Vuosi 2020 lukuina

 Tässä viimeinkin tuttu vuosikooste :)

Näyttelyt

LM MVA

BALT MVA

Vuoden 2020 aikana ehdittiin kiertää yhden näyttelyt (2päiväinen) ja saada kaksi uutta titteliä. Latviassa siis pyörähdettiin kansallisessa näyttelyssä, viimeisen cacibin metsästystä odotellaan edelleen. Ehkä me vielä joskus päästään aloittamaan metsästys :) Latviassa Diesel oli kahtena päivänä ROP kera SERTin ja sai siis lisätä nimensä eteen Latvian ja Baltian muotovalion arvot. Sunnuntaina Diesel edusti isossa kehässä sijoittuen aina viidenneksi asti! Aika hienoa päästä isossa kehässä sijoille - olen ylpeä D:stä!

Agility

Agilitya tehtiin sitten hieman enemmänkin. Käytiin Lehdistön Esan valmennuksissa ja kisattiin. 63 starttia, joista 50 starttia ykkösissä ja 13 starttia kakkosissa.

2 kpl 0

12 kpl 5

6 kpl 10

2 kpl 15

6 kpl 15->

35 kpl HYL

Prosentit ei ole kovin kaunista katseltavaa. Tästä on oltava suunta vain ylöspäin :D Saas nähdä, milloin seuraavan kerran päästään edes kisaamaan, kun tuo korona tuossa edelleen jyllää ja ainakin tammikuun osalta on kisat peruttu..

Terveys + muut

Vuonna 2020 Diesel suoritti hyväksytysti käyttäytymisen jalostustarkastuksen, siitä lisätietoja täältä.

Terveystarkastuksissa Diesel sai puhtaat paperit:

Silmät - terveet, ei perinnöllisiä silmäsairauksia

Sydän - terve, oireeton

Polvet - 0/0

Koiratanssi

Meidän koiratanssi jäi kevääseen ja kahteen viralliseen kisastarttin Saden kanssa. Koronan myötä innostus vain katosi. Täältä löydät postauksen kisoista.

Paimennus

Osallistuttiin kesällä 2020 Elopeltolaisten paimennuspäivään, jossa sekä Sade että Diesel pääsivät lampaille. Hurja helle sattui paimennuspäivälle, mikä vaikutti selkeästi koirien tekemiseen ja ajksamiseen. Vähän meinasivat hakeutua varjon puolelle laiskottelemaan.

Sade oli edellisvuoden tyyliin vahva pieni narttu, joka kaipasi isompaa aitausta mahtuakseen liikkumaan. Se ei hakeudu lähelle lampaita vaan pitää pitkän pakoetäisyyden lampaisiin.

Diesel puolestaan oli melko virkaintoinen ja tuntui tykkäävän siitä, että sai räjäyteltyä laumaa. Taisi herra nauttia, kun kerrankin joku väistää häntä :D Pääosin Diesel kuitenkin teki kivasti töitä.

Rally-toko

Otettiin alkuvuodesta osaa Koirakoutsin rally-tokoleirille, missä saatiin vinkkejä ja apuja meidän haasteisiin. Valitettavasti korona kuitenkin vei tämänkin innostuksen ja rallattelu unohtui täysin..

Helmi-syyskuun tekemisiä kootusti

Hieman jäänyt tämä kirjoittelu vähemmälle, joten tässä pieni kooste vuoden 2020 tekemisistä. Laitan vielä erillisen vuosikoosteen lukujen muodossa :)

Helmikuussa osallistuttiin Saden kanssa koiratanssi-kisoihin 9.2. (tästä löytyy lyhyt postaus). 16.2. juostiin Dieselin kanssa agilitykisoissa 3 starttia (haasteena keinu, jota väisti sekä kepit). Sade otti osaa Koirakoutsin rally-toko-leirille 22.-23.2.2020 (treenilistalle tuli sanaerottelu sekä käännösten yhtäaikaisuus - seuraako koira liikettä vai kertooko käsky, mitä tehdä? D kävi treenaamassa perusasentoon tulemista eri ilmansuunnista). Ehdittiinpä vielä startata Dieselin kanssa epiksissäkin 29.2. Alla video agikisoista.

Maaliskuussa ehdittiin startata parissa kisassa agilityä (haasteita keppien kanssa!) sekä käydä Lehdistön Esan agivalmennuksessa ennen kuin korona iski.  Esan treeneissä laitettiin ohjaajat ajattelemaan, mihin koira laskeutuu esteeltä sekä missä koira reagoi ja vaihtaa suunnan. Mun merkit, niin ihan ei kyllä menneet yksiin todellisuuden kanssa :) Nää oli hankalat treenit, positiivisten asioiden löytäminen oli haastavaa, vaikka saatiinkin esimerkiksi kepeille onnistumaan hieno leijeröinti.

Maaliskuussa meidän piti myös suunnata Latviaan metsästämään viimeistä cacibia, mutta valitettavasti koronan vuoksi kyseinen näyttely peruttiin kokonaan.

Huhtikuussa ja toukokuussa kaikki kilpailut olivat peruttuja ja Ylökkin halli suljettuna, joten me käytiin paljon lenkkeilemässä metsässä sekä treenailtiin ulkona. Saden kanssa treenattiin kuuntelemista ja käsiapuja pois. Mitään tiettyä lajia varten me ei Saden kanssa treenailtu, kunhan tehtiin yhdessä. Vähän toi korona vei mun innostukseni harrastamiseen...

Dieselin kanssa treenailtiin keppien sisään menoja, sillä mulla on muoviset kepit, mitkä saan pystyyn vaikka hiekkakentälle. Kävin myös ostamassa muutamat keppihevosleikkeihin tarkoitetut hypyt, jotta saatiin treenailtua "hypyn" kautta kepeille menoa sekä takaakiertoja yms.

Huhtikuussa meillä täytettin myös vuosia. Dieselille tuli täyteen 3 vuotta ja Sadelle 8. 

Kesäkuussa aukesivat taas hallit, ja päästiin takaisin normaalimpaan arkeen. 3.6. kisattiin Dieselin kanssa 3 starttia Helinin radoilla. Noista starteista ei juuri kerrottavaa jäänyt, ekalla ja vikalla radalla D:n keskittyminen oli onneton. Tokalla radalla keskittyi, mutta otettiin kepeiltä 5vp. 6.6. ajoin Lapualle Lehdistön agilityvalmennukseen, jossa treenilistalle nousivat suullisten vihjeiden kuuntelu (esim putki puomi erottelussa), tietyissä ohjauksissa käden ravistaminen vs kuollut käsi, katseen merkitys (katsotko koiraa vai mihin koiran haluat) ja irtoamisen vahvistaminen. Kaiken kaikkiaan saatiin hyvä treeni, missä mä jouduin itsekin tekemään töitä.

10.6. Startattiin Sastamalassa Raita-Ahon radoilla. Jokaisella radalla haasteena oli kepit, kahdella ekalla radalla oli vähän muitakin haasteita. 

13.6. oltiin Kerimäellä Elopeltojen paimennuspäivässä. Paimennuspäivälle sattui aivan mahtava helle. Mä niin nautin kelistä, mutta koirista kyllä näki, että keli vaikutti. Hieman oli laiskahkoa toimintaa. Sade oli edellisvuoden tyyliin hyvin vahva pieni narttu, ja sen kanssa mentiinkin taas tekemään lenkkiä isommalle laitumelle, jotta Sadekin mahtui liikkumaan. Diesel puolestaan oli aavistuksen virkaintoinen ja meinasi muutamaan kertaan räjäyttää lauman. Pääosin teki kuitenkin kivasti töitä! Kaiken kaikkiaan oli kyllä oikein mukava päivä. Kiitos Kati, kun jaksat järjestää!

19.6. oli Liedossa Juhannuskisat, joissa startattiin Dieselin kanssa 2 starttia. Haasteeksi muodoistui keppien sisäänmeno sekä keppien tekeminen loppuun. 28.6. otettiin 2 starttia Tamskilla ja haasteena jälleen kepit.

Heinäkuussa osallistuttiin agilityn NextOne-leirille 4.-5.7. Vantaalla. Olipa muuten rankka viikonloppu! Leirin vetäjinä olivat Esa Lehdistö ja Timo Liuhto. Päivässä oli kaksi treeniä, yksi kummaltakin, ja leiripäiviä oli kaksi. Ensimmäisessä Esan treenissä kehityskohteiksi nousivat taas käden ravistaminen sekä katseen sijainti (olen kuullut näistä ennenkin!). Ensimmäisessä Timon treenissä en ihan osannus vastaanottaa kehitysehdotuksia kepeille. Ennemmin rupesi vain ärsyttämään, vaikka toinen toki tarkoitti auttaa. Muussa treenissä nousi esiin rytmitys ja sen tärkeys. Sunnuntaina Esan treenissä treenattiin hieman kauempaa ohjaamista ja saatiin tähän hienoja toistoja! Treenattiin myös backlapia, mikä oli mulle aivan uusi ohjaus, mutta minkä D luki erittäin hienosti. Treenilistalle etäisyyden ottaminen ohjauksiin. Ehdottomasti enemmän onnistumisia kuin edellisenä päivänä! Timon treenissä rytmitys nousi jälleen esiin sekä irtoaminen kauemmas ilman etupalkkaa. Tämä pääsee myös treenilistalle.

14.7. otettiin 2 agistarttia Takuilla. Eka rata oli hieman haastava enkä saanut jalkojani liikkumaan niin hyvin, että olisin ehtinyt ohjaamaan kuten halusin. Kepit onnistuivat! Tokalla radalla kepiut tuottivat harmaita hiuksia. Ei löytynyt sisäänmenoa eikä malttia suorittaa loppuun. 

18.-19.7. ajeltiin  Marin yllytyksestä Seinäjoelle Lehdistön agilityvalmennukseen. Lauantaina treeneissä nousi esiin rytmitys sekä D:n vaatima tiukka asenne (ei anneta mahdollisuutta pelleillä). Treenilistalle saatiin hetsaus putkiin ja takaakiertoihin sekä takaakiertojen lukitusten pitäminen.

Sunnuntaina treeneissä otettiin kepeille ohjureista apuja, jotta saatiin onnistuneita sisäänmenoja. Jouduin myös tekemään viskileikkauksia, mitkä eivät ole mun tai D:n vahvuus. Treenilistalle jäi esteiden lukitus jo kauempaa.

22.7. otettiin 1 agistartti Tamskilla, missä kepit tuottivat vaikeuksia. 24.-26.7. oltiin UPLAKEssa. Dieselille otettiin lauantaina 4 starttia ja sunnuntaina 4 starttia. Kumpanakin päivänä radat kaatuivat keppeihin. Muilta osin todella kivaa ja mukavaa tekemistä.-

Elokuussa mä olin lomalla, ja ohjelmakin oli sen mukaista. Kotona käytiin pari kertaa vaihtamassa vain reissukassi ja taas mentiin :D Mukaan mahtui mökkeilyä, 9.8. agilitykisat Kouvolassa (radat kaatuivat jälleen keppeihin), näyttelyreissu Latviaan (2x ROP ja 1x RYP5, Dieselistä tuli Latvian ja Balttien muotovalio). Vielä vähän lisää mökkeilyä, 22.8. agilitykisat Kuopiossa (lähdöstä varastaminen & palautus, tokalla radalla yksi myöhästynyt ohjaus, mutta mitkä kepit! 3 radalla haasteita kepeillä).  30.8. agilitykisat vielä  Orimattilassa (kepit...).

Syyskuussa  kisattiin 6.9. agilitykisoissa ATT:lla 4 radan verran. Kaikilla radoilla kaadutttiin keppeihin. 12.9. osallistuimme Lehdistön agilityvalmennukseen Ylökkillä ja tuntui että kaikki tekeminen oli haastavaa eikä niitä onnistumisia meinannut tulla. D:llä haasteita kepeillä, takanaleikkaus ei meinannut toimia ja ohjaukseen tulemisesta lipsui. Kyllä taas hetken mietin, onko tässä mitään järkeä. 

16.9. episteltiin Ylökkillä. Sade juoksi mölliradan rimattomana ja Diesel juoksi mölliradan sekä kaksi starttia kisaavien radoilla. Kisaavien radat kaatuivat keppeihin. 19.9. juostiin 3 starttia agilitya Janakkalassa, jokaisella radalla haasteita keppien kanssa. 

20.9. Diesel osallistui käyttäytymisen jalostustarkastukseen ja suoritti tarkastuksen hyväksytysti. Tästä löytyy tarkempi postaus erikseen. 

27.9. Diesel juoksi Lehdistön kanssa 3 starttia Vantaalla, jotta päästiin testaamaan menisikö D kepit, jos ohjaksissa olisi joku muu kuin minä. Ainoa haaste radoilla oli D:n lyhyt napanuora.

Lokakuussa juostiin kolmissa agikisoissa Dieselin kanssa. Janakkalassa 11.10. oltiin Janakkalassa, jossa ekalta radalta otettiin keppivitonen ja 1.sija. Toiselta radalta otettiin sitten viimeinkin se NOLLA ja 1.sija, minkä myötä päästiin viimein nousemaan kakkosiin. Omasta niskasta tippui samalla yksi peikko. Tuli meinaan kisattua ykkösissä aika monta starttia..

Kakkosissa juostiin heti seuraavana viikonloppuna Vantaalla 18.10.. 2 rataa hyllyteltiin ja viimeiseltä radalta otettiin keppivitonen sijalla 1. Kakkosten radat olisivat olleet aivat tehtävissä, jos noi meidän kepit vaan onnistuisi kisavireessä.

Lokakuun lopussa 25.10. juostiin vielä Tamskilla 2 rataa tuloksilla HYL ja 10. Paljon hyvää, mutta paljon parannettavaakin.

Marraskuussa juostiin myös kolmena päivänä agikisoissa. 14.11. Juostiin Vantaalla Mujusen kolmella radalla. Oli muuten todella mukavia ratoja! Toluksiksi kerättiin HYL, 10 ja NOLLA sekä LUVA :) Kyllä me vielä täältä noustaan!

Seuraavana päivänä 15.11. olikin sitten Lempäälässä schapejen rotumestaruudet, joihin osallistuttiin. Kolme rataa juostiin ja kolme rataa mokailtiin. Kepit toimivat tällä kertaa, mutta radoilla tapahtui sitten kaikkea muuta. Yhdellä radalla Diesel mm. kaatui putkessa ja ajautui tätä kautta aivan eri linjalle, kuin olin ajatellut. Ei muuta kuin koira uudelleen putkeen ettei jää mtn traumoja ja tätä kautta radalta hylly. Toisella radalla ei putkijarru toiminut (tämä treenilistalle!) ja kolmannella kävi sitten kaikkea muuta.

Marraskuun lopussa juostiin vielä Tampereella kaki rataa, joilta kummaltakin otettiin kepeiltä vitonen sijoilla 2. ja 3.

Joulukuussa me käytiin Lohjalla Esa Lehdistön valmennuksessa, mutta pääasiassa levättiin ja ihmeteltiin maailman menoa.

Diesel 3v ja Sade 8v

Keväällä tuli taas vuosi täyteen ja juhlittiin Dieselin ja Saden synttäreitä 10 päivän päässä toisistaan.

Dieselin kanssa oli haaveena käydä maaliskuussa Latviassa kokeilemassa sitä "vikaa cacibia", mutta koronan takia näyttely peruuntui. Sinne meni mahdollisuus kansainväliseksi valioksi rnnern 3v juhlia. No, onneksi aina tulee uusia näyttelyitä, ja toivoakseni meillä on aikaa :)

Saden kanssa olin leikitellyt ajatuksella veteraanikehistä, mutta pääsiäisenä päädyin kuitenkin vetämään Sadelta tukan alas.. Saden turkki on niin kovin pehmeä ja huopaantuu päivässä, eikä neiti oikein arvosta tassujen harjaamista, joten päätin päästää meidät kaikki helpommalla ja ajella turkin alas. Samalla väheni oksien sekä muiden metsän antien määrä meillä sisällä! Diesel harvoin kantaa turkissaan risuja sisään, mutta Saden turkista sai aina viikon verran kerätä oksia yhden metsälenkin jäljiltä.

Mutta mitäpä muuta on vuodessa tapahtunut: Syksyllä 2019 pyörähdettiin Valko-Venäjällä hakemassa näyttelyistä titteleitä ja päästiin myös anomaan kansainvälisen muotovalion arvoa! Saden kanssa lopetettiin syksyllä 2019 agility, sillä kummastakin olkapäästä sekä toisesta kyynärästä löytyi nivelrikkoa. Alkuvuodesta käytiin pyörähtämässä koiratanssi kisoissa 2 startin verran ja muuten Sade on hoitanut maskotin virkaa Dieselin kisareissuilla.

Saden oloon ja olemiseen vaikuttaa paljon säiden vaihtelut. Kovin kosteilla keleillä Sade saa kipulääkettä ja lenkkeilee suosiolla vain lyhyempiä lenkkejä. Hyvällä kelillä taas mennään ilman kipulääkkeitä ja lenkitkin ovat ns normaaleja. Päivä kerrallaan tässä ihmetellään, miten nivelrikon kanssa toimitaan ja mitä tehdään.

Diesel puolestaan on vuoden aikana kerännyt itselleen rivin titteleitä näyttelyistä ja treenannut sekä kisannut agilityä. Paljon on vielä agilityn saralla tekemistä mutta ehkä se sieltä vielä tulee. Noin muuten Diesel on oma ilonen itsensä, aina valmis töihin ja tietää, mitä tahtoo. Tää koira ei ainakaan ole tossukka, vaikka sillä onkin hyvin lyhyt napanuora :D

Ylökkin seuramestarit vuosimallia 2020

Lauantaina 3.10.2020 kisattiin Ylökkillä agilityn seuramestaruuksista. Tuomariksi olimme saaneet Esa Lehdistön, ja palkinnoiksi olimme tilanneet hienot ruusukkeet, sekä saaneet Schwarzkopfilta loistavat setit.

Mulla oli Sade ilmoitettuna veteraaneihin ja Diesel kisaaviin makseihin. Ratajärjestys oli tällä kertaa kisaavien hyppyrata, junioreiden rata, veteraanien rata ja lopuksi kisaavien agilityrata. Vähän sai siis joka väliin olla juoksemassa, varsinkin kun sain kisaaviin makseihin testattavaksi vielä lainakoirankin. Ja ratojen välillähän piti luonnollisesti tehdä oma osansa päivän sujumiseen, eli toimia mm. tuomarinsihteerinä :D

Ensimmäisenä kisattiin siis Dieselin kanssa hyppyradalla. Meidän kompastuskivi on ollut jo pitkään kepit. Kepit ovat nyt sitten olleet työstössä tovin, ja sanalle "kepit" on haettu merkitys. Aiemmin sana kepit ei tarkoittanut D:lle mitään, vaan se oli ennemmin se mun liike, millä mentiin kepeille.

Mutta itse kisoihin! Radalla oli siis kepit heti tokana esteenä, mikä sopi meille enemmän kuin hyvin. Saatoin jo lähdöstä hetsata Dieseliä "Missä kepi? Mene kepit, mene!". En istuttanut Dieseliä perinteiseen lähtöön ollenkaan, vaan suoraan hetsauksesta päästin Dieselin hakemaan keppejä. Ja mitkä kepit Diesel tekikään! Kerrasta sisään ja nätisti loppuun asti. Esteiden 5 ja 6 väliin valssi, 10:lle saksalainen, 13:sta saksalainen, 14 ja 15 väliin valssi, 16 takaakierto ja kohti loppusuoraa.

Ai että, kun tuntui hyvältä! Hypyn 16 ohjasin toisin kuin olin rataan tutustuessani ajatellut, mutta muuten rata meni kuten olin ajatellut. Olipa ihanaa saada Dieselin kanssa ehjä ratasuoritus! Saatoin (hieman) olla naantalin keksiä tämän radan jälkeen. Varsinkin, kun Dieselin nolla oli maksien ainoa.

Pääsinpä tosiaan myös lainakoiran kanssa suorittamaan tämän radan. Mulle hyvin haastavaa, sillä kyseinen koira kulkee lähes puolet nopeammin kuin Diesel. Eli olin täysin pois mukavuusalueeltani. Kepit mä sössin, elisi tarvinut hieman jeesiä, kun aurinko paistoi vasten. Keppien jälkeen mentiinkin sitten puhtaasti aina esteelle 15 asti. Hypyltä 16 olin myöhässä ja yritin jotain onnetonta pelastusta, mutta sain koiran vain hyppäämään hypyn väärään suuntaan. Suurin onnistumisen tunne tällä radalla tuli siitä, kun ehdin tekemään valssin esteiden 5 ja 6 väliin. Tästä olin kyllä melko ylpeä!

Seuraavana juostiin junnujen ja sennujen eli veteraanien rata. Ihanaa, että rata on jotain muuta kuin S-muotoinen vaikka se olikin hyvin sujuva ja etenevä. Todella mukava rata juosta! Sade oli aivan fiiliksissään, että se pääsi radalle ja hommiin. Malttanut edes lähdössä pysyä :D Sade varasti kisauransa aikana lähdöstä ehkä kaiken kaikkiaan viisi kertaa. Ja nämä kerrat tarkoittivat aina, että silloin mentiin kovaa!

Ja niin mentiin nytkin. Sade juoksi minkä kintuistaan pääsi. Suu oli korvasta korvaan ja silmät loistivat onnesta. Kyllä taitaa pieni koira olla kaivannut agilityä! Rimat meillä oli vain 10 centissä, ihan rimattomana en viitsinyt juoksuttaa, jotta jäi fiilis siitä agilitystä. Juoksin Saden mukana esteeltä esteelle, jolloin Sade kulkee lujempaa kuin lähettäen. Valssit esteiden 5 ja 6 sekä 11 ja 12 väliin. Vielä persjättö esteiden 12 ja 13 väliin. Tätä mä olen kaivannut. Saden kanssa radalla juoksemista <3

Loppuun päästiin vielä juoksemaan kisaavien agiradalle. Vähän meinasi tulla haasteeksi lähdössä pysyminen enkä aivan päässyt sinne asti, minne olin ajatellut. Piti siis tekemäni valssi esteiden 3 ja 4 väliin, mutta lopulta tein 4:lle takanaleikkauksen. 6:lle saksalainen, 12-13 väliin persjättö,  15:sta saksalainen, 18-19 väliin valssi, pimeään putkeen lähetys ja tilaa suorittaa kepit itse.

Lähdön haasteiden jälkeen rata sujui tosiaan aika kivasti. Puomin alastuloon en ollut tyytyväinen. Osui, mutta ei niin hyvin kuin olisi pitänyt. Pitää siis laittaa treenilistalle nämä puomin jälkeiset käännökset. Diesel haki pimeän putken hienosti ja kun jätin tilaa suorittaa kepit, niin poikahan teki! Aivan loistavat kepit <3 Dieselille siis toinen nolla ja myös tältä radalta se oli maksien ainoa nolla. Hyvä Diesel!

Lainakoiran kanssa alku sujui suunnitelmien mukaan. Tein siis valssin esteiden 3 ja 4 väliin, 6:lle takaakierto-niisto, 13:sta lähetys, 15 saksalainen. Puomille pysäytys jolloin mulla oli aikaa sijoittua. Ja kabum. En sitten irrottanut koiraa takaakiertoon - kuvittelin vain, että kun se sieltä vauhdilla lähtee, niin ajautuu väkisin hypyn oikealle puolelle. Hänpä tulikin kilttinä poikana mun luokseni, kun ei muuta kerrottu. Eihän siinä, tähän asti aivan loistava rata, pieni moka ohjaajalta ja hylly taskuun. Ei muuta kuin B uudestaan puomin alastulolle, irrotus, valssi ja lähetys putken pimeään päähän. Pieni nyppäys ja koira putkessa. Kepeille lähetys ja vauhdilla valssaamaan keppien päähän, jotta kääntyi nätisti maalihypylle.

On muuten kovin erilaista tehdä Dieselin tai Saden kanssa kuin tämän astetta nopeamman lainakoiran kanssa. Kiitos, kun sain testata! Oli kivaa :)

Seuraavaksi laskettiin sitten tuloksia ja jaettiin palkintoja. Sade vei selvän voiton veteraaneissa ja on siis Ylökkin veteraanimestari vuosimallia 2020 <3 Myös Diesel voitti luokkansa selvästi ja on Ylökkin maksien mestari vuosimallia 2020 <3 Aika mahtava päivä meidän tiimiltä!

Kiitos Esa Lehdistö mukavista ja etenemistä radoista! Ja kiitos mukana olleille Ylökkiläisille mukavasta päivästä! Ens vuonna uusiksi :)

Ystävänpäivä-kisat Ylökkillä

Kisattiin viikonloppuna oman seuran kisoissa kolmen startin verran. Viime aikoina meidän haasteet on ollut vireessä, lähdöstä karkaamisessa, kepeissä ja keinussa.

Syksyllä Diesel karkasi kerran lähdöstä, ja koska mun pokkani ei pitänyt lähtöön palautuksessa, oli ongelma valmis. Syksyllä Diesel oli lapojen takaa myös melkoisen jumissa, minkä tajusin hieman liian myöhään. Parit kisat, missä keinun paukahdus on tuntunut pahalta ja nyt D väistää kisavireessä keinua.

Kisavire on myös ollut viime aikoina hukassa. Diesel on tullut lähtöön karmit kaulassa sen sijaan, että mielentila olisi ollut "oikea". Mielentilaa korjataksemme käytiin viikko sitten Tamskin kisoissa turisteina. Tarjolla oli yhden kentän kisat, mikä tarkoitti, että me saatoime käydä lämppä- / treenikentällä hieman harjoittelemassa samalla, kun ympärillä oli kisapöhinä. Teimme useita toistoja niin, että lämmittelyiden jälkeen laitoin Dieselin häkkiin, mistä hain sen sitten tekemään suorituksensa. Hihnassa suoraan kentälle, istutus, panta ja hihna pois ja "kisan aloitus". Jokusen kerran sain kyllä pojan lähtöön palauttaa, mutta saatiin sinne lopulta niitä onnistumisiakin.

Tällä kertaa testasin kisoissa taas hieman erilaista lähestymistä ja ennen omaa suoritusvuoroamme otin D:n tekemään istumisia ja lelulle tuloja vasta luvalla. Radalle lähdettiin sitten samalla tavalla kuin laidalla oltiin treenattu, joskin viskasin lelun radalle mennessä odottamaan kentän laidalle. Saatiinkin aikaiseksi kolme lähtöä, joissa mulla ei ollut käsissäni pala saippuaa tai koira, joka säntää heti, kun karvoista irti päästää. Kovin pitkälle en rohjennut vapautusta vielä venyttää, jotta saatiin onniustumiset. Niinpä vapautin D:n hyvin pian ohitettuani ensimmäisen hypyn. Tää ei ole vieläkään sellainen lähtö, minkä haluan, mutta suunta on ehdottomasti parempi. Ja tästä mä rupean hiljalleen taas venyttämään vaatimustani..

Mitäs muuta? Ainakin ne itse radat. Ekalla radalla otettiin keinulla kielto D:n väistettyä keinua. Hypyltä sain D:n kääntymään väärään suuntaan, mikä ei toki tehnyt muuta kuin kasvattanut suoritusaikaa. Kepeiltä otettiin myös vitonen D:n lopetettua kepit kesken. Väliin saatiin hyvä pätkäkin, mutta loppusuoralla, kun mun olisi pitänyt laittaa jalkaa toisen eteen, niin huutelin vain perästä putkea D:n juostessa ohi.. Tältä radalta 15 virhepistettä ja yliaikaa, kun saatiin hieman korjailla.

Toka agirata oli päivän huonoin rata. Keinulla vitonen, kepeiltä vitonen ja mä lakkasin ohjaamastakin, jolloin otettiin hylly. Tästä radasta ei suoraan sanottuna jäänyt edes kunnon mielikuvia sen suhteen, mitä me radalla häsellettiin.

Vikana oli hypäri, jossa mä kaaduin jo ennen tokaa estettä. Ei muuta kuin ylös ja homma jatkui. Tällä radalla oli aika haastava kepeille vienti, ja otettiinkin sitten kepeiltä vitonen. Muutoin ihan kivan tuntuinen rata. Tuloksena siis 5 ja luokkavoitto. Ei mennyt muillakaan hypäri kovin vahvasti.. :)

Ei muuta kuin keppitreeniä ja jos löytäisi epikset sopivana ajankohtana, niin voisi mennä treenaamaan keinua korkeammassa vireessä ja palkalla. Alla vielä meidän hypäriltä video. Kiitos Noora kuvaamisesta!

Agilityä Esa Lehdistön koulutuksessa

Hups, taas on jäänyt valmis teksti odottelemaan kuvaa ja sitä kautta julkaisematta. Tässä tämä nyt kuitenkin, jotta pääsee seuraavaa kirjoittelemaan.

Oltiin Lehdistön Esan opissa sunnuntaina, ja ai että – jäi kyllä hyvä fiilis! Viime vuonna tuli käytyä yhdellä kouluttajalla, jota ei kyllä ole luotu kouluttamaan, mutta Esa oli kyllä aivan elementissään. Treenin aikana tuli hyvin esiin meidän heikkoudet koirakkona,eikä kertaakaan päästy koko rataa menemään, niin silti ei jäänyt epäonnistunut olo. Esa haastoi sekä mut, että Dieselin. Tämmöisiä vetoja kaipaan kyllä ehdottomasti lisää normaalien viikkotreenien rinnalle!

Esa oli siis tehnyt meille 31 esteen radan, missä meille riitti haastetta ihan lähdöstä alkaen. Mun luottoni Dieseliin ei pelaa kaikissa tilanteissa, niinpä myös ihan siirtyminen esteelle kaksi oli mielessäni tuhoontuomittu jo ennen kuin yritin. Diesel yllätti mut kuitenkin erittäin positiivisesti ottamalla lähtöhypyn sen sijaan, että olisi tullut ohi! Muutama ohitulokin saatiin aikaan, mutta kaiken kaikkiaan tämä ei ollutkaan niin mahdoton kohta, kuin miksi sen mielessäni rankkasin. Ajatuksena siis oli, että koira jätettiin lähtöön ja tultiin itse esteen 2 taakse kutsumaan koira esimerkiksi pakkovalssilla. Esteelle kolme menemistä hinkattiinkin sitten enemmän, sillä mä koitin kiltisti pehmäntää linjaa koiralle sen sijaan, että olisin suoraan juossut kohti kolmos-rimaa. Aika monta kertaa sain tän tehdä uusiksi ennenkuin Esa oli tyytyväinen näkemäänsä. On se suoraan juokseminen vaikeaa! :D

Seuraavaksi treenattiin hyppyjä 8 ja 9, sillä Dieselin esteiden lukitseminen ei edelleenkään ole niin vahvaa kuin toivoisin, mutta toisaalta vuodentakaisesta on kuitenkin tultu isolla harppauksella eteenpäin. Vastakättä siis avuksi hypylle 8, jolloin koira saadaan kääntymään, 9 takaakierona ja mulle luontainen valssi (tee aikaisemmin!), jonka jälkeen kiihdytys puomille. Muutaman toiston jälkeen saatiin tämä onnistumaan ja päästiin jatkamaan puomille ja sen jälkeiseen elämään.

Puomilta hypyn 11 kautta oli totaalinen kilpajuoksu hypylle 12, jotta ehdin ohjaamaan sen takaakiertona. Arvatkaa vaan, liikkuiko mun jalka tarpeeksi rivakasti? No eihän se liikkunut. Niinpä kerta toisensa jälkeen teimme tämän pätkän uudelleen mun koittaessa spurtata aina vaan lujempaa ja lujempaa. Tässä kohtaa mulle muistuteltiin myös sanallisista käskyistä ja hengittämisestä radan aikana – ah, miten helppoa! Jalat aivan hapoilla sain lopulta armoa, ja tehtiin hypyn 11 kautta takaakiertoja hypylle 12. Täsä on meille selkeä treeninpaikka. Tarvitsee ruveta vahvistamaan takaakiertoja kauepaakin ja vauhdilla tultaessa.

Tämän jälkeen saatiin tauko. Tauko tuli kyllä tarpeeseen sekä mulle, että Dieselille. Diesel sai vähän palautusjuomaa ja käytiin ulkona jalottelemassa, minkä jälkeen se pääsi Saden kaveriksi häkkiin huilimaan.

Seuraava kierros jatkettiin sitten hypyltä 16, jotta päästiin treenaamaan ”putkihässäkkää”. Tässä meni kyllä oma pää niin pyörällä – mistä mä oon tulossa ja minne menossa? Olin suunnitellut hypyn 16 suorittamista siivekkeen ympäri pyöräyttämällä, mutta mulle todettiin, että ”ristiin” ohjaaminen olisi kuitenkin nopeampi. Eli takaakiertoon kauemman siivekkeen kautta ja lähemmältä kohti putkea. Aika kiva, varsinkin jos Diesel olisi katsonut eteenpäin eikä kytännyt Esalta namia :D

Kerran unohdin myös tulla putket takaisinpäin, ja ohjasin suoraan kepeille, mutta heti mut laidalta suolattiin Esalle. Testailtiin tähän pariakin erilaista ohjausta (pimeisiin putkiin lähetykset ja pakkovalssit sekä putken 24 kierto), ja saatiin lopulta aika kiva rytmikin ohjaamiseen ja Dieselin suoritukseen. Lopussa päästiin vielä tekemään ”loppusuoraa”, missä hyppy 29 oli haastava Dieselin kiertäessä koko esteen. Lisää vaan vahvistusta takaakiertoihin ja hyppyjen suorittamiseen.

Kaikkien koirakoiden tehtyä omat vuoronsa, Esa laittoi meidät vielä juoksemaan radan virtuaalikoiran kanssa hänen kellottaessaan suoritukset. Voin kertoa, että olin kyllä aivan puhki näiden treenien jälkeen! Mutta mikä fiilis! Tätä on aksa parhaimmillaan. Kokeillaan, tehdään, opitaan ja onnistutaan yhdessä <3

Treenin jälkeen Dieselille palautusjuomaa ja lähdettiin ajelemaan Taivalpirtille, missä juotin vielä Dieselin ennen kuin lähdimme Marian, Innan, Disan, Demin, Saden ja Dieselin kanssa geokätköilemään. Tämmöisiä vapaapäiviä lisää, kiitos! Jaksaa taas kummasti jokusen viikon eteenpäin :)

Vuosi 2019 lukuina; 1x C.I.B, 6x valionarvo, 3x voittajatitteli, 1x SERT-H

Tottuun tapaan, alla vuosi 2019 lukuina. Tänä vuonna pääpaino oli agilityssä, näyttelyt hyvänä kakkosena. Paimenessakin päästiin käymään ja pyörähdettiin vielä loppuvuodesta möllitanssikisoissakin. Alla tarkempaa erittelyä meidän tekemisistä ja tietty niistä tuloksistakin. 

Näyttelyt

Vuonna 2019 Sade kävi Suomessa kerran kehässä sijoittuen paras narttu-kehässä ja Diesel kävi kehässä kahdeksan kertaa, joista neljässä näyttelyssä sijoitus paras uros-kehästä. Dieselin viimeinen Suomen SERT saatiin kesällä Turusta, jossa Diesel oli rotunsa paras. (täällä lisää Dieselin valioitumisesta)

Suomen näyttelyiden lisäksi kesäkuussa kävimme Virossa, Pärnussa (täällä lisää Pärnusta), josta kotiin tuomisina oli Dieselille VARA-CACIB, CACIB ja SERT ja tätä myöten Dieselistä tuli Viron muotovalio. Sadelle tältä reissulta VARA-CACIB ja mukanamme olleelle sisareni Lunalle 2x CACIB ja 2x SERT, joiden myötä Lunasta tuli Viron ja Suomen muotovalio. Kesäkuussa kävimme myös Piteåssa Ruotsissa (täällä lisää Piteåsta).

Syyskuussa meidän tie vei Valko-Venäjälle, Minskiin (täällä lisää Minskistä), josta kotiin tuomisina oli Dieselille 2x CACIB, 2x SERT, Valko-Venäjän muotovalion arvo sekä Valko-Venäjän Voittaja2019 - titteli. Myös Sadelle 2x CACIB, 2x SERT, Valko-Venäjän muotovalion arvo sekä Valko-Venäjän Voittaja2019 - titteli JA Sadesta tuli myös kansainvälinen muotovalio eli C.I.B!!!
Diesel pyörähti myös kasvattajan matkassa Latviassa Baltian Voittajassa, josta kotiin tuomisina hienosti VARA-CACIB.

Näyttelysijoituksia:

Diesel: 4x ROP, 3x VSP

Sade: 2x VSP

Nopea katsaus kaikkiin vuoden 2019 näyttelyihin:

Diesel

Sade

Agility

Vuonna 2019 kisattiin aktiivisesti agilityssä. Saden kanssa startattiin 31 kertaa, joista 13 nolla-rataa ja 1 yliaikanolla. Saden kanssa edustimme piirinmestaruuskisoissa aina yksilöissä sijalle 10 ja joukkueen kanssa sijalle 6/9. (täällä lisää piirinmestaruuskisoista)

Kuva: pahoitteluni, en muista kuvaajaa

SM-kisoissa teimme yksilöradalta nollan, mutta medien äärettömän kovan tason vuoksi jäimme aikavertailulla ulos finaalista. Lopulta siis sijalle 60/198. Joukkueradalla emme valitettavasti tänä vuonna onnistuneet (täällä lisää SM-kisoissa). Vuoden 2019 aikana saavutimme Saden kanssa myös SERT-H :n oman seuran kisoista (täältä lisää). Seuramme sisäisissä mestaruuskisoissa Sade nappasi medoen mestaruuden! Samalla vuosi 2019 jäi Saden viimeiseksi agivuodeksi, sillä syksyllä Sadella todettiin nivelrikko.

Diesel starttasi vuonna 2019 ekat agistarttinsa ja vaikka menossa on paljon hyvää, tuntui pakka hajoavan milloin mistäkin. Kaikkineen otimme peräti 56 starttia, joista 2 nollaa. Edustimme myös maksien piirinmestaruuskisoissa, mutta maksijoukkueelle valitettavasti tulokseksi hylkäys. Seuramme sisäisissä mestaruuskisoissa natsasi ja Diesel oli lopulta maksien toinen! Koko vuoden tulokset eivät kyllä tällä kertaa tee oikeutta, seassa oli paljon enemmän äärettömän hyviä ratoja, kuin mitä pelkistä luvuista uskoisi.

Kuva: Kati Kontula

Paimennus

Dieselin ihana kasvattaja järkkäsi kesällä paimennuspäivän, ja pääsimme käymään lampailla. Diesel on aiemmin suorittanut paimennustaipumustestin hyväksytyksi, mutta Sade näki lampaat ensimmäistä kertaa. Aivan mieletön päivä, ja saatoin olla äärimmäisen tyytyväinen kummankin koirani suorituksiin. Sadesta kuoriutui esiin paljon vahvempi paimen kuin olisin rohjennut uskoa ja se pääsi lauman kanssa isolle laitumelle, jotta saattoi pitää tarpeeksi pitkää pakoetäisyyttä lampaisiin. Diesel puolestaan yllätti osaamalla hidastaa ja malttamalla. Kovin nätisti poika kuljetti laumaa pitkin kujaa ja käänsi lauman aina kujan päässä.

Kuva: Kati Kontula

Kuva: Kati Kontula 

Muuta

Loppuvuodesta käytiin Saden kanssa koiratanssin alkeiskurssi ja Diesel treenaili olohuoneessa temppuja. Rohkenimmepa jopa kumpaisenkin kanssa möllitanssikisoihin, jossa Sade suoritti oman esityksensä oikein kivasti, mitä nyt kahdessa kohdassa yhteistyömme hieman herpaantui. (täällä lisää tanssikisoista ja videot)

Myös Diesel suoriutui omasta tanssistaan treeni määrään nähden (ja siihen etten edes kehään mennessä ollut varma, miten tanssin loppuosa menee) loistavasti. Kovasti on tuossa pikku-ukossakin potentiaalia. Vuoden viimeisinä päivinä naksuttelin Dieselille pari uutta temppua kuten takajalan nosto (näyttää kuin pissisi) ja multa sukan jalasta vetäminen. Toivottavasti vuoden 2020 aikana saadaan nämä temput yhdistettyä hautumassa olevaan tanssiin!

Kuva: Kati Kontula 

Kaikkineen melko tapahtumarikas vuosi jälleen. Jos kaikki menee hyvin, niin vuonna 2020 meitä näkee taas monessa eri tapahtumassa! 

Epäreilu elämä - löydöksenä nivelrikko

Elämä ei todellakaan mene aina niinkuin toivoisi, ja toisinaan se tuntuu kamalan epäreilulta. Suorastaan potkii päähän ja aiheuttaa kerta toisensa jälkeen surua ja harmia. Käytiin Saden kanssa luustokuvissa tiistaina 24.9., sillä Sade oli toisinaan ontunut kovemman rasituksen jälkeen, ja muutenkin mulla oli ollut jo pidempään tunne, että joku on vialla. Noita muutamia lyhyitä ontumisia lukuunottamatta Sade oli kuitenkin täysin oma itsensä, juoksi agilityä ja rallatteli metsässä. Ei mitään varmaa merkkiä siitä, että jokin on vialla. Ontuilunkin laitoin vanhan olkavamman piikkiin..

Niinpä kuitenkin mielenrauhan vuoksi varasin Sadelle ajan röntgeniin, ja kuvattiin selkä, kyynärät, olat ja lonkat. Syksyllä 2016 Sadelta oli kuvattu lonkat ja käänärät, tuolloin tuloksilla A/A ja 0/0. Nyt kuitenkin löydöksenä oli molempien olkanivelten nivelrikkomuutokset (OA), sekä oikean kyynärnivelen lievää nivelrikkoa (OA). Lisäksi sivulöydöksenä lievä oikean polven lateraalisen fabellan / nuljuluun osteophytosis.

Että silleen. Agility jäi nyt tähän ja laji vaihtuu koiratanssiin ja / tai rally-tokoon. Ja asfalttilenkit koitetaan minimoida. Toisaalta liikutaan nytkin mielummin metsässä kuin pitkin asfalttia. Laitetaan myös vaihtoon nivelvalmisteet ja syödään tarvittaessa kipulääkkeitä.

Aika kökkö fiilis. Meno agilityssä alkoi olla rentoa ja helppoa, alettiin olla erittäin hyvä tiimi keskenämme. Onneksi Sade ei agin loppumisesta kärsi, sille tärkeämpää on, että sen kanssa edelleen jotain touhutaan. Yhdet koiratanssi treenit meillä onkin jo takana, ja olisitte nähneet, miten toinen nautti, kun namia heltisi paljon tiuhempaan kuin agissa!

Suurin sopeutuminen tilanteeseen taitaa olla mulla edessäni. Muistaa huomioida, ettei Saden nivelet ole kunnossa ja edessä on varmasti myös hankalampia päiviä. Malttaa jättää juoksulenkeiltä Sade kotiin. Unohtaa haaveet loppujen agisertien metsästyksestä.

Fiilikset on jopa aika ristiriitaiset. Toisaalta nyt mä sain mun tunteelleni selityksen - en ollut keksinyt sitä, että jokin on vinossa. Toisaalta suuri harmitus siitä, ettei mun pieni Sade olekkaan kunnossa. Jopa pientä pelkoa siitä, että muuttuuko rikko jossain vaiheessa paljon kivuliaammaksi ja joudutaanko mahdollisesti turvautumaan jatkuvaan lääkitykseen. Osaanko mä olla tarpeeksi herkällä korvalla antamassa kipulääkettä ettei toisen tarvitse kärsiä? Mitä kaikkea muuta mun pitäisikään taas osata ajatella ja huomioida..

Matkakohteena Minsk

Mä olen yli vuoden haaveillut reissusta Valko-Venäjälle. Se, miksi tämä kohde on ollut haaveena, on mulle itselleni mysteeri. On vain ollut tunne, että sinne tahdon käymään. Aikani kalenteria selailtua, valikoitui sitten ajankohdaksi tämän vuoden syyskuun alku, jolloin Minskissä on 2 cacib-näyttelyä, toinen näistä Voittaja-näyttely.

Valko-Venäjä on monelta säädökseltään hyvin Venäjän kaltainen. Ainakin näin koirien kanssa reissaajan näkökulmasta. Venäjän tavoin myös Valko-Venäjälle tarvitaan viisumi, koirien rabies-rokotus saa olla maksimissaan vuoden vanha, ja eläinlääkärin on tehtävä koirille kliininen tutkimus ennen matkaa. Kävimme siis reissua edeltävänä maanantaina uusimassa Sadelle ja Dieselille rabies-rokotukset ja saimme samalla passiin leimat suoritetusta kliinisestä tutkimuksesta. Viisumia varten olin täyttänyt jo aiemmin hakemuksen ja lähettänyt hakemuksen, valokuvan sekä passini matkanjärjestäjälle, joka haki meille ryhmäviisumin. Lisäksi ryhmänjärjeställe piti etukäteen toimittaa koirien passien numerot, rabiesrokotteen antopäivät sekä rokotteen nimi.

Itse matka alkoi meidän osalta Nokialta, Kolmenkulman ABC :lta, jolta Kingtours otti meidät kyytiin. Valitsin Kingtoursin matkan, koska heillä on autossaan kiinteät häkit, mikä on mun prioriteettilistalla aika korkealla. Muutoin Miliamin kanssa olisi ollut huomattavasti helpompi hoitaa asioita, sillä he informoivat ja vastaavat paremmin viesteihin. Mutta heillä ei tosiaan ole kiinteitä häkkejä, eikä aiemman kokemukseni mukaan häkkejä oikein edes kiinnitetty autoon, ladottiin vain päällekkäin.

Mutta sitten itse matkaan. Hypättiin tosiaan torstaina Nokialta kyytiin, mistä ajeltiin sitten Lahden ja Mäntsälän kautta Helsingin satamaan. Satamassa päästin Saden ja Dieselin jaloittelemaan ennen laivaan nousua, sillä laivamatkan ajan ne viettivät bussissa. Tallinnan satamaan saavuttiin puolilta öin, ja kun satamasta päästiin, pääsivät koirat jaloittelemaan. Matka jatkui noin klo 01.00, ja koitin kovasti torkkua bussissa lopun yötä. Hiemanhan toi uni jäi vajavaiseksi, kun ympärillä oli vieraita koiria ja vierasta porukkaa. Noin klo 8.30 pysähdyimme Liettuassa, Vilnassa, jolloin oli tunnin pysähdys. Tällä pysähdyksellä annoin Sadelle ja Dieselille aamupalat, ja kävimme kävelemässä.

Diesel kävi välillä halailemassa, kun häkissä oli niin tylsää. 

Vilnasta jatkoimme matkaa, ja Valko-Venäjän raja ylitettiin noin klo 10.30. Klo 11.45 pysähdyttiin tankkaamaan ja ulkoilemaan koirien kanssa, ja majoituksessamme Aqua Minsk hotellissa olimme jo klo 15 tietämiin. Loppu ilta olikin aikaa käydä lenkillä koirien kanssa ja tutustua ympäristöön.

Olin varannut meille yhden hengen huoneen, sillä ajatus huoneen jakamisesta jonkun vieraan henkilön kanssa ei houkutellut. Lisäksi en halunnut joutua tilanteeseen, jossa joutuisin esim yöt häkittämään koiria, koska huoneessa olisi vieras koira. Ottamalla oman huoneen Sade ja Diesel saivat liikkua yöt vapaasti huoneessa.

Sade löysi oman lempipaikkansa huoneesta. 

Kulutimme perjantai-illan käymällä juoksemassa pitkin Minskin katuja ja nukkumalla. Minskissä oli tavattoman paljon hyväkuntoista pyörätietä ja vieressä väylät kävelijöille. Pyöräilijöitä nähtiinkin paljon, mutta juoksijoita ei niinkään. Alue, jolla hotellimme oli oli rikkaampaan aluetta. Matkalla näimme paljon vanhoja ja köyhiä alueita, jotka eivät suoranaisesti houkutelleet luokseen.

Kattokaa, mikä roskis! Näitä oli myös herra - versio. 

Pyöräilijöille löytyi kunnon baanat. 

Lauantaina pakattiin bussiin koirat ja tavarat klo 7, minkä jälkeen kävimme pikaisesti aamupalalla. Kohti näyttelypaikkaa lähdimme klo 8. Näyttelypaikkana toimi hevosten urheilumaneesi, jossa Best in show –kehä oli toisessa päädyssä, ja toisesta päädystä meni käytävä suoraan tuolle isolle kehälle. Rotukehät (vain 9kpl!!) olivat molemmin puolin tätä käytävää. Täällä löysi siis helposti oman kehänsä, eikä tarvinut stressata mahtaako oman kehän löytää miten hyvin.

Aamupalan antia. 

Lauantaina me oltiin kehässä 7 ja tuomarina meillä oli venäläinen Khomasuridze Revaz. Aikatauluun meidät oli merkitty kehään jo klo 10.00, mikä oli oikeastaan aika loistava. Ei ehtinyt tuntitolkulla stressaamaan ja jännittämään omaa vuoroa! Mä kun tunnetusti jännitän, niin nyt oli oma osuus nopeasti ohi ja saattoi hengähtää :) 

Kehien kulku oli hyvin vastaava kuin esimerkiksi Liettuassa käydessämme 1,5 vuotta sitten. Kehässä käytiin ja Suomessa totutun ROP kehän sijaan loppukehässä saattoi olla kuusikin koiraa. Lisäksi tuomarista riippuen saattoi jäädä hyvin epäselväksi, mitä sieltä kehästä saatiin. Vasta, kun arvostelut hetkeä myöhemmin saimme, tiedettiin kuinka meidän todella kehässä kävi. Kovasti mä kyllä tungin kummankin koiran kanssa kehään yksilöarvostelujen jälkeen eikä kumpaakaan kehästä ulos heitetty, joten olin kovin toiveikas :D

Ja hyvinhän meillä menikin! Diesel oli ROP saaden SERTin, CACIBin ja Valko-Venäjän Voittaja-19 tittelin. Sade oli VSP saaden myös SERTin, CACIBin ja Valko-Venäjän Voittaja-19 tittelin. Kummastakin tuli siis Valko-Venäjän muotovalioita ja Sadesta myös kansainvälinen muotovalio (tarvitsee vielä vahvistaa!)!!!

Mun C.I.B 😍

Loppupäivä kuluikin näyttelypaikalla muiden suomalaisten kehiä seuratessa sekä esittäessä mukava saksanpaimenkoira uros Gronos rotukehässä. Isojen kehien alkaessa olin mukana esittämässä saksanpaimenkoirien kasvattaja ryhmää ja myös Diesel pääsi juoksemaan isoon kehään. Mitään mainittavaa menestystä isosta kehästä ei kuitenkaan tullut.

Hotellille paluu tapahtui noin klo 19, kun kaikki bussimme koirat olivat valmiit kehistä. Hotellille päästyä annoin Sadelle ja Dieselille iltapalat ja lähdin itse viereiseen rakennukseen syömään. Kävimme porukalla syömässä pitsat. Olipa muuten hankalaa saada lihaton pitsa! Moneen otteeseen sain tiedustella onko heillä lihatonta pitsaa, ja mikähän se mahtaisi olla. Mulle vain hymyiltiin ja nyökyteltiin. Lopulta selvisi, että ainoa lihaton pitsa on margarita, joten tilasin sitten sen. Oli ehkä elämäni mautoin pitsa, mutta kyllä siitä vatsansa täyteen sai.

Illalla kävin Saden ja Dieselin kanssa vielä kävelemässä hotellin läheisyydessä, minkä jälkeen pakkailin hieman tavaroitamme valmiiksi, ja rupesimme unille.

Lenkin varrelta. 

Hotellin pihasta. 

Sunnuntai noudatti aamun aikataulujen osalta samaa kaavaa kuin lauantai. Meidän kehä tosin alkoi vasta klo 12.10, eli hieman pidempään tarvitsi näyttelypaikalla jännittää ennen meidän vuoroa. Robak oli melko vähäeleinen mies, kurkkasi koirien hampaat sekä juoksutti edestakaisin ja ympäri, minkä jälkeen arvostelu olikin jo valmis. Diesel oli arvosteltavana ensin, heti perään Sade ja sitten ei muuta kuin kumpikin kehään. Mä juoksutin Dieseliä ja Katariina Sadea, kierroksen jälkeen tuomari tuli mut kättelemään. Kun hetken kuluttua saimme arvoselut, oli kumpikin saanut SERTin, CACIBin ja Diesel oli ROP.

ROP ja VSP

Myös sunnuntaina esitin Gronosin rotukehässä, ja avustin kehän laidalta saksanpaimenkoira Ollin esittämisessä. Isossa kehässä olin mukana esittämässä saksanpaimenkoirien kasvattajaryhmää, ryhmän sijoittuessa kuudensiksi. Dieselin osuus isossa kehässä oli läpijuoksu. Dieselin oltua valmiskehästä kannoimme tavarat autoon ja odottelimme lopun ryhmämme pääsevän kehistä, jotta pääsimme kotimatkalle.

Kuva: Katariina

Kuva: Katariina

Kehien jälkeen, noin klo 19 lähdimme siis kotimatkalle. Tankkauspysähdys oli vielä Valko-Venäjän puolella ja Valko-Venäjän ja Liettuan rajanylitys kello kymmenen tietämiin. Ennen puolta yötä olimme Vilnassa, jossa meillä oli noin 45 minuutin pysähdys. Kumpaankin suuntaan ollut pysähdys Vilnassa oli Mc Donalsilla, jossa oli mahdollisuus myös ruokailuun. 45 minuutin pysähdys mahdollisti lyhyen lenkin lisäksi myös syömisen.

Loppu yö kuluikin torkkuessa, ja aamulla jaloittelimme Tallinnassa ennen laivaan nousua. Laiva lähti klo 10.30 ja Sade ja Diesel matkustivat taas laivamatkan bussissa, Mäntsälässä päästin ne pikaisesti pissalle, ja kotimatka jatkui Lahden kautta Kolmenkulman ABC:lle, jossa vaihdettiin tavarat omaan autoon ja päästiin suuntaamaan kotiin. 

Pitkä reissu, mutta saatiin mitä haluttiin ja tarvittiin. Lisäksi meillä oli aika hulvaton bussiporukka, joten tylsää ei ainakaan ollut! Kiitos matkaseuralaisille ja nähdään taas!

Piteå KV

Johan tässä ehdittiinkin olla monta päivää kotona ennen kuin auton nokka kääntyi kohti pohjoista. Perjantaina lähdettiin töiden päälle ajamaan Tampereelta Jyväskylän, Oulun ja Haaparannan kautta kohti Piteåta.

Perillä Piteåssa oltiin kolmen jälkeen yöllä, jolloin kävimme vielä kasaamassa näyttelualueelle teltan ja päästimme koirat ulos. Muutama tunti nukuttiin autossa, kunnes herättiin parkkipaikan ohjauksesta vastaavan koputteluun..

Siinä sitten heräiltiin ja käytiin kisapaikalta löytyvissä suihkuissa virkistäytymässä ennen kuin suunnattiin hakemaan matoleima passeihin. Täällä muuten homma erosi balteissa totutusta, sillä eläinlääkäri halusi oikeasti nähdä, kun koirille syötettiin matoläkkeet. Ei huono juttu mun mielestäni!

Jono eläinlääkärin luokse. 

Lauantaina kehässä oli kettari Pronssi, joka oli hienosti VSP ja tienasi SERTin ja CACIBin myötä itselleen Ruotsin ja Pohjoismaiden valion arvot. Onnea Pronssi!

Schapet olivat siis lauantaina vain turisteina näyttelyissä :) Näyttelyiden jälkeen käytiin syömässä ja kaupassa ja suunnattiin majoitukselle kilistämään Pronssin menestykselle.

Koitettiin sitä myös ottaa muutama kiva kuva, kun majoituspaikka oli niin kivassa miljöössä. Toisinaan sitä erehtyy kuvittelemaan, että helpostihan sitä yhden kivan kuvan räpsäsee, mutta olipa kyllä haasteellista! Saden ja Dieselin mielenkiinto kuvattavana olemiseen oli täysin miinuksella. Toisen kun sait istumaan, toinen retkotti selällään tai meni menojaan. Hetkittäin kumpikin retkottivat selällään, ja söivät heinää minkä kerkesivät :)

Lopulta saatiin muutama ihan siedettävä kuva, kerrankin jopa niin, että olen itsekin kuvassa mukana.

Elämän suuria haasteita - minne ne jalat laitetaan? 

Sunnuntaina sitten vuoroon pääsivät schapet. Dieselille luokkavoitto, mutta sileä ERI. Myös Sade nappasi luokkavoiton sileällä ERIllä. Valioita oli yhteensä viisi, mutta kaikki valiot jäivät siis ilman SA:ta. Schapeja oli kehään ilmoitettuna 13 kappaletta, kehässä nähtiin 12 schapea, joista vain kaksi palkittiin SA:lla. Tuomarina meillä oli ruotsalainen kasvattajatuomari Gunilla Skallman. Tähän tuli jossain välissä tuomarimuutos, sillä Gunillalle en kyllä tarkoituksella ilmoittanut koiriani.. :)

Dieselin arvostelu 

Saden arvostelu

Eihän siinä, pitkä matka sileiden ERIen takia, mutta tätähän tää on. Kotimatkalla pienen harmituksen saattelemana saatettiin suunnitella vähän seuraavia reissuja... :D

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä muutamaan kertaan jaloittelemaan koirien kanssa ja pitihän se kuva Vaskikelloillakin napata. Kotona oltiin hävyttömän myöhään ja maanantain herätys töihin tuli aivan liian pian.