13. kesäkuuta 2015

Perjantai-illan tokoilut

Sade oli tällä kertaa mukana tokotreeneissä, sillä meillä on haasteita perusasennon ja seuruun kanssa. Kyllähän Sade siis tulee pa:han ja seuraa, mutta pa on väljä ja jää taakse ja seuruu puolestaan on väljä ja edistää. Näihin lähdettiin siis hakemaan ensisijaisesti apua.

Kolmen vuoden aikana olen opettanut Saden hyvin tehokkaasti väärään pa:han. Mun namikäden paikka on ollut niin persiillään ettei siitä voi tulla muuta kuin huono. Nyt lähdetään korjaamaan sivulle tuloa ottamalla nami taas käteen ja auttamalla koira oikealle paikalle. Eli nami vasempaan käteen ja koiran kiertäessä selän takaa sivulle otetaan kuonosta "koppi" ja nostetaan rannetta korostetun edessä omaan linjaani nähden. Näin saadaan Saden pa korjattua.

Kamala miten vaikeaa toi ranteen nostaminen oli! Siis ranteen nostaminen ei itsessään ole haastavaa, mutta kun se ranne pitäisi pitää vielä suorassa. Mulla käänsi ranne 99% kerroista aina ulospäin, jolloin Sadekin jäi aina vinoon. Niin ja se korostettu eteentuonti että saataisiin Sade pois selän takaa.. Huoh. Nyt mä niin ymmärrän Mariaa, joka on aiemmat treenit kamppaillut ton ranteen kanssa. Ja sen ettei käsi saa karata kauas vartalosta. Tää on niin hankalaa! :D

Enää en pysty muistamaan, mistä meille tuli puheeksi sivulle tuleminen pyörähtämällä vasemmalla. Ollaan tätä siis vähän treenailtu rallya varten käskyllä "viereen". Ja tässä Saden pa on paljon suorempi! Niinpä ruvetaan nyt treenaamaan tästäkin vahvempaa, jotta päästään hyödyntämään. Eli nami käteen ja hetsaamaan peruutellen, tästä vaihdetaan suunta eteenpäin ja käsketään viereen. Niin, ja taas päästään nostamaan rannetta :D Nää ei oo nyt mistään muusta kiinni kuin että tehdään toistoja. Saden pa saadaan varmasti suhteellisen vähällä työllä kuntoon ja siitä päästään sitten korjaamaan seuruutakin askel askeleelta.

Manailin Saden haluttomuutta edes koskea noutokapulaan Mirvalle, ja niinpä jouduin sitten näyttämään mitä tapahtuu, kun tarjoan Sadelle kapulaa. Kiinnihän se nappasi! Piru vie, ja mä kun niin olen koittanut saada Sadea ottamaan kapulan suuhun ja saanut sen yhtä kertaa lukuun ottamatta vain nuolaisemaan kapulaa. Nyt saatiin sitten apuja tähänkin. Pidän ensin omia bileitä kapulan kanssa, jotta saadaan siitä kiinnostava ja tavoittelemisen arvoinen, tämän jälkeen kapula Saden eteen ja heti kun ottaa kiinni kapulaan "JES" ja heti perään "irti" ja bileet. Kun tämä kapulan suuhun ottaminen alkaa sujua aletaan koskemaan Saden poskiin, leukaan yms. ja samalla voidaan vaikka askeleen verran peruutellakin. Nyt sitten lähdetään näillä vinkeillä rakentamaan halua ottaa kapula suuhun :)

Boltin kanssa jatkettiin taas leikkimisen treenaamista. Tavoitteena on, että Bolt haluaa lelun. Välillä sitten lelu lentää ja sillä leikitään, ja välillä lelu menee piiloon ja sen saa uudelleen vasta tekemällä töitä. Mirvalta tuli hyvä huomio siihen, että mun pitäisi leikittää Bolttia enemmän itseni sivulla tai jopa takana, että se uskaltaisi tulla röyhkeästi haastamaan ja tavoittelemaan lelua. Nyt se on niin kovin kiltti <3 Niin, ja ikinä en saisi työntää lelua Boltille vaan viedä aina saaliseläimen tapaan poispäin.

Kapulatreenit jatkuivat myös Boltilla ja kaava oli täysin sama kuin Saden kanssa, joten en sitä tähän uudeleen enää kirjoita. Bolt teki myös louskutus-harjoitukset taas, eli Mirva seisotteli ja haukutti Turoa meidän edessä ja Bolt sai louskuttaa niin kauan kuin halusi. Muutaman louskutuksen jälkeen Bolt kääntyi kuitenkin tarjoamaan kontaktia ja malttoi tehdä mun kanssani töitä. Hetkittäin piti silti vielä kääntyä louskuttamaan, mutta ihanan nopeasti Bolt palasi tarjoamaan kontaktia. Tässä on niin huima kehitys ekaan kertaan, jolloin Bolt louskutti lähemmäs 10 minuuttia ennen kontakin tarjoamista. Tätä lisää, niin ehkä mulla on joskus vielä koira, jonka ei tarvi louskuttaa jokaiselle vastantulijalle!

Boltissa on muutenkin huima kehitys ekaan kertaan, jolloin suurin osa treenistä meni siihen, että Bolt haahuili. Nyt se leikkii jo paljon paremmin mun kanssa ja on kiinnostunut musta. Puhutaan kuitenkin vielä kuukausien työstä ton leikin saralla, ennenkuin voin kuvitella, että osataan oikeasti leikkiä niin, että sillä saadaan Boltille kunnon tahtotila työskennellä mun kanssani.

Kotiläksyiksi saatiin paitsi koirien kanssa treenittäviksi ylempänä kuvattuja harjoituksia myös tehdä tilanne-check siihen, mitä nyt saataisiin ALOssa pisteitä. Hirveän hankala miettiä, mitä pisteitä tuomarit antaisi, vaikka koittikin lueksia noita ohejita siitä, mihin liikkeesä kiinnitetään huomiota. Tiedän pisteyttäneeni osan liikkeistä liian lepsusti, mutta tosta saa nytkin hyvän kuvan sen suhteen, mitkä liikkeet ovat suhteellisen hallussa ja minkä kanssa tarvitsee tehdä eniten työtä. Lisäksi Mirva toivoi, että miettisimme realistisesti, milloin voisimme omasta mielestämme olla kisavalmiita. Saden kanssa kisoihin voisi tähdätä jo syksyllä ja realistista olisi, että voisimme saada ykköseen vaadittavat pisteet. Boltin kanssa ei ole puhettakaan, että syksyllä voisi edes unelmoida vielä kisoista. Luulen, että Boltin kanssa realistista voisi olla kisojen korkkaaminen kesän/ syksyn 2016 aikana. Boltin saisi varmasti tekniikoilta kisavalmiiksi jo kevääksi 2016, mutta tämä työstetään nyt huolella ja rakennetaan kunnolla toi halukkuus työskennellä yhdessä. Takoituksena siis ettei kisoissa tarvitse pelätä, että koira lähtee haahuilemaan tai unohtuu unelmoimaan kesken kehän :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti