Astetta arempi aihe

Jotenkin tuntuu, että nämä koirien kipuilut on aiheita, mistä ei juurikaan kirjoiteta tai puhuta ääneen. Haluan kuitenkin antaa realistisen kuvan arjestamme, josta tässä blogissa kirjoitan, joten en jätä myöskään näitä ikäviä ja vaiettuja asioita kirjoittamatta sen takia, "ettei niistä saa puhua". Ei siis haluta kertoa, jos koira on rikki etteivät muut katso pahasti tai peräti mene ja tuomitse kasvattajaa, joka on meidän tapauksessamme ollut aina ihana ja mukana vaikkei hänellä pakottavaa velvoitetta siihen enää olekaan sen jälkeen, kun pentu on meille muuttanut. Kasvattajamme on tehnyt hienon yhdistelmän näissä pennuissa ja ottaisin ehdottomasti uudelleen tämän saman pennun, vaikka tietäisinkin valmiiksi, että juuri tämä yksilö jumiutuu helposti ja on tapaturma-altis.

Boltiltahan kuvautettiin viime kesänä eturaajat ontumisen vuoksi. Röntkenkuvat otettiin tuolloin kummankin eturaajan varpaista, kyynäristä sekä olkapäistä ilman, että kuvista löytyi syytä ontumiselle tai mitään muutakaan normaalista poikkeavaa. Ontumisen syyksi siis epäiltiin pehmytkudosvammaa, joka ei vain päässyt alkuun parantumaan vaan pitkittyi. Lopulta ontuminen kuitenkin loppui ja poika oli elämänsä kunnossa.

Viime kesästä asti äitini on aina päivitellyt Boltin kävelytyyliä. Sen käynti on niin erityylistä kuin näillä kolmella muulla schapella, jotka perheessämme pyörivät. Myös yksi hieroja kiinnitti viime kesänä huomiota Boltin kävelytyyliin ja epäilikin, että liekö ontumisen oikea syy ollenkaan eturaajassa. Hän siis epäili, että ongelma on takana, mutta heijastaa eteen. Paljon mahdollista, mutta yksikään lääkäri ei tätä edes ehdottanut.

Bolt on käynyt nyt alkukesän aikana kaksi kertaa hierojalla ja kolmas kerta on huomenna. Syynä hierojakäynteihin on selkäjumi. Hieroja totesikin viimeksi, että tämä on hänen tuntumallaan yksilö, jota joutuu aika ajoin aina hierottamaan läpi sen koko elämän. Bolt on siis hyvin eri tyylinen kuin esimerkiksi Sade, josta hieroja totesi, että "pehmeät lihakset". Sadelta löytyi hitunen kuonaa ja pienen pieni jumi, mikä sekin aukeni heti. Bolt puolestaan on heti ensisivelyllä jo huomattavasti jäykempi. Bolt tyyli askeltaa on siis semmoinen, mikä kerryttää sille selkään jumia. Mutta miksi näin?

Juhannuksena taas katseltiin äitini kanssa Boltin menoa. Sen takapää kävelee ikään kuin "varpaillaan" ja miehisesti takajalkaa nostaessaan sen selkä on köyryssä. Jatkuvasti herää kysymys, onko jokin vikana. Tänään sitten soitin eläinlääkärille ja varasin ajan, jotta lähdetään tutkimaan mitä sielä selässä oikein on - vai onko mitään. Mitä todennäköisemmin Bolt siis rauhoitetaan ja kuvataan ensi viikolla, niin nähdään onko selässä jtn vai onko kyse oikeasti vain siitä, että Boltin askellus on hyvin omaperäistä versus nämä meidän vertailukohdat.

Oma silmä on niin tottunut tuohon Boltin kävelytapaan ettei se enää itselleni pistä silmään. Eikä toisaalta tuomarit ole näyttelyissä laittaneet mtn mainintaa askelluksesta eikä näyttelykurssillakaan tullut tähän mtn huomautusta. Onko tää lääkärille meneminen siis turhaa huolehtimista vai onko Boltilla oikeasti selässä jtn? Vaikeita päätöksiä nämä "milloin lääkäriin" -asiat, jos kyseessä ei ole mikään akuutti heti hoitoa vaativa asia. Onko vaiko ei? Kuviteltua vai ei?

Laitanpa muuten tähän alle vielä nuo Boltin viime kesän röntgenkuvat, niin pysyvät ainakin tallessa mahdollista myöhempää tarkastelua varten:

Perjantai-illan tokoilut

Sade oli tällä kertaa mukana tokotreeneissä, sillä meillä on haasteita perusasennon ja seuruun kanssa. Kyllähän Sade siis tulee pa:han ja seuraa, mutta pa on väljä ja jää taakse ja seuruu puolestaan on väljä ja edistää. Näihin lähdettiin siis hakemaan ensisijaisesti apua.

Kolmen vuoden aikana olen opettanut Saden hyvin tehokkaasti väärään pa:han. Mun namikäden paikka on ollut niin persiillään ettei siitä voi tulla muuta kuin huono. Nyt lähdetään korjaamaan sivulle tuloa ottamalla nami taas käteen ja auttamalla koira oikealle paikalle. Eli nami vasempaan käteen ja koiran kiertäessä selän takaa sivulle otetaan kuonosta "koppi" ja nostetaan rannetta korostetun edessä omaan linjaani nähden. Näin saadaan Saden pa korjattua.

Kamala miten vaikeaa toi ranteen nostaminen oli! Siis ranteen nostaminen ei itsessään ole haastavaa, mutta kun se ranne pitäisi pitää vielä suorassa. Mulla käänsi ranne 99% kerroista aina ulospäin, jolloin Sadekin jäi aina vinoon. Niin ja se korostettu eteentuonti että saataisiin Sade pois selän takaa.. Huoh. Nyt mä niin ymmärrän Mariaa, joka on aiemmat treenit kamppaillut ton ranteen kanssa. Ja sen ettei käsi saa karata kauas vartalosta. Tää on niin hankalaa! :D

Enää en pysty muistamaan, mistä meille tuli puheeksi sivulle tuleminen pyörähtämällä vasemmalla. Ollaan tätä siis vähän treenailtu rallya varten käskyllä "viereen". Ja tässä Saden pa on paljon suorempi! Niinpä ruvetaan nyt treenaamaan tästäkin vahvempaa, jotta päästään hyödyntämään. Eli nami käteen ja hetsaamaan peruutellen, tästä vaihdetaan suunta eteenpäin ja käsketään viereen. Niin, ja taas päästään nostamaan rannetta :D Nää ei oo nyt mistään muusta kiinni kuin että tehdään toistoja. Saden pa saadaan varmasti suhteellisen vähällä työllä kuntoon ja siitä päästään sitten korjaamaan seuruutakin askel askeleelta.

Manailin Saden haluttomuutta edes koskea noutokapulaan Mirvalle, ja niinpä jouduin sitten näyttämään mitä tapahtuu, kun tarjoan Sadelle kapulaa. Kiinnihän se nappasi! Piru vie, ja mä kun niin olen koittanut saada Sadea ottamaan kapulan suuhun ja saanut sen yhtä kertaa lukuun ottamatta vain nuolaisemaan kapulaa. Nyt saatiin sitten apuja tähänkin. Pidän ensin omia bileitä kapulan kanssa, jotta saadaan siitä kiinnostava ja tavoittelemisen arvoinen, tämän jälkeen kapula Saden eteen ja heti kun ottaa kiinni kapulaan "JES" ja heti perään "irti" ja bileet. Kun tämä kapulan suuhun ottaminen alkaa sujua aletaan koskemaan Saden poskiin, leukaan yms. ja samalla voidaan vaikka askeleen verran peruutellakin. Nyt sitten lähdetään näillä vinkeillä rakentamaan halua ottaa kapula suuhun :)

Boltin kanssa jatkettiin taas leikkimisen treenaamista. Tavoitteena on, että Bolt haluaa lelun. Välillä sitten lelu lentää ja sillä leikitään, ja välillä lelu menee piiloon ja sen saa uudelleen vasta tekemällä töitä. Mirvalta tuli hyvä huomio siihen, että mun pitäisi leikittää Bolttia enemmän itseni sivulla tai jopa takana, että se uskaltaisi tulla röyhkeästi haastamaan ja tavoittelemaan lelua. Nyt se on niin kovin kiltti <3 Niin, ja ikinä en saisi työntää lelua Boltille vaan viedä aina saaliseläimen tapaan poispäin.

Kapulatreenit jatkuivat myös Boltilla ja kaava oli täysin sama kuin Saden kanssa, joten en sitä tähän uudeleen enää kirjoita. Bolt teki myös louskutus-harjoitukset taas, eli Mirva seisotteli ja haukutti Turoa meidän edessä ja Bolt sai louskuttaa niin kauan kuin halusi. Muutaman louskutuksen jälkeen Bolt kääntyi kuitenkin tarjoamaan kontaktia ja malttoi tehdä mun kanssani töitä. Hetkittäin piti silti vielä kääntyä louskuttamaan, mutta ihanan nopeasti Bolt palasi tarjoamaan kontaktia. Tässä on niin huima kehitys ekaan kertaan, jolloin Bolt louskutti lähemmäs 10 minuuttia ennen kontakin tarjoamista. Tätä lisää, niin ehkä mulla on joskus vielä koira, jonka ei tarvi louskuttaa jokaiselle vastantulijalle!

Boltissa on muutenkin huima kehitys ekaan kertaan, jolloin suurin osa treenistä meni siihen, että Bolt haahuili. Nyt se leikkii jo paljon paremmin mun kanssa ja on kiinnostunut musta. Puhutaan kuitenkin vielä kuukausien työstä ton leikin saralla, ennenkuin voin kuvitella, että osataan oikeasti leikkiä niin, että sillä saadaan Boltille kunnon tahtotila työskennellä mun kanssani.

Kotiläksyiksi saatiin paitsi koirien kanssa treenittäviksi ylempänä kuvattuja harjoituksia myös tehdä tilanne-check siihen, mitä nyt saataisiin ALOssa pisteitä. Hirveän hankala miettiä, mitä pisteitä tuomarit antaisi, vaikka koittikin lueksia noita ohejita siitä, mihin liikkeesä kiinnitetään huomiota. Tiedän pisteyttäneeni osan liikkeistä liian lepsusti, mutta tosta saa nytkin hyvän kuvan sen suhteen, mitkä liikkeet ovat suhteellisen hallussa ja minkä kanssa tarvitsee tehdä eniten työtä. Lisäksi Mirva toivoi, että miettisimme realistisesti, milloin voisimme omasta mielestämme olla kisavalmiita. Saden kanssa kisoihin voisi tähdätä jo syksyllä ja realistista olisi, että voisimme saada ykköseen vaadittavat pisteet. Boltin kanssa ei ole puhettakaan, että syksyllä voisi edes unelmoida vielä kisoista. Luulen, että Boltin kanssa realistista voisi olla kisojen korkkaaminen kesän/ syksyn 2016 aikana. Boltin saisi varmasti tekniikoilta kisavalmiiksi jo kevääksi 2016, mutta tämä työstetään nyt huolella ja rakennetaan kunnolla toi halukkuus työskennellä yhdessä. Takoituksena siis ettei kisoissa tarvitse pelätä, että koira lähtee haahuilemaan tai unohtuu unelmoimaan kesken kehän :)

Ylökin kisat ja mätsäri 6.6.2015

Lauantai oli oikea vauhtipäivä. Lähdettiin aamulla liikkeelle ajatuksena, että mennään Mirvan neuvoilla mätsäriin harjoittelemaan käyttäytymistä. Ketuiksihan tuo meni, eikä kehässä liikuttu nätisti vaan esiintyminen oli suorastaan katastrofaalista. Mä en ymmärrä, miten noi muut koirat voikin jännittää noin hirveesti ettei niille rohkenisi selkäänsä kääntää. Tosin meillä on alkanut ujoilukausi muutenkin.. Ennen pusuteltiin kaikki tuntemattomatkin, nyt mennään selän taakse piiloon. Mä niin toivon, että tää on vaan ohimenevä ikävaihe...

Mätsärin yhteydessä oli mahdollisuus valokuvauttaa koiransa, joten käytinpä Boltin sekä Saden poseeraamassa. En tosin yhtä aikaa vaan erillisissä kuvissa. Tämän viikon aikana kuvien pitäisi napsahtaa sähköpostiin, niitä odotellessa :)

Mätsäristä suunnattiin vaihdattamaan takarenkaita, että voidaan turvallisin mielin lähteä ajamaan Mutalaan agikisoihin. Oltiin ilmottauduttu kahdelle radalla; hyppärille ja agiradalle. Radat olivat Viitaniemen Heidin käsialaa, ja täytyy sanoa, että menen toistekkin hänen radoilleen. Radat olivat mukavan etenevät ja sää otettiin esteissä huomioon. Agiradalle vaihdettiin pohjapiirroksesta poiketen puomi putkeen, jotta voitaisiin pitää kisat loppuun vaikka sade muuttuisi kaatosateeksi.

Hyppyradalla oli hankala keppikulma, tai no, olisi tämä voinut olla tehtävissä, vaan tänään ei onnistuttu. Sade haki kepeistä ohi ja oli lähdössä ekan kepin oikealta puolelta liikkeelle, minkä jouduin korjaamaan ja tästä 5 virhepistettä. Loppurata menikin sitten taas ihan mukavasti, vaikkakin jotenkin tuntui ettemme juurikaan edenneet radalla.. Lopulta aika oli kuitenkin reilu 3 sekuntia alle ihanneajan ja ilman noita 5 virhepistettä olisi hätyytelty LUVAa. Ens kerralla sitten ;)

Agirata lähti liikkeelle mukavasti, mitä nyt unohdin 3:lla esteellä minne rata jatkuu :D Olin siis lähdössä ohjaamaan jo loppusuoralle, minkä vuoksi kierrettiin este pidemmän kaavan kautta ennen nelosestettä. Hups! Tästä mun mokasta siis vielä selvittiin ilman virhepisteitä, mutta kun A:lta laskeuduttiin hypylle ja olisi pitänyt vaihtaa suuntaa (mun valssi oli onnettomasti täysin myöhässä) toselle hypylle ennen putkea, päätti Sade mennä suoraan putkeen. Tässä kohti karjaisin niin kovaa, kun ääntä lähti mutten saanut Sadea edes vilkaisemaan itseäni.. Otettiin siis hylsy ihanaakin ihanamman ansaputken vuoksi. Tämä treenilistalle! (maanantaina tätä treenailtiinkin jo)

Mulla oli kerrankin jopa kamera mukana kisoissa. Muistinpa laittaa sen päällekin kuvaamaan, mutta gopro ei ehkä ole omiaan kuvaamaan aitaan kiinnitettynä agirataa. Takareuna oli kuvassa niin kaukana ettei videosta ollut juurikaan hyötyä, kun yritin katsoa myöhästynyttä valssiani. Ehkä mä joskus hankin oikean videokameran ja pyydän jonkun kuvaamaan :)

Venähtäneet treenit

Perjantaina oli taas tokotreenit. Viimeksi treenit kesti 2 tuntia, tällä kertaa 3 tuntia. Kestääkö treenit ensi viikolla 4 tuntia vai laitetaanko me hälytys 1.5 tunnin kohdalle? :D

Mutta sitten itse asiaan. Tällä kertaa nämä muistiinpanot ei ehkä etene täysin siinä järjestyksessä, kun näitä toteutettiin, sillä itsestäni tuntui luentevammalta jäsennellä kirjoitukseni hiemaan toisin kuin treeni todellisuudessa eteni.

Viikon aikana me tehtiin kontaktiharjoituksia, opeteltiin leikkimään sekä tehtiin hieman "sivulle" treeniä. Asioita, mitä ei viikossa saada valmiiksi, mutta varmasti jo jotain oli tapahtunut, sillä tällä kertaa me ei haahuiltu läheskään niin paljoa kuin ekoissa treeneissä.

Perjantaina jatkettiin taas leikkimisen opettelua. Saatiin suorastaan muutama voittokin aikaan, kun Bolt leikiskeli lelulla yksin ja toi sen sitten mulle, että leikki jatkuisi! Jes, tätä me halutaan; leikki tapahtuu yhdessä. Toinen voitto oli, kun Bolt jäi lelu suussa arpomaan, tuleeko leikkimään mun kanssa, kun pidin bileitä toisella lelulla vai meneekö se katsomaan Alicea ja Demiä. Ja Bolt valitsi leikkimisen mun kanssa! Hienoa, olen siis onnistunut olemaan ainkin hetkellisesti mielenkiintoinen :)

Leikkimisen lisäksi lähdettiin työstämään sitä, että myös nami olisi tavoittelemisen arvoinen. Minä, kuten varmasti moni muukin, kun on antanut namin suoraan suuhun, kun pyydetty liike on suoritettu. Nyt lähdettiin tekemään namista saalis, mitä Bolt tavoittelee. Mun pitää tässä vaan muistaa, että namikäsi liikkuu vielä rauhassa vaikka muuten pomppisinkin, jotta saadaan Boltin kiinnostus pysymään namissa.

Jossain kohti Mirva kysyi, mikä on Boltin mielestä kaikista parasta. Millä mä saan sen innostumaan ja mistä se tykkää. Öh.. Bolt tykkää halailla, mutta sitä tässä tuskin haettiin takaa. Sitten mulla välähti. H:n ja Boltin juttu on se, kun H juoksentelee ympäri kämppää ja huutaa "lapsiiii, lapsi, lapsi, lapsiii!!". Ja Bolt hyppii, pomppii ja riemuitsee. Ja arvatkaa mitä. Bolt hyppi, pomppi ja riemuitsi, kun mä lähdin juoksemaan ja huusin "lapsi, lapsi, lapsii!". Voi sitä riemua, mikä Boltilla oli. Se sai olla röyhkeä, hyppiä mua vasten ja riemuita. Tätä me kuulemma oltiin haettu tolla leikkimiselläkin. Tätä, että Bolt todella haluaa tehdä mun kanssani kuten tossa, kun huudan "lapsi". Nyt meillä on siis yksi erittäin tehokas palkkauskeino. Mä en välttämättä tarvitse leluja enkä kaikkeen namiakaan, kun se palkkaantuu mun huomiollani <3 (Tähän pitänee otta vaan vielä lelu mukaan, sillä leluun saa käyttää hampaita, ei käsiin.)

"Lapsi, lapsi, lapsiii!!" (Kuva. Maria Kahelin)

Kyllähän me siis muutamat kerrat myös haahuiltiin näissä treeneissä. Aiemmin ollaan turhautettu Bolttia sillä, että kun se tuijottelee muualle ei tapahdu yhtään mitään. Samaa tehtiin nytkin, mutta tämän lisäksi tehtiin myös treeniä, missä lähden kävelemään "lelukoiran" kanssa pois. Muutaman ekan askeleen ajan siis vedän kevyesti koiraa perässäni, minkä jälkeen Bolt tarjosi todella nopeasti kontaktia. Nämä otettiin nyt sitten myös treenattaviksi. Näiden treenien tavoitteena siis on, että Bolt tahtoisi työskennellä mun kanssani. että sen mielestä olisi mielekästä pitää muhun kontaktia eikä haahuilla.

Näissä treeneissä päästiin toki myös louskuttamaan. Mirva otti taas Turon seisoskelemaan meidän eteen ja me louskutettiin. Paljon nopeammin kuin viimeksi, Bolt kääntyi katsomaan mua kesken louskutukset ja palkka! Nyt se kuitenkin palaa palkan jälkeen jatkamaan louskuttamista, eli sille pitää ruveta tarjoamaan vaihtoehtoista toimintaa. Nyt kierrettiin yhdessä auto, kun Bolt otti kontaktin ja kas - Turo oli kadonnut sillä aikaa.

Uutena liikkeenä laitettiin mun ajatukset uusiksi noudon suhteen. Kuten aiemmin olenkin tainnut kirjoittaa, niin ollaan tehty joitakin pitotreenejä kapulalla sekä sitä, että heitän kapulan ja juoksen karkuun, jolloin Bolt ei juostessaan jäystä kapulaa. Ei näin enää. Tästä lähtien teen kapulasta tavoittelemisen arvoisen. Kapula on mun eikä Bolt saa koskea siihen. Jonain päivänä, kun Bolt saa lopulta koskea kapulan alkaa bileet. Koska kapula on mun, haluaa myös Bolt se. Kun päästään siihen asti, että Bolt saa ottaa kapulaan sanotaan alkuun "irti" aina, kun hampaat osuu kapulaan. Näin saadaan lopulta aikaan kaunis pito ja kanto eikä kapulan pureskelua.

Mutta siis se, miten kapulasta tehdään tällä hetkellä tavoitteleisen arvoinen. Lasken kapulan Boltin kuonon eteen ja toisella kädellä bloggaan sen kaikki yritykset ottaa kapulan. Kun se istuu nätisti kapulan edessä annan palkan. Tätä tullaan tekemään nyt tovi. Kapula tuodaan nenän eteen, mutta sitä ei saa ottaa, koska se on mun. Julmaa ;) Mutta ilmeisen toimivaa.

Kapulan alkeita. (Kuva. Maria Kahelin)

Suraavaa kertaa varten saatiin treeniksi etenkin tuo nouto-harjoite (edelleen kontaktitreeniä) sekä listata meidän haasteet. Tässä siis ideana, että kun seuraavalla kerralla otan koiran autosta, tiedän jo valmiiksi mitä treenataan. Boltin kanssa ajattelin listata tuon noto-harjoitteen sekä sivulle tulemisen. Tätä meidän tarvii kyllä vielä treenata, ettei mun tarvi avittaa kädellä. Niin, ja että kontakti alkaa het autolta ilman haahuilua! Seuraavalla kerralla meinasin ottaa mukaan myös Saden. Saden kanssa aion treenata seuruuta ja sivulle tuloa. Myös käännökset (peräpään käyttö) ovat ehdottomasti treenilistalla!

Lähiaikoina tullaan laittamaan meille paperille tavoitteet, jotta saadaan treenaamiseen lisää intoa ja tavoitteellisuutta. Samalla laitetaan (tai myöhemmin) ylös se, milloin olisi tarkoitus olla kisavalmis ja mennä kisoihin. Boltin kanssa epäilen, että mennään pitkälti ensi vuoteen, jotta saadaan ensin toi meidän yhteistyö kuntoon. Teknisesti ei kai olisi niin haastavaa saada koira kisavalmiiksi, mutta se tarvitsee myös sen halun tehdä mun kanssa töitä, ja jotta tää saadaan oikeesti kuntoon ei voida suunnitella kisoja vielä syksyllä (hyvä vaan).

Olikohan tässä kaikki, mitä me tehtiin? (Lisätty muutama kuva.)

Hei, me käydään hierojalla!

Eilen suunnattiin Saden ja Boltin kanssa Sorri-Kosolan hierottaviksi. Boltille tää oli nyt ikäänkuin jatkohoitoa, sillä se hierottiin 2,5 viikkoa sitten äkisti alkaneen peitsauksen vuoksi. Boltilta löytyikin selkäjumi viime kerralla, joten nyt tultiin katsomaan missä mennään tällä hetkellä.

Sade hierottiin ensin ja neiti oli pääpiirteittään hyvässä kunnossa. Vasemassa olassa oli pienehkö jumi (liekö Bolt törmännyt siihen), mutta se aukesi hieronnan aikana. Myös kapea selkälihas oli hitusen jäykähkö, mutta muutoin löytyi vain kuonakertymiä, mitkä sulivat sormien alla pois. Ei siis mitään hälyttävää tai jatkohoitoa vaativaa, vaan pehmeät lihakset. Jes!  Tää on niin ihanan helppo koira, kun ei sairastele tai jumiudu (kop-kop!) <3

Seuraavaksi hierottiinkin sitten Bolt. Ihan jo yleisfiilis oli, että tämä yksilö on jäykempi. Lonkanseutu oli kovin jännittynyt ja hetki meni, ennenkuin se päästiin kunnolla hieromaan. Samoin kuin edelliskerralla, takajalan edessä olevissa kalvoissa tuntui taas jäykkyyttä. Myös yläselkä oli kovin jumissa ja Sorri-Kosola suositteli, että Boltin kanssa kannattaisi tulla ainakin vielä kerran hierontaa, että saataisiin selkä kuntoon. Kovasti kyllä varoitteli, että tämä vaikuttaisi semmoiselta yksilöltä, jonka kanssa joutuu aika-ajoin ottamaan hierontaa, että pysyisi kunnossa. Voih, meidän kovan onnen poika <3

Ilmo laitettu rally-toko -kisoihin

Hups! Ilmosin mut ja Sade rally-kisoihin tän kuun lopulle. Heh, kyllähän kuukaudessa ehtii saada vasempaan käännökset reilaan! Vai ehtiikö? :D

Meillä on siis vielä vähän töitä tehtäväksi noiden vasempaan suuntautuvien käännösten kanssa. 270 ja 360 asteen käännökset vasempaan, kun saadaan kuntoon tässä kuukauden aikana, niin voidaan kisata hyvillä mielin. Ja vähän vielä lisää toistoja eteen tuloon, että se pysyisi suorana. Sen jälkeen koira olisi melkovalmis kisoihin, ohjaajan toki tarvitsee tsempata ettei hihna kiristy, koiralle jää tarpeeksi tilaa suorittaa tehtävät jajaja...

Ekoissa kisoissa ei siis lähdetä tavoittelemaan 100 pistettä vaan tulos riittää. Siitä voidaan sitten lähteä parantamaan jatkossa. Hui!

Se vedättää sua ihan 100 – 0

Perjantaina Mirva veti ensimmäiset tokotreeninsä meille, eli Boltille, Disalle ja Demille. Liikkeelle lähdettiin meiningillä ”näytä miten te teette”, jonka jälkeen saatiin rakennuspalikoita siihen, miten liikkeitä saadaan parannettua ja turhat avut pois.

Treenipaikkana toimi Pirkkalan Jyskin piha, eli elämää oli ympärillä, minkä näki Boltista. Bolt on erittäin kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvassa ja toisinaan Bolt istui ja tuijotteli maailman menoa useita minuutteja kerrallaan. Mamma on siis kaikkea muuta kuin mielenkiintoinen :/

Sivulletulossa Bolt on ”tarvinnut” mielestäni edelleen käsiapua, sillä jos sanon vain ”sivulle” tarjoaa Bolt maahanmenoa eikä sivulle tulemista. Mirva katseli touhuamme hetken ja totesi, että ”se vedättää sua ihan 100 – 0”. Kyse ei siis ole siitä etteikö Bolt osaisi, se on vain päästetty liian helpolla ja siitä on tullut hitusen laiska (ehkä vähän enemmänkin).

Ensimmäiseksi treenilistallemme siis pääsi käsiavun poistaminen sivulle tulosta. Tavoitteena on tehdä musta mahdollisimman passiivinen niin, etten antaisi mitään vartaloapuja, vaan saataisiin Boltista ääniohjautuva. Heh, tää vaatii multa varmasti enemmän kuin Boltilta!

Bolt on siis päästetty liian helpolla, mihin tehdään nyt muutos. Jos ”sivulle” –käsky aiheuttaa väärän toiminnon todetaan ”ei”, otetaan muutama askel taaksepäin ja toistetaan käsky. Tämä aiheutti Boltilla nyt sen, että se lähti hitusen hakeutumaan sivulle, mutta jäi kuitenkin taakse / sivulle eikä lähellekään haluttua paikkaa. Taas todetaan ”ei” ja käännytään esim 45 asteen kulmaan koiraan nähden, jolloin oikeaa paikkaa ikäänkuin tarjotaan, ja kun Bolt asettuu haluttuun pa:han, niin bileet!

Meidän ainoa haaste ei todellakaan ollut käsiapu sivulletulossa, vaan myös Boltin kontaktin pitäminen. Pieniä kontaktitreenejä ollaankin jo tehty, mutta nyt niitä vaan lisää kehiin. Kumpaankin käteen nami ja katsekontaktilla palkataan vaihtelevasti molemmista käsistä. Nopeasti Bolt tämän hoksasikin (ollaan tehty hieman aiemminkin), joten pääsin liikuttelemaan käsiä sivuilla ja silti Bolt haki katsekontaktia. Tähän tarvitaan kyllä hurjasti vielä toistoja, sillä ulkopuoliset häiriöt katkaisevat Boltin keskittymisen heti.

Seuraamista ollaan tehty niin, että en imuta, mutta kädessä on kuitenkin namia ja käsi on usein koukussa vatsaani vasten. Eli Bolt ei ole tottunut siihen, että käsi heiluisi normaaliin kävelytapaan. Treenivinkiksi saatiin perusasennossa käden heiluttamista ja kun Bolt heiluvasta kädestä huolimatta (tarvittaessa jätetään käsi hetkeksi taakse) ottaa kontaktin niin palkataan. Tähän pitäisi muistaa kanssa tehdä hirveästi toistoja!

Namit eivät motivoineet Boltia pitkäkestoisesti, minkä vuoksi ruvettiin treenaamaan myös leikkimistä. Leikittämisellä saatiinkin hieman pidempikestoista kontaktia aikaan, eli nyt pitäisi hankkia samanarvoisia leluja ja opetella leikkimään. Boltin saa innostettua sekä saalistamaan että taistelemaan, joten nyt otetaan leikkiminenkin treenilistalle ja lähdetään siitä, että Bolt voittaa taisteluita. Hetkittäin laitetaan lelua selän taakse piiloon ja kun Bolt ottaa katsekontaktin jatketaan leikkiä. Lelun ”arvoa” voidaan nostaa pitämällä omia bileitä sen kanssa, ja kun Bolt tulee hakemaan lelua laitetaankin se pois tyylillä ”tää on mun, en mä tätä sulle anna”, kunnes lopulta saadaan mielenkiinto leluun heräämään heti kun sen ottaa edes esiin.

Ja tosiaan, kuten tekstin alussa mainitsinkin, Bolt tuijotteli toisinaan vain ympärillä olevia ihmisiä yms. Näihin hetkiin saatiin vinkiksi, että antaa Boltin tuijottaa, mutta itse käyttäydyn silloin kun minulla ei olisi koko koiraa (en siis anna sille mitään huomiota houkuttelemalla tai mitenkään muutenkaan). Heti kun Bolt vilkaisee mua niin palkkaa ja antaa sen kuulla, miten hieno se  on, kun ottaa muhun kontaktin. Tää harjotus on kaikkea muuta kuin helposta päästä. Saatan joutua odottamaan vaikka kuinka kauan sitä, että Bolt vilkaisee mua. Tavoitteena on siis, että vain kontaktilla asioita tapahtuu ja on kannattavaa katsoa mua :)

Lopuksi Mirva otti vielä Turon autosta ja näytti meille muutaman jutun. Bolt louskutti samalla minkä kerkesi eikä kuunnellut yhtään vaikka kuinka komensin. Turo ei onneksi provosoidu, joten Mirva seisotteli sitä Boltin edessä ja annettiin Boltin louskuttaa. Hyvän tovin se jaksoikin louskuttaa, mutta kun se huomasi ettei louskuttamalla tapahdu mitään se vilkaisi mua ja pääsin kehumaan kontaktin otosta. Taas jatkui louskuttaminen, mutta nyt se vilkaisi mua jo huomattavasti noepammin. Mirvan ajatus tässä oli, että aina kun komennan, kiskaisen hihnasta yms. annan Boltille huomiota ja ikäänkuin palkkaan sitä väärästä käytöksestä. Eli koira täysin huomiotta ja palkkaa aina kun se mua katsoo :) Eli nyt me tarvitaan kasa treenikoiria, jotka ei provosoidu vaikka me louskutetaankin. Vapaaehtoisia?

Kiitos Mirva ajatuksia herättäneistä treeneistä! Perjantaina uudelleen :)

Tässä vielä kesäterkut Miisu-mammaa moikkaamassa käyneeltä Boltilta: