Aikaiset ystävänpäiväkahvit

Käytiin nappulan kanssa testaamassa paikallinen koirakahvila. Idean tästä reissusta saimme oikeastaan ystävältämme, kenen kanssa sitten sovimmekin tärskyt koirakahvilaan. Kuvassa on Sade ja meidän naapuri Espoon ajoilta JA Saden paras kaveri, Haiku, pentuajoilta :)

Eilen otettiin siis jo varaslähtö ystävänpäivään, sillä kahvit nimettiin ystävänpäiväkahveiksi, minkä kunniaksi turritkin saivat syötäväkseen kanankaulat. Ei muuten meinannut olla riemulla rajaa, kun Haiku tunnisti meidät kahvilalla. Sade lämpeni tuttuun tapaansa vasta ulkona leikkimään ja sitten ei oltaisikaan maltettu kulkea nätisti hihnassa kotiin :D

Koirakahvila Vainussa oli myynnissä kahvilatuotteiden ja koiranherkkujen lisäksi myös kaikkea muuta koira-aiheista tavaraa sekä mm. hihnoja koirille. Ihania "sauna", "tervetuloa" ja "wc" kylttejä tuli kuolattua ja sommiteltua mielessä jo kotiin. Tällä kertaa kyltit kuitenkin jäivät vielä ostamatta, mutta ehkä seuraavalla vierailulla... ;)

Hyvää ystävänpäivää!

Tavoitteena väsynyt turri

Mitä vaaditaan, että vajaa 2 vuotias karvaturri saadaan päivän päätteeksi olemaan kirjaimellisesti väsynyt? Paljon. Mutta eilen kyllä onnistuttiin siinä, joskin vähän puolivahingossa :D Yllätimme itsemmekin nousemalla aamulla hieman ennen klo 7 ja 8.30 olimme jo suksien kanssa jäällä. Tuohon aikaan ei vielä ollut juurikaan porukkaa jäällä, joten nappula sai kirmata irrallaan meidän suksijoiden vauhdissa. Hiihdon osuus ei ollut kuin ½ tuntia, mutta tyytyväinen voin olla siihen, että ikinä pääsimme jäälle siihen aikaan! Kaikkineen aamulenkille tuli siis pituutta noin 45 minuuttia.

Päivällä testailtiin hieman tottisliikkeitä ja sain neidon pään pyörälle "seis"-komennolla kesken luoksetulon. Päätin opettaa uuden luoksetulosanan, jonka aikana on mahdollista, että neidon pitääkin pysähtyä kesken matkan. Nykyistä luoksetulosanaamme en nimittäin siihen käytä! Ei mennyt aivan yhtä hienosti kuin tottis-kokelaisilla, joita katselin youtubesta. Parempi olisi ehkä pysytellä alo-luokan liikkeissä niin kauan, että ne olisivat hallussa..

Seuraamisen kanssa on kyllä vielä tekemistä, jotta se onnistuisi ilman namia sekä hieman pidempiä matkoja kerralla. Paikka sekä paikkamakuu on loistavasti hallussa ja liikkeestä pysähtyy myös seisomaan. Liikkeestä maahanmenoa tarvitsee vielä hioa sekä mm. esteen jälkeen kääntymistä ja paikalleen jäämistä.. Yhdissäkään toko-kokeissa ei olla käyty, mutta ainahan sitä voi haaveilla, että jonain päivänä vielä mennään vähintään aloon ;)

Iltapäivällä meillä olikin sitten koiratärskyt ja ennakkotiedon valossa odotin, että paikalla olisi 5 koiraa. Lopulta paikalla oli 10 koiraa, mikä sai jälleen nappulan hieman hämilleen. Taisi olla suurin lauma, jossa ollaan oltu mukana eikä paikalla olleista ollut kuin muutama sellainen, joka ollaan nähty aiemminkin. Tämä sessio oli henkisesti rankempi kuin mitä se fyysisesti oli, sillä nappula päätti pitää lähinnä vain omaa kivaa ja pyöriä lumessa vaikka paikalla olijoiden kanssa olisi saanut aikaan kunnon rallitkin.

Ilta päättyi agilityyn, jossa teimme joitain valssiharjoituksia sekä vahvistimme puomin sekä A:n kontakteja. Kepit olivat omatoimipisteenä ja voin kyllä sanoa olleeni ylpeä nappulasta kepeillä. Kehitys kepeillä on ottanut huiman harppauksen eteenpäin, sillä syksyllä teimme vielä vajaita keppejä ohjureilla ja nyt mentiin täyspitkää ilman ohjureita. Pientä ohjausta kädellä käytän sekä välipalkkaa, mutta hienosti neiti hakeutuu kepeille sekä suorittaa melko varmasti.

Agility on nappulan lempipuuhaa eikä kentällä näy ikinä innostuksen puutetta tai selkeää väsymistä. Jos nappula saisi päättää, eivät muut tekisi treenin aikana ollenkaan esteitä, vaan vain hän tekisi ja mieluiten vieläpä ilman taukoja :D

Treenien jälkeenkin riitti vielä virtaa juosta pallon perässä ja tuoda sitä toivoen, että heittäisin sen vielä. Kotiin kun päästiin ja masu saatiin täyteen ruokaa menikin loppuilta uinuen. Iltapissalle lähtiessä ei ollut sitä energiaa, mikä yleensä illalla vielä on, vaan oli hyvin väsyneen oloinen lapsi :)

Ei näistä treenipäivistä kyllä jatkossa tehdä näin rankkoja. Koiratärskyt on jatkossakin samana päivänä, mutta aamupäivä koitetaan pitää hieman kevyempänä :D

Vilinää 12 tassun voimin

Käytiin viime viikolla ensimmäistä kertaa jäällä juoksemassa nyt, kun viimein luotin siihen, että jää kantaa. Nappula nautti suunnattomasti meidän reissusta, joten meninpä sitten seuraavanakin aamuna aamulenkillä jäälle. Aamulenkille tosin unohdin laittaa neidolle ponnarin, joten pallonperässä juokseminen sai uuden haasteen, kun nappula ei kertakaikkiaan vaan nähnyt koko palloa..

Saatiin torstaina laumaamme vahvistusta nappulan siskosta sekä isoveikasta, jotka tulivat viikoksi kyläilemään. Tässä tämä meidän klaani lähdössä ulkoilemaan, vaikkakin ulkona oli -21 astetta.. Hrr!

Ja jotta kyseisen klaanin kanssa jaksaa lenkkeillä pitää koirien muonittamisen lisäksi pitää huolta myös omasta jaksamisesta. Useiden vuosien tonnikalan syömättömyyden jälkeen uskaltauduin tekemään lounaaksi tonnikalasalaatin, joka osottautuikin erittäin maukkaaksi sekä täyttäväksi. Suosittelen! :)

Klaanin muonitushan meinasi ennakkoon aiheuttaa harmaita hiuksia, sillä sisko ja veikka barffaavavat kyllä, mutta veikka varsinkin on hyvin rajoittunut huolimansa ruoan suhteen. Niinpä me sitten otettiin lautaselle tutut maut, joiden sekaan en kuitenkaan malttanut olla sotkematta pakkasesta kasvismössöä, raejuustoa, broilerin siipiä (veikalle vain siitä nyhdettyjä paloja) sekä korvaamalla muutaman aterian luulla. Eikä edes rustoluulla, sitä sitähän minulla ei nyt sattunut pakkasessa olemaan, vaikka tiedän, että sen nämä karvanaamat olisivat jopa kelpuuttaneet, joten ihan kovalla luulla mentiin. Ja kas, mitä tapahtuikaan! Veikka, kenen luulin jättävän luunsa koskematta söi luuta kuin maailman parasta herkkua. Oman luun loputtua meinasipa hän mennä viemään tyttöstenkin luut :D Ja kun vielä epäilin...

Osoittipa veikka mun muutkin epäilyt taas aivan perättömiksi. Herralla on siis ikää jo 10½ vuotta, joten hieman epäilin, että näinköhän pääsemme lenkin loppuun asti ilman linkuttelua. Kävimme siis eilen illalla juoksemassa 6,5 km, mistä olin jo varautunut oikaisemaan lopun matkaa, jos vanha herra rupeaa linkuttelemaan. Ja pyh, sanon minä! Ukko innostui ihan tosissaan pistelemään tassua toisen eteen ja hetkittäin ravi muuttui laukaksi, kun herra yritti saada meihin kaksijalkaisiin lisää vauhtia. Ja tästäkös vasta tyttöset innostuivat. Ei siitä nätisti hihnassa kulkemisesta meinannut tulla mitään, kun 12 tassun voimin yritettiin saada porukkaan lisää vauhtia.

Tänään pitääkin ratkaista millä kombolla ulkoillaan. Mies on töissä, joten koirien ulkoilutus on minun vastuullani. Tossa porukassa on vaan jo sen verran voimaa, etten ole täysin vakuuttunut siitä, että lähden niitä kaikkia kerralla ulkoiluttamaan. Eihän siinä, jos voisin olla varma ettemme tapaa muita koiria lenkillä, niin porukka kulkisi hyvin mallikkaasti. Mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuitenkin törmäämme koiruuteen jos toiseenkin, joten meno menee aivan päättömäksi. Porukassa tyhmyys tiivistyy - kirjaimellisesti. 

Säälittää vain käyttää tytöt ja vanha herra erikseen, sillä nauttivat toistensa seurasta lenkillä niin suunnattomasti ja kotiovella saan vain petettyjä katseita, jos joku joutuu jäämään kotiin... No katsotaan, mihin päädytään tänään :)

Barf pitää pintansa neidon ruokana

Hetkittäin meinaa loppua usko raakaruokintaan. Barfista on ristiriitaisia kirjoituksia netti pullollaan ja omaa kokemusta tuosta ei ole kuin vasta puolisen vuotta. Neito sairasti korvatulehduksen (kummassakin korvassa) hieman ennen joulua ja ristiriitaisten fiilisten vuoksi epäilin jo ravinnon olevan osa syy tulehdukseen. Nyt sitten katsellaan ja kuulostellaan lähtevätkö tulehdukset uusimaan vai selvittiinkö tuolla yhdellä, mikä voi selittyä jo ihan sillä, että neito edustaa luppakorvaisia rotuja.

Ruokahalu meinaa olla edelleen vähän vaihtelevaista ja esimerkiksi broilerin siivet menevät hyvällä ruokahalulla mutta sitten nuo "mössöt" meinaavat vähän tökkiä. Mössöihin lukeutuvat kaikki jauhetut lihat, kasvikset ja kaikki muu, mikä ei ole selkeästi kiinteää. Tästä mössö-inhosta huolimatta tein tänään satsin kasvimössöä pakkaseen, jotta saa neidolle myös kuituja.

Uutena kokeiluna tuli mukaan maitohyappobakteerit. Nappulan silmät rähmivät paljon (tehneet tätä pennusta asti ja pesemässä saa olla päivittäin) ja osasyynä on luullakseni tuo tavallista runsaampi otsatukka, joka taitaa hieman hautoa silmiä. Ponnaria pitäessä puolestaan silmät alkavat punoittaa, joten kultainen keskitie on edelleen hakusessa :D Niin, mutta ne maitohappobakteerit. Ilmeisesti osa käyttää maitohappobakteereja juuri silmien rähmimisen vähentämiseen ja ajattelin kokeilla itsekkin samaa.. Saa nähdä kuinka meidän käy :)

Muutoin meidän barffaus on sujunut ongelmitta. Tosin nappulat kelpaavat edelleen eli ainakaan mitään nirsoilua tuota kuivamuonaa kohtaan ei ole tullut, vaikka osa barffaajista sitä mainostaakin. Nappulan ruokalistalla on siis tällä hetkellä lohta, maksaa, broilerin siipiä, sikanautajauhelihaa, vaihdellen poroa, kalkkunaa sekä muita elämiä sen mukaan, mitä sattuu milloinkin kaupasta käteen.

Pääsiäisen korvilla nappula saakin sitten seurakseen toisen karviaisen. Eipähän juuri tarvitse olla itsekseen kotona tämän jälkeen, vaikka me kaksijalkaiset oltaisiinkin töissä :)

Brownies

Mmmm, mikäpä sen mukavampaa kuin hemmotella makuhermoja viikonlopun kunniaksi. Tein siis viikonloppuna uuden leipomiskokeilun ja kohteena olivat ihanan suklaiset browniesit puolukoiden ja vaniljajäätelön kera. Täytyy kyllä sanoa, että sen verran olivat hyviä ettei pakkaseen riittänyt mitään ja luulen tekeväni tätä herkkua toisenkin kerran :D

Lauantaina oli tarkoitus käydä H:n kanssa syömässä sekä elokuvissa aamupäivän pitkääkin pidemmän koiranlenkityksen jälkeen. Toisin kävi. Koiruuden kanssa törmättiin hyvään nelijalkaiseen ystävään, jonka kanssa on mitä parhaimmat juoksuleikit. Niinpä tyttöset sitten kirmailivat hyvän tovin pitkin kenttää ja kotiin viemisinä mulla ja H:lla oli väsynyt, mutta tyytyväinen koiraneiti.


Vaan taisivat muutkin kuin vain koira olla väsyneitä, sillä niin vain löysimme itsemme nukkumasta (kaikki kolme vierekkäin) sohvalta :D Venähtäneiden päiväunien jälkeen ei jaksettu enään lähteä merta edemmäs kalaan vaan tyydyimme menemään "vain" syömään ulos. Harvinaista luksustahan se toki tuokin on opiskelijabudjeteille :)

Viimeisiä lämpimiä tälle vuodelle

Viikonloppuna taisi olla tämän kesän viimeisiä oikeasti hyviä ja lämpimiä päiviä. Onneksi ne tuli vietettyä loistavassa seurassa järven rannalla. Mukana oli myös neljä koirulia, mutta ne menivät menojaan jaolla tytöt ja pojat. Neitoset on ovat schappeja ja urokset bulldogeja, niin tuo vauhti oli hieman eriluokkaa..

Kyllä kaupungissa asuessa unohtaa kuinka paljon taivaalla onkaan tähtiä. Nyt, kun lähellä ei ollut niin paljon valoja kuin yleensä, näkyi tähtiä loputtomasti. Bongasivatpa muutamat meistä tähdenlentojakin..

Kuten tavallista, oli kuvien ottaminen taas kaikkea muuta kuin mielessä, joten poseeraamaan otettiin tyttöset muutamaa viikkoa aikaisemmilta tärskyilt :)

Vauhtia agilityyn

Meillä on "harvinainen" ongelma agilityssä. Nappula on niin rauhallinen, että sillä ei todellakaan ole kiire edes agilitykentällä vaikka se nauttiikin siitä suunnattomasti eikä jaksaisi odottaa vuoroaan muiden ollessa radalla. Neiti tekee laajat kaaret, katselee mennessään vähän maisemia ja jolkuttelee täysin omaa vauhtiaan. Kiltisti se tulee esteeltä seuraavalle eikä lähde harhailemaan muualle, mutta vauhti puuttuu kyllä täysin. Se on iästään huolimatta kotonakin erittäin rauhallinen eikä ilman vieraan koiran läsnäoloa kyllä hötkyile päämäärättömästi sinne tänne, niin kuin moni nuori koira tekee. Kavereiden kanssa kun päästään juoksemaan niin vauhtia kyllä löytyy eli kyse ei ole kunnosta tai siitä ettei sitä nopeutta olisi olemassa.

Ollaan nyt kokeiltu saada treeneihin vauhtia vinkuvan pallon avulla ja pientä sähäkkyyttä ollaankin saatu aikaiseksi. Nappula tykkää pallosta ja olisi kotipuolessa aina menossa vain palloa heittelemään, kun lenkille suunnataan.. Mutta siis. Ohjaajana, varsinkin ensimmäistä koiraani ohjatessa, tilannehan on suhteellisen mukava. Ehdin tehdä kaikki valssit ja muut kiemurat, ilman mieletöntä kiirettä. Nyt on kuitenkin treenattu jo hyvä tovi ja olisi kiva saada neitiin vauhtia. Ei sillä, että treenaaminen olisi itselle jo niin helppoa, että kaipaisin lisähaastetta, mutta nappulan saisi sillä väsyneemmäksi.

Toisinaan treeneistä kotiin mennessä muistelen niitä aikoja, kun aloitimme treeneissä käymisen. Nappula oli aina treenien jälkeen niin väsynyt, että bussiin kun pääsimme se simahti heti ja omalla pysäkillä sylissä nukkuvan pennun sai oikein herättää. Meidän palkinto treeneistä on, että neiti pääsee bussissa syliin nukkumaan.

Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta; miten olette saaneet koiriinne vauhtia? Mihinkään kilpakentille emme tähtää, kohan omaksi iloksemme (varsinkin karvakorvan) treenailemme :)