5. elokuuta 2014

Lisää parantelua

Huh hellettä! Viimeiset pari viikkoa on mennyt aika kevyillä lenkeillä, kun mä en ole yöeläin eikä päiväsaikaan pysty lenkkeilemään. En mina saati sitten koiruudet..

Saden kanssa ollaan käyty koko kesän sen kerran viikkoon tai kahteen agilityssä ja sunnuntaina rohkenin kysyä, minkätasoisia ratoja me ollaan treeneissä hinkattu. Ajattelin, että radat olisi ainakin 2:sen ratoja, koska niissä on meille tekemistä. Ne olikin vaikeita 3:sia!! Vau, mehän ollaan sitten parempia, kuin mitä oon pelännyt :D Oon niin ylpee mun pikku Sadesta, mikä jaksaa helteelläkin painaa treeneissä just niin kauan, kun mä siltä pyydän<3

Loppukesän tavoitteena olis treenata noi kepit kuntoon, että vois sitten jossain kohti uskaltautua jopa kisoihin. Yhdet epikset ollaankin jo käyty ja niissä Sade teki 0-radan sekä supermölleissä että mölleissä, joissa ei kummassakaan ollut keppejä...

Boltin kanssa onkin oltu liikuntakiellossa. Käytiin röntgenkuvissa tuon  kanssa, kun ontuminen vaan jatkui. Kuvattiin sekä varpaat, kyynärät että olkapäät eikä niissä näkynyt mitään puolieroavaisuuksia eikä muutakaan normaalista poikkeavaa. Lääkäri antoi sitten 10 päivän tulehduskipulääkekuurin ja pakkolepoa, jotta saataisiin poika kuntoon. Nyt on lääkkeet popsittu ja vielä vaan linkutetaan. Ei ehkä avian niin paljoa, mutta kuitenkin.

Ja tän lisäksi Boltille pukkasi perjantai-iltana ihottumaa mahaan... Haettiin sitten kauluri ettei toinen lupsuta ja nyt on pesty vatsaa ja laitettu basibactia ja ihottuma on enään 1/6 siitä, mitä oli kun huomasin. Kovasti penska kuitenkin vielä lupsuttelisi..

Tänään on illalla tärskyt eläintenhoitajan/hierojan kanssa, joka lupasi käydä Boltin lihas lihakselta läpi ja tunnustella löytääkö mitään lihaksista. Vähän olen kyyninen tämän suhteen, mutta koittanutta ei laiteta! Vai kuinka? :)

Olis avian ihanaa saada meidän pieni nyt vain terveeksi! Kaikkein parasta tässä kaikessa on kuitenkin ollut Boltin elämisen riemu <3 Se ilo, mikä sen silmistä paistaa vaikka tassuun sattuu ja masua kutittaa. Tarve tulla huomatuksi ja rakastetuksi niin Saden kuin meidän kaksijalkaistenkin kanssa. Yhä edelleen ulkona on kova paikka, kun ihmiset kävelee ohi rapsuttamatta. Ja voi sitä riemun määrää, kun joku pysähtyy rapsuttamaan! Siinä on pienipoika silloin soikeana onnesta :)

Kovasti osoittaa Bolt jo terävää päätä eikä vaadi paljoa, kun jo ymmärtää mitä pyydetään. Nyt kun osattaisiin oikein koulia, niin siitä saisi avian mielettömän took ja agikoiran :) Kohta mulla on kaksi hurjaa, minkä kanssa juosta treeneissä ja H ottaa vastuun sitten tuosta Boltin tokoilusta.

Koitetaan tehdä välillä kuvapläjäyksiäkin näitten tekstipainoitteisten rinnalle. Viimeistään, jos Bolt lähtee ESS:n ja saan sieltä kuvia ;) Tai viimeisenä mahdollisuutena sitten Nokian ja Heinolan näyttelyistä, mihin Sade ja Tara-sisko on ilmoitettu :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti