Starttailtiin Saden kanssa kolmen radan verran TAMSKin itsenäisyyspäivän kisoissa. Pohjalla oli treenit perjantaina ja leiri lauantaina sekä sunnuntaina. Maanantain lepo ja nyt sitten tiistaina kolme rataa. Kyllä on pieni koira kyllästetty agilityllä hetkeksi!
Radat on taas TAMSKin kisakameroista, ja valitettavasti kameran 2 laatu on tällä kertaa todella heikko. Näillä kuitenkin mennään, sillä mulla ei ollut kuvaajaa mukana :)
Agiradat olivat Mujusen Salmen käsialaa ja hyppyrata Johanna Wüthrichin. Ekalla agiradalla keskityin heti radan alussa liikaa kepeille ohjaamiseen, ja unohdin ohjata Saden keinulle (no joo, olishan se toki voinut sen itsekin lukea). Keinun jälkeen hukkasin koiran selän taaksen, kun siirryttiin kepeille. Näitä alkukankeuksia lukuunottamatta loppurata oli oikein sujuva ja mukavan tuntuinen. Tuntui, että pitkästä aikaa me jopa edettiin radalla enkä ehtinyt kesken radan miettimään, että nyt tarvittaisiin jostain lisää vauhtia. Tässä meidän eka rata:
Tokana ratana tehtiin hyppäri, missä ennalta mietin sitä, millä saan Saden hakemaan kepit enkä vahingossa törkkää Sadea suorittamaan viereistä hyppyä. Radalla kun Sade lukitsi kepit ja lähti niitä suorittamaan, tuulettelin mielessäni ja unohdin olla ajoissa. Voihan perskule! Mä siis kyllä rataan tutustuessa tiedostn, että putki tulee vetämään keppien jälkeen, mutta nyt mä unohdin ennakoida, joten putkeenhan Sade syöksyi. Tää oli kyllä niin mun vika kun vaan olla voi. Yhtä ylimääräistä putkea lukuunottamatta olin oikein tyytyväinen meidän rataan. Kepit on olleet viime aikoina hyvin hankalat, ja tuntuu ettei Sadella ole motivaatiota suorittaa keppejä. Niinpä olin kovin tyytyväinen, että Sade teki kepit alusta loppuun asti vaikka vauhti kepeillä olikin harmillisen hidas. Tässä meidän hyppäri:
Viimeinen rata oli taas agirata, johon tehtiin maksien jälkeen muutama muutos medejä varten. Sade lähti radalle hurjalla vauhdilla, ja koska mä peitin kolmannen esteen takaakiertoon ohjauksellani, haettiin tämä hyppy melko laajalla kaarteella. Muutoin rata olikin mukavan vauhdikas (paitsi ne kepit!) ja toiseksi viimeinen este, joka tehtiin takaakiertona oli mukavan tiukka ja estettä nouleva. Olin oikein tyytyväinen meidän rataan, mutten uskaltanut tuuletella ennen kun näin tuloksista, että oltiin todella tehty ihanneajan alittava puhdas suoritus eli meidän eka nolla kolmosissa! Tässä vielä meidän vika rata:
