Helmi-syyskuun tekemisiä kootusti

Hieman jäänyt tämä kirjoittelu vähemmälle, joten tässä pieni kooste vuoden 2020 tekemisistä. Laitan vielä erillisen vuosikoosteen lukujen muodossa :)

Helmikuussa osallistuttiin Saden kanssa koiratanssi-kisoihin 9.2. (tästä löytyy lyhyt postaus). 16.2. juostiin Dieselin kanssa agilitykisoissa 3 starttia (haasteena keinu, jota väisti sekä kepit). Sade otti osaa Koirakoutsin rally-toko-leirille 22.-23.2.2020 (treenilistalle tuli sanaerottelu sekä käännösten yhtäaikaisuus - seuraako koira liikettä vai kertooko käsky, mitä tehdä? D kävi treenaamassa perusasentoon tulemista eri ilmansuunnista). Ehdittiinpä vielä startata Dieselin kanssa epiksissäkin 29.2. Alla video agikisoista.

Maaliskuussa ehdittiin startata parissa kisassa agilityä (haasteita keppien kanssa!) sekä käydä Lehdistön Esan agivalmennuksessa ennen kuin korona iski.  Esan treeneissä laitettiin ohjaajat ajattelemaan, mihin koira laskeutuu esteeltä sekä missä koira reagoi ja vaihtaa suunnan. Mun merkit, niin ihan ei kyllä menneet yksiin todellisuuden kanssa :) Nää oli hankalat treenit, positiivisten asioiden löytäminen oli haastavaa, vaikka saatiinkin esimerkiksi kepeille onnistumaan hieno leijeröinti.

Maaliskuussa meidän piti myös suunnata Latviaan metsästämään viimeistä cacibia, mutta valitettavasti koronan vuoksi kyseinen näyttely peruttiin kokonaan.

Huhtikuussa ja toukokuussa kaikki kilpailut olivat peruttuja ja Ylökkin halli suljettuna, joten me käytiin paljon lenkkeilemässä metsässä sekä treenailtiin ulkona. Saden kanssa treenattiin kuuntelemista ja käsiapuja pois. Mitään tiettyä lajia varten me ei Saden kanssa treenailtu, kunhan tehtiin yhdessä. Vähän toi korona vei mun innostukseni harrastamiseen...

Dieselin kanssa treenailtiin keppien sisään menoja, sillä mulla on muoviset kepit, mitkä saan pystyyn vaikka hiekkakentälle. Kävin myös ostamassa muutamat keppihevosleikkeihin tarkoitetut hypyt, jotta saatiin treenailtua "hypyn" kautta kepeille menoa sekä takaakiertoja yms.

Huhtikuussa meillä täytettin myös vuosia. Dieselille tuli täyteen 3 vuotta ja Sadelle 8. 

Kesäkuussa aukesivat taas hallit, ja päästiin takaisin normaalimpaan arkeen. 3.6. kisattiin Dieselin kanssa 3 starttia Helinin radoilla. Noista starteista ei juuri kerrottavaa jäänyt, ekalla ja vikalla radalla D:n keskittyminen oli onneton. Tokalla radalla keskittyi, mutta otettiin kepeiltä 5vp. 6.6. ajoin Lapualle Lehdistön agilityvalmennukseen, jossa treenilistalle nousivat suullisten vihjeiden kuuntelu (esim putki puomi erottelussa), tietyissä ohjauksissa käden ravistaminen vs kuollut käsi, katseen merkitys (katsotko koiraa vai mihin koiran haluat) ja irtoamisen vahvistaminen. Kaiken kaikkiaan saatiin hyvä treeni, missä mä jouduin itsekin tekemään töitä.

10.6. Startattiin Sastamalassa Raita-Ahon radoilla. Jokaisella radalla haasteena oli kepit, kahdella ekalla radalla oli vähän muitakin haasteita. 

13.6. oltiin Kerimäellä Elopeltojen paimennuspäivässä. Paimennuspäivälle sattui aivan mahtava helle. Mä niin nautin kelistä, mutta koirista kyllä näki, että keli vaikutti. Hieman oli laiskahkoa toimintaa. Sade oli edellisvuoden tyyliin hyvin vahva pieni narttu, ja sen kanssa mentiinkin taas tekemään lenkkiä isommalle laitumelle, jotta Sadekin mahtui liikkumaan. Diesel puolestaan oli aavistuksen virkaintoinen ja meinasi muutamaan kertaan räjäyttää lauman. Pääosin teki kuitenkin kivasti töitä! Kaiken kaikkiaan oli kyllä oikein mukava päivä. Kiitos Kati, kun jaksat järjestää!

19.6. oli Liedossa Juhannuskisat, joissa startattiin Dieselin kanssa 2 starttia. Haasteeksi muodoistui keppien sisäänmeno sekä keppien tekeminen loppuun. 28.6. otettiin 2 starttia Tamskilla ja haasteena jälleen kepit.

Heinäkuussa osallistuttiin agilityn NextOne-leirille 4.-5.7. Vantaalla. Olipa muuten rankka viikonloppu! Leirin vetäjinä olivat Esa Lehdistö ja Timo Liuhto. Päivässä oli kaksi treeniä, yksi kummaltakin, ja leiripäiviä oli kaksi. Ensimmäisessä Esan treenissä kehityskohteiksi nousivat taas käden ravistaminen sekä katseen sijainti (olen kuullut näistä ennenkin!). Ensimmäisessä Timon treenissä en ihan osannus vastaanottaa kehitysehdotuksia kepeille. Ennemmin rupesi vain ärsyttämään, vaikka toinen toki tarkoitti auttaa. Muussa treenissä nousi esiin rytmitys ja sen tärkeys. Sunnuntaina Esan treenissä treenattiin hieman kauempaa ohjaamista ja saatiin tähän hienoja toistoja! Treenattiin myös backlapia, mikä oli mulle aivan uusi ohjaus, mutta minkä D luki erittäin hienosti. Treenilistalle etäisyyden ottaminen ohjauksiin. Ehdottomasti enemmän onnistumisia kuin edellisenä päivänä! Timon treenissä rytmitys nousi jälleen esiin sekä irtoaminen kauemmas ilman etupalkkaa. Tämä pääsee myös treenilistalle.

14.7. otettiin 2 agistarttia Takuilla. Eka rata oli hieman haastava enkä saanut jalkojani liikkumaan niin hyvin, että olisin ehtinyt ohjaamaan kuten halusin. Kepit onnistuivat! Tokalla radalla kepiut tuottivat harmaita hiuksia. Ei löytynyt sisäänmenoa eikä malttia suorittaa loppuun. 

18.-19.7. ajeltiin  Marin yllytyksestä Seinäjoelle Lehdistön agilityvalmennukseen. Lauantaina treeneissä nousi esiin rytmitys sekä D:n vaatima tiukka asenne (ei anneta mahdollisuutta pelleillä). Treenilistalle saatiin hetsaus putkiin ja takaakiertoihin sekä takaakiertojen lukitusten pitäminen.

Sunnuntaina treeneissä otettiin kepeille ohjureista apuja, jotta saatiin onnistuneita sisäänmenoja. Jouduin myös tekemään viskileikkauksia, mitkä eivät ole mun tai D:n vahvuus. Treenilistalle jäi esteiden lukitus jo kauempaa.

22.7. otettiin 1 agistartti Tamskilla, missä kepit tuottivat vaikeuksia. 24.-26.7. oltiin UPLAKEssa. Dieselille otettiin lauantaina 4 starttia ja sunnuntaina 4 starttia. Kumpanakin päivänä radat kaatuivat keppeihin. Muilta osin todella kivaa ja mukavaa tekemistä.-

Elokuussa mä olin lomalla, ja ohjelmakin oli sen mukaista. Kotona käytiin pari kertaa vaihtamassa vain reissukassi ja taas mentiin :D Mukaan mahtui mökkeilyä, 9.8. agilitykisat Kouvolassa (radat kaatuivat jälleen keppeihin), näyttelyreissu Latviaan (2x ROP ja 1x RYP5, Dieselistä tuli Latvian ja Balttien muotovalio). Vielä vähän lisää mökkeilyä, 22.8. agilitykisat Kuopiossa (lähdöstä varastaminen & palautus, tokalla radalla yksi myöhästynyt ohjaus, mutta mitkä kepit! 3 radalla haasteita kepeillä).  30.8. agilitykisat vielä  Orimattilassa (kepit...).

Syyskuussa  kisattiin 6.9. agilitykisoissa ATT:lla 4 radan verran. Kaikilla radoilla kaadutttiin keppeihin. 12.9. osallistuimme Lehdistön agilityvalmennukseen Ylökkillä ja tuntui että kaikki tekeminen oli haastavaa eikä niitä onnistumisia meinannut tulla. D:llä haasteita kepeillä, takanaleikkaus ei meinannut toimia ja ohjaukseen tulemisesta lipsui. Kyllä taas hetken mietin, onko tässä mitään järkeä. 

16.9. episteltiin Ylökkillä. Sade juoksi mölliradan rimattomana ja Diesel juoksi mölliradan sekä kaksi starttia kisaavien radoilla. Kisaavien radat kaatuivat keppeihin. 19.9. juostiin 3 starttia agilitya Janakkalassa, jokaisella radalla haasteita keppien kanssa. 

20.9. Diesel osallistui käyttäytymisen jalostustarkastukseen ja suoritti tarkastuksen hyväksytysti. Tästä löytyy tarkempi postaus erikseen. 

27.9. Diesel juoksi Lehdistön kanssa 3 starttia Vantaalla, jotta päästiin testaamaan menisikö D kepit, jos ohjaksissa olisi joku muu kuin minä. Ainoa haaste radoilla oli D:n lyhyt napanuora.

Lokakuussa juostiin kolmissa agikisoissa Dieselin kanssa. Janakkalassa 11.10. oltiin Janakkalassa, jossa ekalta radalta otettiin keppivitonen ja 1.sija. Toiselta radalta otettiin sitten viimeinkin se NOLLA ja 1.sija, minkä myötä päästiin viimein nousemaan kakkosiin. Omasta niskasta tippui samalla yksi peikko. Tuli meinaan kisattua ykkösissä aika monta starttia..

Kakkosissa juostiin heti seuraavana viikonloppuna Vantaalla 18.10.. 2 rataa hyllyteltiin ja viimeiseltä radalta otettiin keppivitonen sijalla 1. Kakkosten radat olisivat olleet aivat tehtävissä, jos noi meidän kepit vaan onnistuisi kisavireessä.

Lokakuun lopussa 25.10. juostiin vielä Tamskilla 2 rataa tuloksilla HYL ja 10. Paljon hyvää, mutta paljon parannettavaakin.

Marraskuussa juostiin myös kolmena päivänä agikisoissa. 14.11. Juostiin Vantaalla Mujusen kolmella radalla. Oli muuten todella mukavia ratoja! Toluksiksi kerättiin HYL, 10 ja NOLLA sekä LUVA :) Kyllä me vielä täältä noustaan!

Seuraavana päivänä 15.11. olikin sitten Lempäälässä schapejen rotumestaruudet, joihin osallistuttiin. Kolme rataa juostiin ja kolme rataa mokailtiin. Kepit toimivat tällä kertaa, mutta radoilla tapahtui sitten kaikkea muuta. Yhdellä radalla Diesel mm. kaatui putkessa ja ajautui tätä kautta aivan eri linjalle, kuin olin ajatellut. Ei muuta kuin koira uudelleen putkeen ettei jää mtn traumoja ja tätä kautta radalta hylly. Toisella radalla ei putkijarru toiminut (tämä treenilistalle!) ja kolmannella kävi sitten kaikkea muuta.

Marraskuun lopussa juostiin vielä Tampereella kaki rataa, joilta kummaltakin otettiin kepeiltä vitonen sijoilla 2. ja 3.

Joulukuussa me käytiin Lohjalla Esa Lehdistön valmennuksessa, mutta pääasiassa levättiin ja ihmeteltiin maailman menoa.

Hau-Hau Champion –cup 2018, 1.osakilpailu (epikset)

Käytiin tossa pari viikkoa sitten Tamskilla tukiepiksissä, ja tuolloin Sade otti kaksi vauhdikasta starttia, joissa aika riiti medien 2. sijaan. Diesel starttasi tuolloin ensimmäistä kertaa ”kisoissa” (putkiluokka), ja ensimmäistä kertaa vieraassa hallissa, missä oli vieraita ratatyöntekijöitä ja vieraita koiria. Ja voi sitä pientä poikaa! Istua tapitti lähdössä lähtölupaan asti, ja radan suoritti suu korvasta korvaan virnuillen! Kyllä jäi hyvä mieli kummankin kanssa suoritetuista starteista. Tässä kummaltakin se parempi rata.

Viime viikonloppuna startattiin Takkujen kisoissa Saden kanssa 2 starttia lauantaina ja 2 starttia sunnuntaina. Lähes vuoteen ei olla ulkona kisattu, ja kyllä näki, että koira nautti ulkona starttaamisesta! Vauhtia piisasi, ja vaikka tuloksilla ei päästy juhlimaan, tehtiin hienoja ratoja! Muutamalla radalla testailin ”uusia” ohjauksia, minkä tuloksena yksi rata hyllytettiin kepeillä, mutta joskushan sitä tarvitsee koittaa uusiakin juttuja :) Oikein vauhdikkaita ratoja kaiken kaikkiaan!

Keskiviikkona ajeltiin Nokialle NPKH:n järjestämiin Hau-Hau Champion cup 2018 :n ensimmäiseen osakilpailuun. Ilmoitin Dieselin kahdelle startille pukiluokkaan, ja Saden kahdelle startille kilpailevien luokkaan. Nuoren koiran kanssa on ihanaa, kun näitä ensimmäisiä kertoja on paljon! Nyt ei ollut ensimmäiset epikset (toiset), mutta ensimmäistä kertaa testattiin aksata ulkona. Ja vieläpä kentällä, minkä ympärillä oli metsää, vain yhdellä sivulla aita. Vähän kyllä jännitin malttaako Diesel tehdä mulle töitä, mutta ei se edes vilkaissut ympärilleen, kun sai lähtöluvan tulla radalle. Olen kyllä super tyytyväinen <3

Diesel siis starttasi ensimmäisenä. Tokalle putkelle vientiä mietin, että kummalta puolelta ohjaisin, ja päätin testata ”vaikeampaa”, eli ohjata vasemmalla kädellä putkeen, joka kääntyy vasempaan. Sain Dieselin tulemaan putken suusta ohi, ja pyytäessäni poikaa takaisinpäin, päätti Diesel pompata putken päälle oikaistakseen. Siitä sitten putkeen ja matka jatkui oikein mallikkaasti maaliin asti. Mä jouduin pistelemään loppusuoran niin lujaa kuin jaloistani pääsin :D

Saden kanssa haasteellisinta radalla oli puomin alastulokontakti ja kaarteiden laajuus. Päätin koittaa vedättää käsi alhaalla puomin alastuloa ja testata saataisiinko näin kontaktit osutuiksi. Ihan kivasti toimikin, ja vaikka ensimmäiseltä radalta saatiin 5 vp (keinulta vai puomilta?), niin toinen rata oli 0 ja aikavertailun perusteella sijoituttiin vauhdikkaalla radalla toisiksi.

Iltaepikset, joten ilta venähti pitkäksi, ja kotona oltiin lopulta klo 22 tietämillä. Mutta kiva oli käydä testaamassa, miten Sade ja Diesel kulkee, ja miten Diesel reagoi uuteen ympäristöön. Ei kyllä haitannut yhtään, vaikka esteet ja ympäristö vaihtuivat! Olen niin tyytyväinen tuohon ettei Diesel ota stressiä uusista asioista :) 

Seuran mestikset

Maanatai-iltana kilpailtiin Ylöjärvellä seuran mestiksissä. Saden starttaaminen oli itsestään selvyys, mutta otinpa Boltinkin mukaan ja ukko pääsi starttaamaan putkiluokkaan. Hyvä paikka treenata itsehillintää, kun ympärillä on vieraita koiria ja silti pitää keskittyä.

Bolt on siis ollut kesän tauolla agilitystä ja saanut nyt ehkä neljät treenit alle ennen maanantain starttia. Treeneissä Bolt saa vielä paljon palkkaa, eli vaadin siltä noin 4 estettä, jonka jälkeen on palkka. Hankalammissa paikoissa palkka voi hyvin tulla jo kahden esteen jälkeen. Maanantaina oli kuitenkin huimat 22 estettä ennen kuin palkka odotti maalissa.

