Itsenäisyyspäivän agikisat ja eka nolla!

Starttailtiin Saden kanssa kolmen radan verran TAMSKin itsenäisyyspäivän kisoissa. Pohjalla oli treenit perjantaina ja leiri lauantaina sekä sunnuntaina. Maanantain lepo ja nyt sitten tiistaina kolme rataa. Kyllä on pieni koira kyllästetty agilityllä hetkeksi!

Radat on taas TAMSKin kisakameroista, ja valitettavasti kameran 2 laatu on tällä kertaa todella heikko. Näillä kuitenkin mennään, sillä mulla ei ollut kuvaajaa mukana :)

Agiradat olivat Mujusen Salmen käsialaa ja hyppyrata Johanna Wüthrichin. Ekalla agiradalla keskityin heti radan alussa liikaa kepeille ohjaamiseen, ja unohdin ohjata Saden keinulle (no joo, olishan se toki voinut sen itsekin lukea). Keinun jälkeen hukkasin koiran selän taaksen, kun siirryttiin kepeille. Näitä alkukankeuksia lukuunottamatta loppurata oli oikein sujuva ja mukavan tuntuinen. Tuntui, että pitkästä aikaa me jopa edettiin radalla enkä ehtinyt kesken radan miettimään, että nyt tarvittaisiin jostain lisää vauhtia. Tässä meidän eka rata:

Tokana ratana tehtiin hyppäri, missä ennalta mietin sitä, millä saan Saden hakemaan kepit enkä vahingossa törkkää Sadea suorittamaan viereistä hyppyä. Radalla kun Sade lukitsi kepit ja lähti niitä suorittamaan, tuulettelin mielessäni ja unohdin olla ajoissa. Voihan perskule! Mä siis kyllä rataan tutustuessa tiedostn, että putki tulee vetämään keppien jälkeen, mutta nyt mä unohdin ennakoida, joten putkeenhan Sade syöksyi. Tää oli kyllä niin mun vika kun vaan olla voi. Yhtä ylimääräistä putkea lukuunottamatta olin oikein tyytyväinen meidän rataan. Kepit on olleet viime aikoina hyvin hankalat, ja tuntuu ettei Sadella ole motivaatiota suorittaa keppejä. Niinpä olin kovin tyytyväinen, että Sade teki kepit alusta loppuun asti vaikka vauhti kepeillä olikin harmillisen hidas. Tässä meidän hyppäri:

Viimeinen rata oli taas agirata, johon tehtiin maksien jälkeen muutama muutos medejä varten. Sade lähti radalle hurjalla vauhdilla, ja koska mä peitin kolmannen esteen takaakiertoon ohjauksellani, haettiin tämä hyppy melko laajalla kaarteella. Muutoin rata olikin mukavan vauhdikas (paitsi ne kepit!) ja toiseksi viimeinen este, joka tehtiin takaakiertona oli mukavan tiukka ja estettä nouleva. Olin oikein tyytyväinen meidän rataan, mutten uskaltanut tuuletella ennen kun näin tuloksista, että oltiin todella tehty ihanneajan alittava puhdas suoritus eli meidän eka nolla kolmosissa! Tässä vielä meidän vika rata:

Agikisat 12.11. (Bolt) ja 19.11. (Sade)

Marraskuun alkupuoliskolla startattiin Boltin kanssa ekat agikisat, kaksi rataa Lahdessa. Ajatuksena oli testata, miten pikku-ukko kykenee työskentelemään vieraassa paikassa, vierailla esteillä, kun mä jännitän ja ympärillä on hälinää. Pelkkää plussaa olisi onnistuneet kepit (viimeksi treeneissä kepeillä oli vielä yksi ohjuri), hyvät kontaktit ja yhtenäinen rata.

Koitin kovasti kiinnittää rataantutustumisessani huomiota siihen, että mun oma liikkeeni ei tulisi pysähtymään. Kuitenkin radalla mun liikkeeni hidastui maatamissa paikoissa niin paljon, että Boltin pysähtyi esteillä ja kerättiin siis kiitettävä määrä kieltoja. Rehellisyyden nimissä radat olivat mielestäni melko haastavia ykkösille, olen mielestäni kisannut Saden kanssa kakkosissa saman tasoisilla radoilla.

Mutta oli meidän radoissa paljon hyvääkin! Ekalla radalla otin riskin ja ohjasin Boltin kepeille oikealla kädellä, joka oli loogisempi tapa ohjata rataa ajatellen. Bolt suhahti kuitenkin kepeistä ohi (kuten ehkä vähän oletinkin). Ei muuta kuin korjaamaan ja ohjaamaan rata vasemmalla. Ja kas, tällä yrityksellä tehtiin täysin oikein kepit alusta loppuun saakka. Ekalla radalla hyvää oli myös puomi. Aivan mahtavat kontaktit ja Bolt malttoi ottaa kunnon ”koske” puomin loppuun valumatta ensin tasamaalle. A:n kontaktit Boltilla onkin varmat (ainakin ennen kuin saadaan lisää vauhtia).

Ekan radan loppusoralla oli keinu. VAU:n hallin keinu olikin paljon kevyempi kuin ne, joilla olemme aiemmin treenanneet ja lentokeinuhan siitä tuli. Ei niin paha, että olisin ottanut keinua uudelleen (Bolt ontui pari viikkoa sitten, joten en halunnut ylimääräistä täräystä olkapäälle), mutta sen verran lentokeinu kuitenkin, että Bolt säikähti.

Tokalla radalla oli heti ensi yrittämällä täydelliset kepit! Keinulle Bolt ei olisi halunnut tulla ollenkaan, mutta maanittelulla ja tsemppaamisella äijä kuitenkin keinun suoritti. Suoritustapa oli ryömintä, mutta musta oli hienoa, että Bolt voitti itsensä ja teki keinun. Myös puomi jännitti tällä radalla. Puomin ylösmenon Bolt ryömi, ja kun tajusi ylhäällä ettei tää olekkaan keinu, niin jo reipastui askellus. Hieno alastulo tälläkin puomilla, ja mallikas kontaktin otto.

Summa summaarum. Paljon oli hyvää ja paljon kehitettävää. Seuraavat startit otetaan varmaan joulukuun puolenvälin tietämiin, toivottavasti päästään treenailemaan sitä ennen. Seuran halli kun on rempassa, eikä meillä pyöri tällä hetkellä treenit.. Seuraavissa kisoissa koitn saada Boltin radat kuvattua, jotta pääsen sitten jäkikäteen katsomaan itsekkin, miten tuli ohjattua.

19. päivä startattiin Saden kanssa Tamskin agikisoissa. Sadella oli alla viiden viikon agitauko, torstaina ennen kisoja käytiin Tähtitekniikalla yhdet treenit testaamassa, pysyykö koira ollenkaan hanskassa, mutta hyvin olemattomalla treenillä lähdettiin siis matkaan.

Ekana oli A-rata. Profiililtaan melko mukava, haastavinta meille rataantutustumisen perusteella olisivat kepit ja putken oikeat päät. Muuta ylitsepääsemätöntä radalla ei pitäisi olla. Radalla ensimmäiseksi kompastuskiveksemme muodostuivatkin kepit. Kepit olivat sopivasti putken vieressä, joten en ole varma, oliko Sadella vaikeuksia hahmottaa kepit. Samassa rytäkässä hukkasin koiran, ja meillä meni hurjasti aikaa, että sain syötettyä Saden uudelleen kepeille. Aika moni muukin koirakko otii kepeiltä vitosen, mikä tukisi ajatusta, että kepit hukkuivat putkeen..

Oikeat putkensuut löytyivät vaivatta ja Saden vauhti oli kiva. Loppu suoralle päästäksemme tein esteelle vastakäännöksen, jotta Sade taipuisi kivasti takaisin tulosuuntaan puomille. Vastakäännökseni ajoitus oli kuitenkin surkea, ja Sade tiputti riman. Rimoja meillä tippuu todella harvoin, tää taisi olla toinen kerta, kun Sadelta tippuu rima kisoissa. Eli otan kyllä pudotuksen aivan omaan piikkiini. Pääpiirteittäin olen oikein tyytyväinen meidän rataamme. Ja tyytyväinen olen myös Tamskin kisakameroihin; tässä meidän A-ratamme, jonka tuloksena oli 10 virhepistettä ja vajaa 2 sekuntia yliaikaa:

B-rata olikin sitten aivan oma lukunsa. Puomin jälkeen oli muuri, ja oletin Saden lukevan muurin, mutta toisin kävi. Meillä on ollut aiemminkin vastaava tilanne, mutta tuolloin Sade teki puomin jälkeisen esteen takaakiertona, eikä valunut seuraavalle esteelle kuten nyt. Mä en vaan ymmärrä, mikä saa tässä Saden kirtämään esteen.. Noh, tästä suorituksesta kuitekin hylly. Välissä oli oikein kivaa rataa, mutta loppuun otettiin toinen hylly, kun ohjasin hieman huolimattomasti, ja Sade luki kolmannen linjassa olevan hypyn putken sijaan, ja suoritti siis yhden ylimääräisen, kun ei kartturi kertonut, mitä toivoi. Tässä meidän hyllyttelyä:

Viimeisenä oli C-rata. Sadella loppui tässä kohtaa kiinnostus tai kunto. Radalle kun piti mennä Sade heitti selälleen. Kannoin Saden radalle, ja siitä näki, että se suoritti radan vain mun mielikseni, ei koska itse tykkää agilitystä. Kesken radan ehdin jo miettiä, että meidän vauhti on todella hidas. Puhdas rata tehtiin, mutta reilu sekunti otettiin yliaikaa. Ensimmäinen nollamme oli siis todella lähellä! Tässä tämä rata:

Kuulumisia

Yllättäen tämä päivittely taas jäänyt, kun illat ja viikonloput ovat täyttyneet tasaisesti menoista, eikä iltaisin ole tullut konetta aukaistua. Mutta tässä pientä koostetta siitä, että on me silti jotain tehty.

Saden kanssa otettiin osaa Rally-tokon SM -kisoihin lokakuun alussa Lahdessa. Koska kartturi ei osannut kävellä houkutusta oikein, saatiin siitä -10 pistettä ja tämän turmiollisen mokani vuoksi pisteitä oli lopulta 69, eli ei tulosta. Sade fiilis tehdä oli loistava. Toki tekemisessä esiintyi pieniä kevätjumppaliikkeitä, mitkä puskevat esiin, kun neiti tahtoo tehdä töitä. Mutta jos kevätjumppailut unohdetaan, niin olin kovin tyytyväinen mun pikku-mustaani työmotivaatioon <3

Boltin kanssa on treenailtu agia, ja kepit alkavat olla nyt sen verran hyvällä mallilla, että uskaltauduin ilmoittamaan Boltin agikisoihin. Ja tämä, että kisailmo on laitettu, tarkoittaa siis myös sitä, että olen käynyt mittauttamassa Boltin, ja ukko pääsi kisaamaan medeihin! Onni ja autuus :) Jos maksit olisivat kutsuneet, ei Bolttia olisi tultu näkemään kisoissa. Mutta nyt voidaan käydä hieman hömpöttelemässa ja testaamassa kisailua!

Varmathan noi meidän kepit ei missään tapauksessa vielä ole, mutta mennään nyt testaamaan, miten onnistuu starttaaminen ja pysyykö äijä ylipäänsä kentällä. Boltin kanssa ei kovinkaan monessa eripaikassa ole treenattu, eli oma haasteensa on myös vieras kenttä. Boltin ensimmäinen agistartti otetaan Lahdessa lauantaina 12.11. Tosin sillä oletuksella, että poika on tuolloin kunnossa.

Tällä hetkellä Bolt siis ontuu. En ole varma satuttiko poika oikean olkansa perjantaina metsässä, vai mitä on tapahtunut. Huomasin vain, että keventelee kovasti oikeaa etutassuaan :( Juuri kun mä iloitsin, että meillä ei ole onnuttu lähes vuoteen.. Nyt vaan lepoa ja peukut pystyyn, että pikku-ukko on täysin kunnossa reilun viikon päästä.

Takaisin iloisempiin aiheisiin! Junnuosasto eli Bolt, Luna ja Koda kävivät muutama viikko sitten uimassa Hollolan Dog Spassa. Ja sen verran kivaa oli ja hyvin sujui, että seuraava uintikerta on varattuna pyhäinpäivä lauantaille. Ainoa miinus tuossa uimisessa on, että turkin joutuu pesemään JA turkki oli todella takkuinen viime kerran jäljiltä. Liikuntamuotona kuitenkin niin hyvä, että suostun jopa pesemään turkin, jotta Bolt pääsee altaaseen.

Kaiken muun keskellä istuin viime lauantaina toimitsijakurssin 1 osan, ja tulevana lauantaina olen kuuntelemassa kasvattajapäivillä luentoja koiran allergisista sairauksista, koiran rakenteesta ja liikkeestä sekä luonnetesti, MH-luonnekuvaus, pennun eväät aikuisuuteen. Joulukuun alussa ollaan agikoulutuksessa Turussa, ja mukaan on ilmoitettu sekä Sade että Bolt. Vielä en ole päättänyt kumpi osallistuu koulutukseen la ja kumpi su, mutta eiköhän tuo tarkennu, kun joulukuu lähestyy.

Seuran sisäiset agilityn mestaruudet ratkottu

Viikonloppuna ratkottiin Ylökkin sisäiset mestaruudet agilityn saralla. Boltin kanssa startattiin sekä medien putkiluokassa että mölliluokassa. Kisaaviin ei olla vielä Boltin kanssa valmiita, sillä kepit takkuavat eikä virallista mittausta ole lyöty kirjoihin ja kansiin. Saden kanssa startatttiin luonnollisesti kisaavissa. Hetken harkitsin, että olisi rallateltu myös putkiluokka huvin vuoksi, vaikka kilpailevina emme olisikaan voineet ko luokassa sijoittua.

Putkiluokassa meidän vauhti ei ollut paras mahdollinen, mutta hienosti pikku-ukko luki ohjausta ja suoritti koko radan virheettömästi. Vaikka vauhti ei ollutkaan hurja, riitti meidän suoritus aina luokkavoittoon asti, ja Bolt pääsi noutamaan pokaalin sekä muita palkintoja.

Mölliluokassa radalle tuotiin perushyppyjen ja putkien lisäksi myös puomi, A, pituus ja muuri. Heti startista alkaen Boltin vauhti oli lujempi kuin ensimmäisellä radalla. Puomille tultaessa vauhti vain kiihtyi, sillä puomi ja A tuntuvat olevan Boltille kovin mieluisia esteitä. Ja voi, mikä puomin kontakti alastulolla! ”Koske” –käsky on alkujaan pitänyt tarkoittaa 2on-2off asentoa, mutta Bolt tarjosi jo pentuna maahan menoa puomin loppuun, ja tämä maahan meno on myös jäänyt vallitsevaksi suoritustavaksi.

Niinpä Bolt pamautti nätisti maahan, etutassujen varpaat maassa ja muu kroppa puomilla. Koska tuomari oli rataantutustumisessa antanut luvan radalla palkkaamiseen, kävin Boltin puomille palkkaamassa ennen matkan jatkumista. Pian olikin jo vuorossa A, joka sai taas aikaan vauhtin kasvamisen, ja mutkaputken jälkeen suunnattiin loppusuoralle. Virheetön rata, ja Bolt lunasti myös tällä radalla paikkansa korkeimmalle palkintopallille.

Olin niin tyytyväinen Boltin suorituksiin. Kovasti jännitin taas ennen radalle menoa, pysyykö äijä edes radalla. Hienosti teki Bolt töitä eikä edes harkinnut radalta poistumista. Tästä on niin hyvä jatkaa eteenpäin!

Saden kanssa startattiin kisaavien radalla aikatasoituksin. Sade oli alkutapahtuman keräillyt autossa ketutusta, kun pikkuveikka pääsi päästelemään. Kovin oli mulla tekemishaluinen neiti, kun hänen vuoronsa koitti.

Kisaavien rata oli profiililtaan oikein mukava, ja oletin meidän suoriutuvan radasta sujuvasti. Kompastuskiveksemme nousi kuitenkin ohjaajan yksi liian vahva haltuunotto, mikä aiheutti sen, että Sade lukitsi väärän esteen ja tästä meille tuloksena hylly. Erittäin tyytyväinen olin kuitenkin Saden vauhtiin, keppeihin sekä puomin kontaktiin.

ROP ja muutama muu loppukesän näyttely

Jäänyt taas päivittämättä käydyt näyttelyt, eli tässä tiivis kooste.

Kouvola KR 20.8.2016, tuomarina Beata Petkevica, Latvia

Beatan arvioitavana oltiin myös kesällä virossa, ja tuolloin SA jäi uupumaan itsevarmuuden puutteesta. Tällä kertaa ei ravaamisesta tullut mitään, kun hormoonit hylläsivät, ja Beata olisi kaivannut edelleen lisää itsevarmuutta.

Luokkana AVO ja arvosteluna erittäin hyvä (EH), AVK3.

Heinola KR 21.8.2016, tuomarina Lena Danker

Lena tiedettiin tiukaksi toumariksi, joten jännitin tuleeko sanomista ahtaista takaliikkeistä tai lantion pituudesta. Lisäksi jännitin myös kehää kovasti, sillä Bolt juoksi kolmesta avo-uroksesta keskimmäisenä. Aivan turhaan tuli taas näitä asioita jänniteltyä, ja kaikki sujui odotettua paremmin.

”2v uros. Hyvät mittasuhteet. Oikean muotoinen kallo. Sopiva otsapenger. Oikeanmuotoiset, hieman vaaleat silmät. Purenta ok. Erinomaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Oikeanmuotoinen rintakehä. Hyvä selkä ja lantio. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu hyvällä askelmitalla, mutta tippuu hieman eteen. Käyttää häntäänsä rodunomaisesti. Miellyttävä luonne.”

Luokkana AVO ja arvosteluna erinomainen (ERI), AVK2.

Helsinki RN 4.9.2016, tuomarina Maija Lehtinen

"2v, lanneosaltaan hieman pitkä uros. Hyvä pään malli ja kuono.-osan vahvuus. Oikea purenta. Hieman raskaat korvat. Hyvä karva ja ylälinja. Oikea rungon tilavuus ja luuston vahvuus. Tyyplliset kevyet liikkeet. Hyvä hännän käyttö. Hyvä karvan laatu. Iloinen käytös."

Luokkana AVO ja arvosteluna erinomainen (ERI), SA, PU1, SERT, ROP.

Reissuun lähdettiin kaksin Marian kanssa, ja mukana takakontissa matkasivat Bolt ja Demi. Boltin iloksi Demi oli juuri aloitellut juoksut, ja allekirjoittanut odotti kauhulla mahtaisiko pikku-ukko ravata kehässä laisinkaan, kun hormoonit hyrräisivät. Ihmetykseksemme Helsikiin ei ollut ilmoittautunut muita schapeja, joten Bolt oli ainoa uros ja Demi ainoa narttu. Bolt esiintyi nätisti, joskin kaipasi minut tuekseen, kun piti paikallaan seistä. Monasti Bolt seisoo niin kauniisti edessäni, mutta tällä kertaa mun tarvitsi olla vieressä kyykyssä, jotta maltettiin seistä.

Maija palkitsi Boltin SA:lla, mikä tarkoitti samalla SERTIä ja paras uros –titteliä. Ja kun Demiltä meni harmillisesti SERTI sivu suun, oli Bolt rotunsa paras. ROP tiesi samalla myös matkalippua isoon kehään. Tuskan hiki nousi, kun mietin, mahtaako tuomari tulla kättelemään meidät ulos kehästä jo esiarvostelujen aikana. Nuori itsestään epävarma uros, joten jännitin suunnattomasti sitä, miten Bolt malttaa käyttäytyä.

Lopulta, kun pääsimme isoon kehään Bolt seisoi paikallaan kuin valettu. Äijä tuijotteli vain mua ja mun kädessä olevia nakkeva vaikka meidän takana vähän turhankin lähellä hyöri ja pyöri ”väärän rotuinen”. Myös meidän nenän edestä löytyi ”väärän rotuinen”, joskaan yksikään muista kehän koirista ei häirinnyt Bolttia edes hetkellisesti. Mä olin jälleen niin ylpeä mun pienestä pojastani, joka ylitti kaikki mun odotukset isossa kehässä<3 Isosta kehästä karsiuduttiin, mutta meille tärkeämpää oli, että onnistuttiin käyttäytymään siellä!

Ekat startit kolmosissa

Kolmoset korkattu! Ja mitä vaatimattomammin, suoraan piirinmestaruus-kisoissa. Toi meidän Espanjan reissu hieman häiritsi harrastamista, eikä siis ehditty ottaa startteja ennen Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoja. Toisaalta, mikäpä sen mukavampi paikka startata ekat kolmosten kisat, kuin oman seuran kenttä ja kisat.

Kisat oli meille suurimmat, missä ollaan oltu sekä osallistujamäärältään (meidän luokassa) että statukseltaan. Ekaa kertaa meidän kanssa samassa luokassa oli koirakoita enemmän kuin 15, mikä taisi olla aiempi ”ennätys”. Nyt radoille oli ilmoittautunut 37 + 38 koirakkoa. Yksilöstarttien lisäksi starttasimme myös YLÖKKin toisessa medijoukkueessa.

Rataantutustumisten ajankohdiksi oli ilmoitettu 10.40 ja 13.40 sekä joukkueradalle 16.45. Tulossa oli siis pitkä päivä. Varsinkin, kun lupauduin olemaan kisapaikalla klo 8.00 ja viettämään aamun ilmossa.

Voitte arvata, kuinka mua jännitti ennen startteja! Jännitän muutoinkin aina ennen kisoja, näyttelyitä ja jopa epiksiä. Nyt tää jännittäminen vaan alkoi jo keskiviikkona. Yleensä selviän sillä, että jännitän edellisen illan, kisa-aamun sekä kisapaikalla kunnes startit on otettu. Hullun hommaa ilmoittautua kisaamaan, kun aina jännittää niin kamalasti!

Hyvillä miellin kyllä lähdettiin kisoihin. Maanantain agitreenit meni loistavasti. 3 viikon treenitauko teki tehtävänsä ja Sadella oli vauhtia ja intoa vaikka muille jakaa. Kun vaan muistan itse edetä sekä blokata tietyt paikat, niin meillä on mahdollisuudet tehdä hyviäkin suorituksia.

Eka rata oli hyppyrata. Nyt kun tätä kirjoitan, en kertakaikkiaan pysty enää muistamaan, mitä tällä radalla tapahtui. Mulla on hatara muistikuva, että putken väärä pää vei, mutta vannomaan en rohkene J Mukavan vauhdikas rata kuitenkin, joskin kepit olivat huomattavan hitaat siihen nähden, millä sykkeellä Sade on niitä viimeaikoina suorittanut.

Toka rata oli agirata. Päästiin puhtaasti aina viimeiselle hypylle ennen loppusuoraa. Tälle kohtalokkaalle hypylle tultiin puomilta, ja se oli täysin linjassa. Lähdin itse jo kohti seuraavaa hyppyä, sillä oletin Saden lukitsevan hypyn, eikä mieleeni edes juolahtanut, että neiti saattaisi keksiä tehdä oman ratkaisunsa suoritustapaan. Niin no, takaakiertona Sade sen sitten hyppäsi, ja radalta tulokseksi HYL. Tätä radan jälkeen muutamankin ihmisen kanssa pohdittiin, mutta kukaan ei keksinyt mun ohjauksesta mitään, mikä olisi antanut Sadelle luvan takaakiertoon. Rsaden ratkaisu jäi mulle täydelliseksi mysteeriksi. Mutta tällä mennään :)

Vaikkei tuloksia saatukkaan, jäi kisoista hyvä fiilis. Kolmosen radat eivät ole mahdottomia!

Mars kolmosiin!

Eilen kisattiin TAMSKin iltakisat Niihamassa, ja oltiin Saden kanssa ottamassa kaksi agistarttia. Kovasti toivoin tarpeeksi nopeaa onnistumista, sillä luvattomia nolliakin on tullut jo jokunen keräiltyä. Startteja kakkosissa on kertynyt kolmisenkymmentä, eli mieli halasi jo kolmosiin oikein kunnolla. Tuomarina tiistain radoilla oli Leena Rantamäki-Lahtinen.

Ensimmäisellä radalla oli kaksi "haastavaa" paikkaa. Kepeille ohjaus tuotti hieman päänvaivaa; ohjaisinko valssilla, jotta pääsisin itse jo keppien kauemmalle puolelle, vai vaihtaisinko ohjauspuolta vasta keppien jälkeen? Lopulta päätin, että valssaan ennen keppejä, jotta saisin keppikulman Sadelle mukavammaksi sekä helpottaisin kepeiltä keinulle menemistä. Valssi kulutti ehkä yhden tai kaksi ylimääräistä sekuntia, mikä on meidän tapauksessamme yleensä aina huono valinta. Muutoin valssi oli kyllä tähän väliin Saden suoritusta tukeva valinta, ja kepit sekä niiden jälkeen oleva keinu suoritettiin nätisti.

Loppusuoralla oli vielä puomi-putki -erottelu, ja Saden ollessa erittäin putkihakuinen aiheutti tämä kohta rataan tutustumisessa hieman pohdintaa. Ohjaisinko puomin vai putken puolelta? Millähän tuulella Sade on? Jos Sade nimittäin lukitsee putken jo hypyltä, mun on aivan turha tehdä temppuja saadakseni sen puomille. Tiedostaessani sen, kuinka paljon putki voisi Sadea vetää puoleensa päädyin ohjaamaan putken puolelta voidakseni blogata putken pään omalla kropallani. Tai niinhän mä ajattelin vielä rataan tutustuessani. Radalla juuri ennen puomille menoa olin varma, että Sade suhaa putkeen, joten aika törkeästi lähdin Sadea painostamaan ja rynnimään putken eteen. Niin noh, ei ehkä olisi kannattanut :) Painostin nimittäin sen verran reilusti, että sain Saden hyppäämään kokonaan sivuun, ja tulemaan ohi puomista. Ei muuta kuin hölkötellen takaisin puomin alkuun ja matka jatkui.

A-radan tuloksena oli siis 5 virhepistettä ja puomin uusimisessa kulutettiin sen verran reilusti aikaa, että ylitettiin ihanneaika 2,41 sekunnilla. Tuloksenia siis 7,41 ja viides sija. Tältä radalta ei tullut yhdellekään koirakolle  ihanneajan puitteissa tehtyä nollaa, vaikka radalla ei ollut mitään oikeasti hankalaa. Keppikulma ja putki-puomi -erottelu olivat radan ainoat haasteet. Tässä vielä TAMSKin kisakamerasta meidän ratamme:

Kymmenen jälkeen starttasi C-radan rataantutustuminen. Tämän radan "kompa" oli, että nyt mentiin sama puomi-putki -erottelu putkeen, kun ensimmäisellä radalla mentiin puomille. Muuta hankalaa tällä radalla ei oikeastaan ollutkaan, joten oletin, että tämän radan the juttu on nopeus. Haaveissani hautasin jo mahdollisuutemme sertiin, sillä aika on ollut aina meidän ongelmamme.

Alkurata meni mukavasti, ja vauhtiakin tuntui olevan yllättävän hyvin. Keinun jälkeen mentiin kepeillä, ja kepeillä vielä pohdin miten ohjaisin seuraavalle esteelle. Olin suunnitellut, että teen takana leikkauksen keppien jälkeiselle hypylle kääntääkseni Sade sopivasti loppusuoraa kohden. Rataantutustumisessa kokeilin kertaalleen myös valssata keppien jälkeen pelatakseni kohdan "varman päälle". Saden suorittaessa keppejä jäin siis vielä pohtimaan onnistuisiko takaaleikkaus, vai pitäisikö ohjauskuviota vielä muuttaa. Onneksi pitäydyin takanaleikkauksessa, sillä se käänsi Saden todella nätisti ja pääsimme rallattamaan eteenpäin. Putki-puomi -erottelussa olin varma, että Sade hakee putkeen, joten en lähtenyt painostamaan kovinkaan vahvasti, vaan suuntasin askeleeni hyvinkin pian jo kohti A:ta.

Maalissa tiesin meidän tehneen nollan, mutta pelkäsin aikamme puolesta. Helppo rata, joten nollia tulisi varmasti useampikin. En pystynyt jäämään katsomaan muiden suorituksia, vaikka olisinkin päässyt ihastelemaan muiden schapejen menoa. Niinpä suuntasin Saden kanssa ulos, ja lopulta kun uskaltauduimme takaisin halliin, tuli seurakaverini ovella vastaan onnitellen luokkavoitosta. Luokkavoitto, eli taatusti myös jahtaamamme serti! Pakko oli lähteä tarkistamaan aikamme, ja olimme suoriutuneet radasta -5,88 sekuntia alle ihanneajan ollen samalla luokan nopein tuloksen tehnyt koirakko!

Tässä meidän C-rata TAMSKin kisakamerasta;

Tästä on hyvä jatkaa matkaa, ja alkaa suunnittelemaan seuraavia startteja!

Kuva: Mari Puumila.

Hyvin valottui kaikki tossa kuvan edessä olevat. Kädet vaan tärisivät niin hirveesti, ettei parempaa kuvaa irronnut :)

Näyttelyn täyteinen viikonloppu ja super-yllättäjä!

Viikonloppu meni näytelmissä juostessa; lauantaina oltiin Mäntsälässä ja sunnuntaina Orivedellä. Kumpanakin päivänä päivään varauduttiin kumisaappaiden ja sadetakin kera, mutta lauantaina olisi tarvittu ennemminkin shortsit, sunnuntaina sadevaatteille löytyi käyttöä.

Mäntsälässä tuomarina toimi erikoistuomari Rony Doedijns, joka tykkäsi kovasti Sadesta ja Boltista. Bolt esiintyi ensin ollen AVOK ERI 1 SA PU2 ja saaden vara-sertin. Boltin esiintyminen alkaa olla mukavan näköistä, häntä heiluu ja äijä tulee nätisti kehässä. Tässä vielä Boltin arvostelu:

Mäntsälä kr 16.7.2016, tuomarina erikoistuomari Rony Doedijns

”Good size and type. Very nice proportions. Typical slight rise over the loin. Correct rear and front angulations. Typical light bone. Masculine head. Typical eye. Good bite and pigmentation. Very typical coat texture. Nice presentation of the breed.”

Luokkana AVO ja arvosteluna erinomainen kera sa:n (ERI, SA), AVOK ERI 1 SA PU2 V-SERTI

Kuva: Kati Kontula

Kuva: Kati Kontula

Kuva: Kati Kontula

Kuva: Kati Kontula

Kuva: Kati Kontula

Kuva: Kati Kontula

Sade esiintyi AVO-kehässä Marian kanssa, sillä olin itse luvannut esittää Marian Demin (EH). Hienosti Sade Marian kanssa esiintyikin, ja ylsi aina AVOK 1 asti! Jatkoin itse Saden esittämistä parasnarttu kehässä, ja Rony tykkäsi Sadesta aina niin paljon, että valitsi Saden parhaaksi nartuksi! Rotunsa paras -kehässä vastassa oli Merlin. Nuorissa kilpaileva, kintukas upea uros. Sade sai näissä näyttelyissä ensimmäisen sertinsä ja valittiin vieläpä rotunsa parhaaksi. Olin kuin puulla päähän lyöty. Mun pienenpieni tyttöni, jonka arvostelussa yleensä lukee, että saisi olla hieman suurempi :)

Mäntsälä kr 16.7.2016, tuomarina erikoistuomari Rony Doedijns

"Nice for size and type. Typical light bone. Bit happy tail carrings. Set is ok. Tpical topline and bode. Correct front and rear angulation. Nice head with good skull and muzzle. Good eye and pigment. Sufficient on the move but a bit ring training would help."

Luokkana AVO ja arvosteluna erinomainen kera sa:n (ERI, SA), AVOK ERI 1 SA PN1 ROP SERT

Kuva: Kati Kontula

Kuva: Henri Virinsalo

Kuva: Kati Kontula

Kuva: Kati Kontula

Ryhmäkehistä ei sitten jäänytkään jälkipolville kerrottavaa, mutta olen niin tyytyväinen sekä Saden että Boltin esiintymisestä lauantaina. Mukava viedä kehään koiria, jotka esiintyvät noin nätisti.

Kuva: Kati Kontula

Kuva: Henri Virinsalo

Sunnuntaina suunnattiin siis nokka kohti Orivesi kr:ää ja toivottiin, että esiinnyttäisiin taas eduksemme. Bolt oli ensin kehässä, ja vaikka se liikkui mielestäni ihan mukavasti, niin tätä tuomaria emme miellyttäneet. Pirjo Aallon makuun Boltilla on liian pitkä selkä sekä lanneosa, joten arvosteluksi tuli ERI ilman SA:ta ja kehät päättyivät meidän osaltamme siihen.

Orivesi kr 17.7.2016, tuomarina Pirjo Aaltonen

"Pitkän vaikutelman antava uros. Tyypillinen pää. Oikea ilme. Hyvä runko. Oikein kulmautuneet raajat. Käyttää häntäänsä. Hyvät sivu- ja takaliikkeet. Hyvät sivuliikkeet. Tyypillinen karva. Reipas esiintyjä. Lanneosa voisi olla lyhyempi."

Luokkana AVO ja arvosteluna erinomainen (ERI), AVOK1

Tällä kertaa esitin Saden itse, ja vaikka maa olikin kurainen, niin Sade paineli menemään tyylikkäällä sivuaskeleella. Sade oli kuitenkin Pirjon mieleen liian matala ja lanneosaltaan liian pitkä, joten jäi Sadeltakin SA saamatta ERI:n kylkeen.

Orivesi kr 17.7.2016, tuomarina Pirjo Aaltonen

"Matalan vaikutelman antava, joka voisi olla lanneosaltaan lyhyempi. Hyvä kallin leveys. Hyvä kuono-osa. Sopiva luusto. Hyvä ylälinja. Käyttää häntää.Erittäin hyvä sivuaskel. Kapeat takaliikkeet. Hyvät etuliikkeet."

Luokkana AVO ja arvosteluna erinomainen (ERI), AVOK3

Demi esiintyi hienosti ollen AVOK  ERI 1!

Sunnuntain osalta saatiin Boltille taas lisää kehäkokemusta, vaikka tuloksilla ei päästykkään juhlimaan. Nyt tulee kuukauden tauko näytelmiin, ja lomien jälkeen katsotaan, missä jatkuu ja millä kokoonpanolla :)

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä juoksuttamaan koiruudet metsässä. Demi ja Bolt painoivat menemään, minkä kintuistaan pääsivät Saden talsiessa minun ja Marian kanssa. Saatiinpa samalla mukava kanttarellisaaliskin kotiin viemisiksi.

Näyttelyitä Pärnussa

Viime torstaina startattiin ystäväni kanssa auton nokka kohti Helsinkiä, ja sieltä edelleen aina Pärnuun asti. Kyydissämme oli 3 koiraa, ja 2 koiraa lasketteli parhaillaan Kroatiasta kohti Pärnua asuntoautolla. Sadelle ja Boltille kyseessä oli ensimmäinen ulkomaan reissu, ystäväni koirat ovat tottuneita reissaajia.

Menimme siis iltalaivalla Helsingistä Tallinnaan koirien matkustaessa auton takakontissa. Saavuttuamme Tallinnaan pysähdyimme pian keskustan jälkeen pissattamaan koirat ennen kuin jatkoimme yötämyöten ajamista Pärnuun. Matkaan olisi toki voitu lähteä vasta perjantaina aamulaivalla, mutta tuolloin meidän olisi pitänyt ajaa aamuyön pikkutunteina Pirkanmaalta Helsinkiin. Totesimme, että meille sopii paremmin iltalaiva ja yötämyöten ajelu.

Moni lähtee Viroon tyhjällä autolla tuodakseen paljon tuliaisia. Meillä auto oli jo mennessä melko täysi.

Etukäteen hieman jännitin ääniherkän koiran kanssa tuota laivassa matkustamista, sillä autokannet eivät ikinä ole hiljaisia. Sade ja Bolt olivat kuitenkin omassa häkissään ja Disa viereisessä häkissä, eikä autossa olemisessa itsessään ollut mitään uutta. Autossa on myös totuttu odottelemaan, joten autoon "yksin" jäämistä ei tarvinnut kenenkään jännitellä. Kun laivamatkan lopuksi palasimme autolle, oli takakontissa aivan hiljaista ja rauhallista. Laivamatka oli siis sujunut hyvin!

Matka Tallinnasta Pärnuun piti hoitua navin tukemana, mutta eipä tuo meidän lataama Here toiminutkaan offline-tilassa kuten piti. Menimme sen mukaan, miten Maria muisteli reitin menevän. Perillä Pärnussa (ja ilman ylimääräisiä koukkauksia!) olimme joskus klo 02.00 jälkeen.

Perjantaina heräsimme siis asuntoautosta, ja kulutimme aikaamme ennen ryhmänäyttelyn kehää lenkittämällä koiria sekä vain oleilemalla. Kehä alkoi klo 17 korvalla, ja tuomarina schapeille oli Australialainen Noreen Harris. Bolt esiintyi kehässä ensimmäisenä. Liekö helle vai mikä, mutta Bolt oksensi kesken kehän ja oli loppukehän ajan kovin vaisu. Eipä tosin oltaisi varmaan hyvälläkään esiintymisellä saatu kyseiseltä tuomarilta eh:ta kummempaa, sillä yksikään viemistämme koirista ei häntä miellyttänyt.

Pärnu rn 8.7.2016, tuomarina Noreen Harris, Australia

Bolt

Luokkana AVO ja arvosteluna erättäin hyvä (EH).

Sade esiintyi kehässä ihan mukavasti, ja meni tuomaria vastaan tuomarin tullessa kolpaamaan. Hieman neiti meinasi haistella maata kun olisi paikallaan pitänyt seistä, mutta kokonaisuudessaan iloinen ja reipas esiintyminen.

Pärnu rn 8.7.2016, tuomarina Noreen Harris, Australia
Sade

Luokkana AVO ja arvosteluna erättäin hyvä (EH).

Myöskään Demi ei valitettavasti ollut tuomarin mieleen.

Lauantaina näyttelyt jatkuivat kansainvälisen näyttelyn muodossa, ja tuomarina schapeille toimi Venäläinen Viktoras Avtüsko. Sadea en ollut ilmoittanut kuin perjantain ryhmänäyttelyyn, joten lauantaina ja sunnuntaina kehässä olivat Bolt, Demi sekä Disa. Bolt ravasi kehässä nätisti eikä ottanut häiriötä ympärillä olevista koirista. Seisominen ei ollut parasta mahdollista, joten päätin esittää Boltin olemalla itse kyykyssä ja hieman jeesaamalla, jos äijä päättäisi istua. Bolt oli PU1 kera sertin ja cacibin. Disa oli PN1, eli ROP-kehään mentiin Boltin ja Disan kanssa. (Demi oli PN2.)

Kehään päästyämme Viktoras ojensi rop-ruusukkeen Disalle ja Bolt oli vsp! Aika hienoa mun pieneltä äijältäni <3

Disa ja Bolt

Pärnu kv 9.7.2016 tuomarina viktoras Avtüsko, Venäjä

Luokkana AVO ja arvosteluna erinomainen (ERI), AVOK1 PU1, VSP, SERT ja CACIB.

Disa esiintyi ryp -kehässä aina RYP3 asti. Hyvä Disa ja Maria!

Sunnuntaina oli vuorossa viimeiset näyttelyt. Tuomarina toimi tällä kertaa Latvialainen Beata Petkevica, Bolt olisi mielummin ollut jo kotimatkalla kuin kehässä. Ravi oli hieman haluttoman näköistä ja paikallaan seisominen tuskaista. Hienosti Bolt antoi Beatan käsitellä itseään, ja Beata tykkäsikin Boltista aina ERIin asti. SA jäi kuitenkin uupumaan esiintymiskokemattomuuden ja itseluottamuksen puutteen vuoksi.

Pärnu kv 10.7.2016 tuomarina Beata Petkevica, Latvia

Luokkana AVO ja arvosteluna erinomainen (ERI)

Sunnuntaina Disa oli ROP ja Demi EH.

Tulokset eivät rehellisyyden nimissä olleet aivan sitä, mitä olimme toivoneet. Mutta serti ja cacib -tilit ovat nyt kuitenkin auki, ja näillä jatketaan. Sade jaksoi reissun hyvin, sillä nukkui yöt hyvinkin sikeästi kainalossani. Kunnon yöunilla kun jaksaa kummasti. Ja asiaa toki auttaa huomattavasti sekin ettei kaikkea tarvitse jännittää.

Bolt alkoi loppureissusta olla silminnähden väsynyt. Aina kun pysähdyin paikalleni Bolt kiipesi syliin. Mahtoikohan mennä edes minuuttia, kun tuhisi syvää unta sylissäni. Bolt kiipeää kotioloissa hyvin harvoin syliin. Reissussa ainoa paikka, missä saattoi nukkua levollisesti oli syli. Päivät päivystettiin ohi kulkevia ihmisiä pihalla ja öisin olisi pitänyt nukkua asuntoautossa. Bolt aristaa asuntoautoa eikä osannut öisin oikein rauhoittua nukkumaan. Kierteli ja puuskutteli odottaen aamua. Ja kolmena peräkkäisenä päivänä oltiin näyttelyissä, joka on sekin pienelle pojalle hyvin rankkaa.

Muutamana päivänä käytiin myös koirien kanssa terassilla yksillä tai syömässä. Käydessämme syömässä koirien kanssa, oli valitsemamme paikka aivan täynnä. Terassilta jatkui jono kadulle asti heti, kun olimme päässeet pöytään. Totesimme, että viisi koiraa on hieman liikaa ottaa pöydän alle, joten koska saimme terassilta kulmapaikan,. saatoimme sitoa kolme koiraa aidan ulkopuolelle odottelemaan. Näin meillä oli koko ajan näköyhteys sekä ääniyhteys kaikkiin. Kaksi koiruutta otettiin kuitenkin terassille jalkoihin makoilemaan.

Kotimatkalle lähdettiin sunnuntaina, mutta sunnuntai-maanantai yöksi pysähdyttiin vielä Tallinnan laitamilla olevalle karavaanialueelle, missä koiruudet pääsivät hieman irrottelemaan.

Maanantaina, kun kotiuduimme reissusta, meni Sadella ja Boltilla loppuilta nukkuessa. Bolt oli aamullakin vielä niin väsynyt, että sillä oli ensimmäistä kertaa kiire aamupissalta takaisin sisään nukkumaan :)

Kaiken kaikkiaan reissu oli erinomainen, ja eiköhän sitä vielä johonkin reissuun lähdetä koiruudet mukana :) Kiitos matkaseurasta Maria ja Misi!

Erikoisnäyttely 3.7.2016

Viikko sitten sunnuntaina oltiin Nastolassa rodun erikoisnäyttelyssä. Mukaan oli ilmoittautunut huimat 91 schapendoesia, joskin ainakin 4 jätti tulematta. Koko päivälle oli luvattu sadetta ja ukkoskuuroja, joten päivään varauduttiin sateenvarjojen ja sadetakkien kera. Se, mitä jäi uupumaan oli lopulta aurinkorasva! Kuuma, kostea ja seisova ilma viihdytti meitä näyttelypäivän ajan, ja ihmisten lisäksi myös koirat meinasivat olla kovin kuumissaan.

Kuva: Kati Kontula

Sadea en ollut ilmoittanut näyttelyihin ollenkaan mukaan, sillä ymmrtääkseni erikoistuomari  Rob Douma (Alankomaat) tykkää jalakkaista koirista. Eihän Boltkaan toki mikaan kintukas ole, mutta on sillä Sadeen verrattuna hieman enemmän jalkaa.

Avoimissa uroksissa oli 5 osallistujaa, ja Bolt kiersi kehää toisena koirana. Voi juma, kun jännitin etukäteen, että malttaako äijä kulkea nätisti vai riekkuuko miten sattuu :) Mutta Bolt yllätti positiivisesti ja kulki kuin ajatus. Kertaakaan ei häntä noussut pörinäasentoon, vaan pysyi korkeudella, joka kertoo äijän olevan melko rauhallinen.

Uroksissa tuomari jakeli hyvin nihkeästi ERIä, ja käytti paljon H:takin arvostellessaan. Bolt sai EH:n, toivoi hieman lisää jalkoja ja voimaa liikkeeseen. Bolt sijoittui avoimen kilpailuluokan 3. hyvällä arvostelulla. Alempana vielä koko arvostelu.

Kuva: Tuija Laurila

Mä jotenkin tykkäänhirveesti tosta yläpuolella olevasta kuvasta. Tossa koiran vierellä juostessa kun mä en kertakaikkiaan näe, miltä se koira näyttää, ja millaista askelta ottaa, niin tästä näkee mukavasti ton jalkojen ojennuksen. Tokihan toi voisi olla vielä enemmän, mutta se on jo nyt paljon enemmän kuin olin ajatellut.

Kuva: Tuija Laurila

Kuva: Tuija Laurila

Kuva: Kati Kontula

Nastola E 3.7.2016, tuomarina erikoistuomari Rob Douma (Alankomaat)
"Male of correct size, slightly longer than high. Medium strong masculine head. Correct muzzle & scissor bite. Thin ears. Correct neck & topline. Correct tail set & angulations in behind. I'l like to see stronger pasterns & better feet. Correct coat. On the move correct behind. Needs more time to settle in front. Light boned."
Luokkana AVO ja arvosteluna erittäin hyvä (EH), AVOK3.

Pitkästä aikaa mökillä

Vietimme juhannuksen mökillä, ja normaaliin arkeemme poiketen, koirat saivat olla päivät pitkät pihalla. Varsinkin Bolt nautti, kun se sai kulkea ovesta edestakaisin, miten mieli. Pitkät tovit se makoili mökin rappusilla tai keskellä pihaa, mistä näki mukavasti joka suuntaan. Kunnon vahtikoira siis!

Sade viihtyi kovin siellä, missä minä tai H oltiin, eikä nauttinut samalla tavalla siitä, että sai vapaana juoksennella pitkin pihoja. Toki Sadekin ulkona makoili ja nautiskeli, mutta Sadelle on tärkeämpää olla lähellä. Sade kävi muutamaan otteeseen H:n kanssa kalassa, ja Bolt jäi pihavahdiksi. Kävipä Boltkin kertaalleen veneilemässä, ja nyt kun vene ei liikkunut moottorin voimalla, niin Bolt olikin ikein reipas poika. Viime kesänä Bolttia hieman hirvitti järvellä käyminen, kun veneessä oli moottori.

Perjantai-lauantai yönä päästin koirat ulos 5.30, kun H:n mummi oli ulkona. Mummi oli kuitenkin mennyt takaisin nukkumaan eivätkä koirat olleet hingunneet mukaan, joten olivatpa sitten keskenään pihalla aina 8.30 asti, jolloin havahduin Boltin vaativaan haukkuun. Tahtoivat takaisin sisään nukkumaan :D Mökin pihaa ei ole aidattu, ja kummallakin puolella mökkiä on muutamasta puusta koostuva ”metsäkaitale”, joiden takana seuraavat mökit. Ihailtavan hyvin kumpainenkin kuitenkin pysyvät omalla tontilla, eikä kertaakaan ole tarvinut komentaa koiria takaisin mökin pihaan.

Sunnuntaina ajalimme kotiin vielä Hauhon kautta, sillä siellä oli schapen juhannusjatkot. 15 schapea sekä yksi vääränrotuinen olivat juoksentelemassa ja uiskentelemassa keskenään. Bolt painoikin menemään oikein kunnolla, ja autoon kun päästiin nukahtivat kumpikin koira jo ennen kuin saimme auton käytiin. Loppuilta kotona olikin oikein hiljainen, hyvä jos jaksoivat kylkeä kääntää illan aikana.

Tässä vielä muutama kuva schapemiitistä. Kuvat napsittu omallaluvalla Kati Kontulan ottamista kuvista (Elopellon).

Liedon startit, 11.6.2016

Yllytin Marian ja Disan lähtemään mun ja Saden kaveriksi Lietoon starttailemaan. Matkaan lähdettiin klo 7.15, sillä Disa ja Maria starttailivat lähes ensimmäisiä kisastarttejaan ykkösissä. Kakkoset päsivät kentälle vasta iltapäivällä, lähempänä puolta kahta, eli tiedossa oli pitkä päivä.

Maria ja Disa starttasivat 4 hienoa starttia, ja kovin lähellä käytiin 0-tulosta. Ja nähtiinpä yhdellä radalla aivan mielettömän upeat kepitkin! Kahdelta radalta Maria ja Disa nousivat palkinnoillekin, hyvä te! Tästä on hyvä jatkaa treenaamista :)

Saden kanssa oltiin ilmoittauduttu kolmelle agiradalle. Ensimmäisellä radalla Sade sikaili puomin alastulokontaktin, ja itse unohdin odottaa koiraa, minkä seurauksena otettiin hylly väärästä suunnasta hypätyltä esteeltä. (Este hypätään väärästä suunnasta vasemmassa reunassa. Putki - hyppy - putki. Mun liikkeessäkin näkee pienen jääätymisen, kun tajuan Saden lukevan mun ohjauksen toisin kuin olin meinannut.) Muutoin rata oli melko mukavaa etenemistä ja tekemistä. Tässä tämä meidän B-rata, jonka tuomaroi Jari Helin:

A-rata oli Jalosen Karin käsialaa. Profiililtaan helpohko, eikä mitään teknisiä kikkailuja vaadittu. Meidän kompastuskiveksi koitui vauhti. Hienosti tehtiin Saden kanssa virheetön rata, mutta maaliin tultiin 2,19 sekuntia yli ihanneajan. Varmistelin hieman turhankin paljon tuota puomin alastuloa tällä radalla, mutta ei siitä varmaan ihan tuota 2,19 sekuntia olisi saatu pois... J

Viimeisenä vuorossa oli Helinin Jarin D-rata, jolla oli taas pientä teknistä kikkailua ja pyöritystä. Kumpikin Jarin rata oli makseja katsellessa hurjan vaikean näköinen, mutta kun rataan pääsi itse tutustumaan ei se vaikuttanutkaan enää mahdottomalta. Mutta takaisin rataan. 0-rata ja huimat 0,67 sekuntia alle ihanneajan. Meidän serti jäi noin 3 millistä kiinni, sillä meitä nopeampi koirakko osui vain niukasti kontaktille. Niukasti, mutta riittävästi. Tässä vielä D-rata:

Päivän saldona oli 2 kertaa 2. sija mulle ja Sadelle sekä 2 kertaa 3. sija Marialle ja Disalle. Kotiin viemisinä kannettiin yhteensä 12 kiloa nappuloita ja muutama lahjakortti. 

A-radan palkintojenjako.

D-radan palkintojenjako.

Jari tuli maanantain treeneissä vinkkaamaan, että nyt Saden kanssa helppoja pätkiä ja yllättävää palkkaa, että saadaan kasvatettua vauhtia. Vedätystä, ja kun ehtii käteen, niin palkka. Nämä vinkit pitää ottaa käyttöön heti keskiviikon starttien jälkeen. Maanantain treeneissä koitettiin jo hieman vedättää, mutta ensi viikon treeneihin ehditään jo suunnittelemaan vedätystä ja palkkaa paremmin, jolloin päästään tekemään hieman tavoitteellisempaa treeniä.

P.S. Kisojen jälkeinen jäähdytteli hoidettiin hakemalla muutama kätkö. Paikkaa en kerro tai muutakaan, jottei tule sanomista, kun tämän kuvan tähän mätkäytän.

Toko - ihanaa vai kamalaa?

Mun fiilikset tokoa kohtaan on heitelleet vuoristorataa. Hetkittäin se on hirveän kivaa, ja suunnittelen treenaavani koirat kisakuntoon. Seuraavassa hetkessä toko onkin kaikkea muuta kuin kivaa, ja en ikinä aio startata koirieni kanssa kisoissa. Tämä heittelehtiminen johtuu varmasti osittain siitä, että en ole ikinä kouluttanut tokokoiraa, joten koen, että en osaa. En osaa pilkkoa liikkeitä tarpeeksi pieniin paloihin. En osaa vaatia oikeita asioita. Enkä osaa keskittää huomiotani niihin liikkeen oleellisimpiin asioihin.

Fiilisten vaihteluun vaikuttaa toki myös se, miten treenit on menneet. Pari viikkoa sitten Sade pääsi treeneihin tuuraamaan Bolttia, ja etukäteen oletin, että kovinkaan moni liike ei tulisi olemaan täsmällinen tai semmoinen kuin toivoisin. Ja vielä mitä. Sade teki äärettömän täsmällistä työtä ja se into, millä Sade työskenteli. Esimerkiksi luoksetulosta saatiin Jaloselta palautetta, että voi kun kaikki koirat tekisivät luoksetulon aina tuolla innolla, ja tuolta sen kuuluu näyttää. Myös liikkeet, joita Sade ei ole harjoitellut kuin ehkä kerran arviolta vuosi sitten, sujuivat yli odotusten kuten kaikki muukin. Tuona hetkenä hetkellisesti jo harkitsin, että treenaisin Saden kisakuntoon. Aika monta liikettä olisi jo hallussa..

Samat fiilikset Boltin kohdalla. Olemme käyneet Boltin kanssa tämän kevään Jalosen Mikan tokotunneilla. Mikan kanssa ei opetella monotonisesti kilpailuliikkeitä, vaan tehdään paljon liikkeitä tukevaa työtä. Tehtäviä, joissa koira joutuu kuuntelemaan, eikä voi vain suorittaa ”näin tää aina menee” –fiiliksellä. Toisinaan treenit menevät loistavasti, ja toisinaan tuntuu, että Bolt ei tee muuta kuin kerää kierroksia muista koirista. Paljon se on kuitenkin mennyt eteenpäin ja tykkään kovasti sen tavasta tehdä töitä, silloin kun se keskittyy.

Kummankin koiran kanssa mun kompastuskiveni on nouto. Ja siinä vielä nimenomaan se kapulan pitäminen siihen asti, että annetaan lupa irrottaa. Sanon, että tämä on mun kompastuskiveni, sillä en epäile hetkeäkään etteivätkö Sade ja Bolt selviäisi noudosta ja ALOn pidosta, jos joku osaisi liikkeen heille opettaa.

Tiistaina oltiin Boltin kanssa Mikan tokotunnilla ja ulkokentällä. Päästiin testaamaan uutta tapaa noutokapulaan. Kapulan päässä oli naru, ja ”ankkuri”. Eli nyt jos Bolt korjaisi otettaan tai rupeaisi kapulaa jäystämään tippuisi se heti suusta. Tovi meni, kun Bolt seuraili ja ihmetteli ankkuria. Pian äijä kuitenkin rohkaistui ja päästiin tekemään ”pidä”. Ja hienosti tuo nuori mies piti kapulaa ja veti ankkuri perässään! Kerrankin Boltilla oli nätti oti kapulasta. Yleensä kun sen tavoitteena on saada kapula takahampaiden väliin ja mahdollisimman kuuluva rasahdus kapulasta.

Mistä mä saisin kunnon tuntuman liikkeiden tekemiseen ja opettamiseen? Ja fiiliksen pysymään korkealla?