Vuosi 2020 lukuina

 Tässä viimeinkin tuttu vuosikooste :)

Näyttelyt

LM MVA

BALT MVA

Vuoden 2020 aikana ehdittiin kiertää yhden näyttelyt (2päiväinen) ja saada kaksi uutta titteliä. Latviassa siis pyörähdettiin kansallisessa näyttelyssä, viimeisen cacibin metsästystä odotellaan edelleen. Ehkä me vielä joskus päästään aloittamaan metsästys :) Latviassa Diesel oli kahtena päivänä ROP kera SERTin ja sai siis lisätä nimensä eteen Latvian ja Baltian muotovalion arvot. Sunnuntaina Diesel edusti isossa kehässä sijoittuen aina viidenneksi asti! Aika hienoa päästä isossa kehässä sijoille - olen ylpeä D:stä!

Agility

Agilitya tehtiin sitten hieman enemmänkin. Käytiin Lehdistön Esan valmennuksissa ja kisattiin. 63 starttia, joista 50 starttia ykkösissä ja 13 starttia kakkosissa.

2 kpl 0

12 kpl 5

6 kpl 10

2 kpl 15

6 kpl 15->

35 kpl HYL

Prosentit ei ole kovin kaunista katseltavaa. Tästä on oltava suunta vain ylöspäin :D Saas nähdä, milloin seuraavan kerran päästään edes kisaamaan, kun tuo korona tuossa edelleen jyllää ja ainakin tammikuun osalta on kisat peruttu..

Terveys + muut

Vuonna 2020 Diesel suoritti hyväksytysti käyttäytymisen jalostustarkastuksen, siitä lisätietoja täältä.

Terveystarkastuksissa Diesel sai puhtaat paperit:

Silmät - terveet, ei perinnöllisiä silmäsairauksia

Sydän - terve, oireeton

Polvet - 0/0

Koiratanssi

Meidän koiratanssi jäi kevääseen ja kahteen viralliseen kisastarttin Saden kanssa. Koronan myötä innostus vain katosi. Täältä löydät postauksen kisoista.

Paimennus

Osallistuttiin kesällä 2020 Elopeltolaisten paimennuspäivään, jossa sekä Sade että Diesel pääsivät lampaille. Hurja helle sattui paimennuspäivälle, mikä vaikutti selkeästi koirien tekemiseen ja ajksamiseen. Vähän meinasivat hakeutua varjon puolelle laiskottelemaan.

Sade oli edellisvuoden tyyliin vahva pieni narttu, joka kaipasi isompaa aitausta mahtuakseen liikkumaan. Se ei hakeudu lähelle lampaita vaan pitää pitkän pakoetäisyyden lampaisiin.

Diesel puolestaan oli melko virkaintoinen ja tuntui tykkäävän siitä, että sai räjäyteltyä laumaa. Taisi herra nauttia, kun kerrankin joku väistää häntä :D Pääosin Diesel kuitenkin teki kivasti töitä.

Rally-toko

Otettiin alkuvuodesta osaa Koirakoutsin rally-tokoleirille, missä saatiin vinkkejä ja apuja meidän haasteisiin. Valitettavasti korona kuitenkin vei tämänkin innostuksen ja rallattelu unohtui täysin..

Helmi-syyskuun tekemisiä kootusti

Hieman jäänyt tämä kirjoittelu vähemmälle, joten tässä pieni kooste vuoden 2020 tekemisistä. Laitan vielä erillisen vuosikoosteen lukujen muodossa :)

Helmikuussa osallistuttiin Saden kanssa koiratanssi-kisoihin 9.2. (tästä löytyy lyhyt postaus). 16.2. juostiin Dieselin kanssa agilitykisoissa 3 starttia (haasteena keinu, jota väisti sekä kepit). Sade otti osaa Koirakoutsin rally-toko-leirille 22.-23.2.2020 (treenilistalle tuli sanaerottelu sekä käännösten yhtäaikaisuus - seuraako koira liikettä vai kertooko käsky, mitä tehdä? D kävi treenaamassa perusasentoon tulemista eri ilmansuunnista). Ehdittiinpä vielä startata Dieselin kanssa epiksissäkin 29.2. Alla video agikisoista.

Maaliskuussa ehdittiin startata parissa kisassa agilityä (haasteita keppien kanssa!) sekä käydä Lehdistön Esan agivalmennuksessa ennen kuin korona iski.  Esan treeneissä laitettiin ohjaajat ajattelemaan, mihin koira laskeutuu esteeltä sekä missä koira reagoi ja vaihtaa suunnan. Mun merkit, niin ihan ei kyllä menneet yksiin todellisuuden kanssa :) Nää oli hankalat treenit, positiivisten asioiden löytäminen oli haastavaa, vaikka saatiinkin esimerkiksi kepeille onnistumaan hieno leijeröinti.

Maaliskuussa meidän piti myös suunnata Latviaan metsästämään viimeistä cacibia, mutta valitettavasti koronan vuoksi kyseinen näyttely peruttiin kokonaan.

Huhtikuussa ja toukokuussa kaikki kilpailut olivat peruttuja ja Ylökkin halli suljettuna, joten me käytiin paljon lenkkeilemässä metsässä sekä treenailtiin ulkona. Saden kanssa treenattiin kuuntelemista ja käsiapuja pois. Mitään tiettyä lajia varten me ei Saden kanssa treenailtu, kunhan tehtiin yhdessä. Vähän toi korona vei mun innostukseni harrastamiseen...

Dieselin kanssa treenailtiin keppien sisään menoja, sillä mulla on muoviset kepit, mitkä saan pystyyn vaikka hiekkakentälle. Kävin myös ostamassa muutamat keppihevosleikkeihin tarkoitetut hypyt, jotta saatiin treenailtua "hypyn" kautta kepeille menoa sekä takaakiertoja yms.

Huhtikuussa meillä täytettin myös vuosia. Dieselille tuli täyteen 3 vuotta ja Sadelle 8. 

Kesäkuussa aukesivat taas hallit, ja päästiin takaisin normaalimpaan arkeen. 3.6. kisattiin Dieselin kanssa 3 starttia Helinin radoilla. Noista starteista ei juuri kerrottavaa jäänyt, ekalla ja vikalla radalla D:n keskittyminen oli onneton. Tokalla radalla keskittyi, mutta otettiin kepeiltä 5vp. 6.6. ajoin Lapualle Lehdistön agilityvalmennukseen, jossa treenilistalle nousivat suullisten vihjeiden kuuntelu (esim putki puomi erottelussa), tietyissä ohjauksissa käden ravistaminen vs kuollut käsi, katseen merkitys (katsotko koiraa vai mihin koiran haluat) ja irtoamisen vahvistaminen. Kaiken kaikkiaan saatiin hyvä treeni, missä mä jouduin itsekin tekemään töitä.

10.6. Startattiin Sastamalassa Raita-Ahon radoilla. Jokaisella radalla haasteena oli kepit, kahdella ekalla radalla oli vähän muitakin haasteita. 

13.6. oltiin Kerimäellä Elopeltojen paimennuspäivässä. Paimennuspäivälle sattui aivan mahtava helle. Mä niin nautin kelistä, mutta koirista kyllä näki, että keli vaikutti. Hieman oli laiskahkoa toimintaa. Sade oli edellisvuoden tyyliin hyvin vahva pieni narttu, ja sen kanssa mentiinkin taas tekemään lenkkiä isommalle laitumelle, jotta Sadekin mahtui liikkumaan. Diesel puolestaan oli aavistuksen virkaintoinen ja meinasi muutamaan kertaan räjäyttää lauman. Pääosin teki kuitenkin kivasti töitä! Kaiken kaikkiaan oli kyllä oikein mukava päivä. Kiitos Kati, kun jaksat järjestää!

19.6. oli Liedossa Juhannuskisat, joissa startattiin Dieselin kanssa 2 starttia. Haasteeksi muodoistui keppien sisäänmeno sekä keppien tekeminen loppuun. 28.6. otettiin 2 starttia Tamskilla ja haasteena jälleen kepit.

Heinäkuussa osallistuttiin agilityn NextOne-leirille 4.-5.7. Vantaalla. Olipa muuten rankka viikonloppu! Leirin vetäjinä olivat Esa Lehdistö ja Timo Liuhto. Päivässä oli kaksi treeniä, yksi kummaltakin, ja leiripäiviä oli kaksi. Ensimmäisessä Esan treenissä kehityskohteiksi nousivat taas käden ravistaminen sekä katseen sijainti (olen kuullut näistä ennenkin!). Ensimmäisessä Timon treenissä en ihan osannus vastaanottaa kehitysehdotuksia kepeille. Ennemmin rupesi vain ärsyttämään, vaikka toinen toki tarkoitti auttaa. Muussa treenissä nousi esiin rytmitys ja sen tärkeys. Sunnuntaina Esan treenissä treenattiin hieman kauempaa ohjaamista ja saatiin tähän hienoja toistoja! Treenattiin myös backlapia, mikä oli mulle aivan uusi ohjaus, mutta minkä D luki erittäin hienosti. Treenilistalle etäisyyden ottaminen ohjauksiin. Ehdottomasti enemmän onnistumisia kuin edellisenä päivänä! Timon treenissä rytmitys nousi jälleen esiin sekä irtoaminen kauemmas ilman etupalkkaa. Tämä pääsee myös treenilistalle.

14.7. otettiin 2 agistarttia Takuilla. Eka rata oli hieman haastava enkä saanut jalkojani liikkumaan niin hyvin, että olisin ehtinyt ohjaamaan kuten halusin. Kepit onnistuivat! Tokalla radalla kepiut tuottivat harmaita hiuksia. Ei löytynyt sisäänmenoa eikä malttia suorittaa loppuun. 

18.-19.7. ajeltiin  Marin yllytyksestä Seinäjoelle Lehdistön agilityvalmennukseen. Lauantaina treeneissä nousi esiin rytmitys sekä D:n vaatima tiukka asenne (ei anneta mahdollisuutta pelleillä). Treenilistalle saatiin hetsaus putkiin ja takaakiertoihin sekä takaakiertojen lukitusten pitäminen.

Sunnuntaina treeneissä otettiin kepeille ohjureista apuja, jotta saatiin onnistuneita sisäänmenoja. Jouduin myös tekemään viskileikkauksia, mitkä eivät ole mun tai D:n vahvuus. Treenilistalle jäi esteiden lukitus jo kauempaa.

22.7. otettiin 1 agistartti Tamskilla, missä kepit tuottivat vaikeuksia. 24.-26.7. oltiin UPLAKEssa. Dieselille otettiin lauantaina 4 starttia ja sunnuntaina 4 starttia. Kumpanakin päivänä radat kaatuivat keppeihin. Muilta osin todella kivaa ja mukavaa tekemistä.-

Elokuussa mä olin lomalla, ja ohjelmakin oli sen mukaista. Kotona käytiin pari kertaa vaihtamassa vain reissukassi ja taas mentiin :D Mukaan mahtui mökkeilyä, 9.8. agilitykisat Kouvolassa (radat kaatuivat jälleen keppeihin), näyttelyreissu Latviaan (2x ROP ja 1x RYP5, Dieselistä tuli Latvian ja Balttien muotovalio). Vielä vähän lisää mökkeilyä, 22.8. agilitykisat Kuopiossa (lähdöstä varastaminen & palautus, tokalla radalla yksi myöhästynyt ohjaus, mutta mitkä kepit! 3 radalla haasteita kepeillä).  30.8. agilitykisat vielä  Orimattilassa (kepit...).

Syyskuussa  kisattiin 6.9. agilitykisoissa ATT:lla 4 radan verran. Kaikilla radoilla kaadutttiin keppeihin. 12.9. osallistuimme Lehdistön agilityvalmennukseen Ylökkillä ja tuntui että kaikki tekeminen oli haastavaa eikä niitä onnistumisia meinannut tulla. D:llä haasteita kepeillä, takanaleikkaus ei meinannut toimia ja ohjaukseen tulemisesta lipsui. Kyllä taas hetken mietin, onko tässä mitään järkeä. 

16.9. episteltiin Ylökkillä. Sade juoksi mölliradan rimattomana ja Diesel juoksi mölliradan sekä kaksi starttia kisaavien radoilla. Kisaavien radat kaatuivat keppeihin. 19.9. juostiin 3 starttia agilitya Janakkalassa, jokaisella radalla haasteita keppien kanssa. 

20.9. Diesel osallistui käyttäytymisen jalostustarkastukseen ja suoritti tarkastuksen hyväksytysti. Tästä löytyy tarkempi postaus erikseen. 

27.9. Diesel juoksi Lehdistön kanssa 3 starttia Vantaalla, jotta päästiin testaamaan menisikö D kepit, jos ohjaksissa olisi joku muu kuin minä. Ainoa haaste radoilla oli D:n lyhyt napanuora.

Lokakuussa juostiin kolmissa agikisoissa Dieselin kanssa. Janakkalassa 11.10. oltiin Janakkalassa, jossa ekalta radalta otettiin keppivitonen ja 1.sija. Toiselta radalta otettiin sitten viimeinkin se NOLLA ja 1.sija, minkä myötä päästiin viimein nousemaan kakkosiin. Omasta niskasta tippui samalla yksi peikko. Tuli meinaan kisattua ykkösissä aika monta starttia..

Kakkosissa juostiin heti seuraavana viikonloppuna Vantaalla 18.10.. 2 rataa hyllyteltiin ja viimeiseltä radalta otettiin keppivitonen sijalla 1. Kakkosten radat olisivat olleet aivat tehtävissä, jos noi meidän kepit vaan onnistuisi kisavireessä.

Lokakuun lopussa 25.10. juostiin vielä Tamskilla 2 rataa tuloksilla HYL ja 10. Paljon hyvää, mutta paljon parannettavaakin.

Marraskuussa juostiin myös kolmena päivänä agikisoissa. 14.11. Juostiin Vantaalla Mujusen kolmella radalla. Oli muuten todella mukavia ratoja! Toluksiksi kerättiin HYL, 10 ja NOLLA sekä LUVA :) Kyllä me vielä täältä noustaan!

Seuraavana päivänä 15.11. olikin sitten Lempäälässä schapejen rotumestaruudet, joihin osallistuttiin. Kolme rataa juostiin ja kolme rataa mokailtiin. Kepit toimivat tällä kertaa, mutta radoilla tapahtui sitten kaikkea muuta. Yhdellä radalla Diesel mm. kaatui putkessa ja ajautui tätä kautta aivan eri linjalle, kuin olin ajatellut. Ei muuta kuin koira uudelleen putkeen ettei jää mtn traumoja ja tätä kautta radalta hylly. Toisella radalla ei putkijarru toiminut (tämä treenilistalle!) ja kolmannella kävi sitten kaikkea muuta.

Marraskuun lopussa juostiin vielä Tampereella kaki rataa, joilta kummaltakin otettiin kepeiltä vitonen sijoilla 2. ja 3.

Joulukuussa me käytiin Lohjalla Esa Lehdistön valmennuksessa, mutta pääasiassa levättiin ja ihmeteltiin maailman menoa.

Vuosi 2019 lukuina; 1x C.I.B, 6x valionarvo, 3x voittajatitteli, 1x SERT-H

Tottuun tapaan, alla vuosi 2019 lukuina. Tänä vuonna pääpaino oli agilityssä, näyttelyt hyvänä kakkosena. Paimenessakin päästiin käymään ja pyörähdettiin vielä loppuvuodesta möllitanssikisoissakin. Alla tarkempaa erittelyä meidän tekemisistä ja tietty niistä tuloksistakin. 

Näyttelyt

Vuonna 2019 Sade kävi Suomessa kerran kehässä sijoittuen paras narttu-kehässä ja Diesel kävi kehässä kahdeksan kertaa, joista neljässä näyttelyssä sijoitus paras uros-kehästä. Dieselin viimeinen Suomen SERT saatiin kesällä Turusta, jossa Diesel oli rotunsa paras. (täällä lisää Dieselin valioitumisesta)

Suomen näyttelyiden lisäksi kesäkuussa kävimme Virossa, Pärnussa (täällä lisää Pärnusta), josta kotiin tuomisina oli Dieselille VARA-CACIB, CACIB ja SERT ja tätä myöten Dieselistä tuli Viron muotovalio. Sadelle tältä reissulta VARA-CACIB ja mukanamme olleelle sisareni Lunalle 2x CACIB ja 2x SERT, joiden myötä Lunasta tuli Viron ja Suomen muotovalio. Kesäkuussa kävimme myös Piteåssa Ruotsissa (täällä lisää Piteåsta).

Syyskuussa meidän tie vei Valko-Venäjälle, Minskiin (täällä lisää Minskistä), josta kotiin tuomisina oli Dieselille 2x CACIB, 2x SERT, Valko-Venäjän muotovalion arvo sekä Valko-Venäjän Voittaja2019 - titteli. Myös Sadelle 2x CACIB, 2x SERT, Valko-Venäjän muotovalion arvo sekä Valko-Venäjän Voittaja2019 - titteli JA Sadesta tuli myös kansainvälinen muotovalio eli C.I.B!!!
Diesel pyörähti myös kasvattajan matkassa Latviassa Baltian Voittajassa, josta kotiin tuomisina hienosti VARA-CACIB.

Näyttelysijoituksia:

Diesel: 4x ROP, 3x VSP

Sade: 2x VSP

Nopea katsaus kaikkiin vuoden 2019 näyttelyihin:

Diesel

Sade

Agility

Vuonna 2019 kisattiin aktiivisesti agilityssä. Saden kanssa startattiin 31 kertaa, joista 13 nolla-rataa ja 1 yliaikanolla. Saden kanssa edustimme piirinmestaruuskisoissa aina yksilöissä sijalle 10 ja joukkueen kanssa sijalle 6/9. (täällä lisää piirinmestaruuskisoista)

Kuva: pahoitteluni, en muista kuvaajaa

SM-kisoissa teimme yksilöradalta nollan, mutta medien äärettömän kovan tason vuoksi jäimme aikavertailulla ulos finaalista. Lopulta siis sijalle 60/198. Joukkueradalla emme valitettavasti tänä vuonna onnistuneet (täällä lisää SM-kisoissa). Vuoden 2019 aikana saavutimme Saden kanssa myös SERT-H :n oman seuran kisoista (täältä lisää). Seuramme sisäisissä mestaruuskisoissa Sade nappasi medoen mestaruuden! Samalla vuosi 2019 jäi Saden viimeiseksi agivuodeksi, sillä syksyllä Sadella todettiin nivelrikko.

Diesel starttasi vuonna 2019 ekat agistarttinsa ja vaikka menossa on paljon hyvää, tuntui pakka hajoavan milloin mistäkin. Kaikkineen otimme peräti 56 starttia, joista 2 nollaa. Edustimme myös maksien piirinmestaruuskisoissa, mutta maksijoukkueelle valitettavasti tulokseksi hylkäys. Seuramme sisäisissä mestaruuskisoissa natsasi ja Diesel oli lopulta maksien toinen! Koko vuoden tulokset eivät kyllä tällä kertaa tee oikeutta, seassa oli paljon enemmän äärettömän hyviä ratoja, kuin mitä pelkistä luvuista uskoisi.

Kuva: Kati Kontula

Paimennus

Dieselin ihana kasvattaja järkkäsi kesällä paimennuspäivän, ja pääsimme käymään lampailla. Diesel on aiemmin suorittanut paimennustaipumustestin hyväksytyksi, mutta Sade näki lampaat ensimmäistä kertaa. Aivan mieletön päivä, ja saatoin olla äärimmäisen tyytyväinen kummankin koirani suorituksiin. Sadesta kuoriutui esiin paljon vahvempi paimen kuin olisin rohjennut uskoa ja se pääsi lauman kanssa isolle laitumelle, jotta saattoi pitää tarpeeksi pitkää pakoetäisyyttä lampaisiin. Diesel puolestaan yllätti osaamalla hidastaa ja malttamalla. Kovin nätisti poika kuljetti laumaa pitkin kujaa ja käänsi lauman aina kujan päässä.

Kuva: Kati Kontula

Kuva: Kati Kontula 

Muuta

Loppuvuodesta käytiin Saden kanssa koiratanssin alkeiskurssi ja Diesel treenaili olohuoneessa temppuja. Rohkenimmepa jopa kumpaisenkin kanssa möllitanssikisoihin, jossa Sade suoritti oman esityksensä oikein kivasti, mitä nyt kahdessa kohdassa yhteistyömme hieman herpaantui. (täällä lisää tanssikisoista ja videot)

Myös Diesel suoriutui omasta tanssistaan treeni määrään nähden (ja siihen etten edes kehään mennessä ollut varma, miten tanssin loppuosa menee) loistavasti. Kovasti on tuossa pikku-ukossakin potentiaalia. Vuoden viimeisinä päivinä naksuttelin Dieselille pari uutta temppua kuten takajalan nosto (näyttää kuin pissisi) ja multa sukan jalasta vetäminen. Toivottavasti vuoden 2020 aikana saadaan nämä temput yhdistettyä hautumassa olevaan tanssiin!

Kuva: Kati Kontula 

Kaikkineen melko tapahtumarikas vuosi jälleen. Jos kaikki menee hyvin, niin vuonna 2020 meitä näkee taas monessa eri tapahtumassa! 

Vuosi 2018 lukuina; 11x valionarvo, 1x voittajatitteli, 1x koulutustunnus ja 1x MH-luonnekuvaus

Huh, meidän vuosi 2018 on ollut aika uskomaton. Tuskin tulee toista vuotta, minkä aikana kerätään peräti 12 (14) etuliitettä Saden ja Dieselin nimien eteen. Perkaan meidän vuotta hieman tähän alle, lukekoon ken jaksaa.

Näyttelyt

Näyttelyitä kierrettiin ennätyspaljon, ja suurin osa näyttelyistä suuntautui ulkomaille. Tammikuussa käytiin Liettuassa, maaliskuussa Latviassa ja huhtikuussa Virossa. Liettuasta kotiintuomisina oli Sadelle 2x cacib ja 2x sert, Dieselille 2x j-sert ja sitä myöten Liettuan juniorimuotovalio –titteli. Latviasta saatiin Sadelle 1x cacib ja 2x sert, Dieselille 2x j-sert ja Latvian juniorimuotovalio –titteli. Viron reissu olikin ihan omaa luokkaansa, mutta siitä löytyy erillinen postaus (täältä). Kotiintuomisina Virosta oli Sadelle sert, minkä myötä Sade valioitui Viroon ja sai oikeuden hakea valionarvoa myö Suomeen, Liettuaan ja Latviaan sekä Baltteihin. Virosta Diesel sai 2x j-sert ja Viron juniorimuotovalio –tittelin sekä Balttien juniorimuotovalio –tittelin.

Elokuussa suunnattiin Dieselin kanssa maailmanvoittajaan Hollantiin, mistä kotiintuomisina BENELUXJW-18, ja WDS jun3 (lisää reissusta täältä). 

Lokakuussa reissaaminen jatkui Saden ja Dieselin kanssa Venäjällä, mistä mukaan tarttui kummallekin sertit ja Dieselille j-sert sekä RYP1 –sijoitus. Näinpä Sade siis sai Venäjän muotovalio –tittelin, Diesel Venäjän juniorimuotovalio-tittelin ja Dieselillä on myös aikuisten serti roikkumassa Venäjälle (lisää reissusta täältä).

Ulkomaan reissujen välissä kierrettiin Dieselin kanssa Suomen näyttelyissä seitsemän kertaa, mistä saaliina 3x sert ja 1x nord sert. Mä olen kyllä niin tyytyväinen tähän näyttelyvuoteen. Ja kuinka ollakkaan, nälkä kasvaa syödessä, ja vuodelle 2019 on tehtynä jo yhtä sun toista suunnitelmaa ja aika monta näyttelyilmoakin on jo tehty.. 

Tässä vielä näyttelysijoituksia:

Diesel: 1x RYP1, 5x ROP, 5x ROP-J, 2x VSP, 2x VSP-J

Sade: 4x VSP

Nopea katsaus kaikkiin meidän 2018 vuoden näyttelyihin:

Diesel

Sade

Agility

Aglityn suurin saavutus 2018 oli osallistua mun ja Saden ensimäisiin yksilö SM-kisoihin JA saada meidän eka AGI-SERT (postaus agi-sertistä täältä). Lisäksi edustettiin toistamiseen YLÖKKin SM-joukkueessa. Meidän SM-kisat sujuivat loistavasti, ja joukkuekisassa tehtiin Saden kanssa NOLLA ja lopulta meidän joukkue oli sijalla 25/72. Yksilökisoissa tehtiin Saden kanssa karsintaradalta NOLLA. Valitettavasti finaaliin otettiin kuitenkin vain rajallinen määrä koirakoita, ja aikavertailussa jäätiin ulos finaalista, lopulta siis sijalle 68/247. Piirinmestaruusjoukkueeseen emme hakeneet, sillä niiden ajankohtana olin D:n kanssa Hollannissa. Vuoden 2018 aikana tehtiin Saden kanssa 9 kertaa NOLLA.

Kuukauden treenitaukoa lukuunottamatta Sadella ja Dieselillä oli ryhmäpaikka koko vuodelle. Vuoden aikana saatiin Saden menoon vauhtia ja varmuutta keppeihin sekä keppikulmiin. Myös puomin alastuloa työstettiin ja aika näyttää, mitä sen kanssa tullaan vielä tekemään. Diesel mitattiin 20.10. virallisessa mittaustilaisuudessa maksiksi lukemalla 50.5 cm. Treenien myötä Dieselin tekeminen saatiin myös sille tasolle, että alkuvuodesta 2019 voidan harkita kisaamista (todellisuudessa Diesel on jo ilmoitettu kisoihin alkuvuodelle 2019).

Toko

Diesel kävi kevät- ja syyskauden tokotunneilla, ja jos mulla riittäisi aika ja motivaatio, saataisiin Dieselistä melko pienellä työllä kisavalmis ALO-luokkaan. Nyt kuitenkin toko pysyy ainakin toistaiseksi vain kategoriassa ”harrastetaan huvikseen”.

Rally-Toko

Sade treenasi kevät- ja syyskauden rally-tokoa ja vaikka teknisesti Sade olisikin kisavalmis, ei vireenhallinta ole sillä tasolla, että meidän kannattaisi kisoihin lähteä. Kovin tuo on innoissaan, mutta se into purkautuu kovin herkästi tarjoamisena ja steppaamisena, ja Sade ehtii tehdä kyltillä paljon muutakin kuin mitä pyydän. Edelleen tarvitsee kiinnittää huomiota siihen, että mä olen liioitellun rauhallinen ja selkeä. Pitänee pistää harkintaan, josko sitä kuitenkin kisaisi taas vuonna 2019.

Paimennus

Diesel kävi menestyksekkäästi paimennustaipumustestissä ja saa käyttää nimensä edessä koulutustunnusta PAIM-T1 (lisää paimennustaipumusreissustamme löydät täältä). Vähän jäi kyllä kipinää hommaan, lienee pakko mennä kummankin koiran kanssa lampaille seuraavana kesänä.

MH-luonnekuvaus
Diesel suoritti lokakuussa oikein itsensä näköisesti mh-luonnekuvauksen. Tarkemmin mh-kuvauksesta voi lukea sen omasta postauksesta (täältä) tai koiranetistä (täältä). 

Muuta

Vuoden 2018 aikana Diesel kävi myös seuraavissa terveystarkeissa:
Selkä (LTV1, VA0), Kyynärät (0/0), Lonkat (A/A), Silmät (terveet), Sydän (terve), Polvet (terveet). Diesel jalostustarkastettiin myös hyväksytysti elokuussa rotumme erikoisnäyttelyn yhteydessä järjestetyssä jalostustarkastuksessa.

Lampaat kakkii opaskirjoja

Ajelin kolmatta kertaa vehmersalmelle, paimennustaipumustestiin, joskin tällä kertaa mukana oli eri koira kuin kahdella ensimmäisellä kerralla. Aikaisemmista käynneistä voit lukea  Täältä ja Täältä. Plakkarissa oli siis kahdelta kerralta tulos ”suositellaan uudelleen testattavaksi”.  Diesel on hyvin erityylinen koira kuin mitä Bolt oli, mutta kyllä mua silti jännitti testiin lähteä. Jos tämä ei menisi läpi, tuskin ajelisin enää ikinä Vehmersalmelle.

Tämänkertainen matka siis starttasi Vierumäen matkakeitaalta, jossa ahtauduimme autoon Katin ja Sannan sekä Dieselin, Olgan ja Tuiskun kanssa. Perillä Tiirantuvilla meitä odottivat vielä Saija, Nacho ja Loco. Diesel, Olga ja Tuisku ovat Elopellon J-pentueesta, ja edustaat 75% tuosta pentueesta. Kiva oli siis päästä reissuun ja näkemään näin laaja otanta yhdestä pentueesta.

Olga ja Diesel. Kuva Kati Kontula 

Ajelimme Tiirantuville asti ilman pysähdyksiä, ajatuksena, että olisimme perillä sen verran ennen pimeää, että koirat ehtisivät rallaamaan pitkin pihaa ja malttaisivat sitten yöllä nukkua. Perillä mökillä meitä odotti lähes valmis sauna, mihin siirryimme vaihdettuamme ensin hieman kuulumisia. Ja tiedättekö, yhtään ei tarvinut jännittää tulisivatko koirat toimeen vaikka omat ihmiset eivät olisikaan vieressä vahtimassa. Kolme urosta ja kaksi narttua, eikä mitään ongelmia sulautua yhdeksi laumaksi. Kyllä mä niin tykkään tästä rodusta!

Ilta hujahti kuin siivillä saunoessa ja grillatessa, ja pian olikin jo aika ruveta unille, jotta pääsisi ylös aamulla klo 5.45. Aamulla syötiin pikaisesti aamupalat ja laitettiin mökki kuntoon, tienpäälle lähdettiin jo klo 6.45, sillä matka-aika testipaikalle oli hieman alta tunnin. Testipaikalle kun päästiin kävimme ilmoittautumassa paikalle saapuneiksi ja hetken odoteltuamme meille arvottiin koenumerot. Diesel sai numeron 3, ja kun testin alussa oleva sosiaalisuus-osuus suoritettiin 5 koiran ryhmissä, pääsi samaa ryhmään Olga-sisko numerolla 1.

Testattava olleet Elopellon koirat sekä taustajoukkoina ollut Lysti. Kuva Kati Kontula 

Tuomarinpuhuttelussa Maija-Liisa Pasanen kertoi hieman siitä, mitä on tulossa ja lupasi ohjeista ameitä niin, että ohjaajat eivät sössi koiriensa testejä. Kovin oli rempseän oloinen tuomari, mikä helpotti omalta osaltaan jännitystä.

Ensin siis testattiin onko koira lähestyttävissä, tuomarina toiminut Maija-Liisa Pasanen kävi rapsuttelemassa Dieselin ja kyseli harrastuksista samalla kun Mari tarkisti sirun. Siitä sitten lähdettiin kiertämään neljä muuta koiraa, minkä jälkeen käveltiin muusta laumasta poispäin, päästettiin koira irti ja katsottiin, että koira pysyi kuulolla ja tuli pyydettäessä kytkettäväksi. Tässä osuudessa Diesel mutusteli onnessaan lampaan kakkaa, ja bongasipa tuo lampaatkin aitauksesta. Taisipa ihan kuonokosteuksen päässä käydä laumaa ihmettelemässäkin ennen kuin säntäsi kutsustani perääni. Hyvin meni tämä osio, enkä tätä osuutta ennalta jännittänytkään sillä tiedän Dieselin olevan kuulolla.

Seuraavaksi sitten odoteltiin omaa vuoroa lampaille. Kun meidän vuoro koitti, siirryttiin pyöröaitaukseen, missä lauma odotti. Portin mentyä kiinni päästin Dieselin irti. Hetken Diesel katseli lampaita, ja kun tuomari lähti lauman edelle ja mun piti jäädä Dieselin kanssa lauman perään, jäi Diesel mutustamaan kakkaa ja katselemaan lampaita. Muutaman suullisen Diesel popsi, ja sinä aikana mä jo kävin mielessäni kuinka Diesel vain mutustelisi kakkaa eikä lähtisi paimentamaan ja me poistuttaisiin testistä lausunnolla ”suositellaan uudelleen testattavaksi”. Mutta vielä mitä! Ihan kuin Diesel olisi ohjekirjan lukenut kakkaa popsiessaan ja lamppu syttyi pienen pojan päässä.

Diesel kulki lauman perässä, ja pian se huomasi liikuttelevansa laumaa. Hirveän kivaa oli kulkea ensin lauman takana ja siirtyäkin sitten lauman edelle, jolloin lauma pysähtyi. Innostuipa pikkujätkä juoksuttamaan laumaa laukalla kierroksen verran pyöröaitauksessa ja ai että, miten lystiä oli, kun yksi lammas eksyi laumasta. Hurjalla kyydillä pyrki Diesel kasaamaan eksyneen takaisin laumaan. Ja sen verran meinasi meno äityä villiksi, että piti kertoa Dieselille, ettei tämä rallattelu ole se, mitä nyt ollaan tekemässä. Pian päästiinkin jo kulkemaan niin, että mä kuljin tuomarin kanssa lauman edellä ja Diesel toi yksin laumaa perässä. Tää oli kyllä aivan mahtava kokemus itselle huomata, miten toi pienikoira syttyi ja rupesi ymmärtämään asioita. Aivan toisenlainen kokemus lampailta kuin pari vuotta sitten.

Häntä tötteröllä Diesel poistui pyöröaitauksesta ja pian saatiinkin jo arvostelulomake, jolla saatiin oikeus lisätä Dieselin nimen eteen koulutustunnus PAIM-T. Alla vielä arvostelu.

Ja kun Dieselin sisaruksista myös Olga ja Tuisku suorittivat testin hyväksytysti (ja Olga näytti vieläpä siltä kuin olisi aina paimentanut!) oli kiva lähteä kotimatkalle. Elopellon kasvatteja testissä oli kaiken kaikkiaan 6, joista 5 saavat käyttää nimenä edessä koulutustunnusta PAIM-T ja yksi suositeltiin uudelleen testattavaksi. Aivan mahtava päivä hyvässä seurassa ja katsellen erilaisia suorituksia lampailla. Schapeja testissä oli peräti 12 kappaletta, mikä oli aivan mahtavaa. Sai todellakin hieman tuntumaa siihen, miten erityylisiä paimenia schapetkin voivat keskenään olla.

Kuva Kati Kontula 

Kuva Kati Kontula 

Kiitos ja kumarrus niin matkaseuralle kuin seuralle perilläkin! Pitänee kehitellä ens vuodellekin jotain kivaa J

PAIM-T U & hierontaa

Noniin, niin kuin otsikkokin jo kertoo, ei mennyt taipparit niin kuin olin toivonut. Ensimmäisellä kerrallahan tuomarina toiminut Sinikka kävi Bolttia komentamassa, ja tämä tapahtuma oli jäänyt aivan liian vahvasti Boltin mieleen. Sinikka kun avasi kokeessa suunsa, Bolt istui mun viereen ja kieltäytyi tekemästä enää mitään. Meidän remmirähjä ei reagoinut ohi käveleviin koiriin, pujotteli täysin hiljaa muiden ohi. Tämä samainen ihmisistä pitävä yksilö myös piiloutui mun selkäni taakse, kun Sinikka tuli moikkaamaan.

Ja lampaille kun päästiin Bolt iski pyllynsä aidan viereen eikä suostunut liikkumaan. Kerrankohan se kiersi aitauksen ympäri, kuin oikein tsemppasin (ja Sinikka säikytti sen aidan vierestä), mutta muuten Bolt kieltäytyi täysin tekemästä mitään. Vilkuili vain Sinikkaa kuin sanoen: "mä en tee mitään, kun sä oot täällä". Että semmonen taippari. Lauantaina suoraan sanottuna v**utti aika paljon. Onneksi mukana oli loistavaa seuraa, 5 iloista koiraa, hyvää ruokaa ja juomaa. Vietettiin siis mukava ilta porukalla mökkeillen ja saunoen, jolloin saatiin myös mun v**utukseni katoamaan.

Härdellin Buttercup suoritti hienosti taipparit läpi ja sai luvan käyttää nimensä edessä koulutustunnusta PAIM-T. Onnea!

Reissusta kotiuduttiin sunnuntai-iltana, kun ensin käytiin matkalla keräämässä muutama geokätkö. Sade jatkoi matkaansa vielä illalla Lahteen juoksuhoitoon, ja Bolt jäi kotiin ainoaksi koiraksi. Onneksi Bolt saa kuitenkin pian helpotusta elämäänsä, kun Tara saapuu sille seuraksi :)

Boltilla oli tiistai-iltana taas hieronta. Ennalta hieman pelkäsin, missä kunnossa sen lihakset olisivat, sillä edelliset 1½ viikkoa on menty pitkin metsiä, tehty pitkä agilityrata ja elämä on ollut muutoinkin kiireistä. Helpotuksekseni kuitenkin tilanne oli paljon parempi kuin olisi voinut olla. Takareidet alkavat olla jämäkät, ja treenit ovat menneet perille. Vasen SI ei aivan ollut lukossa, mutta kovasti sitä sai pyöritellä ennen kuin se oli "normaali". Nyt kun takapäätä on saatu aktivoitua, on myös keskikroppa alkanut aktivoitua. Ja tämän seurauksena selkärankaa ympäröivät lihakset tuntuivat jo paljon selkeämpinä. Eli suunta on ollut vahvasti eteenpäin!

Kovasti saatiin edelleen ohjeeksi juoksuttaa Bolttia ympyrällä (saataisiin tasattua vasemman ja oikean puolieroa), jatkaa venytyksiä, houkutella Bolttia venyttämään itseään eteenpäin sen ollessa makuullaan (liikettä SI-niveliin), heitellä nameja etutassujen eteen ja taakse (koira venyttää itse itseään), peruutella, opettaa koira nostamaan etutassuja ylös istuessaan, istu-maahan-seiso -jumpata ja nostella etu- ja takatassuja ristiin koiran seistessä. Myös hyppytekniikka-treeniä, jotta meidän pikku-maksin tekniikka saadaan kuntoon. Nyt Bolt hyppää kovin esteet kovin "löysän oloisesti". Se ei siis käytä takapäänsä potentiaalia hyppyihin.

Bolt paimennustaipumustestissä

Lupasin kirjoittaa schapeyhdistyksen lehteen artikkelin reissustamme paimennustaipumustestiin. Kuinka helppoa olisikaan kopioida tuo kirjoittamani teksti ja avot, mulla olisi valmis päivitys aiheesta :) Sitä en kuitenkaan voi tehdä, en ainakaan ennen kuin lehti on ilmestynyt, joten yritän nyt kertoa samasta asiasta hieman eri sanoin.

En siis ole ollut ennen paimennustaipumustestistä. Päivän kulku oli suhteellisen hämärän peitossa, mutta lievittääkseni hieman omaa jännitystäni lueksin blogeja, joissa on kerrottu paimennustaipumustestistä. Imin tietoa osatakseni hieman varautua siihen, mitä tuleman pitää. Koittin tsempata itseäni, etten jännittäisi ja tartuttaisi jännittämistä sunnuntaina myös Bolttiin.

Ilmoitin Boltin taippareihin täysin puhtaasta mielenkiinnosta. Sadenkin olisin kovin mielelläni käyttänyt taippareissa, mutta Sade ehti täyttää 2 vuotta ennen kuin kunnolla pääsin kärryille siitä, että taippareita edes järjestetään. Haluan siis päästä näkemään, mitä tapahuu kun Bolt kohtaa lampaita. Lampaita, joita se ei ole aiemmin juurikaan nähnyt (kerran hierojalla käveltiin lammaslaitumen ohi). Vetääkö veri paimentamaan vai mitä tapahtuu?

Taippareihin lähdettiin jo lauantai-iltana ettei sunnuntaina tarvitsisi hypätä auton rattiin jo klo 03.00. Matkaseuraksi saimme Marian ja Demin ja perillä Kuopiossa tapaisimme vielä Hallan, Merlinin ja Nalan omistajineen. Todennäköisyydet siis ovat kohdallaan, ettei tarvitse olla testissä ryhmänsä ainoa schape-koirakko ;)

Bolt ihastui Hallaan erkkareissa, ja mökillä seurasi Hallaa taukoamatta paikasta toiseen <3

Hallan silmä näkyy tässä kuvassa niin söpösti, että pakko oli lisätä, vaikka yksi karviainen kuvasta uupuukin :)

Vietimme siis lauantai-illan mökkeillen porukalla, syöden hyvää ruokaa ja saunoen. Varsin mukava tapa viettää lauantai-iltaa ellen sanoisi :) Lisäksi Bolt sai juosta sydämensä kyllyydestä lajitovereidensa kanssa. Mukavat lajitoverit olivat myös hyvää lääkettä, sillä matkalla Kuopioon pysähdyimme kahville, ja Bolt sai kimppuunsa vieraan koiran. Illalla saatiin siis tämän ikävän kokemuksen päälle hyviä kokemuksia muiden koirien kanssa. Nyt vaan toivotaan, ettei tähän epävarmaan nuoreen urokseen jäänyt henkisiä jälkiä tästä välikohtauksesta.

Merlin, Nala, Halla, Bolt ja Demi.

Sunnuntai-aamuna sitten starttasimme kohti Vehmersalmea. Itse kullakin taisi olla kasa perhosia vatsassa :) Paikan päällä arvottiin 20:nen koiran testijärjestys, ja kuinka ollakkaan schapet vetivät numerot 8, 13, 14, 15 ja 16. Testiin meni kerralla aina 5 koirakkoa, eli Boltin kanssa samaan aikaan testattaviksi pääsivät Halla ja Demi.

Oletuksenani oli ennen testiä, että koiran ei tarvitse vielä osata paimentaa. Riittää, että se käyttäytyy nätisti lampaiden kanssa ja tekee edes jotain paimennukseen viittaavaa. Valitettavasti oletukseni osoittautui vääräksi, kun Bolt pääsi lampaille. Hienosti Bolt nimittäin kulki lammaslauman perässä, ja hakeutui keskilinjalle. Ja näin maallikon silmään tuo kovasti näytti pamentamiselta. Lopputuloksena kuitenkin oli, että Bolttia suositellaan uudelleen testattavaksi. Ja ennen uutta testiä Bolt tarvitsisi lisää kokemuksia lampaista.

Mut iskettiin siis Boltin kanssa kahdestaan aitaukseen, sillä Sinikka kävi Bolttia kokementamassa paimennussauvan kanssa ennen lampaille menoa. Siinä yritin saada lampaat tulemaan mun kanssa, pitää paimenussauvaa oikeassa kädessä sekä kannustaa Bolttia töihin. Enpä ole ikinä ennen ollut noin lähellä lampita ilman, että siinä olisi aitaa välissä!

Multa jäi lampaat matkasta :D

Tässä Sinikka tuli jo aitaukseen, jotta pääsin kulkemaan lauman perässä Boltin tukena.

Tässä video Boltin suorituksesta:

Video tulee heti, kun ehdin sen käsittelemään! Menee siis luultavasti viikonlopulle, minkä takia julkaisen tämän tekstin jo muilta osin.


Sinikka antoi jokaisen suorituksesta sanallisen palautteen kirjallisen arvionnin lisäksi. Tässä Boltin arviointi:

Sosiaalinen osuus meni kaikilta schapeilta hienosti. Uudelleen testattavaksi suositeltiin Bolttia, Demiä sekä Hallaa. Merlin läpäisi testin hienosti ja Nalakin pääsi läpi. Onnea Nala ja Merlin!

Nyt sitten pohditaan Marian ja Katin kanssa, että haluammeko PAIM-T tunnukset - ja kuinka kovasti mahdollisesti haluamme? Viemmekö kersat lampaille ja teemme uuden reissun Vehmersalmelle syyskuussa?

Marian kanssa kävimme eilen uudelleen lampailla. Ennalta oli sovittu, että jos tällä kertaa menee hyvin, teemme uuden reissun taippareihin. Ja jos ei tapahdu paimentamista saa paimennustesti jäädä meidän osaltamme tuohon yhteen yritykseen. No paljon paremmin hakeutuivat kumpikin lampaiden taakse ja juoksuttivat lampaita reippaasti eteenpäin. Eli kaipa tässä on sitten hyvä syy lähteä porukassa mökkeilemäään syyskuussa :) Valitettavasti eilistä videota ei saa Hakapaimenen toiveesta julkaista, joten en pääse jakamaan eilistä onnistumista kanssanne.