Ennakkoon jännitin eniten sitä, pysyykö Bolt radalla vai vievätkö häiriöt voiton. Mutta vielä mitä, enemmän pitäisi vaan luottaa tohon mun pikku-ukkoon, on se vaan niin mahtava <3 Jätin Boltin lähtöön odottamaan radalle kutsumista. Selän takana oli vieraita koiria, eli monta syytä olla jäämättä paikkaan. Kiltisti äijä kuitenkin paikallaan pysyi eikä edes vilkuillut taakseen. Ja luvan saatuaan se ampaisi radalle. Esteet olivat noin 10 cm korkuisia, sillä sen korkeampia ei olla nyt muutoinkaan tehty eikä tehdä ennen kuin saadaan enemmän hyppytekniikkatreenejä alle.

Alkurata meni ehkä hieman viritellessä Bolttia. Putkiin oli hankala osua, tehtiin aina pieni lenkki ennen kuin se putken suu löytyi ja vauhti ei ollut parasta. Noin puolivälissä rataa Bolt kuitenkin syttyi ja loppu rata meni suorastaan näytöstyylillä. Tuomarina ollut Pirisjoen Ville totesikin mulle kesken radan, että "nyt se kulkee". Ja niinhän se kulki! Sen jälkeen haki hienosti putket ja tuli juuri sinne, minne ohjasin.

Myönnettäköön, että itsekin olin alkuradalla hieman hukassa. Hypyltä 8 ohjasin suoraan putkeen 12 ennen kuin muistin minne rata jatkui. No, pikku juttuja ;) Meille tärkeintä tässä startissa oli se, että Bolt pysyi radalla ja teki töitä! Ja voi sitä pientä, kun maalissa odotti namit ja mä rapsuttelin. Ei tiennyt pieni mies mitenpäin olisi ollut. Siinä kohti ei häirinnyt yhtään vaikka paikalla oli muitakin koiria. Oon mä vaan niin ylpeä tosta mun pikkuisestani <3

Ja tämä ilo taisi kuulua mun äänestä, kun Bolttia kehuin. Saatiin nimittäin Demikin hakemaan kehuja ja sen sijaan, että neiti olisi mennyt radalle :D Nopeasti Demi kuitenkin lähti starttaamaan radalle, kun Maria ei lähtrenytkään Demiä hakemaan vaan menikin suoraan radalle.

Sade pääsi starttaamaan vasta yhdeksän aikaan, jolloin oli todella pimeää. Ville oli tehnyt kilpailevillekin mukavat ja liikkuvat radat, eikä radalla olisi pitänyt olla mitään aivan mahdottoman hankalaa. Vaan toisinpa kävi :)

Radan alussa oli siis hypyltä meno aina putken kauempaan päähän. Tätä mietin ennen rataa, että pitää selvästi pyytää Sadea, jotta tulee ohi putken väärästä päästä. Niinpä mä odotin, katsoin ja pyysin, mutta Sade teki oman päätöksensä ja meni sekä putken 2 että putken 4 väärästä päästä. Ei auttanut vaikka kuinka yritin katsoa koiraa, odottaa ja pyytää - koira oli putken väärässä päässä. Loppu rata olikin sitten suhteellisen nätti, joskin hitusen hidas. Kepit haki todella nätisti ja pujotteli varmasti (ja harvinaisen vauhdikkaasti!). Puomin alastulo oli ruma eikä pysähdytty. Etukäteen meinasin, että olisin vienyt namin alastulolle, mutta eihän se olisi siellä pimeässä namiaan löytänyt. Mun olisi myös pitänyt vaatia teemään kontakti uusiksi, mutta mutta.. Se olisi pitänyt tajuta tehdä siinä hetkessä.¨

A:lla oli nätit kontaktit ja hienosti Sade haki putket, vaikka puomin alla oleva putki jäi niin varjoon etten ollut varma hahmottaako neiti putken suuta ollenkaan. Eli ilman alkusähellystä ja puomin alastulokontaktia, rata olisi ollut oikein loistava :)

Mestiksissä edusti meidän lisäksemme myös muita schapeja; ihanat Demi ja Disa olivat tulleet Marian kanssa ottamaan ensimmäiset strattinsa. Demi starttasi Boltin perään putkiluokassa ja Disa mölliluokassa. Hienosti tytöt hoitivat ensimmäiset starttinsa ja Demi sijoittui lopulta kolmanneksi. Onnea! :)

Epikset, Nokia

Oltiin Perjantaina Nokialla epiksissä. Koko matka oli aikamoinen seikkailu ihan jo perillepääsemisen kannalta. Ei ehditty edes Nokialle, kun mun puhelimen navigaattori lopetti toimimisen. Enkä tietenkään ollut katsonut etukäteen minnepäin Nokiaa meidän pitäisi päätyä. Eihän siinä sitten auttanut kuin etsiskellä hetki ja lopulta mennä nöyränä lähimmälle huoltoasemalle kyselemään karttaa ja apuja. Huoltoaseman työntekijät eivät olleet ikinä kuulleetkaan määränpäästämme, mutta onneksi paikalle sattui mukava nais-ihminen, joka neivoi minut perille.

Joskaan ei päästy siltikään aivan mutkitta perille. Ohjeeksi sain, että viimeinen tie on pitkä, ajelen vain rauhassa niin kääntyy sitten kylttien opastamana vasemmalle. Minähän ajelin ja edestä paistoi aurinko, joka häikäisi sen verran hyvin ettei kylteistä saanut selkoa. 20 kilometrin jälkeen totesin ettei määränpäämme voi olla enään yhtään kauempana ja palattuani noin 10 km, löytyi oikea paikka.

Meidän piti ottaa yksi lähtö mölleissä ja yksi kisaavissa, mutta möllit olivat aloitelleet jo, kun pääsimme perille. Onni onnettomuudessa kisaavien rata oli tasoltaan aivan ihanteellinen meille, joten sitä oli ilo ottaa 2 lähtöä :)

Tässä tämä suuntaa antava ratapiirros. Luulen, että tästä saattaa jopa puuttua yksi hyppy ja tuo 8 putki näyttää silmään kovin hassulta, mutta putkelta persjätöllä me A:lle mentiin..

1. Startti meni hienosti. Sade kuunteli ja teki töitä. Viidentenä tai kuudentena esteenä oli keinu, josta otettiin lentokeinu. Kovasti jännitin radan lopulla olevaa puomia, että suostuuko menemään sitä enään lentokeinun jälkeen, sillä toukokuun epiksistä otti kammon sekä keinua että puomia kohtaan.. Eikä mitään, neiti viiletti puomia kuin mikäkin vanha tekijä :D

Tän radan ongelma tulikin sitten toiseksi viimeisen esteen jälkeen. Tältä hypyltä oli lähes suora linja seuraavalle hypylle ja mä olin sijoittunut putken suun eteen, mutta kas. Putkea rakastava koirani ampaisi putkeen ja tuloksena hylsy.

2. Startti heti putkeen, kun sattui niin ikävästi, että oltiin kisaavissa ainoa medi. Alku lähti hyvin ja keinulla muistettiin jopa jarruttaa. Hieman ohjasin huonosti 11:sta ja Sade pysähtyi enne hyppäämistä, mistä +5. Nyt tsemppasin 2 viimeistä estettä ja niistolla ohjasin viimeiselle, jolloin saatiin oikea este suoritettua :)

Ajoista tai etenemistä mulla ei ole mtn tietoa, kun missään ei niitä lukenut :/ Mututuntumalla treeneissä on menty kovempaa, mutta ei tämä ihan huonoimmasta päästä noin vauhdillisesti ollut.

Nämä epikset sattui olemaan osa 4 kilpailun cuppia, josta sitten eniten pisteitä kerännyt nappasi itselleen vielä cup-palkinnon. Ja jos voittaja ei sattunut olemaan paikalla siirtyi palkinto aina seuraavalle niin kauan, että joku oli paikalla. No arvatkaapas, kuka palkittiin vielä cup-voittajana vaikka tää oli meidän ainoa osakilpailu, mihin otettiin osaa :D

Alla vielä Saden palkinnos niin tästä osakilpailusta kuin koko cupistakin yhdisteltynä:

Ekat agiepikset

Käytiin tänään meidän ekat agiepikset Ylöjärvellä. Startteja tuli kolmessa eri sarjassa yhteensä kolme. Viimeisen startin olisi melkein voinut jättää ottamatta..

Ensimmäinen luokka oli supermöllit, missä radalla oli vain putkia sekä hyppyesteitä. Meille rimat nostettiin 40 cm. Tässä luokassa olivat sekaisin niin minit, medit kuin maksitkin, sillä järjestäjien tarkoitus oli ollut, että rimoja ei olisi ollut - mutta kuinkas siinä sitten kävikään :D

Radan pituus oli 98 metriä ja tavoiteaika 49 s. Sadessa oli suunnattoman hyvä vire päällä ja halu tehdä töitä, minkä tuloksena aikamme oli 26,81 s. (av -22,19) JA mikä hienompaa tehtiin 0:lla rata!!

Toinen luokka oli sitten luonnollisesti möllit ja radalta löytyi tällä kertaa putkien ja hyppyjen lisäksi myös puomi ja pituus. Pituutta itse radalla oli 127 metriä ja tavoiteaikana 63 s., rimat medeillä oli vain 30 cm.

Saden hyvä vire jatkui tälläkin radalla, vaikka omaa vuoroa joutuikin hyvän tovin odottelemaan ja vieläpä mökissä (=kevythäkissä) Bolttiaisen kanssa. Saimme rata-ajaksi 40,09 s. (av -22,91) ja jälleen 0:lla radan! Jee, mulla on taitava koira!! :) Ja tämä tulos riitti tänään kolmanteen sijaan ;)

Jos tälle radalle pitäisi sanoa jotain korjattavaa ottaisin tuon ohjauksen esteeltä 14 esteelle 15 uudestaan mietintään. Vähän meinasi Sade mennä hämilleen mun ohjauksestani, mikä oli tarkoitettu takaaleikkaukseksi, mutta taisi olla lopulta jotain aivan muuta :D Oikeastaan esteille 15 ja 16 olisi tarvittu kaiken kaikkiaan selkeämpi ohjaus, sillä kompurointini esteellä 15 aiheutti sen, etten ehtinyt valssaamaan esteiden 15 ja 16 välissä vaan juoksin loppu suoran lopulta esteiden vasemmalta puolelta, vaikka olisin rataan tutustuessa suunnitellut meneväni 2 viimeistä estettä oikealta puolelta.

Ennen kolmatta luokkaa, kisaavia, joutui jälleen odottelemaan suhteellisen pitkään ja sen kyllä näki Sadesta. Toisaalta taustalla painoivat varmasti jo kaksi edellistä suoritusta sekä koko "kisatilanne", kun ympärillä hyöri paljon vieraita koiria ihmisineen..

No, joka tapauksessa ja lähdössä oli aavisteltavissa, ettei radalla olisi yhtä innokas ja kaikkensa antava koira. Lähtökäskyä odotellessaan neiti rapsutteli muina naisina vaan korvaansa, mitä se ei yleensä tee ennen omaa suoritusvuoroaan. Normaalimpi tila on kiltisti istuva koira, joka ylläpitää herkeämätöntä katsekontaktia saadakseen lähtöluvan.

Radalle kuitenkin lähdettiin ja muutama ensimmäinen este suoritettiinkin hyvin mallikkaasti. Ensimmäinen haaste tuli kepeissä, Sade oli kuin ei olisi ikinä ennen niitä pujoitellut ja meinasi joka välistä oikaista, mutta saatiin lopulta kuitenkin käsiavulla pujoiteltua kepit jopa "oikein". Seuraava haaste tuli esteeltä 12 ohjattaessa esteelle 13, kun tein valssin liian myöhässä ja Sade ratkaisi jo tilanteen syöksymällä putkeen - HYL. Ei siinä sitten muuta kuin uudestaan esteelle 13 ja rataa jatkamaan, kunnes tuli vastaan keinu, mistä tulikin sitten vauhtikeinu (seuraavaa keinun tekoa odotellessa..).

Niin, eihän siinä radassa sitten ollut muuta haastavaa ;D tarpeeksi kuitenkin, että saatiin hylsy ja näytettiin parhaat puolemme :D

Tässä vielä Saden palkinnot :D Summa summaarum; hyvä treeni niin Sadelle kuin omalle ohjeemisellenikin!