Eilen kisattiin TAMSKin iltakisat Niihamassa, ja oltiin Saden kanssa ottamassa kaksi agistarttia. Kovasti toivoin tarpeeksi nopeaa onnistumista, sillä luvattomia nolliakin on tullut jo jokunen keräiltyä. Startteja kakkosissa on kertynyt kolmisenkymmentä, eli mieli halasi jo kolmosiin oikein kunnolla. Tuomarina tiistain radoilla oli Leena Rantamäki-Lahtinen.
Ensimmäisellä radalla oli kaksi "haastavaa" paikkaa. Kepeille ohjaus tuotti hieman päänvaivaa; ohjaisinko valssilla, jotta pääsisin itse jo keppien kauemmalle puolelle, vai vaihtaisinko ohjauspuolta vasta keppien jälkeen? Lopulta päätin, että valssaan ennen keppejä, jotta saisin keppikulman Sadelle mukavammaksi sekä helpottaisin kepeiltä keinulle menemistä. Valssi kulutti ehkä yhden tai kaksi ylimääräistä sekuntia, mikä on meidän tapauksessamme yleensä aina huono valinta. Muutoin valssi oli kyllä tähän väliin Saden suoritusta tukeva valinta, ja kepit sekä niiden jälkeen oleva keinu suoritettiin nätisti.
Loppusuoralla oli vielä puomi-putki -erottelu, ja Saden ollessa erittäin putkihakuinen aiheutti tämä kohta rataan tutustumisessa hieman pohdintaa. Ohjaisinko puomin vai putken puolelta? Millähän tuulella Sade on? Jos Sade nimittäin lukitsee putken jo hypyltä, mun on aivan turha tehdä temppuja saadakseni sen puomille. Tiedostaessani sen, kuinka paljon putki voisi Sadea vetää puoleensa päädyin ohjaamaan putken puolelta voidakseni blogata putken pään omalla kropallani. Tai niinhän mä ajattelin vielä rataan tutustuessani. Radalla juuri ennen puomille menoa olin varma, että Sade suhaa putkeen, joten aika törkeästi lähdin Sadea painostamaan ja rynnimään putken eteen. Niin noh, ei ehkä olisi kannattanut :) Painostin nimittäin sen verran reilusti, että sain Saden hyppäämään kokonaan sivuun, ja tulemaan ohi puomista. Ei muuta kuin hölkötellen takaisin puomin alkuun ja matka jatkui.
A-radan tuloksena oli siis 5 virhepistettä ja puomin uusimisessa kulutettiin sen verran reilusti aikaa, että ylitettiin ihanneaika 2,41 sekunnilla. Tuloksenia siis 7,41 ja viides sija. Tältä radalta ei tullut yhdellekään koirakolle ihanneajan puitteissa tehtyä nollaa, vaikka radalla ei ollut mitään oikeasti hankalaa. Keppikulma ja putki-puomi -erottelu olivat radan ainoat haasteet. Tässä vielä TAMSKin kisakamerasta meidän ratamme:
Kymmenen jälkeen starttasi C-radan rataantutustuminen. Tämän radan "kompa" oli, että nyt mentiin sama puomi-putki -erottelu putkeen, kun ensimmäisellä radalla mentiin puomille. Muuta hankalaa tällä radalla ei oikeastaan ollutkaan, joten oletin, että tämän radan the juttu on nopeus. Haaveissani hautasin jo mahdollisuutemme sertiin, sillä aika on ollut aina meidän ongelmamme.
Alkurata meni mukavasti, ja vauhtiakin tuntui olevan yllättävän hyvin. Keinun jälkeen mentiin kepeillä, ja kepeillä vielä pohdin miten ohjaisin seuraavalle esteelle. Olin suunnitellut, että teen takana leikkauksen keppien jälkeiselle hypylle kääntääkseni Sade sopivasti loppusuoraa kohden. Rataantutustumisessa kokeilin kertaalleen myös valssata keppien jälkeen pelatakseni kohdan "varman päälle". Saden suorittaessa keppejä jäin siis vielä pohtimaan onnistuisiko takaaleikkaus, vai pitäisikö ohjauskuviota vielä muuttaa. Onneksi pitäydyin takanaleikkauksessa, sillä se käänsi Saden todella nätisti ja pääsimme rallattamaan eteenpäin. Putki-puomi -erottelussa olin varma, että Sade hakee putkeen, joten en lähtenyt painostamaan kovinkaan vahvasti, vaan suuntasin askeleeni hyvinkin pian jo kohti A:ta.
Maalissa tiesin meidän tehneen nollan, mutta pelkäsin aikamme puolesta. Helppo rata, joten nollia tulisi varmasti useampikin. En pystynyt jäämään katsomaan muiden suorituksia, vaikka olisinkin päässyt ihastelemaan muiden schapejen menoa. Niinpä suuntasin Saden kanssa ulos, ja lopulta kun uskaltauduimme takaisin halliin, tuli seurakaverini ovella vastaan onnitellen luokkavoitosta. Luokkavoitto, eli taatusti myös jahtaamamme serti! Pakko oli lähteä tarkistamaan aikamme, ja olimme suoriutuneet radasta -5,88 sekuntia alle ihanneajan ollen samalla luokan nopein tuloksen tehnyt koirakko!
Tässä meidän C-rata TAMSKin kisakamerasta;
Tästä on hyvä jatkaa matkaa, ja alkaa suunnittelemaan seuraavia startteja!
Ensimmäisellä radalla oli kaksi "haastavaa" paikkaa. Kepeille ohjaus tuotti hieman päänvaivaa; ohjaisinko valssilla, jotta pääsisin itse jo keppien kauemmalle puolelle, vai vaihtaisinko ohjauspuolta vasta keppien jälkeen? Lopulta päätin, että valssaan ennen keppejä, jotta saisin keppikulman Sadelle mukavammaksi sekä helpottaisin kepeiltä keinulle menemistä. Valssi kulutti ehkä yhden tai kaksi ylimääräistä sekuntia, mikä on meidän tapauksessamme yleensä aina huono valinta. Muutoin valssi oli kyllä tähän väliin Saden suoritusta tukeva valinta, ja kepit sekä niiden jälkeen oleva keinu suoritettiin nätisti.
Loppusuoralla oli vielä puomi-putki -erottelu, ja Saden ollessa erittäin putkihakuinen aiheutti tämä kohta rataan tutustumisessa hieman pohdintaa. Ohjaisinko puomin vai putken puolelta? Millähän tuulella Sade on? Jos Sade nimittäin lukitsee putken jo hypyltä, mun on aivan turha tehdä temppuja saadakseni sen puomille. Tiedostaessani sen, kuinka paljon putki voisi Sadea vetää puoleensa päädyin ohjaamaan putken puolelta voidakseni blogata putken pään omalla kropallani. Tai niinhän mä ajattelin vielä rataan tutustuessani. Radalla juuri ennen puomille menoa olin varma, että Sade suhaa putkeen, joten aika törkeästi lähdin Sadea painostamaan ja rynnimään putken eteen. Niin noh, ei ehkä olisi kannattanut :) Painostin nimittäin sen verran reilusti, että sain Saden hyppäämään kokonaan sivuun, ja tulemaan ohi puomista. Ei muuta kuin hölkötellen takaisin puomin alkuun ja matka jatkui.
A-radan tuloksena oli siis 5 virhepistettä ja puomin uusimisessa kulutettiin sen verran reilusti aikaa, että ylitettiin ihanneaika 2,41 sekunnilla. Tuloksenia siis 7,41 ja viides sija. Tältä radalta ei tullut yhdellekään koirakolle ihanneajan puitteissa tehtyä nollaa, vaikka radalla ei ollut mitään oikeasti hankalaa. Keppikulma ja putki-puomi -erottelu olivat radan ainoat haasteet. Tässä vielä TAMSKin kisakamerasta meidän ratamme:
Kymmenen jälkeen starttasi C-radan rataantutustuminen. Tämän radan "kompa" oli, että nyt mentiin sama puomi-putki -erottelu putkeen, kun ensimmäisellä radalla mentiin puomille. Muuta hankalaa tällä radalla ei oikeastaan ollutkaan, joten oletin, että tämän radan the juttu on nopeus. Haaveissani hautasin jo mahdollisuutemme sertiin, sillä aika on ollut aina meidän ongelmamme.
Alkurata meni mukavasti, ja vauhtiakin tuntui olevan yllättävän hyvin. Keinun jälkeen mentiin kepeillä, ja kepeillä vielä pohdin miten ohjaisin seuraavalle esteelle. Olin suunnitellut, että teen takana leikkauksen keppien jälkeiselle hypylle kääntääkseni Sade sopivasti loppusuoraa kohden. Rataantutustumisessa kokeilin kertaalleen myös valssata keppien jälkeen pelatakseni kohdan "varman päälle". Saden suorittaessa keppejä jäin siis vielä pohtimaan onnistuisiko takaaleikkaus, vai pitäisikö ohjauskuviota vielä muuttaa. Onneksi pitäydyin takanaleikkauksessa, sillä se käänsi Saden todella nätisti ja pääsimme rallattamaan eteenpäin. Putki-puomi -erottelussa olin varma, että Sade hakee putkeen, joten en lähtenyt painostamaan kovinkaan vahvasti, vaan suuntasin askeleeni hyvinkin pian jo kohti A:ta.
Maalissa tiesin meidän tehneen nollan, mutta pelkäsin aikamme puolesta. Helppo rata, joten nollia tulisi varmasti useampikin. En pystynyt jäämään katsomaan muiden suorituksia, vaikka olisinkin päässyt ihastelemaan muiden schapejen menoa. Niinpä suuntasin Saden kanssa ulos, ja lopulta kun uskaltauduimme takaisin halliin, tuli seurakaverini ovella vastaan onnitellen luokkavoitosta. Luokkavoitto, eli taatusti myös jahtaamamme serti! Pakko oli lähteä tarkistamaan aikamme, ja olimme suoriutuneet radasta -5,88 sekuntia alle ihanneajan ollen samalla luokan nopein tuloksen tehnyt koirakko!
Tässä meidän C-rata TAMSKin kisakamerasta;
Tästä on hyvä jatkaa matkaa, ja alkaa suunnittelemaan seuraavia startteja!
 |
| Kuva: Mari Puumila. |
 |
| Hyvin valottui kaikki tossa kuvan edessä olevat. Kädet vaan tärisivät niin hirveesti, ettei parempaa kuvaa irronnut :) |
