Karvarallin Huligaani eli Bolt
08.03.2014-04.01.2017
Meidän lauma kutistui eilen kahdesta koirasta yhteen. Niin yllättäen, niin ennalta arvaamatta. Kyyneleet ovat värittäneet hyvin vahvasti alkanutta vuotta..
29.12.2016
Olin niin huojentunut. Boltin kyynäristä otettiin magneettikuvat, ja irtopalojen poiston sekä kyynärluiden katkaisun jälkeen olisi hyvin todennäköistä, että Bolt voisi elää pitkän ja kivuttoman elämän. Nivelrikkoa oli vasta hyvin vähän, ja leikkauksella saataisiin toivottavasti nivelrikon eteneminen hidastumaan.
3.1.2017
Boltin oikea kyynärpää operoitiin. Kyynärästä poistettiin iso irtopala, rustoa siistittiin hieman ja kyynärluu katkaistiin, jotta kynär- ja värttinäluiden pituuserot saataisiin tasoittumaan ja tätä kautta nivelen paine jakautumaan tasaisemmin.
Leikannut lääkäri haki aulasta kahvia, ja näytti peukaloita. Leikkaus oli sujunut hyvin, ja Boltista oltiin ottamassa röntgenkuvia. Pian päästäisiin katsomaan kuvat läpi, ja saisin arvion, milloin poika on hereillä ja saisin viedä hänet kotiin.
Aikaa kului kuitenkin aivan liian paljon siihen, että lääkäri tuli viimein hakemaan mua. Huoneeseen päästyämme lääkäri ojensi tuolin, pyysi istumaan, ja kertoi, että hänellä olisi huonoja uutisia. Röntgeniä otettaessa Boltin sydän oli pysähtynyt, ja sitä oli ruvettu elvyttämään. Poika oli saatu elvytettyä, mutta tajunnan taso ei ollut palautunut. Nyt täytyisi vain antaa aikaa, ja aamulla tietäisimme tarkemmin.
Istuin tuntitolkulla Boltin vieressä, itkin ja kyynelehdin. Rukoilin Bolttia taistelemaan tiensä takaisin. Bolt ei koko aikana kuitenkaan tiedostanut mun olleen sen luona. Lopulta kun illalla koin olevani ajokuntoinen ja lähdin ajamaan kotiin, tiesin jo, että vaadittaisiin ihme, että Bolt toipuisi.
4.1.2017
Sain aamulla soiton, jota olin pelännyt. Bolt oli kouristellut yön aikana, ja mitään ei olisi tehtävissä. Lähdimme H:n ja Saden kanssa ajamaan Hattulaan, jotta Bolt saisi nukahtaa ikiuneen sylissä. Perillä odotti niin kovin surullinen näky. Rakas Bolt, joka olisi päästettävä juoksemaan sateenkaari silloille. Pieni Bolt sai nukahtaa H:n syliin, ja nyt sillä ei ainakaan ole enää kipuja.
Niin kovin toivoin, että Bolt olisi vielä toipunut. Nin kovin toivoin, että saisimme viettää pitkän elämän yhdessä. Niin kovin toivoin, että poika olisi kivuton. Nyt Boltin ei tarvitse enää tuntea kipua.
Boltin nukuttua pois Sade sai käydä haistelemassa Boltin, jottei veikkaa tarvitse etsiä kotoa. Tämän hetkinen epäily on, että luun katkaisun yhteydessä jostain vapautui veritulppa, joka kulkeutui aivoihin. Bolt lähtee kuitenkin avattavaksi, jotta tähän saadaan varmuus. Millään mutoahan tieto ei tule helpottamaan suruamme tai kaipaustamme, mutta on varmasti arvokasta tietoa niin leikanneelle lääkärille, kuin rotuakin silmällä pitäen.
Niin kovin raskain sydämin toivotamme pikku-Boltille hyvää taivasmatkaa! <3
08.03.2014-04.01.2017
Meidän lauma kutistui eilen kahdesta koirasta yhteen. Niin yllättäen, niin ennalta arvaamatta. Kyyneleet ovat värittäneet hyvin vahvasti alkanutta vuotta..
29.12.2016
Olin niin huojentunut. Boltin kyynäristä otettiin magneettikuvat, ja irtopalojen poiston sekä kyynärluiden katkaisun jälkeen olisi hyvin todennäköistä, että Bolt voisi elää pitkän ja kivuttoman elämän. Nivelrikkoa oli vasta hyvin vähän, ja leikkauksella saataisiin toivottavasti nivelrikon eteneminen hidastumaan.
3.1.2017
Boltin oikea kyynärpää operoitiin. Kyynärästä poistettiin iso irtopala, rustoa siistittiin hieman ja kyynärluu katkaistiin, jotta kynär- ja värttinäluiden pituuserot saataisiin tasoittumaan ja tätä kautta nivelen paine jakautumaan tasaisemmin.
Leikannut lääkäri haki aulasta kahvia, ja näytti peukaloita. Leikkaus oli sujunut hyvin, ja Boltista oltiin ottamassa röntgenkuvia. Pian päästäisiin katsomaan kuvat läpi, ja saisin arvion, milloin poika on hereillä ja saisin viedä hänet kotiin.
Aikaa kului kuitenkin aivan liian paljon siihen, että lääkäri tuli viimein hakemaan mua. Huoneeseen päästyämme lääkäri ojensi tuolin, pyysi istumaan, ja kertoi, että hänellä olisi huonoja uutisia. Röntgeniä otettaessa Boltin sydän oli pysähtynyt, ja sitä oli ruvettu elvyttämään. Poika oli saatu elvytettyä, mutta tajunnan taso ei ollut palautunut. Nyt täytyisi vain antaa aikaa, ja aamulla tietäisimme tarkemmin.
Istuin tuntitolkulla Boltin vieressä, itkin ja kyynelehdin. Rukoilin Bolttia taistelemaan tiensä takaisin. Bolt ei koko aikana kuitenkaan tiedostanut mun olleen sen luona. Lopulta kun illalla koin olevani ajokuntoinen ja lähdin ajamaan kotiin, tiesin jo, että vaadittaisiin ihme, että Bolt toipuisi.
4.1.2017
Sain aamulla soiton, jota olin pelännyt. Bolt oli kouristellut yön aikana, ja mitään ei olisi tehtävissä. Lähdimme H:n ja Saden kanssa ajamaan Hattulaan, jotta Bolt saisi nukahtaa ikiuneen sylissä. Perillä odotti niin kovin surullinen näky. Rakas Bolt, joka olisi päästettävä juoksemaan sateenkaari silloille. Pieni Bolt sai nukahtaa H:n syliin, ja nyt sillä ei ainakaan ole enää kipuja.
Niin kovin toivoin, että Bolt olisi vielä toipunut. Nin kovin toivoin, että saisimme viettää pitkän elämän yhdessä. Niin kovin toivoin, että poika olisi kivuton. Nyt Boltin ei tarvitse enää tuntea kipua.
Boltin nukuttua pois Sade sai käydä haistelemassa Boltin, jottei veikkaa tarvitse etsiä kotoa. Tämän hetkinen epäily on, että luun katkaisun yhteydessä jostain vapautui veritulppa, joka kulkeutui aivoihin. Bolt lähtee kuitenkin avattavaksi, jotta tähän saadaan varmuus. Millään mutoahan tieto ei tule helpottamaan suruamme tai kaipaustamme, mutta on varmasti arvokasta tietoa niin leikanneelle lääkärille, kuin rotuakin silmällä pitäen.
Niin kovin raskain sydämin toivotamme pikku-Boltille hyvää taivasmatkaa! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti