SERT-A ja YLÖKKin seuramestikset

Viikko sitten viikonloppuna kisattiin kumpanakin päivänä agilityä. Lauantaina ratkottiin YLÖKKin seuramestaruudet epävirallisilla radoilla ja sunnuntaina ajeltiin Lietoon starttaamaan kolme rataa.

Lauantaina Sade siis juoksi kisaavien medien radalla. Sekä agi- että hyppyradoilta tuloksiksi NOLLA, ja aikavertailussa sijalle 2. Diesel juoksi kaksi vetoa putkiluokassa, paremmalla vedolla mä törmäsin yhteen siivekkeeseen tiputtaen riman, mutta tuloksella 5 ja aikavertailulla Diesel sijoittui junnujen toiseksi. Oikein kivat radat juostiin kummankin kanssa, ja päivästä jäi hyvä fiilis :) 

Sunnuntaina sitten ajeltiin Hannan kanssa Lietoon, missä oli tarjolla hyppyrata ja kaksi agirataa. Hyppyradalla takaakierrossa Sade kiersi koko esteen, mikä sitten toki korjattiin, mutta tästä kuitenkin kielto (K). Myös keppien sisäänmenosta otettiin virhe, ja näiden korjailujen jälkeen tuli radalta myös yliaikaa. Lopulta radalta tulokseksi siis 14,96 virhepistettä ja sija 7.

Seuraavaksi oli sitten tarjolla agilityrata, mikä oli profiililtaan todella helppo kolmosten rata. Jälkikäteen tuomari kertoikin kikan olleen siinä, että suurin osa kaahotti vaan radan päättömästi, ja otti sitten siitä virheitä. Ei meinaan tullut ihan hirveästi tuloksia tältä radalta, kun laski kaikki säkäluokat yhteen. Saden kanssa juostiin siis tältä radalta NOLLA ja aikavertailun jälkeen oltiin sijalla 3. 

Viimeisellä agiradalla juoduin kesken matkan vaihtamaan ohjaussuunnitelmaani, sillä olin sen verran edellä Sadeen nähden, ettei mun alkuperäinen ohjauskuvioni ollut paras mahdollinen. Ajatuksena oli siis, että A:n jälkeen persjättö ja vienti hypylle, takaisinpäin tuovan hypyn olisin vain merkannut ja jatkanut matkaa, mutta kun Sade otti näiden hyppyjen väliin kaarroksen, en voinut vain karata alta pois. Tähän siis vaihdettiin lennosta valssi, ja matka jatkui. Maaliin tullessa tuulettelin NOLLAa ja TUPLA-NOLLAA, mitä meillä ei vielä ensi vuoden SM-kisoja varten ollut. Lähdettiin sitten jäähyttelemään koiria ja odottelemaan palkintojen jakoa, jotta päästäisiin kotimatkalle.

Jäähkälenkiltä palattuamme kävin tarkistamassa vikan radan tulokset, ja hyvä etten nurin lentänyt, kun seinällä komeili meidän kohdalla SERT-A! VAU!! Meidän eka SERT-A! Vähän saattoi äänestä kuulla, miten mielissäni olin :D Sadelle tuntuu sopivan nää kisat, mitkä kisataan jossain muualla kuin tutussa hallissa. Paljon on meinaan kisattu YLÖKKin ja TAMSKin halleissa, mutta parempi vauhti ja vire tuntuu olevan, kun kisataan muualla. Liekö vaikutusta vain vaihtelulla vai millä, mutta pitää varmaan aina välillä ajaa kisaamaan muuallekin, vaikka Pirkanmaalla onkin paljon kisoja tarjolla.

Kotimatkalla pysähdyttiin Urjaan makeistukussa ja Ideaparkissa. Käytiin myös lenkillä Hannan huudeilla, jotta Diesel sai vähän muutakin aktviteettia päiväänsä kuin autossa istuskelun ja maskottina toimimisen. Nyt ei sitten muuta kuin keksimään, minkä kakun leivon torstain treeneihin.

Lampaat kakkii opaskirjoja

Ajelin kolmatta kertaa vehmersalmelle, paimennustaipumustestiin, joskin tällä kertaa mukana oli eri koira kuin kahdella ensimmäisellä kerralla. Aikaisemmista käynneistä voit lukea  Täältä ja Täältä. Plakkarissa oli siis kahdelta kerralta tulos ”suositellaan uudelleen testattavaksi”.  Diesel on hyvin erityylinen koira kuin mitä Bolt oli, mutta kyllä mua silti jännitti testiin lähteä. Jos tämä ei menisi läpi, tuskin ajelisin enää ikinä Vehmersalmelle.

Tämänkertainen matka siis starttasi Vierumäen matkakeitaalta, jossa ahtauduimme autoon Katin ja Sannan sekä Dieselin, Olgan ja Tuiskun kanssa. Perillä Tiirantuvilla meitä odottivat vielä Saija, Nacho ja Loco. Diesel, Olga ja Tuisku ovat Elopellon J-pentueesta, ja edustaat 75% tuosta pentueesta. Kiva oli siis päästä reissuun ja näkemään näin laaja otanta yhdestä pentueesta.

Olga ja Diesel. Kuva Kati Kontula 

Ajelimme Tiirantuville asti ilman pysähdyksiä, ajatuksena, että olisimme perillä sen verran ennen pimeää, että koirat ehtisivät rallaamaan pitkin pihaa ja malttaisivat sitten yöllä nukkua. Perillä mökillä meitä odotti lähes valmis sauna, mihin siirryimme vaihdettuamme ensin hieman kuulumisia. Ja tiedättekö, yhtään ei tarvinut jännittää tulisivatko koirat toimeen vaikka omat ihmiset eivät olisikaan vieressä vahtimassa. Kolme urosta ja kaksi narttua, eikä mitään ongelmia sulautua yhdeksi laumaksi. Kyllä mä niin tykkään tästä rodusta!

Ilta hujahti kuin siivillä saunoessa ja grillatessa, ja pian olikin jo aika ruveta unille, jotta pääsisi ylös aamulla klo 5.45. Aamulla syötiin pikaisesti aamupalat ja laitettiin mökki kuntoon, tienpäälle lähdettiin jo klo 6.45, sillä matka-aika testipaikalle oli hieman alta tunnin. Testipaikalle kun päästiin kävimme ilmoittautumassa paikalle saapuneiksi ja hetken odoteltuamme meille arvottiin koenumerot. Diesel sai numeron 3, ja kun testin alussa oleva sosiaalisuus-osuus suoritettiin 5 koiran ryhmissä, pääsi samaa ryhmään Olga-sisko numerolla 1.

Testattava olleet Elopellon koirat sekä taustajoukkoina ollut Lysti. Kuva Kati Kontula 

Tuomarinpuhuttelussa Maija-Liisa Pasanen kertoi hieman siitä, mitä on tulossa ja lupasi ohjeista ameitä niin, että ohjaajat eivät sössi koiriensa testejä. Kovin oli rempseän oloinen tuomari, mikä helpotti omalta osaltaan jännitystä.

Ensin siis testattiin onko koira lähestyttävissä, tuomarina toiminut Maija-Liisa Pasanen kävi rapsuttelemassa Dieselin ja kyseli harrastuksista samalla kun Mari tarkisti sirun. Siitä sitten lähdettiin kiertämään neljä muuta koiraa, minkä jälkeen käveltiin muusta laumasta poispäin, päästettiin koira irti ja katsottiin, että koira pysyi kuulolla ja tuli pyydettäessä kytkettäväksi. Tässä osuudessa Diesel mutusteli onnessaan lampaan kakkaa, ja bongasipa tuo lampaatkin aitauksesta. Taisipa ihan kuonokosteuksen päässä käydä laumaa ihmettelemässäkin ennen kuin säntäsi kutsustani perääni. Hyvin meni tämä osio, enkä tätä osuutta ennalta jännittänytkään sillä tiedän Dieselin olevan kuulolla.

Seuraavaksi sitten odoteltiin omaa vuoroa lampaille. Kun meidän vuoro koitti, siirryttiin pyöröaitaukseen, missä lauma odotti. Portin mentyä kiinni päästin Dieselin irti. Hetken Diesel katseli lampaita, ja kun tuomari lähti lauman edelle ja mun piti jäädä Dieselin kanssa lauman perään, jäi Diesel mutustamaan kakkaa ja katselemaan lampaita. Muutaman suullisen Diesel popsi, ja sinä aikana mä jo kävin mielessäni kuinka Diesel vain mutustelisi kakkaa eikä lähtisi paimentamaan ja me poistuttaisiin testistä lausunnolla ”suositellaan uudelleen testattavaksi”. Mutta vielä mitä! Ihan kuin Diesel olisi ohjekirjan lukenut kakkaa popsiessaan ja lamppu syttyi pienen pojan päässä.

Diesel kulki lauman perässä, ja pian se huomasi liikuttelevansa laumaa. Hirveän kivaa oli kulkea ensin lauman takana ja siirtyäkin sitten lauman edelle, jolloin lauma pysähtyi. Innostuipa pikkujätkä juoksuttamaan laumaa laukalla kierroksen verran pyöröaitauksessa ja ai että, miten lystiä oli, kun yksi lammas eksyi laumasta. Hurjalla kyydillä pyrki Diesel kasaamaan eksyneen takaisin laumaan. Ja sen verran meinasi meno äityä villiksi, että piti kertoa Dieselille, ettei tämä rallattelu ole se, mitä nyt ollaan tekemässä. Pian päästiinkin jo kulkemaan niin, että mä kuljin tuomarin kanssa lauman edellä ja Diesel toi yksin laumaa perässä. Tää oli kyllä aivan mahtava kokemus itselle huomata, miten toi pienikoira syttyi ja rupesi ymmärtämään asioita. Aivan toisenlainen kokemus lampailta kuin pari vuotta sitten.

Häntä tötteröllä Diesel poistui pyöröaitauksesta ja pian saatiinkin jo arvostelulomake, jolla saatiin oikeus lisätä Dieselin nimen eteen koulutustunnus PAIM-T. Alla vielä arvostelu.

Ja kun Dieselin sisaruksista myös Olga ja Tuisku suorittivat testin hyväksytysti (ja Olga näytti vieläpä siltä kuin olisi aina paimentanut!) oli kiva lähteä kotimatkalle. Elopellon kasvatteja testissä oli kaiken kaikkiaan 6, joista 5 saavat käyttää nimenä edessä koulutustunnusta PAIM-T ja yksi suositeltiin uudelleen testattavaksi. Aivan mahtava päivä hyvässä seurassa ja katsellen erilaisia suorituksia lampailla. Schapeja testissä oli peräti 12 kappaletta, mikä oli aivan mahtavaa. Sai todellakin hieman tuntumaa siihen, miten erityylisiä paimenia schapetkin voivat keskenään olla.

Kuva Kati Kontula 

Kuva Kati Kontula 

Kiitos ja kumarrus niin matkaseuralle kuin seuralle perilläkin! Pitänee kehitellä ens vuodellekin jotain kivaa J

Kepit, kepit, kepit..

Tällä hetkellä Diesel on kykeneväinen tekemään ratapätkää, ja radalla voi olla erikoisesteistä muut paitsi pussi (mun laiskuuttani ettei ole tehty tarpeeksi), ja kontakteistakin voi olla A, puomi (matto puomin päässä!) ja keinu (nami keinulla!) ja kepit voi olla ohjureiden kanssa. Eli tekeminen on oikein kivalla mallilla. Pikku-ukolla on kuitenkin ikää vasta vajaa 17 kuukautta, eikä me treenata yleensä kuin kerran viikossa.

Kepit tuottaa kuitenkin mulle stressiä ja harmaita hiuksia. Haluaisin kovasti saada kepit kuntoon, jotta voitaisiin keskittyä siihen muuhun tekemiseen, ja päästäisiin tekemään keppejä osana rataa. Meidän 2x2 keppikokeilu ei tuottanut toivottua tulosta, ei vain soveltunut meille. Jos meillä olisi oma takapiha, olisi tälläkin tekniikalla saatettu päästä eteenpäin, kun toistoja olisi oikeasti voinut tehdä vain sen 2 kerralla, mutta tiheämmin. Nyt kun jouduin kaiken aina roudaamaan edestakaisin, ei toistoja saanut tehtyä tarpeeksi vähän kerralla ja tarpeeksi usein.

No miten me nyt sitten tehdään keppejä? Pidettiin kepeistä reilun kuukauden totaalitauko ja mietittiin, miten tästä eteenpäin. Lopulta päätin, että keppejä lähdetään nyt sitten rakentamaan ohjureiden kanssa. Ensimmäinen kerta ohjureilla meinasi kuitenkin aiheuttaa kyyneleitä, sillä Dieselillä ei ollut hajuakaan, mitä ne ohjurit on tekemässä. Mistäpä olisikaan poika voinut tietää, kun ei oltu ennen ohjureita käytetty? Muutama toisto ja jo rupesi lamppu syttymään, eikä ohjurit tuottaneet enää ongelmaa. Kuukausi mentiin kuitenkin vielä ihan muutamalla kerralla keppejä.

Hallilla kerran viikossa tehtynä kehittyminen tulisi kuitenkin olemaan kovin hidasta, joten tein itselleni kuusi ohjuria kovasta muoviputkesta ja puristimista kera jesarin. Kävin myös hankkimassa kuuden kepin sarjan, jonka saa pystyyn ilman, että sitä tarvii saada iskettyä maahan. Mullahan on 12 kepin setti, mutta monessa paikassa kun tuo maa on niin kova, että mä en saa niitä keppejä maahan pystyyn..

Nyt on siis lähdetty työstämään keppejä kuudella. Mun ajatuksenani on, että opetan ensin Dieselin tekemään kuusi keppiä ilman ohjureita. Kun tämä sujuu tuodaan toiset kuusi keppiä mukaan kuvioihin. Kepit pidetään kuitenkin ensin toisistaan erillään, välissä palkka. Hiljalleen sitten hilataan nuo kepit yhdeksi pötköksi.

Lähdin liikkeelle seuraavalla rungolla, mitä sitten muokkaan sen mukaan, miltä tekeminen näyttää:

50x 6kpl kepit, ohjureita 4 kpl

è poistetaan 1 ohjuri

50x 6 kpl kepit, ohjureita 3 kpl

è poistetaan 1 ohjuri

50x 6kpl kepit, ohjureita 2 kpl

è poistetaan 1 ohjuri

50x 6 kpl kepit, ohjureita 1 kpl

è poistetaan 1 ohjuri

50x 6 kpl kepit, ei ohjureita

50x 6 kpl kepit + 50x 6 kpl kepit

50x 12 kpl kepit

Aloitettiin keppitreenit nyt maanantaina (10.9.-18) ja käytössä on keppien jälkeen etupalkka. Eli tarkoitus tosiaan pitää Dieselin ajatus ja katse eteenpäin, ja mä pääsen heti treenaamaan lähettämistä kummaltakin puolelta sekä kaikista lähetyskulmista. Positiivista on, että Diesel hakeutuu itsekin tekemään keppejä, jos jää ilman käskyä! Eli ainakin mielleyhtymä keppeihin on positiivinen J Tehtiin keppejä ennen metsälenkkiä ja metsälenkin jälkeen, toistoja saatiin arviolta noin 15-20.

Tiistaina jatkettiin keppitreenejä. Tehtiin 8-10 toistoa ennen tokotreenejä, ja illan päätteeksi otettiin taas kepit esiin. Koska kepit on menneet sen verran hyvin, päätin testata ensimmäisen ohjurin poistoa. Nyt kun ohjureita on vain 4 käytössä, tuotti vähän päänvaivaa, että minkä ohjurin poistaisin ekana. Päädyin poistamaan ensimmäisen ohjurin, ajatuksenani, että toinen ohjuri on kuitenkin jeesimässä sisäänmenoa ja nyt varmistetaan vielä, että kepit suoritetaan onnistuneesti loppuun asti. Ja vau, Diesel suoritti kepit aivan loistavasti! Hieman huomasin kyllä ahnehtineeni toistojen määrässä, sillä kun väsy iski, tuli virheitä. Onnistuneita toistoja teimme noin 8-10.

Keskviikkona ajelin hallituksen kokoukseen hallille, joten pakkohan se oli tehdä keppitreenit. Jatkettiin siitä, mihin tiistaina jäätiin, eli tehtiin kolmella ohjurilla 8-10 toistoa. Sitten pieni tauko, Sade välissä treenaamaan ja Diesel uudestaan kepeille. Ihan en malttanut tuonne 50 toistoon asti treenata, vaan päätin poistaa seuraavan ohjurin. Ensimmäisen toiston Diesel fuskasi ja tuli kepeiltä pois, kun ohjuri puuttui. Tästä kun ei kuitenkaan tullut palkkaa vain ”oho” ja uusi toisto, niin D suoritti kepit mallikkaasti loppuun asti. Vau!! Tehtiin toistoja oikealla ja vasemmalla lähettäen sekä eri kulmista, yhteensä kymmenkunta kertaa ja ei voi olla kuin tyytyväinen.

Torstaina tehtiin ennen virallisia agitreenejä keppejä, jatkettiin kahdella ohjurilla ja saatiin oikein mukavat toistot, oliskohan niitä ollut taas se 8. Treeneissä sitten kepit olivat radalla täyspitkinä, joten iskettiin keppeihin 8 ohjuria ja hyvin meni. Toiselle kierrokselle vähennettiin ohjureiden määrää, ja jätettiin keskelle kolmen kepin pätkä, missä ei ollut ohjureita ollenkaan. Ohjureita oli siis yhteensä 5 kappaletta, ja Diesel suoritti kepit oikein mallikkaasti. Kertaakaan ei tullut kesken pois ja ajatus alkoi selkeästi olla oikea. Vitsi mä olin tyytyväinen! Tällä voikin sitten leijua viikonlopun yli :D

Tää tyyli soveltuu Dieselille aika kivasti, ja luulen, että tällä tulemme työstämään kepit loppuun asti näin. Nyt vaan mulle malttia, jotta saadaan kepeistä Dieselille vahvat, ja jotta poika kykenee ne itsenäisesti suorittamaan osana rataa! Päivittelen taas, kun päästään projektissa eteenpäin.

Alla oleva ei liity meidän keppiprojektiin, mutta löysin keppien opetukseen tekniikan, mikä jäi kutkuttelemaan. Dieselille en tule enää tekniikkaa vaihtamaan (jos ei tule pakko), mutta otan tämän kopion tähän, jotta voin tarvittaessa tulevaisuudessa palata tähän. Alkuperäinen postaus löytyy täältä: Missio KEPIT

Lopusta alkuun -tekniikassa idea on siinä, että nimensä mukaisesti harjoittelu etenee viimeisestä keppivälistä kohti ensimmäistä. Jos mahdollista harjoittelussa on hyvä käyttää avustajaa, joka on palkan luona keppien lopussa. Erittäin tärkeää tässä tekniikassa on se, että palkkalautanen asetetaan suoraan linjaan keppien kanssa. Itse olen arviolta sijoittanut palkkalautasen noin kolmenkymmenen sentin päähän viimeisestä kepistä. Keppien koulutuksessa kärsivällisyyttä ja etenemistä koiran ehdoilla ei voi liiaksi korostaa. Vasta sitten kun koira suorittaa tietyn vaiheen epäröimättä ja puhtaasti, kannattaa siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Näin vältytään turhilta epäonnistumisilta ja positiivisen palkan määrä maksimoidaan. Jos koira tekee virheen, sitä ei palkata, mutta ei myöskään rangaista. Virhe ikään kuin jätetään huomiotta ja kokeillaan uudestaan. Kun onnistuminen tulee, koira palkataan herkuin ja vuolain kehuin.

Vaihe 1. Koira asetetaan seisomaan viimeiseen keppiväliin siten, että sen etutassut ovat ylittäneet poikkipuun ja takajalat eivät. Koira on hyvä linjata siten, että se on vinossa etenemissuunnan mukaisesti. Palkka näytetään koiralle, se asetetaan suoraan linjaan keppien kanssa, sanotaan "kepit" ja koira vapautetaan palkalle. Koiran ohjaaja on se, joka asettelee koiran oikeaan paikkaan, antaa suorituskäskyn ja vapauttaa koiran. Näin koira oppii jo alusta asti, että ohjaaja jää pois näkyvistä, eikä hänen olinpaikallaan ole väliä keppien suorituksen aikana.

Vaihe 2. Koira asetetaan seisomaan samoin kuin edellä, mutta sitä siirretään sen verran taaksepäin, että koiran vasen kylki osuu toiseksi viimeiseen keppiin. Kun koira heti alussa oppii, että keppeihin voi osua, sen suoritusnopeus tulevaisuudessa kasvaa, koska sen ei tarvitse väistellä osumasta keppeihin. Taas palkka viedään paikalleen, varmistetaan, että koiran katse on kohti palkkaa, annetaan käsky "kepit" ja koira vapautetaan.

Vaihe 3. Koira taivutetaan mutkalle toiseksi viimeisen kepin ympärille kuvan osoittamalla tavalla. Tässä on tärkeää, että koira on suorassa kontaktissa kepin kanssa. Jälleen palkka paikalleen, annetaan käsky "kepit" ja koira vapautetaan. Kun koira pikkuhiljaa oppii yhdistämään kepit-sanan siihen, että se saa lähteä etenemään palkalle, koiraa ei enää tarvitse pitää kiinni, vaan ohjaaja voi asetella koiran paikalleen, mennä itse vähän kauemmas (kuitenkin siten, ettei ole koiraa lähempänä keppien loppua) ja antaa käskyn "kepit", jolloin koira saa lähteä liikkeelle. Itse jää yleensä joko kyykkyyn tai seisoaltaan yhden kepin verran alkuunpäin Milosta keppien viereen.

Vaihe 4. Pikkuhiljaa edellisestä vaiheesta siirrytään siten, että koira asetellaan kuviteltua etenemislinjaa noudattaen alkua kohti sen vasemman kyljen ollessa joka kerta kontaktissa toiseksi viimeisen kepin kanssa. Kun koira epäröimättä hakee viimeisen keppivälin, vaikka sen nenä osoittaa ikään kuin väärään suuntaan ja koiran nopein reitti palkalle kulkisi viimeisen kepin oikealta puolelta, voidaan koira siirtää kontaktiin kolmanneksi viimeisen kepin kanssa kuvan osoittamalla tavalla. Tämä vaihe tuotti meillä alussa eniten haastetta. Kun Milon nenä näytti viistosti eteen oikealle, se koki huomattavasti miellyttävämmäksi varastaa palkalle suoraan, kiertämättä viimeistä keppiväliä. Niinpä pyrin asettelemaan Milon mahdollisimman tarkasti kuvitellun etenemislinjan mukaan siten, että se seisoi lähes suoralla rungolla kontaktissa kolmanneksi viimeisen kepin kanssa ja sen nenä osoitti vain aavistuksen toiseksi viimeisen kepin oikealle puolelle. Tämä auttoi ja onnistuneita toistoja alkoi tulla.

Vaihe 5. Koira tavutetaan mutkalle nyt kolmanneksi viimeisen kepin ympärille kuvan mukaisesti. Kuten toiseksi viimeisenkin kepin kohdalla, taivuttamisen jyrkkyyttä ja koiran sijoittumista keppien keskilinjaan nähden muutetaan edistymisen mukaan pikkuhiljaa alkua kohden. Suorituksen varmistuessa voidaan siirtyä kontaktiin neljänneksi viimeisen kepin kanssa ja niin edelleen. Samaa kaavaa noudattaen edetään keppien alkuun asti ja jonakin päivänä ne kaikki kaksitoista keppiä menee kunnialla alusta loppuun :) Me ollaan Milon kanssa nyt kuudenneksi viimeisen kepin kohdalla ja huomenna olisi tarkoitus kokeilla seitsemättä keppiä. Maaginen puolivälin raja on siis saavutettu!

Kun se kaunis päivä sitten joskus koittaa ja koira menee kaikki kaksitoista keppiä epäröimättä, on aika alkaa harjoitella lähettämistä kepeille. Mitä korkeammassa luokassa agilitya kilpaillaan, sitä haastavampia keppikulmia tuomarit keksivät radalle laittaa. Tanjalla oli hyvä vinkki keppikulmienkin opetteluun. Hän sanoi sitä ns. kellotaululähettämiseksi. Ensimmäinen keppi on kuvitellun kellon keskiö ja koira jätetään odottamaan eri kellotaulun numeron kohdalle, josta se sitten lähetetään käskyllä "kepit" suorittamaan keppejä. Alussa jokaisen uuden numeron kohdalla ohjaaja antaa käskyn koiran viereltä, mutta kun koira tarjoaa epäröimättä ensimmäistä keppiväliä lähtöpaikasta riippumatta, ohjaaja voi siirtyä kauemmas koirasta antamaan käskyn.