16. syyskuuta 2016

Seuran sisäiset agilityn mestaruudet ratkottu

Viikonloppuna ratkottiin Ylökkin sisäiset mestaruudet agilityn saralla. Boltin kanssa startattiin sekä medien putkiluokassa että mölliluokassa. Kisaaviin ei olla vielä Boltin kanssa valmiita, sillä kepit takkuavat eikä virallista mittausta ole lyöty kirjoihin ja kansiin. Saden kanssa startatttiin luonnollisesti kisaavissa. Hetken harkitsin, että olisi rallateltu myös putkiluokka huvin vuoksi, vaikka kilpailevina emme olisikaan voineet ko luokassa sijoittua.

Putkiluokassa meidän vauhti ei ollut paras mahdollinen, mutta hienosti pikku-ukko luki ohjausta ja suoritti koko radan virheettömästi. Vaikka vauhti ei ollutkaan hurja, riitti meidän suoritus aina luokkavoittoon asti, ja Bolt pääsi noutamaan pokaalin sekä muita palkintoja.

Mölliluokassa radalle tuotiin perushyppyjen ja putkien lisäksi myös puomi, A, pituus ja muuri. Heti startista alkaen Boltin vauhti oli lujempi kuin ensimmäisellä radalla. Puomille tultaessa vauhti vain kiihtyi, sillä puomi ja A tuntuvat olevan Boltille kovin mieluisia esteitä. Ja voi, mikä puomin kontakti alastulolla! ”Koske” –käsky on alkujaan pitänyt tarkoittaa 2on-2off asentoa, mutta Bolt tarjosi jo pentuna maahan menoa puomin loppuun, ja tämä maahan meno on myös jäänyt vallitsevaksi suoritustavaksi.

Niinpä Bolt pamautti nätisti maahan, etutassujen varpaat maassa ja muu kroppa puomilla. Koska tuomari oli rataantutustumisessa antanut luvan radalla palkkaamiseen, kävin Boltin puomille palkkaamassa ennen matkan jatkumista. Pian olikin jo vuorossa A, joka sai taas aikaan vauhtin kasvamisen, ja mutkaputken jälkeen suunnattiin loppusuoralle. Virheetön rata, ja Bolt lunasti myös tällä radalla paikkansa korkeimmalle palkintopallille.


Olin niin tyytyväinen Boltin suorituksiin. Kovasti jännitin taas ennen radalle menoa, pysyykö äijä edes radalla. Hienosti teki Bolt töitä eikä edes harkinnut radalta poistumista. Tästä on niin hyvä jatkaa eteenpäin!

Saden kanssa startattiin kisaavien radalla aikatasoituksin. Sade oli alkutapahtuman keräillyt autossa ketutusta, kun pikkuveikka pääsi päästelemään. Kovin oli mulla tekemishaluinen neiti, kun hänen vuoronsa koitti.

Kisaavien rata oli profiililtaan oikein mukava, ja oletin meidän suoriutuvan radasta sujuvasti. Kompastuskiveksemme nousi kuitenkin ohjaajan yksi liian vahva haltuunotto, mikä aiheutti sen, että Sade lukitsi väärän esteen ja tästä meille tuloksena hylly. Erittäin tyytyväinen olin kuitenkin Saden vauhtiin, keppeihin sekä puomin kontaktiin.


ROP ja muutama muu loppukesän näyttely

Jäänyt taas päivittämättä käydyt näyttelyt, eli tässä tiivis kooste.

Kouvola KR 20.8.2016, tuomarina Beata Petkevica, Latvia
Beatan arvioitavana oltiin myös kesällä virossa, ja tuolloin SA jäi uupumaan itsevarmuuden puutteesta. Tällä kertaa ei ravaamisesta tullut mitään, kun hormoonit hylläsivät, ja Beata olisi kaivannut edelleen lisää itsevarmuutta.


Luokkana AVO ja arvosteluna erittäin hyvä (EH), AVK3.

Heinola KR 21.8.2016, tuomarina Lena Danker
Lena tiedettiin tiukaksi toumariksi, joten jännitin tuleeko sanomista ahtaista takaliikkeistä tai lantion pituudesta. Lisäksi jännitin myös kehää kovasti, sillä Bolt juoksi kolmesta avo-uroksesta keskimmäisenä. Aivan turhaan tuli taas näitä asioita jänniteltyä, ja kaikki sujui odotettua paremmin.

”2v uros. Hyvät mittasuhteet. Oikean muotoinen kallo. Sopiva otsapenger. Oikeanmuotoiset, hieman vaaleat silmät. Purenta ok. Erinomaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Oikeanmuotoinen rintakehä. Hyvä selkä ja lantio. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu hyvällä askelmitalla, mutta tippuu hieman eteen. Käyttää häntäänsä rodunomaisesti. Miellyttävä luonne.”
Luokkana AVO ja arvosteluna erinomainen (ERI), AVK2.

Helsinki RN 4.9.2016, tuomarina Maija Lehtinen

"2v, lanneosaltaan hieman pitkä uros. Hyvä pään malli ja kuono.-osan vahvuus. Oikea purenta. Hieman raskaat korvat. Hyvä karva ja ylälinja. Oikea rungon tilavuus ja luuston vahvuus. Tyyplliset kevyet liikkeet. Hyvä hännän käyttö. Hyvä karvan laatu. Iloinen käytös."
Luokkana AVO ja arvosteluna erinomainen (ERI), SA, PU1, SERT, ROP.

Reissuun lähdettiin kaksin Marian kanssa, ja mukana takakontissa matkasivat Bolt ja Demi. Boltin iloksi Demi oli juuri aloitellut juoksut, ja allekirjoittanut odotti kauhulla mahtaisiko pikku-ukko ravata kehässä laisinkaan, kun hormoonit hyrräisivät. Ihmetykseksemme Helsikiin ei ollut ilmoittautunut muita schapeja, joten Bolt oli ainoa uros ja Demi ainoa narttu. Bolt esiintyi nätisti, joskin kaipasi minut tuekseen, kun piti paikallaan seistä. Monasti Bolt seisoo niin kauniisti edessäni, mutta tällä kertaa mun tarvitsi olla vieressä kyykyssä, jotta maltettiin seistä.

Maija palkitsi Boltin SA:lla, mikä tarkoitti samalla SERTIä ja paras uros –titteliä. Ja kun Demiltä meni harmillisesti SERTI sivu suun, oli Bolt rotunsa paras. ROP tiesi samalla myös matkalippua isoon kehään. Tuskan hiki nousi, kun mietin, mahtaako tuomari tulla kättelemään meidät ulos kehästä jo esiarvostelujen aikana. Nuori itsestään epävarma uros, joten jännitin suunnattomasti sitä, miten Bolt malttaa käyttäytyä.





Lopulta, kun pääsimme isoon kehään Bolt seisoi paikallaan kuin valettu. Äijä tuijotteli vain mua ja mun kädessä olevia nakkeva vaikka meidän takana vähän turhankin lähellä hyöri ja pyöri ”väärän rotuinen”. Myös meidän nenän edestä löytyi ”väärän rotuinen”, joskaan yksikään muista kehän koirista ei häirinnyt Bolttia edes hetkellisesti. Mä olin jälleen niin ylpeä mun pienestä pojastani, joka ylitti kaikki mun odotukset isossa kehässä<3 Isosta kehästä karsiuduttiin, mutta meille tärkeämpää oli, että onnistuttiin käyttäytymään siellä!




Ekat startit kolmosissa

Kolmoset korkattu! Ja mitä vaatimattomammin, suoraan piirinmestaruus-kisoissa. Toi meidän Espanjan reissu hieman häiritsi harrastamista, eikä siis ehditty ottaa startteja ennen Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoja. Toisaalta, mikäpä sen mukavampi paikka startata ekat kolmosten kisat, kuin oman seuran kenttä ja kisat.

Kisat oli meille suurimmat, missä ollaan oltu sekä osallistujamäärältään (meidän luokassa) että statukseltaan. Ekaa kertaa meidän kanssa samassa luokassa oli koirakoita enemmän kuin 15, mikä taisi olla aiempi ”ennätys”. Nyt radoille oli ilmoittautunut 37 + 38 koirakkoa. Yksilöstarttien lisäksi starttasimme myös YLÖKKin toisessa medijoukkueessa.

Rataantutustumisten ajankohdiksi oli ilmoitettu 10.40 ja 13.40 sekä joukkueradalle 16.45. Tulossa oli siis pitkä päivä. Varsinkin, kun lupauduin olemaan kisapaikalla klo 8.00 ja viettämään aamun ilmossa.

Voitte arvata, kuinka mua jännitti ennen startteja! Jännitän muutoinkin aina ennen kisoja, näyttelyitä ja jopa epiksiä. Nyt tää jännittäminen vaan alkoi jo keskiviikkona. Yleensä selviän sillä, että jännitän edellisen illan, kisa-aamun sekä kisapaikalla kunnes startit on otettu. Hullun hommaa ilmoittautua kisaamaan, kun aina jännittää niin kamalasti!

Hyvillä miellin kyllä lähdettiin kisoihin. Maanantain agitreenit meni loistavasti. 3 viikon treenitauko teki tehtävänsä ja Sadella oli vauhtia ja intoa vaikka muille jakaa. Kun vaan muistan itse edetä sekä blokata tietyt paikat, niin meillä on mahdollisuudet tehdä hyviäkin suorituksia.

Eka rata oli hyppyrata. Nyt kun tätä kirjoitan, en kertakaikkiaan pysty enää muistamaan, mitä tällä radalla tapahtui. Mulla on hatara muistikuva, että putken väärä pää vei, mutta vannomaan en rohkene J Mukavan vauhdikas rata kuitenkin, joskin kepit olivat huomattavan hitaat siihen nähden, millä sykkeellä Sade on niitä viimeaikoina suorittanut.

Toka rata oli agirata. Päästiin puhtaasti aina viimeiselle hypylle ennen loppusuoraa. Tälle kohtalokkaalle hypylle tultiin puomilta, ja se oli täysin linjassa. Lähdin itse jo kohti seuraavaa hyppyä, sillä oletin Saden lukitsevan hypyn, eikä mieleeni edes juolahtanut, että neiti saattaisi keksiä tehdä oman ratkaisunsa suoritustapaan. Niin no, takaakiertona Sade sen sitten hyppäsi, ja radalta tulokseksi HYL. Tätä radan jälkeen muutamankin ihmisen kanssa pohdittiin, mutta kukaan ei keksinyt mun ohjauksesta mitään, mikä olisi antanut Sadelle luvan takaakiertoon. Rsaden ratkaisu jäi mulle täydelliseksi mysteeriksi. Mutta tällä mennään :)

Vaikkei tuloksia saatukkaan, jäi kisoista hyvä fiilis. Kolmosen radat eivät ole mahdottomia!