8. lokakuuta 2018

Näyttelymatka Venäjälle ja RYP1 -sijoitus

Vuoden 2018 viimeisen näyttelyreissun kohdemaaksi valikoitui Venäjä, jossa järjestettiin Pihkovassa kaksi kaikkien rotujen näyttelyä saman päivänä. Ennen reissua harmaita hiuksia aiheutti passit, joita Posti piti hellässä huomassaan yli 10 päivää eikä edes jakanut perille vaikka kirjattuna kirjeenä lähetettiin. Passithan tarvitsi toimittaa matkanjärjestäjälle kimppaviisumin hakemista varten. Vielä viikko ennen reissua matkanjärjestäjä kyseli myös montako koiraa mulla onkaan lähdössä mukaan.. Hieman siis jännitin, päästäänkö tässä reissuun ollenkaan!

Joko mennään? 

Matkaan lähdettiin Miliamin kyydillä, sillä en rohjennut lähteä Venäjälle ilman sellaista reissuseuraa, joka olisi joskus Venäjällä käynyt. Hanna lähti mukaan reissuseuraksi ja koirista matkaan lähtivät Sade ja Diesel, Hannalta Pronssi ja Ella ja otimmepa kyytiin myös Marian Disan.


Matkaan lähdettiin perjantaina hyvissä ajoin, jotta saatiin koko meidän retkiseurue ajallaan Helsinkiin, josta nousimme Miliamin kyytiin. Mukaan tarvitsi ottaa omat metalihäkit bussiin, näyttelykamat, vähän vaihtovaatetta, ruokaa ja häkit näyttelypaikalle sekä niskatyyny ja peitto bussissa nukkumista varten.

Helsingistä pakattuamme tavarat ja koirat bussiin hyppäsimme laivaan, missä kävimme syömässä odotellessamme laivan saapumista Tallinnaan. En muuten ole ikinä ennen ollut noin keikkuvassa laivassa. Merenkäynti oli kovaa ja laivalla kuuluteltiinkin, että turhaa liikkumista olisi hyvä välttää ja jos on pakko käydä ulkona, niin merenkäynnin vuoksi kaiteista olisi hyvä pysytellä kaukana. Oli kyllä pitkät kaksi tuntia, vaikka olo ei äitynytkään aivan niin pahaksi kuin olisi voinut..


Tallinnasta sitten matka jatkui yöajona kohti Pihkovaa, missä näyttelyt pidettiin. Tallinnaan saapumisen jälkeen ajeltiin noin 20 minuutin matka huoltoasemalla, missä käytettiin koirat ulkona ja tavattiin eläinlääkäri, jolta saatiin passiin matoleimat sekä kuittaus kliinisestä tutkimuksesta, mikä on pakollinen Venäjälle mennessä. Seuraava pysähdys oli Tartossa, mitä seuraava pysähdys olikin sitten rajalla, kun tarkastettiin, että kaikki olivat hereillä ja matkanjohtaja keräsi koirien passit.

Rajalla mentiin ensin ulos Virosta, koirat autossa ja matkustajat kävellen tullin kautta. Seuraavaksi ajettiin lyhyt matka Venäjän rajalle, missä koirat matkustivat taas rajan yli autossa ja matkustajat tullin kautta. Meidän tarvitsi täytellä vielä joku lappunen rajanylitystä varten (toinen osa lapusta ylitystä varten ja toinen osa paluuta varten), ja meinasipa koirat päästä kuvattavaksi, kun eläinlääkäri tuli paikalle kameran kanssa. Kuvaamiselta kuitenkin säästyttiin ja päästiin melko sujuvasti tullista läpi. Pysähdyimme heti rajan jälkeen odottelemaan bussia numero 2 ja jalottelemaan koiria.

Myös kettu oli päässyt Viron rahan yli ja odotti vuoroaan Venäjän tulliin :D

Rajalta jatkettiin matkaa Pihkovaan pimeyden vallitessa. Itse ainakin torkuin tämän välin, eli maisemia ei tullut ihmeteltyä ollenkaan. Loppuyö vietettiin parkissa näyttelypaikalla ja aamulla kun herättiin olikin ihmettelemistä, että mihin sitä onkaan tultu. Näyttelyt pidettiin jonkun paikallisen lähiön koulun jumppasalissa. Alue oli melko karu, Suomessa kyseisen alueen talot olisivat luultavasti saaneet purkutuomiot. Talojen seinistä rapisi laastit, alueella kulki kolme kulkukoiraa ja näkymät olivat muutoinkin hieman erilaiset, kuin mihin Suomessa on totuttu.

Itse näyttelyt olivat tosiaan koulun jumppasalissa. Saliin oli mahdutettu kaksi kehää ja näyttelykansa sitten ahtautui kehien reunalle. Ihan liiaksi ei tilaa ollut, ja esimerkiksi koirien ulkoiluttaminen päivän aikana oli yhtä pujottelua väkijoukossa. Jostain syystä emme ulkoiluttaneet kaikkia viittä matkassamme ollutta koiraa kerralla.. :D 

Näyttelypaikan vessat olivat hieman kyseenalaiset, mutta oli kopeissa kuitenkin muutakin kuin reikä lattiassa! Posliinipöntöt siellä komeilivat, mutta mitään istuinrenkaita niissä ei ollut, ja vaikka olisi ollut, niihin tuskin olisi tehnyt mieli istua. Eli jos vessaan mieli se tiesi reisitreeniä. Aamulla nopeimmille riitti vessassa myös paperia, iltapäivästä paperia ei enää ollut missään. Käsienpesuun ei ollut tarjolla saippuaa, eli oli pärjättävä pelkällä juoksevalla vedellä.



Näyttelyluettelo olisi ollut näyttelyaamuna tarjolla netissä, mutta koska meille vinkattiin Venäjän kalliista netistä, emme pitäneet nettiä reissussa ollenkaan päällä vaan menimme torstaina ilmoitetun alustavan kehäjärjestyksen mukaan. Ei tosin näyttänyt olevan ihan niin jutiinsa, mikä rotu kehään meni milloinkin, ja menimmekin kehässä 1 tyrkylle, ja pääsimme kehään jo ennen varsinaisesti meidän vuoroamme.

Ensin kehään pääsivät kettarit Stefan Sinkon arvioitaviksi. Sinko oli ripeä mies, joka ei juuri koiriin koskenut. Pronssi ja Ella pääsivät rop-kehään, eli mä pääsin esittämään elämäni ensimmäistä kertaa kettaria. Rop-kehän perusteella päättelimme kummankin saaneen myös sertit, ja asia vahvistuikin, kun lopulta saimme arvostelut. SERTien myötä Pronssista sekä Ellasta tuli tuoreet Venäjän muotovaliot. Onnea Pronssi ja Ella!

Seuraavaksi vuorossa olivat sitten schapet venäläisen Olga Kosarevan arvioitavina. Diesel toteutti nimeään hieman liiankin kirjaimellisesti, ja jalat ei juuri maata ottaneet, kun herra pomppi menemään. Tuomari sanoikin jotain koiran liikkeestä, mitä en ihmettele, sillä se ei todellakaan kulkenut silleen, miten se kykenisi kulkemaan. Mitään kovin huonoa tuomari ei kuitenkaan Dieselistä löytänyt, sillä Diesel sai erin sekä JUNIOR-SERTin ja oli rotunsa paras juniori. Juniorisertin myötä Dieselisttä tuli uusi Venäjän juniorimuotovalio <3

Dieselin jälkeen kehään menivät Disa ja Sade. Likat kulkivat kumpikin oikein kivasta, Disa Hannan kanssa ja Sade mun kanssani. Tää tuomari oli muuten super tarkka hampaista ja tarkisti ettei p1 ja p2 hampaita uupunut. Handlerin tehtäväksi jäi esittää koiran hampaat niin, että tuomari näki haluamansa hampaat. Myös silmien löytäminen karvojen alta jäi handlerin vastuulle. Olgan tuomaroitavana Disa veti pidemmän korren ja jatkoi matkaansa Dieselin kanssa ROP-kehään. Disalle siis myös SERT ja näin ollen Disasta tuli uusi Venäjän muotovalio. Onnea Disa! ROP-kehässä Disa vei voiton, eli Disa jäi odottelemaan RYP-kehään pääsyä.

Kuva Hanna Palomäki 

Seuraavaksi sitten odoteltiin kehään 2 pääsyä. Ai juma mua hirvitti viedä Sade ja Diesel venäläisen Larisa Danilovichin syyniin. Kettarit eivät tulleet tästä kehästä ulos aivan yhtä voitokkaina kuin kehästä 1, joten tuomari ei todellakaan ollut mitään SA-automaatti. Lopulta kun kehään päästiin Diesel jaksoi jo keskittyä paremmin esiintymiseen ja kulki oikein mukavasti kehässä. Myös Larisa syynäsi hampaat todella tarkasti, ja juoksutettuani Dieseliä kerran kehän ympäri, Larisa pyysi juoksemaan kovempaa. Seuraava kierros sitten paineltiin, minkä jaloista lähti :D  Hyvä, että juostiin, sillä Diesel liikkuu kauniisti, kun sille päälle sattuu, ja nyt se kulki oikein kivasti mun kanssani. Tuomarikin tykkäsi, sillä palkitsi Dieselin SERTillä! Tää oli muuten samalla Dieselin ensiesiintyminen nuortenluokassa!

Dieselin jälkeen kehään pääsi Sade. Oltiin siis ennakkoon sovittu, että tytöistä kakkoskehään menee vain se, kumpi ei ekasta näyttelystä sertiä saanut. Sade esiintyi häntä heiluen ja kipitti minkä jaloistaan pääsi, kun yritin pitää yllä tuomarin toivomaa kovaa vauhtia. Larisa palkitsi myös Saden SERTillä, ja lähtiessäni hakemaan Dieseliä ROP-kehään kehäsihteeri kertoi minulle uroksen olevan ROP ja nartun VSP, eli kehään ei tarvitse enää tulla. Käyhän se näinkin :´D SERTin myötä Sadesta tuli siis tuore Venäjän muotovalio <3 Pääsinpä esittämään myös ihanan barbet Aatun, kun barbet-pojat pääsivät kisaamaan keskenään siitä kumpi on ROP. Olipa mukava uusi tuttavuus!

Kuva Hanna Palomäki 

Pakko oli hieman kilistellä, kun reissusta saatiin kaikki, mitä halusimme. Kotiin tuomisina meillä oli siis 4 uutta Venäjän muotovaliota ja 1 uusi Venäjän juniorimuotovalio! Diesel sai myös aikuisten sertin roikkumaan. 




Päivän lopuksi käytiin kummankin näyttelyn isot kehät. Liikkeelle lähdettin kehän 1 isoista kehistä ja Diesel pääsi ROP-juniorina junioreiden isoon kehään, missä lakujeni mukaan oli 26 koiraa. Tuomari poimi jatkoon 8 koiraa, ja mulla meinasi leuka loksahtaa, kun Diesel poimittiin kahdeksan parhaan koiran joukkoon. Sijoitusta ei kuitenkaan herunut, mutta olihan se nyt hienoa, että Diesel nostettiin isosta joukosta jatkoon! Vau :) 

Seuraavaksi esitin Disan RYP-kehässä, missä Disa esiintyi hienosti ollen lopulta RYP3! Täällä RYP ja BIS –kehissä palkittiin Suomessa totutun neljän sijaan kolme. Disa ei siis lähtenyt ollenkaan turhaan mukaan reissuun. Potinhan täydensi vielä Pronssi, joka oli ryhmän 3 RYP2!

Kehän 2 isoissa kehissä meidän jengiä edusti Diesel. Diesel kulki nätisti pitkällä askeleella ja malttoi seistä hienosti paikallaan, kun odoteltiin, että tuomari lähti porukkaa sijoittamaan. Mä en ole halailevaa tyyppiä, mutta pakko oli halata tuomaria, kun hän viittasi Dieselin RYP1-koiraksi! Siis VAU!!! Mun pikku-ukkoni <3 Päästiin siis vielä juoksemaan BIS-kehään, mutta tuolla ei enää sijoituttu. Esitin RYP-kehässä myös lyhytkarvaisen unkarinvizla Helmin, joka lähti mukavasti vieraan mukaan ja oli lopulta RYP2. Onnea Helmi!

Kuva Sari Tevalin

Isojen kehien jälkeen pakattiin pikaisesti kaikki tavarat bussiin ja lähdettiin kotimatkalle. Pysähdyttiin Venäjän puolella kauppakeskukseen, mutta sen verran oli ryytynyttä porukkaa, ettei kukaan tainnut jaksaa siellä pyöriä 90 minuuttia, mikä meille oli annettu ajaksi. Palasimme Hannankin kanssa bussille heti, kun kuski tuli ovet avaamaan ja käytiin päästämässä koirat jaloittelemaan.

Kauppakeskukselta ajeltiin sitten noin tunnin verran rajalle, missä huomattiin, että Venäjältä ei pois pääsekään aivan niin helposti kuin toivoisi. Jouduimme täyttämään jonkun lomakkeen, eikä meille aivan selvinnyt kuvittelivatko tullihenkilöt meidän ostaneen koirat Venäjältä vai miksi me lomaakkeet täytimme. Niissä kyseltiin koirien viralliset nimet, syntymäajat, painot, hankintahinnat, passinnumerot, tunnistusmerkinnät ja värit. Ja kaikki tiedot olisi pitänyt muistaa ulkoa. Voinen kertoa, että mun papereissa luki lähinnä koirien nimet ja hankintahinnat :D Osan porukasta passitkin oli jo leimattu, mutta heidät käskettiin takaisin täyttämään lomakkeita, eli ei näyttänyt tullihenkilöillekään olevan täysin selvää, mitä halusivat.

Aikamme vietimme tullissa, ja kun lopulta pääsimme portista läpi menimme bussille, missä eläinlääkäri kuvasi kaikki koirat läpi ja tarkisti sirus. Hämärässä bussissa räpsittiin kuvia salamalla, ja muutama lääkärin vieressä seisonut totesi, ettei kuvista edes nähnyt mitään. Eli meidän koirat on nyt sitten Venäjän tiedostoissa – tai sitten eivät ole, jos kuvista ei tosiaan ole saanut edes selvää. Oli kyllä hyvin mielenkiintoinen kokemus, ja luojan kiitos meillä oli mukana venäjänkielentaitoinen, joka hoiti puhumisen ja kertoi meille muille, mitä milloinkin teemme.

Venäjän tullin jälkeen pysähdyimme taxfreehin, mistä halukkaat saivat ostaa mm. alkoholia. Tämän kauppavierailun jälkeen joku venäläinen virkamies tuli vielä laskemaan bussiin, että olimme kaikki kyydissä, minkä jälkeen saimme jatkaa matkaa Viron tulliin. Viron tullista selvisimme läpi paljon nopeammin, ja lopulta pääsimme jatkamaan matkaa sekä nukkumaan. Matkalla Tallinnaan pysähdyimme Tartossa, missä olisi voinut koiria ulkoiluttaa, mutta väsymys vei voiton, ja itse käänsin tuolloin vain kylkeä ja jatkoin unia. Olimme päässeet tullista läpi vasta puolen yön jälkeen eikä edellisenä yönä ollut tullut nukuttua varmaan paria tuntia enempää. Teloin siis reissussa hieman kättäni, mikä särki ton ensimmäisen yön ajan sen verran, että haittasi nukkumista. Lauantai-iltana tajusin sentään ottaa särkylääkettä, niin sain nukuttua ilman, että käsi häiritsi.

Tallinnassa meidän heräteltiin noin kello 6.00, jotta käytimme koirat ulkoilemassa ennen laivaan menoa. Laiva lähti 7.30, ja suurin osa meidän bussin matkustajista suunnisti aamupala buffettiin, missä istuimme koko alkumatkan. Oli kyllä ähky olo, kun lopulta pöydästä noustiin ja ihmeteltiin hetki pitkin laivaa ennen kuin saavuimme satamaan. Laivan tultua satamaan ryysäsimme ensimmäisten joukossa laivasta, jonka jälkeen Hanna lähti hakemaan autoa ja mä lähdin bussille purkamaan tavaroita bussista, jotta voitaisiin ne nopeasti vain autoon nostella.

Oli kyllä aikamoinen reissu. Kotona olin sunnuntaina noin klo 12. Univajetta reissusta kertyi tarpeeksi, ja selkä meinasi olla aikamoisessa jäkissä bussissa nukkumisen jäljiltä. Mutta koirien tulokset näyttelyistä olivat niin huikeita, että kyllä kannatti reissuun lähteä! Loppuvuodelle meillä ei olekaan laitettuna yhtään näyttelyilmoa, mutta vuodelle 2019 on tehtynä jo alustavia suunnitelmia. Toivotaan, että ensi vuosi olisi yhtä voitokas :D

Kiitos matkaseurasta Hanna ja kaikki uudet ihanat tuttavuudet! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti