Rally-tokon möllicup

Hieman olin ehkä jälkijunassa, kun maanantaina bongasin (joo joo, olin nähnyt jo aiemmin, en vain ollut tehnyt asian eteen mitään) Koirakoutsilta rally-tokon möllicupin. Ensimmäinen osa oli ennen joulua, mutta 2. ja 3. kisa olisivat nyt kuun vaihteessa. Ja salainen pieni haaveeni on, että 6.1. aamulla tulisi soitto, että TAMSKin rally-kisoihin olisi peruutuspaikka AVOon. Eli ei muuta kuin Kristalle viestiä ja toivetta jälki-ilmosta. Ja niin vain kävi, että eiliselle illalle meillä oli sitten paikka rallyn möllikisoihin AVO-luokkaan. Ja 3. osakilpailuun ollaan myös ilmoittauduttu, ihan jopa ajoissa :)

Ensimmäinen starttimme AVOssa. Nyt kun kerta oli mahdollisuus ottaa tämä eka startti (ja toka) mölleillen, niin otetaan nämä treeneinä! Meidän rallailu kun on ollut taas niin vähäistä, niin ehkä ihan hyvä päästä tekemään muutama ratatreeni ennen kisoja. Vaikka ei TAMSKin kisoihin paikkaa saataisikaan, niin 9.1. on oman seuran kisat, joihin otamme osaa.

Tuomarina toimi Piia Heikkinen, ja hän olikin tehnyt oikein mukavan radan. Ei mitään liian vaikeaa, mutta kuitenkin haastavampi kuin ALOn radat. Kaikki liikkeet on semmoisia, mitkä hallitsemme , eli radasta pitäisi selvitä tuloksen arvoisesti.

Sade oli kovin innokas tekemään töitä. Se oli suorastaan kierroksilla, jolloin sen mielestä riittää sinne päin -suoritukset. Tekeminen ei ollut täsmällistä, ja kyltin 3 uusimme peräti kahteen otteeseen. Heti lähdöstä asti huomasin ettei tällä radalla koira pysy hanskassa. Kolmos kyltin "paikka" käskyllä neiti hypi ja pomppi sinne tänne, puhettakaan, että käskyäni olisi noudatettu. Oli vaan niin pirun kivaa, että tarjottiin kaikkea! Sadella häntä vispasi edestakaisin ja näki, että sen oli hankala hillitä itseään. Toisaalta ihanaa nähdä Sade välillä tuossakin tilassa!

Perus seuruussa eli siirtymisesstä kyltiltä toiselle Sade pyrki hajujen mukaan vaihtamaan seuruupuolta ja seuruu oli muutoinkin hyvin tönkköä. Kylteillä 11 ja 13 puuttui kontakti eikä kyltin 11 suorittaminen ollut yhtäaikaista. Millään ei olisi malttanut pysyä paikoillaan, vaan olisi pitänyt vain mennä eteenpäin. Eilen olisi ollut hyvä päivä olla agiradalla :D

Ja koska aina pitää tekemisestä löytää positiivistakin, niin listataanpa nekin asiat tähän, kun yllä luettelin vain "negatiivisia". Kyltti 14, eli hitaasti eteneminen oli loistava! Kertaakaan ei Saden pyllylaskenut ja tämä oli radan ainoa kohta, kun kontakti pysyi taukoamatta. Myös liikkeestä maahan oli hyvin täsmällinen ja napakka ja siihen olin hyvin tyytyväinen (ekoissa kisoissamme valui metrin verran). Ja se Saden into tehdä töitä. Into, vaikka menikin tällä kertaa ylikierroksen puolelle, oli silti aivan mahtava<3

Tuloksena oli lopulta 79 pistettä, eli virallisissakin kisoissa olisimme saaneet tuloksen. Ensi tiistaina uudelleen mölleilemään ja 6.1. ensimmäistä pidetään peukkuja, että saataisiin peruutuspaikat virallisiin kisoihin! 

Pentu kylässä

Sade ja Bolt pääsivät viikonloppuna tutustumaan uuteen laumansa jäseneen. Perjantai-iltana Lahdessa odotti Topin ja Taran lisäksi myös Luna. Hieman oli ehkä hämmästyneitä koiria, kun sisälle mentiin ja vastaan rynnikin aivan uusi tuttavuus.

Elopellon Enneuni eli Luna

Sade ei pennuista perusta ja vieraille lämpenee muutenkin hyvin hitaasti. En siis yllättynyt yhtään, että Sade ei halunnut tehdä pennun kanssa tuttavuutta, vaan poistui mielummin sivummalle tilanteesta. Luna ei oikein ymmärtänyt, että kaikki eivät häntä rakastakkaan ensi silmäyksen jälkeen, ja useampaan kertaan Luna yritti tehdä Saden kanssa tuttavuutta. Sade kyllä kertoo pennulle murinalla, että parempi pysyä kaukana. Mutta jos ja kun murina ei saanut aikaan toivottua vaikutusta kertoi Sade selvästi, ettei halua pentua lähelleen. Kovin hurjaltahan tuo kuulostaa, kun Sade rähähtää kersalle, mutta koska ei kiinni käy, niin mielestäni saa kertoa. Kyllähän se pentu nopeasti oppii ja alkaa kunnioittaa Saden omaa tilaa. Sade hakeutuu mielellään sohvalle yms., mihin kersa ei muutenkaan vielä pääse, joten Sade koittaa itse välttää tilanteita, että Luna pääsisi iholle.

"Meidän lauma"

Boltilla puolestaan meni ensimmäinen ilta ihmetellessä. Kovin kiinnosti tämä uusi tulokas, mutta ihan ei Bolt tiennyt, mitä pennun kanssa voisi tehdä. Seisoskeli vain koko ajan Lunan lähellä ja ihmetteli. Lauantaina ulkona juostiinkin sitten jo kilpaa ja illalla otettiin ensimmäiset yhteiset painitkin. Sunnuntaina painittiinkin sitten jo antaumuksella ja sen sijaan, että Bolt leikkisi liian lujaa, antaa Luna hetkittäin kunnolla kyytiä Boltille.

Napattiin sunnuntaina Nokialle palatessa Tara ja Luna mukaamme. Tara pääsee hieman tekemään agilityä ja Luna tutustumaan uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Maanantai-iltana oli siis agilitytreenit, mihin Tara otti osaa ja Luna oli tutustumassa halliin sekä tekemässä putkea ennen treenien alkua. Tiistaina puolestaan käytiin metsässä ja mukana olivat myös Disa, Alice ja Demi sekä tietysti Maria.

Tripla nolla, 12.12.2015

Starttailtiin TAMSKin kisoissa tän vuoden viimeiset startit. Ja koska ne oli vuoden viimeiset, ilmoitin Saden kolmelle radalle, vaikka se viimeinen rata on yleensä ollut tuhoon tuomittu jaksamisen osalta.

Ensimmäisenä juostiin agirata, B, joka oli Hilpi Yli-Jaskarin käsialaa. Muurin jälkeisen putken jälkeen kävi radan ainoa "moka", sillä en keronut Sadelle tarpeeksi ajoissa mihin matka jatkuu, ja Sade meinasi lukea hypyn jälkeen radan jatkumaan putkeen. Kilttinä koirana Sade kuitenkin vielä kääntyi takaisin ja saatiin lopulta tehtyä 0-rata!

Nolla-rata, -9.86 alle ihanneajan ja etenemäkin jopa 4.01. Täytyy kyllä olla tyytyväinen, vaikka jäätiinkin lopulta neljänsiksi, ja LUVA jaettiin tällä kertaa vain kolmelle ensimmäiselle. Tässä tämä rata:

Seuraavana oli hyppyrata C, jolla tuomarina oli Minna Räsänen. Rataan tutustuessa suunnittelin ohjaavani hypyn 15 takaakiertona, mutta radalla, siinä putken 13 ja hypyn 14 välissä päätin, että hypylle 15 onkin ohjattava valsseilla, jotta vältetään ansaeste. Vähän saisi valssit olla paremmin ajoitettu ja muutamassa muussakin kohdassa ohjaus paremmin ajoitettu, että saataisiin noita kaarroksia pienemmiksi. Mutta katsokaa, mitkä kepit! Niissä on nyt vauhtia ihan erilailla kuin esimerkiksi viime kesänä.

Tuloksena siis nolla-rata, -4.35 alle ihanneajan ja sijoituttiin toisiksi 3.91 etenemällä. Napattiin samalla LUVA, eli viimeistä metsästellään enää! Tässä C-rata:

Viimeisenä oli vuorossa hyppyrata A, jolla myös toimi tuomarina Minna Räsänen. Vauhti hiipui hieman jokaisen radan jälkeen, ja tällä nolla-radalla etenemä oli enää "vain" 3.85, -2.97 alle ihanneajan. Ja sijoitus tällä radalla oli kolmas. Tästä on valitettavasti videolla vain osa radasta, kun kaikkeen ei aina voi ehtiä, jos paparatsikin kirmaa radalla :) Mutta tässä siis osa meidän A-radasta:

Marille iso kiitos ratojemme kuvaamisesta sekä mukavasta kisaseurasta!

Seuraavat startit ovat vasta harkinnassa, mutta eiköhän me pian jatketa LUVAn metsästystä :)

Se kestää! Kestäähän se?

Miten paljon haittaa voikaan aiheutua yhdestä liukastumisesta? Liian paljon, jos minulta kysytään. Yhdeksän viikkoa sitten tapahtunut liukastuminen metsässä alkaa olla taputeltu. Viimeinkin! Tai ainakin tällä erää näyttäisi siltä ettei tassu enää häiritse menoa. Tassun kestävyyttä on nyt 8 viikon kontrolloidun liikkumisen jälkeen testattu juoksemalla pitkin metsiä. Ensin ilman oman lauman ulkopuolisia, ja kun tästä ei menty rikki, niin viimetteeksi juostiin Disan, Demin ja Allun kanssa.

Yksi liukastuminen, ja 9 viikon parantelu. Tässä on taas suhteet kohdallaan! Mutta jos mietitään koko Boltin historiaa, niin tämähän oli vielä lyhyt parantelu. Pentuna tapahtunut, ilmeisesti liukastuminen, on vienyt meiltä vuoden, että ensin kuormitti kroppaa väärin ja lopulta on saatu koira suhteellisen hyvään kuntoon. Eli oletamme, että kaikki Boltin ongelmat, ovat johtuneet liukastumisesta pentuna. Liukastumisen seurauksena se on alkanut varoa takapään käyttöään, mikä on johtanut selän vääränlaiseen kuormittamiseen ja tätä kautta takapään sekä selän lihakset olivat vielä kesällä onnettomassa kunnossa. Puolen vuoden kuntouttamisen jälkeen aletaan olla hyvällä mallilla. Itse asiassa niin hyvällä mallilla, että alan jo uskoa, että kyllä tosta vielä terve koira saadaan.

Mutta summa summaarum: Pienikin vamma voi moninkertaistua, jos sitä ei hoideta heti kuntoon. Ongelma onkin, millä tunnistaa koirasta, milloin tarvitsee huolestua. Toisinaan koirasta on aivan liian hankala nähdä, että siihen sattuu - eihän se halua näyttää olevansa heikko.

Koitamme jatkaa elämäämme tuntusarvet vielä herkemmässä tanassa!

Hierontaa pukkaa

Käytiin eilen taas Boltin kanssa hierojalla, ja tällä kertaa mukaan pääsi myös kisakoiran virkaa toimittava Sade. Hieman olen hetkittäin potenut huonoa omaatuntoa, kun tämä ns. kisakoira on jäänyt hierotuttamatta.

Nykyisin kun ajamme Karhuniemeen, Bolt tietää jo autossa, mihin on tultu. Autosta mennään sitten hirveällä kiireellä Kirsin luo pyytämään namia. Muutaman namin jälkeen Bolt asettuu hierottavaksi ja viihtyy siinä hyvin Kirsin käsittelyn ajan. Tällä kertaa Bolt pääsi siis ensin hierottavaksi, sillä pettymys olisi ollut suuri, jos Sade olisi päässyt ensin.

Jännitin kovasti sitä, mitä Boltista löytyy, sillä 7 viikon parantelun jälkeen päästin karviaiset juoksemaan hihnatta sunnuntaina. Ja kuinka ollakaan, Bolt otti muutamia ontuvia askeleita illalla. Iltapissalla käytiin jo täysin ontumatta, muta kovasti huoletti, nuo muutama ontuva askel. Huoletti niin kovasti, että Bolt ei treenannut maanantaina ollenkaan, vaan tyytyi lenkkeilemään hihnassa H:n kanssa sillä aikaa, kun Sade juoksi agilityä.

Yllätys oli siis suuri, kun Boltista ei löytynyt mitään isompaa. Vasen puoli oli hyvä, eikä kummaltakaan puolelta löytynyt kireyksiä SI-nivelestä, mikä on monesti ollut sillä ja hilkulla onko lukossa vaiko ei. Selkälihaksia alkaa tosissaan löytymään (ensimmäisillä kerroilla selkä oli "tyhjä"), eli vaikka Bolt edelleen pyrkii peitsaamaan, on se myös liikkunut oikein. Kroppa on siis kuormittunut myös oikein, jolloin takajalkojen ja selänkin lihakset ovat joutuneet töihin pelkän etukropan sijaan.

Oikealta puoleltakaan ei löytynyt mitään suurempaa, mutta hitusen oli tahmeampi kuin vasen puoli. Ensimmäistä kertaa hierojakäynnin jälkeen emme varanneet suoraan seuraavaa hierontaa! Eli eteenpäin on menty aivan mielettömästi! Aurinko pilkottaa pilven reunan takaa ja kevään näyttelysuunnitelmat saavat lisää tuulta alleen :)

Seuraavaksi oli Saden vuoro päästä Kirsin käsittelyyn. Sade on hierottu viimeksi kesällä ja sitä ennen toissakesänä. Kummallakaan aiemmalla kerralla Sadesta ei ole läytynyt kuin pienet kuona-ainekertymät, mitkä ovat sulaneet hyvin käsittelyn aikana.

Kirsi aloitti Sadellakin käsittelyn vasemmasta puolesta, ja totesi, että hyvin harvoin tulee vastaan kisakoiria, jotka ovat näin hyvässä kunnossa. Niskassa oli hieman kuonaa (johtunee hihnassa vetämisestä), mutta muutoin vasen puoli oli loistavassa kunnossa. Liikeradat olivat laajoja ja lihakset hyvässä kunnossa.

Oikeaa puolta hieroessaan Kirsi totesi oikean takajalan liikeratojen olevan hieman pienemmät kuin vasemman takajalan. Muutoin oikealtakaan puolelta ei löytynyt mitään, mikä vaatisi uusintakäsittelyä. Oikeaan takajalkaan saatiin kotihoito-ohjeiksi, että venyttelyitä tehtäessä keskitytään oikean takajalan venytyksiin hieman enemmän. Nyt pidämme siis muutaman lepopäivän, että kroppa ehtii palautumaan hieronnasta, mutta perjantaista alkaen panostetaan venyttelyyn.

Viikko pari venytellään nyt omatoimisesti, jonka jälkeen vertailen takajalkoja ja jos mielestäni oikean takajalan liikeradat ovat edelleen pienemmät, varataan uusi aika Kirsille. Kirsi päästi mut mys tunnontuskistani Saden kohdalla, sillä totesi, että näin hyvässä kunnossa pysyviä koiria ei tarvitse hierotuttaa säännöllisesti, kunhan toisinaan käyttää tarkistuksessa eikä sokeasti luota siihen ettei aiemminkaan ole mitään löytynyt.

Koska kuvia itse hieronnasta ei ole, tässä muutama kuva sunnutaiselta lenkiltämme.

Unohdettu arki

Blogipäivitykset tuntuvat olevan nykyään pelkästään meidän treenejä tai kisoja. Se normaali arki, mitä kuitenkin on päivittäin, on jäänyt taustalle. Osittain ehkä siksi, että "eihän meidän arjessa tapahdu mitään kirjoittamisen arvoista". Osittain toki siksikin, että mm. kavereiden kanssa tehtävät metsälenkit ovat olleet pannassa viimeiset 6 viikkoa, jotta on saatu metsälenkillä satutettu tassu kuntoon. Nyt aletaan kuitenkin olla onneksi siinä vaiheessa, että pian päästään taas tekemään muutakin kuin hihnalenkkejä. Eli pian päästään toivottavasti kirjoittelemaan hieman arkisemmistakin asioista. Siis muusta kuin tuolla pimeässä tehdyistä hihnalenkeistä tai sohvalla köllöttelystä :)

Tällä viikolla lisättiin lasten näkyvyyttä ompelemalla heijastimet.

Meidän arki pyörii pitkälti viikottaisten ohjattujen agilitytreenien ja Marian kanssa tehtyjen tokotreenien ympärillä. Lisäksi on sitä "perus-arkea". Tällä hetkellä meidän arkeen kuuluu hyvin vahvasti muuttolaatikot, joita on "piiloteltu" pitkin pöytiä, saunaa ja huomaamattomimpia nurkkia. Sade siis tressaa muuttolaatikoista, minkä vuoksi yritän hävittää pakatut muuttolaatikot. Viikon päästä olisi h-hetki ja tavarat pitäisi siirtää nykyisestä asunnosta uuteen.

Bolt ottaa muuton ihanan rauhallisesti. Se ei turhia stressaa ja kulkee lähinnä mukana vain yhdessä tekemisen ilosta. Vuosi sitten muuttaessamme viimeksi, Bolt oli reilu ½-vuotias. Tuolloin se osallistui pakkaamiseen huomattavasti aktiivisemmin ja mm. keittiön välineistöä pakatessani Bolt haki muuttolaatikosta kaulinta yms. pois sitä mukaan, kun laatikot täyttyivät :) Boltin rauhallisuus on tuonut hieman myös Sadelle levollisuutta muuton keskellä. Kyllähän Sade nimittäin näkee, että pakataan. Nyt se on ollut mielestäni paljon rauhallisempi kuin aiemmissa muutoissamme. Eikä vielä käytössä ole edes mitään feromoni-tuotteita (feromonisuihke on kuitenkin ostettuna).

Arkeen, vaikkakaan Sade ja Bolt ei sitä tiedä, on kuulunut myös aktiivisesti vauva-hehkutus. Ja todettakoon ihan ensin, että meille ei ole tulossa kaksi- eikä nelijalkaista vauvaa. Rakas sisareni saa perheeseensä lisäystä pienen schapendoes-tytön muodossa joulukuun puolenvälin jälkeen. Ja onhan noita pentukuvia nyt ihasteltu, pohdittu tulevaa yhdessä ja hehkuteltu asiaa muuten vain. Melkein on pentukuume iskenyt itsellekin, ja kovasti alkaa tuntua, että joskus vielä meidänkin lauma kasvaa yhdellä. Ei kuitenkaan vielä. Ei ennen kuin Sadella ja Boltilla on hieman enemmän ikää...

P kävi viikolla tutustumassa pentueeseen, josta he saavat pennun.

Vähän rallya Sadelle ja tokoa Boltille

FB:stä bongasin, että Koirakoutsille vapautui tiistai-illalle valkkuryhmiin paikat sekä Sannin rally-tokoon että  Mikan tokoon. Ja paikkojen haltija ilmoitti jalomielisesti, että jotteivat paikat jää käyttämättä saa noipen hep:in huutaja mennä treenailemaan ilmaiseksi. Pitihän se huutaa treenit tälle illalle, vaikka alkuperäinen suunnitelma olikin tehdä pitkä hihnalenkki (Boltin tassu on edelleen puolikuntoinen metsässä liukastumisen jäljiltä).

Ilta alkoi siis rally-tokolla, mikä oli aivan paikallaan viikonlopun luokkanousun jäljiltä. Nyt olisi nimittäin taas opeteltavaa, että päästään tammikuussa korkkaamaan AVO-luokka :) Treeneissä aiheena ei kuitenkaan ollut avoimen luokan liikkeet vaan voittajaluokan liikkeet ja varsinkin käännökset.

Alkuun harjoiteltiin peruuttamista, ja koska me ei olle tätä ikinä aiemmin tehty, menin seinän viereen ja "pakki" samalla, kun otin askeleen taaksepäin. Muutaman kerran Sade pyörähti itsensä ympäri, mutta aika pian se hoksasi, mitä siltä haluttiin. Peruuteltiin seinän vieressä muutaman askeleen matkaa Saden ollessa sekä vasemmalla että oikealla puolellani. Tästä on hyvä jatkaa peruuttelun treenaamista eteenpäin.

Seuraavana vuorossa oli lyhyt voittajan liikkeistä koostunut rata. Tässä ainoa kyltti, jota olemme aikaisemmin tehneet on 270 käännös oikeaan. Rata sisälsi useammassa kohdassa seuraamista oikealla puolella. Puolenvaihdon jalkojen välistä ja takaa, "molemmat oikeaan täyskäännös", "molemmat vasempaan täyskäännös", istuminen oikealla puolella yms. Yllättävän luottavaisin mielin kuitenkin lähdettiin rataa suorittamaan, sillä Sade osaa pyörähtää käsiavulla ja käskyllä "hop".

Ainoat kyltit, jotka eivät menneet aivan täydellisesti olivat ensimmäinen kyltti, jossa istumasta seisomaan vaihto mun sivulla tehden ei ole Saden mielestä mistään kotoisin. Kädellä auttaen Sade kuitenkin nousi seisomaan, ja maahanhan se meneekin todella nätisti. Toinen haasteellinen kyltti oli "istu", kun olisi pitänyt mun oikealla puolella istua. Ei siis olla ollenkaan vahvistettu tai tehty oikealla puolella olemista, joten ensimmäisellä yrittämällä Sade vaihtoi mun vasemmalle puolelle, kun olisi pitänyt istua. Uusittiin tämä kyltti, ja tällä kertaa ei ollut mitään ongelmaa istua mun oikealla puolella.

Muuten rata olikin nätti, ja ainoat moitteet sain siitä, että varsinkin kyltittä 9 unohdin käteni nyrkkiin ja se nyki houkuttellevasti. Eli tästä olisi ainakin voittajassa tullut pistevähennyksiä. Vähän tarkkuutta omiin käsiin, niin hyvä tästä tulee :)

Lopputunnista tehtiin vielä saksalaisia eli 2x vasen täyskäännös. Tässäkin näytin käsilläni aivan liian vahvoja apuja, mutta josko mä pääsisin avuistani, kun saadaan vähän reilummin toistoja alle :) Ja kun koira tietää, mitä tehdään :D

Boltin kanssa ehdittiin käydä sunnuntaina seuran järjestämällä tokotunnilla, jolla aiheena oli seuraaminen. Meidän haaste on, että Bolt seuraa hyvässä kontaktissa askeleen, mutta tämän jälkeen alkaa haahuilu. Olen ajatellut etten halua imuttaa, eli opetan askel kerrallaan, kaksi askelta kerrallaan jne. Mutta tällä meidän askeltaktiikalla kun ei päästä vielä harjoittelemaan montaa askelta, niin käännösten, sivusiirtymien yms. harjoittelu on haasteellista. Sen vuoksi meille suositeltiinkin sunnuntaina, että harkitsisin sittenkin imuttamista. Imuttamallahan Bolt seuraa loistavasti. Sivusiirtymät vaativat vielä imuttamallakin treeniä, että rintamasuunta säilyisi eteenpäin eikä pylly menisi askelien välillä maahan.. Tätä täytyy siis vielä harkita!

Mutta se eilinen tokotunti. Ensimmäisen harjoituksen tarkoituksena oli saada koira kuuntelemaan "kolmea pyhää" (istu, maahan, seiso), sekä antaa koiralle ohjaajasta lähtöisin oleva häiriö. Eli Bolt seuraamaan ja muutaman askeleen jälkeen "seiso". Tämän jälkeen oli tarkoitus, että Bolt seisoo paikallaan ja mä kierrän sen ympäri lahje koiraa hipoen. Matka jatkui seuraamiselle ja muutaman askeleen jälkeen "istu", jolloin taas kierrettiin lahje koiraa hipoen. Ja matka jatkui taas muutaman askeleen verran seuraten ja "maahan", jonka jälkeen jälleen kierrettiin koira.

Maassa Bolt pysyi hienosti, kun sitä kiersin, ja istuessakin sain sen pysymään paikallaan, kun ensin muutaman toiston verran avitin sitä kädelläni (nami nenään kiinni ja kierto). Seisoessa tuntui kuitenkin hyvin hankalalta pysyä paikallaan. Taas laitoin namin nenään kiinni ja kiersin, jolloin Bolt pysyi paikallaan, mutta ilman namia tämä ei onnistunut. Niinpä helpotin tätä osuutta harjoituksesta ja otin vain askeleen suuntai toiseen ja palasin palkkaamaan.

Seuraavana harjoituksena teimme ALO:n hyppyä (rima niin alhaalla, ettei Boltin tarvinut kuin kävellä yli kuntoutuvan tassunsa kanssa). Muutamaan ekaan toistoon jätin Boltin täysin suoraan linjaan esteeseen nähden ja hienosti Bolt tuli esteen kautta sivulle. Pian jätin Bolttia kuitenkin jo "pois linjalta", jotta saadaan opetettua Bolt itse hakemaan hyppy sivulle tultaessa. Tässä saatiin myös hienoja onnistumisia, mutta jos jätin Boltin hiemankin liian kauas linjalta, Bolt tuli mielellään suoraan sivulle eikä suorittanut esteitä. Tämä ei tarvitse muuta kuin toistoja, niin hyvä tästä vielä tulee :)

Tälläkin kertaa kierreltiin merkkiä, ja edelleen oli aivan yhtä hankalaa Boltille. Boltin mielestä ei ole niin justiinsa vaikka merkin talloisi. Nyt muutetaan namin paikkaa kauemmas merkistä, jotta saadaan merkkiin osuminen kannattamattomaksi. Pitänee käydä ostamassa oma merkki, jotta päästään tätä treenailemaan :)

Lopussa tehtiin vielä seuruutreeniä liikkurin käskyttämänä. Lyhyiden siirtymien ja käännösten jälkeen koirat jätettiin paikkamakuuseen, josta ne sitten kutsuttiin yksitellen luoksi. Aivan lopuksi otimme vielä koirat perusasentoon, ja Mika kävi jokaisen kohdalla käskyttämässä "maaahan, seiso". Tässä Bolt pysyi oikein hienosti eikä välittänyt Mikan käskyistä ollenkaan :) Sama tehtiin vielä niin, että koirat olivat vierellämme maassa, ja Mika kävi taas käskyttämässä liikkeiden vaihtoja ja kaikkea mitä keksi. Bolt ei välittänyt Mikan käskyistä, mutta koitti minulle trajota, että josko haluaisin jo Boltin istumaan viereeni. Eli meidän treenilistalle pääsee myös vierellä odottaminen. Vähän tarvitsee saada lisää malttia siihen, että annetussa asennossa odotetaan kunnes toisin kerrotaan.

Kovin oli pätevä pieni poikani ja jaksoi tällä viikolla keskityyä hyvin koko tunnin. Vähän meinaa välillä kierrokset nousta, kun vieras koira tulee lähelle, mutta kierrokset saadaan onneksi palaamaan takaisin "työmoodiin". Jäätiin tunnin jälkeen vielä juttelemaan Mikan kanssa Boltissa ja Mika sanoi, että mun pitäisi vielä enemmän jättää omaan arvoonsa Boltin kierrosten nouseminen ja tyhjä louskuttaminen. Toi on niin malliopittua käytöstä, että jos mä lähden siihen mukaan, niin helposti vaan pahennan tilannetta. Hyvällä mallilla kuulemma ollaan, ja mukava oli kuulla, että olen tehnyt hyvää työtä Boltin kanssa :)


Vielä kun saataisiin ohjaajalle vähän paremmat taidot, niin meillä ei olisi kuin taivas rajana! Mutta ainahan se on oltava jokin hidaste matkalla, vai mitä ;)