Vuosi 2020 lukuina

 Tässä viimeinkin tuttu vuosikooste :)

Näyttelyt

LM MVA

BALT MVA

Vuoden 2020 aikana ehdittiin kiertää yhden näyttelyt (2päiväinen) ja saada kaksi uutta titteliä. Latviassa siis pyörähdettiin kansallisessa näyttelyssä, viimeisen cacibin metsästystä odotellaan edelleen. Ehkä me vielä joskus päästään aloittamaan metsästys :) Latviassa Diesel oli kahtena päivänä ROP kera SERTin ja sai siis lisätä nimensä eteen Latvian ja Baltian muotovalion arvot. Sunnuntaina Diesel edusti isossa kehässä sijoittuen aina viidenneksi asti! Aika hienoa päästä isossa kehässä sijoille - olen ylpeä D:stä!

Agility

Agilitya tehtiin sitten hieman enemmänkin. Käytiin Lehdistön Esan valmennuksissa ja kisattiin. 63 starttia, joista 50 starttia ykkösissä ja 13 starttia kakkosissa.

2 kpl 0

12 kpl 5

6 kpl 10

2 kpl 15

6 kpl 15->

35 kpl HYL

Prosentit ei ole kovin kaunista katseltavaa. Tästä on oltava suunta vain ylöspäin :D Saas nähdä, milloin seuraavan kerran päästään edes kisaamaan, kun tuo korona tuossa edelleen jyllää ja ainakin tammikuun osalta on kisat peruttu..

Terveys + muut

Vuonna 2020 Diesel suoritti hyväksytysti käyttäytymisen jalostustarkastuksen, siitä lisätietoja täältä.

Terveystarkastuksissa Diesel sai puhtaat paperit:

Silmät - terveet, ei perinnöllisiä silmäsairauksia

Sydän - terve, oireeton

Polvet - 0/0

Koiratanssi

Meidän koiratanssi jäi kevääseen ja kahteen viralliseen kisastarttin Saden kanssa. Koronan myötä innostus vain katosi. Täältä löydät postauksen kisoista.

Paimennus

Osallistuttiin kesällä 2020 Elopeltolaisten paimennuspäivään, jossa sekä Sade että Diesel pääsivät lampaille. Hurja helle sattui paimennuspäivälle, mikä vaikutti selkeästi koirien tekemiseen ja ajksamiseen. Vähän meinasivat hakeutua varjon puolelle laiskottelemaan.

Sade oli edellisvuoden tyyliin vahva pieni narttu, joka kaipasi isompaa aitausta mahtuakseen liikkumaan. Se ei hakeudu lähelle lampaita vaan pitää pitkän pakoetäisyyden lampaisiin.

Diesel puolestaan oli melko virkaintoinen ja tuntui tykkäävän siitä, että sai räjäyteltyä laumaa. Taisi herra nauttia, kun kerrankin joku väistää häntä :D Pääosin Diesel kuitenkin teki kivasti töitä.

Rally-toko

Otettiin alkuvuodesta osaa Koirakoutsin rally-tokoleirille, missä saatiin vinkkejä ja apuja meidän haasteisiin. Valitettavasti korona kuitenkin vei tämänkin innostuksen ja rallattelu unohtui täysin..

Helmi-syyskuun tekemisiä kootusti

Hieman jäänyt tämä kirjoittelu vähemmälle, joten tässä pieni kooste vuoden 2020 tekemisistä. Laitan vielä erillisen vuosikoosteen lukujen muodossa :)

Helmikuussa osallistuttiin Saden kanssa koiratanssi-kisoihin 9.2. (tästä löytyy lyhyt postaus). 16.2. juostiin Dieselin kanssa agilitykisoissa 3 starttia (haasteena keinu, jota väisti sekä kepit). Sade otti osaa Koirakoutsin rally-toko-leirille 22.-23.2.2020 (treenilistalle tuli sanaerottelu sekä käännösten yhtäaikaisuus - seuraako koira liikettä vai kertooko käsky, mitä tehdä? D kävi treenaamassa perusasentoon tulemista eri ilmansuunnista). Ehdittiinpä vielä startata Dieselin kanssa epiksissäkin 29.2. Alla video agikisoista.

Maaliskuussa ehdittiin startata parissa kisassa agilityä (haasteita keppien kanssa!) sekä käydä Lehdistön Esan agivalmennuksessa ennen kuin korona iski.  Esan treeneissä laitettiin ohjaajat ajattelemaan, mihin koira laskeutuu esteeltä sekä missä koira reagoi ja vaihtaa suunnan. Mun merkit, niin ihan ei kyllä menneet yksiin todellisuuden kanssa :) Nää oli hankalat treenit, positiivisten asioiden löytäminen oli haastavaa, vaikka saatiinkin esimerkiksi kepeille onnistumaan hieno leijeröinti.

Maaliskuussa meidän piti myös suunnata Latviaan metsästämään viimeistä cacibia, mutta valitettavasti koronan vuoksi kyseinen näyttely peruttiin kokonaan.

Huhtikuussa ja toukokuussa kaikki kilpailut olivat peruttuja ja Ylökkin halli suljettuna, joten me käytiin paljon lenkkeilemässä metsässä sekä treenailtiin ulkona. Saden kanssa treenattiin kuuntelemista ja käsiapuja pois. Mitään tiettyä lajia varten me ei Saden kanssa treenailtu, kunhan tehtiin yhdessä. Vähän toi korona vei mun innostukseni harrastamiseen...

Dieselin kanssa treenailtiin keppien sisään menoja, sillä mulla on muoviset kepit, mitkä saan pystyyn vaikka hiekkakentälle. Kävin myös ostamassa muutamat keppihevosleikkeihin tarkoitetut hypyt, jotta saatiin treenailtua "hypyn" kautta kepeille menoa sekä takaakiertoja yms.

Huhtikuussa meillä täytettin myös vuosia. Dieselille tuli täyteen 3 vuotta ja Sadelle 8. 

Kesäkuussa aukesivat taas hallit, ja päästiin takaisin normaalimpaan arkeen. 3.6. kisattiin Dieselin kanssa 3 starttia Helinin radoilla. Noista starteista ei juuri kerrottavaa jäänyt, ekalla ja vikalla radalla D:n keskittyminen oli onneton. Tokalla radalla keskittyi, mutta otettiin kepeiltä 5vp. 6.6. ajoin Lapualle Lehdistön agilityvalmennukseen, jossa treenilistalle nousivat suullisten vihjeiden kuuntelu (esim putki puomi erottelussa), tietyissä ohjauksissa käden ravistaminen vs kuollut käsi, katseen merkitys (katsotko koiraa vai mihin koiran haluat) ja irtoamisen vahvistaminen. Kaiken kaikkiaan saatiin hyvä treeni, missä mä jouduin itsekin tekemään töitä.

10.6. Startattiin Sastamalassa Raita-Ahon radoilla. Jokaisella radalla haasteena oli kepit, kahdella ekalla radalla oli vähän muitakin haasteita. 

13.6. oltiin Kerimäellä Elopeltojen paimennuspäivässä. Paimennuspäivälle sattui aivan mahtava helle. Mä niin nautin kelistä, mutta koirista kyllä näki, että keli vaikutti. Hieman oli laiskahkoa toimintaa. Sade oli edellisvuoden tyyliin hyvin vahva pieni narttu, ja sen kanssa mentiinkin taas tekemään lenkkiä isommalle laitumelle, jotta Sadekin mahtui liikkumaan. Diesel puolestaan oli aavistuksen virkaintoinen ja meinasi muutamaan kertaan räjäyttää lauman. Pääosin teki kuitenkin kivasti töitä! Kaiken kaikkiaan oli kyllä oikein mukava päivä. Kiitos Kati, kun jaksat järjestää!

19.6. oli Liedossa Juhannuskisat, joissa startattiin Dieselin kanssa 2 starttia. Haasteeksi muodoistui keppien sisäänmeno sekä keppien tekeminen loppuun. 28.6. otettiin 2 starttia Tamskilla ja haasteena jälleen kepit.

Heinäkuussa osallistuttiin agilityn NextOne-leirille 4.-5.7. Vantaalla. Olipa muuten rankka viikonloppu! Leirin vetäjinä olivat Esa Lehdistö ja Timo Liuhto. Päivässä oli kaksi treeniä, yksi kummaltakin, ja leiripäiviä oli kaksi. Ensimmäisessä Esan treenissä kehityskohteiksi nousivat taas käden ravistaminen sekä katseen sijainti (olen kuullut näistä ennenkin!). Ensimmäisessä Timon treenissä en ihan osannus vastaanottaa kehitysehdotuksia kepeille. Ennemmin rupesi vain ärsyttämään, vaikka toinen toki tarkoitti auttaa. Muussa treenissä nousi esiin rytmitys ja sen tärkeys. Sunnuntaina Esan treenissä treenattiin hieman kauempaa ohjaamista ja saatiin tähän hienoja toistoja! Treenattiin myös backlapia, mikä oli mulle aivan uusi ohjaus, mutta minkä D luki erittäin hienosti. Treenilistalle etäisyyden ottaminen ohjauksiin. Ehdottomasti enemmän onnistumisia kuin edellisenä päivänä! Timon treenissä rytmitys nousi jälleen esiin sekä irtoaminen kauemmas ilman etupalkkaa. Tämä pääsee myös treenilistalle.

14.7. otettiin 2 agistarttia Takuilla. Eka rata oli hieman haastava enkä saanut jalkojani liikkumaan niin hyvin, että olisin ehtinyt ohjaamaan kuten halusin. Kepit onnistuivat! Tokalla radalla kepiut tuottivat harmaita hiuksia. Ei löytynyt sisäänmenoa eikä malttia suorittaa loppuun. 

18.-19.7. ajeltiin  Marin yllytyksestä Seinäjoelle Lehdistön agilityvalmennukseen. Lauantaina treeneissä nousi esiin rytmitys sekä D:n vaatima tiukka asenne (ei anneta mahdollisuutta pelleillä). Treenilistalle saatiin hetsaus putkiin ja takaakiertoihin sekä takaakiertojen lukitusten pitäminen.

Sunnuntaina treeneissä otettiin kepeille ohjureista apuja, jotta saatiin onnistuneita sisäänmenoja. Jouduin myös tekemään viskileikkauksia, mitkä eivät ole mun tai D:n vahvuus. Treenilistalle jäi esteiden lukitus jo kauempaa.

22.7. otettiin 1 agistartti Tamskilla, missä kepit tuottivat vaikeuksia. 24.-26.7. oltiin UPLAKEssa. Dieselille otettiin lauantaina 4 starttia ja sunnuntaina 4 starttia. Kumpanakin päivänä radat kaatuivat keppeihin. Muilta osin todella kivaa ja mukavaa tekemistä.-

Elokuussa mä olin lomalla, ja ohjelmakin oli sen mukaista. Kotona käytiin pari kertaa vaihtamassa vain reissukassi ja taas mentiin :D Mukaan mahtui mökkeilyä, 9.8. agilitykisat Kouvolassa (radat kaatuivat jälleen keppeihin), näyttelyreissu Latviaan (2x ROP ja 1x RYP5, Dieselistä tuli Latvian ja Balttien muotovalio). Vielä vähän lisää mökkeilyä, 22.8. agilitykisat Kuopiossa (lähdöstä varastaminen & palautus, tokalla radalla yksi myöhästynyt ohjaus, mutta mitkä kepit! 3 radalla haasteita kepeillä).  30.8. agilitykisat vielä  Orimattilassa (kepit...).

Syyskuussa  kisattiin 6.9. agilitykisoissa ATT:lla 4 radan verran. Kaikilla radoilla kaadutttiin keppeihin. 12.9. osallistuimme Lehdistön agilityvalmennukseen Ylökkillä ja tuntui että kaikki tekeminen oli haastavaa eikä niitä onnistumisia meinannut tulla. D:llä haasteita kepeillä, takanaleikkaus ei meinannut toimia ja ohjaukseen tulemisesta lipsui. Kyllä taas hetken mietin, onko tässä mitään järkeä. 

16.9. episteltiin Ylökkillä. Sade juoksi mölliradan rimattomana ja Diesel juoksi mölliradan sekä kaksi starttia kisaavien radoilla. Kisaavien radat kaatuivat keppeihin. 19.9. juostiin 3 starttia agilitya Janakkalassa, jokaisella radalla haasteita keppien kanssa. 

20.9. Diesel osallistui käyttäytymisen jalostustarkastukseen ja suoritti tarkastuksen hyväksytysti. Tästä löytyy tarkempi postaus erikseen. 

27.9. Diesel juoksi Lehdistön kanssa 3 starttia Vantaalla, jotta päästiin testaamaan menisikö D kepit, jos ohjaksissa olisi joku muu kuin minä. Ainoa haaste radoilla oli D:n lyhyt napanuora.

Lokakuussa juostiin kolmissa agikisoissa Dieselin kanssa. Janakkalassa 11.10. oltiin Janakkalassa, jossa ekalta radalta otettiin keppivitonen ja 1.sija. Toiselta radalta otettiin sitten viimeinkin se NOLLA ja 1.sija, minkä myötä päästiin viimein nousemaan kakkosiin. Omasta niskasta tippui samalla yksi peikko. Tuli meinaan kisattua ykkösissä aika monta starttia..

Kakkosissa juostiin heti seuraavana viikonloppuna Vantaalla 18.10.. 2 rataa hyllyteltiin ja viimeiseltä radalta otettiin keppivitonen sijalla 1. Kakkosten radat olisivat olleet aivat tehtävissä, jos noi meidän kepit vaan onnistuisi kisavireessä.

Lokakuun lopussa 25.10. juostiin vielä Tamskilla 2 rataa tuloksilla HYL ja 10. Paljon hyvää, mutta paljon parannettavaakin.

Marraskuussa juostiin myös kolmena päivänä agikisoissa. 14.11. Juostiin Vantaalla Mujusen kolmella radalla. Oli muuten todella mukavia ratoja! Toluksiksi kerättiin HYL, 10 ja NOLLA sekä LUVA :) Kyllä me vielä täältä noustaan!

Seuraavana päivänä 15.11. olikin sitten Lempäälässä schapejen rotumestaruudet, joihin osallistuttiin. Kolme rataa juostiin ja kolme rataa mokailtiin. Kepit toimivat tällä kertaa, mutta radoilla tapahtui sitten kaikkea muuta. Yhdellä radalla Diesel mm. kaatui putkessa ja ajautui tätä kautta aivan eri linjalle, kuin olin ajatellut. Ei muuta kuin koira uudelleen putkeen ettei jää mtn traumoja ja tätä kautta radalta hylly. Toisella radalla ei putkijarru toiminut (tämä treenilistalle!) ja kolmannella kävi sitten kaikkea muuta.

Marraskuun lopussa juostiin vielä Tampereella kaki rataa, joilta kummaltakin otettiin kepeiltä vitonen sijoilla 2. ja 3.

Joulukuussa me käytiin Lohjalla Esa Lehdistön valmennuksessa, mutta pääasiassa levättiin ja ihmeteltiin maailman menoa.

Ylökkin seuramestarit vuosimallia 2020

Lauantaina 3.10.2020 kisattiin Ylökkillä agilityn seuramestaruuksista. Tuomariksi olimme saaneet Esa Lehdistön, ja palkinnoiksi olimme tilanneet hienot ruusukkeet, sekä saaneet Schwarzkopfilta loistavat setit.

Mulla oli Sade ilmoitettuna veteraaneihin ja Diesel kisaaviin makseihin. Ratajärjestys oli tällä kertaa kisaavien hyppyrata, junioreiden rata, veteraanien rata ja lopuksi kisaavien agilityrata. Vähän sai siis joka väliin olla juoksemassa, varsinkin kun sain kisaaviin makseihin testattavaksi vielä lainakoirankin. Ja ratojen välillähän piti luonnollisesti tehdä oma osansa päivän sujumiseen, eli toimia mm. tuomarinsihteerinä :D

Ensimmäisenä kisattiin siis Dieselin kanssa hyppyradalla. Meidän kompastuskivi on ollut jo pitkään kepit. Kepit ovat nyt sitten olleet työstössä tovin, ja sanalle "kepit" on haettu merkitys. Aiemmin sana kepit ei tarkoittanut D:lle mitään, vaan se oli ennemmin se mun liike, millä mentiin kepeille.

Mutta itse kisoihin! Radalla oli siis kepit heti tokana esteenä, mikä sopi meille enemmän kuin hyvin. Saatoin jo lähdöstä hetsata Dieseliä "Missä kepi? Mene kepit, mene!". En istuttanut Dieseliä perinteiseen lähtöön ollenkaan, vaan suoraan hetsauksesta päästin Dieselin hakemaan keppejä. Ja mitkä kepit Diesel tekikään! Kerrasta sisään ja nätisti loppuun asti. Esteiden 5 ja 6 väliin valssi, 10:lle saksalainen, 13:sta saksalainen, 14 ja 15 väliin valssi, 16 takaakierto ja kohti loppusuoraa.

Ai että, kun tuntui hyvältä! Hypyn 16 ohjasin toisin kuin olin rataan tutustuessani ajatellut, mutta muuten rata meni kuten olin ajatellut. Olipa ihanaa saada Dieselin kanssa ehjä ratasuoritus! Saatoin (hieman) olla naantalin keksiä tämän radan jälkeen. Varsinkin, kun Dieselin nolla oli maksien ainoa.

Pääsinpä tosiaan myös lainakoiran kanssa suorittamaan tämän radan. Mulle hyvin haastavaa, sillä kyseinen koira kulkee lähes puolet nopeammin kuin Diesel. Eli olin täysin pois mukavuusalueeltani. Kepit mä sössin, elisi tarvinut hieman jeesiä, kun aurinko paistoi vasten. Keppien jälkeen mentiinkin sitten puhtaasti aina esteelle 15 asti. Hypyltä 16 olin myöhässä ja yritin jotain onnetonta pelastusta, mutta sain koiran vain hyppäämään hypyn väärään suuntaan. Suurin onnistumisen tunne tällä radalla tuli siitä, kun ehdin tekemään valssin esteiden 5 ja 6 väliin. Tästä olin kyllä melko ylpeä!

Seuraavana juostiin junnujen ja sennujen eli veteraanien rata. Ihanaa, että rata on jotain muuta kuin S-muotoinen vaikka se olikin hyvin sujuva ja etenevä. Todella mukava rata juosta! Sade oli aivan fiiliksissään, että se pääsi radalle ja hommiin. Malttanut edes lähdössä pysyä :D Sade varasti kisauransa aikana lähdöstä ehkä kaiken kaikkiaan viisi kertaa. Ja nämä kerrat tarkoittivat aina, että silloin mentiin kovaa!

Ja niin mentiin nytkin. Sade juoksi minkä kintuistaan pääsi. Suu oli korvasta korvaan ja silmät loistivat onnesta. Kyllä taitaa pieni koira olla kaivannut agilityä! Rimat meillä oli vain 10 centissä, ihan rimattomana en viitsinyt juoksuttaa, jotta jäi fiilis siitä agilitystä. Juoksin Saden mukana esteeltä esteelle, jolloin Sade kulkee lujempaa kuin lähettäen. Valssit esteiden 5 ja 6 sekä 11 ja 12 väliin. Vielä persjättö esteiden 12 ja 13 väliin. Tätä mä olen kaivannut. Saden kanssa radalla juoksemista <3

Loppuun päästiin vielä juoksemaan kisaavien agiradalle. Vähän meinasi tulla haasteeksi lähdössä pysyminen enkä aivan päässyt sinne asti, minne olin ajatellut. Piti siis tekemäni valssi esteiden 3 ja 4 väliin, mutta lopulta tein 4:lle takanaleikkauksen. 6:lle saksalainen, 12-13 väliin persjättö,  15:sta saksalainen, 18-19 väliin valssi, pimeään putkeen lähetys ja tilaa suorittaa kepit itse.

Lähdön haasteiden jälkeen rata sujui tosiaan aika kivasti. Puomin alastuloon en ollut tyytyväinen. Osui, mutta ei niin hyvin kuin olisi pitänyt. Pitää siis laittaa treenilistalle nämä puomin jälkeiset käännökset. Diesel haki pimeän putken hienosti ja kun jätin tilaa suorittaa kepit, niin poikahan teki! Aivan loistavat kepit <3 Dieselille siis toinen nolla ja myös tältä radalta se oli maksien ainoa nolla. Hyvä Diesel!

Lainakoiran kanssa alku sujui suunnitelmien mukaan. Tein siis valssin esteiden 3 ja 4 väliin, 6:lle takaakierto-niisto, 13:sta lähetys, 15 saksalainen. Puomille pysäytys jolloin mulla oli aikaa sijoittua. Ja kabum. En sitten irrottanut koiraa takaakiertoon - kuvittelin vain, että kun se sieltä vauhdilla lähtee, niin ajautuu väkisin hypyn oikealle puolelle. Hänpä tulikin kilttinä poikana mun luokseni, kun ei muuta kerrottu. Eihän siinä, tähän asti aivan loistava rata, pieni moka ohjaajalta ja hylly taskuun. Ei muuta kuin B uudestaan puomin alastulolle, irrotus, valssi ja lähetys putken pimeään päähän. Pieni nyppäys ja koira putkessa. Kepeille lähetys ja vauhdilla valssaamaan keppien päähän, jotta kääntyi nätisti maalihypylle.

On muuten kovin erilaista tehdä Dieselin tai Saden kanssa kuin tämän astetta nopeamman lainakoiran kanssa. Kiitos, kun sain testata! Oli kivaa :)

Seuraavaksi laskettiin sitten tuloksia ja jaettiin palkintoja. Sade vei selvän voiton veteraaneissa ja on siis Ylökkin veteraanimestari vuosimallia 2020 <3 Myös Diesel voitti luokkansa selvästi ja on Ylökkin maksien mestari vuosimallia 2020 <3 Aika mahtava päivä meidän tiimiltä!

Kiitos Esa Lehdistö mukavista ja etenemistä radoista! Ja kiitos mukana olleille Ylökkiläisille mukavasta päivästä! Ens vuonna uusiksi :)

Ystävänpäivä-kisat Ylökkillä

Kisattiin viikonloppuna oman seuran kisoissa kolmen startin verran. Viime aikoina meidän haasteet on ollut vireessä, lähdöstä karkaamisessa, kepeissä ja keinussa.

Syksyllä Diesel karkasi kerran lähdöstä, ja koska mun pokkani ei pitänyt lähtöön palautuksessa, oli ongelma valmis. Syksyllä Diesel oli lapojen takaa myös melkoisen jumissa, minkä tajusin hieman liian myöhään. Parit kisat, missä keinun paukahdus on tuntunut pahalta ja nyt D väistää kisavireessä keinua.

Kisavire on myös ollut viime aikoina hukassa. Diesel on tullut lähtöön karmit kaulassa sen sijaan, että mielentila olisi ollut "oikea". Mielentilaa korjataksemme käytiin viikko sitten Tamskin kisoissa turisteina. Tarjolla oli yhden kentän kisat, mikä tarkoitti, että me saatoime käydä lämppä- / treenikentällä hieman harjoittelemassa samalla, kun ympärillä oli kisapöhinä. Teimme useita toistoja niin, että lämmittelyiden jälkeen laitoin Dieselin häkkiin, mistä hain sen sitten tekemään suorituksensa. Hihnassa suoraan kentälle, istutus, panta ja hihna pois ja "kisan aloitus". Jokusen kerran sain kyllä pojan lähtöön palauttaa, mutta saatiin sinne lopulta niitä onnistumisiakin.

Tällä kertaa testasin kisoissa taas hieman erilaista lähestymistä ja ennen omaa suoritusvuoroamme otin D:n tekemään istumisia ja lelulle tuloja vasta luvalla. Radalle lähdettiin sitten samalla tavalla kuin laidalla oltiin treenattu, joskin viskasin lelun radalle mennessä odottamaan kentän laidalle. Saatiinkin aikaiseksi kolme lähtöä, joissa mulla ei ollut käsissäni pala saippuaa tai koira, joka säntää heti, kun karvoista irti päästää. Kovin pitkälle en rohjennut vapautusta vielä venyttää, jotta saatiin onniustumiset. Niinpä vapautin D:n hyvin pian ohitettuani ensimmäisen hypyn. Tää ei ole vieläkään sellainen lähtö, minkä haluan, mutta suunta on ehdottomasti parempi. Ja tästä mä rupean hiljalleen taas venyttämään vaatimustani..

Mitäs muuta? Ainakin ne itse radat. Ekalla radalla otettiin keinulla kielto D:n väistettyä keinua. Hypyltä sain D:n kääntymään väärään suuntaan, mikä ei toki tehnyt muuta kuin kasvattanut suoritusaikaa. Kepeiltä otettiin myös vitonen D:n lopetettua kepit kesken. Väliin saatiin hyvä pätkäkin, mutta loppusuoralla, kun mun olisi pitänyt laittaa jalkaa toisen eteen, niin huutelin vain perästä putkea D:n juostessa ohi.. Tältä radalta 15 virhepistettä ja yliaikaa, kun saatiin hieman korjailla.

Toka agirata oli päivän huonoin rata. Keinulla vitonen, kepeiltä vitonen ja mä lakkasin ohjaamastakin, jolloin otettiin hylly. Tästä radasta ei suoraan sanottuna jäänyt edes kunnon mielikuvia sen suhteen, mitä me radalla häsellettiin.

Vikana oli hypäri, jossa mä kaaduin jo ennen tokaa estettä. Ei muuta kuin ylös ja homma jatkui. Tällä radalla oli aika haastava kepeille vienti, ja otettiinkin sitten kepeiltä vitonen. Muutoin ihan kivan tuntuinen rata. Tuloksena siis 5 ja luokkavoitto. Ei mennyt muillakaan hypäri kovin vahvasti.. :)

Ei muuta kuin keppitreeniä ja jos löytäisi epikset sopivana ajankohtana, niin voisi mennä treenaamaan keinua korkeammassa vireessä ja palkalla. Alla vielä meidän hypäriltä video. Kiitos Noora kuvaamisesta!

Agilityä Esa Lehdistön koulutuksessa

Hups, taas on jäänyt valmis teksti odottelemaan kuvaa ja sitä kautta julkaisematta. Tässä tämä nyt kuitenkin, jotta pääsee seuraavaa kirjoittelemaan.

Oltiin Lehdistön Esan opissa sunnuntaina, ja ai että – jäi kyllä hyvä fiilis! Viime vuonna tuli käytyä yhdellä kouluttajalla, jota ei kyllä ole luotu kouluttamaan, mutta Esa oli kyllä aivan elementissään. Treenin aikana tuli hyvin esiin meidän heikkoudet koirakkona,eikä kertaakaan päästy koko rataa menemään, niin silti ei jäänyt epäonnistunut olo. Esa haastoi sekä mut, että Dieselin. Tämmöisiä vetoja kaipaan kyllä ehdottomasti lisää normaalien viikkotreenien rinnalle!

Esa oli siis tehnyt meille 31 esteen radan, missä meille riitti haastetta ihan lähdöstä alkaen. Mun luottoni Dieseliin ei pelaa kaikissa tilanteissa, niinpä myös ihan siirtyminen esteelle kaksi oli mielessäni tuhoontuomittu jo ennen kuin yritin. Diesel yllätti mut kuitenkin erittäin positiivisesti ottamalla lähtöhypyn sen sijaan, että olisi tullut ohi! Muutama ohitulokin saatiin aikaan, mutta kaiken kaikkiaan tämä ei ollutkaan niin mahdoton kohta, kuin miksi sen mielessäni rankkasin. Ajatuksena siis oli, että koira jätettiin lähtöön ja tultiin itse esteen 2 taakse kutsumaan koira esimerkiksi pakkovalssilla. Esteelle kolme menemistä hinkattiinkin sitten enemmän, sillä mä koitin kiltisti pehmäntää linjaa koiralle sen sijaan, että olisin suoraan juossut kohti kolmos-rimaa. Aika monta kertaa sain tän tehdä uusiksi ennenkuin Esa oli tyytyväinen näkemäänsä. On se suoraan juokseminen vaikeaa! :D

Seuraavaksi treenattiin hyppyjä 8 ja 9, sillä Dieselin esteiden lukitseminen ei edelleenkään ole niin vahvaa kuin toivoisin, mutta toisaalta vuodentakaisesta on kuitenkin tultu isolla harppauksella eteenpäin. Vastakättä siis avuksi hypylle 8, jolloin koira saadaan kääntymään, 9 takaakierona ja mulle luontainen valssi (tee aikaisemmin!), jonka jälkeen kiihdytys puomille. Muutaman toiston jälkeen saatiin tämä onnistumaan ja päästiin jatkamaan puomille ja sen jälkeiseen elämään.

Puomilta hypyn 11 kautta oli totaalinen kilpajuoksu hypylle 12, jotta ehdin ohjaamaan sen takaakiertona. Arvatkaa vaan, liikkuiko mun jalka tarpeeksi rivakasti? No eihän se liikkunut. Niinpä kerta toisensa jälkeen teimme tämän pätkän uudelleen mun koittaessa spurtata aina vaan lujempaa ja lujempaa. Tässä kohtaa mulle muistuteltiin myös sanallisista käskyistä ja hengittämisestä radan aikana – ah, miten helppoa! Jalat aivan hapoilla sain lopulta armoa, ja tehtiin hypyn 11 kautta takaakiertoja hypylle 12. Täsä on meille selkeä treeninpaikka. Tarvitsee ruveta vahvistamaan takaakiertoja kauepaakin ja vauhdilla tultaessa.

Tämän jälkeen saatiin tauko. Tauko tuli kyllä tarpeeseen sekä mulle, että Dieselille. Diesel sai vähän palautusjuomaa ja käytiin ulkona jalottelemassa, minkä jälkeen se pääsi Saden kaveriksi häkkiin huilimaan.

Seuraava kierros jatkettiin sitten hypyltä 16, jotta päästiin treenaamaan ”putkihässäkkää”. Tässä meni kyllä oma pää niin pyörällä – mistä mä oon tulossa ja minne menossa? Olin suunnitellut hypyn 16 suorittamista siivekkeen ympäri pyöräyttämällä, mutta mulle todettiin, että ”ristiin” ohjaaminen olisi kuitenkin nopeampi. Eli takaakiertoon kauemman siivekkeen kautta ja lähemmältä kohti putkea. Aika kiva, varsinkin jos Diesel olisi katsonut eteenpäin eikä kytännyt Esalta namia :D

Kerran unohdin myös tulla putket takaisinpäin, ja ohjasin suoraan kepeille, mutta heti mut laidalta suolattiin Esalle. Testailtiin tähän pariakin erilaista ohjausta (pimeisiin putkiin lähetykset ja pakkovalssit sekä putken 24 kierto), ja saatiin lopulta aika kiva rytmikin ohjaamiseen ja Dieselin suoritukseen. Lopussa päästiin vielä tekemään ”loppusuoraa”, missä hyppy 29 oli haastava Dieselin kiertäessä koko esteen. Lisää vaan vahvistusta takaakiertoihin ja hyppyjen suorittamiseen.

Kaikkien koirakoiden tehtyä omat vuoronsa, Esa laittoi meidät vielä juoksemaan radan virtuaalikoiran kanssa hänen kellottaessaan suoritukset. Voin kertoa, että olin kyllä aivan puhki näiden treenien jälkeen! Mutta mikä fiilis! Tätä on aksa parhaimmillaan. Kokeillaan, tehdään, opitaan ja onnistutaan yhdessä <3

Treenin jälkeen Dieselille palautusjuomaa ja lähdettiin ajelemaan Taivalpirtille, missä juotin vielä Dieselin ennen kuin lähdimme Marian, Innan, Disan, Demin, Saden ja Dieselin kanssa geokätköilemään. Tämmöisiä vapaapäiviä lisää, kiitos! Jaksaa taas kummasti jokusen viikon eteenpäin :)

Vuosi 2019 lukuina; 1x C.I.B, 6x valionarvo, 3x voittajatitteli, 1x SERT-H

Tottuun tapaan, alla vuosi 2019 lukuina. Tänä vuonna pääpaino oli agilityssä, näyttelyt hyvänä kakkosena. Paimenessakin päästiin käymään ja pyörähdettiin vielä loppuvuodesta möllitanssikisoissakin. Alla tarkempaa erittelyä meidän tekemisistä ja tietty niistä tuloksistakin. 

Näyttelyt

Vuonna 2019 Sade kävi Suomessa kerran kehässä sijoittuen paras narttu-kehässä ja Diesel kävi kehässä kahdeksan kertaa, joista neljässä näyttelyssä sijoitus paras uros-kehästä. Dieselin viimeinen Suomen SERT saatiin kesällä Turusta, jossa Diesel oli rotunsa paras. (täällä lisää Dieselin valioitumisesta)

Suomen näyttelyiden lisäksi kesäkuussa kävimme Virossa, Pärnussa (täällä lisää Pärnusta), josta kotiin tuomisina oli Dieselille VARA-CACIB, CACIB ja SERT ja tätä myöten Dieselistä tuli Viron muotovalio. Sadelle tältä reissulta VARA-CACIB ja mukanamme olleelle sisareni Lunalle 2x CACIB ja 2x SERT, joiden myötä Lunasta tuli Viron ja Suomen muotovalio. Kesäkuussa kävimme myös Piteåssa Ruotsissa (täällä lisää Piteåsta).

Syyskuussa meidän tie vei Valko-Venäjälle, Minskiin (täällä lisää Minskistä), josta kotiin tuomisina oli Dieselille 2x CACIB, 2x SERT, Valko-Venäjän muotovalion arvo sekä Valko-Venäjän Voittaja2019 - titteli. Myös Sadelle 2x CACIB, 2x SERT, Valko-Venäjän muotovalion arvo sekä Valko-Venäjän Voittaja2019 - titteli JA Sadesta tuli myös kansainvälinen muotovalio eli C.I.B!!!
Diesel pyörähti myös kasvattajan matkassa Latviassa Baltian Voittajassa, josta kotiin tuomisina hienosti VARA-CACIB.

Näyttelysijoituksia:

Diesel: 4x ROP, 3x VSP

Sade: 2x VSP

Nopea katsaus kaikkiin vuoden 2019 näyttelyihin:

Diesel

Sade

Agility

Vuonna 2019 kisattiin aktiivisesti agilityssä. Saden kanssa startattiin 31 kertaa, joista 13 nolla-rataa ja 1 yliaikanolla. Saden kanssa edustimme piirinmestaruuskisoissa aina yksilöissä sijalle 10 ja joukkueen kanssa sijalle 6/9. (täällä lisää piirinmestaruuskisoista)

Kuva: pahoitteluni, en muista kuvaajaa

SM-kisoissa teimme yksilöradalta nollan, mutta medien äärettömän kovan tason vuoksi jäimme aikavertailulla ulos finaalista. Lopulta siis sijalle 60/198. Joukkueradalla emme valitettavasti tänä vuonna onnistuneet (täällä lisää SM-kisoissa). Vuoden 2019 aikana saavutimme Saden kanssa myös SERT-H :n oman seuran kisoista (täältä lisää). Seuramme sisäisissä mestaruuskisoissa Sade nappasi medoen mestaruuden! Samalla vuosi 2019 jäi Saden viimeiseksi agivuodeksi, sillä syksyllä Sadella todettiin nivelrikko.

Diesel starttasi vuonna 2019 ekat agistarttinsa ja vaikka menossa on paljon hyvää, tuntui pakka hajoavan milloin mistäkin. Kaikkineen otimme peräti 56 starttia, joista 2 nollaa. Edustimme myös maksien piirinmestaruuskisoissa, mutta maksijoukkueelle valitettavasti tulokseksi hylkäys. Seuramme sisäisissä mestaruuskisoissa natsasi ja Diesel oli lopulta maksien toinen! Koko vuoden tulokset eivät kyllä tällä kertaa tee oikeutta, seassa oli paljon enemmän äärettömän hyviä ratoja, kuin mitä pelkistä luvuista uskoisi.

Kuva: Kati Kontula

Paimennus

Dieselin ihana kasvattaja järkkäsi kesällä paimennuspäivän, ja pääsimme käymään lampailla. Diesel on aiemmin suorittanut paimennustaipumustestin hyväksytyksi, mutta Sade näki lampaat ensimmäistä kertaa. Aivan mieletön päivä, ja saatoin olla äärimmäisen tyytyväinen kummankin koirani suorituksiin. Sadesta kuoriutui esiin paljon vahvempi paimen kuin olisin rohjennut uskoa ja se pääsi lauman kanssa isolle laitumelle, jotta saattoi pitää tarpeeksi pitkää pakoetäisyyttä lampaisiin. Diesel puolestaan yllätti osaamalla hidastaa ja malttamalla. Kovin nätisti poika kuljetti laumaa pitkin kujaa ja käänsi lauman aina kujan päässä.

Kuva: Kati Kontula

Kuva: Kati Kontula 

Muuta

Loppuvuodesta käytiin Saden kanssa koiratanssin alkeiskurssi ja Diesel treenaili olohuoneessa temppuja. Rohkenimmepa jopa kumpaisenkin kanssa möllitanssikisoihin, jossa Sade suoritti oman esityksensä oikein kivasti, mitä nyt kahdessa kohdassa yhteistyömme hieman herpaantui. (täällä lisää tanssikisoista ja videot)

Myös Diesel suoriutui omasta tanssistaan treeni määrään nähden (ja siihen etten edes kehään mennessä ollut varma, miten tanssin loppuosa menee) loistavasti. Kovasti on tuossa pikku-ukossakin potentiaalia. Vuoden viimeisinä päivinä naksuttelin Dieselille pari uutta temppua kuten takajalan nosto (näyttää kuin pissisi) ja multa sukan jalasta vetäminen. Toivottavasti vuoden 2020 aikana saadaan nämä temput yhdistettyä hautumassa olevaan tanssiin!

Kuva: Kati Kontula 

Kaikkineen melko tapahtumarikas vuosi jälleen. Jos kaikki menee hyvin, niin vuonna 2020 meitä näkee taas monessa eri tapahtumassa! 

Agilityn SM kisat 2019

Satiin SM-nollat kasaan jo hyvissä ajoin ennen kisoja, joten suuntasimme viikonlopuksi Vantaalle nauttimaan agilitysta ja hyvästä seurasta. Perjantaina olisi ollut tarjolla jo etkot, mutta Saden tuntien, jätin kisat suosiolla niihin ”merkitseviin” startteihin, eli lauantain yksilöihin ja sunnuntain joukkuekisaan. Ihan hyvä päätös kelienkin puolesta, sillä perjantaina tuli vettä taivaan täydeltä.

Lauantaina meidän rataantutustuminen oli toisessa vuorossa, eli klo 10.00. Sää oli mukavan aurinkoinen ja lämmin, ja vaikka kisat käytiin elokuun lopussa, hyvin trakeni juosta t-paidalla. Jopa lyhyemmillä punteilla olisi tarjennut juosta, mútta en uskonut, että keli olisi oikeasti niin lämmin.

Rata oli Suomalaisen Jarin käsialaa, ja profiililtaan oikein mukava. Rataantutustumisen perusteella pidin haastavimpana kohtana loppusuoraa, jossa keppien jäljeen piti mennä ansaputken ohi hypylle 20. Muutoin oikein meille sopiva rata; muutama takaakierto ja muuten sai vain edetä.

Suomalaisen Jarin rata, SM2019 medien karsintarata

Rataantutustumisen jälkeen lähdin hakemaan Sadea kohti kenttää. Aikaa riitti vielä pieniin lämmittelyihin sekä muutaman lämppähypyn ottamiseen käännöksineen. Siitä sitten karsinaan odottamaan omaa lähtövuoroa ja keräämään jännitystä. Liikkeelle lähdettiin melko lentävällä lähdöllä, mitä sitä istuttamaan vaan siksi ”että niin kuuluu tehdä”, kun rataprofiili suosi lentävää lähtöä.

Esteelle 3 otettiin mielestäni pienimuotoinen kaarros, olisi pitänyt huikata Sadelle hieman aiemmin, että putkelta tullaan kääntymään. Varsinaista putkijarrua ei tohon mun mielestäni kannattanut tehdä, mutta pieni informointi olisi toki voinut olla paikallaan. 10 putkesta tullessa mun aurinkolasieni sisään eksyi amppari, mitä yritin puhallella pois samalla, kun matka jatkui renkaan kautta eteenpäin. Hypyllä 17 olin aavistuksen myöhässä, ja etukäteen suunnittelemani puolenvaihto ennen hyppyä 18 jäi tekemättä, joten jouduin Saden kierrättämään kepeillä kauemman siivekkeen kautta (olisin toki voinut leikata hypyllä takaakin, mutta siinä oli mielestäni liikaa riskejä). Kepeiltä matka jatkui varmasti ohi ansaesteen aina maaliin asti.

Toista kertaa yksilö SM-kisoissa ja toistamiseen karsintaradalta nolla. Jes! Valitettavasti meidän vauhti ei kuitenkaan riitä lähellekkään kärkeä, joten aikavertailulla jäätiin toistamiseen ulos finaalista. Parhaamme tehtiin, ja se riitti tällä kertaa sijaan 60./198. Loppupäivä nautittiin hyvän agilityn seuraamisesta ja kannustettiin seurakavereita sekä tuttuja. Medin finaalirata oli Jocke Tangfeltin käsialaa ja radalle olisi ollut todella kiva päästä testaamaan, miten siitä olisimme suoriutuneet! Onneksi me voidaan kyseinen rata rakentaa treeneihin :D

Kuva: Kuvauksellista photography

Kuva: Kuvauksellista photography

Kuva: Kuvauksellista photography

Kuva: Kuvauksellista photography

Toi kolmas kuva on mun mielestäni aika upea! Siitä (samoin kyllä myös vikasta kuvasta) näkee, ettei Sade jätä yhtään liikaa tilaa itsensä ja riman väliin. Juuri tarpeeksi ettei rimat kolise, mutta yli pääsee.

Sunnutaina joukkuekisan karsintaradasta vastasi Arto Laitinen. Tämäkin rata tuntui tutustuessa oikein mukavalta, eikä siinä olisi pitänyt olla yhtään tekemätöntä paikkaa. Mutta toisin kävi. Alkurata sujui oikein mukavasti, mutta kepeille tultaessa Sade taisi potkaista varpaansa keppien alametalliin seoten samalla rytmistä. Ei muuta kuin kepit alusta ja matka jatkui. Putken 12 jälkeen oli takaakierto, mikä on yleensä meidän vahvuus. En tiedä mitä mä siinä oikein tein, mutta onnistuin saamaan Saden suoraan hypylle, eli radalta meille hylätty tulos. Ikävää, mutta rata tuntui muuten todella mukavalta ja Sade teki kivasti töitä :)

Lopulta meidän joukkue oli tuloksella 15 sijalla 13., eli niukasti ulkona finaalista. Jää vähän ensi vuodelle petrattavaa! Finaalirata olisi ollut Sari Mikkilän käsialaa, mutta nyt koska finaaliin ei ollut asiaa, päästiin aikaisemmin kotimatkalle.

Kuva: Marin Jarno

Kuva: Marin Jarno

Lauantaina käytiin Dieselin kanssa shoppailemassa kisa-alueelta tasapainutyyny sekä neljä puolipalloa. Sunnuntaina kotiinpäästyä oli jo pakko hieman naksutella ja testata, mitä näillä uusilla leluilla voidaankaan tehdä. Aloitin ihan naksuttelemalla, jos Diesel vie takajalkoja tasapainotyynylle. Ensin poika tarjosi etutassuja tyynylle (tää on ainoa liike, mitä ollaan aiemmin tasapainotyynyllä tehty), mutta todella nopeasti lähti takajalatkin hakemaan tyynylle. Pian päästiinkin jo lisäämään haastetta laittamalla tasapainotyynyn lisäksi lattialle kaksi puolipalloa. Ja nopeasti päästiin tässäkin tilanteeseen, että takajalat on tyynyllä ja etujalat puolipalloilla. Näillä on hyvä jatkaa jumppaamista samalla kun odotellaan syksyn lähestyviä sateita :)

Sadelle hyppy-serti!

Käytiin tiistaina juoksemassa oman seuran kisoissa Saden kanssa kolme rataa. Tuomarina jokaisella radalla oli Jari Helin.

Mä muistan meidän yhden kisat kakkosissa Nokialla, kun Jari oli tuomarina. Ilmossa kyselin ollaanko aikataulussa ja mulle sanottiin, että hyvin ehdin lenkille. No kun palailin lenkiltä, niin porukkaa juoksi vastaan, että kakkosten rataantutustuminen on jo käynnissä. Ei muuta kuin juosten kentän laidalle ja kevythäkki Sadelle pystyyn. Kerkesin kiertämään radan kerran, kun joku kuulutteli koiran purkautuvan kevythäkistä... Tolloin noista kisoisa jäi fiilis, että Jarilla on aivan järkyttävän vaikeita ratoja. Jonkun aikaa välttelinkin tietoisesti Jarin ratoja, mutta nykyisin mennään jo mielellämme Jarin radoille. Ihana tunne, kun radalle mennessä ei tule sitä fiilistä ettei selviäisi, vaan voi pohtia mikä ratkaisu olisi juuri meille se paras :) 

Mutta takaisin eiliseen! Ekana ratana oli hypäri, ja me startattiin Saden kanssa ensimmäisinä. Vitoshypyltä Sade meinasi mennä pitkäksi ja hypylle 20, mutta viimehetken kalastelulla Sade kääntyi kohti 6 putkea, ja matka jatkui. Maaliin tultiin nollalla ja lähdettiin tasailemaan hengitystä lenkille. Lenkiltä takaisin tullessamme katsoin tuloksista, että Jukka ja Bit ovat menneet huimalla ajalla johtoon, ja me oltiin Saden kanssa kakkosia. Ääneen jo harmittelin, että SERT-H ei siirtyisi, sillä muistin sen siirtyvän vasta 21 koirakon kohdalla. Yllätys oli erittäin positiivinen, kun SERT-H siirtyikin jo 20 koirakolla, eli Saden kanssa oltiin sijalla 2. ja saatiin meidän eka SERT-H!

Lumikuono Nortada Fada 

Toiselle radalle lähtiessä oli lähdössä vähän haasteita, sillä lähtöviivalla löysin vielä Saden turkista ylimääräistä roskaa, mitä sitten revin pois ettei radalla pistelisi. Ei muuta kuin turkin tyhjennyksen jälkeen radalle. Alkurata menikin kivasti aina keinulle asti. Etujalat Sade toikin keinulle, mutta kieltäytyi sitten suorittamasta keinua. Ei muuta kuin uusi vienti keinulle, ja tämänkin Sade suoritti hyvin vastentahtoisen oloisesti. Loppurata menikin oikein kivasti. Meidän jälkeen kun useampi muukin koira kielsi keinulla, totesimme, että siihen taisi aurinko paistaa niin, että koiria häiritsi. Seuraavalle radalle tukittiinkin sitten ikkuna niin, ettei kukaan enää häikäistynyt :) 

Tässä meidän B-rata:

Viimeinen rata tuntui hieman tahmealta, vaikka ei siellä mitään suuren suuria kaarroksia tai muita ”mokia” ollut. Sade lukee todella kivasti mun ohjausta ja ottaa hyvin merkatut esteet, jolloin mä voin siis jo siirtyä alta pois Saden jäädessä suorittamaan. Niin, ja puomin alastulon kontakti oli aivan täydellinen, näkyy todella hyvin myös alla olevalla videolla. Nollalla tultiin maaliin, otettiin Diesel mukaan ja lähdettiin jäähdyttelemään. Hallille palattuamme otin Sadesta serti-kuvan, pakkasin koirat ja tavarat autoon ja lähdin hakemaan kisakirjaa. Tulostaulua vilkaistuani lähdinkin hakemaan Saden vielä autosta palkintojen jakoon, sillä me tehtiin tämän radan ainoa nolla (ja tulos) ja vietiin samalla siis voitto sekä täydet ranking-pisteet. Vau! Meidän ekat täydet rankking-pisteet. Sertiä ei valitettavasti voitu vastaanottaa, sillä me saatiin viime kesänä Liedossa Jarin radalta sert-a :) 

Lumikuono Nortada Fada, kuva Taina Helin. 

Tässä vielä meidän C-rata:

Olipahan ilta! Saden kanssa sijoilla 2. ja 1., SERT-H eikä se kolmaskaan rata huono ollut. Jossitteluksihan tää menee, mutta ilman aurinkoa keinulla, olisi mahdollisesti tehty triplanolla ;) Pitänee ruveta katselemaan kisakalenteria ja suunnittelemaan seuraavia startteja. Nyt meillä on vaan ilmottuna Diesel Tamskin iltakisoihin Nybergin radoille 18.6.

P. S. Kiitos videoista Hanna! 

Dieselin ekat agi nollat

Käytiin tiistaina 4.6. seuran omissa iltakisoissa juoksemassa kolme rataa. Tuomarina meillä oli Johanna Wüthrich, ja radat tuttua Wyffeä – sujuvia ja mukavia.

Ilta alkoi A-hyppyradalla, ja mua jännitti taas aivan kamalasti. Meillä oli parin viikon agitauko alla, ja aiemmat treenitauot eivät ole tehneet meille hyvää.

Ei muuta kuin radalle ja Diesel lähtöön odottamaan suorituslupaa. Itse yritin muistaa pitää katseeni koko ajan siinä, minne Dieselin haluan, etten vilkuilisi esteiden ohi omalle juoksulinjalleni. Kepit oli melko alussa rataa, ja ai mieletön, miten kivasti Diesel ne teki! Ja tällä kertaa me suoritettiin myös kaikki esteet tulematta mistään ohi. Voitte vain kuvitella sen onnen-tunteen maalissa, kun me tehtiin meidän eka NOLLA!! Sijoituttiin meidän tuloksella kolmansiksi, eli päästiin jopa palkinnoillekin.

Seuraavana vuorossa oli agirata, ja hieman jännitin malttaako Diesel hidastaa puomin alastulolle. Pari hyppyä, putki, hyppy ja kääntyminen puomille. Hieman tässä myöhästyin, sillä tarkoitus oli ehtiä pysäyttää Diesel kunnolla, kun ei hetkeen ole puomia muistuteltu. En kuitenkaan ehtinyt juosta alastulon eteen, joten kontaktista ei tullut pysäytys, eikä se kyllä ollut aivan niin nätti juoksarikaan, kuin mitä kisoissa on ollut.

A ja keinu olivat todella hyvät ja olin taas tosi tyytyväinen keppeihin. Ja lopulta oltiin maalissa nolla-tuloksella! Meidän toinen nolla ja samalla tuplanolla! Mä leijuin varmaan 10 senttiä maanpinnan yläpuolella. Tällä tuloksella otettiin myös luokkavoitto!

Viimeiselle radalle myönnän lähteneen jo hieman löysin rantein, mikä kostautuikin heti lähdössä. Diesel varasti lähdöstä, ja koska en tarpeeksi nopeasti älynnyt sitä lähtöön palauttaa takaisin, annoin mennä ja mähän olin jo myöhässä esteellä kolme, onnistuen työntämään Dieselin ohi esteestä. Pieni korjaus, putkeen ja puomille. Nyt tehtiin kunnon pysäytys tähän muistutukseksi, ja matka jatkui.

Putki, hyppy, A, hyppy ja tiukka käännös keinulle. Tosin meidän käännös ei ollut tarpeeksi tiukka, ja Diesel valitsi mun vierestäni suoritettavakseen kepit. Ylimääräisten keppien jälkeen siis uusi vienti keinulle, hyppy, putkeen ja huonosti ajoitettu persjättö ennen keppejä. Keppien sijaan Diesel haki vauhtia puomilta. Keppien jälkeen olikin taas oikein kiva rata!

Mä olin jo manannut, että me tullaan olemaan ikuisia ykkösluokkalaisia ilman ainoatakaan nolla-tulosta. Mutta nyt meillä onkin jo kaksi nollatulosta! Dieselin kanssa treenaaminen ja kisaaminen on ollut uuden opettelua itselleni. Sade on pieni medi, myös Bolt oli medi, samoin muut koirat, joiden kanssa olen ikinä treenaillut. Maksikoira on jotain aivan uutta, ja se ei jostain syystä käyttäydykkään kaikissa ohjauksissa samoin kuin medit. Ihan jo toi huimasti pidempi laukka tuo omat haasteensa.

Diesel on myös paljon tarkempi siitä, minne radalla suuntaan katseeni. Olen useasti treeneissä ja usealla kisaradalla ihmetellyt, miksi Diesel tulee suoralla linjalla ohi joistain esteistä. Jälkikäteen olen tajunnut, että kaikki ne ohitetut esteet on ollut niitä esteitä, joilla olen tarkistanut omaa juoksulinjaani. Mun ei ole tarvinut päätäni kääntää, hieman olen katsetta kääntänyt, minkä seurauksena Deisel on tullut esteistä ohi. Arpan koulutuksessa sain muutaman muunkin vinkin vastaisella esteen yli vientiin sekä rytmittämiseen, mitkä koitetaan saada vielä käytäntöön, niin eiköhän tästä vielä hyvä saada! Ainakin näiden kisojen tuomalla onnistumisen tunteella jaksetaan pitkälle <3

Agility, Pohjois-Hämeen Piirinmestaruuskilpailut

Viikonloppuna kilpailtiin Pohjois-Hämeen agilityn piirinmestaruuksista Tamskilla. Mulla oli ilmoitettuna Sade yksilökisoihin, sekä Ylökkin Salamannopeet -joukkueeseen ja Diesel oli mukana Ylökkin Maksitalentit-joukkueessa. Diesel kisasi myös sunnuntaina ykkösissä, joskin piirinmestaruudet ratkottiin vain lauantaina joukkueiden lisäksi kolmosten kesken.

Lauantai aamuna mulla oli yllättävän rauhallinen olo. Kykenin syömään jopa aamupalan ennen hallille lähtöä. En tiedä olenko ikinä ennen kyennyt syömään ennen kisoja :D Ajeltiin halllille hyvissä ajoin, ehdin katsoa seuramme jäsenten suorituksia lämppäradalla sekä nähdä muutaman maksien suorituksen ekalla piirinmestaruusradalla (B).

Olipa kiva olla kisoissa, kun oman seuran jäseniä oli harvinaisen paljon kisaamassa. Ylökkillä oli mukana peräti 4 joukkuetta ja yksilöissäkin 13 koirakkoa. Aika hyvin!

Saden eka rata oli siis suoraan piirinmestaruusrata B, jonka tuomaroi Ritva Herrala. Tarjolla olisi ollut myös lämppäratana rata A, mutta me jätimme tämän väliin. Luottavaisin mielin jätin Saden lähtöön ja siitä sitten singottiin yhdessä radalle. Heti toisena esteenä oli puomi, ja mun mielestäni Sade roiskaisi puomin alastulon todella rumasti, mutta ihme ja kumma, tuomarin käsi ei kuitenkaan noussut. Loppurata olikin sitten mukavan sujuva eikä mitään kovin isoja kaarroksia otettu. Kepit on se meidän hitain este, ja niillä kuluu turhaa aikaa, vaikka vauhtia niille onkin saatu. Tuloksena tältä radalta nolla ja sija 26/48.

Saden B-rata kahdesta eri kuvakulmasta:

Toisena ratana oli Minna Väyrysen tuomaroima C-hyppyrata. Tällä radalla ei tarvinut pelätä roiskastua puomia (meidän ainoa haaste kontakteilla), mutta ainakin makseissa kovin moni meni hypyn 7 sijaan putkeen. Eli tarkkana saisi olla. Estevälin 7 ja 8 ohjaaminen oli kyllä todella kankea, sillä meinasin kompastua, mutta lopulta sain Saden kuitenkin oikealle puolelle estettä ja pästiin jatkamaan matkaa ilman ongelmia. Ihan kivasti Sade liikkui, mutta kovasti meillä olisi silti töitä tehtäväksi ton vauhdin suhteen. Katsotaan, mitä keksitään ;) Radalta saatiin siis nolla. ja sija 16/28.

Saden C-rata:

Lopulta oltiin siis piirinmestaruuskisoissa sijalla 10. Ihan hyvin meidän vauhdilla! Varsinkin kun katsoo, miten kovia tekijöitä tällä alueella on. Koirakoita, joiden vauhdista voidaan vain haaveilla :)

Saden yksilöstarttien jälkeen kiirehdin maksien rataantutustumiseen, sillä Ylökkiltä saatiin kasaan raavittua kolme maksikoirakkoa, joilla saatiin joukkue mukaan kisoihin. Eniten joukkueradalla Dieselin kanssa mua jännitti toi radan alku, parikin takaakiertoa, ja Diesel kun on kova keksimään omia juttujaan radalla, niin tossa olisi kaksi potentiaalista paikkaa kielloille. Eikä mitä, hienosti Diesel suoritti alkuradan, joka oli mielestäni radan haastavin osuus! Renkaasta poika tuli kuitenkin ohi (liekö multa hieman huonoa ohjausta?) ja ohi taas A:sta. A:lla huomasin kyllä kaahottavani turhaan edellä ja vievän liikkeelläni Dieselin ohi esteestä. Huomasin tämän kuitekin vasta liian myöhään, joten napattiin tältä radalta jo toinen kielto. Myös kepeiltä ja vikalta hypyltä tultiin ohi, joten meidän tulos tästä radalta oli hyl. Joukkueemme muutkin koirakot hyllyttivät, joten onneksi tuloksen saaminen ei jäänyt meistä kiinni.

Dieselin joukkuerata:

Kaikki joukkueet kisasivat samalla radalla, eli pääsin radalle uudestaan tuttustumaan medien vuorolla. Ylökkillä oli mukana peräti kaksi medijoukkuetta, joista toisessa saimme olla mukana. Vähän rupesi tällä radalla omissa jaloissa painamaan pitkä päivä, joka oli oltu kokonaan jalkojen päällä. Ja koska en itse päässyt tarpeeksi nopeasti liikkeelle, jouduin ohjaamaan Saden takanaleikkauksilla putkiin 5 ja 6. Kyllähän toi koira toki näinkin ohjautuu, mutta nopeampi rata olisi varmasti tullut, jos olisin päässyt edelle. Mutta toisaalta, joukkuerata, joten tällä radalla tähdättiin tulokseen. Tältä radalta Sade pinkoikin taas nolla-tuloksen (kolmas nolla tälle päivälle, virallisesti kirjattiin vain tupla). Starttasimme joukkueemme kolmansina, ja alla oli jo 2 nollaa, eli joukkueellemme kirjattiin tulokseksi nolla. Ankkurina oli meidän nopein koirakkomme, ja kartturi rupesikin vedättämään hyvän ajan saamiseksi. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan tällä kertaa tuonut nolla-tulosta. Lopulta aikavertailun perusteella joukkueemme oli sijalla 6/9.

Saden joukkuerata:

Lauantai oli pitkä päivä. Kotoa lähdettiin aamulla klo 9 pintaan, ja kotona oltiin illasta lähempänä klo 18. Onneksi loppuilta saatettiinkin vain katsella leffoja, sillä jäähdyttelyt hoidettiin jo ennen kotiutumista.

Sunnuntaina jatkettiin sitten ykkösten radoilla, ja aamulla startattiin ennen yhdeksää liikkeelle, jotta ehdin Dieselin lämmitellä hyvin sekä nähdä hieman miltä rata näytti minien ja medien tekemänä. Sujuvan näköinen rata olikin tarjolla, mutta me keksittiin radalla vähän muutakin kuin vain kiltisti esteiden suorittaminen järjestyksessä.

Kamalan hankala koittaa ymmärtää, millaista ohjausta Diesel kaipaisi. Mä oon kuus vuotta ohjannut medikoiraa, mikä lukee ja lukitsee hienosti, niin nyt on tosi haasteellista löytää Dieselille sopiva ohjaustyyli. Noh, eiköhän me se vielä löydetä :)

Dieselin D-rata:

E-radalla säädettiin hieman radan alussa, mutta loppurata olikin sitten aivan loistava! Ihan ei mun vaatimuksni kyllä puomilla täyty, mutta se oli todella hieno juoksari :D

Dieselin E-rata:

F-radalla oltiinkin jo Dieselin kanssa lähes samalla radalla. Pikkusen olisi pitänyt käskyttää tolla yhdellä hypyllä (arvaatte kyllä videolta, mitä hyppyä meinaan), mutta muutenhan me tehtiin jo töitä yhdessä :)

Dieselin F-rata:

Kovin oli Diesel tyytyväinen itseensä jokaisen radan jälkeen. Ja miksipä ei olisikaan ollut. Jokaisella radalla oli paljon hyvää, nyt vaan treenilistalle vielä vaan toi esteiden lukitseminen, niin hyvä siitä tulee. Kovin vahvasti on tällä hetkellä sidoksissa mun liikkeeseeni, ja helposti liikkeelläni vedänkin Dieselin ohi esteistä..

(Kaikki videot on Tamskin kameroista.) 

Diesel korkkasi kisakentät

Aloitettiin Dieselin kanssa kisaaminen lauantaina 26.1. Tamskilla, ja juostiin kaksi Ritva Herralan rataa ja tuomarimuutoksen myötä yksi Tommi Raita-Ahon rata. Viime aikoina Pirkanmaalla on ollut melko pieniä osallistujamääriä, mutta nyt saatiin kunnon kisa käyntiin, kun makseja oli ilmoittautunut 1-luokkaan peräti 15, 17 ja 9. Ei huono siis!

Kamala kun taas jännitti kisaamaan lähteminen, tiistaista lähtien kyttäilin milloin aikataulut ja lähtöjärjestys tulisivat, ja radatkin olisin kovin mieluusti ottanut etukäteen :D Kisoihin valmistauduttiin käymällä maanantaina tekemässä kepit, tiistaina oltiin hierottavina ja torstaina leivottiin treeninamit. Tamskin kylmää hallia varten häkkeihin oli hankittu avaruushuovat pohjalle, ja paksu täkki häkkien päälle, jottei lämpö karkaisi sillä välin, kun Diesel odotti omaa suoritusvuoroaan ja Sade toimi taustakannustajana.

Kisapaikalle mentiin noin klo 9.15, eli meillä oli noin 55 minuuttia aikaa ennen arvioitua rataantutustumista. Kävin ilmoittamassa meidän paikalla oleviksi, jonka jälkeen lähdimme lenkille. Lenkin jälkeen koirille vettä ja hetkeksi lepäilemään häkkeihin. Otin Dieselin vielä kävelemään noin 10 minuuttia ennen rataantutustumista, ja rataantutustumisen jäkkeen kävin vielä läpi rangantaivutukset ja tehtiin muutamat akselin ympäri pyörähdykset.

Ensimmäisenä juostiin Herralan tuomaroima A-agilityrata. Rataantutustumisen oli määrä alkaa klo 10.10, jonka jälkeen radalle pääsivät pikkumaksit ja maksit. Olimme rataantutustumisen jälkeen 16. suoritusvuorossa oleva koirakko, eli mulle jäi hyvin aikaa hakea Diesel  häkistä ja valmistella se radalle menoon. Mitään valmiita rutiineitahan meillä ei vielä ole, ja ilman käskyä sitä ei oikein voi jättää vain odottelemaan vuoroaan, koska se rupeaa mua komentamaan. Osa toki käyttää turhautumista ennen radalle menoa, mutta meidän pitäisi ensin se testata jossain muualla, että palveleeko vaiko ei. Vähän siis oli vielä hakemista, että milloin on optimaalisin hetki ottaa Diesel häkistä, jotta ehdin rangantaivutukset yms vielä tehdä, mutta aika ei ehdi käydä pitkäksi.

Lähtöön jätin Dieselin sydän tykyttäen, ja siirryin itse esteen yksi taakse antamaan D:lle lähtöluvan. Alkurata menikin oikein mukavasti ja Diesel teki, mitä siltä radalla pyysin. Kepeiltä otettiin kuitenkin virhe, ja korjattiin kepit peräti kahteen kertaan ennen kuin jatkoimme loppuradan. Loppurata meni taas oikein mukavasti, mitä nyt tein yhden perjätön aivan liian myöhässä, minkä vuoksi Diesel meinasi ajautua ohi toiseksi viimeisestä esteestä. Kiltti Diesel kuitenkin korjasi esteelle, kun viimein sain ohjaukseni loppuun. Lopulta radan tulos oli 5 virhepistettä kepeiltä ja 11,33 sekuntia yliaikaa, eli 16,33 ja sija 10.

Ensimmäisen radan jälkeen jäi siis petrattavaa, mutta radassa oli myös paljon hyvää. Mehän on treenattu lähinnä vain omassa hallissa, muutamat epikset käytiin (Tamsk & NPKH), mutta epiksissäkin Diesel teki kontaktiesteettömiä ratoja. Poika pysyi lähdössä, eikä keskittymistä häirinneet vieras tuomari, ratatyöntekijät, veraat esteet eikä ympärillä ollut hälinä. Mielestäni oikein kelpo suoritus nuorelle miehelle ekaksi startiksi :)

Seuraavana pääsimme Raita-Ahon tuomaroimalle C-hyppyradalle. Toisena esteenä oli uuden mallinen rengas, ja uuden mallista rengasta olimme päässeet testaamaan onneksi viikko sitten treeneissä. Ei muuta kuin Diesel lähtöön ja radalle. Lähtöluvan jälkeen Diesel tuli yli ensimmäisestä esteestä, mutta ohi renkaasta. Ei muuta kuin vähän uutta vauhtia renkaalle ja radan jatkaminen sen jälkeen. Loppurata olikin oikein mallikas, hieman Diesel epäröi pussilla, mutta läpi tuli kuitenkin. Radalta kirjattiin siis meille 5 virhepistettä, ja kun muutkaan eivät tältä radalta tehneet nollaa, vei Diesel voiton :)

Pienenä spekulaationa arvoin tota rengasta, että saattoiko sen väri aiheuttaa kokemattomassa koirassa sen, että Diesel tuli ohi. Kotihallilla kun meillä on vain sinisiä renkaita, mutta tämä rengas oli punainen. Niin tai näin, niin hienosti Diesel kuitenkin tuli läpi, kun korjasimme :)

Tässä meidän C-rata:

Ja lopuksi vielä Herralan tuomaroima B-agilityrata. Jätin Dieseli lähtöön, ja puolihuolimattomasti annoin sille lähtöluvan jo ennen kuin sen näin, jolloin se pääsi valitsemaan lähdökseen mitä halusi. Ja se halusi tullakin mun väärälle puolelle. Ei muuta kuin korjaamaan lähtöhyppy ja jatkamaan matkaa. A:lle asti menikin sitten ihan ok, mutta A:n jälkeiselle hypylle mä menin ja pysäytin oman liikkeeni, jolloin Diesel otti hypyltä kiellon. Kun sitten sain Dieselin hypystä yli, jatkettiin matkaa ja tehtiin taas ihan mukavan tuntuinen pätkä. Keppien jälkeen Diesel kuitenkin tuli hypystä ohi, enkä lähtenyt hyppyä enää korjaamaan, vaan jatkoimme radan loppuun. Loppurata olikin taas oikein mukavan tuntuinen ja voi vitsi mä tykkään, ettei mun tarvitse arpoa ottaako Diesel puomin alastulon vaiko ei. Hienosti jarruttaa ja pysähtyy puomin alastuloon odottamaan jatkolupaa!

Tässä meidän B-rata:

Ratojen jälkeen kävimme jäähdyttelylenkillä ja palasimme hallille laittamaan häkit kasaan ja keräämään tavaramme sekä hakemaan kisakirjan takaisin. Kamoja autolle roudatessani nostin katseeni tuloksiin ja tajusin Dieselin voittaneen hyppyradan! Meinasi jäädä palkinnot hakematta, kun en tajunnut, että 5-tuloksella vietiin voitto :D

Kaiken kaikkiaan kisoista jäi todella hyvä fiilis, ja olin kovin tyytyväinen pikku-ukkooni <3 vähän sinne jäi vielä korjailtavaa, mutta ei mitään suurta ja hälyttävää. Nyt kun treenataan vielä keppejä varmemmiksi ja otetaan uusia startteja, niin ei se nollakaan mahdottomalta tunnu.

Seuraavat startit juostiin kun jo seuraavana viikonloppuna Ylökkillä, kun juostiin Suomalaisen Jarin radoilla 3 starttia. Alla olevaan kuvaan on koitettu tiivistää nämä radat.

Ylökkillä juostiin myös Saden kanssa 3 rataa, tässä tiivistys näistä radoista.

P.S. Pitkästä aikaa agility Saden kanssa tuntui liikkuvalta ja helpolta. Sade teki tosissaan töitä ja oli loistavasti kuulolla <3

Santtu Stenberg kouluttaa

Oltiin Dieselin kanssa mukana, kun Santtu Stenberg kävi kouluttamassa Ylökkin hallilla 19.1.2019. Jokaiselle koirakolle oli treeniaikaa 2 x 10 minuuttia, ja vielä koulutukseen mennessä arvoin ottaisinko Sadella ton toisen 10 minuuttisen..

Ensimmäisen 10 minuuttisen jälkeen päädyin kuitenkin tekemään vain Dieselin kanssa. Ensimmäisellä vedolla  sain sapiskaa, kun ohjasin Dieselin esteelle 3 seinän puolelta, ja samalla sain Dieselin hypystyä ohi (seisoin kuulemma täysin koiran linjalla, eikä sille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tulla ohi). Seuraavan yrityksen otin sitten radanpuolelta, ja päästiin jopa esteelle 9 asti, eli kepeille.

Tähän pysäytettiin, ja ruvettiin hiomaan tota esteelle 3 vientiä. Ottaisin koiran kiinni pituudelta, tekisin askeleen verran tilaa ennen kolmosta, jonka jälkeen työntäisin sen hypylle. Jep, helppo homma! Tai sitten ei :D Saatiin kyllä useampi kerta testata ennen kuin se rupesi näyttämään siltä kuin piti. Mä jätin työnnön helposti liian kevyeksi, jolloin sain Dieselin tulemaan ohi. Mutta näin saatiin ekoille esteille mukavasti vauhtia! Mun pitäisi myös muistaa jatkossa, etten pysäytä omaa liikettäni, vaan mä etenen kokoajan (toki esim vastakäännös vaatii liikkeen "pysähtymistä").

Kun saatiin kolmoseste näyttämään siltä kuin toivottiin, siirryttiin seuraavaan Santun silmään osuneeseen kohtaan, eli 7 ja 8 hypyille. Mä vien Dieselin nenästä kiinni pitäen takaakiertoon hypylle 8, ja samalla estän sitä suorittamasta itse (ja syön sen itseluottamuksen ja rohkeuden tehdä itse). Mun tehtäväkseni tuli pysyä hypyn 7 tasolla, ja antaa Dieselin suorittaa itse takaakierto hypylle 8. Samalla mulle jäisi aikaa tehdä persjättö 8 ja 9 väliin, jolloin pääsisin ohjaamaan kepit vasemmalla kädellä, ja aikanaan ottamaan sitten sivuetäisyyttä kepeille, jolloin ehtisin ohjaamaan 10 hypyn optimaalisesti.

Tää saatiin aika helposti kuosiin. Diesel haki nätisti takaakierron pelkällä suorittamisluvalla, ja muutaman nuhtelun jälkeen mä rohkenin antaa sille tilaa ja mahdollisuuden onnistua itse. Ymmärsin kyllä Santun pointin, mutta hirveen hankalaa se oli antaa pikku-Dieselin tehdä itse. Se kun on vielä niin pieni, että tarvii mun apua :D Eipä näemmä tarvitse. Paljon paremmin menee, kun se saa tehdä itse!

10 minuuttia meni hurjan nopeasti, ja kova halu jäi päästä tekemään lisää. Seuraavalla 10 minuuttisella tehtiin kepit palkalla, jotta pääsin ottamaan sivuetäisyyttä. Hypyllä 10 pyöräytin Dieselin vasemmanpuoleisen siivekkeen ympäri ja putkeen. Tästä sain seuraavat moitteeni. Miksi ihmeessä mä pyöritän isoa koiraa akselinsa ympäri, kun se ei ole rataprofiilin kannalta välttämätöntä? Niin no, ihan hyvä kysymys. Saden olisin pyörittänyt ympäri, siksi pyöritin myös Dieselin. Seuraavaksi treenattiin sitten hypylle 10 japanilaista. Juoksisin siis ohi hypystä ohjaten vasemmalla kädellä, hypyn jälkeen kääntäisin ohjauksen oikeaan käteen ja työntäisin Dieselin hypystä yli. Myöhemmin tää tulis vielä jatkumaan persjätöllä, jotta pääsisin viemään putkeen vasemmalla kädellä.

Haltuunotto vaatii treeniä, ja mun tarvitsee muistaa vaatia Dieseliltä. Nyt Diesel pyrki tarjoamaan mulle hyppyä mun selän takaa. Kun otettiin käteen lelu, ja mä menin hypyn taakse kutsumaan, saatiin homma kulkemaan ja päästiin kokeilemaan persjättöäkin hypyn jälkeen. Tää vaikutti ihan fiksulta, mutta ennen kuin tätä vois kuvitellakaan radalle vievänsä, niin pitää ottaa treenilistalle.

10 minuuttia hurahti taas hirveällä vauhdilla. Santtu kehui Dieselissä olevan potentiaalia enemmän kuin ehkä ymmärsin, ja kun hoidan oman ohjaukseni kuntoon enkä seiso koiran kehityksen tiellä, niin pääsisimme eteenpäin. Diesel tarjosi toimintoja herkästi, ja mm. kepeille se painui muutamaan kertaan, kun jäi Santtua kuunnellesani ilman käskyä.

Vaikka mä sain paljon satikutia, niin treeneistä jäi kuitenkin hyvä fiilis. Santtu paneutui oleellisiin asioihin, eikä kaunistellut vaan antoi mulle ajattelemisen aihetta. Ei ehkä se kaikista paras kilpailuihin valmistava treeni, mutta jonkun se piti muakin herätellä, ettei pienen medin ohjaustyyli välttämättä sovi maksille... :D