20. maaliskuuta 2015

Ageilua

Tän tekstin piti sisältää hirveesti kuvia, sillä mulla oli kuvaaja keskiviikon treeneissä! Ikävä vaan, että kuvaaja ilmoittautui mukaan samalla minuutilla, kun ovesta piti jo lähteä ulos. Ei siis auttanut kuin ottaa kamera mukaan ja toivoa, että siinä on akkua. Vaan kuinkas sitten kävikään. H nappasi ehkä kolme kuvaa ennen kameran sammumista eli tämäkin tesksti on nyt sitten kuvaton. Ehkäpä mä saan viikonloppuna kuvia, kun haen siskon järkkärin lainaan :)

Samoin kuin aiempi ”Tokoilua” kirjoitukseni, niin myös tämä on kirjoitettu lähinnä omaksi luntikseni. 1½ vuotta pidin treenipäiväkirjaa siitä, mitä me treeneissä tehtiin, mutta nyt tämä on jäänyt enkä siis ole koko keväänä kirjoittanut mitään ylös (Boltin agialkeet onneksi raapustin tänne).

Boltin kanssa on treenailtu pimeitä putkikulmia (hakee muuten melko nätisti jo!) ja muutaman päivänä on tehty takaakiertoja. Takaakiertoihinkin vaihdeltiin keskiviikkona jo kulmaa, ja ihan kivasti Bolt kierteli ja suoritti esteitä :) Kotiläksynä tässä on lähetyskulmien vaihtelut sekä esteen jälkeen matkan jatkuminen ”suoraan” tai ”valssin kautta”, että saa sitten jatkossa tarvittaessa vaihdettua tässä ohjauspuolta. Esteiden yksittäinen suorittaminen alkaa olla aika sujuvaa, joskin vielä tarvitaan paljon toistoja. A:ta ei olla edelleenkään tehty ollenkaan, keppikujaa puolestaan on hiljakseltaan lähdetty kaventelemaan. Keskiviikkona Bolt mahtui vielä suhteellisen hyvin rallaamaan kujasta, pyllyn kuitenkin hakiessa jo hieman ”oikeaa” keppiliikettä.

Boltin kanssa kaivataan siis paljon toistoja, varmuuden ja estehakuisuuden saamiseksi. Ei juurikaan hätkähtele, vaikka teen ohjauksessa persjättöä tai valssia, mikä vaikuttaa mun silmääni lupaavalta :) Mun pitää tsempata ohjauksieni kanssa, että kerron tarpeeksi ajoissa, mihin seuraavaksi mennään. Bolt kun ampuu esim putkesta kuin tykin suusta, niin sehän menee auttamatta ohi, jos mä olen myöhässä. Myös muualla rataa vauhti on sen verran hurja, että mun pitää tosissani juosta ja kertoa, mitä tehdään.

Tehtiin muuten keskiviikkona ekaa kertaa okseria. En osaa sanoa huomasiko Bolt edes, että ei ollut kyse ”normaalista hypystä” vai katsoiko se vain siivekkeistä, että jahas, perus hyppy. Tekipä kuinka vain, niin nätistihän se loikkasi. Rengas on loistava tällä hetkellä! Hienosti hyppää renkaasta eikä edes harkitse tulevansa ohi. Tehtiin eilen siis ekaa kertaa medi-korkuisella renkaalla sekä lähettäen että kutsuen ja toki molemmin puolin.

Tästä on hyvä lähteä treenaamaan erilaisia ohjauksia. Kuivaharjoitteluna ollaankin jo tehty poispäin kääntöä, sylkkäriä, persjättöä ja valssia. Persjätöä ja valssia siis myös esteillä. Ja kokeilinpa kertaalleen myös poispäin kääntöä esteellä, eikä ollenkaan hullumpi tuokaan. Tällä hetkellä olen kovin luottavaisin mielin, tästä tulee vielä kunnon tykki radoille :)

Saden kanssa on nyt koitettu saada keppejä omatoimisemmiksi (ettei mun tarvi kävelä mukana loppuun asti) ja samalla vauhdikkaammiksi. Etupalkan kanssa on hieman painiskeltu, että millä siitä saisi kivan, kun jos jätän kasan namia etupalkaksi, Sade pysähtyy viimeiseen keppiväliin kysymään saako se ihan oikeesti syödä namit. Jos etupalkkana on pallo ei se toimi, kun eihän se siellä yksinään liiku eikä vingu. Viime pe saatiin etupalkka toimimaan avustajan kanssa. Avustaja heiluttelee namialustaa ja palkkaa. Ja avot, jo löytyi vauhtia ja paremmin itsenäisyyttä!

Leijeröinti on vielä vaiheessa, sillä ei olla löydetty lelua, mitä tähän haluaisin käyttää. Pientä leijeröintiä kyllä kestää, mutta esim esteen takaa keinulle lähetyksessä hakee mielummin lähemmäs mua kuin esteelle. Muuta töitä vaativaa on vauhti. Tässä on siis suoraa läksyä mulle: juokse tyttö, juokse! Ei se koira tule nopeasti, jos mä jään varmistelemaan ja himmailen sitä kautta joka mutkassa omaa vauhtiani. Tähänkin saatiin hyvä varmistus viime viikonloppuna, kun H innostui juoksemaan Saden kanssa radalla. H:n vauhti kun on suurempi kuin omani niin myös Sade pinkoi huomattavasti kovempaa :D Toistojen kautta Sadellekin varmasti kehittyy parempi estevarmuus, jolloin pystyy luottamaan siihen, että kyllä se ne esteet (nekin, jotka ei ole suoralla linjalla / selkeitä) suorittaa.

Saden kanssa on nyt harjoiteltu myös poispäin kääntöjä, joita en aiemmin ole osannut vaatia tai opettaa ollenkaan. Näitä ja sylikäännöstä pitäisi päästä vahvistamaan paljon, että voidaan sitten jatkossa hyödyntää myös radalla tehokkaammin..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti