Diesel täytti 17.3. vuoden, Sade nyt
27.3. 6 vuotta ja pamahtaapa itsellenikin vuosi mittariin tähän samaan syssyyn.
Synttäreitä olisi siis saanut ja saisi juhlia vaikka kuinka ja paljon. Aika
pieneksi on kyllä tämä juhliminen jäänyt, yhtenä päivänä vietiin hallille
karkkia ajatuksella, että tässä karkit kaikista synttäreistä, ja kevään aikana
tulleista valion arvoista. Synttärit on muutoin vielä täysin juhlimatta, mutta
ehkäpä ne juhlitaan nyt viikonloppuna Lahdessa, jolloin paikalla on myös Saden
sisko Tara ja kenties myös Dieselin velipuoli Koda, joka täytti 16.3. 2 vuotta.
Eli päästäisiin juhlimaan neljät koirasynttärit samalla kertaa.
Kesälle on paljon suunnitelmia, ja toivottavasti ne kaikki saadaan toteutettua. Vielä en kaikkea rohkene ääneen kertoa, mutta ehkäpä niistäkin vielä jossain kohti pääsee päivitystä kirjoittamaan :)
Dieselin ensimmäiseen vuoteen on
mahtunut paljon. Ihan helpointa alkua elämäänsä tämä pieni poika ei saanut,
sillä pentue sairastui muutaman ensimmäisen elinpäivänsä aikana, ja isosta
katraasta jäi jäljelle vain neljä pientä taistelijaa. Nämä neljä, jotka eivät
tartuntaa saaneet söivät varuiksi antibioottikuurit, ja saivat samalla aimo
annokset taistelutahtoa elämäänsä.
Dieselin kotiuduttua tapahtui
ensimmäisenä päivänä pieni äksidentti, minkä seurauksena Diesel sai pienen
reiän silmäkulmaansa ja meni shokkiin. Siinä sitten vahdittiin pennun tajunnan
tasoa, laitettiin hunajaa ikeniin ja pidettiin pientä lämpimänä viltein.
Jokunen tunti eteenpäin Diesel heräili täynnä virtaa, eikä ilmeisesti muistanut
tapahtuneesta mitään. Voin kyllä kertoa, että itse säikähdin tätä aivan
kamalasti!
Hampaita Diesel vaihtoi oikein
rytinällä. Viikon sisään tippui ja puhkesi kymmenkunta hammasta, mikä sitten
nousi korviin, ja alkusyksy juostiinkin eläinlääkärillä lääkitsemässä ja
puhdistamassa korvia. Lääkkeet lähtivät kyllä puremaan tulehdukseen ja hiivaan
heti, mutta eläinlääkkeissä olleiden jakelukatkosten takia emme saaneet heti
käyttöön tarpeeksi jytyä puhdistusainetta, ja korvan pohjalla ollut mönjä ei
meinannut lähteä nousemaan pois. Viimein, viidennellä lääkärikäynnillä saimme
puhtaat paperit, eli loputkin mönjät oli saatu pois. Kontrolleja siis
jatkettiin tuohon asti, sillä riskinä olisi ollut uusi korvatulehdus, jos
korvia ei olisi saatu täysin puhtaiksi. Tämän rupeaman jälkeen onkin onneksi
korvat olleet kunnossa.
Syksylle bongattiin jostain vielä
nenäpunkki, minkä vuoksi oltiin useita viikkoja karenssissa, ja sairastipa
Diesel lievän kennelyskänkin. Kennelyskästä saatiin nauttia myös alkuvuodesta
2018, jolloin tauti tuli Dieseliin kovemmalla voimalla, ja höyryhengitystä
harrastettiin useita kertoja vuorokaudessa – toisinaan myös öisin. Kuin ihmeen
kaupalla Diesel oli meillä kummallakin kerralla ainoa, joka kennelyskän
sairasti (oireilla varustettuna).
Mahtuu Dieselin ensimmäiseen vuoteen
toki paljon mukaviakin asioita. Dieselin kanssa käytiin Virossa pojan ollessa
4,5 kk ja kotiintuomisina oli kahdesta näyttelystä kunniapalkinnot sekä rotunsa
paras pentu –saavutukset. Pentunäyttelyitä jatkettiin loppusyksystä Lahdessa,
jolloin Diesel sai kunniapalkinnon ja oli vastakkaisen sukupuolen paras pentu,
eli paras urospentu. Tämä yksi näyttely Suomessa riitti tuomaan Dieselille
vuoden 2017 3. urospentu –sijoituksen schapendoesien mittelöissä.
Keväällä 2018 näyttelyitä jatkettiin
Liettuassa, Latviassa ja Virossa, ja nimen eteen saatiin peräti neljä
juniorivalion arvoa (LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA). Suomessa näyttelyistä
kerättiin kaksi sileää ERIä (erinomainen), ja arvosteluiden pohjalta
epäselväksi jäi, mistä SA:t jäivät uupumaan. Hienosti on siis Diesel avannut
näyttelytilinsä!
On Dieselin kanssa ehditty tehdä
muutakin kuin vain kiertää näyttelyitä. Kesällä 2017 käytiin naksutinkurssilla,
pentujen eskarissa ja joissakin match showssa, joissa Diesel sijoittui lähes
poikkeuksetta isojen pentujen punaisten palkinnoille. Syksy 2017 käytiin
viikoittain rally-tokossa, ja vuosi 2018 alkoi toko- ja agilitytreeneillä. Mä
tykkään kovasti ton koiran työmoottorista. Toki se on vielä häiriöherkkä, mutta
kukapa alle vuotias kykenisi keskittymään vain tehtävään, jos ympärillä on
konttaavia, laulavia tai muuten vaan hilluvia ihmisiä häiriöimässä kuten meidän
agitreeneissä? Dieselin voi huoletta pitää tokotreeneissäkin irti, vaikka
meidän ryhmässä on kuusi koirakkoa ja kaikki ovat yhtä aikaa kentällä. Silloin
kun tehdään yhdessä töitä, tehdään töitä eikä tarvi moikkia muita koiria.
Todella hyvä harrastuskoiran alku, en voi kyllä muuta sanoa!
Sade, miten toi mun pikkumusta voi
muka täyttää jo 6 vuotta? Mihin tää aika on kadonnut? Saden kanssa vuosiin on
mahtunut hurjasti kaikkea, mutta koitan koota tähän, mitä elämään on mahtunut
sen jälkeen, kun Sade täytti 5, eli ”viime vuoden” tapahtumat.
Viime kevät ja alkukesä meni
elellessä kahdestaan, ja arkeen mahtui paljon metsälenkkejä, agilityä ja
rally-tokoa. Sade sai kaiken huomion, ja nautti kyllä myös siitä täysin rinnoin,
kun oli ensin tilanteeseen sopeutunut. Kesänkuun alussa meille tosiaan kotiutui
Diesel, ja Sadella oli siinä aika hurjasti sulattelemista. Samaan syssyyn
Sadella oli myös liukastuminen agilityradalla, ja pennun kotiutuessa Sadella
oli olkapää ilmeisen herkässä kunnossa hoidoista huolimatta, sillä Sade sitten
ärähti pennulle jopa itselleen epätyypillisen kovaa. Eteenpäin mentiin, mutta
kotiin hankittiin koiraportti, ja koirat olivat (ja ovat edelleen) eripuolilla
porttia päivät.
Vuoden 2017 agilityn SM-kilpailuissa
käytiin hieman haistelemassa tunnelmaa joukkuekisan muodossa, ja päätettiin,
että kesällä 2018 meilläkin olisi osallistumisoikeus SM-kilpailuiden
yksilökisoihin. Syksy alkoikin oikein mukavasti agilityn osalta, ja kun Tampereella
kisattiin agilityn rotumestaruuksista, yllätti Sade kaikki voittaen medi
kolmosissa rotumestaruuden. Aika hyvin noin kovassa seurassa! Syksyllä
kisattiin melko aktiivisesti, ja joulutauolle jäätiin, kun plakkarissa oli
kuusi nollaa SM-kisoja varten. Kevät 2018 kisattiin hyvin harvakseltaan, sillä
kaikki tapahtumat olivat aina päällekkäin ja Dieselin nenäpunkkia ja kennelyskäkin toivat oman
karenssinsa. Jossain kohti saatiin kuitenkin loputki SM-nollat kasaan ja
tavoitteemme täyteen, eli meidät nähdään tällä tietoa kesällä agilityn
SM-kisoissa yksilöradoilla.
2017 käytiin joitain kertoja
rally-toko kilpailuissa, noustiin avoimesta luokasta voittajaan, ja voittajassa
käytiin hakemassa hyvää treeniä, mutta tuloksiin asti ei päästy
motivaatio-ongelmien vuoksi. Vuosi 2018 ollaankin tauolla kilpailuista, sillä
en ostanut tälle vuodelle kisalisenssiä. Treenit kuitenkin jatkuvat
viikkoryhmässä, ja katsotaan saataisiinko voittaja- ja mestariluokan liikkeet
tämän vuoden aikana hiottua siihen kuntoon, että vuonna 2019 palattaisiin
kilpailukentille.
Näyttelyrintamalla vuosi oli myös
oikeinkin loistava. Harjavallassa Sade oli PN4 ja Helsingissä PN2 kera
VARA-SERT. Virossa käynnit palkittiin ja Sadelle saatiin plakkariin 2x SERT.
Vuosi 2018 aloitetiin Liettuan, Latvian ja Viron visiiteillä, joista kotiin
tuomisina oli 3x CACIB sekä peräti viisi muotovalion arvoa (EE MVA FI MVA LV
MVA LT MVA BALT MVA). Nyt Sadelle metsästetään sitten vuonna 2019 jostain vielä
yksi CACIB, mutta sen jälkeen Saden kanssa ei välttämättä pahemmin enää kehässä
käydä.
Sade on ihanan terve yksilö, eikä sen
kanssa ole lääkärissä pahemmin tarvinnut käydä. Rokotusten lisäksi sitä on
kerran pentuna käytetty lääkärillä, kun sai vatsapöpön ja tarvittiin hieman
nesteytystä pieneen koiraan. Olkapäätä hoidettiin muilla tavoin kuin
lääkärillä, sillä kyseessä oli pehmytkudosvamma.
Kesälle on paljon suunnitelmia, ja toivottavasti ne kaikki saadaan toteutettua. Vielä en kaikkea rohkene ääneen kertoa, mutta ehkäpä niistäkin vielä jossain kohti pääsee päivitystä kirjoittamaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti