Rally-tokon möllicup

Hieman olin ehkä jälkijunassa, kun maanantaina bongasin (joo joo, olin nähnyt jo aiemmin, en vain ollut tehnyt asian eteen mitään) Koirakoutsilta rally-tokon möllicupin. Ensimmäinen osa oli ennen joulua, mutta 2. ja 3. kisa olisivat nyt kuun vaihteessa. Ja salainen pieni haaveeni on, että 6.1. aamulla tulisi soitto, että TAMSKin rally-kisoihin olisi peruutuspaikka AVOon. Eli ei muuta kuin Kristalle viestiä ja toivetta jälki-ilmosta. Ja niin vain kävi, että eiliselle illalle meillä oli sitten paikka rallyn möllikisoihin AVO-luokkaan. Ja 3. osakilpailuun ollaan myös ilmoittauduttu, ihan jopa ajoissa :)

Ensimmäinen starttimme AVOssa. Nyt kun kerta oli mahdollisuus ottaa tämä eka startti (ja toka) mölleillen, niin otetaan nämä treeneinä! Meidän rallailu kun on ollut taas niin vähäistä, niin ehkä ihan hyvä päästä tekemään muutama ratatreeni ennen kisoja. Vaikka ei TAMSKin kisoihin paikkaa saataisikaan, niin 9.1. on oman seuran kisat, joihin otamme osaa.

Tuomarina toimi Piia Heikkinen, ja hän olikin tehnyt oikein mukavan radan. Ei mitään liian vaikeaa, mutta kuitenkin haastavampi kuin ALOn radat. Kaikki liikkeet on semmoisia, mitkä hallitsemme , eli radasta pitäisi selvitä tuloksen arvoisesti.

Sade oli kovin innokas tekemään töitä. Se oli suorastaan kierroksilla, jolloin sen mielestä riittää sinne päin -suoritukset. Tekeminen ei ollut täsmällistä, ja kyltin 3 uusimme peräti kahteen otteeseen. Heti lähdöstä asti huomasin ettei tällä radalla koira pysy hanskassa. Kolmos kyltin "paikka" käskyllä neiti hypi ja pomppi sinne tänne, puhettakaan, että käskyäni olisi noudatettu. Oli vaan niin pirun kivaa, että tarjottiin kaikkea! Sadella häntä vispasi edestakaisin ja näki, että sen oli hankala hillitä itseään. Toisaalta ihanaa nähdä Sade välillä tuossakin tilassa!

Perus seuruussa eli siirtymisesstä kyltiltä toiselle Sade pyrki hajujen mukaan vaihtamaan seuruupuolta ja seuruu oli muutoinkin hyvin tönkköä. Kylteillä 11 ja 13 puuttui kontakti eikä kyltin 11 suorittaminen ollut yhtäaikaista. Millään ei olisi malttanut pysyä paikoillaan, vaan olisi pitänyt vain mennä eteenpäin. Eilen olisi ollut hyvä päivä olla agiradalla :D

Ja koska aina pitää tekemisestä löytää positiivistakin, niin listataanpa nekin asiat tähän, kun yllä luettelin vain "negatiivisia". Kyltti 14, eli hitaasti eteneminen oli loistava! Kertaakaan ei Saden pyllylaskenut ja tämä oli radan ainoa kohta, kun kontakti pysyi taukoamatta. Myös liikkeestä maahan oli hyvin täsmällinen ja napakka ja siihen olin hyvin tyytyväinen (ekoissa kisoissamme valui metrin verran). Ja se Saden into tehdä töitä. Into, vaikka menikin tällä kertaa ylikierroksen puolelle, oli silti aivan mahtava<3

Tuloksena oli lopulta 79 pistettä, eli virallisissakin kisoissa olisimme saaneet tuloksen. Ensi tiistaina uudelleen mölleilemään ja 6.1. ensimmäistä pidetään peukkuja, että saataisiin peruutuspaikat virallisiin kisoihin! 

Pentu kylässä

Sade ja Bolt pääsivät viikonloppuna tutustumaan uuteen laumansa jäseneen. Perjantai-iltana Lahdessa odotti Topin ja Taran lisäksi myös Luna. Hieman oli ehkä hämmästyneitä koiria, kun sisälle mentiin ja vastaan rynnikin aivan uusi tuttavuus.

Elopellon Enneuni eli Luna

Sade ei pennuista perusta ja vieraille lämpenee muutenkin hyvin hitaasti. En siis yllättynyt yhtään, että Sade ei halunnut tehdä pennun kanssa tuttavuutta, vaan poistui mielummin sivummalle tilanteesta. Luna ei oikein ymmärtänyt, että kaikki eivät häntä rakastakkaan ensi silmäyksen jälkeen, ja useampaan kertaan Luna yritti tehdä Saden kanssa tuttavuutta. Sade kyllä kertoo pennulle murinalla, että parempi pysyä kaukana. Mutta jos ja kun murina ei saanut aikaan toivottua vaikutusta kertoi Sade selvästi, ettei halua pentua lähelleen. Kovin hurjaltahan tuo kuulostaa, kun Sade rähähtää kersalle, mutta koska ei kiinni käy, niin mielestäni saa kertoa. Kyllähän se pentu nopeasti oppii ja alkaa kunnioittaa Saden omaa tilaa. Sade hakeutuu mielellään sohvalle yms., mihin kersa ei muutenkaan vielä pääse, joten Sade koittaa itse välttää tilanteita, että Luna pääsisi iholle.

"Meidän lauma"

Boltilla puolestaan meni ensimmäinen ilta ihmetellessä. Kovin kiinnosti tämä uusi tulokas, mutta ihan ei Bolt tiennyt, mitä pennun kanssa voisi tehdä. Seisoskeli vain koko ajan Lunan lähellä ja ihmetteli. Lauantaina ulkona juostiinkin sitten jo kilpaa ja illalla otettiin ensimmäiset yhteiset painitkin. Sunnuntaina painittiinkin sitten jo antaumuksella ja sen sijaan, että Bolt leikkisi liian lujaa, antaa Luna hetkittäin kunnolla kyytiä Boltille.

Napattiin sunnuntaina Nokialle palatessa Tara ja Luna mukaamme. Tara pääsee hieman tekemään agilityä ja Luna tutustumaan uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Maanantai-iltana oli siis agilitytreenit, mihin Tara otti osaa ja Luna oli tutustumassa halliin sekä tekemässä putkea ennen treenien alkua. Tiistaina puolestaan käytiin metsässä ja mukana olivat myös Disa, Alice ja Demi sekä tietysti Maria.

Tripla nolla, 12.12.2015

Starttailtiin TAMSKin kisoissa tän vuoden viimeiset startit. Ja koska ne oli vuoden viimeiset, ilmoitin Saden kolmelle radalle, vaikka se viimeinen rata on yleensä ollut tuhoon tuomittu jaksamisen osalta.

Ensimmäisenä juostiin agirata, B, joka oli Hilpi Yli-Jaskarin käsialaa. Muurin jälkeisen putken jälkeen kävi radan ainoa "moka", sillä en keronut Sadelle tarpeeksi ajoissa mihin matka jatkuu, ja Sade meinasi lukea hypyn jälkeen radan jatkumaan putkeen. Kilttinä koirana Sade kuitenkin vielä kääntyi takaisin ja saatiin lopulta tehtyä 0-rata!

Nolla-rata, -9.86 alle ihanneajan ja etenemäkin jopa 4.01. Täytyy kyllä olla tyytyväinen, vaikka jäätiinkin lopulta neljänsiksi, ja LUVA jaettiin tällä kertaa vain kolmelle ensimmäiselle. Tässä tämä rata:

Seuraavana oli hyppyrata C, jolla tuomarina oli Minna Räsänen. Rataan tutustuessa suunnittelin ohjaavani hypyn 15 takaakiertona, mutta radalla, siinä putken 13 ja hypyn 14 välissä päätin, että hypylle 15 onkin ohjattava valsseilla, jotta vältetään ansaeste. Vähän saisi valssit olla paremmin ajoitettu ja muutamassa muussakin kohdassa ohjaus paremmin ajoitettu, että saataisiin noita kaarroksia pienemmiksi. Mutta katsokaa, mitkä kepit! Niissä on nyt vauhtia ihan erilailla kuin esimerkiksi viime kesänä.

Tuloksena siis nolla-rata, -4.35 alle ihanneajan ja sijoituttiin toisiksi 3.91 etenemällä. Napattiin samalla LUVA, eli viimeistä metsästellään enää! Tässä C-rata:

Viimeisenä oli vuorossa hyppyrata A, jolla myös toimi tuomarina Minna Räsänen. Vauhti hiipui hieman jokaisen radan jälkeen, ja tällä nolla-radalla etenemä oli enää "vain" 3.85, -2.97 alle ihanneajan. Ja sijoitus tällä radalla oli kolmas. Tästä on valitettavasti videolla vain osa radasta, kun kaikkeen ei aina voi ehtiä, jos paparatsikin kirmaa radalla :) Mutta tässä siis osa meidän A-radasta:

Marille iso kiitos ratojemme kuvaamisesta sekä mukavasta kisaseurasta!

Seuraavat startit ovat vasta harkinnassa, mutta eiköhän me pian jatketa LUVAn metsästystä :)

Se kestää! Kestäähän se?

Miten paljon haittaa voikaan aiheutua yhdestä liukastumisesta? Liian paljon, jos minulta kysytään. Yhdeksän viikkoa sitten tapahtunut liukastuminen metsässä alkaa olla taputeltu. Viimeinkin! Tai ainakin tällä erää näyttäisi siltä ettei tassu enää häiritse menoa. Tassun kestävyyttä on nyt 8 viikon kontrolloidun liikkumisen jälkeen testattu juoksemalla pitkin metsiä. Ensin ilman oman lauman ulkopuolisia, ja kun tästä ei menty rikki, niin viimetteeksi juostiin Disan, Demin ja Allun kanssa.

Yksi liukastuminen, ja 9 viikon parantelu. Tässä on taas suhteet kohdallaan! Mutta jos mietitään koko Boltin historiaa, niin tämähän oli vielä lyhyt parantelu. Pentuna tapahtunut, ilmeisesti liukastuminen, on vienyt meiltä vuoden, että ensin kuormitti kroppaa väärin ja lopulta on saatu koira suhteellisen hyvään kuntoon. Eli oletamme, että kaikki Boltin ongelmat, ovat johtuneet liukastumisesta pentuna. Liukastumisen seurauksena se on alkanut varoa takapään käyttöään, mikä on johtanut selän vääränlaiseen kuormittamiseen ja tätä kautta takapään sekä selän lihakset olivat vielä kesällä onnettomassa kunnossa. Puolen vuoden kuntouttamisen jälkeen aletaan olla hyvällä mallilla. Itse asiassa niin hyvällä mallilla, että alan jo uskoa, että kyllä tosta vielä terve koira saadaan.

Mutta summa summaarum: Pienikin vamma voi moninkertaistua, jos sitä ei hoideta heti kuntoon. Ongelma onkin, millä tunnistaa koirasta, milloin tarvitsee huolestua. Toisinaan koirasta on aivan liian hankala nähdä, että siihen sattuu - eihän se halua näyttää olevansa heikko.

Koitamme jatkaa elämäämme tuntusarvet vielä herkemmässä tanassa!

Hierontaa pukkaa

Käytiin eilen taas Boltin kanssa hierojalla, ja tällä kertaa mukaan pääsi myös kisakoiran virkaa toimittava Sade. Hieman olen hetkittäin potenut huonoa omaatuntoa, kun tämä ns. kisakoira on jäänyt hierotuttamatta.

Nykyisin kun ajamme Karhuniemeen, Bolt tietää jo autossa, mihin on tultu. Autosta mennään sitten hirveällä kiireellä Kirsin luo pyytämään namia. Muutaman namin jälkeen Bolt asettuu hierottavaksi ja viihtyy siinä hyvin Kirsin käsittelyn ajan. Tällä kertaa Bolt pääsi siis ensin hierottavaksi, sillä pettymys olisi ollut suuri, jos Sade olisi päässyt ensin.

Jännitin kovasti sitä, mitä Boltista löytyy, sillä 7 viikon parantelun jälkeen päästin karviaiset juoksemaan hihnatta sunnuntaina. Ja kuinka ollakaan, Bolt otti muutamia ontuvia askeleita illalla. Iltapissalla käytiin jo täysin ontumatta, muta kovasti huoletti, nuo muutama ontuva askel. Huoletti niin kovasti, että Bolt ei treenannut maanantaina ollenkaan, vaan tyytyi lenkkeilemään hihnassa H:n kanssa sillä aikaa, kun Sade juoksi agilityä.

Yllätys oli siis suuri, kun Boltista ei löytynyt mitään isompaa. Vasen puoli oli hyvä, eikä kummaltakaan puolelta löytynyt kireyksiä SI-nivelestä, mikä on monesti ollut sillä ja hilkulla onko lukossa vaiko ei. Selkälihaksia alkaa tosissaan löytymään (ensimmäisillä kerroilla selkä oli "tyhjä"), eli vaikka Bolt edelleen pyrkii peitsaamaan, on se myös liikkunut oikein. Kroppa on siis kuormittunut myös oikein, jolloin takajalkojen ja selänkin lihakset ovat joutuneet töihin pelkän etukropan sijaan.

Oikealta puoleltakaan ei löytynyt mitään suurempaa, mutta hitusen oli tahmeampi kuin vasen puoli. Ensimmäistä kertaa hierojakäynnin jälkeen emme varanneet suoraan seuraavaa hierontaa! Eli eteenpäin on menty aivan mielettömästi! Aurinko pilkottaa pilven reunan takaa ja kevään näyttelysuunnitelmat saavat lisää tuulta alleen :)

Seuraavaksi oli Saden vuoro päästä Kirsin käsittelyyn. Sade on hierottu viimeksi kesällä ja sitä ennen toissakesänä. Kummallakaan aiemmalla kerralla Sadesta ei ole läytynyt kuin pienet kuona-ainekertymät, mitkä ovat sulaneet hyvin käsittelyn aikana.

Kirsi aloitti Sadellakin käsittelyn vasemmasta puolesta, ja totesi, että hyvin harvoin tulee vastaan kisakoiria, jotka ovat näin hyvässä kunnossa. Niskassa oli hieman kuonaa (johtunee hihnassa vetämisestä), mutta muutoin vasen puoli oli loistavassa kunnossa. Liikeradat olivat laajoja ja lihakset hyvässä kunnossa.

Oikeaa puolta hieroessaan Kirsi totesi oikean takajalan liikeratojen olevan hieman pienemmät kuin vasemman takajalan. Muutoin oikealtakaan puolelta ei löytynyt mitään, mikä vaatisi uusintakäsittelyä. Oikeaan takajalkaan saatiin kotihoito-ohjeiksi, että venyttelyitä tehtäessä keskitytään oikean takajalan venytyksiin hieman enemmän. Nyt pidämme siis muutaman lepopäivän, että kroppa ehtii palautumaan hieronnasta, mutta perjantaista alkaen panostetaan venyttelyyn.

Viikko pari venytellään nyt omatoimisesti, jonka jälkeen vertailen takajalkoja ja jos mielestäni oikean takajalan liikeradat ovat edelleen pienemmät, varataan uusi aika Kirsille. Kirsi päästi mut mys tunnontuskistani Saden kohdalla, sillä totesi, että näin hyvässä kunnossa pysyviä koiria ei tarvitse hierotuttaa säännöllisesti, kunhan toisinaan käyttää tarkistuksessa eikä sokeasti luota siihen ettei aiemminkaan ole mitään löytynyt.

Koska kuvia itse hieronnasta ei ole, tässä muutama kuva sunnutaiselta lenkiltämme.

Unohdettu arki

Blogipäivitykset tuntuvat olevan nykyään pelkästään meidän treenejä tai kisoja. Se normaali arki, mitä kuitenkin on päivittäin, on jäänyt taustalle. Osittain ehkä siksi, että "eihän meidän arjessa tapahdu mitään kirjoittamisen arvoista". Osittain toki siksikin, että mm. kavereiden kanssa tehtävät metsälenkit ovat olleet pannassa viimeiset 6 viikkoa, jotta on saatu metsälenkillä satutettu tassu kuntoon. Nyt aletaan kuitenkin olla onneksi siinä vaiheessa, että pian päästään taas tekemään muutakin kuin hihnalenkkejä. Eli pian päästään toivottavasti kirjoittelemaan hieman arkisemmistakin asioista. Siis muusta kuin tuolla pimeässä tehdyistä hihnalenkeistä tai sohvalla köllöttelystä :)

Tällä viikolla lisättiin lasten näkyvyyttä ompelemalla heijastimet.

Meidän arki pyörii pitkälti viikottaisten ohjattujen agilitytreenien ja Marian kanssa tehtyjen tokotreenien ympärillä. Lisäksi on sitä "perus-arkea". Tällä hetkellä meidän arkeen kuuluu hyvin vahvasti muuttolaatikot, joita on "piiloteltu" pitkin pöytiä, saunaa ja huomaamattomimpia nurkkia. Sade siis tressaa muuttolaatikoista, minkä vuoksi yritän hävittää pakatut muuttolaatikot. Viikon päästä olisi h-hetki ja tavarat pitäisi siirtää nykyisestä asunnosta uuteen.

Bolt ottaa muuton ihanan rauhallisesti. Se ei turhia stressaa ja kulkee lähinnä mukana vain yhdessä tekemisen ilosta. Vuosi sitten muuttaessamme viimeksi, Bolt oli reilu ½-vuotias. Tuolloin se osallistui pakkaamiseen huomattavasti aktiivisemmin ja mm. keittiön välineistöä pakatessani Bolt haki muuttolaatikosta kaulinta yms. pois sitä mukaan, kun laatikot täyttyivät :) Boltin rauhallisuus on tuonut hieman myös Sadelle levollisuutta muuton keskellä. Kyllähän Sade nimittäin näkee, että pakataan. Nyt se on ollut mielestäni paljon rauhallisempi kuin aiemmissa muutoissamme. Eikä vielä käytössä ole edes mitään feromoni-tuotteita (feromonisuihke on kuitenkin ostettuna).

Arkeen, vaikkakaan Sade ja Bolt ei sitä tiedä, on kuulunut myös aktiivisesti vauva-hehkutus. Ja todettakoon ihan ensin, että meille ei ole tulossa kaksi- eikä nelijalkaista vauvaa. Rakas sisareni saa perheeseensä lisäystä pienen schapendoes-tytön muodossa joulukuun puolenvälin jälkeen. Ja onhan noita pentukuvia nyt ihasteltu, pohdittu tulevaa yhdessä ja hehkuteltu asiaa muuten vain. Melkein on pentukuume iskenyt itsellekin, ja kovasti alkaa tuntua, että joskus vielä meidänkin lauma kasvaa yhdellä. Ei kuitenkaan vielä. Ei ennen kuin Sadella ja Boltilla on hieman enemmän ikää...

P kävi viikolla tutustumassa pentueeseen, josta he saavat pennun.

Vähän rallya Sadelle ja tokoa Boltille

FB:stä bongasin, että Koirakoutsille vapautui tiistai-illalle valkkuryhmiin paikat sekä Sannin rally-tokoon että  Mikan tokoon. Ja paikkojen haltija ilmoitti jalomielisesti, että jotteivat paikat jää käyttämättä saa noipen hep:in huutaja mennä treenailemaan ilmaiseksi. Pitihän se huutaa treenit tälle illalle, vaikka alkuperäinen suunnitelma olikin tehdä pitkä hihnalenkki (Boltin tassu on edelleen puolikuntoinen metsässä liukastumisen jäljiltä).

Ilta alkoi siis rally-tokolla, mikä oli aivan paikallaan viikonlopun luokkanousun jäljiltä. Nyt olisi nimittäin taas opeteltavaa, että päästään tammikuussa korkkaamaan AVO-luokka :) Treeneissä aiheena ei kuitenkaan ollut avoimen luokan liikkeet vaan voittajaluokan liikkeet ja varsinkin käännökset.

Alkuun harjoiteltiin peruuttamista, ja koska me ei olle tätä ikinä aiemmin tehty, menin seinän viereen ja "pakki" samalla, kun otin askeleen taaksepäin. Muutaman kerran Sade pyörähti itsensä ympäri, mutta aika pian se hoksasi, mitä siltä haluttiin. Peruuteltiin seinän vieressä muutaman askeleen matkaa Saden ollessa sekä vasemmalla että oikealla puolellani. Tästä on hyvä jatkaa peruuttelun treenaamista eteenpäin.

Seuraavana vuorossa oli lyhyt voittajan liikkeistä koostunut rata. Tässä ainoa kyltti, jota olemme aikaisemmin tehneet on 270 käännös oikeaan. Rata sisälsi useammassa kohdassa seuraamista oikealla puolella. Puolenvaihdon jalkojen välistä ja takaa, "molemmat oikeaan täyskäännös", "molemmat vasempaan täyskäännös", istuminen oikealla puolella yms. Yllättävän luottavaisin mielin kuitenkin lähdettiin rataa suorittamaan, sillä Sade osaa pyörähtää käsiavulla ja käskyllä "hop".

Ainoat kyltit, jotka eivät menneet aivan täydellisesti olivat ensimmäinen kyltti, jossa istumasta seisomaan vaihto mun sivulla tehden ei ole Saden mielestä mistään kotoisin. Kädellä auttaen Sade kuitenkin nousi seisomaan, ja maahanhan se meneekin todella nätisti. Toinen haasteellinen kyltti oli "istu", kun olisi pitänyt mun oikealla puolella istua. Ei siis olla ollenkaan vahvistettu tai tehty oikealla puolella olemista, joten ensimmäisellä yrittämällä Sade vaihtoi mun vasemmalle puolelle, kun olisi pitänyt istua. Uusittiin tämä kyltti, ja tällä kertaa ei ollut mitään ongelmaa istua mun oikealla puolella.

Muuten rata olikin nätti, ja ainoat moitteet sain siitä, että varsinkin kyltittä 9 unohdin käteni nyrkkiin ja se nyki houkuttellevasti. Eli tästä olisi ainakin voittajassa tullut pistevähennyksiä. Vähän tarkkuutta omiin käsiin, niin hyvä tästä tulee :)

Lopputunnista tehtiin vielä saksalaisia eli 2x vasen täyskäännös. Tässäkin näytin käsilläni aivan liian vahvoja apuja, mutta josko mä pääsisin avuistani, kun saadaan vähän reilummin toistoja alle :) Ja kun koira tietää, mitä tehdään :D

Boltin kanssa ehdittiin käydä sunnuntaina seuran järjestämällä tokotunnilla, jolla aiheena oli seuraaminen. Meidän haaste on, että Bolt seuraa hyvässä kontaktissa askeleen, mutta tämän jälkeen alkaa haahuilu. Olen ajatellut etten halua imuttaa, eli opetan askel kerrallaan, kaksi askelta kerrallaan jne. Mutta tällä meidän askeltaktiikalla kun ei päästä vielä harjoittelemaan montaa askelta, niin käännösten, sivusiirtymien yms. harjoittelu on haasteellista. Sen vuoksi meille suositeltiinkin sunnuntaina, että harkitsisin sittenkin imuttamista. Imuttamallahan Bolt seuraa loistavasti. Sivusiirtymät vaativat vielä imuttamallakin treeniä, että rintamasuunta säilyisi eteenpäin eikä pylly menisi askelien välillä maahan.. Tätä täytyy siis vielä harkita!

Mutta se eilinen tokotunti. Ensimmäisen harjoituksen tarkoituksena oli saada koira kuuntelemaan "kolmea pyhää" (istu, maahan, seiso), sekä antaa koiralle ohjaajasta lähtöisin oleva häiriö. Eli Bolt seuraamaan ja muutaman askeleen jälkeen "seiso". Tämän jälkeen oli tarkoitus, että Bolt seisoo paikallaan ja mä kierrän sen ympäri lahje koiraa hipoen. Matka jatkui seuraamiselle ja muutaman askeleen jälkeen "istu", jolloin taas kierrettiin lahje koiraa hipoen. Ja matka jatkui taas muutaman askeleen verran seuraten ja "maahan", jonka jälkeen jälleen kierrettiin koira.

Maassa Bolt pysyi hienosti, kun sitä kiersin, ja istuessakin sain sen pysymään paikallaan, kun ensin muutaman toiston verran avitin sitä kädelläni (nami nenään kiinni ja kierto). Seisoessa tuntui kuitenkin hyvin hankalalta pysyä paikallaan. Taas laitoin namin nenään kiinni ja kiersin, jolloin Bolt pysyi paikallaan, mutta ilman namia tämä ei onnistunut. Niinpä helpotin tätä osuutta harjoituksesta ja otin vain askeleen suuntai toiseen ja palasin palkkaamaan.

Seuraavana harjoituksena teimme ALO:n hyppyä (rima niin alhaalla, ettei Boltin tarvinut kuin kävellä yli kuntoutuvan tassunsa kanssa). Muutamaan ekaan toistoon jätin Boltin täysin suoraan linjaan esteeseen nähden ja hienosti Bolt tuli esteen kautta sivulle. Pian jätin Bolttia kuitenkin jo "pois linjalta", jotta saadaan opetettua Bolt itse hakemaan hyppy sivulle tultaessa. Tässä saatiin myös hienoja onnistumisia, mutta jos jätin Boltin hiemankin liian kauas linjalta, Bolt tuli mielellään suoraan sivulle eikä suorittanut esteitä. Tämä ei tarvitse muuta kuin toistoja, niin hyvä tästä vielä tulee :)

Tälläkin kertaa kierreltiin merkkiä, ja edelleen oli aivan yhtä hankalaa Boltille. Boltin mielestä ei ole niin justiinsa vaikka merkin talloisi. Nyt muutetaan namin paikkaa kauemmas merkistä, jotta saadaan merkkiin osuminen kannattamattomaksi. Pitänee käydä ostamassa oma merkki, jotta päästään tätä treenailemaan :)

Lopussa tehtiin vielä seuruutreeniä liikkurin käskyttämänä. Lyhyiden siirtymien ja käännösten jälkeen koirat jätettiin paikkamakuuseen, josta ne sitten kutsuttiin yksitellen luoksi. Aivan lopuksi otimme vielä koirat perusasentoon, ja Mika kävi jokaisen kohdalla käskyttämässä "maaahan, seiso". Tässä Bolt pysyi oikein hienosti eikä välittänyt Mikan käskyistä ollenkaan :) Sama tehtiin vielä niin, että koirat olivat vierellämme maassa, ja Mika kävi taas käskyttämässä liikkeiden vaihtoja ja kaikkea mitä keksi. Bolt ei välittänyt Mikan käskyistä, mutta koitti minulle trajota, että josko haluaisin jo Boltin istumaan viereeni. Eli meidän treenilistalle pääsee myös vierellä odottaminen. Vähän tarvitsee saada lisää malttia siihen, että annetussa asennossa odotetaan kunnes toisin kerrotaan.

Kovin oli pätevä pieni poikani ja jaksoi tällä viikolla keskityyä hyvin koko tunnin. Vähän meinaa välillä kierrokset nousta, kun vieras koira tulee lähelle, mutta kierrokset saadaan onneksi palaamaan takaisin "työmoodiin". Jäätiin tunnin jälkeen vielä juttelemaan Mikan kanssa Boltissa ja Mika sanoi, että mun pitäisi vielä enemmän jättää omaan arvoonsa Boltin kierrosten nouseminen ja tyhjä louskuttaminen. Toi on niin malliopittua käytöstä, että jos mä lähden siihen mukaan, niin helposti vaan pahennan tilannetta. Hyvällä mallilla kuulemma ollaan, ja mukava oli kuulla, että olen tehnyt hyvää työtä Boltin kanssa :)


Vielä kun saataisiin ohjaajalle vähän paremmat taidot, niin meillä ei olisi kuin taivas rajana! Mutta ainahan se on oltava jokin hidaste matkalla, vai mitä ;)

Piirinmestaruuskisoista RTK1 ja mitaleille

Meidät valittiin YLÖKKin joukkueeseen rally-tokon piirinmestaruus -kilpailuihin. Joukkueeseen kuuluivat meidän lisäksemme Laura ja Anitha (ALO) sekä Satu ja Trip (MES). Kisapaikalla jokainen teki oman suorituksensa ja sitten laskeskeltiin pisteitä ja mahdollisuuksia sijoituksiin :)

Tässä siis pieni purku mun ja Saden suorituksesta:

Viimeisen viikon aikana kiinnitimme huomiota vasemmalle tapahtuviin käännöksiin, sillä ne ovat olleet kovin haastavia meille. Ja kovasti niissä eteenpäin mentiinkin, ja nyt ei kisapaikalla tarvinnut tehdä aivan niin laajaa kaarrosta käännöksiin :)

Radalla oli useampi käännös vasempaan päin, koira eteen ja taisin sivulle, spiraali ja pujottelu, liikkeestä maahan, saksalainen yms. Meidän ainoa pistevähennys tuli kyltiltä yksi, jossa Sade jäi eteen pyydettäessä vinoon Tästä siis -1. Muilta kylteitä ei sitten otettukaan enää pistevähennyksiä, eli tulokseksi saatiin 99 pistettä.

ALO -rata

Jatkoa ajatellen Sade jäi liikkeestä maahan kyltillä himan turhan kauas minusta ja alkuun spekuloitiinkin, että olisiko pistevähennys tullut juuri tuolta kyltiltä. Eli tätä pitää hieman treenata ennen seuraavia kisoja, sillä AVOssa arvostelu kiristyy ja enää ei anneta nin paljon anteeksi kuin ALOssa. Toinen treenilistalle pääsevä asia on noi "askel - pysähdys - 2 askelta - pysähdys - 3 askelta  pysähdys" -kyltit. Niissä mun pitää malttaa pysähtyä vielä pidemmäksi aikaa. Nyt Saden pylly kävi maassa ja heti jatkui matka, eli näihin tarkkuutta ettei käy niin, että Sade ei ehdikkään istumaan.

Tässä meidän ratasuoritus Lauran kuvaamana. Laura oli radalla juuri ennen meitä, joten video alkaa vasta kyltiltä kolme.

Meidän 99 pistettä riitti siis henkilökohtaiseen pronssiin ja joukkueen kesken sijoituttiin myös pronssille. Hyvä me! Tämän lisäksi saimme kolmannen tuloksemme, eli plakkarissa on nyt koulutustunnus RTK1 ja seuraavat startit otetaankin AVO-luokassa.

Laura ja Anitha saivat myös koulutustunnuksen RTK1, ja Satu ja Trip saivat henkilökohtaista pronssia sekä koulutustunnuksen RTK4. Ylökin 2. joukkueessa kisanneet Tiia ja Luna saivat koulutustunnuksen RTK2. Onnea koulareista ja sijoituksista!

Saden palkinnot henkilökohtaisesta sijoituksesta.

Kisailua ja talkoilua 25.10.

Viikko sitten sunnuntaina oli vuorossa oman seuran kisat, eli päivästä ei päässyt helpolla - vain kisaamalla. Päivä alkoi jo 8.30 ja startit olivat noin puolilta päivin. Lopulta päivä päättyi joskus 18.30. Eli suhteellisen pitkä päivä. Varsinkin Sadelle, joka oli koko päivän kisapaikalla.

Radat olivat tällä kertaa Johanna Wüthrichin käsialaa. Wüffen tietäen, radat olivat juuri niin mukavia, kuin odotinkin. Eteneviä, ja mukavia ohjata :)

A-radalla tapahtui jotain käsittämätöntä. Tiedän kyllä ohjanneeni hieman huonosti, mutten uskonut ohjanneeni kuitenkaan niin huonosti, että Sadella olisi ollut mahdollisuus lukita putken kauempi pää. Mutta niin vain kävi, että Sade kaahotti selkäni takaa putken kaukaiseen päähän, vaikka heti hypyn jälkeen olisi ollut tarjolla putken oikea pää. Hups!

Tuota käsittämätöntä sählinkiä putkella, ja keppejä lukuunottamatta rata oli hyvä. Sade liikkui kohtalaisella vauhdilla ja yhteispeli toimi. Mutta tosiaan ne kepit. Hienosti Sade haki kepit, ja lopussa lähti vauhtikin kiihtymään. Mutta; sama homma kuin viimeisenä 2 viikonloppunakin. Kepeiltä tultiin kesken pois!! Aivan ihme temppu, mikä pitää nyt kyllä saada pois. Turha niitä virheitä on tommoisesta ottaa..

A-rata:

Ja sitten meidän B-rata. Tää oli aika hieno! Tehtiin pitkästä aikaa 0-tulos ja vieläpä 4.08 sekuntia alle ihanneajan! Mä jo juhlin mielessäni, että saataisiinko LUVA, mutta ei saatu. 4 koirakkoa oli meitä nopeampia tolla radalla. Ei muuta kuin uutta yritystä :)

B-rata:

Kiitos ratojen kuvaamisesta Helille ja Jaanalle!


P.S. Tää oli samalla sadas blogiteksti :)

Boltin tokot

Oltiin keskiviikkona tokoilemassa Mikan tokovalkussa Koirakoutsilla. Yleensä tokoilemme ulkona, joten nyt oli paljon muuttujia; vieras halli, vieraat treenikaverit ja miesohjaaja. Niin, ja väliaidan toisella puolella oli myös treenit menossa.

Treenit koostuivat seuraavista aihealueista:
- päkiäkäännös vasempaan
- merkin kierto
- kuunteluharjoitus
- seuruusta istuminen
- liikkurin huomioiminen
- intensiivinen seuraaminen

Paljon oli siis asiaa ja paljon uutta meille. En muista, millä treeni alkoi, mutta hyvin alkuun tehtiin kuitenkin koirille takapäätreeninä 90 asteen käännöksiä vasempaan niin, että käännyttiin vasemman jalan päkiällä (jalka ei siis noussut maasta). Ohjeeksi saimme, että namikäsi mukaan, jotta saadaan vahvistettua koiralle paikkaa, jossa haluamme sen olevan. Ja namikäden kanssa tämä sujuikin ihan kohtalaisesti, välillä tosin piti avittaa hihnalla, että se pyllykin muistettiin siirtää.

Seuraavana vuorossa oli merkin kierto. Muut olivat tehneet tätä selvästi ennekin, sillä he lisäsivät houkutuksen merkin taakse. Houkutus peitettiin apparin toimesta, jos koira rynni merkille, ja näin aiheutettiin koiralle pettymys, millä saatiin aikaan koiran toiminnan muuttuminen. Mutta siis, takaisin siihen, mitä Boltin kanssa tehtiin. Kädellä ja jalalla ohjaten lähettin Bolttia kiertämään merkin, ja kyllähän Bolt kiersikin. Se tosin ei välittänyt pätkän vertaa siitä, että talloi takatassuillaan merkin. Koitettiin korjata tätä sillä, että nami kädellä jeesin Bolttia tekemään laajemman kaaren... Saa nähdä, mihin tän kanssa päästään.

Kuunteluharjoituksessa Bolt oli edessäni, josta käskytin sitä "maahan - istu - maahan - istu - sivulle", ja sivulla uusiksi "maahan - istu - maahan - istu - paikka". Tämän jälkeen siirryin reilun metrin päähän ja käskytin "tule - maahan". Ensimmäistä kertaa tehtiin luoksetulon stoppia ja upeasti ukko heitti maahan! :) Vähän vaan itsevarmuutta ja nopeutta, niin tästä saadaan joskus vielä hieno liike :)

Seuruusta istuminen. Mikan ajatuksena oli, että "istu"-käskyn jälkeen jatkaisimmekin matkaa taaksepäin, jolloin koira ei pääse säättelemaan meitä katseellaan. Kas kummaa, eipä tämä ensi kokeilulla onnistunutkaan. Ai muka liikkeet pitää pilkkoa? Niin, ehkä se olisi hieman armollisempaa Boltille :) Eli "istu" ja ainoastaan painon siirto taaksepäin etten saa Bolttia kääntymään mukaani. Kun painonvaihdot sujuvat ilman, että Bolt kääntyy tai liikuttaa etujalkojaan, voin ottaa askeleen taaksepäin. Ja pikkuhiljaa siis useamman askeleen, kun edellinen pala on saatu vahvistettua.

Seuraavaksi oltiin ympyrässä koirat peusasennossa. Puolisilmällä piti nähdä Mika, joka kääntyili summanmutikassa aina jotain koirakkoa kohti ja osoitti, jolloin koira piti käskeä maahan / istumaan. Muutaman kierroksen jälkeen koirat jätettiin paikoilleen ja tehtiin paikkamakuu. Boltin paikkamakuusta olen kyllä ylpeä :) Mun ei tarvi arpoa pysyyköhän se vaiko ei, sillä tiedän sen pysyvän. Toki jos vieteinen koira ampaisisi ylös, niin joutuisin pohtimaan kestääkö..

Intensiivinen seuraaminen. Huoh. Perusasennosta juoksua, täysikäännös ja juoksua. Millä mä saan tän meidän seuruun sille mallille, että onnistuisi? Bolt ottaa ensimmäisen askeleen hyvin mallikkaasti, mutta sen jälkeen se saattaa katsella omiaan ja jäädä jälkeen. Mikan vinkki oli, että namit käteen ja vahvistamaan haluttua käytöståä. Eli palkkaa tiheämmin. Vähän olen koittanut tähän tuota naksuttelua, ja häiriöttömissä paikoissa se on mennytkin oikein hyvin.

Kaiken kaikkiaan tunnilla tuli paljon asiaa. Ja Boltista huomasi, että lopputunnista se oli henkisesti väsynyt. Kaikki se skarppaaminen, kun ympärillä oli vieraita koiria vei veronsa, ja viimeiset harjoitukset olivat jo haastavia toteuttaa. Bolt oli hyvin tyytyväinen, kun pääsi autoon lepäämään kotimatkan ajaksi :)

Takiainen kisaradalla, TAMSK 18.10.2-15

Käytiin ottamassa sunnuntaina TAMSKin kisoissa agirata ja hyppyrata. Sade odotteli tällä kertaa autossa omaa vuoroaan ja halliin hain sen vasta rataan tutustumisen jälkeen. Kauaa ei siis ehditty yhdessä odottelemaan vuoroamme ennen radalle pääsyä.

C-rata näytti ennen rataan tutustumista aikamoiselta pyörittelyltä. Rataan tutustumisen jälkeen oli kuitenkin hyvin luottavainen olo, eikä mitään mahdottoman hankalaa pitänyt radalta löytyä. Ja ei oikeastaan löytynytkään. Paitsi takiainen, joka ei sitten ilmoittanut olemassa olostaan ennen radalle menemistä..

Videollakin näkyy kuinka Sade viipyy ja viipyy putkessa. Putkesta näin vain mustan myökyn, ja ensin oletinkin Saden kaatuneen. Mutta ei, takiainen vain alkoi häiritä juuri tuolloin ja sitä oli jäätävä repimään irti. Loppurata päästiin onneksi kuitenkin läpi, vaikka se pahuksen takiainen olikin edelleen kintereessä.

A:n jälkeen oleva takaakierto oli niin mun mokani, kun vain voi olla. Tiedän, että Sade on noissa vielä epävarma, mutta en malttanut odottaa sitä tarpeeksi, vaan olin jo jatkamassa matkaa, minkä vuoksi tuosta tuli kielto. Loppurata menikin ihan mukavasti, joskin valssini voisivat olla ajoissa sen sijaan, että ovat noin viimetipassa (huomatkaa, minkä mutkan Sade joutuu tekemään esteenverran ennen keppejä!).

Aikamme tällä radalla oli melkein 3 sekuntia yli ihanne ajan. Kovasti väitän, että ilman takiaisen irrotusta ja kieltoa olisimme ennättäneen ihanneajan puitteisiin. Eli kerrankin meillä oli riittävästi vauhtia! Kivahan se tietysti olisi, jos saataisiin jostain vielä hieman lisää vauhtia ;) Tuloksena siis 7,42 ja 4. sija.

Rata C:

D-rata olikin sitten hyppyrata. Mukavan radan oli Martti Salonen suunnitellut myös D-radaksi. Pelkällä etenemisellä ei selviäisi, mutta mitään liian vaikeaakaan ei ollut radalle tungettu. Hieman serpentiiniä ja putken kauempaan päähän ohjaamista. Tästä pitäisi siis selvitä kunnialla :)

Alku rata menikin oikein kivasti ja ongelmaksi muodustuivat vasta kepit. Ei mitenkään mahdottoman vaikea keppikulma, mutta sain ohjattua kuitenkin Saden ohi kepeistä. Samanlainen ohimeno kuin viikko sitten Lahdessa. Ei muuta kuin korjaamaan ja rata loppuun. Loppuradassakaan ei ollut mitään ongelmia, minkä vuoksi nuo kepit jäivät vähän harmittamaan.

Lauantaina käytiin treenaamassa keppejä, sillä puolet meidän ratavirheistä tulee kepeiltä. Kepit kun saataisiin siis kuntoon, niin virheet radalla puolittuisi. Aika suuri prosentuaalinen osuus siis. Ja jokaisella radalla kun on kepit, niin jos mahkut on 50/50, niin jokin on pielessä.. Toisinaan saadaan kuitenkin jo hyvin vauhdikkaita keppejä, ja toisinaan mokataan ne ihan täysin.

Hyppyradalla oltiin kuitenkin 2.33 sekuntia alle ihanneajan! :) Etenemä hitusen päälle 3 (C:llä hieman alle 3). Tuloksena siis 5, ja sijana 6.

Rata D:

Kumpikin video on TAMSKin kameroista, jotka kuvasivat kisat.

Tokoa torstai-iltaan

Torstaina oli pitkästä aikaa ohjatut tokotreenit. Eli toisin sanoen pääsimme näyttämään, missä on edetty, missä junnataan paikallaan ja mitä ei vaan osata.

Sade. Se kai kuvittelee olevansa niin kovin hauska. Taatusti tietää, mitä käskyt tarkoittavat, mutta tekeekin päinvastoin. Mua turhauttaa, kun meidän pa on edelleen kaikkea muuta kuin valmis. Millä mä saan mistään muustakaan valmista, jos tääkin takkuaa?

Silloin, kun Sade tulee sivulle-käskyllä hienoon pa:han, se tarjoaa maahan menoa jos ei saa heti uutta käskyä. Se ei malta odottaa rauhassa paikallaa, vaan heti tarvittaisiin uusi käsky. Nyt saatiin sitten rauhoittumisharjoituksia. Palataan takaisin harjoituksiin, mitä tehdään pentujen kanssa. Namia kumpaankin käteen ja kun Sade on rauhallinen, palkataan. Sade tarjoaa helposti maahan heittäytymistä, noin ½ metrin päähän musta, eli kädet reisien väliin houkuttelemaan Sadea sekä istumaan että tulemaan hieman lähemmäksi.

Sadelle voidaan myös luoda jännitettä. Käskyn jälkeen se ½ sekuntia, kun se miettii tekikö oikein vai ei. Ennen kuin ehtii tarjoamaan mtn muuta, palkataan! Tätä on hankala selittää. Mirva selitti tätä mulle, että se tilanne, kun avaat oven ja tajuat sen olleen väärä ovi. Nyt tätä kirjoittaessa en enää muista, miksi tätä piti tehdä, eli pitääpä kysäistä tätä Mirvalta :)

Käännöksiin saatiin vinkkejä myös, sillä varsinkin vasemmalle käännökset ovat katastroofeja. Eli ensin Sade opetetaan rytminmuutoksiin. Eli vaikka käveltäisiin hitaasti, silti ei isketä peppua välissä maahan. Tämän jälkeen VALMISTELEVA ASKEL ennen käännöstä. Ja oikea jalka kääntyy 90 astetta, eli bloggaa Saden eteenpäin kävelemisen. Myös oikealle käännyttäessä otetaan valmisteleva askel, mutta tämä ei ole niin haastava takapäänkäytön suhteen :)

Boltin kanssa treenattiin sivulle tulemista, eli perusasentoa. Se alkaa olla oikeasti teknisesti taitava, joten voin ruveta siltä vaatimaan. Turhautumisesta kielivästä louskutuksesta kielletään ja "ylös tuleminen" (hyppiminen vasten) kielletään sivulle tulemisessa.

Boltin kaukoihin (ja kaikkeen muuhun treenaamiseen) tarvitaan yllätyksellisyyttä. Ei aina koemaisia harjoituksia vaan välillä palkka jo yhdestä liikkeestä. Välillä heitetään palkka ja välillä tuodaan. Välillä käsketään kaukaa ja välillä läheltä yms. Toisinaan ei käsketäkkään vaan odotellaan vain. Näin koitetaan välttää sitä, että Bolt suorittaa konemaisesti kuuntelematta, mitä siltä oikeasti pyydetään.

Boltin kapulaan rauhallisuus mukaan. Nyt se haluaa kapulan ja tietää, mitä käsky tarkoittaa, joten sen pitää malttaa odottaa käskyä. Opetetaan Bolt sietämään kättä leukansa alla, jotta saadaan tästä joskus kunnon liike (nythän en voi ottaa kuin kapulan päistä kiinni ja heti käsky ettei sylje). Eli opetetaan, että mä voin koskea kapulaan ja kuonoon, vaikka kapula on suussa. Tää on muuten Boltin mielestä aivan kamalaa! Tarkoitus on, että Bolt ymmärtää aikanaan, että vasta irtikäskyllä irtipäästäminen tuottaa tuloksen. Jos iteksiään irrottaa, siitä ei hyödy ollenkaan.

Paljon on taas kaikkea, mitä pitää treenata. Boltin saa varmasti paljon nopeammin kisakuntoon kuin Sade, sillä B on todellinen putkiaivo <3 Sade puolestaan on niin narttu kuin vain voi olla :D Eli voi olla, että Saden kanssa kisaillaan vaan agissa ja rallyssa, mutta Boltin haluan tokokisoihin.

VAU:n agikisat & agilityn rotumestikset

Pitkästä aikaa agilityä kilpailujen muodossa! Viime kisa-starteista onkin jo tovi aikaa :) Mutta nyt lokakuussa niitä saadaankin onneksi useampi.

VAU:n kisojen yhteydessä viikonloppuna ratkottiin tosiaan myös schapejen rotumestaruudet. Ykkösissä ja kakkosissa jäätiin valitettavasti kuitenkin ilman rotumestaria, sillä jokainen hyllytti vähintään toisen radan. Kolmosissa sentään saatiin rotumestari Markosta ja Toscasta. Onnea!

Meillä Saden kanssa takkusivat kepit. Lämmitellessä meni kepit hyvin nätisti, mutta A-radalla sitten mentiin kepeistä ohi, mistä tuli kielto. Ei muuta kuin korjaamaan, jotta vältyttäisiin hylsyltä. A-radalla siis selvittiin kepeistä tällä yhdellä korjauksella. Mielestäni keppikulma ei ollut mitenkään erikoisen haastava, eli rataantutustumisessa en suunnitellut vekkiä tai mitään muutakaan apua kepeille vientiin, sillä kuvittelin Saden hakevan kepit. Mutta mutta, lisää treeniä vaan :)

A-rata muutoin. Välistäveto onnistui kivasti, eli kesän treeneistä on jotain jäänyt talteen. Edelleen olisi hieman tekemistä, että saisi kaaria pienennettyä, mutta ihanneaikaan olisi varmasti ehditty ilman keppien korjausta. Nyt meni siis 1.75 s yli. Tulos tästä radalta 6.75 ja 3. sija. Radalta tuli vain yksi 0-tulos vaikkei tää profiililtaan ollut mitenkään ylivoimaisen haastava. Tykkäsin kyllä Jalosen radoista ja pitää jossain välissä etsiytyä uudelleen hänen radoilleen.

Ja sitten se B-rata. Sade haki kepit, muttei malttanut pujotella loppuun asti, eli taas korjattiin ja saatiin 5. Tällä radalla kyllä tehtiin joku aivan järjetön hölmöily puomin jälkeiselle hypylle, sillä se tultiin sitten väärästä suunnasta ja saatiin hylsy. Tässä meni siis meidän mahkut kakkosten rotumestaruuteen ;)

Muutoin ihan mukava rata eikä mitään kamalia ohjauksellisia mokia. Tossua saisi toki laittaa rivakammin toisen eteen, niin saisi Sadeenkin hieman enemmän vauhtia :) Mukavasti Sade tuli ohjaukseen noissa valsseissa ja niistoissa. Vähän vielä sähäkkyyttä meihin kumpaankin, niin eiköhän tästä vielä hyvä tule.

P.S. Eilen tuli päivälleen vuosi täyteen Saden ensimmäisestä agilityn kisa-startista :)

Talvikausi korkattu!

Agilityn talvikausi päästiin korkkaamaan maanantaina. Eli nyt treenataan taas hallissa, johon ei valitettavasti mahdu täysikokoista rataa vaan aina joudutaan hieman soveltamaan. Sade ja Bolt ovat samassa ryhmässä, mikä tarkoittaa, että itse pitäisi osata muokata omaa ohjaamista lähes lennosta.

Määtän Päivi teki ensimmäiselle treenikerralle radan, jossa päästään katsomaan kontaktien ja puomi / putki -erottelun tilanne. Lisäksi tehtiin omana harjoituksenaan keppejä.

Sade tuli ensimmäisellä kierroksella törkeästi puomilta ja jouduin sen siihen palauttamaan. Seuraavilla toistoilla se sitten pysähtyikin hienosti kontaktille ja matka jatkui vapautuksella. Taas puhuttiin Päivin kanssa siitä, että mun pitää malttaa juosta Saden kanssa samaa matkaa. Yhtään jos olen edellä Saden vauhti hidastuu . Samaa matkaa juostessa vauhti pysyy paljon parempana. (Tää pitää nyt tosissaan sisäistää ennen viikonlopun kisoja!)

3 & 4 esteiden väliin tein vastakäännöksen, jolla Sade kääntyi mukavasti ja sujahti putkeen. Esteiden 6 & 7 väliin puolivalssi ja tiukka haltuunotto ennen estettä 8, jotta sain Saden puomille. Esteiden 12 & 13 väliin taas puolivalssi, niin rata saatiin menemään hyvin kivuttomasti. Kepeillä todettiin taas, että kyllä Sade nätisti kepit hakee ja tekee, kunhan en laita etupalkkaa (ilman avustajaa) keppien eteen odottamaan. Eli palkkaan itse tai pallolla, niin vauhti pysyy.

Ja sitten oli vuorossa pikku-Bolt. Boltin kanssa totesin heti, ettemme tee rataa, vaan vain vauhtipätkää. Tarkoituksena on siis saada Boltille vauhtia radalle. Eli Bolt sai juosta seuraavaa "rataa": 6 - 7 takaa - 5 - 1 - 2. Tarkoituksenani oli tehdä putken ja hypyn väliin persjättö. Bolt ei tosin ollut radasta ja ohjauksesta samaa mieltä; putkelta näki suoraan seuraavan putken päässä olevan targetin ja sinne olisi niiiiin kovasti tehnyt mieli oikoa. Toisaalta olin kyllä kerran jos toisen myöhässä ohjauksenikin kanssa, sillä Bolt vaihtoi kaasuvaihteen silmään ja vaikka kuinka juoksin, teki tiukkaa ehtiä ajoissa. Tähän vauhtiin olin niin tyytyväinen <3 (Varsinkin kun muistaa meidän kesän ja ulkona vaivanneen vauhdittomuuden.)

Keppejä tehtiin viime keväänä kujana, kesällä ne olivat tauolla ja loppukesästä testasin kerran verkoilla (seuralla ei ole kujakeppejä, joten niillä treenaaminen on hieman haasteellista). Verkoilla Bolt painoi kepit vauhdikkaasti, mutta nyt kun verkot jäivät Mutalaan oli apuna vain ohjurit. Ohjurit, jotka Bolt näki ensimmäistä kertaa elämässään. Hieman vaatii siis treeniä ettei ohjureista tulla yli tai ali vaan saadaan ne oikeasti käyttöön :) Mutta eiköhän tämä tästä!

Kaiken kaikkiaan ensimmäisistä hallitreeneistä jäi hyvä maku ja odotan mielenkiinnolla sitä, mihin tämän talvikauden aikana tullaan pääsemään. Omien treeniemme perään vedän aina mölli-ryhmälle treenit ja ensi viikolla lupasin pitää myös Päivin treenit. Eli ohjaamista joutuu hetkittäin oikeasti ajattelemaan, mikä ei varmasti tee hallaa omalle ohjaamiselleni :)

Käärisinkö koirani kuplamuoviin?

Alan olla hyvin vakuuttunut siitä, että käärin Boltin kuplamuoviin ja kiellän kaiken liikkumisen. Saden kanssa ei ole ikinä ollut ongelmia (koputtaa puuta), eikä sen kanssa ole tarvinut pelätä. Boltin kanssa pelko alkaa olla arkipäivää, minkä vuoksi hetkittäin turhauttaa ja kovasti.

Tällä kertaa kaikki lähti liikkeelle taas viattomasta kätköily-reissusta. Meitä oli siis kolme kaksijalkaista ja nelijalkaisia mukana oli neljä kappaletta. Kaikki meni hyvin, ja koiruudet nauttivat. Takaisin päin palaillessa aloin kuitenkin kiinnittämään huomiota, että Bolt ontui oikeaa etujalkaansa.

Kotiin kun päästiin pikku-ukko nukkui tyytyväisenä monta tuntia. Ja isännän kotiutuessa, Bolt nosti vain päätään kuin odottaen, että H saapuisi Boltin luokse moikkaamaan. Kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut Bolt kömpi vaivalloisesti ylös ja lähti todella voimakkaasti ontuen H:ta moikkaamaan. Muutamaa tuntia myöhemmin B ei enää päässyt kävelemään neljän metrin matkaa vesikulholle.

Ongelma tuntui olevan oikeassa kyynärässä. Siinä tuntui ikäänkuin napsunaa, kun tassua suoristi ja koukisti. Myös ääriliikkeet tuntuivat tekevän kovasti kipeää. Kylmäsimme tassua ja toivoimme levon tekevän tehtävänsä.

Sunnuntaina oli vuorossa mh-luonnekuvaus. Kovasti hirvitti, miten sen kanssa käy, kun Bolt ontui. Paikalle kuitenkin mentiin, sillä kovasti toivoin ongelman olevan lihaksessa ja koiraa hieman liikuttamalla saataisiin lihas vetreytymään ja kävelykin kulkemaan. No toisin kävi. Mitä enemmän Bolt otti askelia, sitä enemmän se ontui. Näin ollen jouduimme myös keskeytämään mh-luonnekuvauksen.

Samana iltana soitin päivystävälle eläinlääkärille ja kysyin kannataisiko meidän tulla näyttämään tassua vai varaanko ajan vasta maanantaille. Vastaus oli, että he antaisivat vain kipulääkettä ja pyytäisivät maanantaina saapumaan uudelleen. Näinpä kaivoin lääkelaukustamme Boltille annoksen kipulääkettä ja Bolt lepoon.

Maanantai aamuna jo epäröin koko lääkärireissun tarpeellisuutta. Bolt kevensi edelleen oikeaa etutassuaan, mutta varsinaista ontumista ei enää ollut havaittavissa. En tietenkään sitä montaa askelta kävelyttänytkään eli en nähnyt, mitä rasitus sille tekisi..

Lääkärille kuitenkin suunnattiin, sillä edellisenä iltana olin varannut ajan Lampisen Pipsalle, jolla olemme aiemminkin käyneet ja joka on erikoistunut ontumisiin. Pipsa kokeili kovin tarkasti Boltin etutassut läpi. Väänteli ja käänteli, jonka jälkeen hän totesi ettei vika ainakaan luissa ole. Lisäksi kun tassut on kuvattu epävirralisesti viime kesänä, hän ei näe syytä kuvata tassuja nyt. Ongelma tuntui olevan oikean kyynärän yläpuolella olevassa lihaksessa, joka oli huomattavasti kovempi kuin vasemmalla puolella. Lisäksi kun yksi annos kipulääkettä oli tehnyt jo niin paljon, oli hänen mielestään syytä olettaa, että lihaksessa on venähdys.

Ja kovin oikealta tuo diagnoosi nyt tuntuukin. Saimme mukaan viikon kipulääkekuurin, ohjeeksi viikon verran pelkkää remmilenkkiä ja varuiksi reseptin kipulääkkeeseen, koska Bolt tuntuu olevan niin tapaturma-altis. Mukavaa, kun joku muukin huomasi ;) Ja nyt kun ei tarvitse tällä erää enää tuota pikku-ukkoa stressata alkaa päänsärkykin helpottaa :)

Eli nyt alkaa elämä taas voittaa. Varsinkin, kun illalla saadaa Sade kotiin juoksuhoidosta ja lokakuussa onkin sitten kolmena viikonloppuna agikisat ja kuun viimeisenä lauantaina rally-tokon piirinmestaruuskisat, ja yllätyksekseni löysimme Saden kanssa itsemme seuran joukkueesta :) Ensi viikolla alkaa taas pyöriä agilityt, Boltille on laitettu haku talvikaudeksi toko-ryhmään ja pian jatketaan (jo torstaina!) omatoimisia tokotreenejä schapejengillä :)

PAIM-T U & hierontaa

Noniin, niin kuin otsikkokin jo kertoo, ei mennyt taipparit niin kuin olin toivonut. Ensimmäisellä kerrallahan tuomarina toiminut Sinikka kävi Bolttia komentamassa, ja tämä tapahtuma oli jäänyt aivan liian vahvasti Boltin mieleen. Sinikka kun avasi kokeessa suunsa, Bolt istui mun viereen ja kieltäytyi tekemästä enää mitään. Meidän remmirähjä ei reagoinut ohi käveleviin koiriin, pujotteli täysin hiljaa muiden ohi. Tämä samainen ihmisistä pitävä yksilö myös piiloutui mun selkäni taakse, kun Sinikka tuli moikkaamaan.

Ja lampaille kun päästiin Bolt iski pyllynsä aidan viereen eikä suostunut liikkumaan. Kerrankohan se kiersi aitauksen ympäri, kuin oikein tsemppasin (ja Sinikka säikytti sen aidan vierestä), mutta muuten Bolt kieltäytyi täysin tekemästä mitään. Vilkuili vain Sinikkaa kuin sanoen: "mä en tee mitään, kun sä oot täällä". Että semmonen taippari. Lauantaina suoraan sanottuna v**utti aika paljon. Onneksi mukana oli loistavaa seuraa, 5 iloista koiraa, hyvää ruokaa ja juomaa. Vietettiin siis mukava ilta porukalla mökkeillen ja saunoen, jolloin saatiin myös mun v**utukseni katoamaan.

Härdellin Buttercup suoritti hienosti taipparit läpi ja sai luvan käyttää nimensä edessä koulutustunnusta PAIM-T. Onnea!

Reissusta kotiuduttiin sunnuntai-iltana, kun ensin käytiin matkalla keräämässä muutama geokätkö. Sade jatkoi matkaansa vielä illalla Lahteen juoksuhoitoon, ja Bolt jäi kotiin ainoaksi koiraksi. Onneksi Bolt saa kuitenkin pian helpotusta elämäänsä, kun Tara saapuu sille seuraksi :)

Boltilla oli tiistai-iltana taas hieronta. Ennalta hieman pelkäsin, missä kunnossa sen lihakset olisivat, sillä edelliset 1½ viikkoa on menty pitkin metsiä, tehty pitkä agilityrata ja elämä on ollut muutoinkin kiireistä. Helpotuksekseni kuitenkin tilanne oli paljon parempi kuin olisi voinut olla. Takareidet alkavat olla jämäkät, ja treenit ovat menneet perille. Vasen SI ei aivan ollut lukossa, mutta kovasti sitä sai pyöritellä ennen kuin se oli "normaali". Nyt kun takapäätä on saatu aktivoitua, on myös keskikroppa alkanut aktivoitua. Ja tämän seurauksena selkärankaa ympäröivät lihakset tuntuivat jo paljon selkeämpinä. Eli suunta on ollut vahvasti eteenpäin!

Kovasti saatiin edelleen ohjeeksi juoksuttaa Bolttia ympyrällä (saataisiin tasattua vasemman ja oikean puolieroa), jatkaa venytyksiä, houkutella Bolttia venyttämään itseään eteenpäin sen ollessa makuullaan (liikettä SI-niveliin), heitellä nameja etutassujen eteen ja taakse (koira venyttää itse itseään), peruutella, opettaa koira nostamaan etutassuja ylös istuessaan, istu-maahan-seiso -jumpata ja nostella etu- ja takatassuja ristiin koiran seistessä. Myös hyppytekniikka-treeniä, jotta meidän pikku-maksin tekniikka saadaan kuntoon. Nyt Bolt hyppää kovin esteet kovin "löysän oloisesti". Se ei siis käytä takapäänsä potentiaalia hyppyihin.

Seuran mestikset

Maanatai-iltana kilpailtiin Ylöjärvellä seuran mestiksissä. Saden starttaaminen oli itsestään selvyys, mutta otinpa Boltinkin mukaan ja ukko pääsi starttaamaan putkiluokkaan. Hyvä paikka treenata itsehillintää, kun ympärillä on vieraita koiria ja silti pitää keskittyä.

Bolt on siis ollut kesän tauolla agilitystä ja saanut nyt ehkä neljät treenit alle ennen maanantain starttia. Treeneissä Bolt saa vielä paljon palkkaa, eli vaadin siltä noin 4 estettä, jonka jälkeen on palkka. Hankalammissa paikoissa palkka voi hyvin tulla jo kahden esteen jälkeen. Maanantaina oli kuitenkin huimat 22 estettä ennen kuin palkka odotti maalissa.

Ennakkoon jännitin eniten sitä, pysyykö Bolt radalla vai vievätkö häiriöt voiton. Mutta vielä mitä, enemmän pitäisi vaan luottaa tohon mun pikku-ukkoon, on se vaan niin mahtava <3 Jätin Boltin lähtöön odottamaan radalle kutsumista. Selän takana oli vieraita koiria, eli monta syytä olla jäämättä paikkaan. Kiltisti äijä kuitenkin paikallaan pysyi eikä edes vilkuillut taakseen. Ja luvan saatuaan se ampaisi radalle. Esteet olivat noin 10 cm korkuisia, sillä sen korkeampia ei olla nyt muutoinkaan tehty eikä tehdä ennen kuin saadaan enemmän hyppytekniikkatreenejä alle.

Alkurata meni ehkä hieman viritellessä Bolttia. Putkiin oli hankala osua, tehtiin aina pieni lenkki ennen kuin se putken suu löytyi ja vauhti ei ollut parasta. Noin puolivälissä rataa Bolt kuitenkin syttyi ja loppu rata meni suorastaan näytöstyylillä. Tuomarina ollut Pirisjoen Ville totesikin mulle kesken radan, että "nyt se kulkee". Ja niinhän se kulki! Sen jälkeen haki hienosti putket ja tuli juuri sinne, minne ohjasin.

Myönnettäköön, että itsekin olin alkuradalla hieman hukassa. Hypyltä 8 ohjasin suoraan putkeen 12 ennen kuin muistin minne rata jatkui. No, pikku juttuja ;) Meille tärkeintä tässä startissa oli se, että Bolt pysyi radalla ja teki töitä! Ja voi sitä pientä, kun maalissa odotti namit ja mä rapsuttelin. Ei tiennyt pieni mies mitenpäin olisi ollut. Siinä kohti ei häirinnyt yhtään vaikka paikalla oli muitakin koiria. Oon mä vaan niin ylpeä tosta mun pikkuisestani <3

Ja tämä ilo taisi kuulua mun äänestä, kun Bolttia kehuin. Saatiin nimittäin Demikin hakemaan kehuja ja sen sijaan, että neiti olisi mennyt radalle :D Nopeasti Demi kuitenkin lähti starttaamaan radalle, kun Maria ei lähtrenytkään Demiä hakemaan vaan menikin suoraan radalle.

Sade pääsi starttaamaan vasta yhdeksän aikaan, jolloin oli todella pimeää. Ville oli tehnyt kilpailevillekin mukavat ja liikkuvat radat, eikä radalla olisi pitänyt olla mitään aivan mahdottoman hankalaa. Vaan toisinpa kävi :)

Radan alussa oli siis hypyltä meno aina putken kauempaan päähän. Tätä mietin ennen rataa, että pitää selvästi pyytää Sadea, jotta tulee ohi putken väärästä päästä. Niinpä mä odotin, katsoin ja pyysin, mutta Sade teki oman päätöksensä ja meni sekä putken 2 että putken 4 väärästä päästä. Ei auttanut vaikka kuinka yritin katsoa koiraa, odottaa ja pyytää - koira oli putken väärässä päässä. Loppu rata olikin sitten suhteellisen nätti, joskin hitusen hidas. Kepit haki todella nätisti ja pujotteli varmasti (ja harvinaisen vauhdikkaasti!). Puomin alastulo oli ruma eikä pysähdytty. Etukäteen meinasin, että olisin vienyt namin alastulolle, mutta eihän se olisi siellä pimeässä namiaan löytänyt. Mun olisi myös pitänyt vaatia teemään kontakti uusiksi, mutta mutta.. Se olisi pitänyt tajuta tehdä siinä hetkessä.¨

A:lla oli nätit kontaktit ja hienosti Sade haki putket, vaikka puomin alla oleva putki jäi niin varjoon etten ollut varma hahmottaako neiti putken suuta ollenkaan. Eli ilman alkusähellystä ja puomin alastulokontaktia, rata olisi ollut oikein loistava :)

Mestiksissä edusti meidän lisäksemme myös muita schapeja; ihanat Demi ja Disa olivat tulleet Marian kanssa ottamaan ensimmäiset strattinsa. Demi starttasi Boltin perään putkiluokassa ja Disa mölliluokassa. Hienosti tytöt hoitivat ensimmäiset starttinsa ja Demi sijoittui lopulta kolmanneksi. Onnea! :)

Allergiaako?

Ja jottei elämä kävisi liian helpoksi, niin nyt mua pohdituttaa onko Bolt allerginen jollekin ruoka-aineelle. Mahdollisesti possulle..

Saden silmät on aina rähmineet enemmän kuin perheemme muiden schapejen. Mutta koska rokotuksia yms hakiessa lääkärit eivät ole koskaan pitäneet sitä huolestuttavana, en ole tosissani edes miettinyt, että Sadella olisi mitään allergiaa. Bolt puolestaan rapsuttelee itseään mielestäni liian usein. Paljon useammin kuin Sade, Tara tai Topi esimerkiksi. Varsinkin turhautuessaan Bolt rapsuttelee takajalalla kylkiään seisten kolmella muulla tassulla. Osittain olen ajatellut, että tämä on oheistoiminto turhautumiselle, mutta takaraivossa on kuitenkin kummitellut ajatus, mitä jos Bolt onkin allerginen.

Bolt ja Sade söivät viikonloppuna possupaistia. Possupaistia syötiin myös tiistaina, jonka jälkeen huomasin Boltin korvien töhnivän ja toissailtana harjatessa löysin kainaloista punaiset laikut. Olisiko aika tehdä eliminaatiodietti? Vai jätetäänkö vain possu pois ruokavaliosta ja toivotaan parasta? Vai vaihdetaanko nappuloihin ja kärsitään suunnattoman kokoisista ulosteista, jotka mielestäni kielivät ruoan huonosta imeytymisestä?

Koska olen suhteellisen varma siitä, että possu on se, joka Bolttia kutittaa, aiheuttaa korvien töhnimistä ja punoitusta ihossa, en ole vakuuttunut, että tarvitsemme täydellistä eliminaatiodiettiä. Eli ruoaksi annettaisiin vain semmoisia aineita, joita Bolt ei ole ikinä aiemmin syönyt. Syteen tai saveen, pahemmaksi kutina tuskin muuttuu meidän kokeilullamme. Tai jos tilanne muuttuu pahemmaksi TAI ei lähde paranemaan, niin sitten mietitään tilannetta uusiksi.

Kävin siis keskiviikkona ostamassa kasan hevosta. Meillä ei mielestäni ole ikinä edes maistettu hevosta, joten lihana tämä osuisi hyvin ajatukseen "ei ole voitu edes altistua allergisoitumaan". Kasvikset puolestaan ovatkin hieman haasteellisempi. Tarkoituksenani on ollut tehdä Sadelle ja Boltille yrjölän puuroa runsaalla kasalla kasviksia ja sotkea sitä lihan sekaan. Niinpä kokeilemmekin nyt hevosta kera yrjölänpuuron ja kukkakaalin, parsakaalin, bataatin, porkkanan, kurkun ja kesäkurpitsan. Treeninameiksi paistoin hevosenlihaa ja leikkelin pieniksi paloiksi pusseihin, joista osa päätyi pakkaseen ja osa odottaa jääkaapissa seuraavia treenejä.

Jos olen oikein ymmärtänyt, kutinan ja muiden oireiden pitäisi kadota viimeistään 3 viikossa, olettaen, että yrjölän puuro tai mikään kasviksista ei Bolttia allergisoi. Nyt syödään siis 3 viikkoa aika yksipuolista ruokaa, jotta saataisiin kutinat pois. Jos tämä ei toimi, tehdään täydellinen eliminaatiodietti, mutta sitä ennen konsultoidaan jotakuta asiasta enemmän ymmärtävää. Nyt on kotona myös täyskielto ettei koirille anneta yhden yhtä juustopalaa tai nakinpalaa yms. Luita en kuitenkaan ole niiltä pois keräillyt, sillä niiden syöminen ei mielestäni ole Boltin kutinaa pahentanut. Mutta kohtahan sen näkee, lähteekö helpottamaan vai tiukennetaanko sallittuja ruoka-aineita.

Sade syö nyt tämän kokeilun ajan samaa ruokaa kuin Bolt, sillä en olisi pahoillani, jos Saden silmien rähmintä hieman vähenisi. Ja toisaalta, jos tarjolla on eri ruokia, ei meillä oikein onnistu ruokailut, kun pakko olisi päästä kaverin kupille..

Moni eliminaatiodietistä tietävä varmasti torjuu mun ajatukseni, sillä eliminaatiodietissä on tarkoitus, että koira saa vain ruoka-aineita, joita se ei ole ikinä ennen saanut. Ja kun oireet on saatu pois aletaan yksi ruoka-aine kerrallaan lisätä "vanhoja" ruoka-aineita takaisin ruokavalioon. Jos lisätty raaka-aine ei aiheuta oireita, niin lisätään aina parin viikon välein uusi raaka-aine kunnes löydetään se allergisoiva ja saadaan poistettua se kokonaan ruokavaliosta. Mun ajatukseni kuitenkin on, että koska olen melko varma siitä, mikä allergisoi, niin voin pitää kasvis (ja puuro) puolen ennallaan. Toki jos ajatukseni osoittautuu vääräksi, pitää ruokavaliota rukata uusiksi. Myös se, miksi tätä uskallan itse ruveta kokeilemaan on se, että koiran ruokinta ei voi olla eikä siitä saa tehdä sen vaikeampaa kuin ihmisen ruokinnasta.

Palautetta tästä meidän kokeilusta saa antaa, niin hyvässä kuin pahassakin. En aio ottaa nokkiini. Toivon vain, että tämä postaus herättää ajatuksia, niiden keskuudessa, ketkä mahdollisesti painivat samojen ajatusten kanssa.

P.S. Noin kolmen viikon päästä luvassa tietoa siitä, miten tämä meidän kokeilu on toiminut!

Missä mennään loman jälkeen

Huh, jopas on ollut taukoa päivittämisessä. Paljon jäänyt kaikkea kirjoittamatta, joten tehdäänpä semmoinen tiivis yhteenveto siitä, missä mennään.

Sade kävi Heinolassa starttaamassa 2 lähtöä agikisoissa. Agiradalla hukkasin koiran nanosekunniksi ja tuloksena Sade tuli ohi puomista (puuttui ohjaus, edes sanallisesti en estettä ohjannut). Eli tuloksena 5. Se mihin olen tyytyväinen on se, että me jopa liikuttiin radalla. Kakkosissa meidän suurimpana haasteena on ollut nopeus, ja useimmilla radoilla ollaan jääty n. 3 sekuntia ihanneajasta. Tällä radalla kuitenkin alitettiin ihanneaika!

Hyppyrata olikin sitten aivan fiasko. Alussa oli muuri, suoraan linjalla ja kovasti kuvittelin sinne ohjanneenikin, mutta Sade tuli ohi ja ehti putkeen ennen kuin sain tilanteen korjattua. Tästä siis hylly. Seuraava moka tulikin jo kahdella esteellä, joissa olisi pitänyt tehtä hieno "serpentiini". Hieman painostin liikaa ja menin Saden radalle jolloin se tulkitsi mun ohjaukseni takaakierroksi ja teki nätin takaakierron esteelle. Eipä mitään, Sade teki juuri kuten ohjasinkin.. Viimeinen ihmeellinen moka tapahtui loppusuoralla. Linjalla oli pussi, ja Sade tuli siitäkin ohi! Tästä radasta suivaantuneena aion jatkossa antaa sanalliset käskyt näille esteille, joita ei ihan joka treeneissä treenata. Nyt olen koittanut ohjata sanomatta erikseen jokaista estettä, avaan suuni lähinnä tiukoissa tai ansapaikoissa, mutta jatkossa annettanee sanallinen käsky myös näille harvinaisemmille esteille.

Tässä Heinolan kisojen (16.8.-15) A ja B rata:

Jossain kohti kesää Sade kävi ottamassa myös rally-startin ALOssa. Tuloksena hyväksytty, joskin hurjat 7 pistettä menetettiin, koska annoin hihnan kiristyä! Huh, enkähän edes miettinyt kuin juuri ennen kehää, että pidä hihna löysänä.. No, pisteet riitti silti tulokseen :)

Lomaan mahtui myös veneajelua, mikä ei ihan ollut Boltin juttu. Moottorin ääni taisi saada sen korvat kutiamaan pään pudistelusta päätellen. Pikku-ukko kaivautui veneen kyydissä syliini, missä se kyyhötti koko reissun ajan. Sade puolestaan tuijotteli tyrskyjä, nuuski ilmaa ja selvästi nautti matkustamisestamme :)

Kävimmepä 5 päivän asuntoauto reissullakin. Koiruudet matkustivat takana sohvalla turvavöissä. Boltin painajainen siis joutua valjaisiin matkustamaan. Se istuikin suurimman osan matkasta selkä menosuuntaan ja tuijotti takasinää. Osan matkasta se myös piti tälläistä konserttia:

Koska emme jaksaneet koko matkaa kuunnella tätä konserttia, iskimme hetkittäin Saden repsikan paikalle vöihin ja mä istuin Boltin kanssa takana. Tällöin se taas käpertyi syliini, missä oli ilmeisen hyvä matkustaa.

Loman aikana yritettiin myös kovasti treenata Boltin takapäätä. Sade ja Bolt juotuivatkin siis useaan otteeseen uimaan, ja tehtiin me mm. istu-maahan-seiso -treenejäkin. Bolt veti myös kuurin tulehduskipulääkettä sekä relaxantteja, ja kävi hierojalla. Hieroja totesi, että kyllä takaraajoissa jo huomaa, että treeniä on tehty! Eli Boltille (miksei toki myös Sadellekin) lisää takapäätreeniä ja kerran kuussa hierontaa, niin eiköhän se vielä kuntoon saada<3

Heikon takapään ja ponnettoman askelluksen vuoksi emme ole aikeissa kiertää tänä vuonna enää näyttelyitä. Loppu vuosi treenataan ja vahvistetaan lihaksistoa ja näyttelyihin suunnataan sitten taas vuoden vaihteen jälkeen, jolloin ravikin on toivoakseni sen näköistä, kun sen kuuluukin olla. Viime näyttelyissä saimme siis huomautusta jo siitä, että Bolt köyristää liikkuessaan selkäänsä, joten turha viedä huonosti liikkuvaa koiraa näyttelyihin.

Se, mitä me kaivattaisiin nyt kuitenkin kovasti olisi meidän toko-treenit! Mulla on käsissäni kuin toinen koira, nyt kun Bolt voi huomattavasti paremmin. Se haluaa tehdä töitä sen pelkän haahuilun sijaan. Kaksi kertaa olen sen nyt päästänyt agikentällekin, ja meno on ollut jotain aivan muuta kuin alkukesästä. Mitään isoa emme ole vielä kentällä tehneet, jottei selkä vetäisi heti uudestaan jumiin, mutta jotain pientä kumminkin. Rimat olen ottanut nyt kokonaan pois, eli hyppyjä ei ole tullut, vaan enemmän on keskitytty helppoihin ohjauskuvioihin. Myöskään keppejä en ole vielä päästänyt tekemään. Kepit tarvitsee aloittaa varmaan muutenkin aivan alusta, kun niiden kanssa oltiin vielä niin vaiheessa, kun Bolt jäi agitauolle.

Mutta takaisin siihen tokoon! Paljon enemmän oli tarkoitus tokoilla lomalla, kuin nyt tuli tehtyä. Mä niin kaipaisin niitä viikottaisia treenejä, missä joku kertoo, mitä tehdään ennen seuraavia treenejä. Ja jeesii meitä eteenpäin noista meidän ongelmakohdista! Kapulan kanssa on menty yhtä alamäkeä Boltin kanssa, eikä Saden tai Boltin kanssa olla oikein edistytty perusasennossakaan. Käsiavusta oon päässyt, mutta nyt se apu muuttui kevyeksi hihnalla annettavaksi pakotteeksi. Millä mä pääsen siitä eroon? Mirva, paras palata pitämään meille treenejä! :D

Muutama ajatus koiran kipuilusta

Mun mieltäni on kalvanut jo tovin ajatus, kipuileeko Bolt. Sen selkä on niin jumissa, että se vaikuttaa vahvasti koko koiran liikkumiseen. Mutta aiheuttaako jumit kipua?

Tänään meinasin purskahtaa kesken tokotreenien itkuun. Kyynelille olisi ollut kaksi syytä. Ensimmäinen syy oli se, että Bolt oli kivuton. Sain pitkästä aikaa muistutuksen siitä, millainen mun koirani onkaan kivuttomana. Kuinka se rakastaa tehdä töitä ja kuinka sen silmät tuikkivat sen kytätessä, mitä seuraavaksi tehdään. Tätä mielentilaa ollaan etsitty jo tovi. Mielentila ei kadonnut yks kaks, vaan se hävisi hiljalleen. Hiljalleen Boltista tuli treenikentillä haahuilija, johon oli hyvin hankala saada kontaktia. Haahuilija, joka tarkkaili vain ympäristöään ja väsyi nopeasti.

Mä laitoin ton haahuilun osittain iän piikkiin, ja osittain aloin kuvitella, että sellainen toi mun koirani vaan on. Tänään näin kuitenkin sen, mimmoinen mun koirani on, kun sillä ei ole kipuja.

Toinen syy lähes kyynelehtimiselleni olivat esiin puskevat itsesyytökset. Miksi mä en ole osannut lukea, että mun koirani kipuilee? Miksi mä en ole antanut sille aiemmin kipulääkettä vaan olen antanut sen kipuilla? Miksi mä arvoin näin pitkään lääkitsenkö vaiko en?

Itseään on niin kovin helppo syyttää kaikesta, ja tottahan se on. Minähän olen vastuussa koirastani ja siitä, että se voi hyvin. Mutta kun muutos koirassa ei tapahdu äkillisesti vaan hiljalleen, sitä on vaikea nähdä näin läheltä. Kun muutos on useiden kuukausien tulos, on hankalaa muistaa, millainen oli kivuton koira.

Kotona Bolt halusi edelleen tehdä töitä. Se kiipesi syliin halailemaan ja heilutti häntäänsä. Sen silmissä pilkahteli hetkittäin sama riemu, mitä tänään treeneissä. Agilityn treenaaminen jäi jumien takia jo tovi sitten pois tämän kesän treeniohjelmistosta, mutta tokoon Bolt lähti aina innolla. Se nautti siitä, että lähdettiin treeneihin. Mutta tänään toi Boltin treeneistä nauttiminen oli potenssiin kymmenen. Se oli sellaista riemua, mitä en edes tajunnut ikävöiväni. Kun kehuttaessa Bolt ei pysynyt karvoissaan, ja uutta käskyä odottaessaan se jo tarjosi toimintoja.

Tänään sain siis vahvistuksen sille, että Bolt kipuilee ja tein toissailtana oikean ratkaisun antaessani sille kipulääkettä. Samalla vahvistui ajatus siitä, että  jos joudun miettimään kipuileeko koira, se kipuilee taatusti. Jostain olen kuitenkin saanut jo ajatuksen, että sillä mahdollisestii on kipuja. Ajatus on saattanut kummuta sen tavasta liikkua, jostain sen reaktiosta tai katseesta. Koira on jo antanut signaalin siitä, että siihen sattuu. Varsinkaan Boltin tapauksessa koira ei kuitenkaan laumaeläimenä kovinkaan herkäästi kerro, että sattuu.

Seuraavan kerran, kun pohdin kipuileeko mun koirani, kysykää multa, mistä olen saanut ajatuksen, että se voisi kipuilla.


Itkua pidätellen,
Ninni

Bolt paimennustaipumustestissä

Lupasin kirjoittaa schapeyhdistyksen lehteen artikkelin reissustamme paimennustaipumustestiin. Kuinka helppoa olisikaan kopioida tuo kirjoittamani teksti ja avot, mulla olisi valmis päivitys aiheesta :) Sitä en kuitenkaan voi tehdä, en ainakaan ennen kuin lehti on ilmestynyt, joten yritän nyt kertoa samasta asiasta hieman eri sanoin.

En siis ole ollut ennen paimennustaipumustestistä. Päivän kulku oli suhteellisen hämärän peitossa, mutta lievittääkseni hieman omaa jännitystäni lueksin blogeja, joissa on kerrottu paimennustaipumustestistä. Imin tietoa osatakseni hieman varautua siihen, mitä tuleman pitää. Koittin tsempata itseäni, etten jännittäisi ja tartuttaisi jännittämistä sunnuntaina myös Bolttiin.

Ilmoitin Boltin taippareihin täysin puhtaasta mielenkiinnosta. Sadenkin olisin kovin mielelläni käyttänyt taippareissa, mutta Sade ehti täyttää 2 vuotta ennen kuin kunnolla pääsin kärryille siitä, että taippareita edes järjestetään. Haluan siis päästä näkemään, mitä tapahuu kun Bolt kohtaa lampaita. Lampaita, joita se ei ole aiemmin juurikaan nähnyt (kerran hierojalla käveltiin lammaslaitumen ohi). Vetääkö veri paimentamaan vai mitä tapahtuu?

Taippareihin lähdettiin jo lauantai-iltana ettei sunnuntaina tarvitsisi hypätä auton rattiin jo klo 03.00. Matkaseuraksi saimme Marian ja Demin ja perillä Kuopiossa tapaisimme vielä Hallan, Merlinin ja Nalan omistajineen. Todennäköisyydet siis ovat kohdallaan, ettei tarvitse olla testissä ryhmänsä ainoa schape-koirakko ;)

Bolt ihastui Hallaan erkkareissa, ja mökillä seurasi Hallaa taukoamatta paikasta toiseen <3

Hallan silmä näkyy tässä kuvassa niin söpösti, että pakko oli lisätä, vaikka yksi karviainen kuvasta uupuukin :)

Vietimme siis lauantai-illan mökkeillen porukalla, syöden hyvää ruokaa ja saunoen. Varsin mukava tapa viettää lauantai-iltaa ellen sanoisi :) Lisäksi Bolt sai juosta sydämensä kyllyydestä lajitovereidensa kanssa. Mukavat lajitoverit olivat myös hyvää lääkettä, sillä matkalla Kuopioon pysähdyimme kahville, ja Bolt sai kimppuunsa vieraan koiran. Illalla saatiin siis tämän ikävän kokemuksen päälle hyviä kokemuksia muiden koirien kanssa. Nyt vaan toivotaan, ettei tähän epävarmaan nuoreen urokseen jäänyt henkisiä jälkiä tästä välikohtauksesta.

Merlin, Nala, Halla, Bolt ja Demi.

Sunnuntai-aamuna sitten starttasimme kohti Vehmersalmea. Itse kullakin taisi olla kasa perhosia vatsassa :) Paikan päällä arvottiin 20:nen koiran testijärjestys, ja kuinka ollakkaan schapet vetivät numerot 8, 13, 14, 15 ja 16. Testiin meni kerralla aina 5 koirakkoa, eli Boltin kanssa samaan aikaan testattaviksi pääsivät Halla ja Demi.

Oletuksenani oli ennen testiä, että koiran ei tarvitse vielä osata paimentaa. Riittää, että se käyttäytyy nätisti lampaiden kanssa ja tekee edes jotain paimennukseen viittaavaa. Valitettavasti oletukseni osoittautui vääräksi, kun Bolt pääsi lampaille. Hienosti Bolt nimittäin kulki lammaslauman perässä, ja hakeutui keskilinjalle. Ja näin maallikon silmään tuo kovasti näytti pamentamiselta. Lopputuloksena kuitenkin oli, että Bolttia suositellaan uudelleen testattavaksi. Ja ennen uutta testiä Bolt tarvitsisi lisää kokemuksia lampaista.

Mut iskettiin siis Boltin kanssa kahdestaan aitaukseen, sillä Sinikka kävi Bolttia kokementamassa paimennussauvan kanssa ennen lampaille menoa. Siinä yritin saada lampaat tulemaan mun kanssa, pitää paimenussauvaa oikeassa kädessä sekä kannustaa Bolttia töihin. Enpä ole ikinä ennen ollut noin lähellä lampita ilman, että siinä olisi aitaa välissä!

Multa jäi lampaat matkasta :D

Tässä Sinikka tuli jo aitaukseen, jotta pääsin kulkemaan lauman perässä Boltin tukena.

Tässä video Boltin suorituksesta:

Video tulee heti, kun ehdin sen käsittelemään! Menee siis luultavasti viikonlopulle, minkä takia julkaisen tämän tekstin jo muilta osin.


Sinikka antoi jokaisen suorituksesta sanallisen palautteen kirjallisen arvionnin lisäksi. Tässä Boltin arviointi:

Sosiaalinen osuus meni kaikilta schapeilta hienosti. Uudelleen testattavaksi suositeltiin Bolttia, Demiä sekä Hallaa. Merlin läpäisi testin hienosti ja Nalakin pääsi läpi. Onnea Nala ja Merlin!

Nyt sitten pohditaan Marian ja Katin kanssa, että haluammeko PAIM-T tunnukset - ja kuinka kovasti mahdollisesti haluamme? Viemmekö kersat lampaille ja teemme uuden reissun Vehmersalmelle syyskuussa?

Marian kanssa kävimme eilen uudelleen lampailla. Ennalta oli sovittu, että jos tällä kertaa menee hyvin, teemme uuden reissun taippareihin. Ja jos ei tapahdu paimentamista saa paimennustesti jäädä meidän osaltamme tuohon yhteen yritykseen. No paljon paremmin hakeutuivat kumpikin lampaiden taakse ja juoksuttivat lampaita reippaasti eteenpäin. Eli kaipa tässä on sitten hyvä syy lähteä porukassa mökkeilemäään syyskuussa :) Valitettavasti eilistä videota ei saa Hakapaimenen toiveesta julkaista, joten en pääse jakamaan eilistä onnistumista kanssanne.