Mun fiilikset tokoa kohtaan on heitelleet vuoristorataa. Hetkittäin
se on hirveän kivaa, ja suunnittelen treenaavani koirat kisakuntoon.
Seuraavassa hetkessä toko onkin kaikkea muuta kuin kivaa, ja en ikinä aio
startata koirieni kanssa kisoissa. Tämä heittelehtiminen johtuu varmasti
osittain siitä, että en ole ikinä kouluttanut tokokoiraa, joten koen, että en
osaa. En osaa pilkkoa liikkeitä tarpeeksi pieniin paloihin. En osaa vaatia
oikeita asioita. Enkä osaa keskittää huomiotani niihin liikkeen oleellisimpiin
asioihin.
Fiilisten vaihteluun vaikuttaa toki myös se, miten treenit
on menneet. Pari viikkoa sitten Sade pääsi treeneihin tuuraamaan Bolttia, ja
etukäteen oletin, että kovinkaan moni liike ei tulisi olemaan täsmällinen tai
semmoinen kuin toivoisin. Ja vielä mitä. Sade teki äärettömän täsmällistä työtä
ja se into, millä Sade työskenteli. Esimerkiksi luoksetulosta saatiin Jaloselta
palautetta, että voi kun kaikki koirat tekisivät luoksetulon aina tuolla
innolla, ja tuolta sen kuuluu näyttää. Myös liikkeet, joita Sade ei ole
harjoitellut kuin ehkä kerran arviolta vuosi sitten, sujuivat yli odotusten
kuten kaikki muukin. Tuona hetkenä hetkellisesti jo harkitsin, että treenaisin
Saden kisakuntoon. Aika monta liikettä olisi jo hallussa..
Samat fiilikset Boltin kohdalla. Olemme käyneet Boltin
kanssa tämän kevään Jalosen Mikan tokotunneilla. Mikan kanssa ei opetella monotonisesti
kilpailuliikkeitä, vaan tehdään paljon liikkeitä tukevaa työtä. Tehtäviä,
joissa koira joutuu kuuntelemaan, eikä voi vain suorittaa ”näin tää aina menee”
–fiiliksellä. Toisinaan treenit menevät loistavasti, ja toisinaan tuntuu, että
Bolt ei tee muuta kuin kerää kierroksia muista koirista. Paljon se on kuitenkin
mennyt eteenpäin ja tykkään kovasti sen tavasta tehdä töitä, silloin kun se
keskittyy.
Kummankin koiran kanssa mun kompastuskiveni on nouto. Ja
siinä vielä nimenomaan se kapulan pitäminen siihen asti, että annetaan lupa
irrottaa. Sanon, että tämä on mun kompastuskiveni, sillä en epäile hetkeäkään
etteivätkö Sade ja Bolt selviäisi noudosta ja ALOn pidosta, jos joku osaisi
liikkeen heille opettaa.
Tiistaina oltiin Boltin kanssa Mikan tokotunnilla ja
ulkokentällä. Päästiin testaamaan uutta tapaa noutokapulaan. Kapulan päässä oli
naru, ja ”ankkuri”. Eli nyt jos Bolt korjaisi otettaan tai rupeaisi kapulaa
jäystämään tippuisi se heti suusta. Tovi meni, kun Bolt seuraili ja ihmetteli
ankkuria. Pian äijä kuitenkin rohkaistui ja päästiin tekemään ”pidä”. Ja
hienosti tuo nuori mies piti kapulaa ja veti ankkuri perässään! Kerrankin
Boltilla oli nätti oti kapulasta. Yleensä kun sen tavoitteena on saada kapula
takahampaiden väliin ja mahdollisimman kuuluva rasahdus kapulasta.
Mistä mä saisin kunnon tuntuman liikkeiden tekemiseen ja
opettamiseen? Ja fiiliksen pysymään korkealla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti