Unohdettu arki

Blogipäivitykset tuntuvat olevan nykyään pelkästään meidän treenejä tai kisoja. Se normaali arki, mitä kuitenkin on päivittäin, on jäänyt taustalle. Osittain ehkä siksi, että "eihän meidän arjessa tapahdu mitään kirjoittamisen arvoista". Osittain toki siksikin, että mm. kavereiden kanssa tehtävät metsälenkit ovat olleet pannassa viimeiset 6 viikkoa, jotta on saatu metsälenkillä satutettu tassu kuntoon. Nyt aletaan kuitenkin olla onneksi siinä vaiheessa, että pian päästään taas tekemään muutakin kuin hihnalenkkejä. Eli pian päästään toivottavasti kirjoittelemaan hieman arkisemmistakin asioista. Siis muusta kuin tuolla pimeässä tehdyistä hihnalenkeistä tai sohvalla köllöttelystä :)

Tällä viikolla lisättiin lasten näkyvyyttä ompelemalla heijastimet.

Meidän arki pyörii pitkälti viikottaisten ohjattujen agilitytreenien ja Marian kanssa tehtyjen tokotreenien ympärillä. Lisäksi on sitä "perus-arkea". Tällä hetkellä meidän arkeen kuuluu hyvin vahvasti muuttolaatikot, joita on "piiloteltu" pitkin pöytiä, saunaa ja huomaamattomimpia nurkkia. Sade siis tressaa muuttolaatikoista, minkä vuoksi yritän hävittää pakatut muuttolaatikot. Viikon päästä olisi h-hetki ja tavarat pitäisi siirtää nykyisestä asunnosta uuteen.

Bolt ottaa muuton ihanan rauhallisesti. Se ei turhia stressaa ja kulkee lähinnä mukana vain yhdessä tekemisen ilosta. Vuosi sitten muuttaessamme viimeksi, Bolt oli reilu ½-vuotias. Tuolloin se osallistui pakkaamiseen huomattavasti aktiivisemmin ja mm. keittiön välineistöä pakatessani Bolt haki muuttolaatikosta kaulinta yms. pois sitä mukaan, kun laatikot täyttyivät :) Boltin rauhallisuus on tuonut hieman myös Sadelle levollisuutta muuton keskellä. Kyllähän Sade nimittäin näkee, että pakataan. Nyt se on ollut mielestäni paljon rauhallisempi kuin aiemmissa muutoissamme. Eikä vielä käytössä ole edes mitään feromoni-tuotteita (feromonisuihke on kuitenkin ostettuna).

Arkeen, vaikkakaan Sade ja Bolt ei sitä tiedä, on kuulunut myös aktiivisesti vauva-hehkutus. Ja todettakoon ihan ensin, että meille ei ole tulossa kaksi- eikä nelijalkaista vauvaa. Rakas sisareni saa perheeseensä lisäystä pienen schapendoes-tytön muodossa joulukuun puolenvälin jälkeen. Ja onhan noita pentukuvia nyt ihasteltu, pohdittu tulevaa yhdessä ja hehkuteltu asiaa muuten vain. Melkein on pentukuume iskenyt itsellekin, ja kovasti alkaa tuntua, että joskus vielä meidänkin lauma kasvaa yhdellä. Ei kuitenkaan vielä. Ei ennen kuin Sadella ja Boltilla on hieman enemmän ikää...

P kävi viikolla tutustumassa pentueeseen, josta he saavat pennun.