Blogi-masennus ja kuulumisia

Boltin kuoleman jälkeen ei oikein ole ollut fiiliksiä päivitellä blogia. Poismenosta on nyt kuitenkin jo 14 kuukautta, joten lienee parasta ottaa itseä niskasta kiinni - tai haudata koko blogi. Yritetään tuota ensimmäistä vaihtoehtoa.

Laumamme täydentyi kesäkuun 2017 alussa, ja Saden kaveriksi muutti Elopellon Johan Pomppas eli Diesel. Diesel on ollut heti alusta asti mukana agilityhallilla ja kaikessa muussa menossa. Rohkea ja alussa kovinkin itseriittoinen pentu rauhoittuikin pian treenihallin hälinässä paljon paremmin kuin kotona, missä ei tapahtunut mitään. Syksyn mittaan tehtiin paljon töitä sen kanssa, että kotona ei tarvitse tapahtua mitään ja silti voidaan rauhoittua. Eteenpäin on menty, mutta vielä meillä on työsarkaa tämän kanssa.

Kuva: Kati Kontula.

Sade ei ottanut uutta tulokasta vastaan niin hyvin kuin olisin toivonut. Jouduin jopa turvautumaan kuonokopan hankintaan, sillä Dieselin ensimmäisenä päivänä kotona sattui pieni haaveri, ja pentu joutui shokkiin. Saden käytökseen ja reagointiin toki vaikutti suuresti olkapäävamma, jonka Sade oli viikkoa aiemmin saanut agitreeneissä. Mutta siis, taatakseni pennulle turvan ja itselleni mielenrauhan, Sade tutustui uuteen tulokkaaseen kuonokopan kanssa.

Ja viisastuiko Diesel tuosta haaverista? Ei todellakaan. Diesel ei varo eikä kumarra Sadea. Ei toki tosissaan haastakkaan,  ennemmin ei vain pidä Saden ärinöitä uskottavina. Pentua etsiessä olin ääneen lausunut toiveen, että pennun ei tarvitsisi olla kovin pehmeä, että selviää saden kanssa. Mulle olisi kuitenkin riittänyt, että kovuutta olisi annettu lusikalla tai kauhalla, nyt kaadettiin oikein saavista :D

Syksyllä 2017 kävimme Virossa näyttelyissä ja Diesel lähti mukaan pentuluokkaan, ikää pojalla oli tuolloin 5.5kk. Sade käteltiin kumpanakin päivänä kehästä eh:n kanssa pois, mutta Diesel oli molempina päivinä Rop- pentu kera kp:n (kunniapalkinto). Tuomarina lauantaina oli Lessi Tchistjakova ja sunnuntaina Natalya Drovoccekova. Kävipä Lessi vielä erikseen kehumassa, että kovin on loistava ja lupaava pentu! Muutoinkin reissu meni pienen koiranalun kanssa oikein mukavasti. Iltaisin Dieselin aktivoinnista vastasi Koda (Dieselin velipuoli) ja laivamatkat pennulla meni omassa häkissä nukkuen. Oikein reipas reissaaja! Niin, ja lokakuussa oltiin Lahdessa pentunäyttelyissä, jossa Diesel oli Nina Jangerin tuomaroimana vsp- pentu kera kp:n.

Mitähän muuta mahtui syksyyn 2017.. Diesel vaihtoi hampaat rytinällä, ja 10 hampaan vaihtuminen viikon sisään nosti korvatulehduksen. Tulehdusta sitten hoidettiin pitkin syksyä ja mahtui syksyyn nenäpunkki ja kennelyskäkin. Sade lääkittiin varuiksi myös nenäpunkkia vastaan, ja kennelyskältä Sade säästyi kokonaan. Syksyllä käytiin myös useammat match showt ja Diesel sijoittui aina isoissa pennuissa punaisten palkinnoille! Niin! Ja Sade voitti schapeja agimestaruuden medi 3-luokassa. Ai, että mä olen ylpeä pikkumustasta!

Vuosi 2018 alkoi Liettuan reissulla, jolla oltiin tammikuun lopussa. Matkassa oli Saden ja Dieselin lisäksi myös Dieselin kasvattaja Kati, ja Katin koirista Olga (Dieselin sisko) sekä Nasco (Dieselin pappa). Reissussa oltiin King Toursin kyydillä, eli bussi oli täynnä koiria omistajineen. Lauantaina tuomarina oli Andrei Kisliakov. Sade oli pn2 ja sai sertin sekä cacibin, jonka myötä Saden cacib-kello lähti tikittämään. Diesel oli pu2 ja vsp- Jun ja sai juniori sertin. Lauantailta saatiin siis kaikki mitä haluttiin, kun Katin koirista Nasco sai myös sertin ja cacibin ja Olga junnusertin. Sunnuntain tuomarina oli  Livija Zizevske ja vastoin kaikkia odotuksiani Livija nosti Dieselin ohi valiouroksesta ja Diesel oli rop sekä rop-juniori saaden juniorisertin ja tätä myöten Dieselistä tuli Liettuan juniorimuotovalio. Sade oli sunnuntaina pn2 ja sai sertin sekä cacibin. Sadelta uupuu siis enää 2 cacibia ja Saden valioituessa jonnekin, on Sade oikeutettu hakemaan myös Liettuan muotovalion arvoa. Myös Olgasta tuli tämän reissun myötä Liettuan juniorimuotovalio, ja Nasco on oikeutettu hakemaan Liettuan muotovalion arvoa.

Huh, siinä hyvin tiiviiksi tiivistettynä viimeinen vuosi. Tai oikeastaan esiin nostettuna vuoden kohokohdat :) Vuoteen nimittäin mahtui myös vaikeita hetkiä, mutta toivotaan noiden hetkien kääntyneen jo voitoksi.

Kun kahdesta tulee yksi

Karvarallin Huligaani eli Bolt
08.03.2014-04.01.2017

Meidän lauma kutistui eilen kahdesta koirasta yhteen. Niin yllättäen, niin ennalta arvaamatta. Kyyneleet ovat värittäneet hyvin vahvasti alkanutta vuotta..

29.12.2016
Olin niin huojentunut. Boltin kyynäristä otettiin magneettikuvat, ja irtopalojen poiston sekä kyynärluiden katkaisun jälkeen olisi hyvin todennäköistä, että Bolt voisi elää pitkän ja kivuttoman elämän. Nivelrikkoa oli vasta hyvin vähän, ja leikkauksella saataisiin toivottavasti nivelrikon eteneminen hidastumaan.

3.1.2017
Boltin oikea kyynärpää operoitiin. Kyynärästä poistettiin iso irtopala, rustoa siistittiin hieman ja kyynärluu katkaistiin, jotta kynär- ja värttinäluiden pituuserot saataisiin tasoittumaan ja tätä kautta nivelen paine jakautumaan tasaisemmin.

Leikannut lääkäri haki aulasta kahvia, ja näytti peukaloita. Leikkaus oli sujunut hyvin, ja Boltista oltiin ottamassa röntgenkuvia. Pian päästäisiin katsomaan kuvat läpi, ja saisin arvion, milloin poika on hereillä ja saisin viedä hänet kotiin.

Aikaa kului kuitenkin aivan liian paljon siihen, että lääkäri tuli viimein hakemaan mua. Huoneeseen päästyämme lääkäri ojensi tuolin, pyysi istumaan, ja kertoi, että hänellä olisi huonoja uutisia. Röntgeniä otettaessa Boltin sydän oli pysähtynyt, ja sitä oli ruvettu elvyttämään. Poika oli saatu elvytettyä, mutta tajunnan taso ei ollut palautunut. Nyt täytyisi vain antaa aikaa, ja aamulla tietäisimme tarkemmin.

Istuin tuntitolkulla Boltin vieressä, itkin ja kyynelehdin. Rukoilin Bolttia taistelemaan tiensä takaisin. Bolt ei koko aikana kuitenkaan tiedostanut mun olleen sen luona. Lopulta kun illalla koin olevani ajokuntoinen ja lähdin ajamaan kotiin, tiesin jo, että vaadittaisiin ihme, että Bolt toipuisi.

4.1.2017
Sain aamulla soiton, jota olin pelännyt. Bolt oli kouristellut yön aikana, ja mitään ei olisi tehtävissä. Lähdimme H:n ja Saden kanssa ajamaan Hattulaan, jotta Bolt saisi nukahtaa ikiuneen sylissä. Perillä odotti niin kovin surullinen näky. Rakas Bolt, joka olisi päästettävä juoksemaan sateenkaari silloille. Pieni Bolt sai nukahtaa H:n syliin, ja nyt sillä ei ainakaan ole enää kipuja.

Niin kovin toivoin, että Bolt olisi vielä toipunut. Nin kovin toivoin, että saisimme viettää pitkän elämän yhdessä. Niin kovin toivoin, että poika olisi kivuton. Nyt Boltin ei tarvitse enää tuntea kipua.

Boltin nukuttua pois Sade sai käydä haistelemassa Boltin, jottei veikkaa tarvitse etsiä kotoa. Tämän hetkinen epäily on, että luun katkaisun yhteydessä jostain vapautui veritulppa, joka kulkeutui aivoihin. Bolt lähtee kuitenkin avattavaksi, jotta tähän saadaan varmuus. Millään mutoahan tieto ei tule helpottamaan suruamme tai kaipaustamme, mutta on varmasti arvokasta tietoa niin leikanneelle lääkärille, kuin rotuakin silmällä pitäen.

Niin kovin raskain sydämin toivotamme pikku-Boltille hyvää taivasmatkaa! <3

Lähdettäisiinkö Viroon?

Joitain kuukausia sitten ystäväni kysyi, lähdettäisiinkö Viroon näyttelyihin. Loppu vuodelle ei ollut vielä kalenteroituna yhtään näyttelyä, joten reissu sopi oikein hyvin. Ystävältäni matkaan lähti avo narttu, minulta Bolt avo uroksiin, ja tarttuipa matkaan myös sisareni junnu narttu.

Reissu oli ”täsmäisku”, eli menimme lauantaina aamulautalla Tallinnaan, mistä ajeltiin sitten Rakvereen. Tarjolla oli kaikkien rotujen näyttely sekä lauantaille että sunnuntaille. Sunnuntaina näyttelyiden jälkeen ajeltiin kiireellä takaisin Tallinnaan ja iltalaivaan, ja Lahteen loppuyöksi, josta sitten aamulla kotiin.

Näyttelypaikalla tilat oli ahtaat, mutta yllättävän hyvin sinne lopulta kuitenkin sovittiin. Lauantaina kehän lattia oli kovin liukas, ja Bolt liukastui, mutta onneksi sen suuremmilta vahingoilta vältyttiin.

Ihan niihin tuloksiin, joita ilmoja tehdessämme mielemme hamusi, emme päässeet. Saaliiksi tuli 2 sertiä Demille ja 1 serti Boltille. Valitettavasti Luna jäi ilman sertejä. Lauantaina Luna sai SA:n, mutta paikalla ollut toinen junnunarttu nappasi valitettavasti sertin. Sunnuntain tuomaria emme miellyttäneet, joten serti jäi sitten kokonaan saamatta. Ihanan energinen ja iloinen tuo pieni neiti kuitenkin oli, vaikka olikin vieraiden matkassa reissussa.

Tässä Boltin arvostelu lauantailta:

Rakvere KR 15.10.2016, tuomarina Marina Ostrovskaya

Arvostealuna erittäin hyvä (EH).

Ja Boltin arvostelu sunnuntailta:

Rakvere KR 16.10.2016, tuomarina Gerard Cox

Arvisteluna erinomainen (ERI), SA, PU2, SERT.

Itsenäisyyspäivän agikisat ja eka nolla!

Starttailtiin Saden kanssa kolmen radan verran TAMSKin itsenäisyyspäivän kisoissa. Pohjalla oli treenit perjantaina ja leiri lauantaina sekä sunnuntaina. Maanantain lepo ja nyt sitten tiistaina kolme rataa. Kyllä on pieni koira kyllästetty agilityllä hetkeksi!

Radat on taas TAMSKin kisakameroista, ja valitettavasti kameran 2 laatu on tällä kertaa todella heikko. Näillä kuitenkin mennään, sillä mulla ei ollut kuvaajaa mukana :)

Agiradat olivat Mujusen Salmen käsialaa ja hyppyrata Johanna Wüthrichin. Ekalla agiradalla keskityin heti radan alussa liikaa kepeille ohjaamiseen, ja unohdin ohjata Saden keinulle (no joo, olishan se toki voinut sen itsekin lukea). Keinun jälkeen hukkasin koiran selän taaksen, kun siirryttiin kepeille. Näitä alkukankeuksia lukuunottamatta loppurata oli oikein sujuva ja mukavan tuntuinen. Tuntui, että pitkästä aikaa me jopa edettiin radalla enkä ehtinyt kesken radan miettimään, että nyt tarvittaisiin jostain lisää vauhtia. Tässä meidän eka rata:

Tokana ratana tehtiin hyppäri, missä ennalta mietin sitä, millä saan Saden hakemaan kepit enkä vahingossa törkkää Sadea suorittamaan viereistä hyppyä. Radalla kun Sade lukitsi kepit ja lähti niitä suorittamaan, tuulettelin mielessäni ja unohdin olla ajoissa. Voihan perskule! Mä siis kyllä rataan tutustuessa tiedostn, että putki tulee vetämään keppien jälkeen, mutta nyt mä unohdin ennakoida, joten putkeenhan Sade syöksyi. Tää oli kyllä niin mun vika kun vaan olla voi. Yhtä ylimääräistä putkea lukuunottamatta olin oikein tyytyväinen meidän rataan. Kepit on olleet viime aikoina hyvin hankalat, ja tuntuu ettei Sadella ole motivaatiota suorittaa keppejä. Niinpä olin kovin tyytyväinen, että Sade teki kepit alusta loppuun asti vaikka vauhti kepeillä olikin harmillisen hidas. Tässä meidän hyppäri:

Viimeinen rata oli taas agirata, johon tehtiin maksien jälkeen muutama muutos medejä varten. Sade lähti radalle hurjalla vauhdilla, ja koska mä peitin kolmannen esteen takaakiertoon ohjauksellani, haettiin tämä hyppy melko laajalla kaarteella. Muutoin rata olikin mukavan vauhdikas (paitsi ne kepit!) ja toiseksi viimeinen este, joka tehtiin takaakiertona oli mukavan tiukka ja estettä nouleva. Olin oikein tyytyväinen meidän rataan, mutten uskaltanut tuuletella ennen kun näin tuloksista, että oltiin todella tehty ihanneajan alittava puhdas suoritus eli meidän eka nolla kolmosissa! Tässä vielä meidän vika rata:

Agikisat 12.11. (Bolt) ja 19.11. (Sade)

Marraskuun alkupuoliskolla startattiin Boltin kanssa ekat agikisat, kaksi rataa Lahdessa. Ajatuksena oli testata, miten pikku-ukko kykenee työskentelemään vieraassa paikassa, vierailla esteillä, kun mä jännitän ja ympärillä on hälinää. Pelkkää plussaa olisi onnistuneet kepit (viimeksi treeneissä kepeillä oli vielä yksi ohjuri), hyvät kontaktit ja yhtenäinen rata.

Koitin kovasti kiinnittää rataantutustumisessani huomiota siihen, että mun oma liikkeeni ei tulisi pysähtymään. Kuitenkin radalla mun liikkeeni hidastui maatamissa paikoissa niin paljon, että Boltin pysähtyi esteillä ja kerättiin siis kiitettävä määrä kieltoja. Rehellisyyden nimissä radat olivat mielestäni melko haastavia ykkösille, olen mielestäni kisannut Saden kanssa kakkosissa saman tasoisilla radoilla.

Mutta oli meidän radoissa paljon hyvääkin! Ekalla radalla otin riskin ja ohjasin Boltin kepeille oikealla kädellä, joka oli loogisempi tapa ohjata rataa ajatellen. Bolt suhahti kuitenkin kepeistä ohi (kuten ehkä vähän oletinkin). Ei muuta kuin korjaamaan ja ohjaamaan rata vasemmalla. Ja kas, tällä yrityksellä tehtiin täysin oikein kepit alusta loppuun saakka. Ekalla radalla hyvää oli myös puomi. Aivan mahtavat kontaktit ja Bolt malttoi ottaa kunnon ”koske” puomin loppuun valumatta ensin tasamaalle. A:n kontaktit Boltilla onkin varmat (ainakin ennen kuin saadaan lisää vauhtia).

Ekan radan loppusoralla oli keinu. VAU:n hallin keinu olikin paljon kevyempi kuin ne, joilla olemme aiemmin treenanneet ja lentokeinuhan siitä tuli. Ei niin paha, että olisin ottanut keinua uudelleen (Bolt ontui pari viikkoa sitten, joten en halunnut ylimääräistä täräystä olkapäälle), mutta sen verran lentokeinu kuitenkin, että Bolt säikähti.

Tokalla radalla oli heti ensi yrittämällä täydelliset kepit! Keinulle Bolt ei olisi halunnut tulla ollenkaan, mutta maanittelulla ja tsemppaamisella äijä kuitenkin keinun suoritti. Suoritustapa oli ryömintä, mutta musta oli hienoa, että Bolt voitti itsensä ja teki keinun. Myös puomi jännitti tällä radalla. Puomin ylösmenon Bolt ryömi, ja kun tajusi ylhäällä ettei tää olekkaan keinu, niin jo reipastui askellus. Hieno alastulo tälläkin puomilla, ja mallikas kontaktin otto.

Summa summaarum. Paljon oli hyvää ja paljon kehitettävää. Seuraavat startit otetaan varmaan joulukuun puolenvälin tietämiin, toivottavasti päästään treenailemaan sitä ennen. Seuran halli kun on rempassa, eikä meillä pyöri tällä hetkellä treenit.. Seuraavissa kisoissa koitn saada Boltin radat kuvattua, jotta pääsen sitten jäkikäteen katsomaan itsekkin, miten tuli ohjattua.

19. päivä startattiin Saden kanssa Tamskin agikisoissa. Sadella oli alla viiden viikon agitauko, torstaina ennen kisoja käytiin Tähtitekniikalla yhdet treenit testaamassa, pysyykö koira ollenkaan hanskassa, mutta hyvin olemattomalla treenillä lähdettiin siis matkaan.

Ekana oli A-rata. Profiililtaan melko mukava, haastavinta meille rataantutustumisen perusteella olisivat kepit ja putken oikeat päät. Muuta ylitsepääsemätöntä radalla ei pitäisi olla. Radalla ensimmäiseksi kompastuskiveksemme muodostuivatkin kepit. Kepit olivat sopivasti putken vieressä, joten en ole varma, oliko Sadella vaikeuksia hahmottaa kepit. Samassa rytäkässä hukkasin koiran, ja meillä meni hurjasti aikaa, että sain syötettyä Saden uudelleen kepeille. Aika moni muukin koirakko otii kepeiltä vitosen, mikä tukisi ajatusta, että kepit hukkuivat putkeen..

Oikeat putkensuut löytyivät vaivatta ja Saden vauhti oli kiva. Loppu suoralle päästäksemme tein esteelle vastakäännöksen, jotta Sade taipuisi kivasti takaisin tulosuuntaan puomille. Vastakäännökseni ajoitus oli kuitenkin surkea, ja Sade tiputti riman. Rimoja meillä tippuu todella harvoin, tää taisi olla toinen kerta, kun Sadelta tippuu rima kisoissa. Eli otan kyllä pudotuksen aivan omaan piikkiini. Pääpiirteittäin olen oikein tyytyväinen meidän rataamme. Ja tyytyväinen olen myös Tamskin kisakameroihin; tässä meidän A-ratamme, jonka tuloksena oli 10 virhepistettä ja vajaa 2 sekuntia yliaikaa:

B-rata olikin sitten aivan oma lukunsa. Puomin jälkeen oli muuri, ja oletin Saden lukevan muurin, mutta toisin kävi. Meillä on ollut aiemminkin vastaava tilanne, mutta tuolloin Sade teki puomin jälkeisen esteen takaakiertona, eikä valunut seuraavalle esteelle kuten nyt. Mä en vaan ymmärrä, mikä saa tässä Saden kirtämään esteen.. Noh, tästä suorituksesta kuitekin hylly. Välissä oli oikein kivaa rataa, mutta loppuun otettiin toinen hylly, kun ohjasin hieman huolimattomasti, ja Sade luki kolmannen linjassa olevan hypyn putken sijaan, ja suoritti siis yhden ylimääräisen, kun ei kartturi kertonut, mitä toivoi. Tässä meidän hyllyttelyä:

Viimeisenä oli C-rata. Sadella loppui tässä kohtaa kiinnostus tai kunto. Radalle kun piti mennä Sade heitti selälleen. Kannoin Saden radalle, ja siitä näki, että se suoritti radan vain mun mielikseni, ei koska itse tykkää agilitystä. Kesken radan ehdin jo miettiä, että meidän vauhti on todella hidas. Puhdas rata tehtiin, mutta reilu sekunti otettiin yliaikaa. Ensimmäinen nollamme oli siis todella lähellä! Tässä tämä rata:

Kuulumisia

Yllättäen tämä päivittely taas jäänyt, kun illat ja viikonloput ovat täyttyneet tasaisesti menoista, eikä iltaisin ole tullut konetta aukaistua. Mutta tässä pientä koostetta siitä, että on me silti jotain tehty.

Saden kanssa otettiin osaa Rally-tokon SM -kisoihin lokakuun alussa Lahdessa. Koska kartturi ei osannut kävellä houkutusta oikein, saatiin siitä -10 pistettä ja tämän turmiollisen mokani vuoksi pisteitä oli lopulta 69, eli ei tulosta. Sade fiilis tehdä oli loistava. Toki tekemisessä esiintyi pieniä kevätjumppaliikkeitä, mitkä puskevat esiin, kun neiti tahtoo tehdä töitä. Mutta jos kevätjumppailut unohdetaan, niin olin kovin tyytyväinen mun pikku-mustaani työmotivaatioon <3

Boltin kanssa on treenailtu agia, ja kepit alkavat olla nyt sen verran hyvällä mallilla, että uskaltauduin ilmoittamaan Boltin agikisoihin. Ja tämä, että kisailmo on laitettu, tarkoittaa siis myös sitä, että olen käynyt mittauttamassa Boltin, ja ukko pääsi kisaamaan medeihin! Onni ja autuus :) Jos maksit olisivat kutsuneet, ei Bolttia olisi tultu näkemään kisoissa. Mutta nyt voidaan käydä hieman hömpöttelemässa ja testaamassa kisailua!

Varmathan noi meidän kepit ei missään tapauksessa vielä ole, mutta mennään nyt testaamaan, miten onnistuu starttaaminen ja pysyykö äijä ylipäänsä kentällä. Boltin kanssa ei kovinkaan monessa eripaikassa ole treenattu, eli oma haasteensa on myös vieras kenttä. Boltin ensimmäinen agistartti otetaan Lahdessa lauantaina 12.11. Tosin sillä oletuksella, että poika on tuolloin kunnossa.

Tällä hetkellä Bolt siis ontuu. En ole varma satuttiko poika oikean olkansa perjantaina metsässä, vai mitä on tapahtunut. Huomasin vain, että keventelee kovasti oikeaa etutassuaan :( Juuri kun mä iloitsin, että meillä ei ole onnuttu lähes vuoteen.. Nyt vaan lepoa ja peukut pystyyn, että pikku-ukko on täysin kunnossa reilun viikon päästä.

Takaisin iloisempiin aiheisiin! Junnuosasto eli Bolt, Luna ja Koda kävivät muutama viikko sitten uimassa Hollolan Dog Spassa. Ja sen verran kivaa oli ja hyvin sujui, että seuraava uintikerta on varattuna pyhäinpäivä lauantaille. Ainoa miinus tuossa uimisessa on, että turkin joutuu pesemään JA turkki oli todella takkuinen viime kerran jäljiltä. Liikuntamuotona kuitenkin niin hyvä, että suostun jopa pesemään turkin, jotta Bolt pääsee altaaseen.

Kaiken muun keskellä istuin viime lauantaina toimitsijakurssin 1 osan, ja tulevana lauantaina olen kuuntelemassa kasvattajapäivillä luentoja koiran allergisista sairauksista, koiran rakenteesta ja liikkeestä sekä luonnetesti, MH-luonnekuvaus, pennun eväät aikuisuuteen. Joulukuun alussa ollaan agikoulutuksessa Turussa, ja mukaan on ilmoitettu sekä Sade että Bolt. Vielä en ole päättänyt kumpi osallistuu koulutukseen la ja kumpi su, mutta eiköhän tuo tarkennu, kun joulukuu lähestyy.

Seuran sisäiset agilityn mestaruudet ratkottu

Viikonloppuna ratkottiin Ylökkin sisäiset mestaruudet agilityn saralla. Boltin kanssa startattiin sekä medien putkiluokassa että mölliluokassa. Kisaaviin ei olla vielä Boltin kanssa valmiita, sillä kepit takkuavat eikä virallista mittausta ole lyöty kirjoihin ja kansiin. Saden kanssa startatttiin luonnollisesti kisaavissa. Hetken harkitsin, että olisi rallateltu myös putkiluokka huvin vuoksi, vaikka kilpailevina emme olisikaan voineet ko luokassa sijoittua.

Putkiluokassa meidän vauhti ei ollut paras mahdollinen, mutta hienosti pikku-ukko luki ohjausta ja suoritti koko radan virheettömästi. Vaikka vauhti ei ollutkaan hurja, riitti meidän suoritus aina luokkavoittoon asti, ja Bolt pääsi noutamaan pokaalin sekä muita palkintoja.

Mölliluokassa radalle tuotiin perushyppyjen ja putkien lisäksi myös puomi, A, pituus ja muuri. Heti startista alkaen Boltin vauhti oli lujempi kuin ensimmäisellä radalla. Puomille tultaessa vauhti vain kiihtyi, sillä puomi ja A tuntuvat olevan Boltille kovin mieluisia esteitä. Ja voi, mikä puomin kontakti alastulolla! ”Koske” –käsky on alkujaan pitänyt tarkoittaa 2on-2off asentoa, mutta Bolt tarjosi jo pentuna maahan menoa puomin loppuun, ja tämä maahan meno on myös jäänyt vallitsevaksi suoritustavaksi.

Niinpä Bolt pamautti nätisti maahan, etutassujen varpaat maassa ja muu kroppa puomilla. Koska tuomari oli rataantutustumisessa antanut luvan radalla palkkaamiseen, kävin Boltin puomille palkkaamassa ennen matkan jatkumista. Pian olikin jo vuorossa A, joka sai taas aikaan vauhtin kasvamisen, ja mutkaputken jälkeen suunnattiin loppusuoralle. Virheetön rata, ja Bolt lunasti myös tällä radalla paikkansa korkeimmalle palkintopallille.

Olin niin tyytyväinen Boltin suorituksiin. Kovasti jännitin taas ennen radalle menoa, pysyykö äijä edes radalla. Hienosti teki Bolt töitä eikä edes harkinnut radalta poistumista. Tästä on niin hyvä jatkaa eteenpäin!

Saden kanssa startattiin kisaavien radalla aikatasoituksin. Sade oli alkutapahtuman keräillyt autossa ketutusta, kun pikkuveikka pääsi päästelemään. Kovin oli mulla tekemishaluinen neiti, kun hänen vuoronsa koitti.

Kisaavien rata oli profiililtaan oikein mukava, ja oletin meidän suoriutuvan radasta sujuvasti. Kompastuskiveksemme nousi kuitenkin ohjaajan yksi liian vahva haltuunotto, mikä aiheutti sen, että Sade lukitsi väärän esteen ja tästä meille tuloksena hylly. Erittäin tyytyväinen olin kuitenkin Saden vauhtiin, keppeihin sekä puomin kontaktiin.