistalle saatiin hetsaus putkiin ja takaakiertoihin sekä takaakiertojen lukitusten pitäminen.

Sunnuntaina treeneissä otettiin kepeille ohjureista apuja, jotta saatiin onnistuneita sisäänmenoja. Jouduin myös tekemään viskileikkauksia, mitkä eivät ole mun tai D:n vahvuus. Treenilistalle jäi esteiden lukitus jo kauempaa.

22.7. otettiin 1 agistartti Tamskilla, missä kepit tuottivat vaikeuksia. 24.-26.7. oltiin UPLAKEssa. Dieselille otettiin lauantaina 4 starttia ja sunnuntaina 4 starttia. Kumpanakin päivänä radat kaatuivat keppeihin. Muilta osin todella kivaa ja mukavaa tekemistä.-

Elokuussa mä olin lomalla, ja ohjelmakin oli sen mukaista. Kotona käytiin pari kertaa vaihtamassa vain reissukassi ja taas mentiin :D Mukaan mahtui mökkeilyä, 9.8. agilitykisat Kouvolassa (radat kaatuivat jälleen keppeihin), näyttelyreissu Latviaan (2x ROP ja 1x RYP5, Dieselistä tuli Latvian ja Balttien muotovalio). Vielä vähän lisää mökkeilyä, 22.8. agilitykisat Kuopiossa (lähdöstä varastaminen & palautus, tokalla radalla yksi myöhästynyt ohjaus, mutta mitkä kepit! 3 radalla haasteita kepeillä).  30.8. agilitykisat vielä  Orimattilassa (kepit...).

Syyskuussa  kisattiin 6.9. agilitykisoissa ATT:lla 4 radan verran. Kaikilla radoilla kaadutttiin keppeihin. 12.9. osallistuimme Lehdistön agilityvalmennukseen Ylökkillä ja tuntui että kaikki tekeminen oli haastavaa eikä niitä onnistumisia meinannut tulla. D:llä haasteita kepeillä, takanaleikkaus ei meinannut toimia ja ohjaukseen tulemisesta lipsui. Kyllä taas hetken mietin, onko tässä mitään järkeä. 

16.9. episteltiin Ylökkillä. Sade juoksi mölliradan rimattomana ja Diesel juoksi mölliradan sekä kaksi starttia kisaavien radoilla. Kisaavien radat kaatuivat keppeihin. 19.9. juostiin 3 starttia agilitya Janakkalassa, jokaisella radalla haasteita keppien kanssa. 

20.9. Diesel osallistui käyttäytymisen jalostustarkastukseen ja suoritti tarkastuksen hyväksytysti. Tästä löytyy tarkempi postaus erikseen. 

27.9. Diesel juoksi Lehdistön kanssa 3 starttia Vantaalla, jotta päästiin testaamaan menisikö D kepit, jos ohjaksissa olisi joku muu kuin minä. Ainoa haaste radoilla oli D:n lyhyt napanuora.

Lokakuussa juostiin kolmissa agikisoissa Dieselin kanssa. Janakkalassa 11.10. oltiin Janakkalassa, jossa ekalta radalta otettiin keppivitonen ja 1.sija. Toiselta radalta otettiin sitten viimeinkin se NOLLA ja 1.sija, minkä myötä päästiin viimein nousemaan kakkosiin. Omasta niskasta tippui samalla yksi peikko. Tuli meinaan kisattua ykkösissä aika monta starttia..

Kakkosissa juostiin heti seuraavana viikonloppuna Vantaalla 18.10.. 2 rataa hyllyteltiin ja viimeiseltä radalta otettiin keppivitonen sijalla 1. Kakkosten radat olisivat olleet aivat tehtävissä, jos noi meidän kepit vaan onnistuisi kisavireessä.

Lokakuun lopussa 25.10. juostiin vielä Tamskilla 2 rataa tuloksilla HYL ja 10. Paljon hyvää, mutta paljon parannettavaakin.

Marraskuussa juostiin myös kolmena päivänä agikisoissa. 14.11. Juostiin Vantaalla Mujusen kolmella radalla. Oli muuten todella mukavia ratoja! Toluksiksi kerättiin HYL, 10 ja NOLLA sekä LUVA :) Kyllä me vielä täältä noustaan!

Seuraavana päivänä 15.11. olikin sitten Lempäälässä schapejen rotumestaruudet, joihin osallistuttiin. Kolme rataa juostiin ja kolme rataa mokailtiin. Kepit toimivat tällä kertaa, mutta radoilla tapahtui sitten kaikkea muuta. Yhdellä radalla Diesel mm. kaatui putkessa ja ajautui tätä kautta aivan eri linjalle, kuin olin ajatellut. Ei muuta kuin koira uudelleen putkeen ettei jää mtn traumoja ja tätä kautta radalta hylly. Toisella radalla ei putkijarru toiminut (tämä treenilistalle!) ja kolmannella kävi sitten kaikkea muuta.

Marraskuun lopussa juostiin vielä Tampereella kaki rataa, joilta kummaltakin otettiin kepeiltä vitonen sijoilla 2. ja 3.

Joulukuussa me käytiin Lohjalla Esa Lehdistön valmennuksessa, mutta pääasiassa levättiin ja ihmeteltiin maailman menoa.

Matkakohteena Minsk

Mä olen yli vuoden haaveillut reissusta Valko-Venäjälle. Se, miksi tämä kohde on ollut haaveena, on mulle itselleni mysteeri. On vain ollut tunne, että sinne tahdon käymään. Aikani kalenteria selailtua, valikoitui sitten ajankohdaksi tämän vuoden syyskuun alku, jolloin Minskissä on 2 cacib-näyttelyä, toinen näistä Voittaja-näyttely.

Valko-Venäjä on monelta säädökseltään hyvin Venäjän kaltainen. Ainakin näin koirien kanssa reissaajan näkökulmasta. Venäjän tavoin myös Valko-Venäjälle tarvitaan viisumi, koirien rabies-rokotus saa olla maksimissaan vuoden vanha, ja eläinlääkärin on tehtävä koirille kliininen tutkimus ennen matkaa. Kävimme siis reissua edeltävänä maanantaina uusimassa Sadelle ja Dieselille rabies-rokotukset ja saimme samalla passiin leimat suoritetusta kliinisestä tutkimuksesta. Viisumia varten olin täyttänyt jo aiemmin hakemuksen ja lähettänyt hakemuksen, valokuvan sekä passini matkanjärjestäjälle, joka haki meille ryhmäviisumin. Lisäksi ryhmänjärjeställe piti etukäteen toimittaa koirien passien numerot, rabiesrokotteen antopäivät sekä rokotteen nimi.

Itse matka alkoi meidän osalta Nokialta, Kolmenkulman ABC :lta, jolta Kingtours otti meidät kyytiin. Valitsin Kingtoursin matkan, koska heillä on autossaan kiinteät häkit, mikä on mun prioriteettilistalla aika korkealla. Muutoin Miliamin kanssa olisi ollut huomattavasti helpompi hoitaa asioita, sillä he informoivat ja vastaavat paremmin viesteihin. Mutta heillä ei tosiaan ole kiinteitä häkkejä, eikä aiemman kokemukseni mukaan häkkejä oikein edes kiinnitetty autoon, ladottiin vain päällekkäin.

Mutta sitten itse matkaan. Hypättiin tosiaan torstaina Nokialta kyytiin, mistä ajeltiin sitten Lahden ja Mäntsälän kautta Helsingin satamaan. Satamassa päästin Saden ja Dieselin jaloittelemaan ennen laivaan nousua, sillä laivamatkan ajan ne viettivät bussissa. Tallinnan satamaan saavuttiin puolilta öin, ja kun satamasta päästiin, pääsivät koirat jaloittelemaan. Matka jatkui noin klo 01.00, ja koitin kovasti torkkua bussissa lopun yötä. Hiemanhan toi uni jäi vajavaiseksi, kun ympärillä oli vieraita koiria ja vierasta porukkaa. Noin klo 8.30 pysähdyimme Liettuassa, Vilnassa, jolloin oli tunnin pysähdys. Tällä pysähdyksellä annoin Sadelle ja Dieselille aamupalat, ja kävimme kävelemässä.

Diesel kävi välillä halailemassa, kun häkissä oli niin tylsää. 

Vilnasta jatkoimme matkaa, ja Valko-Venäjän raja ylitettiin noin klo 10.30. Klo 11.45 pysähdyttiin tankkaamaan ja ulkoilemaan koirien kanssa, ja majoituksessamme Aqua Minsk hotellissa olimme jo klo 15 tietämiin. Loppu ilta olikin aikaa käydä lenkillä koirien kanssa ja tutustua ympäristöön.

Olin varannut meille yhden hengen huoneen, sillä ajatus huoneen jakamisesta jonkun vieraan henkilön kanssa ei houkutellut. Lisäksi en halunnut joutua tilanteeseen, jossa joutuisin esim yöt häkittämään koiria, koska huoneessa olisi vieras koira. Ottamalla oman huoneen Sade ja Diesel saivat liikkua yöt vapaasti huoneessa.

Sade löysi oman lempipaikkansa huoneesta. 

Kulutimme perjantai-illan käymällä juoksemassa pitkin Minskin katuja ja nukkumalla. Minskissä oli tavattoman paljon hyväkuntoista pyörätietä ja vieressä väylät kävelijöille. Pyöräilijöitä nähtiinkin paljon, mutta juoksijoita ei niinkään. Alue, jolla hotellimme oli oli rikkaampaan aluetta. Matkalla näimme paljon vanhoja ja köyhiä alueita, jotka eivät suoranaisesti houkutelleet luokseen.

Kattokaa, mikä roskis! Näitä oli myös herra - versio. 

Pyöräilijöille löytyi kunnon baanat. 

Lauantaina pakattiin bussiin koirat ja tavarat klo 7, minkä jälkeen kävimme pikaisesti aamupalalla. Kohti näyttelypaikkaa lähdimme klo 8. Näyttelypaikkana toimi hevosten urheilumaneesi, jossa Best in show –kehä oli toisessa päädyssä, ja toisesta päädystä meni käytävä suoraan tuolle isolle kehälle. Rotukehät (vain 9kpl!!) olivat molemmin puolin tätä käytävää. Täällä löysi siis helposti oman kehänsä, eikä tarvinut stressata mahtaako oman kehän löytää miten hyvin.

Aamupalan antia. 

Lauantaina me oltiin kehässä 7 ja tuomarina meillä oli venäläinen Khomasuridze Revaz. Aikatauluun meidät oli merkitty kehään jo klo 10.00, mikä oli oikeastaan aika loistava. Ei ehtinyt tuntitolkulla stressaamaan ja jännittämään omaa vuoroa! Mä kun tunnetusti jännitän, niin nyt oli oma osuus nopeasti ohi ja saattoi hengähtää :) 

Kehien kulku oli hyvin vastaava kuin esimerkiksi Liettuassa käydessämme 1,5 vuotta sitten. Kehässä käytiin ja Suomessa totutun ROP kehän sijaan loppukehässä saattoi olla kuusikin koiraa. Lisäksi tuomarista riippuen saattoi jäädä hyvin epäselväksi, mitä sieltä kehästä saatiin. Vasta, kun arvostelut hetkeä myöhemmin saimme, tiedettiin kuinka meidän todella kehässä kävi. Kovasti mä kyllä tungin kummankin koiran kanssa kehään yksilöarvostelujen jälkeen eikä kumpaakaan kehästä ulos heitetty, joten olin kovin toiveikas :D

Ja hyvinhän meillä menikin! Diesel oli ROP saaden SERTin, CACIBin ja Valko-Venäjän Voittaja-19 tittelin. Sade oli VSP saaden myös SERTin, CACIBin ja Valko-Venäjän Voittaja-19 tittelin. Kummastakin tuli siis Valko-Venäjän muotovalioita ja Sadesta myös kansainvälinen muotovalio (tarvitsee vielä vahvistaa!)!!!

Mun C.I.B 😍

Loppupäivä kuluikin näyttelypaikalla muiden suomalaisten kehiä seuratessa sekä esittäessä mukava saksanpaimenkoira uros Gronos rotukehässä. Isojen kehien alkaessa olin mukana esittämässä saksanpaimenkoirien kasvattaja ryhmää ja myös Diesel pääsi juoksemaan isoon kehään. Mitään mainittavaa menestystä isosta kehästä ei kuitenkaan tullut.

Hotellille paluu tapahtui noin klo 19, kun kaikki bussimme koirat olivat valmiit kehistä. Hotellille päästyä annoin Sadelle ja Dieselille iltapalat ja lähdin itse viereiseen rakennukseen syömään. Kävimme porukalla syömässä pitsat. Olipa muuten hankalaa saada lihaton pitsa! Moneen otteeseen sain tiedustella onko heillä lihatonta pitsaa, ja mikähän se mahtaisi olla. Mulle vain hymyiltiin ja nyökyteltiin. Lopulta selvisi, että ainoa lihaton pitsa on margarita, joten tilasin sitten sen. Oli ehkä elämäni mautoin pitsa, mutta kyllä siitä vatsansa täyteen sai.

Illalla kävin Saden ja Dieselin kanssa vielä kävelemässä hotellin läheisyydessä, minkä jälkeen pakkailin hieman tavaroitamme valmiiksi, ja rupesimme unille.

Lenkin varrelta. 

Hotellin pihasta. 

Sunnuntai noudatti aamun aikataulujen osalta samaa kaavaa kuin lauantai. Meidän kehä tosin alkoi vasta klo 12.10, eli hieman pidempään tarvitsi näyttelypaikalla jännittää ennen meidän vuoroa. Robak oli melko vähäeleinen mies, kurkkasi koirien hampaat sekä juoksutti edestakaisin ja ympäri, minkä jälkeen arvostelu olikin jo valmis. Diesel oli arvosteltavana ensin, heti perään Sade ja sitten ei muuta kuin kumpikin kehään. Mä juoksutin Dieseliä ja Katariina Sadea, kierroksen jälkeen tuomari tuli mut kättelemään. Kun hetken kuluttua saimme arvoselut, oli kumpikin saanut SERTin, CACIBin ja Diesel oli ROP.

ROP ja VSP

Myös sunnuntaina esitin Gronosin rotukehässä, ja avustin kehän laidalta saksanpaimenkoira Ollin esittämisessä. Isossa kehässä olin mukana esittämässä saksanpaimenkoirien kasvattajaryhmää, ryhmän sijoittuessa kuudensiksi. Dieselin osuus isossa kehässä oli läpijuoksu. Dieselin oltua valmiskehästä kannoimme tavarat autoon ja odottelimme lopun ryhmämme pääsevän kehistä, jotta pääsimme kotimatkalle.

Kuva: Katariina

Kuva: Katariina

Kehien jälkeen, noin klo 19 lähdimme siis kotimatkalle. Tankkauspysähdys oli vielä Valko-Venäjän puolella ja Valko-Venäjän ja Liettuan rajanylitys kello kymmenen tietämiin. Ennen puolta yötä olimme Vilnassa, jossa meillä oli noin 45 minuutin pysähdys. Kumpaankin suuntaan ollut pysähdys Vilnassa oli Mc Donalsilla, jossa oli mahdollisuus myös ruokailuun. 45 minuutin pysähdys mahdollisti lyhyen lenkin lisäksi myös syömisen.

Loppu yö kuluikin torkkuessa, ja aamulla jaloittelimme Tallinnassa ennen laivaan nousua. Laiva lähti klo 10.30 ja Sade ja Diesel matkustivat taas laivamatkan bussissa, Mäntsälässä päästin ne pikaisesti pissalle, ja kotimatka jatkui Lahden kautta Kolmenkulman ABC:lle, jossa vaihdettiin tavarat omaan autoon ja päästiin suuntaamaan kotiin. 

Pitkä reissu, mutta saatiin mitä haluttiin ja tarvittiin. Lisäksi meillä oli aika hulvaton bussiporukka, joten tylsää ei ainakaan ollut! Kiitos matkaseuralaisille ja nähdään taas!

Maailmanmatkaaja Hollannissa

Maanantaina oli mun kesäloman ensimmäinen virallinen päivä, ja viimeinen hetki tehdä valmisteluja Hollannin reissua varten. Jätettiin Sade Lahteen hoitoon ja ajeltiin Dieselin kanssa terveystarkkeihin tutkituttamaan silmät, polvet ja sydän. Tarkista saatiin onneksemme puhtaat tulokset: polvet 0/0, silmät terveet ja sydän terve, ei sivuääniä. Tarkin jälkeen ajelimme kotiin Tampereelle hoitamaan viime hetken pakkailuja.

Maanantai-tiistai yö jäi kovin vajaaksi, ja unta tuli lopulta 1.5 tuntia. Myöskään Diesel ei ollut aivan virkeimmästä päästä, kun kello soi 02.00. Siinä sitten pikaisesti suihku, kylmätavaroiden pakkaus yms. ja meidän kyyti noukki meidät pihasta klo 03.00

Aamuyö menikin matkustaessa Turkuun, ja jo heti alkumatkasta bongattiin hirvi, joka juuri meitä ennen jolkotteli tien yli. Jossain kohti matkaa bongattiin pientareelta myös peura, eli tarkkana sai kyllä olla kun auringonnousua odotellessa ajeltiin.

Laivamatka kului torkkuessa ja syödessä, ja käytiinpä haistelemassa Dieselin kanssa meri-ilmaakin. Reipas pieni Diesel kulki laivassa kuin vanha tekijä ja hytissä ollessa nukkui kainalossa. Kovasti olisi tehnyt mieli leikkiä myös matkaseuralaistemme kanssa, mutta valitettavasti pieni hytti ja ahtaat käytävät eivät oikein antaneet mahdollisuutta laittaa leikiksi.

Ruotsissa sitten posoteltiin parilla pysähdyksellä Tukholmasta Helsingborgiin. Vaihtoehdot Helsingborgista eteenpäin olivat joko lautta Tanskaan tai ajo Malmööseen ja sieltä Juutinrauman sillan kautta Tanskaan. Päädyttiin vaihtamaan maata sillan kautta, koska kyllähän tää nyt piti kokeilla! Puhelimen kamera ei kyllä riittänyt, jotta vauhdista olis saanut julkaisukelpoisen kuvan..

Jossain päin Tanskaa tankilla. 

Tanska hujahtikin sitten melko nopeasti, joskaan ei niin tuskattomasti. Kööpenhaminasta Kodbyyn oli noin 155 kilometriä. Kerran pysähdyttiin tankille ja kerran vaihtamaan kuskia. Ihan ei enää pirteimmillämme oltu, sillä läpi yön ajettiin kuskia vaihdellen ja siinä kukin sitten vuorollaan torkkuen.

Kolby, hetki ennen tullin läpi lauttaan ajamista. 

Harco Abbe De Olde Grise, Witse Femke V.D. Korte Toren, Elopellon Johan Pomppas 

Kodbysta hypättiin lauttaan, mikä huhujen mukaan kestäisi kaksi tunti Puttgardeniin, Saksaan. Siinä sitten aikaa tappaaksemme menimme aamiaiselle, kunnes ehkä 20 minuuttia myöhemmin henkilökunta tuli kertomaan, että meidän olisi syytä palata autolle, sillä olisimme maissa minuutin tai kahden päästä.

Saksassa otettiin puolen tunnin välikuoleman noin puolivälissä Lybeckiä ja Hampuria. Vähän yksi jos toinenkin huomasi itsestään myös nestehukan merkkejä, ja ainakin itse myönnän varoneeni juomasta kovinkaan paljoa, ettei tarvitsisi jatkuvasti vessaan päästä. Nyt pitää kyllä ruveta kuitenkin juomaan vettä vähän reilummin.

Saksassa maksoi muuten lähes poikkeuksetta huoltoasemalla vessaan pääsy. Setelit tai kortti eivät kelvanneet, vaan aina tarvitsi olla kolikoita. Vessamaksut olivat pääsääntöisesti 0.5-0.7e, ja monessa vessassa ooo myös vessavahdit. Ei ehkä semmoinen ammatti, mikä itseäni houkuttaisi :D

Matkalla kohti Hampuria. 

Hollannin puolelle kun päästiin, oli matkaa jäljellä enää parisensataa kilometriä. Kyllä oli ryytynyttä porukkaa, kun viimein majoituspaikkaamme pääsimme. Hurjan pitkä matka, mutta Hollanti on kyllä näkemisen arvoinen. Mukava oli toimia kartturina, kun kuski osasi kertoa yhtä sun toista Hollannista, rotumme kotimaasta.

Lammaslaumoja joka mutkassa, hurjasti tuulimyllyjä ja rakennukset arkkitehtuuriltaan hyvin kaukana siitä, mihin Suomessa on totuttu. Ja ne kukkapellot. Aivan mahtavia!

Kuva: Mervi

Nuo teiden varsilla olevat lammaslaumat pitävät nurmikon lyhyenä, ja niiden siirtämisessä on ilmeisesti aiemmin käytetty paljon schapendoeseja. Suunniteltiinkin Sarin kanssa pientä yöllistä visiittiä lampaille :D

Torstaina tuntui hyvin hassulta suunnata näyttelyihin, sillä yleensä tulee käytyä näyttelyissä vain viikonloppuisin. Näyttelypaikalle löysimme ihan kivasti, mutta siellä saimme kuulla, että pysäköintipaikkoja olisi jäljellä vain P11 alueella. Kyseinen alue oli useiden kilometrien päässä itse näyttelypaikasta, mutta onneksi tuolle välille oli järjestetty bussikuljetus.

Näyttely paikkana toimi siis Rai-keskus, joka on kooltaan jotain hieman muuta kuin missä nämä Suomen tavalliset näyttelyt pidetään. Halleja oli useita, ja hieman sai lueskella karttaa ennen perille pääsyä, jotta oli edes vähän ajatusta siitä, mistä etsiä hallia nro 5 ja kehää nro 9.

Benelux Winneriin oli ilmoitettuna Erica Bakker-Van De Woestijnen arvosteltavaksi 40 schapea. Juniori uroksia oli 4, joista kaksi meidän seurueesta. Kehän piti alkaa klo 12, mutta lopulta se alkoi vasta klo 13.

Diesel oli kehän ensimmäinen koira, ja ai kamala, miten mä jännitin. Erica oli kuitenkin oikein mukava tuomari ja antoi sanallista arvostelua samalla kun koplasi koiraa läpi. Kun Erica rupesi sitten laittamaan junnuja järjestykseen ja näytti meidät ykkösiksi, ei riemulla meinannut olla rajaa. Aivan mahtavaa! Diesel oli siis Benelux Junior Voittaja!!! Ja lopulta VSP-junnu Lumikuono Eldan ollessa ROP-junnu. Kumpikin junnutitteli siis Suomeen. Virallisestihan tuolla ei taideta noita vsp:itä jakaa..

Kuva: Sari

Paras-uros kehässä sijoitettiin vain kaksi parasta, näiden joukkoon emme nousseet. Mutta mä olen kyllä niin tyytyväinen! Diesel sai siis ymmärtääkseni myös juniori-sertin, mutta Hollantiin tarvitaan juniori-sertejä peräti kolme kappaletta juniori valion arvoa varten, eli tällä yhdellä ei vielä saada valion arvoa, ei vaikka tämä olisi tupla kuten ymmärtääkseni voittaja näyttelyiden sertit olisivat.

Hetki meni kyllä päästä kartalle noista pu ja pn - kehistä. Kehään siis kutsuttiin kaikki erinomaisen saaneet luokkavoittajat ja kun pu1/pn1 oli valittu pyydettiin kehään voittaneen koiran kilpailuluokan kakkonen. Eli jos esimerkiksi valioiden eri1 oli pu1, tuli kehään kilpailemaan valioiden eri2 pu2-sijoituksesta. Ihan loogista, kun sen ensin tajusi :D

Tässä meidän seurueen tulokset:
ERI1 VSP-junnu Elopellon Johan Pomppas
ERI4 Witse Femke V.D. Korte Toren
EH Harco Abbe De Olde Grise
Eri4 Nille Lycke V.D. Korte Toren
ERI1 ROP-junnu Lumikuono Elda
EH Nalle-Haukun Charlotta
ERI3 Rockriver's Bianca

ROP. Kuva: Minna

ROP-Veteraani. Kuva: Minna

Ja tässä schapejen tulokset:

9.8.2018 Hollannin Voittaja, tuomarina Erika Bakker-van de Woestijne

ROP Teuntje Eefje Van De Korte Toren

VSP Fanica Bazil Tinkamaro Bacardi

ROP-JUN Lumikuono Elda

VSP-JUN Elopellon Johan Pomppas

ROP-VET Caatje Lauke Van De Korte Toren

VSP-VET Fanica Tiptop Tjano

PU1 Fanica Bazil Tinkamaro Bacardi

PU2 Very C harmin Mr Bonjangles Destiny Uns Et Destiny Autres

PN1 Teuntje Eefje Van De Korte Toren

PN2 By Frost Italian Ice Cream

(ilmoitettuna 40 schapea)

Näyttelyiden jälkeen suunnatiin kaupan kautta majoitukselle, missä seurueemme kokki loihti meille loistavat ruoat. Kyllä kelpasi syödä lämmintä ruokaa ja juoda vähän skumppaa, kun kilisteltiin onnistumisille ja kaikille mukana oleville.

Perjantaina olikin aikainen lähtö näyttelyihin, sillä kehä alkoi jo klo 9.00. Vuorossa oli World Dog Show 2018 ja tuomarina Roel Van Veen-Keur. Roelin linja oli lähes koko rodun ajan yhtenäinen, ja esiin nousivat sirot koirat. Diesel oli ERI3, eli oikein tyytyväinen täytyy olla! Arvosanoja kun jaettiin jonkun verran myös EH:na sekä nähtiinpä myös H.

Täytyy tähän väliin kehasta, että meidän Saden isä oli WDS:ssä paras-uros kehässä ja vaikkei pu3 sijoitusta varsinaisesta jaeta, oli Harco kuitenkin pu3 saaden vara cacibin.

Harco Abbe De Olde Grise

Harco. Kuva: Minna

Meidän seurueen tulokset:

ERI3 Elopellon Johan Pomppas

ERI4 Witse Femke V.D. Korte Toren

ERI1 V-CACIB Harco Abbe De Olde Grise

ERI3 Nille Lycke V.D. Korte Toren

ERI3 Lumikuono Elda

ERI3 Nalle-Haukun Charlotta

ERI4 Rockriver's Bianca

ROP. Kuva: Minna

ROP-junnu. Kuva: Minna

ROP-Veteraani. Kuva: Minna

Ja schapejen tulokset:

10.8.2018 Maailman Voittaja, tuomarina Roel van Veen-Keur

ROP Pre Fleuri De Nature Paisible

VSP Endless Loveaffairs Chapman Feeling

ROP-Jun Askepott Blide B-jenny

VSP-JUN Glissdoes Jamiroquai

ROP-VET Quispel Bowie Van Het Fijne Oord

VSP-Veti Fanica Tinka Tulipa

PU1 Endless Loveaffairs Chapman Feeling

PU2 Glissdoes Jamiroquai

PN1 Pre Fleuri De Nature Paisible

PN2 Fanica Tinka Tulipa

(ilmoitettuna 47 schapea)

Kehän päätyttyä kaikille schandoesien omistajille tarjottiin lasit kuohuvaa, mitä sitten skoolattiin yhdessä. Aika hienoa! Ja tuli siinä sitten treenattua vähän englantiakin pitkin päivää vaikka se mun heikkouteni onkin :D

Päästiinkin sitten perjantaina illallisen yhteydessä kilistelemään Harcon menestykselle. Sää ei meitä suosinut, mutta niin oli väsynyttä porukkaa koirissakin, että tälle iltaa riitti lyhyet lenkit ja olohuoneessa loikoilu. Kerättiin voimia lauantain näyttelyä varten.

Lauantaina suunnattiin näyttelypaikalle hieman pienemmällä kokoonpanolla. Mua jännitti, jos mahdollista niin vielä enemmän kuin WDS:ssä. Lähdettiin majotukselta ajelemaan vasta klo 11, eli saatiin alle pitkät yöunet ja rauhallinen aamu. Dieselistäkin huomasi, että alla oli pitkät unet, sillä virtaa riitti vaikka muille jakaa.

Schapendoesien kehä alkoi noin klo 13, ja tuomarina oli Nadija Timmermans-Kadenko. Diesel oli taas kehän ensimmäinen schape, ja edellispäivistä poiketen Nadija sanoi laatuarvosanan ääneen, eli tiesin jo kehässä Dieselin saaneen erinomaisen. Ja kun toinen junnu-uros sai erittäin hyvän, napsahti Dieselille luokkavoitto eli ERI1 ja ilmeisesti myös juniori-serti.

Kuva: Minna

Tässä meidän seurueen tulokset:
ERI1 ROP-junnu Elopellon Johan Pomppas
ERI2 Nille Lycke V.D. Korte Toren
ERI1 VSP-junnu Lumikuono Elda
EH Nalle-Haukun Charlotta
ERI3 Rockriver's Bianca

ROP. Kuva: Minna

Ja schapejen tulokset:

11.8.2018, Erikoisnäyttely, tuomarina Nadija Timmermans-Kadenko

ROP Teuntje Eefte Van De Korte Toren

VSP Fanica Bazil Tinkamaro Bacardi

ROP-JUN Elopellon Johan Pomppas

VSP-JUN Lumikuono Elda

ROP-VET Fanica Tiptop Tjano

VSP-Veti Fanica Tinka Tulipa

PU1 Fanica Bazil Tinkamaro Bacardi

PU2 Fanica Tiptop Tjano

PN1 Teuntje Eefte Van De Korte Toren

PN2 Fibby Caatje Tequila Slomar Tuft

(ilmoitettuna 29 schapea)

Kolmas pitkä näyttelypäivä putkeen, enkä Dieseliä pitänyt näyttelypaikalla häkissä kuin käydessäni vessassa eli pitkiä oli päivät silläkin. Lisäksi Kirppu ja Diesel treenasivat ahkerasti juniorhandleriä, ja kyllä siinä vietiin Dieseliä! Kirppu juoksutti Dieseliä milloin pitkin käytäviä ja milloin tyhjissä kehissä. Ja hienostippa juoksuttikin. Diesel ei juuri taakseen katsellut, kun meni niin tohkeissaan Kirpun kanssa. Ja kiva oli antaa junnujen mennä ja touhuta, kun Kirpulla oli intoa eikä Dieselistä tarvitse pelätä, että se söisi ketään.

Kuva: Minna

Kyllä alkoi Diesel olla väsynyt, kun häkkejä ruvettiin kasaamaan ja tekemään lähtöä. Syliin olisi kiivennyt, eikä namitkaan saaneet enää innostumaan Kirpun kanssa esiintymisen harjoittelusta. Auton nähdessään Diesel suorastaan huokaisi, sillä auto tarkoittaa omaa häkkiä ja nukkumarauhaa.

Näyttelypaikalta päästiin lähtemään noin klo 20 kohti majoitustamme, mihin veimme pari seuruelaistamme ja vastaavasti haimme toiset kaksi sekä loput tavaramme. Tienpäälle pääsimme hieman klo 22 jälkeen.

Kotimatkalta ei liikenekkään aivan yhtä paljon kerrottavaa kuin menomatkalta. Diesel nukkui tyytyväisenä koko yön yhtä pissatustaukoa lukuunottamatta, ja tulipa itsekin nukuttua klo 6.15 asti. Hyvin taittui siis kilometrit Hollannissa ja Saksastakin pitkä pätkä!

Loppu Saksa ja Tanska taittuivat rivakasti ja hetkellisesti haaveilimmekin jo, josko saisimme vaihdettua laivan iltalaivaan.  Menimme sekä Saksasta Tanskaan että Tanskasta Ruotsiin lautoilla ja yhteislipun kummallekin lautalle ostimme Saksasta. Tuli muuten huomattavasti huokeammaksi näin kuin sillan kautta.

Ruotsin päässä karistimme kuitenkin haaveet iltalaivasta, sillä vaikka olisimme kuinka lujaa paahtaneet, emme olisi laivaan ehtineet. Niinpä sitten ajelimme rauhakseen Ruotsin läpi, pysähdyimme välillä nukkumaan ja jatkoimme sitten taas ajamista.

Nille, Diesel, Lotta, Harco, Wikke

Ruotsissa päästiin jaloittelemaan auringon paisteessa. 

140km ennen Tukholmaa pysähdyimme nukkumaan noin kolmeksi tunniksi, mistä jatkoimme sitten aamun pikkutunteina satamaan. Satamassa odoteltiin tunnin verran laivaan pääsyä, ja ensimmäisenä laivassa painuimme nukkumaan. Uskomattoman hyvin Diesel jaksoi matkustaa ja nukkua, jossain Saksan kohdilla se yritti hetken protestoida häkissä matkustamista vastaan, mutta asettui sitten taas kiltisti matkustamaan.

Laivassakin Diesel jatkoi kivasti unia kainalossa. Välissä annoin sille hieman ruokaa kävimme kannella ja tulimme hyttiin takaisin nukkumaan. Kirppu hoiti hetkittäin Dieselin aktivointia kupsuttelemalla, ja kovin oli Diesel mielissään saamastaan huomiosta.

Turun satamassa olimme klo 19.15 ja laivasta matkalla kohti Auraa klo 19.30. Ajelimme Tampereelle Häijään kautta, mihin jätimme osan seurueestamme. Kotona olimme Dieselin kanssa lopulta klo 22.

Paljon jäi varmasti vielä kertomatta, mutta toivottavasti muistin edes tärkeimmät. Junnuvalioon olisi ilmeisesti vaadittu hattutemppu, mikä olisi kyllä ollut järjettömän kova suoritus. Olishan tässä toki vielä 2 kuukautta aikaa käydä uudestaan Hollannissa - tai sitten ei :)

Kiitos matkaseurasta Sari, Kirppu, Mirva ja Anja! Sekä Hollannin päässä myös Minna ja Mervi! 

Asuntoautolla Latviaan

Mulla on ollut maha ihan solmussa ja jännittänyt jo paljon ennen reissua, vaikka ollaan kyllä reissattu Marian kanssa ennenkin. Matkaan lähdettiin Marian, Innan, Saden, Demin ja Dieselin kanssa torstaina, ja yöksi ajeltiin Helsingin satamaan, jossa yövyttiin asuntoautossa. Dieselin ensimmäinen reissu asuntoautolla, ja matkassa oli myös Marian nelikuinen tytär Inna, eli mulla oli mielestäni paljon jännitettävää.

Satamassa päätettiin olla nuukia, ja maksullisen parkin sijaan jätettiin auto tienvarsiparkkiin, jossa parkkeeraaminen oli ilmaista aamu 8.00 asti. Jatkossa ei kyllä enää säästetä tässä kohti. Läpi yön oli nimittäin hyvinkin vilkasta liikennettä, varsinkin aina kun satamaan tuli laiva tai laiva lähti. Tämän yön unet jäi koko porukalta harmillisen huonoiksi.

Olimme varanneet laivalle kattauksen aamupalalle, joten laivamatka kului mukavasti syödessä. Tallinnasta matka jatkui Pärnun kautta kohti Latvian rajaa, ja hieman Latvian rajan jälkeen pysähdyttiin juoksuttamaan koiria meren rannalle.

Aivan ihana auringon paiste saatiin rannalle seuraksemme, mutta keliä ei silti voinut edes hyvällä yrityksellä sanoa lämpimäksi. Mereltä puhalsi hyvin kylmä tuuli, mikä pureutui vaatteista läpi. Koiria ei kyllä keli tuntunut haittaavan.

Pysähdyksen jälkeen matka jatkui kohti Riikaa, missä olimme perillä illasta. Siihen sitten koirien lenkitystä, iltapesut ja nukkumaan. Taisi koiratkin olla uuvuksissa matkustamisesta, sillä yöllä oli hyvin hiljaista.

Lauantaina schapeilla oli erikoistuomari Marion ten Cate Hollannista. Ihana oli huomata, että Marion vertaili, arvioi, juoksutti ja pohti päätöksiään kaikessa rauhassa, vaikka kehä oli puolisen tuntia myöhässä. Paras uros- ja narttu kehissä Marion myös perusteli valintansa, mikä on aina mukavaa. 

Diesel oli ainoa juniori ja sai juniori sertin, mitä tältä reissulta Dieselille toivottiin. Tätä myöten Dieselistä tuli Latvian juniorimuotovalio. Paras uros - kehässä Diesel jäi toiseksi, pään kehittyneisyys ratkaisi voiton valiouroksen hyväksi. Sade oli oma ihana häsläävä itsensä, ja kun tuomari unohti kysyä Saden ikää, oli hän tehnyt omia päätelmiään iästä. Arvostelussa Saden iäksi on kirjattu 2 vuotta :D Paras narttu-kehässä Sade oli toinen ja matkaseuramme Demi ensimmäinen. Kovasti tuomari tykkäsi Saden temperamentista, mutta luuston keveyden sanoi olleen ratkaiseva tekijä järjestyksessä. Näin ollen Demi siis sai cacibin, ja Sade sertin sillä Demi on jo Latvian valio. Demi oli lopulta myös rop eli rotunsa paras, onnittelut!

Diesel ERI SA PU2 JSERT - > LV JMVA
Sade ERI SA PN2 SERT

Sunnuntaina tuomarina oli ranskalainen Christian Karcher, joka oli positiivinen yllätys. Herra tuntui tuntevan hyvin rotumääritelmän, ja löysi kyllä koirista ne virheet, joita niissä on. Dieselin kohdalla Christian kertoi pojan olevan hieman korkea hänen makuunsa. Myös korkeasta hännän kannosta hän sanoi, mutta tämä tieto oli "just for you". Muutoin Dieselin arvostelussa vilahteli ylistäviä sanoja.

Saden kanssa kehään mennessäni Christian nauroi, että ensin mulla oli korkea koira, nyt hyvin matala. Sadelle tuomari olisi toivonut hieman korkeutta tassuihin ja aavistuksen lyhyempää lanneosaa. Purennasta myös sanoi, että purenta on oikea, mutta ei erinomainen. Saden päähän ja luonteeseen tuomari kuitenkin ihastui, minkä tuloksena Sadelle sunnuntailta cacib ja sert, ja koska muita narttuja ei ollut kehässä oli Sade myös paras narttu ja lopulta vsp eli vastakkaisen sukupuolen paras.

Diesel ERI SA PU2 JSERT
Sade ERI SA PN1 CACIB SERT VSP

Näyttelyiden jälkeen lähdettiin kotimatkalle, ja sunnuntaina ajeltiin Pärnuun. Matkalla olisi ollut kovin kiva pysähtyä lenkittämään koiria taas meren rantaan, mutta koska auton avain vääntyi emmekä saaneet enää ovia lukkoon, emme uskaltaneet jättää autoa levähdysalueelle, jonne emme olisi rannalta nähneet. Niinpä ajelimme Pärnuun asti, missä sitten koirat pääsivät lenkille ja aikuisille saatiin ruokaa ja mielen ravinnoksi suklaata.

Maanantaina jatkettiin sitten matkaa kohti satamaa, josta varaamamme laiva lähti klo 12. Aamupalat syötiin ennen tienpäälle lähtöä, ja laivalla käytiin sitten syömässä, jotta jaksettiin ajella vielä Suomen puolella satamasta Tampereelle.

Kaiken kaikkiaan pitkä, mutta mukava reissu. Edellisestä reissustamme olikin vierähtänyt jo vuoden verran. Helpoimmasta päästä ei reissu ollut, mutta kaikesta selvittiin. Nyt on helppo hymyillä, ja vähän kun antaa ajan kulua, niin voi alkaa suunnitella seuraavaa yhteistä reissua..

Seuraava reissu on jo aivan nurkan takana. Ei meidän pitänyt vielä olla Viroon lähdössä, mutta nopeat liikkeet on näyttäviä, tai jotai sinnepäin :)  Eli perjantaina lähdetään taas reissuun, joskin tällä kertaa reissuseura on aivan vierasta ja auto niin täynnä, että reissusta tarvitsee selvitä minimimäärällä tavaraa. Toivottakaa meille onnea! Nyt olis monta valionarvoa katkolla, jos onni suo.