Unohdettu arki

Blogipäivitykset tuntuvat olevan nykyään pelkästään meidän treenejä tai kisoja. Se normaali arki, mitä kuitenkin on päivittäin, on jäänyt taustalle. Osittain ehkä siksi, että "eihän meidän arjessa tapahdu mitään kirjoittamisen arvoista". Osittain toki siksikin, että mm. kavereiden kanssa tehtävät metsälenkit ovat olleet pannassa viimeiset 6 viikkoa, jotta on saatu metsälenkillä satutettu tassu kuntoon. Nyt aletaan kuitenkin olla onneksi siinä vaiheessa, että pian päästään taas tekemään muutakin kuin hihnalenkkejä. Eli pian päästään toivottavasti kirjoittelemaan hieman arkisemmistakin asioista. Siis muusta kuin tuolla pimeässä tehdyistä hihnalenkeistä tai sohvalla köllöttelystä :)

Tällä viikolla lisättiin lasten näkyvyyttä ompelemalla heijastimet.

Meidän arki pyörii pitkälti viikottaisten ohjattujen agilitytreenien ja Marian kanssa tehtyjen tokotreenien ympärillä. Lisäksi on sitä "perus-arkea". Tällä hetkellä meidän arkeen kuuluu hyvin vahvasti muuttolaatikot, joita on "piiloteltu" pitkin pöytiä, saunaa ja huomaamattomimpia nurkkia. Sade siis tressaa muuttolaatikoista, minkä vuoksi yritän hävittää pakatut muuttolaatikot. Viikon päästä olisi h-hetki ja tavarat pitäisi siirtää nykyisestä asunnosta uuteen.

Bolt ottaa muuton ihanan rauhallisesti. Se ei turhia stressaa ja kulkee lähinnä mukana vain yhdessä tekemisen ilosta. Vuosi sitten muuttaessamme viimeksi, Bolt oli reilu ½-vuotias. Tuolloin se osallistui pakkaamiseen huomattavasti aktiivisemmin ja mm. keittiön välineistöä pakatessani Bolt haki muuttolaatikosta kaulinta yms. pois sitä mukaan, kun laatikot täyttyivät :) Boltin rauhallisuus on tuonut hieman myös Sadelle levollisuutta muuton keskellä. Kyllähän Sade nimittäin näkee, että pakataan. Nyt se on ollut mielestäni paljon rauhallisempi kuin aiemmissa muutoissamme. Eikä vielä käytössä ole edes mitään feromoni-tuotteita (feromonisuihke on kuitenkin ostettuna).

Arkeen, vaikkakaan Sade ja Bolt ei sitä tiedä, on kuulunut myös aktiivisesti vauva-hehkutus. Ja todettakoon ihan ensin, että meille ei ole tulossa kaksi- eikä nelijalkaista vauvaa. Rakas sisareni saa perheeseensä lisäystä pienen schapendoes-tytön muodossa joulukuun puolenvälin jälkeen. Ja onhan noita pentukuvia nyt ihasteltu, pohdittu tulevaa yhdessä ja hehkuteltu asiaa muuten vain. Melkein on pentukuume iskenyt itsellekin, ja kovasti alkaa tuntua, että joskus vielä meidänkin lauma kasvaa yhdellä. Ei kuitenkaan vielä. Ei ennen kuin Sadella ja Boltilla on hieman enemmän ikää...

P kävi viikolla tutustumassa pentueeseen, josta he saavat pennun.

Vähän rallya Sadelle ja tokoa Boltille

FB:stä bongasin, että Koirakoutsille vapautui tiistai-illalle valkkuryhmiin paikat sekä Sannin rally-tokoon että  Mikan tokoon. Ja paikkojen haltija ilmoitti jalomielisesti, että jotteivat paikat jää käyttämättä saa noipen hep:in huutaja mennä treenailemaan ilmaiseksi. Pitihän se huutaa treenit tälle illalle, vaikka alkuperäinen suunnitelma olikin tehdä pitkä hihnalenkki (Boltin tassu on edelleen puolikuntoinen metsässä liukastumisen jäljiltä).

Ilta alkoi siis rally-tokolla, mikä oli aivan paikallaan viikonlopun luokkanousun jäljiltä. Nyt olisi nimittäin taas opeteltavaa, että päästään tammikuussa korkkaamaan AVO-luokka :) Treeneissä aiheena ei kuitenkaan ollut avoimen luokan liikkeet vaan voittajaluokan liikkeet ja varsinkin käännökset.

Alkuun harjoiteltiin peruuttamista, ja koska me ei olle tätä ikinä aiemmin tehty, menin seinän viereen ja "pakki" samalla, kun otin askeleen taaksepäin. Muutaman kerran Sade pyörähti itsensä ympäri, mutta aika pian se hoksasi, mitä siltä haluttiin. Peruuteltiin seinän vieressä muutaman askeleen matkaa Saden ollessa sekä vasemmalla että oikealla puolellani. Tästä on hyvä jatkaa peruuttelun treenaamista eteenpäin.

Seuraavana vuorossa oli lyhyt voittajan liikkeistä koostunut rata. Tässä ainoa kyltti, jota olemme aikaisemmin tehneet on 270 käännös oikeaan. Rata sisälsi useammassa kohdassa seuraamista oikealla puolella. Puolenvaihdon jalkojen välistä ja takaa, "molemmat oikeaan täyskäännös", "molemmat vasempaan täyskäännös", istuminen oikealla puolella yms. Yllättävän luottavaisin mielin kuitenkin lähdettiin rataa suorittamaan, sillä Sade osaa pyörähtää käsiavulla ja käskyllä "hop".

Ainoat kyltit, jotka eivät menneet aivan täydellisesti olivat ensimmäinen kyltti, jossa istumasta seisomaan vaihto mun sivulla tehden ei ole Saden mielestä mistään kotoisin. Kädellä auttaen Sade kuitenkin nousi seisomaan, ja maahanhan se meneekin todella nätisti. Toinen haasteellinen kyltti oli "istu", kun olisi pitänyt mun oikealla puolella istua. Ei siis olla ollenkaan vahvistettu tai tehty oikealla puolella olemista, joten ensimmäisellä yrittämällä Sade vaihtoi mun vasemmalle puolelle, kun olisi pitänyt istua. Uusittiin tämä kyltti, ja tällä kertaa ei ollut mitään ongelmaa istua mun oikealla puolella.

Muuten rata olikin nätti, ja ainoat moitteet sain siitä, että varsinkin kyltittä 9 unohdin käteni nyrkkiin ja se nyki houkuttellevasti. Eli tästä olisi ainakin voittajassa tullut pistevähennyksiä. Vähän tarkkuutta omiin käsiin, niin hyvä tästä tulee :)

Lopputunnista tehtiin vielä saksalaisia eli 2x vasen täyskäännös. Tässäkin näytin käsilläni aivan liian vahvoja apuja, mutta josko mä pääsisin avuistani, kun saadaan vähän reilummin toistoja alle :) Ja kun koira tietää, mitä tehdään :D

Boltin kanssa ehdittiin käydä sunnuntaina seuran järjestämällä tokotunnilla, jolla aiheena oli seuraaminen. Meidän haaste on, että Bolt seuraa hyvässä kontaktissa askeleen, mutta tämän jälkeen alkaa haahuilu. Olen ajatellut etten halua imuttaa, eli opetan askel kerrallaan, kaksi askelta kerrallaan jne. Mutta tällä meidän askeltaktiikalla kun ei päästä vielä harjoittelemaan montaa askelta, niin käännösten, sivusiirtymien yms. harjoittelu on haasteellista. Sen vuoksi meille suositeltiinkin sunnuntaina, että harkitsisin sittenkin imuttamista. Imuttamallahan Bolt seuraa loistavasti. Sivusiirtymät vaativat vielä imuttamallakin treeniä, että rintamasuunta säilyisi eteenpäin eikä pylly menisi askelien välillä maahan.. Tätä täytyy siis vielä harkita!

Mutta se eilinen tokotunti. Ensimmäisen harjoituksen tarkoituksena oli saada koira kuuntelemaan "kolmea pyhää" (istu, maahan, seiso), sekä antaa koiralle ohjaajasta lähtöisin oleva häiriö. Eli Bolt seuraamaan ja muutaman askeleen jälkeen "seiso". Tämän jälkeen oli tarkoitus, että Bolt seisoo paikallaan ja mä kierrän sen ympäri lahje koiraa hipoen. Matka jatkui seuraamiselle ja muutaman askeleen jälkeen "istu", jolloin taas kierrettiin lahje koiraa hipoen. Ja matka jatkui taas muutaman askeleen verran seuraten ja "maahan", jonka jälkeen jälleen kierrettiin koira.

Maassa Bolt pysyi hienosti, kun sitä kiersin, ja istuessakin sain sen pysymään paikallaan, kun ensin muutaman toiston verran avitin sitä kädelläni (nami nenään kiinni ja kierto). Seisoessa tuntui kuitenkin hyvin hankalalta pysyä paikallaan. Taas laitoin namin nenään kiinni ja kiersin, jolloin Bolt pysyi paikallaan, mutta ilman namia tämä ei onnistunut. Niinpä helpotin tätä osuutta harjoituksesta ja otin vain askeleen suuntai toiseen ja palasin palkkaamaan.

Seuraavana harjoituksena teimme ALO:n hyppyä (rima niin alhaalla, ettei Boltin tarvinut kuin kävellä yli kuntoutuvan tassunsa kanssa). Muutamaan ekaan toistoon jätin Boltin täysin suoraan linjaan esteeseen nähden ja hienosti Bolt tuli esteen kautta sivulle. Pian jätin Bolttia kuitenkin jo "pois linjalta", jotta saadaan opetettua Bolt itse hakemaan hyppy sivulle tultaessa. Tässä saatiin myös hienoja onnistumisia, mutta jos jätin Boltin hiemankin liian kauas linjalta, Bolt tuli mielellään suoraan sivulle eikä suorittanut esteitä. Tämä ei tarvitse muuta kuin toistoja, niin hyvä tästä vielä tulee :)

Tälläkin kertaa kierreltiin merkkiä, ja edelleen oli aivan yhtä hankalaa Boltille. Boltin mielestä ei ole niin justiinsa vaikka merkin talloisi. Nyt muutetaan namin paikkaa kauemmas merkistä, jotta saadaan merkkiin osuminen kannattamattomaksi. Pitänee käydä ostamassa oma merkki, jotta päästään tätä treenailemaan :)

Lopussa tehtiin vielä seuruutreeniä liikkurin käskyttämänä. Lyhyiden siirtymien ja käännösten jälkeen koirat jätettiin paikkamakuuseen, josta ne sitten kutsuttiin yksitellen luoksi. Aivan lopuksi otimme vielä koirat perusasentoon, ja Mika kävi jokaisen kohdalla käskyttämässä "maaahan, seiso". Tässä Bolt pysyi oikein hienosti eikä välittänyt Mikan käskyistä ollenkaan :) Sama tehtiin vielä niin, että koirat olivat vierellämme maassa, ja Mika kävi taas käskyttämässä liikkeiden vaihtoja ja kaikkea mitä keksi. Bolt ei välittänyt Mikan käskyistä, mutta koitti minulle trajota, että josko haluaisin jo Boltin istumaan viereeni. Eli meidän treenilistalle pääsee myös vierellä odottaminen. Vähän tarvitsee saada lisää malttia siihen, että annetussa asennossa odotetaan kunnes toisin kerrotaan.

Kovin oli pätevä pieni poikani ja jaksoi tällä viikolla keskityyä hyvin koko tunnin. Vähän meinaa välillä kierrokset nousta, kun vieras koira tulee lähelle, mutta kierrokset saadaan onneksi palaamaan takaisin "työmoodiin". Jäätiin tunnin jälkeen vielä juttelemaan Mikan kanssa Boltissa ja Mika sanoi, että mun pitäisi vielä enemmän jättää omaan arvoonsa Boltin kierrosten nouseminen ja tyhjä louskuttaminen. Toi on niin malliopittua käytöstä, että jos mä lähden siihen mukaan, niin helposti vaan pahennan tilannetta. Hyvällä mallilla kuulemma ollaan, ja mukava oli kuulla, että olen tehnyt hyvää työtä Boltin kanssa :)


Vielä kun saataisiin ohjaajalle vähän paremmat taidot, niin meillä ei olisi kuin taivas rajana! Mutta ainahan se on oltava jokin hidaste matkalla, vai mitä ;)

Piirinmestaruuskisoista RTK1 ja mitaleille

Meidät valittiin YLÖKKin joukkueeseen rally-tokon piirinmestaruus -kilpailuihin. Joukkueeseen kuuluivat meidän lisäksemme Laura ja Anitha (ALO) sekä Satu ja Trip (MES). Kisapaikalla jokainen teki oman suorituksensa ja sitten laskeskeltiin pisteitä ja mahdollisuuksia sijoituksiin :)

Tässä siis pieni purku mun ja Saden suorituksesta:

Viimeisen viikon aikana kiinnitimme huomiota vasemmalle tapahtuviin käännöksiin, sillä ne ovat olleet kovin haastavia meille. Ja kovasti niissä eteenpäin mentiinkin, ja nyt ei kisapaikalla tarvinnut tehdä aivan niin laajaa kaarrosta käännöksiin :)

Radalla oli useampi käännös vasempaan päin, koira eteen ja taisin sivulle, spiraali ja pujottelu, liikkeestä maahan, saksalainen yms. Meidän ainoa pistevähennys tuli kyltiltä yksi, jossa Sade jäi eteen pyydettäessä vinoon Tästä siis -1. Muilta kylteitä ei sitten otettukaan enää pistevähennyksiä, eli tulokseksi saatiin 99 pistettä.

ALO -rata

Jatkoa ajatellen Sade jäi liikkeestä maahan kyltillä himan turhan kauas minusta ja alkuun spekuloitiinkin, että olisiko pistevähennys tullut juuri tuolta kyltiltä. Eli tätä pitää hieman treenata ennen seuraavia kisoja, sillä AVOssa arvostelu kiristyy ja enää ei anneta nin paljon anteeksi kuin ALOssa. Toinen treenilistalle pääsevä asia on noi "askel - pysähdys - 2 askelta - pysähdys - 3 askelta  pysähdys" -kyltit. Niissä mun pitää malttaa pysähtyä vielä pidemmäksi aikaa. Nyt Saden pylly kävi maassa ja heti jatkui matka, eli näihin tarkkuutta ettei käy niin, että Sade ei ehdikkään istumaan.

Tässä meidän ratasuoritus Lauran kuvaamana. Laura oli radalla juuri ennen meitä, joten video alkaa vasta kyltiltä kolme.

Meidän 99 pistettä riitti siis henkilökohtaiseen pronssiin ja joukkueen kesken sijoituttiin myös pronssille. Hyvä me! Tämän lisäksi saimme kolmannen tuloksemme, eli plakkarissa on nyt koulutustunnus RTK1 ja seuraavat startit otetaankin AVO-luokassa.

Laura ja Anitha saivat myös koulutustunnuksen RTK1, ja Satu ja Trip saivat henkilökohtaista pronssia sekä koulutustunnuksen RTK4. Ylökin 2. joukkueessa kisanneet Tiia ja Luna saivat koulutustunnuksen RTK2. Onnea koulareista ja sijoituksista!

Saden palkinnot henkilökohtaisesta sijoituksesta.

Kisailua ja talkoilua 25.10.

Viikko sitten sunnuntaina oli vuorossa oman seuran kisat, eli päivästä ei päässyt helpolla - vain kisaamalla. Päivä alkoi jo 8.30 ja startit olivat noin puolilta päivin. Lopulta päivä päättyi joskus 18.30. Eli suhteellisen pitkä päivä. Varsinkin Sadelle, joka oli koko päivän kisapaikalla.

Radat olivat tällä kertaa Johanna Wüthrichin käsialaa. Wüffen tietäen, radat olivat juuri niin mukavia, kuin odotinkin. Eteneviä, ja mukavia ohjata :)

A-radalla tapahtui jotain käsittämätöntä. Tiedän kyllä ohjanneeni hieman huonosti, mutten uskonut ohjanneeni kuitenkaan niin huonosti, että Sadella olisi ollut mahdollisuus lukita putken kauempi pää. Mutta niin vain kävi, että Sade kaahotti selkäni takaa putken kaukaiseen päähän, vaikka heti hypyn jälkeen olisi ollut tarjolla putken oikea pää. Hups!

Tuota käsittämätöntä sählinkiä putkella, ja keppejä lukuunottamatta rata oli hyvä. Sade liikkui kohtalaisella vauhdilla ja yhteispeli toimi. Mutta tosiaan ne kepit. Hienosti Sade haki kepit, ja lopussa lähti vauhtikin kiihtymään. Mutta; sama homma kuin viimeisenä 2 viikonloppunakin. Kepeiltä tultiin kesken pois!! Aivan ihme temppu, mikä pitää nyt kyllä saada pois. Turha niitä virheitä on tommoisesta ottaa..

A-rata:

Ja sitten meidän B-rata. Tää oli aika hieno! Tehtiin pitkästä aikaa 0-tulos ja vieläpä 4.08 sekuntia alle ihanneajan! Mä jo juhlin mielessäni, että saataisiinko LUVA, mutta ei saatu. 4 koirakkoa oli meitä nopeampia tolla radalla. Ei muuta kuin uutta yritystä :)

B-rata:

Kiitos ratojen kuvaamisesta Helille ja Jaanalle!


P.S. Tää oli samalla sadas blogiteksti :)

Boltin tokot

Oltiin keskiviikkona tokoilemassa Mikan tokovalkussa Koirakoutsilla. Yleensä tokoilemme ulkona, joten nyt oli paljon muuttujia; vieras halli, vieraat treenikaverit ja miesohjaaja. Niin, ja väliaidan toisella puolella oli myös treenit menossa.

Treenit koostuivat seuraavista aihealueista:
- päkiäkäännös vasempaan
- merkin kierto
- kuunteluharjoitus
- seuruusta istuminen
- liikkurin huomioiminen
- intensiivinen seuraaminen

Paljon oli siis asiaa ja paljon uutta meille. En muista, millä treeni alkoi, mutta hyvin alkuun tehtiin kuitenkin koirille takapäätreeninä 90 asteen käännöksiä vasempaan niin, että käännyttiin vasemman jalan päkiällä (jalka ei siis noussut maasta). Ohjeeksi saimme, että namikäsi mukaan, jotta saadaan vahvistettua koiralle paikkaa, jossa haluamme sen olevan. Ja namikäden kanssa tämä sujuikin ihan kohtalaisesti, välillä tosin piti avittaa hihnalla, että se pyllykin muistettiin siirtää.

Seuraavana vuorossa oli merkin kierto. Muut olivat tehneet tätä selvästi ennekin, sillä he lisäsivät houkutuksen merkin taakse. Houkutus peitettiin apparin toimesta, jos koira rynni merkille, ja näin aiheutettiin koiralle pettymys, millä saatiin aikaan koiran toiminnan muuttuminen. Mutta siis, takaisin siihen, mitä Boltin kanssa tehtiin. Kädellä ja jalalla ohjaten lähettin Bolttia kiertämään merkin, ja kyllähän Bolt kiersikin. Se tosin ei välittänyt pätkän vertaa siitä, että talloi takatassuillaan merkin. Koitettiin korjata tätä sillä, että nami kädellä jeesin Bolttia tekemään laajemman kaaren... Saa nähdä, mihin tän kanssa päästään.

Kuunteluharjoituksessa Bolt oli edessäni, josta käskytin sitä "maahan - istu - maahan - istu - sivulle", ja sivulla uusiksi "maahan - istu - maahan - istu - paikka". Tämän jälkeen siirryin reilun metrin päähän ja käskytin "tule - maahan". Ensimmäistä kertaa tehtiin luoksetulon stoppia ja upeasti ukko heitti maahan! :) Vähän vaan itsevarmuutta ja nopeutta, niin tästä saadaan joskus vielä hieno liike :)

Seuruusta istuminen. Mikan ajatuksena oli, että "istu"-käskyn jälkeen jatkaisimmekin matkaa taaksepäin, jolloin koira ei pääse säättelemaan meitä katseellaan. Kas kummaa, eipä tämä ensi kokeilulla onnistunutkaan. Ai muka liikkeet pitää pilkkoa? Niin, ehkä se olisi hieman armollisempaa Boltille :) Eli "istu" ja ainoastaan painon siirto taaksepäin etten saa Bolttia kääntymään mukaani. Kun painonvaihdot sujuvat ilman, että Bolt kääntyy tai liikuttaa etujalkojaan, voin ottaa askeleen taaksepäin. Ja pikkuhiljaa siis useamman askeleen, kun edellinen pala on saatu vahvistettua.

Seuraavaksi oltiin ympyrässä koirat peusasennossa. Puolisilmällä piti nähdä Mika, joka kääntyili summanmutikassa aina jotain koirakkoa kohti ja osoitti, jolloin koira piti käskeä maahan / istumaan. Muutaman kierroksen jälkeen koirat jätettiin paikoilleen ja tehtiin paikkamakuu. Boltin paikkamakuusta olen kyllä ylpeä :) Mun ei tarvi arpoa pysyyköhän se vaiko ei, sillä tiedän sen pysyvän. Toki jos vieteinen koira ampaisisi ylös, niin joutuisin pohtimaan kestääkö..

Intensiivinen seuraaminen. Huoh. Perusasennosta juoksua, täysikäännös ja juoksua. Millä mä saan tän meidän seuruun sille mallille, että onnistuisi? Bolt ottaa ensimmäisen askeleen hyvin mallikkaasti, mutta sen jälkeen se saattaa katsella omiaan ja jäädä jälkeen. Mikan vinkki oli, että namit käteen ja vahvistamaan haluttua käytöståä. Eli palkkaa tiheämmin. Vähän olen koittanut tähän tuota naksuttelua, ja häiriöttömissä paikoissa se on mennytkin oikein hyvin.

Kaiken kaikkiaan tunnilla tuli paljon asiaa. Ja Boltista huomasi, että lopputunnista se oli henkisesti väsynyt. Kaikki se skarppaaminen, kun ympärillä oli vieraita koiria vei veronsa, ja viimeiset harjoitukset olivat jo haastavia toteuttaa. Bolt oli hyvin tyytyväinen, kun pääsi autoon lepäämään kotimatkan ajaksi :)

Takiainen kisaradalla, TAMSK 18.10.2-15

Käytiin ottamassa sunnuntaina TAMSKin kisoissa agirata ja hyppyrata. Sade odotteli tällä kertaa autossa omaa vuoroaan ja halliin hain sen vasta rataan tutustumisen jälkeen. Kauaa ei siis ehditty yhdessä odottelemaan vuoroamme ennen radalle pääsyä.

C-rata näytti ennen rataan tutustumista aikamoiselta pyörittelyltä. Rataan tutustumisen jälkeen oli kuitenkin hyvin luottavainen olo, eikä mitään mahdottoman hankalaa pitänyt radalta löytyä. Ja ei oikeastaan löytynytkään. Paitsi takiainen, joka ei sitten ilmoittanut olemassa olostaan ennen radalle menemistä..

Videollakin näkyy kuinka Sade viipyy ja viipyy putkessa. Putkesta näin vain mustan myökyn, ja ensin oletinkin Saden kaatuneen. Mutta ei, takiainen vain alkoi häiritä juuri tuolloin ja sitä oli jäätävä repimään irti. Loppurata päästiin onneksi kuitenkin läpi, vaikka se pahuksen takiainen olikin edelleen kintereessä.

A:n jälkeen oleva takaakierto oli niin mun mokani, kun vain voi olla. Tiedän, että Sade on noissa vielä epävarma, mutta en malttanut odottaa sitä tarpeeksi, vaan olin jo jatkamassa matkaa, minkä vuoksi tuosta tuli kielto. Loppurata menikin ihan mukavasti, joskin valssini voisivat olla ajoissa sen sijaan, että ovat noin viimetipassa (huomatkaa, minkä mutkan Sade joutuu tekemään esteenverran ennen keppejä!).

Aikamme tällä radalla oli melkein 3 sekuntia yli ihanne ajan. Kovasti väitän, että ilman takiaisen irrotusta ja kieltoa olisimme ennättäneen ihanneajan puitteisiin. Eli kerrankin meillä oli riittävästi vauhtia! Kivahan se tietysti olisi, jos saataisiin jostain vielä hieman lisää vauhtia ;) Tuloksena siis 7,42 ja 4. sija.

Rata C:

D-rata olikin sitten hyppyrata. Mukavan radan oli Martti Salonen suunnitellut myös D-radaksi. Pelkällä etenemisellä ei selviäisi, mutta mitään liian vaikeaakaan ei ollut radalle tungettu. Hieman serpentiiniä ja putken kauempaan päähän ohjaamista. Tästä pitäisi siis selvitä kunnialla :)

Alku rata menikin oikein kivasti ja ongelmaksi muodustuivat vasta kepit. Ei mitenkään mahdottoman vaikea keppikulma, mutta sain ohjattua kuitenkin Saden ohi kepeistä. Samanlainen ohimeno kuin viikko sitten Lahdessa. Ei muuta kuin korjaamaan ja rata loppuun. Loppuradassakaan ei ollut mitään ongelmia, minkä vuoksi nuo kepit jäivät vähän harmittamaan.

Lauantaina käytiin treenaamassa keppejä, sillä puolet meidän ratavirheistä tulee kepeiltä. Kepit kun saataisiin siis kuntoon, niin virheet radalla puolittuisi. Aika suuri prosentuaalinen osuus siis. Ja jokaisella radalla kun on kepit, niin jos mahkut on 50/50, niin jokin on pielessä.. Toisinaan saadaan kuitenkin jo hyvin vauhdikkaita keppejä, ja toisinaan mokataan ne ihan täysin.

Hyppyradalla oltiin kuitenkin 2.33 sekuntia alle ihanneajan! :) Etenemä hitusen päälle 3 (C:llä hieman alle 3). Tuloksena siis 5, ja sijana 6.

Rata D:

Kumpikin video on TAMSKin kameroista, jotka kuvasivat kisat.

Tokoa torstai-iltaan

Torstaina oli pitkästä aikaa ohjatut tokotreenit. Eli toisin sanoen pääsimme näyttämään, missä on edetty, missä junnataan paikallaan ja mitä ei vaan osata.

Sade. Se kai kuvittelee olevansa niin kovin hauska. Taatusti tietää, mitä käskyt tarkoittavat, mutta tekeekin päinvastoin. Mua turhauttaa, kun meidän pa on edelleen kaikkea muuta kuin valmis. Millä mä saan mistään muustakaan valmista, jos tääkin takkuaa?

Silloin, kun Sade tulee sivulle-käskyllä hienoon pa:han, se tarjoaa maahan menoa jos ei saa heti uutta käskyä. Se ei malta odottaa rauhassa paikallaa, vaan heti tarvittaisiin uusi käsky. Nyt saatiin sitten rauhoittumisharjoituksia. Palataan takaisin harjoituksiin, mitä tehdään pentujen kanssa. Namia kumpaankin käteen ja kun Sade on rauhallinen, palkataan. Sade tarjoaa helposti maahan heittäytymistä, noin ½ metrin päähän musta, eli kädet reisien väliin houkuttelemaan Sadea sekä istumaan että tulemaan hieman lähemmäksi.

Sadelle voidaan myös luoda jännitettä. Käskyn jälkeen se ½ sekuntia, kun se miettii tekikö oikein vai ei. Ennen kuin ehtii tarjoamaan mtn muuta, palkataan! Tätä on hankala selittää. Mirva selitti tätä mulle, että se tilanne, kun avaat oven ja tajuat sen olleen väärä ovi. Nyt tätä kirjoittaessa en enää muista, miksi tätä piti tehdä, eli pitääpä kysäistä tätä Mirvalta :)

Käännöksiin saatiin vinkkejä myös, sillä varsinkin vasemmalle käännökset ovat katastroofeja. Eli ensin Sade opetetaan rytminmuutoksiin. Eli vaikka käveltäisiin hitaasti, silti ei isketä peppua välissä maahan. Tämän jälkeen VALMISTELEVA ASKEL ennen käännöstä. Ja oikea jalka kääntyy 90 astetta, eli bloggaa Saden eteenpäin kävelemisen. Myös oikealle käännyttäessä otetaan valmisteleva askel, mutta tämä ei ole niin haastava takapäänkäytön suhteen :)

Boltin kanssa treenattiin sivulle tulemista, eli perusasentoa. Se alkaa olla oikeasti teknisesti taitava, joten voin ruveta siltä vaatimaan. Turhautumisesta kielivästä louskutuksesta kielletään ja "ylös tuleminen" (hyppiminen vasten) kielletään sivulle tulemisessa.

Boltin kaukoihin (ja kaikkeen muuhun treenaamiseen) tarvitaan yllätyksellisyyttä. Ei aina koemaisia harjoituksia vaan välillä palkka jo yhdestä liikkeestä. Välillä heitetään palkka ja välillä tuodaan. Välillä käsketään kaukaa ja välillä läheltä yms. Toisinaan ei käsketäkkään vaan odotellaan vain. Näin koitetaan välttää sitä, että Bolt suorittaa konemaisesti kuuntelematta, mitä siltä oikeasti pyydetään.

Boltin kapulaan rauhallisuus mukaan. Nyt se haluaa kapulan ja tietää, mitä käsky tarkoittaa, joten sen pitää malttaa odottaa käskyä. Opetetaan Bolt sietämään kättä leukansa alla, jotta saadaan tästä joskus kunnon liike (nythän en voi ottaa kuin kapulan päistä kiinni ja heti käsky ettei sylje). Eli opetetaan, että mä voin koskea kapulaan ja kuonoon, vaikka kapula on suussa. Tää on muuten Boltin mielestä aivan kamalaa! Tarkoitus on, että Bolt ymmärtää aikanaan, että vasta irtikäskyllä irtipäästäminen tuottaa tuloksen. Jos iteksiään irrottaa, siitä ei hyödy ollenkaan.

Paljon on taas kaikkea, mitä pitää treenata. Boltin saa varmasti paljon nopeammin kisakuntoon kuin Sade, sillä B on todellinen putkiaivo <3 Sade puolestaan on niin narttu kuin vain voi olla :D Eli voi olla, että Saden kanssa kisaillaan vaan agissa ja rallyssa, mutta Boltin haluan tokokisoihin.