Aikaistunut Viron reissu ja seitsemän valionarvoa

Meidän piti lähteä Viroon toukokuun viimeisenä viikonloppuna, mutta koska matkaseuramme perui, tarvitsi tehdä uusi suunnitelma. Ja hupsista, huomasin ilmoittaneeni meidät hetken mielijohteesta jo maaliskuulle Viroon, vaikka juuri vasta kotiuduimme Latviasta.

Tämän kertainen matkaseuramme oli minulle ennestään tuntematonta, bongasin facebookin kimppakyydillä koiranäyttelyyn -ryhmästä tytön, joka kyseli itselleen matkaseuraa ja tässä sitä nyt ollaan! Kyllä taas aiheutti etukäteen vatsanväänteitä, kun tälleen puskista lähtee reissuun..

Työkaverini kanssa puitiin tätä reissua etukäteen monet kerrat, ja työkaverini oli täysin vakuuttunut ettei matkaseurani olisikaan ikäiseni tyttö, vaan joku "himoköyrijä", joka on varastanut nuoren naisen fb-profiilin :D Mulle maalailtiin useammastakin suunnasta kauhukuvia, mutta minkäs teit- reissuun oli jo ilmoittaudutta ja maksut maksettu. Ja hei, pitäähän sitä vähän löytyä seikkailumieltä!

Niinpä mä ajelin koirien kanssa Malmille, mistä hypättiin tavaroinemme matkaseurani kyytiin. Tavaroiden kanssa mentiin niin minimillä kuin vain saatettiin; reppuun mahdutettiin vaatteet, näyttelykamat ja kaikki muut, mitä viikonlopuksi tarvittiin. Lisäksi kantoon metallihäkki (Diesel tulee kevythäkistä läpi, jos otan vain Saden mukaani) ja kangashäkki. Tavaramäärän piti olla sellainen, minkä saan kerrasta kannettua näyttelyalueelle.

Onneksi näyttelyn sijaintina oli Tallinna, sillä auto meillä oli ääriään myöten täynnä. Autossa matkustivat 5 koiraa, kaikille häkit ja muut tavarat. Takaisin tulomatkalla kyytiin hyppäsi vielä kolmas ihminenkin. Kovin pitkää matkaa ei olisi ollut mukava matkustaa noin täydessä autossa. Menimme lopulta lauantaina aamulaivalla Tallinnaan ja siitä suoraan näyttelypaikalle. Schapendoeseja oli ilmoitettu kummallekin päivälle vain kaksi, eli Sade ja Diesel.

Lauantaina schapendoesit tuomaroi virolainen Dina Korna. Diesel meinasi olla hieman lennokkaalla tuulella, malttoi  onneksi kuitenkin liikkua myös ravilla. Diesel oli hienosti rop-junnu kera junnu-sertin ja sa jatkolipun junnujen ison kehän lisäksi myös rop- kehään. Jsertin myötä Diesel saa lisätä nimensä eteen Viron ja Balttien juniorimuotovalion arvonimen.

Sade oli oma ihana sähikäinen itsensä, ja juoksi itsellensä sen viimeisen uupuvan sertin. Tämän sertin myötä Sade on oikeutettu hakemaan valionarvoa Virosta, Suomesta, Liettuasta, Latviasta ja Balteista! Rop- kehässä Diesel esiintyi aina ropiksi asti, ja Sade oli täten vsp. Seuraavaksi jännitettiin matkaseuran kehiä ja odoteltiin isoja kehiä. Ja avattiin pullo kuohuvaa!!!

Sade ERI SA PN1 VSP SERT - > EE MVA LV MVA LT MVA Balt MVA FI MVA

Diesel ERI SA PU1 ROP-J ROP - > EE JMVA BALT JMVA

Kuva: Sallamari Salmi

Isoista kehistä saatiin kokemusta ja turnauskestävyyttä, muuta kerrottavaa niistä ei jäänyt, vaikka ryhmäkehässä Diesel esiintyikin kauniisti. Junnukehässä Diesel tulikin jo ravin sijaan laukalla, ja purki väsymystään. Yllättäen emme lähes 50 juniorin joukosta erottuneet eduksemme.

Sunnuntain tuomarinamme oli azerbaizanista kotoisin oleva Zaur Agabeyli. Kehään mennessä olo ei ollut järin luottavainen, sillä Diesel laittoi treenatessa koko homman ihan leikiksi. Kehässä poika kuitenkin tsemppasi hienosti ja oli rotunsa paras juniori saaden juniori-sertin. Tässä kohti en edes tajunnut kieltäytyä sertistä, otin vain kiitollisena kaiken vastaan.

Sade kipitteli kehässä, minkä tassuistaan pääsi häntä hurjasti pyörien. Saden kanssa on kyllä kovin mukava olla kehässä, se kun on aina ihan täpinöissään. Paikalla tönöttäessä sen fiilis laskee, mutta muutoin se on aivan innoissaan. Sadelle tarjottiin myös sertiä, mutta nyt muistin sanoa, ettemme sertiä enää tarvitse.

ROP- kehässä Zaur tykkäsi selkeästi enemmän koirasta, jonka askel yltää pidemmällä. Näin ollen uusimme lauantain tulokset, ja Diesel sai matkalipun ryhmäkehään.

Kuva: Päivi Lahti

Kuva: Sallamari Salmi

Kuva: Sallamari Salmi

Ryhmä- ja paras juniorikehässä kävimme taas hakemassa kokemusta, mutta ilman sijoituksia. Alkujaan oli tarkoitus tulla illan viimeisellä laivalla Suomeen, mutta vaihdoimme laivan aiempaan, jotta ehtisi edes muutaman tunnin nukkua ennen työviikkoa.

Olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen näihin kaikkiin kolmeen ulkomaanreissuun, mitkä olemme tänä vuonna tehneet. Tämän alkuvuoden aikana on tienattu Dieselille 4 valionarvoa ja Sadelle 5. On kyllä aika mahtava fiilis!!

Nyt reissu on kotimatkaa lukuunottamatta paketissa, ja lupaan, että me pysytään Suomen kamaralla useampi kuukausi putkeen :D

Asuntoautolla Latviaan

Mulla on ollut maha ihan solmussa ja jännittänyt jo paljon ennen reissua, vaikka ollaan kyllä reissattu Marian kanssa ennenkin. Matkaan lähdettiin Marian, Innan, Saden, Demin ja Dieselin kanssa torstaina, ja yöksi ajeltiin Helsingin satamaan, jossa yövyttiin asuntoautossa. Dieselin ensimmäinen reissu asuntoautolla, ja matkassa oli myös Marian nelikuinen tytär Inna, eli mulla oli mielestäni paljon jännitettävää.

Satamassa päätettiin olla nuukia, ja maksullisen parkin sijaan jätettiin auto tienvarsiparkkiin, jossa parkkeeraaminen oli ilmaista aamu 8.00 asti. Jatkossa ei kyllä enää säästetä tässä kohti. Läpi yön oli nimittäin hyvinkin vilkasta liikennettä, varsinkin aina kun satamaan tuli laiva tai laiva lähti. Tämän yön unet jäi koko porukalta harmillisen huonoiksi.

Olimme varanneet laivalle kattauksen aamupalalle, joten laivamatka kului mukavasti syödessä. Tallinnasta matka jatkui Pärnun kautta kohti Latvian rajaa, ja hieman Latvian rajan jälkeen pysähdyttiin juoksuttamaan koiria meren rannalle.

Aivan ihana auringon paiste saatiin rannalle seuraksemme, mutta keliä ei silti voinut edes hyvällä yrityksellä sanoa lämpimäksi. Mereltä puhalsi hyvin kylmä tuuli, mikä pureutui vaatteista läpi. Koiria ei kyllä keli tuntunut haittaavan.

Pysähdyksen jälkeen matka jatkui kohti Riikaa, missä olimme perillä illasta. Siihen sitten koirien lenkitystä, iltapesut ja nukkumaan. Taisi koiratkin olla uuvuksissa matkustamisesta, sillä yöllä oli hyvin hiljaista.

Lauantaina schapeilla oli erikoistuomari Marion ten Cate Hollannista. Ihana oli huomata, että Marion vertaili, arvioi, juoksutti ja pohti päätöksiään kaikessa rauhassa, vaikka kehä oli puolisen tuntia myöhässä. Paras uros- ja narttu kehissä Marion myös perusteli valintansa, mikä on aina mukavaa. 

Diesel oli ainoa juniori ja sai juniori sertin, mitä tältä reissulta Dieselille toivottiin. Tätä myöten Dieselistä tuli Latvian juniorimuotovalio. Paras uros - kehässä Diesel jäi toiseksi, pään kehittyneisyys ratkaisi voiton valiouroksen hyväksi. Sade oli oma ihana häsläävä itsensä, ja kun tuomari unohti kysyä Saden ikää, oli hän tehnyt omia päätelmiään iästä. Arvostelussa Saden iäksi on kirjattu 2 vuotta :D Paras narttu-kehässä Sade oli toinen ja matkaseuramme Demi ensimmäinen. Kovasti tuomari tykkäsi Saden temperamentista, mutta luuston keveyden sanoi olleen ratkaiseva tekijä järjestyksessä. Näin ollen Demi siis sai cacibin, ja Sade sertin sillä Demi on jo Latvian valio. Demi oli lopulta myös rop eli rotunsa paras, onnittelut!

Diesel ERI SA PU2 JSERT - > LV JMVA
Sade ERI SA PN2 SERT

Sunnuntaina tuomarina oli ranskalainen Christian Karcher, joka oli positiivinen yllätys. Herra tuntui tuntevan hyvin rotumääritelmän, ja löysi kyllä koirista ne virheet, joita niissä on. Dieselin kohdalla Christian kertoi pojan olevan hieman korkea hänen makuunsa. Myös korkeasta hännän kannosta hän sanoi, mutta tämä tieto oli "just for you". Muutoin Dieselin arvostelussa vilahteli ylistäviä sanoja.

Saden kanssa kehään mennessäni Christian nauroi, että ensin mulla oli korkea koira, nyt hyvin matala. Sadelle tuomari olisi toivonut hieman korkeutta tassuihin ja aavistuksen lyhyempää lanneosaa. Purennasta myös sanoi, että purenta on oikea, mutta ei erinomainen. Saden päähän ja luonteeseen tuomari kuitenkin ihastui, minkä tuloksena Sadelle sunnuntailta cacib ja sert, ja koska muita narttuja ei ollut kehässä oli Sade myös paras narttu ja lopulta vsp eli vastakkaisen sukupuolen paras.

Diesel ERI SA PU2 JSERT
Sade ERI SA PN1 CACIB SERT VSP

Näyttelyiden jälkeen lähdettiin kotimatkalle, ja sunnuntaina ajeltiin Pärnuun. Matkalla olisi ollut kovin kiva pysähtyä lenkittämään koiria taas meren rantaan, mutta koska auton avain vääntyi emmekä saaneet enää ovia lukkoon, emme uskaltaneet jättää autoa levähdysalueelle, jonne emme olisi rannalta nähneet. Niinpä ajelimme Pärnuun asti, missä sitten koirat pääsivät lenkille ja aikuisille saatiin ruokaa ja mielen ravinnoksi suklaata.

Maanantaina jatkettiin sitten matkaa kohti satamaa, josta varaamamme laiva lähti klo 12. Aamupalat syötiin ennen tienpäälle lähtöä, ja laivalla käytiin sitten syömässä, jotta jaksettiin ajella vielä Suomen puolella satamasta Tampereelle.

Kaiken kaikkiaan pitkä, mutta mukava reissu. Edellisestä reissustamme olikin vierähtänyt jo vuoden verran. Helpoimmasta päästä ei reissu ollut, mutta kaikesta selvittiin. Nyt on helppo hymyillä, ja vähän kun antaa ajan kulua, niin voi alkaa suunnitella seuraavaa yhteistä reissua..

Seuraava reissu on jo aivan nurkan takana. Ei meidän pitänyt vielä olla Viroon lähdössä, mutta nopeat liikkeet on näyttäviä, tai jotai sinnepäin :)  Eli perjantaina lähdetään taas reissuun, joskin tällä kertaa reissuseura on aivan vierasta ja auto niin täynnä, että reissusta tarvitsee selvitä minimimäärällä tavaraa. Toivottakaa meille onnea! Nyt olis monta valionarvoa katkolla, jos onni suo.

Diesel esittäytyy

Diesel eli Elopellon Johan Pomppas on laumamme nuorin jäsen. Diesel on varustettu suurella tarpeella käyttää hampaitaan, läheisyyden kaipuulla, leikkisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla. Ja Diesel rakastaa. Monesti Diesel vaan rakastaa hieman kovasti, sillä kun oikein iskee rakkauskohtaus, Diesel tulee kirputtamaan mua.

Diesel on ulkomuodoltaan hyvin ryhdikäs ja ylväs ja se liikkuu pitkällä näyttävällä askeleella. Korkeutta pienelle miehelle tuli lähemmäs 50 cm, tarkempi tulos saatanee elokuussa Keuruulla jalostustarkastuksessa sekä loppuvuonna agilityn mittaustilaisuudessa. Diesel siis yltää lähes minne vaan, mikä sopii nuorelle herralle loistavasti. Diesel haluaa auttaa kaikessa ja kaikki tarvitsee tutkia läpi. Toisinaan tuntuu, että toi koira yltää liiankin hyvin kaikkialle. On nimittäin ollut totuttelemista, sillä aiemmin omat koirat eivät ole vieneet pöydiltä ruokaa, mutta nyt lähtee kävelemään kaikki. Perinteinen ahne schape siis!

Diesel on hyvin lupaavanoloinen harrastuskoiran alku. Syksyllä 2017 käytiin rally-toko tunneilla, ja vuosi 2018 aloitettiin sekä agilityllä että tokolla. Tokossa Diesel tekee jo hienosti luoksetulon pysäytyksiä, kaukokäskyjä (istu-maahan-istu) 2 metrin päästä, vauhtinoutoa ja kaikkea muuta, mikä on ylittänyt mun odotukseni. No joo, myönnetään etten tuohon tokopuoleen ole pahemmin panostanut tai osannut opettaa, joten kaikki uusi ylittää mun odotukset :D Agilityssä nappasin Dieselille suoraan ryhmäpaikan, eli hieman oikaistiin ja jätettiin varsinainen alkeiskurssi käymättä. Mutta hienosti on tästä oikaisusta huolimatta mennyt. Diesel on tehnyt jopa 5 esteen ratoja, missä on mukana takaakiertoja, ja etenemistä vaikkeivat esteet olekkaan täysin linjassa. Radat toki koostuvat vielä vain hypyistä ja putkista J Erikoisesteistä on harjoiteltu rengasta (tarvii treenata lisää), muuria, A:lla on käyty kerran luvan kanssa ja kerran luvatta suoritettu koko A, puomilla on vähän käyty treenaamassa sekä alastulon pysäytystä että koko puomia, keinua on paukuteltu ja pussia tehty. Innolla odotan, kun ikää tulee vielä hitusen lisää, ja päästään treenaamaan kunnolla kontakteja ja keppejä.

Dieselin kanssa kuljetaan paljon metsässä niin, että poika saa kulkea vapaana. Diesel pysyttelee hienosti mun lähistölläni, ja vaikka välillä innostuu spurttaamaan, jää kuitenkin tunnollisesti odottamaan mua, ettei ajaudu liian kauas musta. Hyvin on myös kuulolla ulkoillessa, ja tarvittaessa saan Dieselinkin kytkettyä melko nopeasti. Uimassa on myös käyty muutamia kertoja, ja Diesel on osoittautunut oikeaksi vesipedoksi. Altaaseen Diesel menee lelun perässä ja lähes koko puolituntien kuluu pojalla aina uidessa lelu suussa. Diesel leikkii lähes millä vain lelulla, mutta vetolelut ovat yksi suosikeista, sillä niillä voi leikkiä niin yhdessä mun kanssani kuin kavereidenkin kanssa. Diesel on kova taistelemaan leluista, ja taistelutahtoa on vahvistettu mm. kun Diesel on ollut mukana Saden kisatessa agilityä. Dieselin kanssa on leikitty leluilla pitkin halleja ja hyvin poika keskittyy, vaikka ympärillä on hälinää.

Diesel tulee tällä hetkellä toimeen kaikkien koirien kanssa, ja sillä onkin useampi treenikaveri ketä se RA-KAS-TAA. Oikeastaan se rakastaa kaikkia. Mutta nämä treenikaverit tunnistetaan jo pitkän matkan päästä ja koko pieni koira menee kuin hyrrä, kun se innostuu jälleennäkemisestä. Uusien tuttavuuksien kanssa olisi myös kiva päästä leikkimään vaikka heti! Muutaman kerran on toinen koira Dieselille uhitellut, mutta Diesel ei ole lähtenyt mukaan kukkoiluun. Saan kyllä olla kovin tyytyväinen tästä pienestä jääräpäästäni <3

Blogi-masennus ja kuulumisia

Boltin kuoleman jälkeen ei oikein ole ollut fiiliksiä päivitellä blogia. Poismenosta on nyt kuitenkin jo 14 kuukautta, joten lienee parasta ottaa itseä niskasta kiinni - tai haudata koko blogi. Yritetään tuota ensimmäistä vaihtoehtoa.

Laumamme täydentyi kesäkuun 2017 alussa, ja Saden kaveriksi muutti Elopellon Johan Pomppas eli Diesel. Diesel on ollut heti alusta asti mukana agilityhallilla ja kaikessa muussa menossa. Rohkea ja alussa kovinkin itseriittoinen pentu rauhoittuikin pian treenihallin hälinässä paljon paremmin kuin kotona, missä ei tapahtunut mitään. Syksyn mittaan tehtiin paljon töitä sen kanssa, että kotona ei tarvitse tapahtua mitään ja silti voidaan rauhoittua. Eteenpäin on menty, mutta vielä meillä on työsarkaa tämän kanssa.

Kuva: Kati Kontula.

Sade ei ottanut uutta tulokasta vastaan niin hyvin kuin olisin toivonut. Jouduin jopa turvautumaan kuonokopan hankintaan, sillä Dieselin ensimmäisenä päivänä kotona sattui pieni haaveri, ja pentu joutui shokkiin. Saden käytökseen ja reagointiin toki vaikutti suuresti olkapäävamma, jonka Sade oli viikkoa aiemmin saanut agitreeneissä. Mutta siis, taatakseni pennulle turvan ja itselleni mielenrauhan, Sade tutustui uuteen tulokkaaseen kuonokopan kanssa.

Ja viisastuiko Diesel tuosta haaverista? Ei todellakaan. Diesel ei varo eikä kumarra Sadea. Ei toki tosissaan haastakkaan,  ennemmin ei vain pidä Saden ärinöitä uskottavina. Pentua etsiessä olin ääneen lausunut toiveen, että pennun ei tarvitsisi olla kovin pehmeä, että selviää saden kanssa. Mulle olisi kuitenkin riittänyt, että kovuutta olisi annettu lusikalla tai kauhalla, nyt kaadettiin oikein saavista :D

Syksyllä 2017 kävimme Virossa näyttelyissä ja Diesel lähti mukaan pentuluokkaan, ikää pojalla oli tuolloin 5.5kk. Sade käteltiin kumpanakin päivänä kehästä eh:n kanssa pois, mutta Diesel oli molempina päivinä Rop- pentu kera kp:n (kunniapalkinto). Tuomarina lauantaina oli Lessi Tchistjakova ja sunnuntaina Natalya Drovoccekova. Kävipä Lessi vielä erikseen kehumassa, että kovin on loistava ja lupaava pentu! Muutoinkin reissu meni pienen koiranalun kanssa oikein mukavasti. Iltaisin Dieselin aktivoinnista vastasi Koda (Dieselin velipuoli) ja laivamatkat pennulla meni omassa häkissä nukkuen. Oikein reipas reissaaja! Niin, ja lokakuussa oltiin Lahdessa pentunäyttelyissä, jossa Diesel oli Nina Jangerin tuomaroimana vsp- pentu kera kp:n.

Mitähän muuta mahtui syksyyn 2017.. Diesel vaihtoi hampaat rytinällä, ja 10 hampaan vaihtuminen viikon sisään nosti korvatulehduksen. Tulehdusta sitten hoidettiin pitkin syksyä ja mahtui syksyyn nenäpunkki ja kennelyskäkin. Sade lääkittiin varuiksi myös nenäpunkkia vastaan, ja kennelyskältä Sade säästyi kokonaan. Syksyllä käytiin myös useammat match showt ja Diesel sijoittui aina isoissa pennuissa punaisten palkinnoille! Niin! Ja Sade voitti schapeja agimestaruuden medi 3-luokassa. Ai, että mä olen ylpeä pikkumustasta!

Vuosi 2018 alkoi Liettuan reissulla, jolla oltiin tammikuun lopussa. Matkassa oli Saden ja Dieselin lisäksi myös Dieselin kasvattaja Kati, ja Katin koirista Olga (Dieselin sisko) sekä Nasco (Dieselin pappa). Reissussa oltiin King Toursin kyydillä, eli bussi oli täynnä koiria omistajineen. Lauantaina tuomarina oli Andrei Kisliakov. Sade oli pn2 ja sai sertin sekä cacibin, jonka myötä Saden cacib-kello lähti tikittämään. Diesel oli pu2 ja vsp- Jun ja sai juniori sertin. Lauantailta saatiin siis kaikki mitä haluttiin, kun Katin koirista Nasco sai myös sertin ja cacibin ja Olga junnusertin. Sunnuntain tuomarina oli  Livija Zizevske ja vastoin kaikkia odotuksiani Livija nosti Dieselin ohi valiouroksesta ja Diesel oli rop sekä rop-juniori saaden juniorisertin ja tätä myöten Dieselistä tuli Liettuan juniorimuotovalio. Sade oli sunnuntaina pn2 ja sai sertin sekä cacibin. Sadelta uupuu siis enää 2 cacibia ja Saden valioituessa jonnekin, on Sade oikeutettu hakemaan myös Liettuan muotovalion arvoa. Myös Olgasta tuli tämän reissun myötä Liettuan juniorimuotovalio, ja Nasco on oikeutettu hakemaan Liettuan muotovalion arvoa.

Huh, siinä hyvin tiiviiksi tiivistettynä viimeinen vuosi. Tai oikeastaan esiin nostettuna vuoden kohokohdat :) Vuoteen nimittäin mahtui myös vaikeita hetkiä, mutta toivotaan noiden hetkien kääntyneen jo voitoksi.