Agilityn SM-kisat, 2018

Vietettiin viikonloppu Vantaalla agilityn SM-kilpailuissa. Viime vuonna edustettiin Saden kanssa YLÖKKiä joukkuekisassa, tänä vuonna meillä oli ensimmäistä kertaa yksilöihin vaaditut sm-nollat kasassa ja startattiin sekä YLÖKKin joukkueessa että yksilöissä. Perjantaina olisi ollut myös tarjolla pari starttia etkoina, mutta tein päätöksen, että meille riittää startit lauantaina ja sunnuntaina.

Matkaan lähdettiin kuitenkin perjantaina, sillä matkaseurueemme kuulunut koirakko starttasi jo etkoilla. Mukaan lähti myös Diesel hoitamaan tärkeää kisamaskotin virkaa. Perjantai meni lenkkeillessä ja katsellessa vauhdikkaita kisasuorituksia.

Kisapaikalta päästiin suunnistamaan kohti majoitusta hieman ennen klo 21, ja ensimmäisenä suuntasimmekin syömään. Olin saanut hyvän perehdytyksen lähialueen ruokapaikoista, joten näillä ohjeilla sitten suunnisteltiin. Käveltiin majoitukselta ehkä noin 500 metrin matka, mistä löytyi napolilainen (?) ravintola, mihin myös koirat olivat tervetulleita terassille. Visiittimme oli kyllä hyvin pikainen, sillä sekä minulla että seuralaisellani oli niin hirveä nälkä ettei ruoka kauaa nenän edessä jäähtynyt.

Saatuamme vatsat täyteen kävelimme takaisin majoituksella ja veimme tavarat sisään, ja aika pian totesimme, että lienee parasta ruveta unille. Lauantaina joukkueemme ensimmäinen koirakko olisi tutustumassa rataan jo klo 8.30, ja halusimme mennä katsomaan ja kannustamaan seurakaveria.

Sade nukkui mun kainalossa koko yön, mutta Diesel kävi muutamaan kertaan kyselemässä olisiko Turo lähtenyt leikkimään. Suhteellisen rauhallisesti yö kuitenkin meni, vaikka kovin montaa tuntia ei lopulta tullut nukuttua. Aamulla pakkasimme kisakamat ja lähdimme kisapaikalle ihmettelemään. Päivästä tuli pitkä, ja oli onni, että saatoimme viedä koirat välillä teltoilla olleisiin häkkeihin lepäämään ja suojaan auringolta.

Saden ja mun starttivuoro oli medien kolmannessa lähdössä, eli rataan tutustuimme klo 12:00. Siitä sitten hakemaan Sade teltalta, hieman vielä lämmittelyesteillä hypyttelyä ja odottamaan omaa vuoroa. Stressasin etukäteen lähtökarsinoita, joita näissä isommissa kisoissa käytetään. Suoritustaan odottavat kolme seuraavaa koirakkoa siis ovat lähtökarsinoissa, jotta saadaan aina sujuvasti seuraava koirakko radalle. Lähtökarsinassa odottelu meni kuitenkin sujuvasti, Sade kävi varjoon makoilemaan, ja toisti aina saman siirryttyämme seuraavaan karsinaan.

Radalle mennessä en edes yrittänyt istuttaa Sadea, kuten useimmiten teen lähdössä. Reilun viikon treenitauon jälkeen mun fiilikseni oli, että en saisi Sadea istumaan, joten käskin sen seistä paikoillaan. Siitä sitten siirryin itse hieman edemmäs ja annoin Sadelle lähtöluvan. Rata tuntui hirveän sujuvalta, ja olin äärinmäisen tyytyväinen, kun kesken rataantutustumisen päätinkin vaihtaa ohjauspuolen niin, että pääsisin A:n ja renkaan jälkeisen hypyn ohjaamaan oikealla kädellä ja viemään Saden lyhyempää reittiä putkelle. Tässä toki oli riskinä muuri, mutta luotin vastakäännöksen kääntävän Saden putkeen. Tämä ohjaus osoittautui paljon sujuvammiksi, kuin jos olisin ohjannut Saden vasemmalla kädellä, ja pyörittänyt muurista kauemman siivekkeen ympäri ennne putkelle lähetystä.

Alun sujuvuus sai mut hymyilemään sisäisesti, ja loppurata menikin oikein sujuvasti. Vain puomin alastuloa hieman jännitin, kun niitä Sade on toisinaan aina roiskinut, mutta koska yleisö ei kohahtanut, jatkoin valssilla hypyn kautta kepeille ja maaliin tullessamme saimme sen verran isot aplodit, että oletin meidän tehneen puhtaan radan. Pikku varmistus kavereilta ja me tosiaan tehtiin puhdas rata! Myöhemmin tuloksia tutkaillessani olin hyvinkin tyytyväinen myös vauhtiimme. Joukkueena olimme sijalla 25./72 ja yksilönä meidän tulos oli 47./278. Eli aika huikeeta! Meidän etenemä oli 4,29m/s ja alitettiin ihanneaika 6,93 sekunnilla :) 

Kisasivuilta bongattu ratapiirros

Tässä meidän rata, valitettavasti muutama eka este jäi videolta pois:

Kisojen loputtua lähdimme suunnistamaan taas kohti majoitusta ja paikkaa, missä saisimme syödäksemme. Menimme majoituksen lähellä olevaan italialaiseen, missä saimme ottaa koirat mukaan terassille. Melko pitkään saimme ruokia odotella, mutta kun lopulta ruoat tuli ja mahat oli täynnä, eli odottelu tuntunut enää yhtä pitkältä. Kun omat mahat olivat täynnä, saatoimme ruveta ruokkimaan koiria ja katsomaan seuraavan päivän kamoja kasaan. Sunnuntai aamuna tarvitsi laittaa  vielä majoituksessa paikat kuntoon ja ottaa kaikki kamat mukaan, jotta pääsisimme heti kisojen jälkeen ajelemaan Tampereelle.

Lauantai sujuva startti antoi hyvät lähtökohdat sunnuntain yksilöstarttiin.  Olimme ensimmäisessä rataantutustumisessa, ja tutustuminen rataan oli heti klo 8.00 eikä omaa vuoroa tarvinut kauaa odotella. Jätäessäni Saden lähtöön näin silmäkulmastani Saden lähtevän liikkeelle ennen antsmaana lähtölupaa, ja esteiden kaksi ja kolme väliin suunniteltu valssi venyi hieman kiireessä, ja meinasin hukata radan heti alkuun. Pienen kompuroinnin jälkeen kuitenkin löydettiin oikealle esteelle ja matka jatkui. Loppuratakin oli hieman pelastelua ja myöhässä olleita ohjauskuvioita, minkä seurauksena Saden kaarrokset venyivät, eikä meno tuntunut niin sujuvalta kuin edellisenä päivänä. Maaliin kuitenkin päästiin ilman virheitä ja hetken jännittämisen jälkeen nähtiin tuloksista, että meidän aika riitti puhtaaseen rataan! Tehtiin siis kumpanakin päivänä nolla-rata, mikä on todella mahtavaa! Siitä sitten alkoikin odottelu, sillä finaaliin lunastaisi paikan vain 40 nopeinta koirakkoa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että meidän aikamme ei lopulta riittänyt finaaliin.

Olen kuitenkin aivan super tyytyväinen, että pystyttiin tekemään kumpanakin päivänä puhdas rata! Lopullinen sijoituksemme yksilöissä oli 68./247, ja taakse jäi myös kovia nimiä. Pienen tutkiskelun jälkeen saatan myös todeta, että olimme kolmanneksi paras schapendoes-koirakko sunnuntain kisoissa! Tästä on hyvä jatkaa hiljalleen kohti vuoden 2019 SM-kisoja, ja aloitella sm-nollien keruu, jotta päästäisiin ensivuonnakin kisoihin.

Tässä vielä meidän sunnuntain rata:

Dieselin mielestä hänen tärkein tehtävänsä tällä reissulla oli trevehtiä kaikkia paikalla olleita koiria. Varsinkin muut schapet ja pennut aiheuttivat pojassa hurjan tarpeen päästä tervehtimään. Viereisessä teltassa olikin ihana länderin alku, ja Diesel sekä pentu bongasivat toisensa moneen kertaan viikonlopun aikana. Sunnuntaina sitten päästettiin Diesel ja pentu leikkimään, ja sain kyllä olla ylpeä, miten nätisti Diesel leikki! Diesel heitti monet kerrat mahalleen, ja ryömi pennun luokse. Monta kertaa Diesel myös kellahti kyljelleen, jotta pentu pääsi häntä kurmuttamaan. Kokoeroa oli aika paljon, mutta mun ei tarvinut hetkekään pelätä, että Diesel jyräisi pennun :) 

P.S. Kiitos videoista Antti ja Hanna!