Tuusniemi RN 30.6.2018

Tänä vuonna on tullut käytyä näyttelyissä vähän muuallakin kuin kotikaupungissa. Viikonloppuna käytiin siis Tuusniemellä asti, noin 4 tuntia suuntaansa Lahdesta käytynä. Tuusniemi valikoitui kohteeksi tuomarin vuoksi. Olimme kertaalleen jo ilmoittautuneet kyseiselle tuomarille, mutta tuomarivaihdoksen vuoksi emme hänen arvioitavikseen kumminkaan olleet vielä päässeet.

Tällä kertaa ei tullut tuomarimuutoksia, joten pääsimme ruotsalaisen Zorica Blomqvistin arvioitaviksi. Sää ei ollut mitä parhain, ja pariin otteeseen päivän aikana kastuimmekin, mutta oli kyllä mukava käydä Zorican kehässä. Zorica on niitä harvinaisia tuomareita, jotka kannustavat ja tsemppaavat. Kehään mennessäni hän toivotti tervetulleeksi näyttelyihin ja toivotti vieläpä tsemppiä pyytäessään meitä juoksemaan ensin kierroksen ja kulkemaan sitten edestakaisin :)

Näyttelyyn oli ilmoitettu Diesel junnu-uroksiin, Nasco veteraaniuroksiin, Olga ja Kikka junnunarttuihin ja Luna avoimenluokan narttuihin. Neljä viidestä oli Elopellon kasvatteja, eli kasassa olisi arvosteluista riippuen myös kasvattajaluokka.

Ensimmäisenä kehään meni Diesel. Diesel esiintyi omaan tuttuun tyyliinsä ryhdikkäänä ja iloisena. Ja kun Diesel sai ERIn ja SAn, tuuletin jo kehästä poistuessa, sillä serti oli varma! Nasco kun on jo Suomen valio, ei jäljelle jäänyt muita uroksia sertistä kisaamaan. Nasco palkittiin myös laatuarvosanalla ERI ja SA, eli Diesel ja Nasco jatkoivat yhdessäparas uros -kehään. Zorica tykkäsi kuitenkin tällä kertaa enemmän Dieselistä, eli Dieselistä tuli paras uros 1, Nasko paras uros 2 ja rotunsa paras veteraani, sillä nartuissa ei ollut veteraaneja paikalla.

Tässä Dieselin arvostelu:
"Typical beautiful head with good pigmentation. Very strong body. Correct proportions. Excellent mucles. Good angulations. Nice temperament."

Urosten jälkeen kehän valloittivat Kikka ja Dieseli Olga-sisko. Tytöistä kummallekin laatuarvosana ERI ja Kikalle SA. Seuraavaksi kehään pääsi Luna. Tuomari leperteli Lunalle, ja kysyi iän. Seuraavaksi tuomari kysyi jotain täysin yllättäen, ja mun mahtavalla englanninkielen taidollani mulla meni aika pitkään tajuta, mitä tuomari kysyi. Tätä ennen hän ehti jo nauraa, että asia selviää kohta. Pitkillä piuhoilla tajusin siis tuomarin kysyneen onko mulla toiselle koirista kohta toinen esittäjä. Eli tuomari tykkäsi Lunasta jo ennen kuin edes olimme kehässä liikkuneet.

Niin, se kehässä liikkuminen. Luna päätti ettei häntä huvita esiintyä mun kanssani, vaikka enne kehää olikin kulkenut oikein nätisti. Ensimmäinen kierros meni peitsatessa, toinen lähinnä laukatessa. Kai siellä seassa oli muutama ihan hyvä askel. Edestakaisin liikkeissä Luna sitten jo liikkui. Mua jännitti ihan hirveästi, kunnes tuomari päästi mut jännityksestä antaen Lunalle laatuarvosanan ERI ja SA.

Jes! Luna pääsi ensimmäistä kertaa Suomessa paras narttu -kehään. Kikan kanssa sitten juostiin paras narttu-kehässä ja Luna liikkui jo hieman mukavammin kuin äskeisessä yksilöarvostelussa. Pian tuomari näyttikin Lunan ykköseksi ja Kikan kakkoseksi. Lunalle siis napsahti ensimmäinen SERT Suomesta! Vau! Ja Kikka sai hienosti ensimmäisistä virallisista näyttelyistään vara-SERTin.

Tässä Lunan arvostelu:
"Well developed, correct head with good pigmentation. Very strong body. Good angulations. Prefer better presentation in the ring. Nice temperament."

Seuraavaksi olikin iso pulma, esintäkö mä itse Dieselin vai Lunan. Jos esitän Lunan, Diesel vilkuilee vain taaksepäin eikä kulje. Jos esitän Dieselin Luna vetää mun perään.. Päädyin lopulta kuitenkin esittämään Dieselin, sillä herran napanuora on kovin lyhyt. Olisi vielä ruvennut hillumaan kesken kehän... Kati esitti sitten Lunan ja pitkällisen pohdinnan jälkeen Zorica valitsi Dieselin rotunsa parhaaksi. Kovasti hänen kyllä teki mieli tehdä Lunasta ROP, ja ääneen hän harmittelikin, kun noin kaunis koira ei esiintynyt.

Rop-kehän jälkeen veimme kehään vielä Kennel Elopellon kasvattajaluokan, ja ryhmä rämän saatua KP ja oltua rotunsa paras kasvattajaluokka, jäätiin odottamaan isoja kehiä. Isoissa kehissä sitten juoksutin Dieselin, Nascon veteraanikehässä ja porukalla sitten vielä kasvattajaluokka. Isoista kehistä saatiin kokemusta, sijoituksia ei herunut.

Pitkä reissu, mutta kyllä kannatti ajella. Kaikista tyytyväinsin olin Lunan SERTiin. Lunalle on suunnitteilla pennut seuraavista juoksuista, joten SERTin ajoitus oli mitä loistavin. Nyt on tytön hyvä jäädä mammalomalle ja palata kehiin sitten pentujen jälkeen.

Tässä vielä kootusti päivän tulokset:

Diesel, Elopellon Johan Pomppas ERI SA PU1 ROP SERT
Nasco, Swifty's Diesel ERI SA PU2 ROP-VET
Luna, Elopellon Enneuni ERI SA PN1 VSP SERT
Kikka, Elopellon Kikka Kolmonen ERI SA PN2 V-SERT
Olga, Elopellon Juttuseura ERI
Kennel Elopellon KASV 1 KP ROP-kasvattaja


Katille ja Saralle kiitos matkaseurasta ja Katille iso kiitos myös kuvista!

2x2 kepit, missä mennään

Mulle iski totaalinen keppimasis, ja viimeisen kuukauden aikana on tehty ehkä kahdet keppitreenit. Mulle niin hehkutettiin, kuinka tällä tavalla opetetaan koira kahdessa viikossa kepeille. No ihan kahta viikkoa en toivonut, mutta olin kuitenkin ajatellut edistymisen olevan nopeampaa kuin mitä se on ollut.

Jankataan siis edelleen kahdessa portissa. Toisinaan portit voivat jo melkein muodostaa kepit, mutta yhtään jos poika väsähtää, on porttien oltava taas hyvinkin auki. Ja toi mielenkiinnon pitäminen keppeihin on todella haastavaa. Pari kolme toistoa menee hyvin, mutta sen jälkeen ei oikein kiinnosta. Joo, pitäisi siis osata ja malttaa tehdä vain se kolme toistoa, mutta tuntuu, että sillä ei ainakaan kehitytä. Eli toisin sanoen mä taidan ampua itse itseäni jalkaan tässä :)

Nyt joku varmasti ajattelee, että onhan meillä aikaa, ja kyllä ne kepit sieltä vielä opitaan. Joo, aivan totta. Mutta haaveena on, että Diesel olisi loppuvuodesta kisavalmis, ja ensimmäiset startit voitaisiin ottaa tammikuussa. Tämän ajatuksen valossa tarvitsisi nyt ruveta taas työstämään päivittäin noita keppejä, jotta saataisiin kepit osaksi ratapätkiä.

Haaveet on haaveita, ja Diesel on nuori koira, eli aika näyttää onnistutaanko me tässä vaiko ei. Mutta nyt on tavoite sanottu ääneen, eli toivotaan, että saadaan siitä treenimotivaatiota kepeille.

P.S. Diesel kävi viime viikolla kisaradalla sen verran, että kävi hyppäämässä muutamaan kertaan lähtö- ja maalihypyt, joissa olikin nyt käsiajan sijaan nuo elektroniset ajanottovälineet. Ei tarvitse sitten aikanaan nähdä niitä pömpeleitä ensimmäistä kertaa vasta virallisissa kisoissa.

Terveystutkimukset

Meillä kuvataan koirien luustot, ja toisinaan multa kysytään, meinaanko käyttää koiriani jalostukseen, vai miksi kuvautan. Mun syyt kuvauttaa koirani on lähtökohtaisesti jossain muualla kuin jalostuksessa. Joskin, kun vastuulliset kasvattajat tutkivat suunnittelemiensa yhdistelmien sukutauluja, voi meidän tulokset olla siellä antamassa kasvattajille tietoa yhdistelmien ympärillä olevien koirien terveydestä. Ja toisaalta tutkimassa en ainakaan sulje jalostuksen mahdollisuutta pois.

Meillä treenataan agilityä, ja vaikka kentällä on tuhatmäärin kuvaamattomia koiria treenaamassa, mulle riittää yksi rikkinäinen koira, millä treenasin. Haluan varmistaa, että koirieni luustot ovat sillä mallilla, että mä en riko niitä entisestään treenaamalla tai aiheuta muutoin niille kipua. Lisäksi haluan antaa kasvattajalle tietoa siitä, miten hyvin hän on onnistunut kasvattamaan mahdollisimman terveen pentueen, sekä tuoda oman panokseni siihen, että tiedetään, missä mennään rodun terveyden kanssa.

Meillä on kuvattu Sade (Lumikuono Nortada Fada), mutta koska Sadea kuvattaessa ei selät olleet vielä "tapetilla", en selkää aikanaan kuvauttanut. Ja nyt en halua Sadea rauhoittaa ”vain” selän kuvausta varten. Sadelta on siis kuvattu kyynärät tuloksin 0/0 ja lonkat A/A. Muita terveystutkimuksia Sadelle ei ole tehty. Silmät toki olisi voinut / voisi peilata ja polvet tutkia, mutta omaan käteeni Saden polvet tuntuvat hyvin napakoilta, eikä meillä ole ollut ikinä ongelmia polvien kanssa. Myöskään näön kansa ei ole ollut ongelmia. Asiaa tarvitsee toki miettiä uudelleen, jos agilityssä rupeaa esimerkiksi tippumaan rimoja ilman syytä.

Boltilta (Karvarallin Huligaani) kuvattiin selkä, kyynärät ja lonkat. Kyynärät kuvattiin ensimmäisen kerran ½-vuotiaana, minkä vuoksi niiden virallisten kuvien kanssa ei pidetty kiirettä. Boltin tulokset olivat selkä LTV1 VA0, lonkat B/B ja kyynärät 2/3. Ei siis missään tapauksessa agilitykoiran tulokset. Ja kyllähän sen toki näkikin, varsinkin kun näin jälkikäteen asiaa ajattelee. Bolt rakasti tehdä agilityä, mutta matalilla rimoilla. Korkeita rimoja se ei halunnut hypätä. Bolt opetti mulle kantapään kautta, että kuvaan jatkossa koirani jo ennen kuin ne ovat kisaikäisiä..

Dieselin (Elopellon Johan Pomppas) kanssa käytiin juuri luustokuvissa, ja kuvien myötä uskallan ruveta hiljalleen nostamaan hyppykorkeuksia. Ainahan tämä poika on tykännyt hypätä ja hypännyt hyvin vaivattomasti, mutta ollaan silti menty maltillisilla hyppykorkeuksilla ennen kuvauksia. Dieseliltä kuvattiin kyynärät 0/0, lonkat A/A ja selkä LTV1 VA0. Dieseliltä on otettu viime syksynä MyDogDNA, ja niiden tulosten valossa Diesel on gPRA:n osalta terve, ei kantaja ja HUUn osalta kantaja.

Diesel on ilmoitettu loppukesälle vielä silmä, polvi ja sydän –tarkkiin, ja Sadelle ja Dieselille on suunnitteilla käynti Lohen tutkimusryhmän näytteenottotilaisuudessa, jossa selvitetään aineenvaihduntaa.

Agilityn SM-kisat, 2018

Vietettiin viikonloppu Vantaalla agilityn SM-kilpailuissa. Viime vuonna edustettiin Saden kanssa YLÖKKiä joukkuekisassa, tänä vuonna meillä oli ensimmäistä kertaa yksilöihin vaaditut sm-nollat kasassa ja startattiin sekä YLÖKKin joukkueessa että yksilöissä. Perjantaina olisi ollut myös tarjolla pari starttia etkoina, mutta tein päätöksen, että meille riittää startit lauantaina ja sunnuntaina.

Matkaan lähdettiin kuitenkin perjantaina, sillä matkaseurueemme kuulunut koirakko starttasi jo etkoilla. Mukaan lähti myös Diesel hoitamaan tärkeää kisamaskotin virkaa. Perjantai meni lenkkeillessä ja katsellessa vauhdikkaita kisasuorituksia.

Kisapaikalta päästiin suunnistamaan kohti majoitusta hieman ennen klo 21, ja ensimmäisenä suuntasimmekin syömään. Olin saanut hyvän perehdytyksen lähialueen ruokapaikoista, joten näillä ohjeilla sitten suunnisteltiin. Käveltiin majoitukselta ehkä noin 500 metrin matka, mistä löytyi napolilainen (?) ravintola, mihin myös koirat olivat tervetulleita terassille. Visiittimme oli kyllä hyvin pikainen, sillä sekä minulla että seuralaisellani oli niin hirveä nälkä ettei ruoka kauaa nenän edessä jäähtynyt.

Saatuamme vatsat täyteen kävelimme takaisin majoituksella ja veimme tavarat sisään, ja aika pian totesimme, että lienee parasta ruveta unille. Lauantaina joukkueemme ensimmäinen koirakko olisi tutustumassa rataan jo klo 8.30, ja halusimme mennä katsomaan ja kannustamaan seurakaveria.

Sade nukkui mun kainalossa koko yön, mutta Diesel kävi muutamaan kertaan kyselemässä olisiko Turo lähtenyt leikkimään. Suhteellisen rauhallisesti yö kuitenkin meni, vaikka kovin montaa tuntia ei lopulta tullut nukuttua. Aamulla pakkasimme kisakamat ja lähdimme kisapaikalle ihmettelemään. Päivästä tuli pitkä, ja oli onni, että saatoimme viedä koirat välillä teltoilla olleisiin häkkeihin lepäämään ja suojaan auringolta.

Saden ja mun starttivuoro oli medien kolmannessa lähdössä, eli rataan tutustuimme klo 12:00. Siitä sitten hakemaan Sade teltalta, hieman vielä lämmittelyesteillä hypyttelyä ja odottamaan omaa vuoroa. Stressasin etukäteen lähtökarsinoita, joita näissä isommissa kisoissa käytetään. Suoritustaan odottavat kolme seuraavaa koirakkoa siis ovat lähtökarsinoissa, jotta saadaan aina sujuvasti seuraava koirakko radalle. Lähtökarsinassa odottelu meni kuitenkin sujuvasti, Sade kävi varjoon makoilemaan, ja toisti aina saman siirryttyämme seuraavaan karsinaan.

Radalle mennessä en edes yrittänyt istuttaa Sadea, kuten useimmiten teen lähdössä. Reilun viikon treenitauon jälkeen mun fiilikseni oli, että en saisi Sadea istumaan, joten käskin sen seistä paikoillaan. Siitä sitten siirryin itse hieman edemmäs ja annoin Sadelle lähtöluvan. Rata tuntui hirveän sujuvalta, ja olin äärinmäisen tyytyväinen, kun kesken rataantutustumisen päätinkin vaihtaa ohjauspuolen niin, että pääsisin A:n ja renkaan jälkeisen hypyn ohjaamaan oikealla kädellä ja viemään Saden lyhyempää reittiä putkelle. Tässä toki oli riskinä muuri, mutta luotin vastakäännöksen kääntävän Saden putkeen. Tämä ohjaus osoittautui paljon sujuvammiksi, kuin jos olisin ohjannut Saden vasemmalla kädellä, ja pyörittänyt muurista kauemman siivekkeen ympäri ennne putkelle lähetystä.

Alun sujuvuus sai mut hymyilemään sisäisesti, ja loppurata menikin oikein sujuvasti. Vain puomin alastuloa hieman jännitin, kun niitä Sade on toisinaan aina roiskinut, mutta koska yleisö ei kohahtanut, jatkoin valssilla hypyn kautta kepeille ja maaliin tullessamme saimme sen verran isot aplodit, että oletin meidän tehneen puhtaan radan. Pikku varmistus kavereilta ja me tosiaan tehtiin puhdas rata! Myöhemmin tuloksia tutkaillessani olin hyvinkin tyytyväinen myös vauhtiimme. Joukkueena olimme sijalla 25./72 ja yksilönä meidän tulos oli 47./278. Eli aika huikeeta! Meidän etenemä oli 4,29m/s ja alitettiin ihanneaika 6,93 sekunnilla :) 

Kisasivuilta bongattu ratapiirros

Tässä meidän rata, valitettavasti muutama eka este jäi videolta pois:

Kisojen loputtua lähdimme suunnistamaan taas kohti majoitusta ja paikkaa, missä saisimme syödäksemme. Menimme majoituksen lähellä olevaan italialaiseen, missä saimme ottaa koirat mukaan terassille. Melko pitkään saimme ruokia odotella, mutta kun lopulta ruoat tuli ja mahat oli täynnä, eli odottelu tuntunut enää yhtä pitkältä. Kun omat mahat olivat täynnä, saatoimme ruveta ruokkimaan koiria ja katsomaan seuraavan päivän kamoja kasaan. Sunnuntai aamuna tarvitsi laittaa  vielä majoituksessa paikat kuntoon ja ottaa kaikki kamat mukaan, jotta pääsisimme heti kisojen jälkeen ajelemaan Tampereelle.

Lauantai sujuva startti antoi hyvät lähtökohdat sunnuntain yksilöstarttiin.  Olimme ensimmäisessä rataantutustumisessa, ja tutustuminen rataan oli heti klo 8.00 eikä omaa vuoroa tarvinut kauaa odotella. Jätäessäni Saden lähtöön näin silmäkulmastani Saden lähtevän liikkeelle ennen antsmaana lähtölupaa, ja esteiden kaksi ja kolme väliin suunniteltu valssi venyi hieman kiireessä, ja meinasin hukata radan heti alkuun. Pienen kompuroinnin jälkeen kuitenkin löydettiin oikealle esteelle ja matka jatkui. Loppuratakin oli hieman pelastelua ja myöhässä olleita ohjauskuvioita, minkä seurauksena Saden kaarrokset venyivät, eikä meno tuntunut niin sujuvalta kuin edellisenä päivänä. Maaliin kuitenkin päästiin ilman virheitä ja hetken jännittämisen jälkeen nähtiin tuloksista, että meidän aika riitti puhtaaseen rataan! Tehtiin siis kumpanakin päivänä nolla-rata, mikä on todella mahtavaa! Siitä sitten alkoikin odottelu, sillä finaaliin lunastaisi paikan vain 40 nopeinta koirakkoa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että meidän aikamme ei lopulta riittänyt finaaliin.

Olen kuitenkin aivan super tyytyväinen, että pystyttiin tekemään kumpanakin päivänä puhdas rata! Lopullinen sijoituksemme yksilöissä oli 68./247, ja taakse jäi myös kovia nimiä. Pienen tutkiskelun jälkeen saatan myös todeta, että olimme kolmanneksi paras schapendoes-koirakko sunnuntain kisoissa! Tästä on hyvä jatkaa hiljalleen kohti vuoden 2019 SM-kisoja, ja aloitella sm-nollien keruu, jotta päästäisiin ensivuonnakin kisoihin.

Tässä vielä meidän sunnuntain rata:

Dieselin mielestä hänen tärkein tehtävänsä tällä reissulla oli trevehtiä kaikkia paikalla olleita koiria. Varsinkin muut schapet ja pennut aiheuttivat pojassa hurjan tarpeen päästä tervehtimään. Viereisessä teltassa olikin ihana länderin alku, ja Diesel sekä pentu bongasivat toisensa moneen kertaan viikonlopun aikana. Sunnuntaina sitten päästettiin Diesel ja pentu leikkimään, ja sain kyllä olla ylpeä, miten nätisti Diesel leikki! Diesel heitti monet kerrat mahalleen, ja ryömi pennun luokse. Monta kertaa Diesel myös kellahti kyljelleen, jotta pentu pääsi häntä kurmuttamaan. Kokoeroa oli aika paljon, mutta mun ei tarvinut hetkekään pelätä, että Diesel jyräisi pennun :) 

P.S. Kiitos videoista Antti ja Hanna!

Hau-Hau Champion –cup 2018, 1.osakilpailu (epikset)

Käytiin tossa pari viikkoa sitten Tamskilla tukiepiksissä, ja tuolloin Sade otti kaksi vauhdikasta starttia, joissa aika riiti medien 2. sijaan. Diesel starttasi tuolloin ensimmäistä kertaa ”kisoissa” (putkiluokka), ja ensimmäistä kertaa vieraassa hallissa, missä oli vieraita ratatyöntekijöitä ja vieraita koiria. Ja voi sitä pientä poikaa! Istua tapitti lähdössä lähtölupaan asti, ja radan suoritti suu korvasta korvaan virnuillen! Kyllä jäi hyvä mieli kummankin kanssa suoritetuista starteista. Tässä kummaltakin se parempi rata.

Viime viikonloppuna startattiin Takkujen kisoissa Saden kanssa 2 starttia lauantaina ja 2 starttia sunnuntaina. Lähes vuoteen ei olla ulkona kisattu, ja kyllä näki, että koira nautti ulkona starttaamisesta! Vauhtia piisasi, ja vaikka tuloksilla ei päästy juhlimaan, tehtiin hienoja ratoja! Muutamalla radalla testailin ”uusia” ohjauksia, minkä tuloksena yksi rata hyllytettiin kepeillä, mutta joskushan sitä tarvitsee koittaa uusiakin juttuja :) Oikein vauhdikkaita ratoja kaiken kaikkiaan!

Keskiviikkona ajeltiin Nokialle NPKH:n järjestämiin Hau-Hau Champion cup 2018 :n ensimmäiseen osakilpailuun. Ilmoitin Dieselin kahdelle startille pukiluokkaan, ja Saden kahdelle startille kilpailevien luokkaan. Nuoren koiran kanssa on ihanaa, kun näitä ensimmäisiä kertoja on paljon! Nyt ei ollut ensimmäiset epikset (toiset), mutta ensimmäistä kertaa testattiin aksata ulkona. Ja vieläpä kentällä, minkä ympärillä oli metsää, vain yhdellä sivulla aita. Vähän kyllä jännitin malttaako Diesel tehdä mulle töitä, mutta ei se edes vilkaissut ympärilleen, kun sai lähtöluvan tulla radalle. Olen kyllä super tyytyväinen <3

Diesel siis starttasi ensimmäisenä. Tokalle putkelle vientiä mietin, että kummalta puolelta ohjaisin, ja päätin testata ”vaikeampaa”, eli ohjata vasemmalla kädellä putkeen, joka kääntyy vasempaan. Sain Dieselin tulemaan putken suusta ohi, ja pyytäessäni poikaa takaisinpäin, päätti Diesel pompata putken päälle oikaistakseen. Siitä sitten putkeen ja matka jatkui oikein mallikkaasti maaliin asti. Mä jouduin pistelemään loppusuoran niin lujaa kuin jaloistani pääsin :D

Saden kanssa haasteellisinta radalla oli puomin alastulokontakti ja kaarteiden laajuus. Päätin koittaa vedättää käsi alhaalla puomin alastuloa ja testata saataisiinko näin kontaktit osutuiksi. Ihan kivasti toimikin, ja vaikka ensimmäiseltä radalta saatiin 5 vp (keinulta vai puomilta?), niin toinen rata oli 0 ja aikavertailun perusteella sijoituttiin vauhdikkaalla radalla toisiksi.

Iltaepikset, joten ilta venähti pitkäksi, ja kotona oltiin lopulta klo 22 tietämillä. Mutta kiva oli käydä testaamassa, miten Sade ja Diesel kulkee, ja miten Diesel reagoi uuteen ympäristöön. Ei kyllä haitannut yhtään, vaikka esteet ja ympäristö vaihtuivat! Olen niin tyytyväinen tuohon ettei Diesel ota stressiä uusista asioista :) 

Suomen SERTi-tili avattu!

Diesel avasi Suomen SERT-tilinsä Tampereen NORD-näyttelyssä!! Ihanaa itsetunnon nostatusta (mulle) ennen Joensuun reissua :)

Tampereen Nord-näyttelyyn Pirjo Aaltosen tuomaroitavaksi oli ilmoitettu 7 schapea, 3 urosta ja 4 narttua. Melkoisen junnu voittoinen oli schapejen edustus näyttelyssä; 4 junnua, 2 nuorta ja yksi poissaolo.

Junnu-uroksia oli kaksi, Diesel ja muutamaa viikkoa vanhempi Trasselin kasvatti. Dieselin kanssa on ihanaa, kun kennelnimi alkaa E:llä, niin aika usein kuljetaan kehässä ensimmäisinä. Ja tämähän sopii meille oikein hyvin! Jos edellä joku juoksisi voisi pojalla olla vähän turhankin paljon kaasua :D Nyt siis saadaan mennä omaa vauhtia ja esiintyä oman fiiliksen mukaan.

Diesel sai laatuarvosanaksi ERI ja kilpakumppani EH, eli kilpailuluokassa jännitettäväksi jäi saadaanko SA. SA:n napsahdettua Dieselille jäätiin odottamaan nuortenluokan uroksen esiintymistä. Hämmästys oli suuri, kun nuortenluokan uros sai sileän ERIn eli kättelimme Dieselille SERTin ja NORD SERTin (pohjoismainen sert). VAU! Kyllä mä pidän tuosta mun pikkupojan ulkomuodosta ja kovasti, mutta näyttelyissä kun ei silti voi ikinä tietää, mistä tuomari pitää, niin oli mulla hymyssä pitelemistä.

Nartuissa sitten päästiin jopa mittelemään paras narttu-sijoituksesta, sillä SA:n saaneita oli 2. Kun narttujen voittaja oli selvillä palattiin Dieselin kanssa kehään ja suoraan vaan kierrokselle - narttu meidän edellä. Tähän tarvittaisiin kyllä hurjasti treeniä. Ei jalat meinanneet maata ottaa, kun Diesel kaahotti :D Nartusta tuli ROP ja Dieselistä VSP. Ei kllä hävitty yhtään hullummalle koiralle, oikein nätti narttu.  Onnittelut siis Trasseli Seitsemäs Taivas ja kotijoukot!

P. S. Kiitos kuvista, Siiri! 

2x2 kepit, neljäs viikko

Katsottiin läpi, missä mennään ja pohdittiin, millä saadaan tuo oikea puuoli kulkemaan paremmin. Laitetaan eka portti takaisin suoraan ja lähetään hakemaan toistoja niin, että treenissä keskityttään tähän oikeaan. 1 vasen, 4-6 oikeaa, 2 vasenta. Ka unohdetaan tuolla lelulla ohjaaminen, mihin olen vähän sortunut, lelu on siis kädessä, mutta sitä ei käytettä mm. houkutteluun..

Omatoimitreenit 1/6

Lenkkipolun varrella kepittelyä. Hetkittäin tulee vähän turhan paljon häiriötä, mikä meinaa viedä huomion, mutta hyvä vaan, ettei aina treenata ilman ylimääräisiä häiriöitä. Diesel vilautti, että oikean puolen kanssa on ehkä tehty hiljaista ajatustyötä.

Omatoimitreenit 2/6

-

Omatoimitreenit 3/6

Tehtiin keppitreeni hallilla ja nyt alkaa tuntua, että Diesel keksi homman jujun myös oikealta puolelta! Hienosti lähti hakemaan, ja saatoin jopa lähettää askeleen-kaksi kauempaakin. Jes!

Omatoimitreenit 4/6

Diesel taisi tosissaan nyt keksiä ton oikean puolen. Päästiin kääntämään ensimmäistä porttia ja edelleen haki hyvällä onnistumisprosentilla!

Omatoimitreenit 5/6

Oikea puoli alkaa näyttää paljon paremmalta kuin vasuri! Nyt tarvii varmaan lisätä vasurien toistoja :) Kumpikin puoli onnistuu nyt yhtä jyrkillä kulmilla.

Omatoimitreenit 6/6

-