Koirat koulussa

Viikonloppuna oli viimeinen kouluviikonloppu, ja koska olin Boltin ilmottanut vierailevan luennoitsijan tutkittavaksi, otin koirat mukaan kouluun. Paljon vieraita koiria, ja pitkiä pätkiä häkissä istuskelua. Siitä oli Saden ja Boltin viikonloppu tehty. Toki tauoilla käytiin metsässä rallattelemassa, mutta ei nuo tauot ehtineet nollaamaan tuota häkissä olemisesta syntyvää stressiä.

Sadella ei ollut mitään hätää, ja se istuskelikin nätisti häkissä. Bolt puolestaan piipitti surkeana häkissä, eikä oikein tiennyt, miten päin olisi ollut. Sylissä se olisi mieluusti nukkunut, mutta häkkiin ei osannut ollenkaan rauhoittua. Meillä kuitenkin matkustetaan autoillessa häkissä, ja treeneissä omaa vuoroa odotetaan häkissä – mutta silti tuo häkkeily on haastavaa.

Todistusaineistoa: Bolt mattoi nukkua häkissä Saden kaverina sen 10 min.

Lauantaina päivä alkoi klo 9.00 loppukokeella, kun ensin oli matkustettu Virroille koirille vieraiden ihmisten kyydissä ja vieraalla autolla. Autoilu ei onneksi tuota karviaisille kuitenkaan lisästressiä, vaan tyytyväisinä vetelivät hirsiä takaloossissa. Vieraileva luennoitsija oli ortopedi, Juha Kallio. Keirroin Juhalle, mitä Boltista on tutkittu, ja mikä on sen historia ontumisten suhteen. Juha kysyi heti, että ontuuko enemmän levon jälkeen vai rasituksen jatkuessa. Nyt viimeisimmästä ontumisesta on jo 5 kk, eli enhän minä enää osannut sanoa, kun en ole osunnut tuota tietoa kirjata ylös.

Juha katseli ensin Boltin asentoisuutta ja kävelemistä, ja kysyi seisooko Bolt useinkin takalat ristissä. Aina silloin tällöin Bolt siis seisoo takajalat ristissä, mutta olen laittanut tämän ahtauden piikkiin. Seuraavaksi Juha alkoi väännellä ja käännellä Bolttia. Oikeasta kyynärästä Juha totesi ettei se suoristu aivan yhtä paljoa kuin Boltin vasen kyynär, eli tämä olisi jossain vaiheessa hyvä kuvata, että nähdään onko kyynärässä muutoksia. Juha sai Boltin myös vingahtamaan kyynärää taivutellessaan, mikä oli mielestäni Boltilta hyvin voimakas reaktio. (Yritimme myöhemmin toistaa kouluttajamme Sarin kanssa tuota reaktiota, muttemme saaneet aikaan yhtä voimakasta reaktiota.)

Takaosaa taivutellessaan Juha totesi Boltin lihasten olevan oikealta puolelta kosketusarat, ja oikein polven olevan löysempi kuin vasen polvi. Oikealla takana on myös pienempi lihasmassa kuin vasemmalla. Juhan mukaan rauhoituksessa olisi hyvä vielä taivutella polvi läpi sekä katsoa onko lonkassa löysyyttä. Lihasmassan puolierot tiesinkin, sillä jo viime kesänä Boltilla on ollut puolieoa massavuudessa. Viime kesästä on itse asiassa tultu pitkä matka eteenpäin, sillä takana on ollut kaiken kaikkiaan hyvin heikkolihasmassa. Nykyisin Boltilla alkaa olla jo ihan kivasti reittä.

”Tuomion” kuullessani olin ensin kauhuissani. Sinne jää höntsäagility, käyttöön nivelravinteet ja mitä kaikkea muuta tarvitseekaan tehdä. Hetken asiaa sulateltuani totesin kuitenkin, että ortopedi ei siis löytänyt Boltista mitän hälyyttävää. Oikeassa kyynärpäässä saattaa olla pieniä muutoksia, mutta mitään isoa tuskin on. Samoin kuin oikealla takana; oikea polvi on löysempi, mutta sitä ei saatu luksoimaan paikoiltaan, joten elämistä ei tarvitse rajoittaa. Lonkat on kuvatt B/B, mutta kuten luennolla opimme, nykyinen kuvaustyyli ei kerro koko totuutta. Lonkka on taivutettuna luonnottomaan asentuun, ja jos lonkka kuvataan niin, että takajalat ovat 90 asteen kulmassa kohti kattoa, näyttää lonkan ja reiden pään suhde toisiinsa aivan erilaiselta kuin nykyisessä kuvausmenetelmässämme.

Kuvautan siis Boltin kyynärät samalla kuin Saden kyynärät. Se, milloin tämä tulee tapahtumaan on vielä täysin auki. Mutta jossain vaiheessa kuitenkin, ihan jo agilityn takia. Muita toimenpiteitä ei Boltin suhteen nyt tehdä, sillä koko kevät on meny ilman ontumisia, ja äijän selkälinjakin on nyt pysynyt muutaman kuukauden. Asiaa toki mietitään ja harkitaan uudelleen, jos Bolt alkaa jossain vaiheessa ontumaan. Harkintaan otetaan kuurimuotoiset ravintolisät, mistä ei ainakaan olisi haittaa. Rehellisyyden nimissä kovin monella koiralla on muutoksia nivelissään. Muutokset eivät toki vielä näy reilu vuosikkailta, kun virallisia kuvauksia tehdään, mutta jos samat koirat kuvattaisiin uudelleen jokusen vuoden kuluttua, saisi kovin moni tuomion nivelrikosta. En siis ole sydän syrjällään mahdollisista muutoksista, en ainakaan vielä. Toki, jos Bolt alkaa jossain vaiheessa oireilla, muuttuu tilanne. Kovin moni kuitenkin elää tietämättä edes pienistä muutoksista koiransa nivelissä, eikä koira edes oireile koko elämänsä aikana.

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen siihen, että ortopedi kävi Boltin läpi. Sain tavallaan mielenrauhan, sillä Boltista ei löytynyt mitään maata mullistavaa. Se kun on takaa melko ahdas, näyttää sen liikkuminen omaan silmääni niin erilaiselta kuin esimerkiksi Saden.

Päivän päätteeksi Bolt jäi vielä luokkaan, kun kurssikaverini suoritti näytön hieromalla Boltin. Ihan kivasti poika jäi, vaikka katosinkin paikalta. Kerran oli meinannut hermostua, kun luokkaan paukkasi vieras koira, mutta muuten ollut ilmeisen kivasti.

Luentojen välissä ja loputtua kävimme tosiaan metsässä juoksentelemassa, ja illalla joskus lähempänä yhdeksää vetäydyimme huoneeseen, jotta koirat ehtivät hieman tutustua uuteen huoneeseen ennen nukkumaan menemistä. Kovasti nuo tarkkailivat jokaista liikettäni, eli eivät kyllä ennen valojen sammumista varsinkaan nukkuneet erityisen sikeästi. Yöllä Sade nukkui melko katkottoman yön kainalossa, mutta Bolt ei oikein osannut asettua. Hetkittäin se tuli viereen nukkumaan, mutta kun tuli kuuma, piti taas siirtyä. Koko yön se valteli enemmän tai vähemmän.

Aamulla jatkui päivä taas klo 9.00, ja lounaan jälkeen Sade pääsi vuorostaan mallikappaleeksi näyttöön. Hihna kurssikaverille, ja Sade lähti yhden ohjaajista ja kurssikaverini matkaan viereiseen rakennukseen. Näytön aikana oven takana oli ulissut mäyräkoira, tila oli vieras enkä itse ollut paikalla, joten Sade ei ollut ollut aivan niin levollinen, mitä se yleensä hieronnassa on. Takajalat olivat myös jumissa, eikä se olisi tykännyt takajalkojen venytyksistä ollenkaan. Olin kyllä pistänyt merkille jo aiemmin viikolla, että Sade peitsaili. Siirryimme pari viikkoa sitten ulkokentille, eli tilaa agilityyn on enemmän, ja Sadella parempi vauhti. Talven jäljiltä uusi pohja ja traivi lienevät siis tehneen tehtävänsä, kun tyttö on jumiutunut. Pitäneekin ottaa nyt alkukesään kunnon kuuri lihashuoltoa, että totutaan taas tuohon uuteen vauhtiin ja alustaan.

Valmis!