Vielä 3 viikkoa odottelua..

Tosiaan, vielä pitäisi noin 3 viikkoa odotella, että saadaan Bolt (Karvarallin Huligaani) kotiin Saden kaveriksi. Sitä ennen kyllä riittää vielä tekemistä Sadenkin kanssa. Viikonloppuna H lähtee kavereidensa kanssa mökille, joten me tytöt taidetaan lähteä lauantaina Lempäälään match show:un.

Samana viikonloppuna, kun haetaan Bolt kotiin (kuvassa keskimmäinen) on Lahdessa kv-näyttelyt, joihin olen Saden ilmoittanut samoin kuin myös Tampereen kv-näyttelyihin toukokuun ekalle viikonlopulle. Tarkoituksena on käydä tosiaan tuo muutama näyttely vuodessa jo ihan senkin takia, että siellä on niin hirveä härdelli ja paljon väkeä, niin kaksijalkaisia kuin nelijalkaisiakin, joten pysyy tuntuma noihin "ruuhkapaikkoihin".

Ihmisten ilmoilla olemista on taas muistuteltu mieliin maalaismarkkinoilla vierailemalla, yhdissä valmistujaisissa olemalla sekä koirakahvilassa kahvittelemalla. Nyt, kun ei enään asu pk-seudulla ja keskustaan on huimat 15 minuuttia kävellen, niin ei tuolla väenpaljoudessa tule koiran kanssa vierailtua edes viikottain. Myös Saden lempparit eli junalla ja bussilla matkustaminen ovat jääneet aika pienelle ja vaihtuneet autolla ajeluun, mistä Sade ei kyllä myöskään ole pahoillaan ;)

Pääsiäinen olisi tarkoitus viettää mökillä, mistä sitten mennään pääsiäismaanantaina taas katsomaan Bolttia. Katsotaan, josko Sadekin pääsisi silloin tutustumaan uuteen tulokkaaseen, kun pienelläkin on jo 6 viikkoa ikää :)

7 viikon piina

Eilisen illan ja viime yön aikana Miisu synnytti 6 pentua. Sain eilen jo maistiaisen tulevasta, sillä Karvarallin ihana kasvattaja laittoi minulle kuvan yhdestä urospennuista.

Olemme siis H:n kanssa puhuneet jo pitkään toisen koiran hankinnasta ja vuoden vaihteessa sitten lähdimme selvittelemään mahdollisia kasvattajia, jotka meitä kiinnostaisivat. Otimmekin yhteyttä muutamaan kasvattajaan, mutta sen jälkeen, kun kävimme katsomassa Karvarallin Miisua on yhteydenpito muihin kasvattajiin jäänyt. Olemme päässeet katsomaan emää, emän emää sekä pentueen isää ja kaikki nämä sekä muut suvun jäsenet ovat olleet valloittavia. Näinpä olemme tienneet jo hyvän tovin, mistä pentueesta pentumme haluamme.

Nyt alkoi siis 7 viikon piina. Pitäisi jaksaa ja malttaa odottaa, että kotiin Saden kaveriksi saa toisen vipeltäjän. Onneksi pääsemme kuitenkin katsomaan pentuja jo aiemmin sekä hieman katsomaan, mikä pennuista miellyttää omaa silmää.

Olin aiemmin vakuuttunut siitä, että otamme Saden kaveriksi toisen nartun, mutta  - kas kas - H:n mieleen onkin enemmän urospentu Saden kaveriksi. Näin ollen olen koko kevään haudutellut ajatusta uroksesta ja se alkaa kuulostaa omaankin korvaan paremmalta vaihtoehdolta. Nuoruuteni olen kuitenkin asunut uros schapen kanssa, joten tuo sukupuoli on hieman tutumpikin itselleni. :D

Kovasti odotan sitä, että pääsemme pentuja ihailemaan sekä valokuvailemaan. Ja mikä parasta, odotan sitä, että saan tuoda uuden tulokkaan Saden nähtäville ja kotiin <3

Vatsapöpö ja kuntosali

Sadella on jo kolmas päivä menossa vatsatautia. Maanantaina jätettiin agility väliin, kun neitin vatsa näytti toimivan kaikkea muuta kuin normaalisti eikä ruoka maistunut. Jälkeenpäin ajatelle - erittäin hyvä päätös. "Vatsanamia" kuluu ja tänään huomasin, että jäjellä on enään yksi tabletti. Pitää siis suunnata pikimmiten hankkimaan lisää. Huonona puolena noissa tabuissa taitaa kyllä olla se, että pidemmällä käytöllä ne kuivattavat..

Nappulan lenkit ovat siis olleet alkuviikon lähinnä vain tiuhaa käymistä metsän reunassa. Ja siellä onkin saanut juosta! Viime yönäkin käytiin ekan kerran (vasta) 3.45 ja toisen kerran 5.45. Suhteellisen levottomia öitä siis. Varsinkin, kun jokaisen reissun jälkeen käydään pesulla, ennen kuin nappula pääsee muualle asuntoon.


Eilen nappula jäi muutamaksi tunniksi kotiin, kun käytiin H:n kanssa salilla. Kotiuduttuamme H jäi laittamaan iltapalaa ja minä lähdin viemään Sadea ulos, mutta kukapa sitä kesken moikkailujen haluaisi kahdestaan ulos lähteä. Näinpä ollen pääsimme 2 metriä ulko-ovelta, jonka jälkeen nappula laittoi jarrut päälle. Käytiin siis syömässä iltapala ja lähdettiin sen jälkeen koko porukalla metsään :D

Niin! Liityttiin siis H:n kanssa Elixian jäseneksi. Saatiin tarjous, johon päätettiin lopulta suostua, kun on tuota salia tässä jo tovin verran hauduteltukin. Nyt sitten tavoitteena käydä 3 aamuna viikossa juoksemassa kersan kanssa ja 2-3 salia sekä 1-2 ohjattua tuntia. Näin jos mentäisiin ainakin alkuun :)

Aikaiset ystävänpäiväkahvit

Käytiin nappulan kanssa testaamassa paikallinen koirakahvila. Idean tästä reissusta saimme oikeastaan ystävältämme, kenen kanssa sitten sovimmekin tärskyt koirakahvilaan. Kuvassa on Sade ja meidän naapuri Espoon ajoilta JA Saden paras kaveri, Haiku, pentuajoilta :)

Eilen otettiin siis jo varaslähtö ystävänpäivään, sillä kahvit nimettiin ystävänpäiväkahveiksi, minkä kunniaksi turritkin saivat syötäväkseen kanankaulat. Ei muuten meinannut olla riemulla rajaa, kun Haiku tunnisti meidät kahvilalla. Sade lämpeni tuttuun tapaansa vasta ulkona leikkimään ja sitten ei oltaisikaan maltettu kulkea nätisti hihnassa kotiin :D

Koirakahvila Vainussa oli myynnissä kahvilatuotteiden ja koiranherkkujen lisäksi myös kaikkea muuta koira-aiheista tavaraa sekä mm. hihnoja koirille. Ihania "sauna", "tervetuloa" ja "wc" kylttejä tuli kuolattua ja sommiteltua mielessä jo kotiin. Tällä kertaa kyltit kuitenkin jäivät vielä ostamatta, mutta ehkä seuraavalla vierailulla... ;)

Hyvää ystävänpäivää!

Tavoitteena väsynyt turri

Mitä vaaditaan, että vajaa 2 vuotias karvaturri saadaan päivän päätteeksi olemaan kirjaimellisesti väsynyt? Paljon. Mutta eilen kyllä onnistuttiin siinä, joskin vähän puolivahingossa :D Yllätimme itsemmekin nousemalla aamulla hieman ennen klo 7 ja 8.30 olimme jo suksien kanssa jäällä. Tuohon aikaan ei vielä ollut juurikaan porukkaa jäällä, joten nappula sai kirmata irrallaan meidän suksijoiden vauhdissa. Hiihdon osuus ei ollut kuin ½ tuntia, mutta tyytyväinen voin olla siihen, että ikinä pääsimme jäälle siihen aikaan! Kaikkineen aamulenkille tuli siis pituutta noin 45 minuuttia.

Päivällä testailtiin hieman tottisliikkeitä ja sain neidon pään pyörälle "seis"-komennolla kesken luoksetulon. Päätin opettaa uuden luoksetulosanan, jonka aikana on mahdollista, että neidon pitääkin pysähtyä kesken matkan. Nykyistä luoksetulosanaamme en nimittäin siihen käytä! Ei mennyt aivan yhtä hienosti kuin tottis-kokelaisilla, joita katselin youtubesta. Parempi olisi ehkä pysytellä alo-luokan liikkeissä niin kauan, että ne olisivat hallussa..

Seuraamisen kanssa on kyllä vielä tekemistä, jotta se onnistuisi ilman namia sekä hieman pidempiä matkoja kerralla. Paikka sekä paikkamakuu on loistavasti hallussa ja liikkeestä pysähtyy myös seisomaan. Liikkeestä maahanmenoa tarvitsee vielä hioa sekä mm. esteen jälkeen kääntymistä ja paikalleen jäämistä.. Yhdissäkään toko-kokeissa ei olla käyty, mutta ainahan sitä voi haaveilla, että jonain päivänä vielä mennään vähintään aloon ;)

Iltapäivällä meillä olikin sitten koiratärskyt ja ennakkotiedon valossa odotin, että paikalla olisi 5 koiraa. Lopulta paikalla oli 10 koiraa, mikä sai jälleen nappulan hieman hämilleen. Taisi olla suurin lauma, jossa ollaan oltu mukana eikä paikalla olleista ollut kuin muutama sellainen, joka ollaan nähty aiemminkin. Tämä sessio oli henkisesti rankempi kuin mitä se fyysisesti oli, sillä nappula päätti pitää lähinnä vain omaa kivaa ja pyöriä lumessa vaikka paikalla olijoiden kanssa olisi saanut aikaan kunnon rallitkin.

Ilta päättyi agilityyn, jossa teimme joitain valssiharjoituksia sekä vahvistimme puomin sekä A:n kontakteja. Kepit olivat omatoimipisteenä ja voin kyllä sanoa olleeni ylpeä nappulasta kepeillä. Kehitys kepeillä on ottanut huiman harppauksen eteenpäin, sillä syksyllä teimme vielä vajaita keppejä ohjureilla ja nyt mentiin täyspitkää ilman ohjureita. Pientä ohjausta kädellä käytän sekä välipalkkaa, mutta hienosti neiti hakeutuu kepeille sekä suorittaa melko varmasti.

Agility on nappulan lempipuuhaa eikä kentällä näy ikinä innostuksen puutetta tai selkeää väsymistä. Jos nappula saisi päättää, eivät muut tekisi treenin aikana ollenkaan esteitä, vaan vain hän tekisi ja mieluiten vieläpä ilman taukoja :D

Treenien jälkeenkin riitti vielä virtaa juosta pallon perässä ja tuoda sitä toivoen, että heittäisin sen vielä. Kotiin kun päästiin ja masu saatiin täyteen ruokaa menikin loppuilta uinuen. Iltapissalle lähtiessä ei ollut sitä energiaa, mikä yleensä illalla vielä on, vaan oli hyvin väsyneen oloinen lapsi :)

Ei näistä treenipäivistä kyllä jatkossa tehdä näin rankkoja. Koiratärskyt on jatkossakin samana päivänä, mutta aamupäivä koitetaan pitää hieman kevyempänä :D

Vilinää 12 tassun voimin

Käytiin viime viikolla ensimmäistä kertaa jäällä juoksemassa nyt, kun viimein luotin siihen, että jää kantaa. Nappula nautti suunnattomasti meidän reissusta, joten meninpä sitten seuraavanakin aamuna aamulenkillä jäälle. Aamulenkille tosin unohdin laittaa neidolle ponnarin, joten pallonperässä juokseminen sai uuden haasteen, kun nappula ei kertakaikkiaan vaan nähnyt koko palloa..

Saatiin torstaina laumaamme vahvistusta nappulan siskosta sekä isoveikasta, jotka tulivat viikoksi kyläilemään. Tässä tämä meidän klaani lähdössä ulkoilemaan, vaikkakin ulkona oli -21 astetta.. Hrr!

Ja jotta kyseisen klaanin kanssa jaksaa lenkkeillä pitää koirien muonittamisen lisäksi pitää huolta myös omasta jaksamisesta. Useiden vuosien tonnikalan syömättömyyden jälkeen uskaltauduin tekemään lounaaksi tonnikalasalaatin, joka osottautuikin erittäin maukkaaksi sekä täyttäväksi. Suosittelen! :)

Klaanin muonitushan meinasi ennakkoon aiheuttaa harmaita hiuksia, sillä sisko ja veikka barffaavavat kyllä, mutta veikka varsinkin on hyvin rajoittunut huolimansa ruoan suhteen. Niinpä me sitten otettiin lautaselle tutut maut, joiden sekaan en kuitenkaan malttanut olla sotkematta pakkasesta kasvismössöä, raejuustoa, broilerin siipiä (veikalle vain siitä nyhdettyjä paloja) sekä korvaamalla muutaman aterian luulla. Eikä edes rustoluulla, sitä sitähän minulla ei nyt sattunut pakkasessa olemaan, vaikka tiedän, että sen nämä karvanaamat olisivat jopa kelpuuttaneet, joten ihan kovalla luulla mentiin. Ja kas, mitä tapahtuikaan! Veikka, kenen luulin jättävän luunsa koskematta söi luuta kuin maailman parasta herkkua. Oman luun loputtua meinasipa hän mennä viemään tyttöstenkin luut :D Ja kun vielä epäilin...

Osoittipa veikka mun muutkin epäilyt taas aivan perättömiksi. Herralla on siis ikää jo 10½ vuotta, joten hieman epäilin, että näinköhän pääsemme lenkin loppuun asti ilman linkuttelua. Kävimme siis eilen illalla juoksemassa 6,5 km, mistä olin jo varautunut oikaisemaan lopun matkaa, jos vanha herra rupeaa linkuttelemaan. Ja pyh, sanon minä! Ukko innostui ihan tosissaan pistelemään tassua toisen eteen ja hetkittäin ravi muuttui laukaksi, kun herra yritti saada meihin kaksijalkaisiin lisää vauhtia. Ja tästäkös vasta tyttöset innostuivat. Ei siitä nätisti hihnassa kulkemisesta meinannut tulla mitään, kun 12 tassun voimin yritettiin saada porukkaan lisää vauhtia.

Tänään pitääkin ratkaista millä kombolla ulkoillaan. Mies on töissä, joten koirien ulkoilutus on minun vastuullani. Tossa porukassa on vaan jo sen verran voimaa, etten ole täysin vakuuttunut siitä, että lähden niitä kaikkia kerralla ulkoiluttamaan. Eihän siinä, jos voisin olla varma ettemme tapaa muita koiria lenkillä, niin porukka kulkisi hyvin mallikkaasti. Mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuitenkin törmäämme koiruuteen jos toiseenkin, joten meno menee aivan päättömäksi. Porukassa tyhmyys tiivistyy - kirjaimellisesti. 

Säälittää vain käyttää tytöt ja vanha herra erikseen, sillä nauttivat toistensa seurasta lenkillä niin suunnattomasti ja kotiovella saan vain petettyjä katseita, jos joku joutuu jäämään kotiin... No katsotaan, mihin päädytään tänään :)

Barf pitää pintansa neidon ruokana

Hetkittäin meinaa loppua usko raakaruokintaan. Barfista on ristiriitaisia kirjoituksia netti pullollaan ja omaa kokemusta tuosta ei ole kuin vasta puolisen vuotta. Neito sairasti korvatulehduksen (kummassakin korvassa) hieman ennen joulua ja ristiriitaisten fiilisten vuoksi epäilin jo ravinnon olevan osa syy tulehdukseen. Nyt sitten katsellaan ja kuulostellaan lähtevätkö tulehdukset uusimaan vai selvittiinkö tuolla yhdellä, mikä voi selittyä jo ihan sillä, että neito edustaa luppakorvaisia rotuja.

Ruokahalu meinaa olla edelleen vähän vaihtelevaista ja esimerkiksi broilerin siivet menevät hyvällä ruokahalulla mutta sitten nuo "mössöt" meinaavat vähän tökkiä. Mössöihin lukeutuvat kaikki jauhetut lihat, kasvikset ja kaikki muu, mikä ei ole selkeästi kiinteää. Tästä mössö-inhosta huolimatta tein tänään satsin kasvimössöä pakkaseen, jotta saa neidolle myös kuituja.

Uutena kokeiluna tuli mukaan maitohyappobakteerit. Nappulan silmät rähmivät paljon (tehneet tätä pennusta asti ja pesemässä saa olla päivittäin) ja osasyynä on luullakseni tuo tavallista runsaampi otsatukka, joka taitaa hieman hautoa silmiä. Ponnaria pitäessä puolestaan silmät alkavat punoittaa, joten kultainen keskitie on edelleen hakusessa :D Niin, mutta ne maitohappobakteerit. Ilmeisesti osa käyttää maitohappobakteereja juuri silmien rähmimisen vähentämiseen ja ajattelin kokeilla itsekkin samaa.. Saa nähdä kuinka meidän käy :)

Muutoin meidän barffaus on sujunut ongelmitta. Tosin nappulat kelpaavat edelleen eli ainakaan mitään nirsoilua tuota kuivamuonaa kohtaan ei ole tullut, vaikka osa barffaajista sitä mainostaakin. Nappulan ruokalistalla on siis tällä hetkellä lohta, maksaa, broilerin siipiä, sikanautajauhelihaa, vaihdellen poroa, kalkkunaa sekä muita elämiä sen mukaan, mitä sattuu milloinkin kaupasta käteen.

Pääsiäisen korvilla nappula saakin sitten seurakseen toisen karviaisen. Eipähän juuri tarvitse olla itsekseen kotona tämän jälkeen, vaikka me kaksijalkaiset oltaisiinkin töissä :)