Aikaistunut Viron reissu ja seitsemän valionarvoa

Meidän piti lähteä Viroon toukokuun viimeisenä viikonloppuna, mutta koska matkaseuramme perui, tarvitsi tehdä uusi suunnitelma. Ja hupsista, huomasin ilmoittaneeni meidät hetken mielijohteesta jo maaliskuulle Viroon, vaikka juuri vasta kotiuduimme Latviasta.

Tämän kertainen matkaseuramme oli minulle ennestään tuntematonta, bongasin facebookin kimppakyydillä koiranäyttelyyn -ryhmästä tytön, joka kyseli itselleen matkaseuraa ja tässä sitä nyt ollaan! Kyllä taas aiheutti etukäteen vatsanväänteitä, kun tälleen puskista lähtee reissuun..

Työkaverini kanssa puitiin tätä reissua etukäteen monet kerrat, ja työkaverini oli täysin vakuuttunut ettei matkaseurani olisikaan ikäiseni tyttö, vaan joku "himoköyrijä", joka on varastanut nuoren naisen fb-profiilin :D Mulle maalailtiin useammastakin suunnasta kauhukuvia, mutta minkäs teit- reissuun oli jo ilmoittaudutta ja maksut maksettu. Ja hei, pitäähän sitä vähän löytyä seikkailumieltä!

Niinpä mä ajelin koirien kanssa Malmille, mistä hypättiin tavaroinemme matkaseurani kyytiin. Tavaroiden kanssa mentiin niin minimillä kuin vain saatettiin; reppuun mahdutettiin vaatteet, näyttelykamat ja kaikki muut, mitä viikonlopuksi tarvittiin. Lisäksi kantoon metallihäkki (Diesel tulee kevythäkistä läpi, jos otan vain Saden mukaani) ja kangashäkki. Tavaramäärän piti olla sellainen, minkä saan kerrasta kannettua näyttelyalueelle.

Onneksi näyttelyn sijaintina oli Tallinna, sillä auto meillä oli ääriään myöten täynnä. Autossa matkustivat 5 koiraa, kaikille häkit ja muut tavarat. Takaisin tulomatkalla kyytiin hyppäsi vielä kolmas ihminenkin. Kovin pitkää matkaa ei olisi ollut mukava matkustaa noin täydessä autossa. Menimme lopulta lauantaina aamulaivalla Tallinnaan ja siitä suoraan näyttelypaikalle. Schapendoeseja oli ilmoitettu kummallekin päivälle vain kaksi, eli Sade ja Diesel.

Lauantaina schapendoesit tuomaroi virolainen Dina Korna. Diesel meinasi olla hieman lennokkaalla tuulella, malttoi  onneksi kuitenkin liikkua myös ravilla. Diesel oli hienosti rop-junnu kera junnu-sertin ja sa jatkolipun junnujen ison kehän lisäksi myös rop- kehään. Jsertin myötä Diesel saa lisätä nimensä eteen Viron ja Balttien juniorimuotovalion arvonimen.

Sade oli oma ihana sähikäinen itsensä, ja juoksi itsellensä sen viimeisen uupuvan sertin. Tämän sertin myötä Sade on oikeutettu hakemaan valionarvoa Virosta, Suomesta, Liettuasta, Latviasta ja Balteista! Rop- kehässä Diesel esiintyi aina ropiksi asti, ja Sade oli täten vsp. Seuraavaksi jännitettiin matkaseuran kehiä ja odoteltiin isoja kehiä. Ja avattiin pullo kuohuvaa!!!

Sade ERI SA PN1 VSP SERT - > EE MVA LV MVA LT MVA Balt MVA FI MVA

Diesel ERI SA PU1 ROP-J ROP - > EE JMVA BALT JMVA

Kuva: Sallamari Salmi

Isoista kehistä saatiin kokemusta ja turnauskestävyyttä, muuta kerrottavaa niistä ei jäänyt, vaikka ryhmäkehässä Diesel esiintyikin kauniisti. Junnukehässä Diesel tulikin jo ravin sijaan laukalla, ja purki väsymystään. Yllättäen emme lähes 50 juniorin joukosta erottuneet eduksemme.

Sunnuntain tuomarinamme oli azerbaizanista kotoisin oleva Zaur Agabeyli. Kehään mennessä olo ei ollut järin luottavainen, sillä Diesel laittoi treenatessa koko homman ihan leikiksi. Kehässä poika kuitenkin tsemppasi hienosti ja oli rotunsa paras juniori saaden juniori-sertin. Tässä kohti en edes tajunnut kieltäytyä sertistä, otin vain kiitollisena kaiken vastaan.

Sade kipitteli kehässä, minkä tassuistaan pääsi häntä hurjasti pyörien. Saden kanssa on kyllä kovin mukava olla kehässä, se kun on aina ihan täpinöissään. Paikalla tönöttäessä sen fiilis laskee, mutta muutoin se on aivan innoissaan. Sadelle tarjottiin myös sertiä, mutta nyt muistin sanoa, ettemme sertiä enää tarvitse.

ROP- kehässä Zaur tykkäsi selkeästi enemmän koirasta, jonka askel yltää pidemmällä. Näin ollen uusimme lauantain tulokset, ja Diesel sai matkalipun ryhmäkehään.

Kuva: Päivi Lahti

Kuva: Sallamari Salmi

Kuva: Sallamari Salmi

Ryhmä- ja paras juniorikehässä kävimme taas hakemassa kokemusta, mutta ilman sijoituksia. Alkujaan oli tarkoitus tulla illan viimeisellä laivalla Suomeen, mutta vaihdoimme laivan aiempaan, jotta ehtisi edes muutaman tunnin nukkua ennen työviikkoa.

Olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen näihin kaikkiin kolmeen ulkomaanreissuun, mitkä olemme tänä vuonna tehneet. Tämän alkuvuoden aikana on tienattu Dieselille 4 valionarvoa ja Sadelle 5. On kyllä aika mahtava fiilis!!

Nyt reissu on kotimatkaa lukuunottamatta paketissa, ja lupaan, että me pysytään Suomen kamaralla useampi kuukausi putkeen :D

Asuntoautolla Latviaan

Mulla on ollut maha ihan solmussa ja jännittänyt jo paljon ennen reissua, vaikka ollaan kyllä reissattu Marian kanssa ennenkin. Matkaan lähdettiin Marian, Innan, Saden, Demin ja Dieselin kanssa torstaina, ja yöksi ajeltiin Helsingin satamaan, jossa yövyttiin asuntoautossa. Dieselin ensimmäinen reissu asuntoautolla, ja matkassa oli myös Marian nelikuinen tytär Inna, eli mulla oli mielestäni paljon jännitettävää.

Satamassa päätettiin olla nuukia, ja maksullisen parkin sijaan jätettiin auto tienvarsiparkkiin, jossa parkkeeraaminen oli ilmaista aamu 8.00 asti. Jatkossa ei kyllä enää säästetä tässä kohti. Läpi yön oli nimittäin hyvinkin vilkasta liikennettä, varsinkin aina kun satamaan tuli laiva tai laiva lähti. Tämän yön unet jäi koko porukalta harmillisen huonoiksi.

Olimme varanneet laivalle kattauksen aamupalalle, joten laivamatka kului mukavasti syödessä. Tallinnasta matka jatkui Pärnun kautta kohti Latvian rajaa, ja hieman Latvian rajan jälkeen pysähdyttiin juoksuttamaan koiria meren rannalle.

Aivan ihana auringon paiste saatiin rannalle seuraksemme, mutta keliä ei silti voinut edes hyvällä yrityksellä sanoa lämpimäksi. Mereltä puhalsi hyvin kylmä tuuli, mikä pureutui vaatteista läpi. Koiria ei kyllä keli tuntunut haittaavan.

Pysähdyksen jälkeen matka jatkui kohti Riikaa, missä olimme perillä illasta. Siihen sitten koirien lenkitystä, iltapesut ja nukkumaan. Taisi koiratkin olla uuvuksissa matkustamisesta, sillä yöllä oli hyvin hiljaista.

Lauantaina schapeilla oli erikoistuomari Marion ten Cate Hollannista. Ihana oli huomata, että Marion vertaili, arvioi, juoksutti ja pohti päätöksiään kaikessa rauhassa, vaikka kehä oli puolisen tuntia myöhässä. Paras uros- ja narttu kehissä Marion myös perusteli valintansa, mikä on aina mukavaa. 

Diesel oli ainoa juniori ja sai juniori sertin, mitä tältä reissulta Dieselille toivottiin. Tätä myöten Dieselistä tuli Latvian juniorimuotovalio. Paras uros - kehässä Diesel jäi toiseksi, pään kehittyneisyys ratkaisi voiton valiouroksen hyväksi. Sade oli oma ihana häsläävä itsensä, ja kun tuomari unohti kysyä Saden ikää, oli hän tehnyt omia päätelmiään iästä. Arvostelussa Saden iäksi on kirjattu 2 vuotta :D Paras narttu-kehässä Sade oli toinen ja matkaseuramme Demi ensimmäinen. Kovasti tuomari tykkäsi Saden temperamentista, mutta luuston keveyden sanoi olleen ratkaiseva tekijä järjestyksessä. Näin ollen Demi siis sai cacibin, ja Sade sertin sillä Demi on jo Latvian valio. Demi oli lopulta myös rop eli rotunsa paras, onnittelut!

Diesel ERI SA PU2 JSERT - > LV JMVA
Sade ERI SA PN2 SERT

Sunnuntaina tuomarina oli ranskalainen Christian Karcher, joka oli positiivinen yllätys. Herra tuntui tuntevan hyvin rotumääritelmän, ja löysi kyllä koirista ne virheet, joita niissä on. Dieselin kohdalla Christian kertoi pojan olevan hieman korkea hänen makuunsa. Myös korkeasta hännän kannosta hän sanoi, mutta tämä tieto oli "just for you". Muutoin Dieselin arvostelussa vilahteli ylistäviä sanoja.

Saden kanssa kehään mennessäni Christian nauroi, että ensin mulla oli korkea koira, nyt hyvin matala. Sadelle tuomari olisi toivonut hieman korkeutta tassuihin ja aavistuksen lyhyempää lanneosaa. Purennasta myös sanoi, että purenta on oikea, mutta ei erinomainen. Saden päähän ja luonteeseen tuomari kuitenkin ihastui, minkä tuloksena Sadelle sunnuntailta cacib ja sert, ja koska muita narttuja ei ollut kehässä oli Sade myös paras narttu ja lopulta vsp eli vastakkaisen sukupuolen paras.

Diesel ERI SA PU2 JSERT
Sade ERI SA PN1 CACIB SERT VSP

Näyttelyiden jälkeen lähdettiin kotimatkalle, ja sunnuntaina ajeltiin Pärnuun. Matkalla olisi ollut kovin kiva pysähtyä lenkittämään koiria taas meren rantaan, mutta koska auton avain vääntyi emmekä saaneet enää ovia lukkoon, emme uskaltaneet jättää autoa levähdysalueelle, jonne emme olisi rannalta nähneet. Niinpä ajelimme Pärnuun asti, missä sitten koirat pääsivät lenkille ja aikuisille saatiin ruokaa ja mielen ravinnoksi suklaata.

Maanantaina jatkettiin sitten matkaa kohti satamaa, josta varaamamme laiva lähti klo 12. Aamupalat syötiin ennen tienpäälle lähtöä, ja laivalla käytiin sitten syömässä, jotta jaksettiin ajella vielä Suomen puolella satamasta Tampereelle.

Kaiken kaikkiaan pitkä, mutta mukava reissu. Edellisestä reissustamme olikin vierähtänyt jo vuoden verran. Helpoimmasta päästä ei reissu ollut, mutta kaikesta selvittiin. Nyt on helppo hymyillä, ja vähän kun antaa ajan kulua, niin voi alkaa suunnitella seuraavaa yhteistä reissua..

Seuraava reissu on jo aivan nurkan takana. Ei meidän pitänyt vielä olla Viroon lähdössä, mutta nopeat liikkeet on näyttäviä, tai jotai sinnepäin :)  Eli perjantaina lähdetään taas reissuun, joskin tällä kertaa reissuseura on aivan vierasta ja auto niin täynnä, että reissusta tarvitsee selvitä minimimäärällä tavaraa. Toivottakaa meille onnea! Nyt olis monta valionarvoa katkolla, jos onni suo.

Diesel esittäytyy

Diesel eli Elopellon Johan Pomppas on laumamme nuorin jäsen. Diesel on varustettu suurella tarpeella käyttää hampaitaan, läheisyyden kaipuulla, leikkisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla. Ja Diesel rakastaa. Monesti Diesel vaan rakastaa hieman kovasti, sillä kun oikein iskee rakkauskohtaus, Diesel tulee kirputtamaan mua.

Diesel on ulkomuodoltaan hyvin ryhdikäs ja ylväs ja se liikkuu pitkällä näyttävällä askeleella. Korkeutta pienelle miehelle tuli lähemmäs 50 cm, tarkempi tulos saatanee elokuussa Keuruulla jalostustarkastuksessa sekä loppuvuonna agilityn mittaustilaisuudessa. Diesel siis yltää lähes minne vaan, mikä sopii nuorelle herralle loistavasti. Diesel haluaa auttaa kaikessa ja kaikki tarvitsee tutkia läpi. Toisinaan tuntuu, että toi koira yltää liiankin hyvin kaikkialle. On nimittäin ollut totuttelemista, sillä aiemmin omat koirat eivät ole vieneet pöydiltä ruokaa, mutta nyt lähtee kävelemään kaikki. Perinteinen ahne schape siis!

Diesel on hyvin lupaavanoloinen harrastuskoiran alku. Syksyllä 2017 käytiin rally-toko tunneilla, ja vuosi 2018 aloitettiin sekä agilityllä että tokolla. Tokossa Diesel tekee jo hienosti luoksetulon pysäytyksiä, kaukokäskyjä (istu-maahan-istu) 2 metrin päästä, vauhtinoutoa ja kaikkea muuta, mikä on ylittänyt mun odotukseni. No joo, myönnetään etten tuohon tokopuoleen ole pahemmin panostanut tai osannut opettaa, joten kaikki uusi ylittää mun odotukset :D Agilityssä nappasin Dieselille suoraan ryhmäpaikan, eli hieman oikaistiin ja jätettiin varsinainen alkeiskurssi käymättä. Mutta hienosti on tästä oikaisusta huolimatta mennyt. Diesel on tehnyt jopa 5 esteen ratoja, missä on mukana takaakiertoja, ja etenemistä vaikkeivat esteet olekkaan täysin linjassa. Radat toki koostuvat vielä vain hypyistä ja putkista J Erikoisesteistä on harjoiteltu rengasta (tarvii treenata lisää), muuria, A:lla on käyty kerran luvan kanssa ja kerran luvatta suoritettu koko A, puomilla on vähän käyty treenaamassa sekä alastulon pysäytystä että koko puomia, keinua on paukuteltu ja pussia tehty. Innolla odotan, kun ikää tulee vielä hitusen lisää, ja päästään treenaamaan kunnolla kontakteja ja keppejä.

Dieselin kanssa kuljetaan paljon metsässä niin, että poika saa kulkea vapaana. Diesel pysyttelee hienosti mun lähistölläni, ja vaikka välillä innostuu spurttaamaan, jää kuitenkin tunnollisesti odottamaan mua, ettei ajaudu liian kauas musta. Hyvin on myös kuulolla ulkoillessa, ja tarvittaessa saan Dieselinkin kytkettyä melko nopeasti. Uimassa on myös käyty muutamia kertoja, ja Diesel on osoittautunut oikeaksi vesipedoksi. Altaaseen Diesel menee lelun perässä ja lähes koko puolituntien kuluu pojalla aina uidessa lelu suussa. Diesel leikkii lähes millä vain lelulla, mutta vetolelut ovat yksi suosikeista, sillä niillä voi leikkiä niin yhdessä mun kanssani kuin kavereidenkin kanssa. Diesel on kova taistelemaan leluista, ja taistelutahtoa on vahvistettu mm. kun Diesel on ollut mukana Saden kisatessa agilityä. Dieselin kanssa on leikitty leluilla pitkin halleja ja hyvin poika keskittyy, vaikka ympärillä on hälinää.

Diesel tulee tällä hetkellä toimeen kaikkien koirien kanssa, ja sillä onkin useampi treenikaveri ketä se RA-KAS-TAA. Oikeastaan se rakastaa kaikkia. Mutta nämä treenikaverit tunnistetaan jo pitkän matkan päästä ja koko pieni koira menee kuin hyrrä, kun se innostuu jälleennäkemisestä. Uusien tuttavuuksien kanssa olisi myös kiva päästä leikkimään vaikka heti! Muutaman kerran on toinen koira Dieselille uhitellut, mutta Diesel ei ole lähtenyt mukaan kukkoiluun. Saan kyllä olla kovin tyytyväinen tästä pienestä jääräpäästäni <3

Blogi-masennus ja kuulumisia

Boltin kuoleman jälkeen ei oikein ole ollut fiiliksiä päivitellä blogia. Poismenosta on nyt kuitenkin jo 14 kuukautta, joten lienee parasta ottaa itseä niskasta kiinni - tai haudata koko blogi. Yritetään tuota ensimmäistä vaihtoehtoa.

Laumamme täydentyi kesäkuun 2017 alussa, ja Saden kaveriksi muutti Elopellon Johan Pomppas eli Diesel. Diesel on ollut heti alusta asti mukana agilityhallilla ja kaikessa muussa menossa. Rohkea ja alussa kovinkin itseriittoinen pentu rauhoittuikin pian treenihallin hälinässä paljon paremmin kuin kotona, missä ei tapahtunut mitään. Syksyn mittaan tehtiin paljon töitä sen kanssa, että kotona ei tarvitse tapahtua mitään ja silti voidaan rauhoittua. Eteenpäin on menty, mutta vielä meillä on työsarkaa tämän kanssa.

Kuva: Kati Kontula.

Sade ei ottanut uutta tulokasta vastaan niin hyvin kuin olisin toivonut. Jouduin jopa turvautumaan kuonokopan hankintaan, sillä Dieselin ensimmäisenä päivänä kotona sattui pieni haaveri, ja pentu joutui shokkiin. Saden käytökseen ja reagointiin toki vaikutti suuresti olkapäävamma, jonka Sade oli viikkoa aiemmin saanut agitreeneissä. Mutta siis, taatakseni pennulle turvan ja itselleni mielenrauhan, Sade tutustui uuteen tulokkaaseen kuonokopan kanssa.

Ja viisastuiko Diesel tuosta haaverista? Ei todellakaan. Diesel ei varo eikä kumarra Sadea. Ei toki tosissaan haastakkaan,  ennemmin ei vain pidä Saden ärinöitä uskottavina. Pentua etsiessä olin ääneen lausunut toiveen, että pennun ei tarvitsisi olla kovin pehmeä, että selviää saden kanssa. Mulle olisi kuitenkin riittänyt, että kovuutta olisi annettu lusikalla tai kauhalla, nyt kaadettiin oikein saavista :D

Syksyllä 2017 kävimme Virossa näyttelyissä ja Diesel lähti mukaan pentuluokkaan, ikää pojalla oli tuolloin 5.5kk. Sade käteltiin kumpanakin päivänä kehästä eh:n kanssa pois, mutta Diesel oli molempina päivinä Rop- pentu kera kp:n (kunniapalkinto). Tuomarina lauantaina oli Lessi Tchistjakova ja sunnuntaina Natalya Drovoccekova. Kävipä Lessi vielä erikseen kehumassa, että kovin on loistava ja lupaava pentu! Muutoinkin reissu meni pienen koiranalun kanssa oikein mukavasti. Iltaisin Dieselin aktivoinnista vastasi Koda (Dieselin velipuoli) ja laivamatkat pennulla meni omassa häkissä nukkuen. Oikein reipas reissaaja! Niin, ja lokakuussa oltiin Lahdessa pentunäyttelyissä, jossa Diesel oli Nina Jangerin tuomaroimana vsp- pentu kera kp:n.

Mitähän muuta mahtui syksyyn 2017.. Diesel vaihtoi hampaat rytinällä, ja 10 hampaan vaihtuminen viikon sisään nosti korvatulehduksen. Tulehdusta sitten hoidettiin pitkin syksyä ja mahtui syksyyn nenäpunkki ja kennelyskäkin. Sade lääkittiin varuiksi myös nenäpunkkia vastaan, ja kennelyskältä Sade säästyi kokonaan. Syksyllä käytiin myös useammat match showt ja Diesel sijoittui aina isoissa pennuissa punaisten palkinnoille! Niin! Ja Sade voitti schapeja agimestaruuden medi 3-luokassa. Ai, että mä olen ylpeä pikkumustasta!

Vuosi 2018 alkoi Liettuan reissulla, jolla oltiin tammikuun lopussa. Matkassa oli Saden ja Dieselin lisäksi myös Dieselin kasvattaja Kati, ja Katin koirista Olga (Dieselin sisko) sekä Nasco (Dieselin pappa). Reissussa oltiin King Toursin kyydillä, eli bussi oli täynnä koiria omistajineen. Lauantaina tuomarina oli Andrei Kisliakov. Sade oli pn2 ja sai sertin sekä cacibin, jonka myötä Saden cacib-kello lähti tikittämään. Diesel oli pu2 ja vsp- Jun ja sai juniori sertin. Lauantailta saatiin siis kaikki mitä haluttiin, kun Katin koirista Nasco sai myös sertin ja cacibin ja Olga junnusertin. Sunnuntain tuomarina oli  Livija Zizevske ja vastoin kaikkia odotuksiani Livija nosti Dieselin ohi valiouroksesta ja Diesel oli rop sekä rop-juniori saaden juniorisertin ja tätä myöten Dieselistä tuli Liettuan juniorimuotovalio. Sade oli sunnuntaina pn2 ja sai sertin sekä cacibin. Sadelta uupuu siis enää 2 cacibia ja Saden valioituessa jonnekin, on Sade oikeutettu hakemaan myös Liettuan muotovalion arvoa. Myös Olgasta tuli tämän reissun myötä Liettuan juniorimuotovalio, ja Nasco on oikeutettu hakemaan Liettuan muotovalion arvoa.

Huh, siinä hyvin tiiviiksi tiivistettynä viimeinen vuosi. Tai oikeastaan esiin nostettuna vuoden kohokohdat :) Vuoteen nimittäin mahtui myös vaikeita hetkiä, mutta toivotaan noiden hetkien kääntyneen jo voitoksi.

Kun kahdesta tulee yksi

Karvarallin Huligaani eli Bolt
08.03.2014-04.01.2017

Meidän lauma kutistui eilen kahdesta koirasta yhteen. Niin yllättäen, niin ennalta arvaamatta. Kyyneleet ovat värittäneet hyvin vahvasti alkanutta vuotta..

29.12.2016
Olin niin huojentunut. Boltin kyynäristä otettiin magneettikuvat, ja irtopalojen poiston sekä kyynärluiden katkaisun jälkeen olisi hyvin todennäköistä, että Bolt voisi elää pitkän ja kivuttoman elämän. Nivelrikkoa oli vasta hyvin vähän, ja leikkauksella saataisiin toivottavasti nivelrikon eteneminen hidastumaan.

3.1.2017
Boltin oikea kyynärpää operoitiin. Kyynärästä poistettiin iso irtopala, rustoa siistittiin hieman ja kyynärluu katkaistiin, jotta kynär- ja värttinäluiden pituuserot saataisiin tasoittumaan ja tätä kautta nivelen paine jakautumaan tasaisemmin.

Leikannut lääkäri haki aulasta kahvia, ja näytti peukaloita. Leikkaus oli sujunut hyvin, ja Boltista oltiin ottamassa röntgenkuvia. Pian päästäisiin katsomaan kuvat läpi, ja saisin arvion, milloin poika on hereillä ja saisin viedä hänet kotiin.

Aikaa kului kuitenkin aivan liian paljon siihen, että lääkäri tuli viimein hakemaan mua. Huoneeseen päästyämme lääkäri ojensi tuolin, pyysi istumaan, ja kertoi, että hänellä olisi huonoja uutisia. Röntgeniä otettaessa Boltin sydän oli pysähtynyt, ja sitä oli ruvettu elvyttämään. Poika oli saatu elvytettyä, mutta tajunnan taso ei ollut palautunut. Nyt täytyisi vain antaa aikaa, ja aamulla tietäisimme tarkemmin.

Istuin tuntitolkulla Boltin vieressä, itkin ja kyynelehdin. Rukoilin Bolttia taistelemaan tiensä takaisin. Bolt ei koko aikana kuitenkaan tiedostanut mun olleen sen luona. Lopulta kun illalla koin olevani ajokuntoinen ja lähdin ajamaan kotiin, tiesin jo, että vaadittaisiin ihme, että Bolt toipuisi.

4.1.2017
Sain aamulla soiton, jota olin pelännyt. Bolt oli kouristellut yön aikana, ja mitään ei olisi tehtävissä. Lähdimme H:n ja Saden kanssa ajamaan Hattulaan, jotta Bolt saisi nukahtaa ikiuneen sylissä. Perillä odotti niin kovin surullinen näky. Rakas Bolt, joka olisi päästettävä juoksemaan sateenkaari silloille. Pieni Bolt sai nukahtaa H:n syliin, ja nyt sillä ei ainakaan ole enää kipuja.

Niin kovin toivoin, että Bolt olisi vielä toipunut. Nin kovin toivoin, että saisimme viettää pitkän elämän yhdessä. Niin kovin toivoin, että poika olisi kivuton. Nyt Boltin ei tarvitse enää tuntea kipua.

Boltin nukuttua pois Sade sai käydä haistelemassa Boltin, jottei veikkaa tarvitse etsiä kotoa. Tämän hetkinen epäily on, että luun katkaisun yhteydessä jostain vapautui veritulppa, joka kulkeutui aivoihin. Bolt lähtee kuitenkin avattavaksi, jotta tähän saadaan varmuus. Millään mutoahan tieto ei tule helpottamaan suruamme tai kaipaustamme, mutta on varmasti arvokasta tietoa niin leikanneelle lääkärille, kuin rotuakin silmällä pitäen.

Niin kovin raskain sydämin toivotamme pikku-Boltille hyvää taivasmatkaa! <3

Lähdettäisiinkö Viroon?

Joitain kuukausia sitten ystäväni kysyi, lähdettäisiinkö Viroon näyttelyihin. Loppu vuodelle ei ollut vielä kalenteroituna yhtään näyttelyä, joten reissu sopi oikein hyvin. Ystävältäni matkaan lähti avo narttu, minulta Bolt avo uroksiin, ja tarttuipa matkaan myös sisareni junnu narttu.

Reissu oli ”täsmäisku”, eli menimme lauantaina aamulautalla Tallinnaan, mistä ajeltiin sitten Rakvereen. Tarjolla oli kaikkien rotujen näyttely sekä lauantaille että sunnuntaille. Sunnuntaina näyttelyiden jälkeen ajeltiin kiireellä takaisin Tallinnaan ja iltalaivaan, ja Lahteen loppuyöksi, josta sitten aamulla kotiin.

Näyttelypaikalla tilat oli ahtaat, mutta yllättävän hyvin sinne lopulta kuitenkin sovittiin. Lauantaina kehän lattia oli kovin liukas, ja Bolt liukastui, mutta onneksi sen suuremmilta vahingoilta vältyttiin.

Ihan niihin tuloksiin, joita ilmoja tehdessämme mielemme hamusi, emme päässeet. Saaliiksi tuli 2 sertiä Demille ja 1 serti Boltille. Valitettavasti Luna jäi ilman sertejä. Lauantaina Luna sai SA:n, mutta paikalla ollut toinen junnunarttu nappasi valitettavasti sertin. Sunnuntain tuomaria emme miellyttäneet, joten serti jäi sitten kokonaan saamatta. Ihanan energinen ja iloinen tuo pieni neiti kuitenkin oli, vaikka olikin vieraiden matkassa reissussa.

Tässä Boltin arvostelu lauantailta:

Rakvere KR 15.10.2016, tuomarina Marina Ostrovskaya

Arvostealuna erittäin hyvä (EH).

Ja Boltin arvostelu sunnuntailta:

Rakvere KR 16.10.2016, tuomarina Gerard Cox

Arvisteluna erinomainen (ERI), SA, PU2, SERT.

Itsenäisyyspäivän agikisat ja eka nolla!

Starttailtiin Saden kanssa kolmen radan verran TAMSKin itsenäisyyspäivän kisoissa. Pohjalla oli treenit perjantaina ja leiri lauantaina sekä sunnuntaina. Maanantain lepo ja nyt sitten tiistaina kolme rataa. Kyllä on pieni koira kyllästetty agilityllä hetkeksi!

Radat on taas TAMSKin kisakameroista, ja valitettavasti kameran 2 laatu on tällä kertaa todella heikko. Näillä kuitenkin mennään, sillä mulla ei ollut kuvaajaa mukana :)

Agiradat olivat Mujusen Salmen käsialaa ja hyppyrata Johanna Wüthrichin. Ekalla agiradalla keskityin heti radan alussa liikaa kepeille ohjaamiseen, ja unohdin ohjata Saden keinulle (no joo, olishan se toki voinut sen itsekin lukea). Keinun jälkeen hukkasin koiran selän taaksen, kun siirryttiin kepeille. Näitä alkukankeuksia lukuunottamatta loppurata oli oikein sujuva ja mukavan tuntuinen. Tuntui, että pitkästä aikaa me jopa edettiin radalla enkä ehtinyt kesken radan miettimään, että nyt tarvittaisiin jostain lisää vauhtia. Tässä meidän eka rata:

Tokana ratana tehtiin hyppäri, missä ennalta mietin sitä, millä saan Saden hakemaan kepit enkä vahingossa törkkää Sadea suorittamaan viereistä hyppyä. Radalla kun Sade lukitsi kepit ja lähti niitä suorittamaan, tuulettelin mielessäni ja unohdin olla ajoissa. Voihan perskule! Mä siis kyllä rataan tutustuessa tiedostn, että putki tulee vetämään keppien jälkeen, mutta nyt mä unohdin ennakoida, joten putkeenhan Sade syöksyi. Tää oli kyllä niin mun vika kun vaan olla voi. Yhtä ylimääräistä putkea lukuunottamatta olin oikein tyytyväinen meidän rataan. Kepit on olleet viime aikoina hyvin hankalat, ja tuntuu ettei Sadella ole motivaatiota suorittaa keppejä. Niinpä olin kovin tyytyväinen, että Sade teki kepit alusta loppuun asti vaikka vauhti kepeillä olikin harmillisen hidas. Tässä meidän hyppäri:

Viimeinen rata oli taas agirata, johon tehtiin maksien jälkeen muutama muutos medejä varten. Sade lähti radalle hurjalla vauhdilla, ja koska mä peitin kolmannen esteen takaakiertoon ohjauksellani, haettiin tämä hyppy melko laajalla kaarteella. Muutoin rata olikin mukavan vauhdikas (paitsi ne kepit!) ja toiseksi viimeinen este, joka tehtiin takaakiertona oli mukavan tiukka ja estettä nouleva. Olin oikein tyytyväinen meidän rataan, mutten uskaltanut tuuletella ennen kun näin tuloksista, että oltiin todella tehty ihanneajan alittava puhdas suoritus eli meidän eka nolla kolmosissa! Tässä vielä meidän vika rata: