Elämää schapen kanssa: Perjantaitoko muutaman viikon tauon jälkeen

Jei, perjantaina oli taas tokoa! Kaksi perjantaita tossa välissä jo olikin, kun ei ollut ohjattuja treenejä. Viikko sitten käytiin Marian kanssa kaksistaan "treenaamassa", mutta aika kevyiksi ne treenit jäi:)

Nyt on siis ollut 3 viikkoa aikaa treenata läksyjä. Ensimmäinen viikko treenattiinkin hyvin tunnollisesti. Toisella viikolla oli joka illalle ohjelmaa, joten treenit jäi hyvin vähälle. Ja tällä viikolla? Niin, nyt on tsempattu Boltin takapää treenien kanssa, joten tokoilut on olleet onnettoman vähäisiä. Saden kanssa on edelleen treenattu itseluottamusta ja "sivulle" käskyn oikeaa paikkaa.

Saden kanssa saatiin treenivinkkejä mm. siihen, että Sade heittää lähes poikkeuksetta maahan mennessään lonkalle siinä vaiheessa, kun katsoo mua. Nyt siis palataan tässä istu - maahan -jumpassa siihen, että mä oon aivan Saden edessä käskyttämässä. Näin pääsen kieltämään aina, kun Sade heittää lonkalle. Ja tututtuun tapaan kovat kehut, kun korjaa takaisin toivottuun asentoon :)

Sivulle tulo on mun mielestäni parantunut siihen nähden, mitä se oli muutama kuukausi sitten. Edelleenkään pa ei ole niin kaunis, kuin toivoisin, mutta enää ei jäädä aivan niin taakse ja vinoon. Mutta vielä tarvitaan treeniä, että saadaan tästä vahvempi liike. Nyt pitää vaan muistaa, ettei tavoittele suoraan kuuta taivaalta, vaan kuuhun kiivetään pienin askelin. Eli nyt palkataan myös jäljistä pa:ista, kunhan ne on suoria!

Aika hieno pa jo. Kuva: Maria Kahelin.

Ja toinen hieno pa. Kuva: Maria Kahelin.

Sade inhoaa edelleen kapulaa, eikä meidän kapulatreenit ole tuottanut ollenkaan toivottua tulosta. Kamalan nostatuksen jälkeen saan Saden ottamaan kapulan suuhunsa, mutta se sylkäistään jo ennen kuin hampaat kunnolla edes osuvat kapulaan. Ja tälle koiralle en edes halua harkita pakotteita tähän liikkeeseen, sillä sen jälkeen tuskin edes vilkaisisi koko kapulaa enää.

Heitä jo! Kuva: Maria Kahelin.

Pallo<3 Kuva:

Mirva vinkkasi, että nyt voitaisiin unohtaa hetkeksi koko kapula, ja treenata pitämistä ja irrottamista jonkin mieluisen asian avulla. Pallo! Heitellään nyt siis Sadelle niin kovin mieluista palloa ja kun pallo on suussa, aletaan opettaa "pidä" -käskyä. "Pidä, pidä, pidä - irti!" Ja vasta tolla "irti" -käskyllä saa tiputtaa pallon ja uusi pallo lentää. "irti" -käskyä ei passaa sanoa aina, kun koira on samalla etäisyydellä, vaan toisinaan "irti" tulee Saden ollessa kauempana ja toisinaan Saden ollessa jo lähellä pallon kanssa. Hetkittäin uusi pallo lentämääkin eteenpäin heittämisen sijaan mun jalkojen läpi taaksepäin, jotta saadaan Sade tulemaan lähelle. Nyt kun se tiputtaa pallon aina noin metrin päässä musta.

Pallo lentääkin taaksepäin. Kuva: Maria Kahelin.

Sade meinaa olla treeneissä vähän pelle. Varsin tuttujen käskyjen kohdalla se tekeekin jotain muuta kuin pyydän. Heitettyään esim maihin "sivulle" käskyn kuultuaan se jää tuijottamaan mua samalla, kun hännän pää vispaa tyyliin "hähä, hähä, mä teinkii näin, mites reagoit". Mirva meinasi, että mun pitää lähteä tohon Saden pelleilyyn mukaan tyyliin "haha, mitäs sä tolleen?", "sivulle", sen sijaan, että passivoituisin ja antaisin uuden käskyn. Tällä saatiin Sade hieman hämilleen, kun en passivoitunutkaan vaan "ymmärsin sen huumoria". Tää ei siis varmastikkaan toimisi kaikkien kohdalla, mutta Sade kyllä tietää, mitä siltä pyydetään, sen mielestä vaan on hirveen hauskaa tehdä toisin.

Sadella on hieman ongelmia mennä treenin jälkeen autoon. Se kun jäisi mielellään treenaamaan vielä lisää. Eli kun mä lähestyn askeleenkin verran autoa, Sade heittää maihin eikä lähesty autoa kuin käskyttämällä esim. ”sivulle” ja ottamalla tyttö kantoon tai kantamalla se autoon jo sieltä, mihin se on heittänyt maihin. Mirva pyysi mua laittamaan takakontin kiinni ja menemään itse autoon. Ei reagointia Sadelta. Seuraavaksi käynnistin auton, ja kun Sade ei edelleenkään reagoinut ajoin kentän reunaan. Seuraavaksi Mirvakin hyppäsi autoon ja ajoi kentän reunaan. Vasta tässä vaiheessa Sade alkoi katsella Mariaa, että eikai sekin ole lähdössä. Kun Mariakin hyppäsi auton kyytiin tuli Sadella kiire. Ensin se kiersi Marian auton, joka oli vielä lähellä ja juoksi sitten oman auton luokse. Nyt pitäisi kuulemma päästä tekemään vastaavia harjoituksia, jotta saadaan Sadelle kerrottua, että kun sanotaan ”kyytiin”, sitä myös tarkoitetaan...

Bolt oli jotenkin aivan veto pois treeneissä. Se oli väsynyt ja apaattinen, eikä hetsaantunut ellei nami ollut aivan suussa kiinni. Eli ei jaksanut yhtään lähteä tavoittelemaan namia tai lelua. Kovasti se silti kaipasi yhteistä tekemistä. Tehtiin hieman kaukoja takapalkalla niin, että Mirva lisäili napia targetille aina, kun vapautin Boltin.

Heitsaamista ja heitsaamattomuutta. Kuva: Maria Kahelin.

Takapalkkatreeniä. Kuva: Maria Kahelin.

Helpotettiin vielä treeniä enemmän Boltin jaksamista vastaavaksi ja tehtiin istu - maahan –vaihtoja niin, että ohjasin namilla vaihdot. Tehtiin ikäänkuin liikkeet yhdessä, vaikka Bolt nämä käskyn hienosti osaakin.

Kuva: Maria Kahelin.

Tehtiin töitä myös turhauttamisen kautta, mikä on Boltilla toiminut monessa muussakin. Eli istuin Boltin edessä täysin passiivisena ja aina, kun se tarjosi mulle asennon vaihtoa, niin palkkasin. Aika nopeasti se hoksasi, mistä on kyse ja sento vaihtui aina, kun oli saanut namin J

Välillä piti vähän käydä halailemassa. Kuva: Maria Kahelin.

Kuva: Maria Kahelin.

Boltin häiriöherkkyyttä ja tulevaisuuden kisoja silmällä pitäen Mirva kertoi treenistä, jota he ovat tehneet Turon kanssa. Eli paikkamakuussa kun koira jätetään ei sanottaisikaan ”paikka” vaan esimerkiksi ”pää” (luonnollisempi olisi alas, mutta sitä käytetään meillä arjessa, kun jätkä pomppii mm. pöytää vasten), jolloin Boltin tulee laskea päänsä etutassujen väliin ja sen saa nostaa vasta, kun pyydän takaisin perusasentoon. Näin saadaan Boltin näkökenttä huomattavasti pienemmäksi, kun voi liikuttaa koko pään sijasta vain silmiä.

Harjoittelu aloitettiin nyt siis sillä, että Boltin ollessa maassa laitoin käteni sen eteen niin, että nami osui maahan. Boltin tavoitellessa namia se laski päänsä alas ja palkka. Aika pian sain jo siirtää kättäni hieman kauemmas ja Bolt tarjosi pään laskemista. Nyt kun muutama kerta näitä vielä tehdään, niin päästään lisäämään käskysana mukaan ja pian harjoitellaankin sitten pään laskemista käskyllä.

Bolt oli tosiaan niin kovin nuutunut, että sen kanssa tehtiin aika kevyet treenit. Turhaahan sitä on väkisin vääntää, jos toinen ei jaksa. Kamalasti se kuitenkin halusi miellyttää, joten ei sitä voinut jättää täysin treenaamattakaan, joten nää kimpassa tekemiset oli mun mielestä hyvä ratkaisu tälle erää. Nyt vaan seuraillaan oliko tää yhden illan nuukahdus vai onko se pipi.

On meillä vaan mukava pieni porukka treenata J Treenejä odottaa aina innolla ja treeneissä viihtyy. Enemmän kuin kerran treenin aikana Mirva taatusti tuskastuu muhun ja Mariaan, kun kuunnellaan ohjeet, mutta sitten se kroppa ei tottelekkaan niitä ohjeita vaan tehdään jotain ihme nykäisyjä tai milloin mitäkin.. :D

Tässä nää meidän ihanat treenikaveri: