Käytiin tiistaina 4.6. seuran omissa iltakisoissa juoksemassa
kolme rataa. Tuomarina meillä oli Johanna Wüthrich, ja radat tuttua Wyffeä –
sujuvia ja mukavia.
Ilta alkoi A-hyppyradalla, ja
mua jännitti taas aivan kamalasti. Meillä oli parin viikon agitauko alla, ja
aiemmat treenitauot eivät ole tehneet meille hyvää.
Ei muuta kuin radalle ja Diesel
lähtöön odottamaan suorituslupaa. Itse yritin muistaa pitää katseeni koko ajan
siinä, minne Dieselin haluan, etten vilkuilisi esteiden ohi omalle
juoksulinjalleni. Kepit oli melko alussa rataa, ja ai mieletön, miten kivasti
Diesel ne teki! Ja tällä kertaa me suoritettiin myös kaikki esteet tulematta
mistään ohi. Voitte vain kuvitella sen onnen-tunteen maalissa, kun me tehtiin
meidän eka NOLLA!! Sijoituttiin meidän tuloksella kolmansiksi, eli päästiin
jopa palkinnoillekin.
Seuraavana vuorossa oli agirata, ja hieman jännitin malttaako
Diesel hidastaa puomin alastulolle. Pari hyppyä, putki, hyppy ja kääntyminen
puomille. Hieman tässä myöhästyin, sillä tarkoitus oli ehtiä pysäyttää Diesel
kunnolla, kun ei hetkeen ole puomia muistuteltu. En kuitenkaan ehtinyt juosta
alastulon eteen, joten kontaktista ei tullut pysäytys, eikä se kyllä ollut
aivan niin nätti juoksarikaan, kuin mitä kisoissa on ollut.
A ja keinu olivat todella hyvät ja olin taas tosi tyytyväinen keppeihin. Ja lopulta oltiin maalissa nolla-tuloksella!
Meidän toinen nolla ja samalla tuplanolla! Mä leijuin varmaan 10 senttiä
maanpinnan yläpuolella. Tällä tuloksella otettiin myös luokkavoitto!
Viimeiselle radalle myönnän lähteneen jo hieman löysin rantein,
mikä kostautuikin heti lähdössä. Diesel varasti lähdöstä, ja koska en tarpeeksi
nopeasti älynnyt sitä lähtöön palauttaa takaisin, annoin mennä ja mähän olin jo
myöhässä esteellä kolme, onnistuen työntämään Dieselin ohi esteestä. Pieni
korjaus, putkeen ja puomille. Nyt tehtiin kunnon pysäytys tähän muistutukseksi,
ja matka jatkui.
Putki, hyppy, A, hyppy ja
tiukka käännös keinulle. Tosin meidän käännös ei ollut tarpeeksi tiukka, ja
Diesel valitsi mun vierestäni suoritettavakseen kepit. Ylimääräisten keppien
jälkeen siis uusi vienti keinulle, hyppy, putkeen ja huonosti ajoitettu
persjättö ennen keppejä. Keppien sijaan Diesel haki vauhtia puomilta. Keppien
jälkeen olikin taas oikein kiva rata!
Mä olin jo manannut, että me tullaan olemaan ikuisia
ykkösluokkalaisia ilman ainoatakaan nolla-tulosta. Mutta nyt meillä onkin jo
kaksi nollatulosta! Dieselin kanssa treenaaminen ja kisaaminen on ollut uuden
opettelua itselleni. Sade on pieni medi, myös Bolt oli medi, samoin muut
koirat, joiden kanssa olen ikinä treenaillut. Maksikoira on jotain aivan uutta,
ja se ei jostain syystä käyttäydykkään kaikissa ohjauksissa samoin kuin medit.
Ihan jo toi huimasti pidempi laukka tuo omat haasteensa.
Diesel on myös paljon tarkempi siitä, minne radalla suuntaan
katseeni. Olen useasti treeneissä ja usealla kisaradalla ihmetellyt, miksi
Diesel tulee suoralla linjalla ohi joistain esteistä. Jälkikäteen olen
tajunnut, että kaikki ne ohitetut esteet on ollut niitä esteitä, joilla olen
tarkistanut omaa juoksulinjaani. Mun ei ole tarvinut päätäni kääntää, hieman
olen katsetta kääntänyt, minkä seurauksena Deisel on tullut esteistä ohi. Arpan
koulutuksessa sain muutaman muunkin vinkin vastaisella esteen yli vientiin sekä
rytmittämiseen, mitkä koitetaan saada vielä käytäntöön, niin eiköhän tästä
vielä hyvä saada! Ainakin näiden kisojen tuomalla onnistumisen tunteella
jaksetaan pitkälle <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti