Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hieronta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hieronta. Näytä kaikki tekstit

27. joulukuuta 2018

Lihashuoltoa

Aikaa on mukamas kamalan vaikea löytää koirien hieromiseen. Hierominen kun ei myöskään onnistu niin, että toinen vaan pötköttelisi vieressä ja odottelisi omaa vuoroaan, ei ainakaan silloin, kun hierontavuorossa olisi Sade ja Dieselin pitäisi odottaa. Niinpä kynnys eristää Diesel lähes tunniksi toiseen huoneeseen työpäivän päätteeksi on iso, ja hieronta jää lähes poikkeuksetta tekemättä.

Olen nyt seuraillut jo tovin kumpaakin koiraa, ja pyöritellyt muutamia kysymyksiä, mihin en ole itse osannut vastata. Oli siis aika varata aika kokeneelle hierojalle, joka osaisi samalla vastata kysymyksiini. Hieronnat varasin jo marraskuun alussa, ajan saimme torstaille 20. joulukuuta. Tarvitsimme nimittäin ilta-ajan, päiväajan olisimme saaneet jo hieman aiemmin.

Saden kohdalla olen pistänyt huomiolle, että jos se on kipeä, niin se vetäytyy kotona omiin oloihinsa. Nyt ei tästä ollut viitteitä, mutta halusin ajatuksia siihen, onko oikean lavan taakse jäänyt jotain, mikä ei ole ikinä auennut – se kun vetää sieltä niin helposti uudelleen jumiin. Alkuviikosta Sadea harjatessani pistin merkille voimakkaat ihoreaktiot harjaamiseen. Neiti oli siis vetänyt jumiin muualtakin. Käsittelemään en kuitenkaan ruvennut, sillä meillä oli torstaille varattuna aika, eikä kovin voimakas käsittely parin päivän välein välttämättä olisi se paras ratkaisu.

Dieselin kohdalla olen pohtinut sen tapaa mennä maahan. Mielestäni se on maahan käydessään aina hieman toispuoleinen. Toinen polvi jää hieman ylemmäs. Reippaasti se käy maahan ja nousee sieltä, ei näytä mitään kivun merkkejä, mutta toi toispuoleisuus mulla pisti silmään. Lisäksi se kirputtelee selkäänsä. Ei päivittäin, mutta sen verran usein kuitenkin, että olen kyseisen toiminnon pistänyt merkille. Reilu kuukausi sitten Diesel myös A:ta suorittaessaan iski takajalkojen varpaansa A:n harjanteeseen ja pamahti koppakuoriaisasennossa maahan. Muutaman askeleen verran Diesel oli tuolloin kolmijalkainen, mutta seuraavana päivänä siitä ei enää nähnyt, että jotain olisi sattunut. Hiljalleen se kuitenkin rupesi lyhentämään takajalkojensa askelia, ja vetämään takajalat rungon alle seistessä.

No, mitä hieronnassa sitten löytyi? Tässä kohti on vielä hieman vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus, mutta Sadella on koko etukroppa jumissa. Vasen puoli oli pahempi kuin oikea, eli osittain voi olla kyse kompensoinnista. Myös Dieselin tapa laskelmoida lähestyminen väärin ja mätkähtää päin Sadea laittaa Saden kropan koville, eikä ainakaan helpota asioita. Lapojen välissä oli ja on suuret kuonakertymät, korvan takaa lähtien Sade veti kroppaansa suppuun, kyljet olivat lyhyet ja arat. Myös olkavarret kirrasivat liikettä vastaan, ja tassut saivat ison osan käsittelystä. Hieronnan aikana tuli puheeksi Saden vuotavat silmät, minkä jälkeen hieroja kävi läpi myös Saden kalloa silmien yläpuolelta löytäen oikean silmän yltä kireän kalvon. Eli Sade on kaikkea muuta kuin ihanteellisessa kunnossa.

Dieselin rytäkästä A:n kanssa en muistanut heti alussa sanoa, mutta toispuoleisen lantionasennon vuoksi Dieselin käsittely lähti liikkeelle takakropasta. Varpaiden kohdalla hieroja jo ihmetteli varpaiden ulkosyrjien jumeja, jotka jatkuivat kintereen sisäsyrjälä aina polven sisäsyrjään asti. Vasta tässä kohti muistin rytäkän A:n kanssa, mikä selittää kyllä hyvin tämän takajalkojen kunnon. Lantion seudun kalvot vaativat avaamista, ja Dieselin käsittely keskittyikin takakroppaan ja kylkiin. Myös hännän yläosa ja kyljet joutuivat käsittelyn kohteeksi. Selän LVT1 voi aiheuttaa lantioon ns. epävakautta ja liikettä, mikä sitten voi näkyä näinä kireinä kalvoina ja vinona lantion asentona. Nyt toivotaan, että kalvojen avaaminen toisi avun Dieselille ja lantion asento palautuisi, ja maahanmenoista tulisi tasapainoiset. Kovasti toivoisin, että tämä olisi nyt tämmöinen kertalaatuinen ongelma, eikä mitään herkästi uusiutuvaa.

Että näin, nyt sitten kumpikin lepäilee joitain päiviä, minkä jälkeen rupean käymään kummaltakin läpi tassuja, kylkiä, rintarankaa, Dieseliltä lonkankoukistajia, lannerangan aluetta ja etukroppaa, Sadelta niskaa, olkavarsio, lapoja ja takakroppaa. Lisäksi lämpöhoitoa ja lepoa agilitystä, jotta saadaan nyt homma kerrasta kuntoon, eikä tarvitse koko kevättä käyttää kuntoutumiseen. Eli aikaa hieromiselle on vaan järjestettävä. Pitänee iskeä kalenteriin, niin ei tule kalenteroitua kyseisiin ajankohtiin muuta. Samalla Dieselin suunniteltu eka agikisa lykkääntyy, mutta onneksi meillä on aikaa.

Muistutuksena itselleni ja kaikille muille agilityn harrastajille (toki muutkin lajit), kopsasin alle Sagin sivuilta löytyvästä koulutusohjaajan materiaalista muutaman pätkän liittyen agilitykoiran lihashuoltoon, alku- ja loppuverryttelyyn sekä palautteluun. Artikkelin kirjoittaja on Leena Piira, koko materiaalin löydät täältä . Hyviä juttuja, mihin meidän jokaisen pitäisi kiinnittää kunnolla huomiota!

Lihashuolto sisältää

• Alkuverryttelyn (kaula- ja selkärangan taivutukset, raajojen passiiviset eteen-taakse liikkeet)
• Loppuverryttelyn
• Lihasvenyttelyt tarvittaessa
• Palauttavat lenkit ja muu liikunta vapaa-ajalla
• Hieronnan
• Muut hoidot
• Ravinnon ja nesteytyksen

Hyvän kilpailusuorituksen edellytyksenä on koiran ja ohjaajan hyvä peruskestävyys, vauhtikestävyys ja lajitaidot. Harjoitus- ja kilpailukauden jälkeen on hyvä pitää useamman kuukauden lepokausi, jolloin palaudutaan kilpailukauden rasituksista sekä fyysisesti että henkisesti.

Lepokauden jälkeen aloitetaan aina peruskestävyyden harjoittelulla, jonka jälkeen voidaan siirtyä vauhtikestävyyden harjoitteluun. Peruskestävyyden harjoittelu tarkoittaa pitkäkestoista (45–90 min) rauhallista (matala sykkeistä) liikuntaa, jolloin hapen käyttö ja saanti ovat tasapainossa.

Vauhtikestävyyden harjoittelu tarkoittaa lyhytkestoista (30 min) intervallityyppistä liikuntaa (syke korkealla), jolloin happea kulutetaan enemmän kuin saadaan.

Monet harrastukset rasittavat erityisesti koiran eturaajoja sekä kaula- ja rintarangan yläosaa, koska koiran kehon painopiste on TH 2 nikamalla. Seistessä 60 % kehon painosta on tällä alueella ja liikkeessä 90 % kehon painosta kohdistuu siihen. Esim. hyppyjen alastulossa vartalon paino on täysin eturaajoilla. Esteen yli ponnistus vaatii tervettä alaselkää ja takaraajojen niveliä.

Terve rakenne on ensisijainen edellytys harrastuskoiralla. Lisäksi tassujen ja kynsien kunto, koiran paino, lihasten kunto sekä nivelsiteiden joustavuus ovat tärkeitä, jotta harjoittelu ja kilpaileminen ovat miellyttäviä koiralle ja ohjaajalle.

Alkuverryttely

Alkuverryttelyn tarkoituksena on aktivoida lihasten verenkiertoa ja näin valmistaa keho fyysiseen suoritukseen. Hyvä alkuverryttely vähentää vammoja ja parantaa suoritusta. Alkuverryttelyn tulee olla tarpeeksi pitkä, jotta kaikki verisuonet ehtivät avautua lihaksen sisällä. Riittävä alkuverryttely on n. ½ tuntia ravilla liikkuen. Ravin nopeutta lisätään vähitellen: 10 min hidas ravi, 10 min nopea ravi, 10 min hidas ravi.

Verryttelyn jälkeen lämmitellään vartalon syviä lihaksia rangan vieressä selkärangan taivutusliikkeillä (kaularanka, rintaranka, kylkiluut):
• Koira seisoo, vie makupalalla ohjaten koiran kuono sivulle niin, että se koskettaa lapaan, eturaajat pysyvät paikalla.
• Koira seisoo, vie makupalalla ohjaten koiran kuono sivulle niin, että se koskettaa viimeiseen kylkiluuhun, eturaajat pysyvä paikallaan
• Koira seisoo, vie makupalalla ohjaten koiran kuono sivulle niin, että se koskettaa lantioon, koira saa ottaa eturaajalla askeleen.
• Koira seisoo, vie makupalalla ohjaten koiran kuono alas ja eturaajojen väliin.
• Koira seisoo, vie makupalalla ohjaten koiran kuono ylös kohden kattoa.

Liikkeet tehdään rauhallisesti, ja jokaisessa liikkeessä viivytään 2–3 sekuntia. Liikkeitä toistetaan 5–10 kertaa. Näitä voi tehdä myös ulkoilun yhteydessä, jotta koira tottuu niihin.

Harjoitusten ja kilpailujen aikana koira on hyvä pitää lämpimänä kevyellä liikkeellä. Talvella on hyvä käyttää lisäksi koiralla takkia. Kylmässä tai voimakkaassa tuulessa koiran paikalla makuuttamista ja seisottamista tulisi välttää. Lämmittämättömien hallien pohjamateriaalit ovat usein erittäin kylmiä, joten koiralle on hyvä varata kylmyyttä eristävä alusta seisomista ja odottamista varten.

Loppuverryttely

Loppuverryttely tehdään harjoitusten ja kilpailusuorituksen jälkeen liikuttamalla koiraa rauhallisella ravilla niin, että koira voi tehokkaasti uloshengitysilman kautta poistaa lihakseen syntyneen kuona-aineen eli maitohapon. Tämä on tehokkain tapa poistaa maitohappoa pois lihaksen verenkierrosta suorituksen jälkeen. Loppuverryttely kestää niin kauan kunnes koiran hengitys tasaantuu, tarvittaessa ½ tuntia. Talvella on hyvä laittaa takki koiran päälle tämän jälkeen.

Miksi verryttelyt ovat tärkeitä?
• Niillä autetaan hermolihasfysiologiaa valmistautumaan suoritukseen ja palautumaan sen tuomasta rasituksesta
• Ne vähentävät vammautumisriskiä
• Niiden avulla ehkäistään lihasten kipeytymistä ja lyhentymistä
• Niiden avulla liikkuvuus pysyy hyvänä raajojen nivelissä ja selkärangassa
• Ne mahdollistavat koiran kivuttomuuden rasittavienkin harjoituskausien aikana
• Ne parantavat koiran suoritusta, koska keho on valmiimpi rasitukseen
• Ne nostavat koiran motivaatiota

Palauttavat/rentouttavat lenkit

Palauttavat/rentouttavat lenkit tarkoittavat koiralle mahdollisimman taloudellista tapaa liikkua 30–45 min. Useimmille koirille se on kevyttä ravia mielellään pehmeällä alustalla. Ravi on koiralle taloudellinen tapa liikkua. Se on aerobista liikkumista eli keho saa happea yhtä paljon kuin tarvitsee sitä lihastyöhön. Ravi myös rentouttaa selkärangan asentoa ja liikettä suorittavia lihaksia. Nämä lenkit ovat tärkeitä kilpailuiden ja raskaiden harjoitusten jälkeisenä päivänä, jolloin elimistö palautuu vielä fyysisestä rasituksesta.

Pehmeässä, vaihtelevassa maastossa ulkoilu on hyvää liikuntaa harrastuskoiralle. Koiran lihaksistolle on erittäin hyvä, jos se ulkoillessa käyttää kaikkia liikelajeja tasapuolisesti (kävely, ravi, laukka). Ryntäilevää ja rajusti liikkuvaa koiraa on hyvä ensin pitää taluttimessa ennen kuin päästää sen juoksemaan vapaana, jotta lihaksisto ehtii lämmetä.

Koiran juoksuttaminen polkupyörän vieressä on suotavaa, jos se tapahtuu mahdollisimman pehmeällä alustalla ja koiran juostessa vaihtelevasti pyörän molemmilla puolilla. Näin kehon vasen ja oikea puoli kuormittuvat tasapuolisesti.

Kesällä harrastuskoiran on hyvä uida mahdollisimman paljon, jolloin keho kuormittuu eri tavalla. Rauhallinen uinti rentouttaa lihaksia. Raivoisa esineen perässä uinti ja liian kylmä vesi eivät rentouta koiran lihaksia. Jos koira on ”huono” uimari teknisesti, on hyvä opettaa koiralle oikea tekniikka esim. pelastusliivin avulla. Hyvän uimarin tunnistaa siitä, että selkä ja häntä ovat veden pinnalla, etu-ja takaraajat tekevät symmetrisesti uintiliikkeitä.

Rentoutuminen

Kilpailevan koiran tulee osata rentoutua ja levätä harjoitus- ja kilpailupaikoilla sekä kotona. Riittävä lepo auttaa tuki- ja liikuntaelimistöä palautumaan rasituksesta ja jaksamaan paremmin fyysistä rasitusta. Jännittynyt, hermostunut tai stressaantunut käyttäytyminen lisää lihasten happamuutta jäykistäen lihaksia selvästi. Tarvittaessa koiralle on opetettava rauhoittumista. Rauhallinen sivelyhieronta, korvien ja tassujen hieronta auttavat.

Oikea ravinto ja riittävä nesteytys auttavat myös lihaksia suoriutumaan rasituksesta ja palautumaan siitä. Lihakset happamoituvat helposti, jos elimistössä on liian vähän energiaa tai koira ei juo riittävästi.

19. toukokuuta 2016

Koirat koulussa

Viikonloppuna oli viimeinen kouluviikonloppu, ja koska olin Boltin ilmottanut vierailevan luennoitsijan tutkittavaksi, otin koirat mukaan kouluun. Paljon vieraita koiria, ja pitkiä pätkiä häkissä istuskelua. Siitä oli Saden ja Boltin viikonloppu tehty. Toki tauoilla käytiin metsässä rallattelemassa, mutta ei nuo tauot ehtineet nollaamaan tuota häkissä olemisesta syntyvää stressiä.



Sadella ei ollut mitään hätää, ja se istuskelikin nätisti häkissä. Bolt puolestaan piipitti surkeana häkissä, eikä oikein tiennyt, miten päin olisi ollut. Sylissä se olisi mieluusti nukkunut, mutta häkkiin ei osannut ollenkaan rauhoittua. Meillä kuitenkin matkustetaan autoillessa häkissä, ja treeneissä omaa vuoroa odotetaan häkissä – mutta silti tuo häkkeily on haastavaa.

Todistusaineistoa: Bolt mattoi nukkua häkissä Saden kaverina sen 10 min.

Lauantaina päivä alkoi klo 9.00 loppukokeella, kun ensin oli matkustettu Virroille koirille vieraiden ihmisten kyydissä ja vieraalla autolla. Autoilu ei onneksi tuota karviaisille kuitenkaan lisästressiä, vaan tyytyväisinä vetelivät hirsiä takaloossissa. Vieraileva luennoitsija oli ortopedi, Juha Kallio. Keirroin Juhalle, mitä Boltista on tutkittu, ja mikä on sen historia ontumisten suhteen. Juha kysyi heti, että ontuuko enemmän levon jälkeen vai rasituksen jatkuessa. Nyt viimeisimmästä ontumisesta on jo 5 kk, eli enhän minä enää osannut sanoa, kun en ole osunnut tuota tietoa kirjata ylös.

Juha katseli ensin Boltin asentoisuutta ja kävelemistä, ja kysyi seisooko Bolt useinkin takalat ristissä. Aina silloin tällöin Bolt siis seisoo takajalat ristissä, mutta olen laittanut tämän ahtauden piikkiin. Seuraavaksi Juha alkoi väännellä ja käännellä Bolttia. Oikeasta kyynärästä Juha totesi ettei se suoristu aivan yhtä paljoa kuin Boltin vasen kyynär, eli tämä olisi jossain vaiheessa hyvä kuvata, että nähdään onko kyynärässä muutoksia. Juha sai Boltin myös vingahtamaan kyynärää taivutellessaan, mikä oli mielestäni Boltilta hyvin voimakas reaktio. (Yritimme myöhemmin toistaa kouluttajamme Sarin kanssa tuota reaktiota, muttemme saaneet aikaan yhtä voimakasta reaktiota.)

Takaosaa taivutellessaan Juha totesi Boltin lihasten olevan oikealta puolelta kosketusarat, ja oikein polven olevan löysempi kuin vasen polvi. Oikealla takana on myös pienempi lihasmassa kuin vasemmalla. Juhan mukaan rauhoituksessa olisi hyvä vielä taivutella polvi läpi sekä katsoa onko lonkassa löysyyttä. Lihasmassan puolierot tiesinkin, sillä jo viime kesänä Boltilla on ollut puolieoa massavuudessa. Viime kesästä on itse asiassa tultu pitkä matka eteenpäin, sillä takana on ollut kaiken kaikkiaan hyvin heikkolihasmassa. Nykyisin Boltilla alkaa olla jo ihan kivasti reittä.

”Tuomion” kuullessani olin ensin kauhuissani. Sinne jää höntsäagility, käyttöön nivelravinteet ja mitä kaikkea muuta tarvitseekaan tehdä. Hetken asiaa sulateltuani totesin kuitenkin, että ortopedi ei siis löytänyt Boltista mitän hälyyttävää. Oikeassa kyynärpäässä saattaa olla pieniä muutoksia, mutta mitään isoa tuskin on. Samoin kuin oikealla takana; oikea polvi on löysempi, mutta sitä ei saatu luksoimaan paikoiltaan, joten elämistä ei tarvitse rajoittaa. Lonkat on kuvatt B/B, mutta kuten luennolla opimme, nykyinen kuvaustyyli ei kerro koko totuutta. Lonkka on taivutettuna luonnottomaan asentuun, ja jos lonkka kuvataan niin, että takajalat ovat 90 asteen kulmassa kohti kattoa, näyttää lonkan ja reiden pään suhde toisiinsa aivan erilaiselta kuin nykyisessä kuvausmenetelmässämme.

Kuvautan siis Boltin kyynärät samalla kuin Saden kyynärät. Se, milloin tämä tulee tapahtumaan on vielä täysin auki. Mutta jossain vaiheessa kuitenkin, ihan jo agilityn takia. Muita toimenpiteitä ei Boltin suhteen nyt tehdä, sillä koko kevät on meny ilman ontumisia, ja äijän selkälinjakin on nyt pysynyt muutaman kuukauden. Asiaa toki mietitään ja harkitaan uudelleen, jos Bolt alkaa jossain vaiheessa ontumaan. Harkintaan otetaan kuurimuotoiset ravintolisät, mistä ei ainakaan olisi haittaa. Rehellisyyden nimissä kovin monella koiralla on muutoksia nivelissään. Muutokset eivät toki vielä näy reilu vuosikkailta, kun virallisia kuvauksia tehdään, mutta jos samat koirat kuvattaisiin uudelleen jokusen vuoden kuluttua, saisi kovin moni tuomion nivelrikosta. En siis ole sydän syrjällään mahdollisista muutoksista, en ainakaan vielä. Toki, jos Bolt alkaa jossain vaiheessa oireilla, muuttuu tilanne. Kovin moni kuitenkin elää tietämättä edes pienistä muutoksista koiransa nivelissä, eikä koira edes oireile koko elämänsä aikana.

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen siihen, että ortopedi kävi Boltin läpi. Sain tavallaan mielenrauhan, sillä Boltista ei löytynyt mitään maata mullistavaa. Se kun on takaa melko ahdas, näyttää sen liikkuminen omaan silmääni niin erilaiselta kuin esimerkiksi Saden.

Päivän päätteeksi Bolt jäi vielä luokkaan, kun kurssikaverini suoritti näytön hieromalla Boltin. Ihan kivasti poika jäi, vaikka katosinkin paikalta. Kerran oli meinannut hermostua, kun luokkaan paukkasi vieras koira, mutta muuten ollut ilmeisen kivasti.


Luentojen välissä ja loputtua kävimme tosiaan metsässä juoksentelemassa, ja illalla joskus lähempänä yhdeksää vetäydyimme huoneeseen, jotta koirat ehtivät hieman tutustua uuteen huoneeseen ennen nukkumaan menemistä. Kovasti nuo tarkkailivat jokaista liikettäni, eli eivät kyllä ennen valojen sammumista varsinkaan nukkuneet erityisen sikeästi. Yöllä Sade nukkui melko katkottoman yön kainalossa, mutta Bolt ei oikein osannut asettua. Hetkittäin se tuli viereen nukkumaan, mutta kun tuli kuuma, piti taas siirtyä. Koko yön se valteli enemmän tai vähemmän.


Aamulla jatkui päivä taas klo 9.00, ja lounaan jälkeen Sade pääsi vuorostaan mallikappaleeksi näyttöön. Hihna kurssikaverille, ja Sade lähti yhden ohjaajista ja kurssikaverini matkaan viereiseen rakennukseen. Näytön aikana oven takana oli ulissut mäyräkoira, tila oli vieras enkä itse ollut paikalla, joten Sade ei ollut ollut aivan niin levollinen, mitä se yleensä hieronnassa on. Takajalat olivat myös jumissa, eikä se olisi tykännyt takajalkojen venytyksistä ollenkaan. Olin kyllä pistänyt merkille jo aiemmin viikolla, että Sade peitsaili. Siirryimme pari viikkoa sitten ulkokentille, eli tilaa agilityyn on enemmän, ja Sadella parempi vauhti. Talven jäljiltä uusi pohja ja traivi lienevät siis tehneen tehtävänsä, kun tyttö on jumiutunut. Pitäneekin ottaa nyt alkukesään kunnon kuuri lihashuoltoa, että totutaan taas tuohon uuteen vauhtiin ja alustaan.

Valmis!

25. marraskuuta 2015

Hierontaa pukkaa

Käytiin eilen taas Boltin kanssa hierojalla, ja tällä kertaa mukaan pääsi myös kisakoiran virkaa toimittava Sade. Hieman olen hetkittäin potenut huonoa omaatuntoa, kun tämä ns. kisakoira on jäänyt hierotuttamatta.

Nykyisin kun ajamme Karhuniemeen, Bolt tietää jo autossa, mihin on tultu. Autosta mennään sitten hirveällä kiireellä Kirsin luo pyytämään namia. Muutaman namin jälkeen Bolt asettuu hierottavaksi ja viihtyy siinä hyvin Kirsin käsittelyn ajan. Tällä kertaa Bolt pääsi siis ensin hierottavaksi, sillä pettymys olisi ollut suuri, jos Sade olisi päässyt ensin.

Jännitin kovasti sitä, mitä Boltista löytyy, sillä 7 viikon parantelun jälkeen päästin karviaiset juoksemaan hihnatta sunnuntaina. Ja kuinka ollakaan, Bolt otti muutamia ontuvia askeleita illalla. Iltapissalla käytiin jo täysin ontumatta, muta kovasti huoletti, nuo muutama ontuva askel. Huoletti niin kovasti, että Bolt ei treenannut maanantaina ollenkaan, vaan tyytyi lenkkeilemään hihnassa H:n kanssa sillä aikaa, kun Sade juoksi agilityä.

Yllätys oli siis suuri, kun Boltista ei löytynyt mitään isompaa. Vasen puoli oli hyvä, eikä kummaltakaan puolelta löytynyt kireyksiä SI-nivelestä, mikä on monesti ollut sillä ja hilkulla onko lukossa vaiko ei. Selkälihaksia alkaa tosissaan löytymään (ensimmäisillä kerroilla selkä oli "tyhjä"), eli vaikka Bolt edelleen pyrkii peitsaamaan, on se myös liikkunut oikein. Kroppa on siis kuormittunut myös oikein, jolloin takajalkojen ja selänkin lihakset ovat joutuneet töihin pelkän etukropan sijaan.

Oikealta puoleltakaan ei löytynyt mitään suurempaa, mutta hitusen oli tahmeampi kuin vasen puoli. Ensimmäistä kertaa hierojakäynnin jälkeen emme varanneet suoraan seuraavaa hierontaa! Eli eteenpäin on menty aivan mielettömästi! Aurinko pilkottaa pilven reunan takaa ja kevään näyttelysuunnitelmat saavat lisää tuulta alleen :)

Seuraavaksi oli Saden vuoro päästä Kirsin käsittelyyn. Sade on hierottu viimeksi kesällä ja sitä ennen toissakesänä. Kummallakaan aiemmalla kerralla Sadesta ei ole läytynyt kuin pienet kuona-ainekertymät, mitkä ovat sulaneet hyvin käsittelyn aikana.

Kirsi aloitti Sadellakin käsittelyn vasemmasta puolesta, ja totesi, että hyvin harvoin tulee vastaan kisakoiria, jotka ovat näin hyvässä kunnossa. Niskassa oli hieman kuonaa (johtunee hihnassa vetämisestä), mutta muutoin vasen puoli oli loistavassa kunnossa. Liikeradat olivat laajoja ja lihakset hyvässä kunnossa.

Oikeaa puolta hieroessaan Kirsi totesi oikean takajalan liikeratojen olevan hieman pienemmät kuin vasemman takajalan. Muutoin oikealtakaan puolelta ei löytynyt mitään, mikä vaatisi uusintakäsittelyä. Oikeaan takajalkaan saatiin kotihoito-ohjeiksi, että venyttelyitä tehtäessä keskitytään oikean takajalan venytyksiin hieman enemmän. Nyt pidämme siis muutaman lepopäivän, että kroppa ehtii palautumaan hieronnasta, mutta perjantaista alkaen panostetaan venyttelyyn.

Viikko pari venytellään nyt omatoimisesti, jonka jälkeen vertailen takajalkoja ja jos mielestäni oikean takajalan liikeradat ovat edelleen pienemmät, varataan uusi aika Kirsille. Kirsi päästi mut mys tunnontuskistani Saden kohdalla, sillä totesi, että näin hyvässä kunnossa pysyviä koiria ei tarvitse hierotuttaa säännöllisesti, kunhan toisinaan käyttää tarkistuksessa eikä sokeasti luota siihen ettei aiemminkaan ole mitään löytynyt.

Koska kuvia itse hieronnasta ei ole, tässä muutama kuva sunnutaiselta lenkiltämme.




2. syyskuuta 2015

Missä mennään loman jälkeen

Huh, jopas on ollut taukoa päivittämisessä. Paljon jäänyt kaikkea kirjoittamatta, joten tehdäänpä semmoinen tiivis yhteenveto siitä, missä mennään.

Sade kävi Heinolassa starttaamassa 2 lähtöä agikisoissa. Agiradalla hukkasin koiran nanosekunniksi ja tuloksena Sade tuli ohi puomista (puuttui ohjaus, edes sanallisesti en estettä ohjannut). Eli tuloksena 5. Se mihin olen tyytyväinen on se, että me jopa liikuttiin radalla. Kakkosissa meidän suurimpana haasteena on ollut nopeus, ja useimmilla radoilla ollaan jääty n. 3 sekuntia ihanneajasta. Tällä radalla kuitenkin alitettiin ihanneaika!

Hyppyrata olikin sitten aivan fiasko. Alussa oli muuri, suoraan linjalla ja kovasti kuvittelin sinne ohjanneenikin, mutta Sade tuli ohi ja ehti putkeen ennen kuin sain tilanteen korjattua. Tästä siis hylly. Seuraava moka tulikin jo kahdella esteellä, joissa olisi pitänyt tehtä hieno "serpentiini". Hieman painostin liikaa ja menin Saden radalle jolloin se tulkitsi mun ohjaukseni takaakierroksi ja teki nätin takaakierron esteelle. Eipä mitään, Sade teki juuri kuten ohjasinkin.. Viimeinen ihmeellinen moka tapahtui loppusuoralla. Linjalla oli pussi, ja Sade tuli siitäkin ohi! Tästä radasta suivaantuneena aion jatkossa antaa sanalliset käskyt näille esteille, joita ei ihan joka treeneissä treenata. Nyt olen koittanut ohjata sanomatta erikseen jokaista estettä, avaan suuni lähinnä tiukoissa tai ansapaikoissa, mutta jatkossa annettanee sanallinen käsky myös näille harvinaisemmille esteille.

Tässä Heinolan kisojen (16.8.-15) A ja B rata:



Jossain kohti kesää Sade kävi ottamassa myös rally-startin ALOssa. Tuloksena hyväksytty, joskin hurjat 7 pistettä menetettiin, koska annoin hihnan kiristyä! Huh, enkähän edes miettinyt kuin juuri ennen kehää, että pidä hihna löysänä.. No, pisteet riitti silti tulokseen :)

Lomaan mahtui myös veneajelua, mikä ei ihan ollut Boltin juttu. Moottorin ääni taisi saada sen korvat kutiamaan pään pudistelusta päätellen. Pikku-ukko kaivautui veneen kyydissä syliini, missä se kyyhötti koko reissun ajan. Sade puolestaan tuijotteli tyrskyjä, nuuski ilmaa ja selvästi nautti matkustamisestamme :)

Kävimmepä 5 päivän asuntoauto reissullakin. Koiruudet matkustivat takana sohvalla turvavöissä. Boltin painajainen siis joutua valjaisiin matkustamaan. Se istuikin suurimman osan matkasta selkä menosuuntaan ja tuijotti takasinää. Osan matkasta se myös piti tälläistä konserttia:


Koska emme jaksaneet koko matkaa kuunnella tätä konserttia, iskimme hetkittäin Saden repsikan paikalle vöihin ja mä istuin Boltin kanssa takana. Tällöin se taas käpertyi syliini, missä oli ilmeisen hyvä matkustaa.

Loman aikana yritettiin myös kovasti treenata Boltin takapäätä. Sade ja Bolt juotuivatkin siis useaan otteeseen uimaan, ja tehtiin me mm. istu-maahan-seiso -treenejäkin. Bolt veti myös kuurin tulehduskipulääkettä sekä relaxantteja, ja kävi hierojalla. Hieroja totesi, että kyllä takaraajoissa jo huomaa, että treeniä on tehty! Eli Boltille (miksei toki myös Sadellekin) lisää takapäätreeniä ja kerran kuussa hierontaa, niin eiköhän se vielä kuntoon saada<3

Heikon takapään ja ponnettoman askelluksen vuoksi emme ole aikeissa kiertää tänä vuonna enää näyttelyitä. Loppu vuosi treenataan ja vahvistetaan lihaksistoa ja näyttelyihin suunnataan sitten taas vuoden vaihteen jälkeen, jolloin ravikin on toivoakseni sen näköistä, kun sen kuuluukin olla. Viime näyttelyissä saimme siis huomautusta jo siitä, että Bolt köyristää liikkuessaan selkäänsä, joten turha viedä huonosti liikkuvaa koiraa näyttelyihin.

Se, mitä me kaivattaisiin nyt kuitenkin kovasti olisi meidän toko-treenit! Mulla on käsissäni kuin toinen koira, nyt kun Bolt voi huomattavasti paremmin. Se haluaa tehdä töitä sen pelkän haahuilun sijaan. Kaksi kertaa olen sen nyt päästänyt agikentällekin, ja meno on ollut jotain aivan muuta kuin alkukesästä. Mitään isoa emme ole vielä kentällä tehneet, jottei selkä vetäisi heti uudestaan jumiin, mutta jotain pientä kumminkin. Rimat olen ottanut nyt kokonaan pois, eli hyppyjä ei ole tullut, vaan enemmän on keskitytty helppoihin ohjauskuvioihin. Myöskään keppejä en ole vielä päästänyt tekemään. Kepit tarvitsee aloittaa varmaan muutenkin aivan alusta, kun niiden kanssa oltiin vielä niin vaiheessa, kun Bolt jäi agitauolle.

Mutta takaisin siihen tokoon! Paljon enemmän oli tarkoitus tokoilla lomalla, kuin nyt tuli tehtyä. Mä niin kaipaisin niitä viikottaisia treenejä, missä joku kertoo, mitä tehdään ennen seuraavia treenejä. Ja jeesii meitä eteenpäin noista meidän ongelmakohdista! Kapulan kanssa on menty yhtä alamäkeä Boltin kanssa, eikä Saden tai Boltin kanssa olla oikein edistytty perusasennossakaan. Käsiavusta oon päässyt, mutta nyt se apu muuttui kevyeksi hihnalla annettavaksi pakotteeksi. Millä mä pääsen siitä eroon? Mirva, paras palata pitämään meille treenejä! :D

5. kesäkuuta 2015

Hei, me käydään hierojalla!

Eilen suunnattiin Saden ja Boltin kanssa Sorri-Kosolan hierottaviksi. Boltille tää oli nyt ikäänkuin jatkohoitoa, sillä se hierottiin 2,5 viikkoa sitten äkisti alkaneen peitsauksen vuoksi. Boltilta löytyikin selkäjumi viime kerralla, joten nyt tultiin katsomaan missä mennään tällä hetkellä.

Sade hierottiin ensin ja neiti oli pääpiirteittään hyvässä kunnossa. Vasemassa olassa oli pienehkö jumi (liekö Bolt törmännyt siihen), mutta se aukesi hieronnan aikana. Myös kapea selkälihas oli hitusen jäykähkö, mutta muutoin löytyi vain kuonakertymiä, mitkä sulivat sormien alla pois. Ei siis mitään hälyttävää tai jatkohoitoa vaativaa, vaan pehmeät lihakset. Jes!  Tää on niin ihanan helppo koira, kun ei sairastele tai jumiudu (kop-kop!) <3


Seuraavaksi hierottiinkin sitten Bolt. Ihan jo yleisfiilis oli, että tämä yksilö on jäykempi. Lonkanseutu oli kovin jännittynyt ja hetki meni, ennenkuin se päästiin kunnolla hieromaan. Samoin kuin edelliskerralla, takajalan edessä olevissa kalvoissa tuntui taas jäykkyyttä. Myös yläselkä oli kovin jumissa ja Sorri-Kosola suositteli, että Boltin kanssa kannattaisi tulla ainakin vielä kerran hierontaa, että saataisiin selkä kuntoon. Kovasti kyllä varoitteli, että tämä vaikuttaisi semmoiselta yksilöltä, jonka kanssa joutuu aika-ajoin ottamaan hierontaa, että pysyisi kunnossa. Voih, meidän kovan onnen poika <3

18. toukokuuta 2015

Bolt käy hierojalla

Hyppytekniikkatreeneissä pohdittiin ohjaajan kanssa mahtaako Boltilla olla selkä jumissa vai onko vain kokemattomuutta, kun veti takajalat jo kovin aikaisessa vaiheessa alas. Tässä kohti ajattelin vielä, että kokemattomuutta. Viime viikon näyttelytreeneissä huomasin ensimmäistä kertaa, että Bolt peitsaa (saman pistin merkille myös lenkeillä tämän jälkeen). Lisäksi selkä oli lannerangan kohdalta hieman ”koholla”. Ilmiselvä jumi?

Ei auttanut kuin soitella hierojia läpi (tähän vuodenaikaan on muuten hankala saada hyvää hierojaa lyhyellä varoitusajalla!) ja varata aika. Sunnuntai-iltana sitten suunnattiin hierojalle, joka totesikin, että selkälihakset aina kallon pohjasta hännän tyveen asti ovat todella kireät. Myös oikean lonkan puolelta kalvot (? muodostavat kolmion lonkan eteen) olivat kireät, mikä yleensä aiheutuu takajalan venähdyksestä esimerkiksi liukastumisen yhteydessä. En kyllä ihmettele yhtään, jos Bolt on jossain mutkassa liukastunut. Sen verran paljon sillä on aina vauhtia ja vähän itsesuojeluvaistoa..

Kotihoito-ohjeiksi saatiin erilaisia venytyksiä (sivutaivutuksen; lonkka, polvi, kinner, sekä selän pyöristys ohjaamalla namilla kuono varpaiden väliin) ja kehotus käydä hieronnassa muutaman viikon kuluttua uudelleen. Kesäkuun alkuun on varattu Elinan suosittelemalta hierojalta aika Boltille sekä Sadelle. Sade ei oireile, mutta hyvähän sekin on käydä läpi ja tarkistaa missä mennään. Samalla päästään tsekkaamaan, missä kunnossa Boltin selkä on parin viikon päästä.