Alan olla hyvin vakuuttunut siitä, että käärin Boltin kuplamuoviin ja kiellän kaiken liikkumisen. Saden kanssa ei ole ikinä ollut ongelmia (koputtaa puuta), eikä sen kanssa ole tarvinut pelätä. Boltin kanssa pelko alkaa olla arkipäivää, minkä vuoksi hetkittäin turhauttaa ja kovasti.
Tällä kertaa kaikki lähti liikkeelle taas viattomasta kätköily-reissusta. Meitä oli siis kolme kaksijalkaista ja nelijalkaisia mukana oli neljä kappaletta. Kaikki meni hyvin, ja koiruudet nauttivat. Takaisin päin palaillessa aloin kuitenkin kiinnittämään huomiota, että Bolt ontui oikeaa etujalkaansa.
Kotiin kun päästiin pikku-ukko nukkui tyytyväisenä monta tuntia. Ja isännän kotiutuessa, Bolt nosti vain päätään kuin odottaen, että H saapuisi Boltin luokse moikkaamaan. Kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut Bolt kömpi vaivalloisesti ylös ja lähti todella voimakkaasti ontuen H:ta moikkaamaan. Muutamaa tuntia myöhemmin B ei enää päässyt kävelemään neljän metrin matkaa vesikulholle.
Ongelma tuntui olevan oikeassa kyynärässä. Siinä tuntui ikäänkuin napsunaa, kun tassua suoristi ja koukisti. Myös ääriliikkeet tuntuivat tekevän kovasti kipeää. Kylmäsimme tassua ja toivoimme levon tekevän tehtävänsä.
Sunnuntaina oli vuorossa mh-luonnekuvaus. Kovasti hirvitti, miten sen kanssa käy, kun Bolt ontui. Paikalle kuitenkin mentiin, sillä kovasti toivoin ongelman olevan lihaksessa ja koiraa hieman liikuttamalla saataisiin lihas vetreytymään ja kävelykin kulkemaan. No toisin kävi. Mitä enemmän Bolt otti askelia, sitä enemmän se ontui. Näin ollen jouduimme myös keskeytämään mh-luonnekuvauksen.
Samana iltana soitin päivystävälle eläinlääkärille ja kysyin kannataisiko meidän tulla näyttämään tassua vai varaanko ajan vasta maanantaille. Vastaus oli, että he antaisivat vain kipulääkettä ja pyytäisivät maanantaina saapumaan uudelleen. Näinpä kaivoin lääkelaukustamme Boltille annoksen kipulääkettä ja Bolt lepoon.
Maanantai aamuna jo epäröin koko lääkärireissun tarpeellisuutta. Bolt kevensi edelleen oikeaa etutassuaan, mutta varsinaista ontumista ei enää ollut havaittavissa. En tietenkään sitä montaa askelta kävelyttänytkään eli en nähnyt, mitä rasitus sille tekisi..
Lääkärille kuitenkin suunnattiin, sillä edellisenä iltana olin varannut ajan Lampisen Pipsalle, jolla olemme aiemminkin käyneet ja joka on erikoistunut ontumisiin. Pipsa kokeili kovin tarkasti Boltin etutassut läpi. Väänteli ja käänteli, jonka jälkeen hän totesi ettei vika ainakaan luissa ole. Lisäksi kun tassut on kuvattu epävirralisesti viime kesänä, hän ei näe syytä kuvata tassuja nyt. Ongelma tuntui olevan oikean kyynärän yläpuolella olevassa lihaksessa, joka oli huomattavasti kovempi kuin vasemmalla puolella. Lisäksi kun yksi annos kipulääkettä oli tehnyt jo niin paljon, oli hänen mielestään syytä olettaa, että lihaksessa on venähdys.
Ja kovin oikealta tuo diagnoosi nyt tuntuukin. Saimme mukaan viikon kipulääkekuurin, ohjeeksi viikon verran pelkkää remmilenkkiä ja varuiksi reseptin kipulääkkeeseen, koska Bolt tuntuu olevan niin tapaturma-altis. Mukavaa, kun joku muukin huomasi ;) Ja nyt kun ei tarvitse tällä erää enää tuota pikku-ukkoa stressata alkaa päänsärkykin helpottaa :)
Eli nyt alkaa elämä taas voittaa. Varsinkin, kun illalla saadaa Sade kotiin juoksuhoidosta ja lokakuussa onkin sitten kolmena viikonloppuna agikisat ja kuun viimeisenä lauantaina rally-tokon piirinmestaruuskisat, ja yllätyksekseni löysimme Saden kanssa itsemme seuran joukkueesta :) Ensi viikolla alkaa taas pyöriä agilityt, Boltille on laitettu haku talvikaudeksi toko-ryhmään ja pian jatketaan (jo torstaina!) omatoimisia tokotreenejä schapejengillä :)
Tällä kertaa kaikki lähti liikkeelle taas viattomasta kätköily-reissusta. Meitä oli siis kolme kaksijalkaista ja nelijalkaisia mukana oli neljä kappaletta. Kaikki meni hyvin, ja koiruudet nauttivat. Takaisin päin palaillessa aloin kuitenkin kiinnittämään huomiota, että Bolt ontui oikeaa etujalkaansa.
Kotiin kun päästiin pikku-ukko nukkui tyytyväisenä monta tuntia. Ja isännän kotiutuessa, Bolt nosti vain päätään kuin odottaen, että H saapuisi Boltin luokse moikkaamaan. Kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut Bolt kömpi vaivalloisesti ylös ja lähti todella voimakkaasti ontuen H:ta moikkaamaan. Muutamaa tuntia myöhemmin B ei enää päässyt kävelemään neljän metrin matkaa vesikulholle.
Ongelma tuntui olevan oikeassa kyynärässä. Siinä tuntui ikäänkuin napsunaa, kun tassua suoristi ja koukisti. Myös ääriliikkeet tuntuivat tekevän kovasti kipeää. Kylmäsimme tassua ja toivoimme levon tekevän tehtävänsä.
Sunnuntaina oli vuorossa mh-luonnekuvaus. Kovasti hirvitti, miten sen kanssa käy, kun Bolt ontui. Paikalle kuitenkin mentiin, sillä kovasti toivoin ongelman olevan lihaksessa ja koiraa hieman liikuttamalla saataisiin lihas vetreytymään ja kävelykin kulkemaan. No toisin kävi. Mitä enemmän Bolt otti askelia, sitä enemmän se ontui. Näin ollen jouduimme myös keskeytämään mh-luonnekuvauksen.
Samana iltana soitin päivystävälle eläinlääkärille ja kysyin kannataisiko meidän tulla näyttämään tassua vai varaanko ajan vasta maanantaille. Vastaus oli, että he antaisivat vain kipulääkettä ja pyytäisivät maanantaina saapumaan uudelleen. Näinpä kaivoin lääkelaukustamme Boltille annoksen kipulääkettä ja Bolt lepoon.
Maanantai aamuna jo epäröin koko lääkärireissun tarpeellisuutta. Bolt kevensi edelleen oikeaa etutassuaan, mutta varsinaista ontumista ei enää ollut havaittavissa. En tietenkään sitä montaa askelta kävelyttänytkään eli en nähnyt, mitä rasitus sille tekisi..
Lääkärille kuitenkin suunnattiin, sillä edellisenä iltana olin varannut ajan Lampisen Pipsalle, jolla olemme aiemminkin käyneet ja joka on erikoistunut ontumisiin. Pipsa kokeili kovin tarkasti Boltin etutassut läpi. Väänteli ja käänteli, jonka jälkeen hän totesi ettei vika ainakaan luissa ole. Lisäksi kun tassut on kuvattu epävirralisesti viime kesänä, hän ei näe syytä kuvata tassuja nyt. Ongelma tuntui olevan oikean kyynärän yläpuolella olevassa lihaksessa, joka oli huomattavasti kovempi kuin vasemmalla puolella. Lisäksi kun yksi annos kipulääkettä oli tehnyt jo niin paljon, oli hänen mielestään syytä olettaa, että lihaksessa on venähdys.
Ja kovin oikealta tuo diagnoosi nyt tuntuukin. Saimme mukaan viikon kipulääkekuurin, ohjeeksi viikon verran pelkkää remmilenkkiä ja varuiksi reseptin kipulääkkeeseen, koska Bolt tuntuu olevan niin tapaturma-altis. Mukavaa, kun joku muukin huomasi ;) Ja nyt kun ei tarvitse tällä erää enää tuota pikku-ukkoa stressata alkaa päänsärkykin helpottaa :)
Eli nyt alkaa elämä taas voittaa. Varsinkin, kun illalla saadaa Sade kotiin juoksuhoidosta ja lokakuussa onkin sitten kolmena viikonloppuna agikisat ja kuun viimeisenä lauantaina rally-tokon piirinmestaruuskisat, ja yllätyksekseni löysimme Saden kanssa itsemme seuran joukkueesta :) Ensi viikolla alkaa taas pyöriä agilityt, Boltille on laitettu haku talvikaudeksi toko-ryhmään ja pian jatketaan (jo torstaina!) omatoimisia tokotreenejä schapejengillä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti