Se vedättää sua ihan 100 – 0

Perjantaina Mirva veti ensimmäiset tokotreeninsä meille, eli Boltille, Disalle ja Demille. Liikkeelle lähdettiin meiningillä ”näytä miten te teette”, jonka jälkeen saatiin rakennuspalikoita siihen, miten liikkeitä saadaan parannettua ja turhat avut pois.

Treenipaikkana toimi Pirkkalan Jyskin piha, eli elämää oli ympärillä, minkä näki Boltista. Bolt on erittäin kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvassa ja toisinaan Bolt istui ja tuijotteli maailman menoa useita minuutteja kerrallaan. Mamma on siis kaikkea muuta kuin mielenkiintoinen :/

Sivulletulossa Bolt on ”tarvinnut” mielestäni edelleen käsiapua, sillä jos sanon vain ”sivulle” tarjoaa Bolt maahanmenoa eikä sivulle tulemista. Mirva katseli touhuamme hetken ja totesi, että ”se vedättää sua ihan 100 – 0”. Kyse ei siis ole siitä etteikö Bolt osaisi, se on vain päästetty liian helpolla ja siitä on tullut hitusen laiska (ehkä vähän enemmänkin).

Ensimmäiseksi treenilistallemme siis pääsi käsiavun poistaminen sivulle tulosta. Tavoitteena on tehdä musta mahdollisimman passiivinen niin, etten antaisi mitään vartaloapuja, vaan saataisiin Boltista ääniohjautuva. Heh, tää vaatii multa varmasti enemmän kuin Boltilta!

Bolt on siis päästetty liian helpolla, mihin tehdään nyt muutos. Jos ”sivulle” –käsky aiheuttaa väärän toiminnon todetaan ”ei”, otetaan muutama askel taaksepäin ja toistetaan käsky. Tämä aiheutti Boltilla nyt sen, että se lähti hitusen hakeutumaan sivulle, mutta jäi kuitenkin taakse / sivulle eikä lähellekään haluttua paikkaa. Taas todetaan ”ei” ja käännytään esim 45 asteen kulmaan koiraan nähden, jolloin oikeaa paikkaa ikäänkuin tarjotaan, ja kun Bolt asettuu haluttuun pa:han, niin bileet!

Meidän ainoa haaste ei todellakaan ollut käsiapu sivulletulossa, vaan myös Boltin kontaktin pitäminen. Pieniä kontaktitreenejä ollaankin jo tehty, mutta nyt niitä vaan lisää kehiin. Kumpaankin käteen nami ja katsekontaktilla palkataan vaihtelevasti molemmista käsistä. Nopeasti Bolt tämän hoksasikin (ollaan tehty hieman aiemminkin), joten pääsin liikuttelemaan käsiä sivuilla ja silti Bolt haki katsekontaktia. Tähän tarvitaan kyllä hurjasti vielä toistoja, sillä ulkopuoliset häiriöt katkaisevat Boltin keskittymisen heti.

Seuraamista ollaan tehty niin, että en imuta, mutta kädessä on kuitenkin namia ja käsi on usein koukussa vatsaani vasten. Eli Bolt ei ole tottunut siihen, että käsi heiluisi normaaliin kävelytapaan. Treenivinkiksi saatiin perusasennossa käden heiluttamista ja kun Bolt heiluvasta kädestä huolimatta (tarvittaessa jätetään käsi hetkeksi taakse) ottaa kontaktin niin palkataan. Tähän pitäisi muistaa kanssa tehdä hirveästi toistoja!

Namit eivät motivoineet Boltia pitkäkestoisesti, minkä vuoksi ruvettiin treenaamaan myös leikkimistä. Leikittämisellä saatiinkin hieman pidempikestoista kontaktia aikaan, eli nyt pitäisi hankkia samanarvoisia leluja ja opetella leikkimään. Boltin saa innostettua sekä saalistamaan että taistelemaan, joten nyt otetaan leikkiminenkin treenilistalle ja lähdetään siitä, että Bolt voittaa taisteluita. Hetkittäin laitetaan lelua selän taakse piiloon ja kun Bolt ottaa katsekontaktin jatketaan leikkiä. Lelun ”arvoa” voidaan nostaa pitämällä omia bileitä sen kanssa, ja kun Bolt tulee hakemaan lelua laitetaankin se pois tyylillä ”tää on mun, en mä tätä sulle anna”, kunnes lopulta saadaan mielenkiinto leluun heräämään heti kun sen ottaa edes esiin.

Ja tosiaan, kuten tekstin alussa mainitsinkin, Bolt tuijotteli toisinaan vain ympärillä olevia ihmisiä yms. Näihin hetkiin saatiin vinkiksi, että antaa Boltin tuijottaa, mutta itse käyttäydyn silloin kun minulla ei olisi koko koiraa (en siis anna sille mitään huomiota houkuttelemalla tai mitenkään muutenkaan). Heti kun Bolt vilkaisee mua niin palkkaa ja antaa sen kuulla, miten hieno se  on, kun ottaa muhun kontaktin. Tää harjotus on kaikkea muuta kuin helposta päästä. Saatan joutua odottamaan vaikka kuinka kauan sitä, että Bolt vilkaisee mua. Tavoitteena on siis, että vain kontaktilla asioita tapahtuu ja on kannattavaa katsoa mua :)

Lopuksi Mirva otti vielä Turon autosta ja näytti meille muutaman jutun. Bolt louskutti samalla minkä kerkesi eikä kuunnellut yhtään vaikka kuinka komensin. Turo ei onneksi provosoidu, joten Mirva seisotteli sitä Boltin edessä ja annettiin Boltin louskuttaa. Hyvän tovin se jaksoikin louskuttaa, mutta kun se huomasi ettei louskuttamalla tapahdu mitään se vilkaisi mua ja pääsin kehumaan kontaktin otosta. Taas jatkui louskuttaminen, mutta nyt se vilkaisi mua jo huomattavasti noepammin. Mirvan ajatus tässä oli, että aina kun komennan, kiskaisen hihnasta yms. annan Boltille huomiota ja ikäänkuin palkkaan sitä väärästä käytöksestä. Eli koira täysin huomiotta ja palkkaa aina kun se mua katsoo :) Eli nyt me tarvitaan kasa treenikoiria, jotka ei provosoidu vaikka me louskutetaankin. Vapaaehtoisia?

Kiitos Mirva ajatuksia herättäneistä treeneistä! Perjantaina uudelleen :)

Tässä vielä kesäterkut Miisu-mammaa moikkaamassa käyneeltä Boltilta:

Ylökin agikisat 23.5.2015

Otettiin lauantaina pitkästä aikaa kolme starttia. Jos olen laskuissa pysynyt mukana, niin tää oli toinen kerta, kun startattiin enemmän kuin kaksi kertaa. Ja samalla tämä oli myös vähään aikaan taas viimeinen kerta, kun startattiin samana päivänä enemmän kuin kaksi rataa. Kolmas rata oli liikaa eikä Sade jaksanut enää keskittyä tai työskennellä, minkä seurauksena otettiin 10 virhepistettä (kepeiltä?) sekä melkein 20 virhepistettä aikasakkoa. Ei päässyt siis vauhdilla kehumaan :D

Radat olivat Pertti Siimeksen käsialaa ja profiililtaan hyvinkin mukavia. Teknistä osaamista vaadittiin jo hieman enemmän kuin aikanaan ykkösissä, mutta mitään mahdotonta radoilta ei kuitenkaan löytynyt.

Meillä oli lauantaina useampi asia ekaa kertaa kokeilussa, enkä välttämättä ollut täysin tyytyväinen näihin kokeiluihin. Tähän asti siis meillä on ollut aina kevythäkki mukana, mutta helatorstain kisojen jälkeen en ole vielä jaksanut häkkiä parsia kasaan, joten Sade odottikin vuoroaan autossa. Toinen kokeilussa ollut asia oli se, että Bolt oli mukana. Mä kovasti jo vannoin, että Bolt ei enää tule mukaan kisoihin, mutta nyt näyttäisi kuitenkin kovasti siltä, että otan sen mukaan myös 6.6. oleviin kisoihin. Ainakin, jos me startataan vasta yhden jälkeen, jolloin pyörähdetään mitä suurimmalla todennäköisyydellä aamulla match showssa heinäkuun erkkareita silmällä pitäen.

Ensimmäinen rata oli hyppyrata, miltä me revittiin 10 virhepistettä kepeiltä ja yliajalle meni myös 0.05 sekuntia. Loppuspurtti olisi siis pitänyt aloitta hitusen aiemmin ;) Luottavaisin mielin mentiin satarttiin, mutta kun startissa käsky ”sivulle” ei tuottanut toivottua tulosta vaan Sade jäi seisomaan kieltäytyen istumasta, koki varmuus hyvästä vireestä kolauksen. Lauantaina kun yritin radan jälkeen miettiä, mitä sielä tapahtui, en kyennyt muistamaan. Sama jatkuu edelleen. Kovasti toivon, että saan seuraaviin kisoihin kameran mukaan, niin pystyy suorituksen jälkeen katsomaan mitä sitä onkaan ohjattu.. Mutta palkinnoilla silti, vaikkakaan rata ei ollut meidän parasta. Sijoitus siis 3.

Seuraavana vuorossa oli agirata, missä Sade suhasi putkeen heti ekojen hyppyjen jälkeen. Kiva olisi nähdä olinko niin auttamattoman myöhässä vai oliko Sade vain päättänyt jo lähdössä, että tosta mennään putkeen. Kumpikin vaihtoehto kun ovat mahdollisia. Tältä radalta siis hylly, mutta loppurata olikin hyvää menoa.

Kolmas rata oli kaikin puolin virhe. Tätä ei siis olisi pitänyt enää ottaa vaan lähteä suosiolla kotiin. Kepeiltä poimittiin taas virhepisteitä ja kesken radan Sade keksi lähteä autolle. Juuri ennen kuin se ehti poistumaan radalta sain karjastua sen takaisin ja päästiin jatkamaan rataa. Selvästi se kuitenkin vilkuili koko ajan autoa ja sielä odottavaa Bolttia. Vauhti ja mielenkiinto puuttuivat kokonaan. Oli koira onnellinen, kun tämän radan jälkeen ”oltiin valmiita lähtemään”. Niin, tai heti palkintojenjaon jälkeen, kun tällä meidän pohjanoteerauksella napsastiin kuitenkin ainoa tulos tältä radalta ;D

Jotain hyvää tarvii kuitenkin aina poimia, joten tässä nämä onnistuneet asiat vielä. Vikalla radalla kutsuin Saden vasta tokalta esteeltä, joka oli 90 asteen kulmassa ekaan nähdän, hienosti Sade haki esteelle ja siitä eteenpäin. Jotenkin jäi fiilis, että tehtiin nätti takaaleikkaus A:lle, mutta onko tämä vain fiilis? Kontakteilta ei otettu virheitä! (Sain muuten maanantain treeneissä ”sapiskaa”, kun meillä ei ole pysäytyksiä eikä myöskään erikseen opeteltuja juoksukontakteja. Nyt pitäisi päättää, mitä noille tehdään, mutta mitkä on mun vaihtoehdot?)

Bolt käy hierojalla

Hyppytekniikkatreeneissä pohdittiin ohjaajan kanssa mahtaako Boltilla olla selkä jumissa vai onko vain kokemattomuutta, kun veti takajalat jo kovin aikaisessa vaiheessa alas. Tässä kohti ajattelin vielä, että kokemattomuutta. Viime viikon näyttelytreeneissä huomasin ensimmäistä kertaa, että Bolt peitsaa (saman pistin merkille myös lenkeillä tämän jälkeen). Lisäksi selkä oli lannerangan kohdalta hieman ”koholla”. Ilmiselvä jumi?

Ei auttanut kuin soitella hierojia läpi (tähän vuodenaikaan on muuten hankala saada hyvää hierojaa lyhyellä varoitusajalla!) ja varata aika. Sunnuntai-iltana sitten suunnattiin hierojalle, joka totesikin, että selkälihakset aina kallon pohjasta hännän tyveen asti ovat todella kireät. Myös oikean lonkan puolelta kalvot (? muodostavat kolmion lonkan eteen) olivat kireät, mikä yleensä aiheutuu takajalan venähdyksestä esimerkiksi liukastumisen yhteydessä. En kyllä ihmettele yhtään, jos Bolt on jossain mutkassa liukastunut. Sen verran paljon sillä on aina vauhtia ja vähän itsesuojeluvaistoa..

Kotihoito-ohjeiksi saatiin erilaisia venytyksiä (sivutaivutuksen; lonkka, polvi, kinner, sekä selän pyöristys ohjaamalla namilla kuono varpaiden väliin) ja kehotus käydä hieronnassa muutaman viikon kuluttua uudelleen. Kesäkuun alkuun on varattu Elinan suosittelemalta hierojalta aika Boltille sekä Sadelle. Sade ei oireile, mutta hyvähän sekin on käydä läpi ja tarkistaa missä mennään. Samalla päästään tsekkaamaan, missä kunnossa Boltin selkä on parin viikon päästä.

Helatorstain aktiviteettia; agikisat ja tokoa

Torstaille mahtui treeniä sekä agilityn että tokon saralla. Aamusta oli NPKH:n agikisat Nokialla, ja siellä otettiin Saden kanssa kaksi starttia. Radat olivat Helinin käsialaa ja varsinkin agiradan olisin itse nähnyt jopa kolmosten radaksi.

Meillä meni aamulla kaikki pieleen. Oltiin ajoissa kisapaikalla, mutta myös kisajärjestävät olivat 30 min edellä. Ei siis muuta kuin Sadea lämppäämään ja takaisin niin, että 30 min jää aikaa siihen, kun oli arvioitu alkavaksi. Eipäs auttanut, rataantutustuminen oli kuitenkin jo alkanut, joten Sade kiireellä häkkiin ja rataan tutustumaan. Ehdinköhän minuutin olla radalla, kun kuulutettiin koiran purkautuvan häkistä, ja tämä koira oli kukapa muukaan kuin Sade. Eipä siis ollut hääppöinen rataantutustuminen, mikä kostautui radalla. Seiska hypyn jälkeen oli hyvin houkutteleva putki, vaikka rata lähtikin todellisuudessa aivan vastakkaiseen suuntaan. Meidän rata meni Saden mielestä putken kautta esteelle kahdeksan. Tästä siis hylsy. Jos jotain positiivista pitää keksiä, niin ainakin oli intoa Saden tekemisessä. Vauhdikas ja nätti rata, jos ei tuota ylimääräistä putkea lasketa.

Tokana ratana oli sitten agirata. Aivan kamala. Esteet hyvin supussa ja käännöksiä jatkuvasti. Tässä tapahtui kaaos jo esteellä 2, kun lykkäsin Saden vahingossa esteen väärälle puolelle. Kieputtiin siis esteellä tovi ja suoritettiin se kuitenkin lopulta oikealta puolelta. Loppurata olikin kaaos. Sade teki omaa rataa hirveällä kiireellä. Mä olin aina myöhässä ja meiltä jäi esteitä väliin, suoritettiin ylimääräistä ja sähellettiin oikein urakalla. Täysi fiasko siis! Mutta kaipa tämäkin piti kokeilla. Ekat radat, joilla suoritettiin vääriä esteitä ;) Näistä olisin halunnut saada videot, että olisi pystynyt jälkikäteen katsomaan, mutta ehkä ensi kerralla sitten.

Nyt on siis hyllyjäkin keräilty viimeisen 4 startin aikana huimat 3 kpl. Ennestään meillä ei ollutkaan kuin 1 hylsy, joten olisi ollutkin ehkä mahdotonta päästä kakkosista läpi ilman lisähylsyjä :)

Illalla mentiin tokoilemaan Boltin kanssa. Ohjelmassa oli ruutu, kiertäminen, seuruu, paikkamakuu ja "nouto". Aloitettiin seuruulla ja kierreltiin mm. häiriökoiran virkaa toimittavaa Chifua ympäri. Hienosti malttoi Bolt keskittyä seuruuseen eikä pahemmin kiinnittänyt työskennellessään huomiota Chifuun.

Ruutua tehtiin ekaa kertaa. Vaikea oli valita tehdäänkö targettiin koskemalla vai lähetetäänkö hakemaan namia. Tehtiin sitten ensin koskemalla, mutta vaihdettiin namin hakemiseen, kun herra kävi koskemassa myös reunamerkkejä :D Tähän vaan lisää treeniä, niin saadaan tästäkin vielä liike kasattua. Kiertämistä ollaan tehty kerran aiemmin, kun oltiin Hennan tokoschape-tunnilla. Tuore liike siis tässäkin kyseessä ja Boltin oli hankala keksiä, mitä siltä haluttiin. Olivat H:n kanssa treenailleet keilaamista, eli edessä olevat pullot/keilat piti käydä kaatamassa. Näinpä Bolt kävi useamman kerran läpsäsemässä merkinkin nurin :D Namilla saatiin, kuitenkin korjattua tätä, ja kamalasti vaan lisää treeniä, niin päästäisiin matkaakin kasvattamaan.

Paikkamakuu oli hieno! Jätettiin Marian kanssa koirat paikkaan ja mentiin Chifun taakse. Eli häiriökoira jäi väliin. Bolt pysyi hienosti paikallaan kunnes palasin viereen. Lisää pitää vaan palkata maassa olemiseen, koska niin herkästi korjaa itse istumaan, kun viereen tulen. Taitava poika kuitenkin, varsinkin siihen nähden, kuinka vähän näitä juttuja on oikeasti tehty<3

Loppuun tehtiin vielä "noutotreeniä". Meillä on haasteena tuo kapulan suuhun ottaminen ilman järsintää. Mieluusti Bolt kapulan ottaa, mutta sitä olisi ihana vain järsiä. Näinpä tehtiin harjoitusta, jossa heitin kapulan ja Boltin sitä hakiessa lähdinkin itse juoksemaan karkuun. Juostessaan kun Bolt ei kapulaa järsi. Seuraavaksi pitää ottaa pitotreenit kotiläksyiksi, että saisi edes ½ sekunnin pitoja ilman järsimistä. Kyllä tästä vielä tokokoira leivotaan ;)

Ekat ulkostartit 8.5.-15

Aikataulut meni viimeinkin yksiin ja päästiin ottamaan muutama agi-startti, edellisethän on otettu helmikuussa. Kisat olivat Eteläpuistossa, mikä tarkotti meille ihka ensimmäisiä ulkokisoja J

Saden vire oli loistava jo kisapaikalle saavuttaessa. Odotellessa omaa vuoroa se tarjosi mahaanmenemistä yms., mikä lupailee yleensä aina korvia radalle. Luottavaisin mielin siis lähdettiin starttiin, vaikkakin kepit tuottivat keskiviikkona sekä edellisellä viikolla haastetta. Ei siis itse kepit, mutta se malttamattomuus, kun pitäisi jo päästä  jatkamaan seuraavalle esteelle! Tämä on meillä nyt ihan uusi tilanne: Sade on niin innoissaan, ettei malttaisi tehdä keppejä loppuun :D Meille tää on mun mielestä hyvin positiivinen ongelma, mikä pitää vaan opetella vielä hyödyntämään.

 Nybergin rata oli profiililtaan hyvin sujuva, mitään mahdottomia kiemuroita ja puolenvaihtoja ei ollut tiedossa, vaan muutamalla takaakierrolla, vastakäännöksellä, edessä leikkauksella ja valssilla selvittäisiin rata nätisti läpi. Sade heitti lähdössä taas maihin, mitä se on nyt ruvennut tekemään aina, kun sanon ”paikka”. Tähän pitää puuttua, mutta tuossa hetkessä totesin, että tähän ei puututa kisoissa vaan kotona sekä treeneissä.

Loppusuoralla oli ese, jolta käännyttiin n. 90 astetta, jotta päästiin viimeisille esteille. Tässä ohjasin ehkä hitusen huonosti (vedin käden mahdollisesti alas? ), sillä saatiin rima alas. Äkkiseltään en edes muista treenejä, missä olisi yksikään rima tippunut, minkä vuoksi oletan syyn olleen mun ohjauksessani.

Jälkikäteen voisin sanoa olevani rataan äärimmäisen tyytyväinen. Yhdestä kaarroksesta (vastakäännös ennen ekaa putkea) olisi ehkä voitu nipistää muutama sekunnin sadasosa, mutta muutoin rata oli sujuva ja etenevä. Tehtiinpä kakkosten radalle myös oma nopeusennätyksemme, sillä yleensä ollaan oltu aivan ihanneajan rajoilla, ja tällä kertaa alitettiin ihanneaika jopa 9,63 sekunnilla! J Meijän etenemä oli siis 3,99 m/s. Tiedä sitten, oliko kyse ulkokentästä vai mistä, mutta nyt toi alkoi näyttää ja tuntua siltä, kun pitäisi.

Tässä meidän rata:

Toka rata oli sitten hyppyrata, missä ajattelin haastavimman kohdan olevan kaareva putki, jonka ”väärä pää” oli suoraan linjalla. Alku menikin oikein kivasti ja kun vielä selvittiin putken oikeaan päähän ja kepittely näytti kivalta, niin huokaisin keppien lopussa jo mielessäni, että tästähän tulee hyvä. VIRHE! Ei näemmä saa ikinä kesken keppien ajatella mitään muuta. Sade tuli kesken pois kepeiltä, ja vaikka kuinka luulin laittaneeni sen takaisin oikeasta välistä, niin ketuiksihan tuo meni. Seuraavalla kerralla tehdään sitten kiltisti koko kepit uudestaan eikä yritetä jatkaa keskeltä.. Loppurata meni kuitenkin taas tosi kivasti ja vauhtiakin löytyi. Tuon keppisähläilyn kanssa rata-aika oli ihanneajan puitteissa (videon perusteella sanoisin, että -2s).

Tässä vielä meidän toinen rata:

Radat on TAMSKin kisakamerasta.

Kisoista jäi kaiken kaikkiaan eritäin hyvä fiilis ja kova luotto meidän yhteiseen tekemiseen. Kovin lähellä oli taas puhtaat radat, eli paljosta ei ole kiinni J Ja toisaalta, onhan meillä aikaa. Nyt on otettu koko kisauran aikana 12 starttia, mistä 6 ykkösissä ja 6 kakkosissa, eli ei tästä vielä kiire ole kolmosiin. Joskin puhtaita ratoja toki tavoitellaan, ja seuraavat startit ovatkin jo 14.5. Nokialla (2 kpl) ja 23.5. Ylöjärvellä (3 kpl).

Tampere KV 2.5.2015

Vimeinkin. Jopa on ollut mukamas kiirus viikkoa, kun ei ole ehtinyt näyttelyitä tänne päivittämään :)

Eli pyörähdettiin tampere KV:ssa ja Bolt esiintyi mielestäni tähän mennessä parhaiten täällä, joskaan tulos ei sitä kertonut. Reipas pikku-ukko, joka jopa pysyi kehässä paikallaan.

Arvostelu tuntui olevan kaikilla koirilla lähes sanasta sanaan sama, mutta tässä tämä nyt kuitenkin tulee:

Tampere KV 2.5.2015, tuomarina

"1y. Excelent format, bone. Good muscles. Excelent head, eyes and ears. Good neck. Excelent topline. Good diveloped chest. Good angulation in front and behind. Good quality coat. Excelent temperament and presentation."

Luokkana JUN ja arvosteluna Erinomainen (ERI), JUK 3.

Kuvat napsi Tuija Hartus. Kiitos! :)