Agilityn SM kisat 2019

Satiin SM-nollat kasaan jo hyvissä ajoin ennen kisoja, joten suuntasimme viikonlopuksi Vantaalle nauttimaan agilitysta ja hyvästä seurasta. Perjantaina olisi ollut tarjolla jo etkot, mutta Saden tuntien, jätin kisat suosiolla niihin ”merkitseviin” startteihin, eli lauantain yksilöihin ja sunnuntain joukkuekisaan. Ihan hyvä päätös kelienkin puolesta, sillä perjantaina tuli vettä taivaan täydeltä.

Lauantaina meidän rataantutustuminen oli toisessa vuorossa, eli klo 10.00. Sää oli mukavan aurinkoinen ja lämmin, ja vaikka kisat käytiin elokuun lopussa, hyvin trakeni juosta t-paidalla. Jopa lyhyemmillä punteilla olisi tarjennut juosta, mútta en uskonut, että keli olisi oikeasti niin lämmin.

Rata oli Suomalaisen Jarin käsialaa, ja profiililtaan oikein mukava. Rataantutustumisen perusteella pidin haastavimpana kohtana loppusuoraa, jossa keppien jäljeen piti mennä ansaputken ohi hypylle 20. Muutoin oikein meille sopiva rata; muutama takaakierto ja muuten sai vain edetä.

Suomalaisen Jarin rata, SM2019 medien karsintarata

Rataantutustumisen jälkeen lähdin hakemaan Sadea kohti kenttää. Aikaa riitti vielä pieniin lämmittelyihin sekä muutaman lämppähypyn ottamiseen käännöksineen. Siitä sitten karsinaan odottamaan omaa lähtövuoroa ja keräämään jännitystä. Liikkeelle lähdettiin melko lentävällä lähdöllä, mitä sitä istuttamaan vaan siksi ”että niin kuuluu tehdä”, kun rataprofiili suosi lentävää lähtöä.

Esteelle 3 otettiin mielestäni pienimuotoinen kaarros, olisi pitänyt huikata Sadelle hieman aiemmin, että putkelta tullaan kääntymään. Varsinaista putkijarrua ei tohon mun mielestäni kannattanut tehdä, mutta pieni informointi olisi toki voinut olla paikallaan. 10 putkesta tullessa mun aurinkolasieni sisään eksyi amppari, mitä yritin puhallella pois samalla, kun matka jatkui renkaan kautta eteenpäin. Hypyllä 17 olin aavistuksen myöhässä, ja etukäteen suunnittelemani puolenvaihto ennen hyppyä 18 jäi tekemättä, joten jouduin Saden kierrättämään kepeillä kauemman siivekkeen kautta (olisin toki voinut leikata hypyllä takaakin, mutta siinä oli mielestäni liikaa riskejä). Kepeiltä matka jatkui varmasti ohi ansaesteen aina maaliin asti.

Toista kertaa yksilö SM-kisoissa ja toistamiseen karsintaradalta nolla. Jes! Valitettavasti meidän vauhti ei kuitenkaan riitä lähellekkään kärkeä, joten aikavertailulla jäätiin toistamiseen ulos finaalista. Parhaamme tehtiin, ja se riitti tällä kertaa sijaan 60./198. Loppupäivä nautittiin hyvän agilityn seuraamisesta ja kannustettiin seurakavereita sekä tuttuja. Medin finaalirata oli Jocke Tangfeltin käsialaa ja radalle olisi ollut todella kiva päästä testaamaan, miten siitä olisimme suoriutuneet! Onneksi me voidaan kyseinen rata rakentaa treeneihin :D

Kuva: Kuvauksellista photography

Kuva: Kuvauksellista photography

Kuva: Kuvauksellista photography

Kuva: Kuvauksellista photography

Toi kolmas kuva on mun mielestäni aika upea! Siitä (samoin kyllä myös vikasta kuvasta) näkee, ettei Sade jätä yhtään liikaa tilaa itsensä ja riman väliin. Juuri tarpeeksi ettei rimat kolise, mutta yli pääsee.

Sunnutaina joukkuekisan karsintaradasta vastasi Arto Laitinen. Tämäkin rata tuntui tutustuessa oikein mukavalta, eikä siinä olisi pitänyt olla yhtään tekemätöntä paikkaa. Mutta toisin kävi. Alkurata sujui oikein mukavasti, mutta kepeille tultaessa Sade taisi potkaista varpaansa keppien alametalliin seoten samalla rytmistä. Ei muuta kuin kepit alusta ja matka jatkui. Putken 12 jälkeen oli takaakierto, mikä on yleensä meidän vahvuus. En tiedä mitä mä siinä oikein tein, mutta onnistuin saamaan Saden suoraan hypylle, eli radalta meille hylätty tulos. Ikävää, mutta rata tuntui muuten todella mukavalta ja Sade teki kivasti töitä :)

Lopulta meidän joukkue oli tuloksella 15 sijalla 13., eli niukasti ulkona finaalista. Jää vähän ensi vuodelle petrattavaa! Finaalirata olisi ollut Sari Mikkilän käsialaa, mutta nyt koska finaaliin ei ollut asiaa, päästiin aikaisemmin kotimatkalle.

Kuva: Marin Jarno

Kuva: Marin Jarno

Lauantaina käytiin Dieselin kanssa shoppailemassa kisa-alueelta tasapainutyyny sekä neljä puolipalloa. Sunnuntaina kotiinpäästyä oli jo pakko hieman naksutella ja testata, mitä näillä uusilla leluilla voidaankaan tehdä. Aloitin ihan naksuttelemalla, jos Diesel vie takajalkoja tasapainotyynylle. Ensin poika tarjosi etutassuja tyynylle (tää on ainoa liike, mitä ollaan aiemmin tasapainotyynyllä tehty), mutta todella nopeasti lähti takajalatkin hakemaan tyynylle. Pian päästiinkin jo lisäämään haastetta laittamalla tasapainotyynyn lisäksi lattialle kaksi puolipalloa. Ja nopeasti päästiin tässäkin tilanteeseen, että takajalat on tyynyllä ja etujalat puolipalloilla. Näillä on hyvä jatkaa jumppaamista samalla kun odotellaan syksyn lähestyviä sateita :)