Pentä pohdintaa agilitystä Saden kanssa

Sade on koirana herkkis, mutta kuitenkin erittäin omanarvonsa tunteva sekä kipakka, minkä vuoksi toisinaan pitäisi hieman pysähtyä pohtimaan miten mä ohjaan. Sade ei myöskään ole kiihkeimmästä päästä vaan ottaa oman aikansa tehdessään asioita, vaikka niistä tykkääkin. Tämä rauhallisuus nähtiin jo agilityä aloitellessa, jolloin Sade katseli radalla mennessään maisemia ja naatiskeli. Toisaalta Sade on hyvin miellyttämishaluinen ja työskentelee mielellään namin / pallon eteen.

Listailin vähän haasteita, mitä meillä Saden kanssa on agilitykentällä. Tähän on nyt listattu ne ”suurimmat” haasteet, eikä esimerkiksi yhtäkkisiä kotkotuksia (en voi mennä putkeen sun oikealta puolelta) ole huomioitu ollenkaan::

-          vauhti

-          kepit

-          sylkkäri

-          vipit

Näistä neuvottomin olen keppien ja vauhdin kohdalla. Vipit ja sylkkärit on ihan rehellistä harjoituksen puutetta, kun en ole niitä ikinä osannut vaatia, eikä niitä ole meiltä treeneissä vaadittu viimeisen kahden vuoden aikana. Mutta noi kepit ja vauhti.. Kävin tiistaina Saden kanssa hallilla tekemässä keppitreeniä. Tehtiin vain 6:tta keppiä ja niitäkin etupalkalla. Sade pujoittelee ihan nätisti, mutta tästä puuttuu kokonaan itseluottamus. Testasin ottaa enemmän etäisyyttä Sadeen, mutta tällä ei ollut mitään vaikutusta – ei negatiivista eikä positiivista. Taakse en voi jäädä, sillä Sade pysähtyy katsomaan, mutta edellä juosten saan Saden joskus jopa hyppimään kepit rytmikkään rivakasti. Mutta todellakin vain joskus. Vauhti ei usein kuitenkaan pysy koko keppejä vaan kestää muutaman välin. Tämä rytmikäs hyppiminen on se meidän tavoite, minkä eteen pitäisi nyt alkaa tehdä töitä.

Mutta mikä avuksi, kun etupalkka ei motivoi eikä mun vieressä tsemppaaminen auta? Vauhtia ei nosta eteen jätetyt namit (pysähtyy viimeiseen väliin tai viimeistään keppien jälkeen kysymään, saako todella ottaa namit) tai eteen jätetty pallo. Ollaan tehty eteen lähetyksiä namialustalle. Näissä lähetyksissä Sade kyllä menee targetille syömään namit, mutta vauhti ei ole hölkyttelyä suurempi. Paikallaan oleva pallo puolestaan ei vedä puoleensa edes sen vertaa. Parhaan driven saan vinguttamalla palloa keppien aikana, mutta tällöin karkaa mopokäsistä ja Sade ei malta tehdä keppejä. Tämä olotila pitäisi siis saada jotenkin jatkojalostettua niin, että vaikka kierroksen nousee pystyttäisiin selti tekemään kepit.

Ja toi vauhti. Meidän vauhti riittää nyt nipin napin kakkosten ihanneaikaan, mutta sekunteilla ei juhlita. Kakkosissa selvitään vielä tällä vauhdilla, mutta jos joskus haluttaisiin kolmosiin saati hätyytellä kärkisijoja, niin paljon pitäisi tapahtua. Täytyy siis tosissaa treenata noi ohjauskuviot siihen jamaan, että pystyn valitsemaan lyhyimmän reitin eikä mun tarvitse Saden kotkotusten takia valita esim. valssia johonkin väliin että voin ohjata sen putkeen siltäpuolelta, miltä sen nyt on keksinyt voivansa putkeen ainoastaan mennä.

Kesälle haaveilen treenipaikasta ryhmässä, missä kerrattaisiin säännöllisesti myös ohjauskuvioita. Nyt meidän treenit on hyvin pitkälti rataharjoituksia, missä takerrutaan toki treenaamaan hankalia kohtia, mutta pääsääntöisesti mä pääsen valitsemaan ohjaukset, mitkä meiltä sujuu.. Vähän lisää kolikopita takunpohjallekaan ei olisi huono, niin pääsisi osallistumaan intensiiviviikoloppuihin yms. J