Agiepikset, Ylökk

Keskiviikkona oli Ylökin järjestämät agiepikset Mutalassa. Tuomarina kaikilla radoilla toimi SM 2016 tuomari Jari Helin. Sade ilmoitettiin kisaaviin medi kolmosiin, ja pitkän pohdinnan jälkeen ilmoitin Boltin medi mölleihin.

Saden kanssa on startattu viimeksi maaliskuussa, eli kisataukoa on taas ihan riittävästi. Kolmosille Jari oli tehnyt 29 esteen radan, jolla oli peräti 3 kertaa kepit. Kaiken mennessä putkeen, rata olisi ollut tehtävissä puhtaasti, mutta jotta olisimme saaneet puhtaan radan, olisi kartturin pitänyt muistaa missä piti vaihtaa ohjauspuolta :D Mulla meni omasta keskittymisestä lähes puolet hengittämiseen juostessa, joten Sade parka sai kehnoa kartturointia. Unohdin vaihtaa parissa paikassa ohjauspuolta, ja sekoilin kaikkea muutakin. Siinä on pienen koiran paha antaa parastaan, kun kartturi sekoilee.

Sadella oli hyvä vauhti ja into radalla. Tällä vauhdilla meillä ei tee tiukkaakaan alittaa ihanneaika. Sade pysyi myös nätisti hanskassa ja kuunteli todella tarkasti, mitä pyysin. Sade oli loistavassa vireessä <3 Vielä kun saisi omat keuhkot siihen kuosiin, että hengästyminen ei olisi tuskaa, niin olisi kiva starttailla virallisissa kisoissa. Sade on itse asiassa ilmoitettu Ylökin kisoihin 29.5., mutta episten jälkeen huomasin, että Bolt on kiinnostunut Saden hännän alusesta. Ei muuta kuin kotona tsekki asiaan, ja varmistus sille, että neiti aloitti juoksut. Ihan ei taida juoksut ehtiä loppumaan puolessatoista viikossa..

Hain Boltin autosta hyvissä ajoin ennen möllien rataa. Bolt kävi kuumana vieraille koirille ja pohdin jo kävelyttäväni herran suorinta tietä takaisin autoon. Pian Bolt kuitenkin laski kierroksia ja totesin, että kierrokset alkavat olla sen verran matalalla, että uskaltaudumme radalle. Mölliradalla oli vain putkia ja perushyppyjä, ja radan pääsi sujuvasti läpi kolmella puolen vaihdolla. Teknisesti siis sitä luokkaa, mistä Bolt selviytyy leikiten. Suurin ”haaste” oli 35 cm hypyt, sillä Bolt on hypännyt pääasiassa vain 15 cm hyppyjä. Maanantain treeneissä Bolt hyppäsi ensimmäistä kertaa radan 30 cm hypyillä.

Koska kenttää ei oltu aidattu kokonaan, pyrin pelaamaan Boltin kanssa varman päälle. Tästä johtuen lähdimme lähdöstä liikkeelle yhtä aikaa (Boltille ei jäänyt aikaa bongailla ympäristöä). Lisäksi kentän täysin avonaisessa päädyssä oli Maria hollilla, jos Bolt päättäisi keksiä jotain mielenkiintoisempaa kesken radan. Kerran Bolt jämähtikin radalla, kun putkesta tullessa putken toisella puolella haukkui koira. Tässä rytäkässä saatiin siis myös kielto, kun herra pysähtyi esteen eteen. Aika nopeasti sain kuitenkin Boltin huomion takaisin tekemiseen ja loppurata sujui todella mallikkaasti.

Ihanaa huomata, miten Bolt alkaa hakea esteitä. 19 estettä mentiin, eikä meno hyytynyt. Elämän pieniä iloja, mutta mä olen niin ylpeä mun pienestä pojastani <3 Bolt pysyi radalla, vaikka ympärillä tosiaan oli häiriötä. JA jaksoi nätisti keskittyä koko radan. Maanantain treeneissä saatiinkin jo osviittaa vuoden aikana tapahtuneesta kehityksestä, sillä tuolloin tehtiin 18 esteen rata, jolla oli kaikki kontaktit, muuri, pituus, kepit sekä hyppyjä ja putkia. Ja jo maanantaina Bolt keskittyi ja teki loistavasti töitä :)

Kirsikkana kakun päälle, Bolt oli lopulta medi mölleissä kolmas! Kerrankin Bolt pääsi tienaamaan koirien namit. Useimmiten Bolt auttaa mieluusti vain Saden tienaamien namien tuhoamisessa ;)

Koirat koulussa

Viikonloppuna oli viimeinen kouluviikonloppu, ja koska olin Boltin ilmottanut vierailevan luennoitsijan tutkittavaksi, otin koirat mukaan kouluun. Paljon vieraita koiria, ja pitkiä pätkiä häkissä istuskelua. Siitä oli Saden ja Boltin viikonloppu tehty. Toki tauoilla käytiin metsässä rallattelemassa, mutta ei nuo tauot ehtineet nollaamaan tuota häkissä olemisesta syntyvää stressiä.

Sadella ei ollut mitään hätää, ja se istuskelikin nätisti häkissä. Bolt puolestaan piipitti surkeana häkissä, eikä oikein tiennyt, miten päin olisi ollut. Sylissä se olisi mieluusti nukkunut, mutta häkkiin ei osannut ollenkaan rauhoittua. Meillä kuitenkin matkustetaan autoillessa häkissä, ja treeneissä omaa vuoroa odotetaan häkissä – mutta silti tuo häkkeily on haastavaa.

Todistusaineistoa: Bolt mattoi nukkua häkissä Saden kaverina sen 10 min.

Lauantaina päivä alkoi klo 9.00 loppukokeella, kun ensin oli matkustettu Virroille koirille vieraiden ihmisten kyydissä ja vieraalla autolla. Autoilu ei onneksi tuota karviaisille kuitenkaan lisästressiä, vaan tyytyväisinä vetelivät hirsiä takaloossissa. Vieraileva luennoitsija oli ortopedi, Juha Kallio. Keirroin Juhalle, mitä Boltista on tutkittu, ja mikä on sen historia ontumisten suhteen. Juha kysyi heti, että ontuuko enemmän levon jälkeen vai rasituksen jatkuessa. Nyt viimeisimmästä ontumisesta on jo 5 kk, eli enhän minä enää osannut sanoa, kun en ole osunnut tuota tietoa kirjata ylös.

Juha katseli ensin Boltin asentoisuutta ja kävelemistä, ja kysyi seisooko Bolt useinkin takalat ristissä. Aina silloin tällöin Bolt siis seisoo takajalat ristissä, mutta olen laittanut tämän ahtauden piikkiin. Seuraavaksi Juha alkoi väännellä ja käännellä Bolttia. Oikeasta kyynärästä Juha totesi ettei se suoristu aivan yhtä paljoa kuin Boltin vasen kyynär, eli tämä olisi jossain vaiheessa hyvä kuvata, että nähdään onko kyynärässä muutoksia. Juha sai Boltin myös vingahtamaan kyynärää taivutellessaan, mikä oli mielestäni Boltilta hyvin voimakas reaktio. (Yritimme myöhemmin toistaa kouluttajamme Sarin kanssa tuota reaktiota, muttemme saaneet aikaan yhtä voimakasta reaktiota.)

Takaosaa taivutellessaan Juha totesi Boltin lihasten olevan oikealta puolelta kosketusarat, ja oikein polven olevan löysempi kuin vasen polvi. Oikealla takana on myös pienempi lihasmassa kuin vasemmalla. Juhan mukaan rauhoituksessa olisi hyvä vielä taivutella polvi läpi sekä katsoa onko lonkassa löysyyttä. Lihasmassan puolierot tiesinkin, sillä jo viime kesänä Boltilla on ollut puolieoa massavuudessa. Viime kesästä on itse asiassa tultu pitkä matka eteenpäin, sillä takana on ollut kaiken kaikkiaan hyvin heikkolihasmassa. Nykyisin Boltilla alkaa olla jo ihan kivasti reittä.

”Tuomion” kuullessani olin ensin kauhuissani. Sinne jää höntsäagility, käyttöön nivelravinteet ja mitä kaikkea muuta tarvitseekaan tehdä. Hetken asiaa sulateltuani totesin kuitenkin, että ortopedi ei siis löytänyt Boltista mitän hälyyttävää. Oikeassa kyynärpäässä saattaa olla pieniä muutoksia, mutta mitään isoa tuskin on. Samoin kuin oikealla takana; oikea polvi on löysempi, mutta sitä ei saatu luksoimaan paikoiltaan, joten elämistä ei tarvitse rajoittaa. Lonkat on kuvatt B/B, mutta kuten luennolla opimme, nykyinen kuvaustyyli ei kerro koko totuutta. Lonkka on taivutettuna luonnottomaan asentuun, ja jos lonkka kuvataan niin, että takajalat ovat 90 asteen kulmassa kohti kattoa, näyttää lonkan ja reiden pään suhde toisiinsa aivan erilaiselta kuin nykyisessä kuvausmenetelmässämme.

Kuvautan siis Boltin kyynärät samalla kuin Saden kyynärät. Se, milloin tämä tulee tapahtumaan on vielä täysin auki. Mutta jossain vaiheessa kuitenkin, ihan jo agilityn takia. Muita toimenpiteitä ei Boltin suhteen nyt tehdä, sillä koko kevät on meny ilman ontumisia, ja äijän selkälinjakin on nyt pysynyt muutaman kuukauden. Asiaa toki mietitään ja harkitaan uudelleen, jos Bolt alkaa jossain vaiheessa ontumaan. Harkintaan otetaan kuurimuotoiset ravintolisät, mistä ei ainakaan olisi haittaa. Rehellisyyden nimissä kovin monella koiralla on muutoksia nivelissään. Muutokset eivät toki vielä näy reilu vuosikkailta, kun virallisia kuvauksia tehdään, mutta jos samat koirat kuvattaisiin uudelleen jokusen vuoden kuluttua, saisi kovin moni tuomion nivelrikosta. En siis ole sydän syrjällään mahdollisista muutoksista, en ainakaan vielä. Toki, jos Bolt alkaa jossain vaiheessa oireilla, muuttuu tilanne. Kovin moni kuitenkin elää tietämättä edes pienistä muutoksista koiransa nivelissä, eikä koira edes oireile koko elämänsä aikana.

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen siihen, että ortopedi kävi Boltin läpi. Sain tavallaan mielenrauhan, sillä Boltista ei löytynyt mitään maata mullistavaa. Se kun on takaa melko ahdas, näyttää sen liikkuminen omaan silmääni niin erilaiselta kuin esimerkiksi Saden.

Päivän päätteeksi Bolt jäi vielä luokkaan, kun kurssikaverini suoritti näytön hieromalla Boltin. Ihan kivasti poika jäi, vaikka katosinkin paikalta. Kerran oli meinannut hermostua, kun luokkaan paukkasi vieras koira, mutta muuten ollut ilmeisen kivasti.

Luentojen välissä ja loputtua kävimme tosiaan metsässä juoksentelemassa, ja illalla joskus lähempänä yhdeksää vetäydyimme huoneeseen, jotta koirat ehtivät hieman tutustua uuteen huoneeseen ennen nukkumaan menemistä. Kovasti nuo tarkkailivat jokaista liikettäni, eli eivät kyllä ennen valojen sammumista varsinkaan nukkuneet erityisen sikeästi. Yöllä Sade nukkui melko katkottoman yön kainalossa, mutta Bolt ei oikein osannut asettua. Hetkittäin se tuli viereen nukkumaan, mutta kun tuli kuuma, piti taas siirtyä. Koko yön se valteli enemmän tai vähemmän.

Aamulla jatkui päivä taas klo 9.00, ja lounaan jälkeen Sade pääsi vuorostaan mallikappaleeksi näyttöön. Hihna kurssikaverille, ja Sade lähti yhden ohjaajista ja kurssikaverini matkaan viereiseen rakennukseen. Näytön aikana oven takana oli ulissut mäyräkoira, tila oli vieras enkä itse ollut paikalla, joten Sade ei ollut ollut aivan niin levollinen, mitä se yleensä hieronnassa on. Takajalat olivat myös jumissa, eikä se olisi tykännyt takajalkojen venytyksistä ollenkaan. Olin kyllä pistänyt merkille jo aiemmin viikolla, että Sade peitsaili. Siirryimme pari viikkoa sitten ulkokentille, eli tilaa agilityyn on enemmän, ja Sadella parempi vauhti. Talven jäljiltä uusi pohja ja traivi lienevät siis tehneen tehtävänsä, kun tyttö on jumiutunut. Pitäneekin ottaa nyt alkukesään kunnon kuuri lihashuoltoa, että totutaan taas tuohon uuteen vauhtiin ja alustaan.

Valmis!

MH-luonnekuvaus, 8.5.2016

Olimme varanneet ajan mh-luonnekuvaukseen jo syksylle 2015, ja kovasti olimme kuvaukseen tuolloin menossakin. Kaikeksi epäonneksemme Bolt kuitenkin loukkasi jalkansa edellisenä iltana, ja luonnekuvauksessa Bolt ontui sitä enemmän, mitä enemmän se otti askelia. Jouduimme siis tuolloin keskeyttämään kuvauksen fyysisen loukkaantumisen vuoksi.

Mielestäni minulla on aika tarkka käsitys siitä, millainen Bolt on, ja miten se käyttäytyy eri tilanteissa. Halusin kuitenkin käyttää pojan mh-luonnekuvauksessa saadakseni mahdollisesti lisää ahaa-elämyksiä, mutta myös siksi, että mielestäni on tärkeää pyrkiä käymään terveystarkastusten lisäksi myös luonnetesteissä ja mh-luonnekuvauksessa ja saamaan tätä kautta tietoa rodun nykytilanteesta. Omalla kohdallani rodun nykytilanne vaikuttaa ehkä eniten siihen, mistä linjoista ja miltä kasvattajilta haluan tulevaisuudessa koirani hankkia. Itselläni ei ole jalostuksellisia suunnitelmia, joten en käytä koiriani testeissä kerätäkseni niille meriittejä ja ”jalostusarvoa”.

Mutta takaisin asiaan. Sunnuntaiaamuna ajelin Boltin kanssa Ikaalisiin, jossa Glennit järjestivät mh-luonnekuvauksen. Boltin kuvausaika oli 9.30, ja järjestäjät olivatkin melko hyvin aikataulussa. Olin syksyllä käynyt seuraamassa, miten mh-luonnekuvaus etenee, joten emme ajelleet sunnuntaina Ikaalisiin niin aikaisin, että olisin ehtinyt seuraamaan muiden koirien kuvausta.

Kuvauksen alussa Bolt otti itse kontaktia kuvaajaan, mutta kopeloitavaksi se ei olisi välittänyt jäädä. Rapsutuksia Bolt jää mieluusti ottamaan vastaan, mutta kopelointi on sen mielestä aivan turhaa. Seuraavaksi kuvaaja otti Boltin hihnan ja testasi, miten Bolt lähtee hänen mukaansa. Pari askelta Bolt ottikin reippaasti, mutta kääntyi tämän jälkeen tajuttuaan etten tulekkaan mukana.  Kovin innokkaana Bolt ei siis kuvaajan mukaan lähtenyt ja antoi eleillään ymmärtää, että hänen paikkansa olisi minun luonani. Tämä osuus on arvosteltuna lomakkeella kohdissa 1a, 1b ja 1c.

Seuraavaksi testattiin lähteekö Bolt leikkimään. Heittelin kuvaajan kanssa lelua edestakaisin, ja Bolt kyllä seurasi tapahtumaa katsellaan, muttei kokenut tarpeelliseksi lähteä tavoittelemaan lelua tai käydä katsomassa lelua, kun lelu heitettiin maahan. Tämä osuus on lomakkeella kohdissa 2a, 2b ja 2c.

Vieheelle mentäessä ensimmäisessä suorituksessa Bolt lähti häntä tötteröllä katsomaan, mikä kumma edellä meni, mutta noin metri-kaksi ennen viehettä Bolt menetti mielenkiintonsa vieheeseen. Toisella toistolla Bolt ei lähtenyt ollenkaan vieheen perään, juoksi vain muutaman minuutin eteenpäin ja bongasi ojasta hajuja haisteltavaksi. Lomakkeella 3a, 3b, 3c ja 3d.

Testattiin myös sitä, mitä Bolt tekee, jos minä olen täysin passiivinen. Seisoin siis pellon reunassa kolme minuuttia tuijotelleen kaukaisuuteen. Bolt ei rauhoittunut viereeni, mutta se ei myöskään paineistunut. Bolt käyskenteli ympärilläni mutustellen heinää ja risuja, joita maasta löysi. Mun pikkulehmä pääsi laiduntamaan :D Tämä on lomakkeella kohdassa 4.

Kuvauksessa testattiin myös, lähtisikö Bolt leikkimään kauempaa leikkiin houkuttelevan vieraan kanssa. Ensin tämä vieras esitti meille foliohattutanssin, lauleli puskassa ja tuli sitten lelun kanssa houkuttelemaan Bolttia leikkimään. Bolt meni parin metrin päähän minusta, eli hieman kiinnosti muttei kuitenkaan niin paljon, että olisi mennyt perille asti katsomaan. Menimme sitten yhdessä katsomaan leikittäjää, ja Bolt kävikin reippaasti nuuskasemassa lahjetta. Tämä etäleikkiosuus on arvosteltu lomakkeella kohdissa 5a, 5b, 5c, 5d ja 5e.

Seuraavaksi testattiin koiran yllättämistä (säikäyttämistä) ja sitä, miten koira pääsee säikähdyksestään yli. Testissä katsottiin myös sitä, jääkö tapahtumasta koiralle pelkotiloja.  Lähdin siis Boltin kanssa reippaasti liikkeelle, ja edestämme vetäistiin haalarit ylös. Bolt säikähti ja otti etäisyyttä haalareihin. Kävelin lähemmäs haalareita ja odotin, josko Bolt tulisi katsomaan. Kävelin aivan haalareiden eteen ja odotin. Lopulta sain luvan alkaa houkuttelemaan koiraa katsomaan haalareita. Bolt tulikin viereeni, mutta mielenkiintoa haalareiden nuuhkimiseen siltä ei löytynyt. Tovin maaniteltuani Bolt kuitenkin nuuhkaisi haalaria. 

Seuraavaksi lähdettiin kiertämään haalaria ja katsottiin, jäikö tästä pelkotiloja. Kuten Boltin kohdalla odottaa saattoi, Bolt kulki mukanani, mutta jätti tilaa itsensä ja haalarin väliin. Eli kyllä sinne takaraivoon jäi hieman jyskyttelemään äsköinen säkähdys. Tämä on lomakkeella kohdissa 6a, 6b, 6c, 6d ja 6e.

Ääniherkälle koiralle ikävin testivaihe oli seuraava testaus. Pahaa aavistamaton Bolt käveli vierelläni ja äkisti sen vasemmalla puolella alettiin vetää erilaisia metalliesineitä pitkin peltikattoa. Kolina oli siis melkoinen ja pieni Bolt ottikin jalat kunnolla alleen. Itse seisoin kasvot kohti ”räminäpöytää”, täysin tietämättömänä siitä, mihin asti Bolt oli pinkonut. Menin lähemmäksi pöytää ja lopulta aloin taas maanitella Bolttia katsomaan pöytää. Tässä vaiheessa sain jo kääntyä ottamaan koiraan kontaktia. Bolt istui yleisön seassa. Se oli siis sännännyt karkuun, ja matkallaan bongannut ihmisiä, joista hakea turvaa kun oma mamma jäi mörön suuhun.

Kovin epäileväisenä Bolt lähti liikkeelle, ja jolkutteli syliini vaikka olinkin pöydän vieressä. Kovin tuo pieni otus siis minuun tukeutuu, vaikka pelottaakin. Räminäpöydän ohi kävelyissä (testattiin taas jäljelle jääviä pelkoja), Bolt piti välimatkaa pöytään. Ääniherkkyys on omakkeella kohdissa 7a, 7b, 7c ja 7d.

Pian päästiin katsomaan aaveiden meille järjestämää esitystä. Oikealta etuviistosta sekä vasemmalta etuviistosta ilmestyi esiin aaveet, jotka lähdivät vuorotellen meitä lähestymään. Boltilla nousi häntä kohti taivasta ja suusta purkautui hieman hätääntynyttä haukuntaa. Aaveiden jatkaessa lähestymistään Boltin haukunta kävi epävarmemmaksi ja poika siirtyikin lähes taakseni haukkumaan. Eipä ainakaan tarvitse olettaa, että Bolt puollustaisi mua kadulla :D

Aaveiden pysähdyttyä menin toisen aaveen eteen houkuttelemaan Bolttia. Bolt pysyi paikoillaan ja oli varma, että nyt tuli loppu. Otin aaveelta hupun pois, ja siirryin toisen aaveen luokse poistamaan hupun. Toimenpide ei vakuuttanut Bolttia, joten lähdin hakemaan koiraa mukaani. Tällä välin aaveet riisuutuivat kaavuistaan ja siirtyivät vierekkäin rupattelemaan. Menimme Boltin kanssa katsomaan oikeanpuoleisesta aaveesta jäljelle jäänyttä vaatekasaa, jota Bolt varovasti haistoi. Aaveita Bolt haistoi paljon reippaammin, ja vasemmanpuolesita kaapukasaa haisteltiin taas hyvin varovaisesti. Aavekuvauksesta poistuessa Bolt tuntui nauravan itselleen; ”hups, vähän ehkä turhaan säikähdin”. Aavet on lomakkeella kohdissa 8a, 8b, 8c, 8d ja 8e.

Loppuleikissä Bolt taas seuraili lentävää lelua katseellaan, ja kävi jopa nuuhkasemassa lelua, kun se maahan heitettiin. Tämän jälkeen kuvaaja jäi leikistä pois, ja minun tehtäväni oli leikittää Bolttia (ääneti!). Leikin aikana ammuttiin kaksi laukausta, joihin Bolt selvästi reagoi. Reaktiot eivät olleet mitenkään teatraalisia tai isoja, mutta selviä kuitenkin. Bolt pälyili ympärilleen, ja tilanne oli sille selvästi epämukava. Kuvaaja päätti ettei loppuja kahta laukausta ammuta, joten kuvaus oli meidän osaltamme ohi. Loppuleikki on lomakkeella kohdissa 9a ja 9b, ampuminen kohdassa 10.

Lopuksi saimme vielä sanallisen palautteen, sekä arvostelulomakkeen kotiin vietäväksi. Mielenkiintoista olisi, jos rotuyhdistys tekisi mh-luonnekuvauksesta sekä luonnetestistä jossain vaiheessa ”profiilit” sen mukaan, mitä testeissä käyneet koirat ovat saaneet tuloksiksi keskiarvollisesti. Tämän jälkeen olisi helppo verrata lomaketta keskiarvoon ja nähdä millainen se oma muru on versus rodun keskiarvo.

1a KONTAKTI, tervehtiminen

   4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen

1b KONTAKTI, yhteistyö

   2 Lähtee mukaan haluttomasti

1c KONTAKTI, Käsittely

   2 Väistää tai hake tukea ohjaajasta

2a LEIKKI 1, leikkihalu

   2 Ei leiki - osoittaa kiinnostusta

2b LEIKKI 1, tarttuminen

   1 Ei tartu esineeseen

2c LEIKKI 1, Puruote ja taistelutahto

   1 Ei tartu esineeseen

3a TAKAA-AJO, 1.kerta

   2 Aloittaa, mutta keskeyttää

3b TARTTUMINEN, 1. kerta

   1 Ei kiinnostu saaliista / ei juokse perään

3c TAKAA-AJO, 2. kerta

   1 Ei aloita

3d TARTTUMINEN, 2. kerta

   1 Ei kiinnostu saaliista / ei juokse perään

4 AKTIVITEETTITASO

   3 Tarkkaavainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja

5a ETÄLEIKKI, kiinnostus

   2 Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja

5b ETÄLEIKKI, uhka/agressio

   1 Ei osoita uhkauseleitä

5c ETÄLEIKKI, uteliaisuus

   1 Ei saavu avustajan luo

5d ETÄLEIKKI, leikkihalu

   1 Ei osoita kiinnostusta

5e ETÄLEIKKI, yhteistyö

   1 Ei osoita kiinnostusta

6a YLLÄTYS, pelko

   3 Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista

6b YLLÄTYS, puolustus / aggressio

   1 Ei osoita uhkauseleitä

6c YLLÄTYS, uteliaisuus

   1 Menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan / Ei mene joissa

6d YLLÄTYS, jäljelle jäävä pelko

   3 Pieni niiaus tai nopeuden vaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen

6e YLLÄTYS, jäljelle jäävä kiinnostus

   1 Ei osoita kiinnostusta haalariin

7a ÄÄNIHERKKYYS, pelko

   5 Pakenee enemmän kuin 5 metriä

7b ÄÄNIHERKKYYS, uteliaisuus

   1 Ei mene katsomaan

7c ÄÄNIHERKKYYS, jäljelle jäävä pelko

   4 Niiaus tai nopeudenvaihtelu samanlaisilla vähintään kahdella ohituskerralla

7d ÄÄNIHERKKYYS, jäljelle jäävä kiinnostus

   1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

8a AAVEET, puolustus / aggressio

   2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä

8b AAVEET, tarkkaavaisuus

   4 Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja

8c AAVEET, pelko

    4 On enimmäkseen ohjaajan taana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä

8d AAVEET, uteliaisuus

    1 Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / Ei mene ajoissa

8e AAVEET, kontaktinotto aaveeseen

   1 Torjuu kontaktia / Ei mene ajoissa

9a LEIKKI 2, leikkihalu

   2 Ei leiki - osoittaa kiinnostusta

9b LEIKKI 2, tarttuminen

   2 Ei tartu, nuuskii esinettä

10 AMPUMINEN

   5 Häiriintynyt, pelokas

Pikku-Huligaani 2 vuotta

Kevät on mennyt hurjalla haipakalla, eikä yhtään blogipäivitystä ole tullut kirjoitettua. Ei vaan ole aika, mielenkiinto ja voimat riittäneet arjen lisäksi päivittää tänne meidän tekemisiä. Tässä hyvin lyhyt ja tiivistetty yhteenveto keväästämme:

Bolt pääsi tänään isojen poikien sarjaan täyttäessään 2 vuotta. Meidän pikku-ukon pitäisi nyt muka olla iso <3

Vuoden vaihteesta asti Bolt on käynyt viikottain koirakoutsilla tokoilemassa, minkä lisäksi Sadella ja Boltilla on viikottaiset agireenit. Saden kanssa on otettu tänä vuonna 4 agistarttia, mutta toivotut tulokset on jääneet uupumaan. Kerran on startattu myös rallyssä ja pääsiäisenä olisi tuplastartti, jossa voisi osoittaa hieman parempaa tekemistä.

Agilitysaralta saatiin muuten iloinen yllätys, kun Sade valittiin Ylökkin vuoden medi agilitykoiraksi!

Aikaa koirien kanssa touhuamiseen tuntuu olevan tällä hetkellä aivan liian vähän. Kiva olisi mennä ja tehdä, mutta viikkoihin tarvittaisiin lisää päiviä! Luen itseäni urheilukoirahierojaksi, joten hierontaharjoittelut, teorian opettelu ja muut tehtävät haukkaavat ison palan ajasta. Mutta muutama kuukausi enää, jonka jälkeen pitäisi helpottaa. Ja kesällä pääsen toivoakseni tekemään hierontaa jo muutenkin kuin vain harjoitteluna :)

Ja koska muuten ei ole ollut vielä tarpeeksi tekemistä, ompelin näille suojakeleille koiruuksille kylpytakit etteivät lattiat aina lainehtisi.

Alemman kuvan malli päivittyi vielä matkalla kauluksella sekä etujalkojen väliin tulevalla kaistaleella. Näistä tulee jossain vaiheessa paremmat kuvat handmadebyninni -blogin puolelle.

Mukavaa kevään odotusta!

Rally-tokon möllicup

Hieman olin ehkä jälkijunassa, kun maanantaina bongasin (joo joo, olin nähnyt jo aiemmin, en vain ollut tehnyt asian eteen mitään) Koirakoutsilta rally-tokon möllicupin. Ensimmäinen osa oli ennen joulua, mutta 2. ja 3. kisa olisivat nyt kuun vaihteessa. Ja salainen pieni haaveeni on, että 6.1. aamulla tulisi soitto, että TAMSKin rally-kisoihin olisi peruutuspaikka AVOon. Eli ei muuta kuin Kristalle viestiä ja toivetta jälki-ilmosta. Ja niin vain kävi, että eiliselle illalle meillä oli sitten paikka rallyn möllikisoihin AVO-luokkaan. Ja 3. osakilpailuun ollaan myös ilmoittauduttu, ihan jopa ajoissa :)

Ensimmäinen starttimme AVOssa. Nyt kun kerta oli mahdollisuus ottaa tämä eka startti (ja toka) mölleillen, niin otetaan nämä treeneinä! Meidän rallailu kun on ollut taas niin vähäistä, niin ehkä ihan hyvä päästä tekemään muutama ratatreeni ennen kisoja. Vaikka ei TAMSKin kisoihin paikkaa saataisikaan, niin 9.1. on oman seuran kisat, joihin otamme osaa.

Tuomarina toimi Piia Heikkinen, ja hän olikin tehnyt oikein mukavan radan. Ei mitään liian vaikeaa, mutta kuitenkin haastavampi kuin ALOn radat. Kaikki liikkeet on semmoisia, mitkä hallitsemme , eli radasta pitäisi selvitä tuloksen arvoisesti.

Sade oli kovin innokas tekemään töitä. Se oli suorastaan kierroksilla, jolloin sen mielestä riittää sinne päin -suoritukset. Tekeminen ei ollut täsmällistä, ja kyltin 3 uusimme peräti kahteen otteeseen. Heti lähdöstä asti huomasin ettei tällä radalla koira pysy hanskassa. Kolmos kyltin "paikka" käskyllä neiti hypi ja pomppi sinne tänne, puhettakaan, että käskyäni olisi noudatettu. Oli vaan niin pirun kivaa, että tarjottiin kaikkea! Sadella häntä vispasi edestakaisin ja näki, että sen oli hankala hillitä itseään. Toisaalta ihanaa nähdä Sade välillä tuossakin tilassa!

Perus seuruussa eli siirtymisesstä kyltiltä toiselle Sade pyrki hajujen mukaan vaihtamaan seuruupuolta ja seuruu oli muutoinkin hyvin tönkköä. Kylteillä 11 ja 13 puuttui kontakti eikä kyltin 11 suorittaminen ollut yhtäaikaista. Millään ei olisi malttanut pysyä paikoillaan, vaan olisi pitänyt vain mennä eteenpäin. Eilen olisi ollut hyvä päivä olla agiradalla :D

Ja koska aina pitää tekemisestä löytää positiivistakin, niin listataanpa nekin asiat tähän, kun yllä luettelin vain "negatiivisia". Kyltti 14, eli hitaasti eteneminen oli loistava! Kertaakaan ei Saden pyllylaskenut ja tämä oli radan ainoa kohta, kun kontakti pysyi taukoamatta. Myös liikkeestä maahan oli hyvin täsmällinen ja napakka ja siihen olin hyvin tyytyväinen (ekoissa kisoissamme valui metrin verran). Ja se Saden into tehdä töitä. Into, vaikka menikin tällä kertaa ylikierroksen puolelle, oli silti aivan mahtava<3

Tuloksena oli lopulta 79 pistettä, eli virallisissakin kisoissa olisimme saaneet tuloksen. Ensi tiistaina uudelleen mölleilemään ja 6.1. ensimmäistä pidetään peukkuja, että saataisiin peruutuspaikat virallisiin kisoihin! 

Pentu kylässä

Sade ja Bolt pääsivät viikonloppuna tutustumaan uuteen laumansa jäseneen. Perjantai-iltana Lahdessa odotti Topin ja Taran lisäksi myös Luna. Hieman oli ehkä hämmästyneitä koiria, kun sisälle mentiin ja vastaan rynnikin aivan uusi tuttavuus.

Elopellon Enneuni eli Luna

Sade ei pennuista perusta ja vieraille lämpenee muutenkin hyvin hitaasti. En siis yllättynyt yhtään, että Sade ei halunnut tehdä pennun kanssa tuttavuutta, vaan poistui mielummin sivummalle tilanteesta. Luna ei oikein ymmärtänyt, että kaikki eivät häntä rakastakkaan ensi silmäyksen jälkeen, ja useampaan kertaan Luna yritti tehdä Saden kanssa tuttavuutta. Sade kyllä kertoo pennulle murinalla, että parempi pysyä kaukana. Mutta jos ja kun murina ei saanut aikaan toivottua vaikutusta kertoi Sade selvästi, ettei halua pentua lähelleen. Kovin hurjaltahan tuo kuulostaa, kun Sade rähähtää kersalle, mutta koska ei kiinni käy, niin mielestäni saa kertoa. Kyllähän se pentu nopeasti oppii ja alkaa kunnioittaa Saden omaa tilaa. Sade hakeutuu mielellään sohvalle yms., mihin kersa ei muutenkaan vielä pääse, joten Sade koittaa itse välttää tilanteita, että Luna pääsisi iholle.

"Meidän lauma"

Boltilla puolestaan meni ensimmäinen ilta ihmetellessä. Kovin kiinnosti tämä uusi tulokas, mutta ihan ei Bolt tiennyt, mitä pennun kanssa voisi tehdä. Seisoskeli vain koko ajan Lunan lähellä ja ihmetteli. Lauantaina ulkona juostiinkin sitten jo kilpaa ja illalla otettiin ensimmäiset yhteiset painitkin. Sunnuntaina painittiinkin sitten jo antaumuksella ja sen sijaan, että Bolt leikkisi liian lujaa, antaa Luna hetkittäin kunnolla kyytiä Boltille.

Napattiin sunnuntaina Nokialle palatessa Tara ja Luna mukaamme. Tara pääsee hieman tekemään agilityä ja Luna tutustumaan uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Maanantai-iltana oli siis agilitytreenit, mihin Tara otti osaa ja Luna oli tutustumassa halliin sekä tekemässä putkea ennen treenien alkua. Tiistaina puolestaan käytiin metsässä ja mukana olivat myös Disa, Alice ja Demi sekä tietysti Maria.

Tripla nolla, 12.12.2015

Starttailtiin TAMSKin kisoissa tän vuoden viimeiset startit. Ja koska ne oli vuoden viimeiset, ilmoitin Saden kolmelle radalle, vaikka se viimeinen rata on yleensä ollut tuhoon tuomittu jaksamisen osalta.

Ensimmäisenä juostiin agirata, B, joka oli Hilpi Yli-Jaskarin käsialaa. Muurin jälkeisen putken jälkeen kävi radan ainoa "moka", sillä en keronut Sadelle tarpeeksi ajoissa mihin matka jatkuu, ja Sade meinasi lukea hypyn jälkeen radan jatkumaan putkeen. Kilttinä koirana Sade kuitenkin vielä kääntyi takaisin ja saatiin lopulta tehtyä 0-rata!

Nolla-rata, -9.86 alle ihanneajan ja etenemäkin jopa 4.01. Täytyy kyllä olla tyytyväinen, vaikka jäätiinkin lopulta neljänsiksi, ja LUVA jaettiin tällä kertaa vain kolmelle ensimmäiselle. Tässä tämä rata:

Seuraavana oli hyppyrata C, jolla tuomarina oli Minna Räsänen. Rataan tutustuessa suunnittelin ohjaavani hypyn 15 takaakiertona, mutta radalla, siinä putken 13 ja hypyn 14 välissä päätin, että hypylle 15 onkin ohjattava valsseilla, jotta vältetään ansaeste. Vähän saisi valssit olla paremmin ajoitettu ja muutamassa muussakin kohdassa ohjaus paremmin ajoitettu, että saataisiin noita kaarroksia pienemmiksi. Mutta katsokaa, mitkä kepit! Niissä on nyt vauhtia ihan erilailla kuin esimerkiksi viime kesänä.

Tuloksena siis nolla-rata, -4.35 alle ihanneajan ja sijoituttiin toisiksi 3.91 etenemällä. Napattiin samalla LUVA, eli viimeistä metsästellään enää! Tässä C-rata:

Viimeisenä oli vuorossa hyppyrata A, jolla myös toimi tuomarina Minna Räsänen. Vauhti hiipui hieman jokaisen radan jälkeen, ja tällä nolla-radalla etenemä oli enää "vain" 3.85, -2.97 alle ihanneajan. Ja sijoitus tällä radalla oli kolmas. Tästä on valitettavasti videolla vain osa radasta, kun kaikkeen ei aina voi ehtiä, jos paparatsikin kirmaa radalla :) Mutta tässä siis osa meidän A-radasta:

Marille iso kiitos ratojemme kuvaamisesta sekä mukavasta kisaseurasta!

Seuraavat startit ovat vasta harkinnassa, mutta eiköhän me pian jatketa LUVAn metsästystä :)