Koirakahvila ja uiskentelua

Treffattiin pitkästä aikaa Saden koirakaveri Haikua lounaan merkeissä koirakahvila Vainussa. Bolt pääsi viimein vierailemaan koirakahvilassa - eihän tässä ole ollut tarkoitus käydä siellä kuin viimeiset 6 viikkoa. Ennalta odotin ettei Bolt malta istua hetkeäkään paikoillaan vaan säntäilee ja poukkoilee edestakaisin, mutta liekö syynä keli vai isompien koirien malli, niin nätisti pikkuvesseli makoili isompiensa kanssa meidän nautiskellessa kalakeittoa.

Bolt esitti itsestään hyvin rauhallisen puolen, joten pitänee poiketa toistekkin koiruuksien kanssa kahville :) Sade kun on jo konkari ihmistenkeskellä liikkumisessa ja malttaa pidemmätkin kahvittelut odotella jaloissa<3

Aurinkoisen kesäpäivän kunniaksi lähdettiin vielä uittamaan koiria. "Uittopaikalla" oli muitakin koiria, mutta vaikka veteen meno paikka oli pieni, mahtuivat kaikki sulassa sovussa kahlailemaan ja uimaan :) Sade kahlaili ja innostui lähes jopa uimaan keppejä noutaneen koiruuden vanavedessä. Bolt meinasi ensin ettei hän ainakaan tassujaan kasta, mutta lopputuloksena mulla oli kuitenkin kotiin viemisinä kaksi märkää koiraa :D

En siis ehtinyt nähdä tipahtiko Bolt veteen (vettä oli 5 cm, minkä jälkeen pudotus ja vettä ehkä 15 cm ) vai menikö uteliaisuuttaan syvemmälle, mutta sieltä se tuli kohti rantaa, kun katseeni sen tavoitti. Kertaalleen Bolt ainakin veti pieneltä kiveltä tyylikkäästi naamalleen veteen ja kaikki otsatukka liimautui silmille. Bolt oli silminnähden hämmästänyt eikä taatusti nähnyt mitään ennen kunnon ravisteluita :D

Mun murut kutistuivat kyllä kumpikin onnettoman pieniksi rääpäleiksi tolla uintireissulla, mutta hyvin ehtivät kuivahtaa jo kotimatkalla.

P.S. Käytiin tänään aamulla punnaamassa Bolt ja pikkujätkällä oli jo hurjat 6,8 kiloa painoa!

Meijän koiratreffiläiset ei oikein tahtoneet samaan kuvaan :D

Koiravapaa viikonloppu

Vaikka noiden meidän turrien kanssa on ihanaa touhuta ja olla, on silloin tällöin kuitenkin tervetullutta vaihtelua hetki ilman hännän huisketta. Mulla oli nyt piiitkästä aikaa täysin koiravapaa viikonloppu :D Pe-la yön mun vieressä nukkui kyllä vielä Tara, mutta lauantai aamuna, kun pääsimme aloittamaan polttarien viimehetken valmistelut (kaupassa käynnin yms) sekä itse polttarit, unohtuivat koirat. Meillä oli siis tyttöjen viikonloppu rakkaan ystäväni polttareiden merkeissä :)

Juhlakalumme haki avomersu, joka toi sankarin hyppyrimäkien juurelle huipulta laskeutumista varten. Meitä laskeutui viisi tyttöä ja rehellisyyden nimissä jännitys oli käsin kosketeltavissa :D 65 metriä vaijerin varassa on aika paljon varsinkin, kun tuolta ylhäältä katsoo!! Omalle lievälle korkeanpaikan kammolleni kyseinen suoritus oli totaalisesti itseni ylitys. Se tunne, kun tuolta ylhäältä piti tulla ikkunasta ulos ja pyöräyttää itsensä siitä ikkunalaudalta köysien varaan seinälle.. Huh! Polttarisankarillamme puolestaan huimasi harvinaisen vähän päätä ja tyttö senkuin meni ilman mitään vastarintaa naama kuin auringon nielaisseena :D

Laskeutumisen jälkeen laittauduimme hipeiksi kukkanauhoinemme ja suuntasimme kohti keskustaa kyselemään Kumman Kaa -kysymyksiä, myymään sukkanauhoja sekä pitämään hauskaa. Sateinen sää vaikutti kyllä selvästi siihen ettei keskustassa ollut juurikaan ihmisiä emmekä voineet mennä Pikku Veskun rantaan piknikille, mutta muutoin päivä oli kyllä hyvin onnistunut. Lopuksi kävimme vielä etsimässä ABC:lta neuvoja hyvää avioliittoa varten ja lähdimme suuntaamaan kohti varaamaamme mökkiä.

Mökillä suuntasimme morsiussaunaan, nauttimaan runsasta illallista, jatkamaan morsiammen tehtäviä, nauttimaan hyvästä seurasta sekä nauramaan. Loistava ilta ja tuleva morsiankin vaikutti hyvin tyytyväiseltä - vielä aamullakin! :D

Bolt 12,5 viikkoa

Vastahan tuo meidän pikkujätkä oli vauvalta tuoksuva pieni pallero, mikä mennä viipotti lyhyillä jaloillaan minkä ennätti. Nyt Bolt on jo yhtä jalkaa; solakka nuorimies minkä kropassa ei ole enää tietoakaan vauvamaisesta pyöreydestä. Ja alkaa menokin olla sen mukaista, että meijän vauvasta kuoriutuu nuori koira ihan pikkupennun sijasta, vaikka minähän en sitä toki vielä myönnä ;)

Tällä viikolla Bolt on ensimmäistä kertaa hypännyt sohvalle, joskin taisi suoritustaan vielä niin kovasti itsekin ihmetellä ettei ole toiste hypännyt - vielä. Eilen aamulla se tuli kovalla vauhdilla makuuhuoneeseen ja ponkaisi sänkyyn täysin ilman apuja antamaan märkiä ja rakastavia pusuja koko naamalle :D Useimmiten Bolt kuitenkin tyytyy vielä nousemaan sängynreunaa vasten kurkkimaan, joko ollaan H:n kanssa hereillä :)

Pienen tutkimustyön tuloksena olen keksinyt, miksi Sade herää aina keskellä yötä halailemaan. Tai ainakin kuvittelen keksineeni tälle syyn :D Saden halailu ajoittuu aina samoihin hetkiin, kun Bolt heräilee ensimmäisen kerran yöllä. Jos nousen tuolloin viemään Boltin ulos on aamulla todennäköisesti kuivat lattiat ja paperit, kun taas jos vain Sade rapsutan ja käsken takaisin nukkumaan on aamulla pissaa sielä täällä ja tuolla. Eli mun tuloksena on, että Sade herättää mut käyttämään Boltin pissalla :D Aivan varmasti, vai mitä ;)

Tässä on jokunen kuva, otettu noin 1½ viikkoa sitten:

Tässä kuvia viikonlopulta eli ½ viikkoa sitten:

Ja tässä tänään otettuja. Liekö tuo ympäristö ja vauhti, mutta näissä tän päiväisissä näyttää omaan silmään entistä hontelommalta :)

Pohjanoteerausten viikko

Huh, onneksi tämä viikko alkaa vedellä viimeisiään! Oli nimittäin sen verran hirveä viikko, etten ihan heti halua toista samanlaista :D Kyllä Sade palautti mut oikein kunnolla maanpinnalle siitä, ettei todellakaan ole vielä valmis koira millään saralla vaan NUORI nartunalku.

Oltiin helatorstaina parin tunnin agitreeneissä ja paikan päällä minulle selvisi, että treenipaikka onkin ulkokenttä ja yllättäen taivaalta satoi vettä. Treenit meni päällisin puolin ihan ok ja ainakin oppia tuli niin paljon, kuin vain kykeni sisäistämään. Nappulan vire ei vain oikein ollut kohdillaan, liekö syy ihan vain viikossa vai siinä, että tämän viikon meillä oli Tara juoksuhoidossa.. No Sade kuitenkin haahuili pitkin treenikenttää omalla vuorollaan ja keskittyi laidalla oleviin koiriin, mikä on hyvin poikkeuksellista sille, kun kyse on agitreeneistä. Myöskään meidän yhteistyö ei ollut aivan niin hienoa, kuin se parhaimmillaan on ja näytettiin vieraalle ohjaajalle se meidän kaikkea muuta kuin paras osaaminen. Onneksi me ei oteta tuota treenaamista liian vakavasti :)

Perjantaina mentiin sitten tokon möllikisoihin, sillä olin meidät sinne jo aikaa sitten ilmoittanut. Koko viikon hukassa ollut kontakti hirvitti jo etukäteen, mutta ajattelin Saden kuitenkin selviytyvän ihan hyvin mölliluokan liikkeistä. Etukäteen jopa iloitsin suunnattomasti siitä, että saimme kerrankin mukaamme H:n, joka lupasi kuvata meidän suorituksemme.

Vaan tuo ilo oli aivan liian ennenaikaista. Video löytyy, mutta sitä en kyllä kuitenkaan tänne laita. En nyt, kun meidän koe meni kaikkella muulla tapaa kuin Saden yleensä ylläpitämällä tasolla. Sade kiinnitti koko ajan huomiotaan kentän laidoille eikä ottanut kontaktia koko kokeen aikana vaikka yritin kaikkeni. En tiennyt kokeen aikana pitäisikö itkeä vai nauraa, sillä luoksepäästävyyttä vaille kaikki meni pieleen.

Luoksepäästävyydestä siis napsahti 10, mutta siihen ne kympit sitten jäikin. Paikalla makaamisesta tuli 8, Sade ennakoi perusasentoon palaamisen ja nousi siis viereeni ennen kuin ehdin antaa käskyn. Tämä on kyllä ollut meillä haasteena muutenkin, mutta aika hyvin tämän ongelman kuvittelin jo selättäneemme.

Seuraaminen kytkettynä 5,5 pistettä tuli säälistä. Sade seurasi metrin päässä sivulla, haahuili käännöksissä ja istui sivuun perusasennot. Sama oli myös taluttimetta seuraamisessa, mutta tässä lähtö oli kuitenkin parempi, joten pisteiksi tuli 6. Näissä liikkeissä kyllä näki, että kyseessä oli mölliluokka, sillä itse olisin antanut meidän suorituksista 0.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli 5, Sade meni maahan vasta toisella käskyllä ja useamman askeleen jälkeen. Myös seisominen seuraamisen yhteydessä oli kummallisen hankalaa ja pisteiksi tuli 7. Kummassakin liikkeessä kontakti puuttui täysin eikä Sade seurannut toivotulla tavalla.

Luoksetulo oli Sademainen 9,5; hirveää kyytiä mamman luo :D Tuomari tosin nauroi, että muutoin olisi ollut täysi 10, mutta tämänkin pa:n päätti sitten istua vinoon..... Estehypystä pamahti täysi 0, Sade meni esteelle mutta kääntyi ympäri hyppäämisen sijaan ja loppu olikin yhtä pelleilyä. Huoh!

Kokonaisvaikutuksesta saatiin 8, mitä en vieläkään ymmärrä :D Tuomari totesi, että paljon on tekemistä, mutta koira oli koko ajan kuitenkin hallinnassa eikä pelkoa kehästä poistumisesta ollut. Koira teki myös sen mitä teki niin iloisesti... Lopputulos oli siis 129,5 pistettä.

Ja Bolt. Ei meidänkään viikko ehkä parhaimmasta päästä ollut :D Reipas poika oli rokotuksia hakiessa eikä yhtään ihantanut, mutta kotona onkin sitten ollut totaaliriiviö. Jätkä keksi repiä meidän sängynreunan verhoilut. Nyt pitääkin sitten kehitellä siihen jtn niin pahan makuista, ettei toiste koske :)

Tässä muutama kuva ennen möllikoetta.

Luonnetesti

Käytiin Saden kanssa eilen luonnetestissä. Sain noin viikkoa ennen testiä selville, että testi olisi suotavampaa tehdä hieman varttuneemman koiran kanssa, mutta sille ei nyt tässä kohti enään mahtanut mitään..

Itseäni kiinnosti lähinnä se, miten Sade reagoi, jos joku oikein uhkaavasti lähestyy, sekä se kuinka nopeasti uhkaavasti lähestynyt päästetään rapsuttelemaan. Paljon saatiin mielenkiintoista tietoa, joten olen tyytyväinen, että kävimme :)

Tuomarin suomentelujen jälkeen minulle jäi testin osa-alueista seuraavanlainen kuva:

Ensimmäinen osa, toimintavarmuus, oli Sadelle haastava (-1, pieni). Tämä osio meni aivan toisin, kuin olisin Saden tuntien ennakoinut. Sade pelkäsi kelkkaa, mikä lähestyi rämisten kyydissään "joku". Oletin Saden tulevan suhteellisen pian tulevan katsomaan kelkkaa, mutta Sade olikin toista mieltä -tuota en tule katsomaan! Lopulta Sade tuli kuitenkin haistelemaan kelkan matkustajineen ja totesi ettei se ollutkaan aivan niin pelottava. Pimeässä huoneessa Sadella meni tovi löytää minut vaikka siellä pyörikin. Saden tyyli pimeässä huoneessa oli ehkä enemmän "ei löytynyt, joko mennään pois?". Tuomari jätti minut käsitykseen, että tämä osa-alue voi hyvin "parantua" koiran Saadessa ikää ja kokemusta sekä sitä kautta itsevarmuutta.

Toinen osa, terävyys, oli Saden vahvuuksia (+3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua). Saden ollessa seinään kytkettynä ja minun ollessani nurkan takana oli Sade kertonut haukullaan uhkaavalle lähestyjälle ettei kannattaisi lähestyä. Hyökkääjän ollessa noin puolen metrin päässä loppui Saden haukku ja tuomari totesi, ettei tarvinnut pelätä rapsuttaessa saavansa hampaista.

Kolmas osa, puolustushalu, meni samaan kastiin 2. osan kanssa (+3, kohtuullinen, hillitty). Sadelta löytyi halua puollustaa mua, vaikka hetkittäin hirvittikin niin, että tuntui turvallisemmalta haukkua hieman hyökkääjästä ohi. Sade kuitenkin tarkkaili tiiviisti hyökkääjää eikä ollut yhtään agressiivinen hyökkääjän ottaessa hupun pois päästään ja tullessa rapsuttelemaan.

Neljäs osa, taisteluhalu, mitattiin ymmärtääkseni hyvin pitkälti testin alussa, kun tarkoituksena oli saada Sade leikkimään ja kiskomaan lelua tuomarin kanssa (-1, pieni). Sade makoili maassa ja läähätti seuraten katseellaan tuomarin leikittämisyrityksiä. Lopulta tuomari otti esiin vinkuvan lelun, mikä yleensä laukaisee Saden leikkisyyden, mutta tällä kertaa tuloksena oli katselun jatkaminen :D noh, ei aina voi haluta leikkiä!

Viides osa, hermorakenne (+1, hieman rauhaton). Jos ymmärsin tuomarin suomennoksen arvosteluihin oikein, on tämäkin osa sellainen, mikä voi "kehittyä" koiran saadessa lisää elämänkokemusta. Tuomari totesi Saden olleen hieman rauhaton, mutta pystyneen hyvin keräämään aina itsensä ja selviytyvän stressaavista tilanteista.

Kuudes osa,  tempperamentti (+3, vilkas), jäi minulle hieman auki sen puolesta, että mitkä testin osista mittasivat tätä. Tuomari totesi vain Saden olevan vilkas, mutta nyt jäi minulle epäselväksi, että mitä tällä tarkoitetaan... Luonnetta tuolta tytöltä kyllä löytyy sekä arjessa tuota temperamenttia, että allekirjoitan kyllä tämän :)

Seitsemäs osa, kovuus (+1, hieman pehmeä), on minulle myös hieman epäselvä sen suhteen, mitä sillä tässä testissä tarkoitetaan. Muualla olen kyllä pistänyt merkille ettei Sade ole kovin kovapäinen tai muutoinkaan hankala koulutettava ja monesti olenkin ajatellut sen olevan pehmeä. Tämä on kyllä enemmän tämmöinen oma mutu ollut, mutta eivätköhän tuomarit osaa asiansa sen verran hyvin, että ovat tuolla suhteellisen lyhyellä tarkastelulla päätyneet Sadea kuvaavaan tulokseen.

Kahdeksas osa, luoksepäästävyys (+3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin). Tuomari koki Saden olevan hyväntahtoinen tilanteessa kuin tilanteessa, mistä olen erittäin tyytyväinen.

Laukaisupelottumuus testattiin laukauksin, mistä kahteen ensimmäiseen Sade reagoi katsomalla äänen suuntaan, mutta kolmanteen laukaukseen Sade ei juurikaan enään reagoinut, jolloin Sade todettiin laukauskokemattomaksi (++). Tämä tukee hyvin omia kokemuksiamme esimerkiksi uudelta vuodelta, jolloin Sade reagoi ensimmäisiin raketteihin katselemalla äänen suuntaan, mutta sen jälkeen räjähtelyt eivät enään aiheuta reagointia.

Pisteitä tuli 139 ja miinuspisteitä 25, jolloin tulos oli 114 pistettä. Voin kyllä olla tyytyväinen Sadeen<3

Hakuilua

Käytiin tänään testaamassa hakua kummankin koiruuden voimin. Saden kanssa on tehty aiemmin metsälenkillä piiloon menemisiä H:n kanssa, mutta ei mitään sen ihmeellisempiä ja Boltin kanssa ei ole ehditty tekemään vielä sitäkään. Odotin siis ennalta, että meidän osalta treeni tulee koostumaan nakkiringistä ja Saden kanssa ehkä kokeiltaisiin hakua.

Saden kanssa otettiinkin kierros nakkirinkiä, sillä se ei luonteensa mukaisesti hytkynyt heti tervehtimään kaikkia uusia ihmisiä jaa tyytyi seisoskelemaan ja heiluttamaan häntäänsä. Ensimmäisen nakkirinkikierroksen jälkeen muut kuitenkin totesivat, että niin reippaasti Sade tuli namia hakemaan, että eiköhän lähdetä suoraan vaan laittamaan "äijää" piiloon.

Sade pääsi tekemään kolme hakua, kaikki suhteellisen lähelle, mutta osoitti olevansa kärryillä siitä, mitä siltä haluttiin. Äijän löytäessään Sade istui viereen ja otti namin, minkä jälkeen se jo katseli tyylillä "mitäs sitten tehdään" vaikka maalimies tarjosia seuraavaa namia. Eipä ole ahmatti tuo meidän neiti :D maalimiehen kanssa sitten palailtiin keskilinjalle, mikä Saden mielestä oli hieman erikoista minun seuratessa hihnan perässä ja maalimiehen tarjoillessa namia. Tuntui tuo ajattelevan, että liian helposti sai namia ;)

Boltin kanssa porukka tuumasi ettei mitään nakkirinkiä edes oteta, se kun olisi tunkenut itsensä kenen tahansa syliin. Siitä sitten äijää taas piiloon niin, että Bolt sai katsella maalimiehen menoa muutaman metrin päähän piiloon ja ei kun etsimään. Boltia tuntui kepit ja muut metsän ihmeellisyydet kiinnostavan enemmän kuin etsiminen aina siihen asti, kun näkyviin tuli äijä. Bolt suorastaan pomppasi jokaisen maalimiehen syliin häntä heiluen syömään kaiken namin, mitä vain oli tarjolla :D

Lopussa otettiin vielä kaikki koiruudet metsään tutustumaan toisiinsa ja Saden sekä Boltin reagoinnit olivat juuri sitä, mitä voikin olettaa. Bolt leikkisi kaikkien kanssa ja Sade piti kipakkana tyttönä muut koirat poissa hännän altaan :p

Eiköhän oteta tämä ens la uudestaan!