Santtu Stenberg kouluttaa

Oltiin Dieselin kanssa mukana, kun Santtu Stenberg kävi kouluttamassa Ylökkin hallilla 19.1.2019. Jokaiselle koirakolle oli treeniaikaa 2 x 10 minuuttia, ja vielä koulutukseen mennessä arvoin ottaisinko Sadella ton toisen 10 minuuttisen..

Ensimmäisen 10 minuuttisen jälkeen päädyin kuitenkin tekemään vain Dieselin kanssa. Ensimmäisellä vedolla  sain sapiskaa, kun ohjasin Dieselin esteelle 3 seinän puolelta, ja samalla sain Dieselin hypystyä ohi (seisoin kuulemma täysin koiran linjalla, eikä sille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tulla ohi). Seuraavan yrityksen otin sitten radanpuolelta, ja päästiin jopa esteelle 9 asti, eli kepeille.

Tähän pysäytettiin, ja ruvettiin hiomaan tota esteelle 3 vientiä. Ottaisin koiran kiinni pituudelta, tekisin askeleen verran tilaa ennen kolmosta, jonka jälkeen työntäisin sen hypylle. Jep, helppo homma! Tai sitten ei :D Saatiin kyllä useampi kerta testata ennen kuin se rupesi näyttämään siltä kuin piti. Mä jätin työnnön helposti liian kevyeksi, jolloin sain Dieselin tulemaan ohi. Mutta näin saatiin ekoille esteille mukavasti vauhtia! Mun pitäisi myös muistaa jatkossa, etten pysäytä omaa liikettäni, vaan mä etenen kokoajan (toki esim vastakäännös vaatii liikkeen "pysähtymistä").

Kun saatiin kolmoseste näyttämään siltä kuin toivottiin, siirryttiin seuraavaan Santun silmään osuneeseen kohtaan, eli 7 ja 8 hypyille. Mä vien Dieselin nenästä kiinni pitäen takaakiertoon hypylle 8, ja samalla estän sitä suorittamasta itse (ja syön sen itseluottamuksen ja rohkeuden tehdä itse). Mun tehtäväkseni tuli pysyä hypyn 7 tasolla, ja antaa Dieselin suorittaa itse takaakierto hypylle 8. Samalla mulle jäisi aikaa tehdä persjättö 8 ja 9 väliin, jolloin pääsisin ohjaamaan kepit vasemmalla kädellä, ja aikanaan ottamaan sitten sivuetäisyyttä kepeille, jolloin ehtisin ohjaamaan 10 hypyn optimaalisesti.

Tää saatiin aika helposti kuosiin. Diesel haki nätisti takaakierron pelkällä suorittamisluvalla, ja muutaman nuhtelun jälkeen mä rohkenin antaa sille tilaa ja mahdollisuuden onnistua itse. Ymmärsin kyllä Santun pointin, mutta hirveen hankalaa se oli antaa pikku-Dieselin tehdä itse. Se kun on vielä niin pieni, että tarvii mun apua :D Eipä näemmä tarvitse. Paljon paremmin menee, kun se saa tehdä itse!

10 minuuttia meni hurjan nopeasti, ja kova halu jäi päästä tekemään lisää. Seuraavalla 10 minuuttisella tehtiin kepit palkalla, jotta pääsin ottamaan sivuetäisyyttä. Hypyllä 10 pyöräytin Dieselin vasemmanpuoleisen siivekkeen ympäri ja putkeen. Tästä sain seuraavat moitteeni. Miksi ihmeessä mä pyöritän isoa koiraa akselinsa ympäri, kun se ei ole rataprofiilin kannalta välttämätöntä? Niin no, ihan hyvä kysymys. Saden olisin pyörittänyt ympäri, siksi pyöritin myös Dieselin. Seuraavaksi treenattiin sitten hypylle 10 japanilaista. Juoksisin siis ohi hypystä ohjaten vasemmalla kädellä, hypyn jälkeen kääntäisin ohjauksen oikeaan käteen ja työntäisin Dieselin hypystä yli. Myöhemmin tää tulis vielä jatkumaan persjätöllä, jotta pääsisin viemään putkeen vasemmalla kädellä.

Haltuunotto vaatii treeniä, ja mun tarvitsee muistaa vaatia Dieseliltä. Nyt Diesel pyrki tarjoamaan mulle hyppyä mun selän takaa. Kun otettiin käteen lelu, ja mä menin hypyn taakse kutsumaan, saatiin homma kulkemaan ja päästiin kokeilemaan persjättöäkin hypyn jälkeen. Tää vaikutti ihan fiksulta, mutta ennen kuin tätä vois kuvitellakaan radalle vievänsä, niin pitää ottaa treenilistalle.

10 minuuttia hurahti taas hirveällä vauhdilla. Santtu kehui Dieselissä olevan potentiaalia enemmän kuin ehkä ymmärsin, ja kun hoidan oman ohjaukseni kuntoon enkä seiso koiran kehityksen tiellä, niin pääsisimme eteenpäin. Diesel tarjosi toimintoja herkästi, ja mm. kepeille se painui muutamaan kertaan, kun jäi Santtua kuunnellesani ilman käskyä.

Vaikka mä sain paljon satikutia, niin treeneistä jäi kuitenkin hyvä fiilis. Santtu paneutui oleellisiin asioihin, eikä kaunistellut vaan antoi mulle ajattelemisen aihetta. Ei ehkä se kaikista paras kilpailuihin valmistava treeni, mutta jonkun se piti muakin herätellä, ettei pienen medin ohjaustyyli välttämättä sovi maksille... :D

Retkeilyä vai harjoittelua lyhyttä vaellusta varten?

Käytiin T:n ja koirien kanssa tossa pari viikkoa sitten Sappeella, Laipanmaan porttilta lähtevällä 5km reitillä keittämässä nokipannukahvit. Homma olikin sen verran mukavaa, että on sitten käyty vähän useampikin kerta, ja suunnitelmissa olisi venyttää reitin pituutta ja käydä kesällä kävelemässä viikonloppureissu.

Nyt on ton ekan Sappeen reissun (5 km) lisäksi käyty Ritajärven luonnonsuojelualueella (10 km), Laipanmaan Hirvijärven kierroksella (12 km) ja vuosi 2019 startattiin Kintulammin poluilla (7.2 km).

Ritajärven luonnonsuojelualue 

Laipanmaan portilta lähti tosiaan metsässä 2.5 km matkan kulkeva reitti laavulle, ja paluu oli samaa polkua. Tää ei reittinä ollut mikään maata mullistava, mutta kivahan se oli nokipannukahvit käydä keittämässä.

Laipanmaan portilta lähtevän reitin laavulta

Ritajärven luonnonsuojelualueen reitti puolestaan oli maisemiltaan aivan loistava. Toki luonto ei näin talvisaikaan päässyt täyteen loistoonsa, mutta kyllä siellä oli nytkin mukava tarpoa.

Merkattu reitti oli 8 km, mutta kun pariin kertaan kulki huti, tuli meille matkaa se 10 km. Reitti kiersi kolme järveä, ja pitkät pätkät kuljettiinkin järvien vieruksia. Reitille mahtui myös suoalue, siirtokivilohkareita, kalliota, pitkospuita ja sauna. Pysähdyspaikaltamme löytyi tosiaan sauna, mikä on ymmärtääkseni kesäaikaan käytössäkin, peseytyminen löylyjen jälkeen hoidetaan järvessä.

Tää oli semmoinen reitti, missä oli paljon mukavia poukamia, joista jo reitillä pohdittiin, että niissä olisi kiva istua kesäiltaa nuotion äärellä..

Ritajärven luonnonsuojelualue 

Ritajärven luonnonsuojelualue, saunallinen tulentekopaikka. Elopellon Johan Pomppas ja Lumikuono Nortada Fada

Laipanmaalla Hirvijärven kierroksella oli matkan varrella infotauluja, joissa kerrottiin aina kyseisen paikan historiasta. Paljon tuli uutta tietoja, ja tauluja oli mukava lukea kävelyn lomassa.

Tällä reitillä ei maisemat olleet yhtä loistokkaat kuin Ritajärven luonnonsuojelualueella, mutta täällä näki Suomen metsän monimuotoisuutta hyvin. Reitti vuorotteli halki sekametsän, mäntymetsän, nuoren kuusimetsän, hakkuuaukeiden, soiden ja kallioiden. Nousua ja laskua oli reitin alkuosassa reippaasti, loppuosa oli paljon tasaisempi. Oikein mukava reitti kulkea.

Laipanmaan Hirvijärven kierros, savupirtti

Laipanmaan Hirvijärven kierroksen loppuosuudelta

Vuosi 2019 startattiin Kintulammin poluilla, kun käytiin kiertämässä 7.2 km. Sää ei ollut kaikista otollisin, taivaalta tuli kaikkea pienestä tihkusateesta aina isoihin räntä ja lumihiutaleisiin asti. Mutta kun sää oli tämä, niin saatiin aika rauhassa kulkea, vaikka kyseinen alue on ilmeisen suosittu hyvällä säällä.

Tämä reitti vuorotteli myös eri lampien rannoilla ja metsässä. Reittivaihtoehtoja oli useampi, ja suunnitelmaa saattoi halutessaan muuttaa vaikka kesken matkan, jos joku muu vastaan tulleista poluista näyttikin houkuttelevammalta.

Tällä reitillä testasimme kahvien ja sämpylöiden sijasta kahvia ja ruoan valmistusta :D

Nuotiopaikka Kintulammen poluilta

Nää päivän reissut on olleet oikein helppoja ja mukavia, kun mukana olevan tavaran määrä on vielä aika pieni. Ja näin talvisaikaan kun toi vedentarvekkaan ei ole niin iso kuin se kesällä olisi. Ollaan varattu reissuille mukaan nokipannu, vettä, kahvipuruja, sokeria ja maitoa (mä vasta opettelen kahvin juontia, joten tarvin molemmat), vähän jotain evästä, istuinaluset, tulitikkuja, paperia sytykkeeksi ja pysähdyksiä varten koirille loimet. Myös Sadelle ja Dieselille on varattu pysähdyksille jotain syötävää, vaikka nää reissut ei vielä nostakaan niiden kulutusta sille tasolle, että oikeasti pysähdyksellä ruokaa tarvitsisivat. Diesel vaan on aina nälkäinen, ja antamalla jotain pientä koirille ei Dieselin tarvi rosvota meidän eväitä :)

Ennen kesää olis tarkoitus vielä testata kahta pidempää reissua peräkkäisinä päivinä. Kesällä kun noihin etenemiin kuitenkin lisätään vielä se huonosti nukuttu yö teltassa, niin testaillaan nyt valmiiksi noi reilummat etenemät. Ja huonosti nukuttu yö siksi, että mä en ole lapsuuteni jälkeen eikä koirat ikinä nukkuneet teltassa. Ekat kerrat menee siis varmasti treenaamiseen ja yöllisten äänien kuunteluun.

Kesää odotellessa!