Lampaat kakkii opaskirjoja

Ajelin kolmatta kertaa vehmersalmelle, paimennustaipumustestiin, joskin tällä kertaa mukana oli eri koira kuin kahdella ensimmäisellä kerralla. Aikaisemmista käynneistä voit lukea  Täältä ja Täältä. Plakkarissa oli siis kahdelta kerralta tulos ”suositellaan uudelleen testattavaksi”.  Diesel on hyvin erityylinen koira kuin mitä Bolt oli, mutta kyllä mua silti jännitti testiin lähteä. Jos tämä ei menisi läpi, tuskin ajelisin enää ikinä Vehmersalmelle.

Tämänkertainen matka siis starttasi Vierumäen matkakeitaalta, jossa ahtauduimme autoon Katin ja Sannan sekä Dieselin, Olgan ja Tuiskun kanssa. Perillä Tiirantuvilla meitä odottivat vielä Saija, Nacho ja Loco. Diesel, Olga ja Tuisku ovat Elopellon J-pentueesta, ja edustaat 75% tuosta pentueesta. Kiva oli siis päästä reissuun ja näkemään näin laaja otanta yhdestä pentueesta.

Olga ja Diesel. Kuva Kati Kontula 

Ajelimme Tiirantuville asti ilman pysähdyksiä, ajatuksena, että olisimme perillä sen verran ennen pimeää, että koirat ehtisivät rallaamaan pitkin pihaa ja malttaisivat sitten yöllä nukkua. Perillä mökillä meitä odotti lähes valmis sauna, mihin siirryimme vaihdettuamme ensin hieman kuulumisia. Ja tiedättekö, yhtään ei tarvinut jännittää tulisivatko koirat toimeen vaikka omat ihmiset eivät olisikaan vieressä vahtimassa. Kolme urosta ja kaksi narttua, eikä mitään ongelmia sulautua yhdeksi laumaksi. Kyllä mä niin tykkään tästä rodusta!

Ilta hujahti kuin siivillä saunoessa ja grillatessa, ja pian olikin jo aika ruveta unille, jotta pääsisi ylös aamulla klo 5.45. Aamulla syötiin pikaisesti aamupalat ja laitettiin mökki kuntoon, tienpäälle lähdettiin jo klo 6.45, sillä matka-aika testipaikalle oli hieman alta tunnin. Testipaikalle kun päästiin kävimme ilmoittautumassa paikalle saapuneiksi ja hetken odoteltuamme meille arvottiin koenumerot. Diesel sai numeron 3, ja kun testin alussa oleva sosiaalisuus-osuus suoritettiin 5 koiran ryhmissä, pääsi samaa ryhmään Olga-sisko numerolla 1.

Testattava olleet Elopellon koirat sekä taustajoukkoina ollut Lysti. Kuva Kati Kontula 

Tuomarinpuhuttelussa Maija-Liisa Pasanen kertoi hieman siitä, mitä on tulossa ja lupasi ohjeista ameitä niin, että ohjaajat eivät sössi koiriensa testejä. Kovin oli rempseän oloinen tuomari, mikä helpotti omalta osaltaan jännitystä.

Ensin siis testattiin onko koira lähestyttävissä, tuomarina toiminut Maija-Liisa Pasanen kävi rapsuttelemassa Dieselin ja kyseli harrastuksista samalla kun Mari tarkisti sirun. Siitä sitten lähdettiin kiertämään neljä muuta koiraa, minkä jälkeen käveltiin muusta laumasta poispäin, päästettiin koira irti ja katsottiin, että koira pysyi kuulolla ja tuli pyydettäessä kytkettäväksi. Tässä osuudessa Diesel mutusteli onnessaan lampaan kakkaa, ja bongasipa tuo lampaatkin aitauksesta. Taisipa ihan kuonokosteuksen päässä käydä laumaa ihmettelemässäkin ennen kuin säntäsi kutsustani perääni. Hyvin meni tämä osio, enkä tätä osuutta ennalta jännittänytkään sillä tiedän Dieselin olevan kuulolla.

Seuraavaksi sitten odoteltiin omaa vuoroa lampaille. Kun meidän vuoro koitti, siirryttiin pyöröaitaukseen, missä lauma odotti. Portin mentyä kiinni päästin Dieselin irti. Hetken Diesel katseli lampaita, ja kun tuomari lähti lauman edelle ja mun piti jäädä Dieselin kanssa lauman perään, jäi Diesel mutustamaan kakkaa ja katselemaan lampaita. Muutaman suullisen Diesel popsi, ja sinä aikana mä jo kävin mielessäni kuinka Diesel vain mutustelisi kakkaa eikä lähtisi paimentamaan ja me poistuttaisiin testistä lausunnolla ”suositellaan uudelleen testattavaksi”. Mutta vielä mitä! Ihan kuin Diesel olisi ohjekirjan lukenut kakkaa popsiessaan ja lamppu syttyi pienen pojan päässä.

Diesel kulki lauman perässä, ja pian se huomasi liikuttelevansa laumaa. Hirveän kivaa oli kulkea ensin lauman takana ja siirtyäkin sitten lauman edelle, jolloin lauma pysähtyi. Innostuipa pikkujätkä juoksuttamaan laumaa laukalla kierroksen verran pyöröaitauksessa ja ai että, miten lystiä oli, kun yksi lammas eksyi laumasta. Hurjalla kyydillä pyrki Diesel kasaamaan eksyneen takaisin laumaan. Ja sen verran meinasi meno äityä villiksi, että piti kertoa Dieselille, ettei tämä rallattelu ole se, mitä nyt ollaan tekemässä. Pian päästiinkin jo kulkemaan niin, että mä kuljin tuomarin kanssa lauman edellä ja Diesel toi yksin laumaa perässä. Tää oli kyllä aivan mahtava kokemus itselle huomata, miten toi pienikoira syttyi ja rupesi ymmärtämään asioita. Aivan toisenlainen kokemus lampailta kuin pari vuotta sitten.

Häntä tötteröllä Diesel poistui pyöröaitauksesta ja pian saatiinkin jo arvostelulomake, jolla saatiin oikeus lisätä Dieselin nimen eteen koulutustunnus PAIM-T. Alla vielä arvostelu.

Ja kun Dieselin sisaruksista myös Olga ja Tuisku suorittivat testin hyväksytysti (ja Olga näytti vieläpä siltä kuin olisi aina paimentanut!) oli kiva lähteä kotimatkalle. Elopellon kasvatteja testissä oli kaiken kaikkiaan 6, joista 5 saavat käyttää nimenä edessä koulutustunnusta PAIM-T ja yksi suositeltiin uudelleen testattavaksi. Aivan mahtava päivä hyvässä seurassa ja katsellen erilaisia suorituksia lampailla. Schapeja testissä oli peräti 12 kappaletta, mikä oli aivan mahtavaa. Sai todellakin hieman tuntumaa siihen, miten erityylisiä paimenia schapetkin voivat keskenään olla.

Kuva Kati Kontula 

Kuva Kati Kontula 

Kiitos ja kumarrus niin matkaseuralle kuin seuralle perilläkin! Pitänee kehitellä ens vuodellekin jotain kivaa J