Satiin SM-nollat kasaan jo hyvissä ajoin ennen kisoja, joten
suuntasimme viikonlopuksi Vantaalle nauttimaan agilitysta ja hyvästä seurasta. Perjantaina
olisi ollut tarjolla jo etkot, mutta Saden tuntien, jätin kisat suosiolla
niihin ”merkitseviin” startteihin, eli lauantain yksilöihin ja sunnuntain
joukkuekisaan. Ihan hyvä päätös kelienkin puolesta, sillä perjantaina tuli
vettä taivaan täydeltä.
Lauantaina meidän rataantutustuminen oli toisessa vuorossa,
eli klo 10.00. Sää oli mukavan aurinkoinen ja lämmin, ja vaikka kisat käytiin elokuun lopussa, hyvin trakeni juosta t-paidalla. Jopa lyhyemmillä punteilla olisi tarjennut juosta, mútta en uskonut, että keli olisi oikeasti niin lämmin.
Rata oli Suomalaisen Jarin käsialaa, ja profiililtaan oikein
mukava. Rataantutustumisen perusteella pidin haastavimpana kohtana
loppusuoraa, jossa keppien jäljeen piti mennä ansaputken ohi hypylle 20.
Muutoin oikein meille sopiva rata; muutama takaakierto ja muuten sai vain
edetä.
 |
| Suomalaisen Jarin rata, SM2019 medien karsintarata |
Rataantutustumisen jälkeen lähdin hakemaan Sadea kohti
kenttää. Aikaa riitti vielä pieniin lämmittelyihin sekä muutaman lämppähypyn
ottamiseen käännöksineen. Siitä sitten karsinaan odottamaan omaa lähtövuoroa ja
keräämään jännitystä. Liikkeelle lähdettiin melko lentävällä lähdöllä, mitä
sitä istuttamaan vaan siksi ”että niin kuuluu tehdä”, kun rataprofiili suosi
lentävää lähtöä.
Esteelle 3 otettiin mielestäni pienimuotoinen kaarros, olisi
pitänyt huikata Sadelle hieman aiemmin, että putkelta tullaan kääntymään.
Varsinaista putkijarrua ei tohon mun mielestäni kannattanut tehdä, mutta pieni
informointi olisi toki voinut olla paikallaan. 10 putkesta tullessa mun
aurinkolasieni sisään eksyi amppari, mitä yritin puhallella pois samalla, kun
matka jatkui renkaan kautta eteenpäin. Hypyllä 17 olin aavistuksen myöhässä, ja
etukäteen suunnittelemani puolenvaihto ennen hyppyä 18 jäi tekemättä, joten
jouduin Saden kierrättämään kepeillä kauemman siivekkeen kautta (olisin toki voinut leikata hypyllä takaakin, mutta siinä oli mielestäni liikaa riskejä). Kepeiltä matka
jatkui varmasti ohi ansaesteen aina maaliin asti.
Toista kertaa yksilö SM-kisoissa ja toistamiseen
karsintaradalta nolla. Jes! Valitettavasti meidän vauhti ei kuitenkaan riitä
lähellekkään kärkeä, joten aikavertailulla jäätiin toistamiseen ulos
finaalista. Parhaamme tehtiin, ja se riitti tällä kertaa sijaan 60./198.
Loppupäivä nautittiin hyvän agilityn seuraamisesta ja kannustettiin
seurakavereita sekä tuttuja. Medin finaalirata oli Jocke Tangfeltin käsialaa ja
radalle olisi ollut todella kiva päästä testaamaan, miten siitä olisimme
suoriutuneet! Onneksi me voidaan kyseinen rata rakentaa treeneihin :D
 |
| Kuva: Kuvauksellista photography |
 |
| Kuva: Kuvauksellista photography |
 |
| Kuva: Kuvauksellista photography |
 |
| Kuva: Kuvauksellista photography |
Toi kolmas kuva on mun mielestäni aika upea! Siitä (samoin kyllä myös vikasta kuvasta) näkee, ettei Sade jätä yhtään liikaa tilaa itsensä ja riman väliin. Juuri tarpeeksi ettei rimat kolise, mutta yli pääsee.
Sunnutaina joukkuekisan karsintaradasta vastasi Arto
Laitinen. Tämäkin rata tuntui tutustuessa oikein mukavalta, eikä siinä olisi
pitänyt olla yhtään tekemätöntä paikkaa. Mutta toisin kävi. Alkurata sujui oikein
mukavasti, mutta kepeille tultaessa Sade taisi potkaista varpaansa keppien
alametalliin seoten samalla rytmistä. Ei muuta kuin kepit alusta ja matka jatkui.
Putken 12 jälkeen oli takaakierto, mikä on yleensä meidän vahvuus. En tiedä
mitä mä siinä oikein tein, mutta onnistuin saamaan Saden suoraan hypylle, eli
radalta meille hylätty tulos. Ikävää, mutta rata tuntui muuten todella
mukavalta ja Sade teki kivasti töitä :)
Lopulta meidän joukkue oli tuloksella 15 sijalla 13., eli
niukasti ulkona finaalista. Jää vähän ensi vuodelle petrattavaa! Finaalirata
olisi ollut Sari Mikkilän käsialaa, mutta nyt koska finaaliin ei ollut asiaa,
päästiin aikaisemmin kotimatkalle.
 |
| Kuva: Marin Jarno |
 |
| Kuva: Marin Jarno |
Lauantaina käytiin Dieselin kanssa shoppailemassa
kisa-alueelta tasapainutyyny sekä neljä puolipalloa. Sunnuntaina kotiinpäästyä
oli jo pakko hieman naksutella ja testata, mitä näillä uusilla leluilla
voidaankaan tehdä. Aloitin ihan naksuttelemalla, jos Diesel vie takajalkoja
tasapainotyynylle. Ensin poika tarjosi etutassuja tyynylle (tää on ainoa liike,
mitä ollaan aiemmin tasapainotyynyllä tehty), mutta todella nopeasti lähti
takajalatkin hakemaan tyynylle. Pian päästiinkin jo lisäämään haastetta
laittamalla tasapainotyynyn lisäksi lattialle kaksi puolipalloa. Ja nopeasti
päästiin tässäkin tilanteeseen, että takajalat on tyynyllä ja etujalat
puolipalloilla. Näillä on hyvä jatkaa jumppaamista samalla kun odotellaan
syksyn lähestyviä sateita :)
