3x synttärit ja ”vuoden” läpikäyntiä

Diesel täytti 17.3. vuoden, Sade nyt 27.3. 6 vuotta ja pamahtaapa itsellenikin vuosi mittariin tähän samaan syssyyn. Synttäreitä olisi siis saanut ja saisi juhlia vaikka kuinka ja paljon. Aika pieneksi on kyllä tämä juhliminen jäänyt, yhtenä päivänä vietiin hallille karkkia ajatuksella, että tässä karkit kaikista synttäreistä, ja kevään aikana tulleista valion arvoista. Synttärit on muutoin vielä täysin juhlimatta, mutta ehkäpä ne juhlitaan nyt viikonloppuna Lahdessa, jolloin paikalla on myös Saden sisko Tara ja kenties myös Dieselin velipuoli Koda, joka täytti 16.3. 2 vuotta. Eli päästäisiin juhlimaan neljät koirasynttärit samalla kertaa.

Dieselin ensimmäiseen vuoteen on mahtunut paljon. Ihan helpointa alkua elämäänsä tämä pieni poika ei saanut, sillä pentue sairastui muutaman ensimmäisen elinpäivänsä aikana, ja isosta katraasta jäi jäljelle vain neljä pientä taistelijaa. Nämä neljä, jotka eivät tartuntaa saaneet söivät varuiksi antibioottikuurit, ja saivat samalla aimo annokset taistelutahtoa elämäänsä.

Dieselin kotiuduttua tapahtui ensimmäisenä päivänä pieni äksidentti, minkä seurauksena Diesel sai pienen reiän silmäkulmaansa ja meni shokkiin. Siinä sitten vahdittiin pennun tajunnan tasoa, laitettiin hunajaa ikeniin ja pidettiin pientä lämpimänä viltein. Jokunen tunti eteenpäin Diesel heräili täynnä virtaa, eikä ilmeisesti muistanut tapahtuneesta mitään. Voin kyllä kertoa, että itse säikähdin tätä aivan kamalasti!

Hampaita Diesel vaihtoi oikein rytinällä. Viikon sisään tippui ja puhkesi kymmenkunta hammasta, mikä sitten nousi korviin, ja alkusyksy juostiinkin eläinlääkärillä lääkitsemässä ja puhdistamassa korvia. Lääkkeet lähtivät kyllä puremaan tulehdukseen ja hiivaan heti, mutta eläinlääkkeissä olleiden jakelukatkosten takia emme saaneet heti käyttöön tarpeeksi jytyä puhdistusainetta, ja korvan pohjalla ollut mönjä ei meinannut lähteä nousemaan pois. Viimein, viidennellä lääkärikäynnillä saimme puhtaat paperit, eli loputkin mönjät oli saatu pois. Kontrolleja siis jatkettiin tuohon asti, sillä riskinä olisi ollut uusi korvatulehdus, jos korvia ei olisi saatu täysin puhtaiksi. Tämän rupeaman jälkeen onkin onneksi korvat olleet kunnossa.

Syksylle bongattiin jostain vielä nenäpunkki, minkä vuoksi oltiin useita viikkoja karenssissa, ja sairastipa Diesel lievän kennelyskänkin. Kennelyskästä saatiin nauttia myös alkuvuodesta 2018, jolloin tauti tuli Dieseliin kovemmalla voimalla, ja höyryhengitystä harrastettiin useita kertoja vuorokaudessa – toisinaan myös öisin. Kuin ihmeen kaupalla Diesel oli meillä kummallakin kerralla ainoa, joka kennelyskän sairasti (oireilla varustettuna).

Mahtuu Dieselin ensimmäiseen vuoteen toki paljon mukaviakin asioita. Dieselin kanssa käytiin Virossa pojan ollessa 4,5 kk ja kotiintuomisina oli kahdesta näyttelystä kunniapalkinnot sekä rotunsa paras pentu –saavutukset. Pentunäyttelyitä jatkettiin loppusyksystä Lahdessa, jolloin Diesel sai kunniapalkinnon ja oli vastakkaisen sukupuolen paras pentu, eli paras urospentu. Tämä yksi näyttely Suomessa riitti tuomaan Dieselille vuoden 2017 3. urospentu –sijoituksen schapendoesien mittelöissä.

Keväällä 2018 näyttelyitä jatkettiin Liettuassa, Latviassa ja Virossa, ja nimen eteen saatiin peräti neljä juniorivalion arvoa (LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA). Suomessa näyttelyistä kerättiin kaksi sileää ERIä (erinomainen), ja arvosteluiden pohjalta epäselväksi jäi, mistä SA:t jäivät uupumaan. Hienosti on siis Diesel avannut näyttelytilinsä!

On Dieselin kanssa ehditty tehdä muutakin kuin vain kiertää näyttelyitä. Kesällä 2017 käytiin naksutinkurssilla, pentujen eskarissa ja joissakin match showssa, joissa Diesel sijoittui lähes poikkeuksetta isojen pentujen punaisten palkinnoille. Syksy 2017 käytiin viikoittain rally-tokossa, ja vuosi 2018 alkoi toko- ja agilitytreeneillä. Mä tykkään kovasti ton koiran työmoottorista. Toki se on vielä häiriöherkkä, mutta kukapa alle vuotias kykenisi keskittymään vain tehtävään, jos ympärillä on konttaavia, laulavia tai muuten vaan hilluvia ihmisiä häiriöimässä kuten meidän agitreeneissä? Dieselin voi huoletta pitää tokotreeneissäkin irti, vaikka meidän ryhmässä on kuusi koirakkoa ja kaikki ovat yhtä aikaa kentällä. Silloin kun tehdään yhdessä töitä, tehdään töitä eikä tarvi moikkia muita koiria. Todella hyvä harrastuskoiran alku, en voi kyllä muuta sanoa!

Sade, miten toi mun pikkumusta voi muka täyttää jo 6 vuotta? Mihin tää aika on kadonnut? Saden kanssa vuosiin on mahtunut hurjasti kaikkea, mutta koitan koota tähän, mitä elämään on mahtunut sen jälkeen, kun Sade täytti 5, eli ”viime vuoden” tapahtumat.

Viime kevät ja alkukesä meni elellessä kahdestaan, ja arkeen mahtui paljon metsälenkkejä, agilityä ja rally-tokoa. Sade sai kaiken huomion, ja nautti kyllä myös siitä täysin rinnoin, kun oli ensin tilanteeseen sopeutunut. Kesänkuun alussa meille tosiaan kotiutui Diesel, ja Sadella oli siinä aika hurjasti sulattelemista. Samaan syssyyn Sadella oli myös liukastuminen agilityradalla, ja pennun kotiutuessa Sadella oli olkapää ilmeisen herkässä kunnossa hoidoista huolimatta, sillä Sade sitten ärähti pennulle jopa itselleen epätyypillisen kovaa. Eteenpäin mentiin, mutta kotiin hankittiin koiraportti, ja koirat olivat (ja ovat edelleen) eripuolilla porttia päivät.

Vuoden 2017 agilityn SM-kilpailuissa käytiin hieman haistelemassa tunnelmaa joukkuekisan muodossa, ja päätettiin, että kesällä 2018 meilläkin olisi osallistumisoikeus SM-kilpailuiden yksilökisoihin. Syksy alkoikin oikein mukavasti agilityn osalta, ja kun Tampereella kisattiin agilityn rotumestaruuksista, yllätti Sade kaikki voittaen medi kolmosissa rotumestaruuden. Aika hyvin noin kovassa seurassa! Syksyllä kisattiin melko aktiivisesti, ja joulutauolle jäätiin, kun plakkarissa oli kuusi nollaa SM-kisoja varten. Kevät 2018 kisattiin hyvin harvakseltaan, sillä kaikki tapahtumat olivat aina päällekkäin ja Dieselin nenäpunkkia ja kennelyskäkin toivat oman karenssinsa. Jossain kohti saatiin kuitenkin loputki SM-nollat kasaan ja tavoitteemme täyteen, eli meidät nähdään tällä tietoa kesällä agilityn SM-kisoissa yksilöradoilla.

2017 käytiin joitain kertoja rally-toko kilpailuissa, noustiin avoimesta luokasta voittajaan, ja voittajassa käytiin hakemassa hyvää treeniä, mutta tuloksiin asti ei päästy motivaatio-ongelmien vuoksi. Vuosi 2018 ollaankin tauolla kilpailuista, sillä en ostanut tälle vuodelle kisalisenssiä. Treenit kuitenkin jatkuvat viikkoryhmässä, ja katsotaan saataisiinko voittaja- ja mestariluokan liikkeet tämän vuoden aikana hiottua siihen kuntoon, että vuonna 2019 palattaisiin kilpailukentille.

Näyttelyrintamalla vuosi oli myös oikeinkin loistava. Harjavallassa Sade oli PN4 ja Helsingissä PN2 kera VARA-SERT. Virossa käynnit palkittiin ja Sadelle saatiin plakkariin 2x SERT. Vuosi 2018 aloitetiin Liettuan, Latvian ja Viron visiiteillä, joista kotiin tuomisina oli 3x CACIB sekä peräti viisi muotovalion arvoa (EE MVA FI MVA LV MVA LT MVA BALT MVA). Nyt Sadelle metsästetään sitten vuonna 2019 jostain vielä yksi CACIB, mutta sen jälkeen Saden kanssa ei välttämättä pahemmin enää kehässä käydä.

Sade on ihanan terve yksilö, eikä sen kanssa ole lääkärissä pahemmin tarvinnut käydä. Rokotusten lisäksi sitä on kerran pentuna käytetty lääkärillä, kun sai vatsapöpön ja tarvittiin hieman nesteytystä pieneen koiraan. Olkapäätä hoidettiin muilla tavoin kuin lääkärillä, sillä kyseessä oli pehmytkudosvamma.

Kesälle on paljon suunnitelmia, ja toivottavasti ne kaikki saadaan toteutettua. Vielä en kaikkea rohkene ääneen kertoa, mutta ehkäpä niistäkin vielä jossain kohti pääsee päivitystä kirjoittamaan :)