5. toukokuuta 2019

Näytelmiä maalis-toukokuulta 2019

Maaliskuussa jatkettiin kotimaan näytelmiä, kun vuorossa oli 30.3. Lahti KV. Mukaan oli ilmottuna sekä Sade että Diesel. Tuomarina Lahdessa oli portugalilainen Gorjao-Henriques Luis. Alla meidän arvostelut.

Diesel
EH
"Typical, I would like wider skull. Good eyes and ears. Good neck. Body of goog size. And propotions. Chest is ok. Rear angulation is to open, that makes the back sometimes higher than the front. Movement is the rear could be better. Coat is ok."

Elopellon Johan Pomppas

Sade
ERI SA PN4
"Typical head with good expression. Good eyes and ears. Skull could be a little bit wider. Body of good size. Could be a little bit shorter in loin. Good chest. Topline is ok. Good angulation. Move well. Very nice presentation."

Lumikuono Nortada Fada

20.4. päästiin Dieselin kanssa aloittamaan viimeisen sertin metsästys, ja tämä rupeama aloitettiin Imatra Nordissa. Tuomarina oli Marija Kavcic.

Diesel
ERI
"2 years old. Well shaped head. Excelent skull. Good stop. Very dark eyes. Light body. Long leghs. In movement correct in front too close behind. Good coat. Well carried tail."

Toukokuun alussa päästiinkin kotinäyttelyihin, kun Tampereella järjestettiin Tampere Nord 4.5. ja Tampere KV 5.5.. Mukana kehässä meiltä oli Diesel. Nordissa tuomarina oli serbialainen Srdan Kokotovic ja KV:ssa tuomarin vaihduttua saksalainen Nölke Uwe. Alla arvostelut:

Nord
ERI SA PU2 V-SERT V-NORD SERT
"2 years old. Medium size. Had good proportiones in body. Well carried and set neck. Chest deep and wicle. In movement topline  should be stronger. Good underline. Good angulation infront and back. Well prepered for the show."

Elopellon Johan Pomppas

Elopellon Johan Pomppas

KV
ERI SA PU3 V-CACIB
"2 years old. Black pigmentation of the nose. Short foreface. Nice dark eyes. Could be bit more square on the head. Very good earsettings. Straight in front. Good shoulder. Good topline, specially over the loins. Very good formed croup. He moves with drive and shows typical tailcarriage for the breed. He ist just 2 years old I'd prefer little more coat on him. Excelent presented."

Elopellon Johan Pomppas

Tampereen viikonlopun saldo. 

Viimeisen sertin metsästys jatkuu ja seuraavat kehät ovat vielä toukokuussa :) 

1. toukokuuta 2019

Agility, Pohjois-Hämeen Piirinmestaruuskilpailut

Viikonloppuna kilpailtiin Pohjois-Hämeen agilityn piirinmestaruuksista Tamskilla. Mulla oli ilmoitettuna Sade yksilökisoihin, sekä Ylökkin Salamannopeet -joukkueeseen ja Diesel oli mukana Ylökkin Maksitalentit-joukkueessa. Diesel kisasi myös sunnuntaina ykkösissä, joskin piirinmestaruudet ratkottiin vain lauantaina joukkueiden lisäksi kolmosten kesken.

Lauantai aamuna mulla oli yllättävän rauhallinen olo. Kykenin syömään jopa aamupalan ennen hallille lähtöä. En tiedä olenko ikinä ennen kyennyt syömään ennen kisoja :D Ajeltiin halllille hyvissä ajoin, ehdin katsoa seuramme jäsenten suorituksia lämppäradalla sekä nähdä muutaman maksien suorituksen ekalla piirinmestaruusradalla (B).

Olipa kiva olla kisoissa, kun oman seuran jäseniä oli harvinaisen paljon kisaamassa. Ylökkillä oli mukana peräti 4 joukkuetta ja yksilöissäkin 13 koirakkoa. Aika hyvin!

Saden eka rata oli siis suoraan piirinmestaruusrata B, jonka tuomaroi Ritva Herrala. Tarjolla olisi ollut myös lämppäratana rata A, mutta me jätimme tämän väliin. Luottavaisin mielin jätin Saden lähtöön ja siitä sitten singottiin yhdessä radalle. Heti toisena esteenä oli puomi, ja mun mielestäni Sade roiskaisi puomin alastulon todella rumasti, mutta ihme ja kumma, tuomarin käsi ei kuitenkaan noussut. Loppurata olikin sitten mukavan sujuva eikä mitään kovin isoja kaarroksia otettu. Kepit on se meidän hitain este, ja niillä kuluu turhaa aikaa, vaikka vauhtia niille onkin saatu. Tuloksena tältä radalta nolla ja sija 26/48.

Saden B-rata kahdesta eri kuvakulmasta:



Toisena ratana oli Minna Väyrysen tuomaroima C-hyppyrata. Tällä radalla ei tarvinut pelätä roiskastua puomia (meidän ainoa haaste kontakteilla), mutta ainakin makseissa kovin moni meni hypyn 7 sijaan putkeen. Eli tarkkana saisi olla. Estevälin 7 ja 8 ohjaaminen oli kyllä todella kankea, sillä meinasin kompastua, mutta lopulta sain Saden kuitenkin oikealle puolelle estettä ja pästiin jatkamaan matkaa ilman ongelmia. Ihan kivasti Sade liikkui, mutta kovasti meillä olisi silti töitä tehtäväksi ton vauhdin suhteen. Katsotaan, mitä keksitään ;) Radalta saatiin siis nolla. ja sija 16/28.

Saden C-rata:

Lopulta oltiin siis piirinmestaruuskisoissa sijalla 10. Ihan hyvin meidän vauhdilla! Varsinkin kun katsoo, miten kovia tekijöitä tällä alueella on. Koirakoita, joiden vauhdista voidaan vain haaveilla :)

Saden yksilöstarttien jälkeen kiirehdin maksien rataantutustumiseen, sillä Ylökkiltä saatiin kasaan raavittua kolme maksikoirakkoa, joilla saatiin joukkue mukaan kisoihin. Eniten joukkueradalla Dieselin kanssa mua jännitti toi radan alku, parikin takaakiertoa, ja Diesel kun on kova keksimään omia juttujaan radalla, niin tossa olisi kaksi potentiaalista paikkaa kielloille. Eikä mitä, hienosti Diesel suoritti alkuradan, joka oli mielestäni radan haastavin osuus! Renkaasta poika tuli kuitenkin ohi (liekö multa hieman huonoa ohjausta?) ja ohi taas A:sta. A:lla huomasin kyllä kaahottavani turhaan edellä ja vievän liikkeelläni Dieselin ohi esteestä. Huomasin tämän kuitekin vasta liian myöhään, joten napattiin tältä radalta jo toinen kielto. Myös kepeiltä ja vikalta hypyltä tultiin ohi, joten meidän tulos tästä radalta oli hyl. Joukkueemme muutkin koirakot hyllyttivät, joten onneksi tuloksen saaminen ei jäänyt meistä kiinni.

Dieselin joukkuerata:



Kaikki joukkueet kisasivat samalla radalla, eli pääsin radalle uudestaan tuttustumaan medien vuorolla. Ylökkillä oli mukana peräti kaksi medijoukkuetta, joista toisessa saimme olla mukana. Vähän rupesi tällä radalla omissa jaloissa painamaan pitkä päivä, joka oli oltu kokonaan jalkojen päällä. Ja koska en itse päässyt tarpeeksi nopeasti liikkeelle, jouduin ohjaamaan Saden takanaleikkauksilla putkiin 5 ja 6. Kyllähän toi koira toki näinkin ohjautuu, mutta nopeampi rata olisi varmasti tullut, jos olisin päässyt edelle. Mutta toisaalta, joukkuerata, joten tällä radalla tähdättiin tulokseen. Tältä radalta Sade pinkoikin taas nolla-tuloksen (kolmas nolla tälle päivälle, virallisesti kirjattiin vain tupla). Starttasimme joukkueemme kolmansina, ja alla oli jo 2 nollaa, eli joukkueellemme kirjattiin tulokseksi nolla. Ankkurina oli meidän nopein koirakkomme, ja kartturi rupesikin vedättämään hyvän ajan saamiseksi. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan tällä kertaa tuonut nolla-tulosta. Lopulta aikavertailun perusteella joukkueemme oli sijalla 6/9.

Saden joukkuerata:



Lauantai oli pitkä päivä. Kotoa lähdettiin aamulla klo 9 pintaan, ja kotona oltiin illasta lähempänä klo 18. Onneksi loppuilta saatettiinkin vain katsella leffoja, sillä jäähdyttelyt hoidettiin jo ennen kotiutumista.

Sunnuntaina jatkettiin sitten ykkösten radoilla, ja aamulla startattiin ennen yhdeksää liikkeelle, jotta ehdin Dieselin lämmitellä hyvin sekä nähdä hieman miltä rata näytti minien ja medien tekemänä. Sujuvan näköinen rata olikin tarjolla, mutta me keksittiin radalla vähän muutakin kuin vain kiltisti esteiden suorittaminen järjestyksessä.

Kamalan hankala koittaa ymmärtää, millaista ohjausta Diesel kaipaisi. Mä oon kuus vuotta ohjannut medikoiraa, mikä lukee ja lukitsee hienosti, niin nyt on tosi haasteellista löytää Dieselille sopiva ohjaustyyli. Noh, eiköhän me se vielä löydetä :)

Dieselin D-rata:



E-radalla säädettiin hieman radan alussa, mutta loppurata olikin sitten aivan loistava! Ihan ei mun vaatimuksni kyllä puomilla täyty, mutta se oli todella hieno juoksari :D

Dieselin E-rata:



F-radalla oltiinkin jo Dieselin kanssa lähes samalla radalla. Pikkusen olisi pitänyt käskyttää tolla yhdellä hypyllä (arvaatte kyllä videolta, mitä hyppyä meinaan), mutta muutenhan me tehtiin jo töitä yhdessä :)

Dieselin F-rata:


Kovin oli Diesel tyytyväinen itseensä jokaisen radan jälkeen. Ja miksipä ei olisikaan ollut. Jokaisella radalla oli paljon hyvää, nyt vaan treenilistalle vielä vaan toi esteiden lukitseminen, niin hyvä siitä tulee. Kovin vahvasti on tällä hetkellä sidoksissa mun liikkeeseeni, ja helposti liikkeelläni vedänkin Dieselin ohi esteistä..

(Kaikki videot on Tamskin kameroista.) 

28. huhtikuuta 2019

Sade 7-vuotta!!

Kai se on kohta pakko myöntää, että Pikku-mustasta on kasvanut aikuinen koira. Vaikkakaan en kyllä ole ollenkaan varma siitä, kasvavatko schapet ikinä oikeasti aikuisiksi. Lähes seitsemän vuotta me on taivallettu yhdessä, ja päivääkään en vaihtaisi pois ❤️

Lumikuono Nortada Fada. Kuva varastettu, en vaan enää muista mistä. 

Saden (Lumikuono Nortada Fada) kanssa on harrastettu agilitya ja rally-tokoa, ja kovasti Sade nauttii yhdessä tekemisestä. Päälajina meillä on Agility, ja Saden kanssa kisataankin M3-luokassa. Lämmittely ja jäähdyttelylenkit Sade mielellään skippaisi, paneutuisi vain siihen oleelliseen. Sade on ollut aina täysin terve, lääkärissä on käyty yhtä pentuajan rankempaa vatsatautia lukkuunottamatta vain rokotuksilla, luutotutkimuksissa sekä sterkkauksessa.

Lumikuono Nortada Fada, Sade 4v.

Sade on kotona mitä helpoin koira. Se käpertyy kovin mielellään kainaloon, ja nautiskelee läheisyydestä. Kotona se ei juuri vaadi tai valita, tyytyy siihen, mitä sille annetaan. Kodin ulkopuolella Sade onkin hieman terävämpi, ja mm. vieraat koirat kirvoittavat kovin herkästi haukun. Toisinaan haukutaan kaikki liikkuva, vaikka Sade mielellään istuukin myös vieraiden rapsuteltavana. Kovin luottavainen Sade on ihmisten suhteen ja jos vain käsi jaksaa rapsuttaa, niin Sade on tyytyväinen. Vieraista koirista Sade ei juurikaan perusta, mutta oma lauma ja kaverikoirat tuntuvat olevan myös Sadelle tärkeitä.

Lumikuono Nortada Fada

Saden tyyli suorittaa ei ole 110 prosenttisesti. Se kyllä tekee ja suorittaa kovin mielellään, mutta ennemmin 90-100 prosenttisesti. Se onkin pitänyt Saden aiemmin kovin hyvässä kunnossa, nyt tosin Dieselin ja mahdollisesti myös Saden iän myötävaikutuksesta myös Sade alkaa jumiutua ja lihashuollon merkitys kasvaa ja korostuu.

Elopellon Johan Pomppas ja Lumikuono Nortada Fada

Tovi sitten löysin koirien horoskoopit, ja pakkohan ne oli käydä kurkkaamassa. Täytyy kyllä sanoa, että tämä kuvaa loistavasti Sadea:

"Härkäkoira (20.4.–20.5.) rakastaa ruokaa ja laiskottelua
Härkäkoira on voimakas, hiljainen ja päättäväinen. Härkäkoira saattaa olla itsepäinen, mutta suostuu kyllä tekemään kaiken, mitä omistaja siltä pyytää, jos hän saa tarpeeksi aikaa pyyntöjen suorittamiseen. Härkäkoirat ovat luonnostaan ujoja ja pelkäävät kovia ääniä ja kaaosta. Siksi härkäkoirat tarvitsevatkin tasapainoisen ja rauhallisen ympäristön, jossa he eivät stressaannu ja kokevat olevansa turvassa."

Lumikuono Nortada Fada, kuva Tuija Laurila. 

Saden suurimmat saavutukset:
-Suomen muotovalio
-Viron muotovalio
-Latvian muotovalio
-Liettuan muotovalio
-Balttien muotovalio
-Venäjän muotovalio
-Agilitystä SERT
-Vuoden 2015 medikoira Ylökkillä
- 10.sija agilityn piirinmestaruuskisoissa 2019

17. huhtikuuta 2019

Diesel 2-vuotta!!

Mihin se aika katosi? Vastahan Diesel (Elopellon Johan Pomppas) oli sellainen pieni ja pehmeä, jonka silmätkin näkyivät ilman ponnaria. Nyt meillä asuu pitkäsäärinen komistus, joka kyllä tietää oman arvonsa.

Elopellon Johan Pomppas

Kahteen vuoteen on mahtunut paljon. Paljon iloa, harmaita hiuksia, viimeisilleen venytettyjä hermoja, silittelya ja sylittelyä, yhdessä tekemisen riemua. Paljon on nähty ja koettu, yhtenä mahtavana kokemuksena reissu Hollantiin Maailmanvoittajaan.

Elopellon Johan Pomppas, kuva Kati Kontula.

Diesel rakastaa yhdessä tekemistä. Se on kovin miellyttämishaluinen ja tarjoaa mielellään toimintoja saadakseen palkaksi namia. Nami toimii palkkana parhaiten, sillä Diesel ei syö elääkseen vaan elää syödäkseen. Diesel on rohkea, mutta ei tyhmänrohkea, ja jos Dieselin onnistuu säikäyttämään, palautuu poika siitä mielettömän hyvin. Diesel taistelee mielellään leluista, ja leikkiminen onnistuu myös vieraissa paikoissa ja esimerkiksi agilityhallissa. Viraisiin paikkoihin Diesel tulee muutenkin kovin luottavaisena. Ollaan kevään aikana käyty Saden kanssa kisaamassa mm. Liedossa ja Raumalla, missä Diesel on päässyt tekemään keppejä. Hienosti nuori-mies on keskittynyt vaikka paikka on uusi ja ympärillä vierasta porukkaa!

Elopellon Johan Pomppas Hollannissa.

Mennäänpä Dieselin kanssa minne vaan, poika on kuin kala vedessä. Mitä enemmän ympärillä on hälinää, sitä hienommin Diesel käyttäytyy. Ja Diesel olisi kaikkien kaveri. Tekisi kovin mielellään tuttavuutta kaikkien koirien kanssa. Vieraita ihmisiä kohtaan Diesel on puolestaan melko pidättyväinen. Omat ihmiset kuitenkin moikataan mitä riemukkaimmin.

Ei kaikki tietenkään ole mennyt kuin ruusuilla tanssien. Diesel on aktiivinen nuorimies, ja kotona on jouduttu harjoittelemaan rauhoittumista. Kotona kun on niin hiljaista ja rauhallista, niin agilityhallilla kasvaneelle lapselle on joutunut ihan opettamaan rauhoittumista. Paljon on vietetty iltoja niin, että mä vain istun sohvalla tekemättä mitään. Jos meno meni liian villiksi, Diesel kävi jäähyllä ja homma jatkui.

Kaiken kaikkiaan tämä 2 vuotta on ollut opettavaista ja olemme Dieselin kanssa hitsautuneet hyvin yhteen. Tää on omaan käteen erinomaisesti soveltuva koira. Ja innolla odotan, mitä kaikkea tullaankaan vielä yhdessä tekemään ja kokemaan!

Elopellon Johan Pomppas

Viikonloppuna tullaan korkkaamaan näyttelyt avoimessa luokassa ja kesällekin on jo suunnitteilla kaikenlaista. Lisäksi koitetaan saada agilityssä tekeminen sille mallille, että saataisiin jonain päivänä meidän eka nolla kisoista.

Viime vuonna onnistuttiin hieman skippaamaan synttärit, mutta tänään vietiin treeneihin pullaa, ja illalla oli tarjolla maksalaatikkokakkua. Häkkeihin hankittiin myös uudet viltit ja Mustilta ja Mirriltä tarvitsisi huomenna noutaa Dieselille lahja :)

Elopellon Johan Pomppas ja Lumikuono Nortada Fada

Tässä vielä Dieselin horoskooppi, minkä bongasin jokunen viikko sitten. Aika osuva ellen sanoisi.

"Oinaskoira (20.3.–19.4.) on rohkea ja utelias. Oinaskoira haluaa olla omistajansa elämän keskipiste. Koiralaumassa oinaskoira on luontainen johtaja. Oinaskoira on luotettava, rohkea ja vahva. Lisäksi se on myös äärimmäisen älykäs ja leikkisä. Luontainen uteliaisuus ja itsevarmuus saattavat tehdä oinaskoirasta hieman onnettomuusherkän.

Aktiivinen ja energinen oinaskoira nauttii agilitystä, frisbeellä leikkimisestä ja pitkistä kävelylenkeistä."

Elopellon Johan Pomppas

Dieselin suurimmat saavutukset:
-Viron juniorimuotovali
-Latvian juniorimuotovalio
-Liettuan juniorimuotovalio
-Balttien juniorimuotovalio
-Benelux junior winner 2019
-Venäjän juniorimuotovalio
-Liettuan voittaja 2019
-Liettuan muotovalio
(-Valiotuu Venäjän muotovalioksi heti, kun valioituu Suomeen)
-Schapendoes ryn vuoden urospentu 2017, sija 3.
-Vuoden 2019 näyttelykoira Ylökkillä

13. maaliskuuta 2019

Visiitti Vilnaan - Liettuan voittaja 2019

Lokakuisen Venäjä-reissun jälkeen ei ollakkaan oltu missään näyttelyissä, joten olihan se jo korkea aika päästä jonnekin. Suunnattiin siis T:n kanssa Liettuaan pitkän viikonlopun viettoon, sillä Vilnassa oli tarjolla kolmipäiväiset KV-näyttelyt, joista yksi oli vieläpä voittaja. Sadelle ei Liettuasta ollutkaan saatavaa, (no joo, toki voittaja-titteli), joten Sade jäi H:lle hoitoon, ja kehään lähti vain Diesel. Dieselille matkaan lähti kaveriksi hoitokoira-Demi, jonka olin luvannut ottaa hoitooni Demin perheen ollessa parin viikon reissulla.

Matkaan lähdettiin keskiviikko aamuna, laiva Helsingistä Tallinnaan lähti klo 10.30, ja laivalle olimme varanneet myöhäisen buffet aamupalan. Aikaa tähän reissuun oli varattuna reilusti; keskiviikon aikana ajelimme "vain" Latviaan, hieman Riikasta eteenpäin, ja torstaina sitten Vilnaan pelipaikoille.

Kotimatkalle lähdettiin sunnuntaina kehien jälkeen, ja yöksi ajettiin Latvian puolelle, noin puoleen väliin Riikaa ja Pärnua. Maanantaina aamusta jatkoimme matkaa kohti Tallinnaa, josta laiva lähti klo 13.30. Ajomatkaa oli reilu 880km per suunta, eli autossa sai ainakin istua tarpeeksi!

Tässä meidän ajoreitit Tallinnasta ensimmäiseen yöpymispaikkaan, ja siitä sitten edelleen Vilnaan:



Jos olen aivan oikein ymmärtänyt, niin Liettuassa voi valioitua myös alle 2-vuotias koira. Nyt mainostettiin monessa paikassa isolla, että näistä kolmesta näyttelystä voisi valioitua, jos saisi jokaiselta päivältä luokkasertin. Mullahan ei tietenkään ollut mitään sitä vastaan, jos lykästäisi ja D valioituisi jo alle 2 vuotiaana!  Meillä kun ei tosiaan ole vielä toi 2-vuotta täynnä, eli emme valioituisi suoraan N-SERTillä. Toki jos N-SERT saataisiin, niin jäisihän se roikkumaan ja mahdollistaisi valioitumisen Liettuaan sen jälkeen, kun Diesel aikanaan valioituu Suomeen. Alla vielä kaavio, minkä löysin Liettuan Kennelliiton sivuilta. Mistään en kuitenkaan löytänyt mainintaa tuosta, että alle 2-vuotiaskin valioituisi..

Liettuan kennelliiton sivuilta löytyvä kaavio valioitumiseen.

Niinpä siis, kun viikon 8 alussa löysin näyttelyiden alta omistajalistaukset, rupesin niitä tutkimaan saadakseni käsityksen siitä, paljonko schapendoeseja olisi näyttelyihin ilmoitettuna. Löysin oman nimeni perästä numeron 117, joten ei muuta kuin tutkimaan lähimpien numeroiden kohdalta löytyviä nimiä. Numerolla 116 löytyi aivan vieras nimi, eikä ainakaan Google kertonut kyseisen ihmisen omistavan schapea, joten oletin ettei numero 116 välttämättä olisi rotumme edustaja. Tähän päättelyyn toi myös se, että me kisataan uroksissa nuorten luokassa, ja  kennelnimi alkaa E:llä, joten se rajaa kaikki avoimen ja valioluokan urokset pois laskuista, luultavasti myös muut nuortenluokan koirat, kun ottaa huomioon jo nron 118 koiran. Eli tokihan nro 116 olisi voinut olla esim junnu-uros, mutta tällä kertaa ei kuitenkaan ollut.

Numero 118 olikin sitten rotumme edustaja, ja vieläpä erinomaisesti menestynyt yksilö. Nro 119 puolestaan kuului Googlen mukaan jo shelttien omistajalle. Meidän onneksemme nro 118 eli High Volts Miss Messy kisaa kuitenkin narttujen valioluokassa, eli emme kisanneet samoista SERTeistä, CACIBeista ja tittelistä. ROP-arvosta toki käytäisiin taisto.

Kun lopulta aikataulut julkaistiin, pääsin tarkistamaan, että rodustamme oli tosiaan ilmoitettu vain 2 yksilöä näyttelyihin. Ilmoittautumista aikanaan tehdessäni oletin, että kilpailua tulisi olemaan enemmänkin. Mutta näillä mentiin, ei meitä haittaa :) Salaiset haaveeni vähintään yhdestä N-sertistä ja Dieselin ensimmäisestä CACIBista saivat hieman lihaa luidensa ympärille, mutta vähäinenkään kilpailu, kun ei takaa tuloksia, niin paljon jäi vielä jännitettävää aikataulujen ilmestymisen jälkeen.

Dieselhän ei ole vielä kertaakaan "metsästänyt CACIBia". Yhden kerran ollaan osallistuttu nuortenluokkaan, mutta tuolloin oli kyseessä KR-näyttely, eli CACIBeja ei ollut jaossa. Muuten ollaan kisattu vain junnuluokassa, ja junnuillehan ei CACIBeja jaeta.

Vihdoin ja viimein tuli maaliskuu ja päästiin lähtemään reissuun. Ajomatka Tampereelta Helsinkiin meni torkkuessa T:n toimiessa kuskina. Helsingissä sitten jaloiteltiin hieman ennen satamaan ajoa, ja laivassa suunnattiin T:n kanssa suoraan syömään. Laivamatka menikin mukavan kivuttomasti, kun saattoi kuluttaa hyvän tovin matkasta syömällä. Ah, mikäpä sen mukavampaa!

Tallinnan päässä ajeltiin Tallinnasta ulos, ennen kuin pysähdyttiin tankkaamaan ja päästämään Diesel ja Demi pissalle. Lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkettiin sitten matkaa, ja seuraava pysähdys tehtiinkin vasta Latvian rajan jälkeen, sillä ennestään tiesin täältä löytyvän hyvät pysähtymispaikat lenkkiä varten. Tässä muutama kuva meren rannasta, jonne pysähdyimme kävelylle.


Elopellon Johan Pomppas


Olipa muuten mukava ajella, kun ei tarvinut kelloa vasten ajaa! Etukäteen olin arvioinut Motel Brencis :een tuloajamme klo 19 ja 20 välille ja aika hyvin toi sitten pitikin paikkansa, oltiin paikalla klo 18.40. Olin pakannut ajomatkalle mukaan kasan eväitä, joita sitten mutusteltiin ajaessa. Riittipä eväistä vielä iltapalaksikin, ja aamupala oli varattuna majoituspaikalta.


Majoituspaikka ei ollut mikään ihmeellinen, mutta koirat olivat tervetulleita (10€/koira/yö), eikä tuolla ollut tarkoitus viettääkään aikaa enempää kuin yön verran. Paikkaa en tosin voi kenellekään suositella. Hanasta tullut vesi oli ruskeaa, ja vaikka koirat olivat tervetulleita, oli niihin suhtautuminen niin kielteistä kuin olla saattoi. Mun oli tarkoitus pestä hiukset tällä pysähdyksellä, mutta voin kertoa, että se jäi tekemättä. Myös aamupala oli sen verran kehno, että ennen Vilnaa tarvitsi jo etsiä ruokaa.


Torstaina jatkettiin sitten matkaa. Ajomatkaa majoituspaikkojen välillä oli noin 250 km, eli ajallisesti 3 tunnin luokkaa. Ei siis paha rupeama. Vilnaan päästyämme kävimme lenkittämässä koirat, ja majoituspaikkaamme Pilaites Svetingi Namai :hin menimme viemään tavarat klo 14, jolloin bookingin mukaan alkoi sisäänkirjaus. Seuraavaksi suuntasimme ruokakauppaan hakemaan hieman jääkaappiin täytettä. Meillä jäi hyvin aikaa pyöriä pitkin Vilnaa ja käydä tutustumassa näyttelypaikkaan. Näyttelyhallin takana oli puistoalue, jolla saattoi ainakin näin ennen näyttelyitä antaa matkalaisten purkaa energioita. Näyttelypäivinä tuolla voi toki olla vähän enemmän tunkua.






Itse näyttelyt olivat siis Liettuan näyttely- ja kongressikeskus LITEXPOssa. Matkaa majoituspaikastamme tänne oli noin 11 kilometriä. Viikolla 8 sain kotiin kirjeen, jonka mukana oli lipuke, jolla voin lunastaa itselleni näyttelyluettelon. Mukana oli myös rannekkeet, joilla pääsisin
sisään, ja jokaiselle päivälle oli erivärinen ranneke. Sisään mennessä meiltä tarkastettiin rokotukset ja sirut. Kehä löytyi mukavan vaivattomasti, varsinkin, kun näyttelypaikalta oli julkaistu kehäkartta etukäteen. Meillä oli kaikille kolmelle päivälle sama kehä nro 18.

Kehäkartta, merkattuna kehä 18.


Perjantaina 8.3. kisattiin "Vilnius Spring 2019", ja schapendoesit tuomaroi Andrei Kisliakov, Valko-Venäjältä. Vuosi sitten käydessämme Kaunasissa (Liettua), olimme Andrein kehässä ja tuolloin kotiintuomisina oli LT J-SERT. Nyt päästiin siis katsomaan, oliko Diesel kehittynyt Andrein mielestä mihin suuntaan, ja olisimmeko SERT:n ja CACIBin arvoisia.

Sydän pamppaillen odotin kehän alkua ja arvoin, mahtaisiko Diesel esiintyä nätisti, vai mitä pikku-ukko keksisi kehässä. Mä olen aivan kamala jännittämään. Jännitän kaiken, lähtien ihan match showsta, minkä "tuloksilla" ei ole mitään väliä. Mutta siis, jännitän aivan kaiken, ja Diesel kyllä huomaa sen. Nytkin mä olin aivan jäässä kaikesta jännittämisestä, ja toivoin vain etten kehässä sekoaisi askeleisiini :D

ERINomaisia oltiin, ja roppikehässä Andrei laittoi Risun ROP:ksi, ja Dieselin VSP:ksi. Samalla Diesel tienasi ensimmäisen CACIBinsa sekä N-SERTin. Saatiin siis CACIB-kello käyntiin! Itse arvostelulappu oli täysin tyhjä, vain yllämainitut meriitit oli ruksittuna :D



Kehän jälkeen lähdettiin kävelylle vieressä olleeseen puistoon, ja yllätys oli suuri, kun puisto oli ihan tyhjillään. Ei muuta kuin Diesel ja Demi irti, niin pääsivät hieman rallaamaan. Joen rannasta löysimme myös Risun, ja kolmikko pääsi hieman testaamaan miten leikit menisi yksiin.


Näyttelypaikalta lähtiessämme ajelimme läheiselle kauppakeskukselle syömään ennenkuin jatkoimme matkaa majoitukselle. Pienten päiväunien jälkeen lähdettiin tutustumaan tarkemmin majoitus paikkamme lähiympäristöön.



Lauantaina meillä oli kehä vasta klo 13.42, joten kulutimme aamusta aikaa käymällä Vilnan vanhassa kaupungissa kävelyllä koirien kanssa.



Tämän päiväinen näyttely olikin jännä, sillä kyseessä oli "Lithuanian Winner 2019" ja schapendoesit arvosteli virolainen Linda Jürgens. Linda olikin mielestäni uusi tuttavuus tai ainakaan en listoistani löydä, että olisimme hänellä aiemmin käyneet.

Lindan arvostelua ehti hyvän tovin seurata, ja ainakin osa koirista poistui kehästä EH:n kanssa, eli ERI-automaatti ei ollut kyseessä. Kun lopulta päivän viimeisenä rotuna kehään pääsimme, tutki Linda Dieselin pään hyvin tarkkaan. Mittaili kallon leveyttä ja kallon ja kuonon suhdetta. Kun oli mielestään tarpeeksi kopeloinut ja juoksuttanut totesi vain "thank you" ja seuraava kehään. Ei siinä sitten kuin tunkemaan uudelleen kehään Risun yksilö arvostelun jälkeen. Tässäkin kohti Linda kävi vielä tarkistamassa turkkien laadut ja laittoi meidät juoksemaan kehää ympäri. Lopulta Linda ilmoitti Risun olevan ROP ja Dieselin VSP.

Dieselin tuloksena siis VSP N-SERT CACIB ja LIETTUAN VOITTAJA 2019 - titteli. Jes!


High Volts Miss Messy ja Elopellon Johan Pomppas

Kehän jälkeen lenkkeiltiin taas tovi, ja mä lähdin metsästämään matoleimoja, ne kun sai hakea vain klo 15. Kun passit oli kunnossa kävimme T:n kanssa tutustumassa Vilnan TV-torniin, josta pääsi katselemaam maisemia 160 metrin korkeudesta.



Sunnuntai 10.3. kisattiin "Vilnius Cup 2019" ja tuomarina toimi liettualainen Livija Zizevskè. Mulla onkin viime vuodelta Kaunasista kuva, kun Dieselistä otettiin ROP-J ja ROP-kuvaa ja Livija pyysi päästä mukaan kuvaan :) Mielipiteeni Livijasta oli oikein positiivinen, sillä vuosi sitten hän oli oikein mukava ja positiivinen kehässä, ja hänen silmänsä suorastaan syttyivät, kun Diesel asteli kehään. Toivoin etukäteen, että tällä reissulla vähintään Livija tykkäisi Dieselistä ja saisimme N-SERTin sekä CACIBin.

Eikä Livija tuottanut pettymystä! Yksilö arvostelun jälkeen Livija kätteli sanoen "excellent" ja jäimme odottamaan Risun yksilöarvostelun päättymistä. Diesel liikkui tänään kehässä todella kivasti, oma tuntuma oli, että sen esiintyminen oli tänään parempaa kuin kahtena aiempana päivänä :) ei silti auttanut, Risu teki hattutempun ja oli kolmannen kerran ROP ja Diesel täten VSP.

Elopellon Johan Pomppas

Kolme näyttelyä, kolme kertaa VSP, CACIB ja N-SERT. Täytyy olla tyytyväinen <3 mun pieni poikani on oikeutettu hakemaan ensimmäistä aikuisten valion arvoaan alle 2-vuoden iässä! Tämän reissun myötä Diesel saa lisätä tittelirimpsuunsa siis lyhenteet LTV-19 ja LT MVA.

Kehän jälkeen lähdimme kotimatkalle. Sunnuntaina ajeltiin noin 4.5 tunnin matka, Riikasta ohi vähän lähemmäs Viron rajaa. Ajokeli ei ollut aivan yhtä mukava kuin tullessa, sillä vettä ja räntää sateli hyvän matkaa tämän päiväisestä ajorupeamasta ja loppumatkasta rupesi pientareille kertymään lunta.

Majoituspaikkana toimi tällä kertaa Mezupes, jossa meillä oli kahdestaan käytössä tilat, joihin olisi majoittanut vähintään viisi henkeä. Löytyi suihku ja keittiö, ja paikka oli muutoinkin kaikin puolin oikein mukava. Isäntäväki asuu ymmärtääkseni yläkerrassa, ja tämä alakerta on sitten reissaajien käytössä. Rauhallinen pihapiiri, huokea hinta ja koira ystävällisyys olivat kyllä aivan omaa luokkaansa. Tää paikka täytyy painaa mieleen mahdollista myöhempää tarvetta varten!



Maanataina jatkettiin matkaa jo klo 8.00, jotta ehdittiin Tallinnasta klo 13.30 lähtevään laivaan. Satamassa oltiin tarkoituksella ajoissa ja käytettiin Diesel ja Demi vielä pissalla, jotta Suomen päässä voitiin sitten ajella kotiin asti ilman sen suurempia pysähdyksiä.

Nyt on näyttelyvuosi avattu, ja seuraavan kerran ollaankin sitten Dieselin ja Saden voimin kehässä 31.3. Lahti KV:ssa.

6. helmikuuta 2019

Diesel korkkasi kisakentät

Aloitettiin Dieselin kanssa kisaaminen lauantaina 26.1. Tamskilla, ja juostiin kaksi Ritva Herralan rataa ja tuomarimuutoksen myötä yksi Tommi Raita-Ahon rata. Viime aikoina Pirkanmaalla on ollut melko pieniä osallistujamääriä, mutta nyt saatiin kunnon kisa käyntiin, kun makseja oli ilmoittautunut 1-luokkaan peräti 15, 17 ja 9. Ei huono siis!

Kamala kun taas jännitti kisaamaan lähteminen, tiistaista lähtien kyttäilin milloin aikataulut ja lähtöjärjestys tulisivat, ja radatkin olisin kovin mieluusti ottanut etukäteen :D Kisoihin valmistauduttiin käymällä maanantaina tekemässä kepit, tiistaina oltiin hierottavina ja torstaina leivottiin treeninamit. Tamskin kylmää hallia varten häkkeihin oli hankittu avaruushuovat pohjalle, ja paksu täkki häkkien päälle, jottei lämpö karkaisi sillä välin, kun Diesel odotti omaa suoritusvuoroaan ja Sade toimi taustakannustajana.

Kisapaikalle mentiin noin klo 9.15, eli meillä oli noin 55 minuuttia aikaa ennen arvioitua rataantutustumista. Kävin ilmoittamassa meidän paikalla oleviksi, jonka jälkeen lähdimme lenkille. Lenkin jälkeen koirille vettä ja hetkeksi lepäilemään häkkeihin. Otin Dieselin vielä kävelemään noin 10 minuuttia ennen rataantutustumista, ja rataantutustumisen jäkkeen kävin vielä läpi rangantaivutukset ja tehtiin muutamat akselin ympäri pyörähdykset.

Ensimmäisenä juostiin Herralan tuomaroima A-agilityrata. Rataantutustumisen oli määrä alkaa klo 10.10, jonka jälkeen radalle pääsivät pikkumaksit ja maksit. Olimme rataantutustumisen jälkeen 16. suoritusvuorossa oleva koirakko, eli mulle jäi hyvin aikaa hakea Diesel  häkistä ja valmistella se radalle menoon. Mitään valmiita rutiineitahan meillä ei vielä ole, ja ilman käskyä sitä ei oikein voi jättää vain odottelemaan vuoroaan, koska se rupeaa mua komentamaan. Osa toki käyttää turhautumista ennen radalle menoa, mutta meidän pitäisi ensin se testata jossain muualla, että palveleeko vaiko ei. Vähän siis oli vielä hakemista, että milloin on optimaalisin hetki ottaa Diesel häkistä, jotta ehdin rangantaivutukset yms vielä tehdä, mutta aika ei ehdi käydä pitkäksi.

Lähtöön jätin Dieselin sydän tykyttäen, ja siirryin itse esteen yksi taakse antamaan D:lle lähtöluvan. Alkurata menikin oikein mukavasti ja Diesel teki, mitä siltä radalla pyysin. Kepeiltä otettiin kuitenkin virhe, ja korjattiin kepit peräti kahteen kertaan ennen kuin jatkoimme loppuradan. Loppurata meni taas oikein mukavasti, mitä nyt tein yhden perjätön aivan liian myöhässä, minkä vuoksi Diesel meinasi ajautua ohi toiseksi viimeisestä esteestä. Kiltti Diesel kuitenkin korjasi esteelle, kun viimein sain ohjaukseni loppuun. Lopulta radan tulos oli 5 virhepistettä kepeiltä ja 11,33 sekuntia yliaikaa, eli 16,33 ja sija 10.

Ensimmäisen radan jälkeen jäi siis petrattavaa, mutta radassa oli myös paljon hyvää. Mehän on treenattu lähinnä vain omassa hallissa, muutamat epikset käytiin (Tamsk & NPKH), mutta epiksissäkin Diesel teki kontaktiesteettömiä ratoja. Poika pysyi lähdössä, eikä keskittymistä häirinneet vieras tuomari, ratatyöntekijät, veraat esteet eikä ympärillä ollut hälinä. Mielestäni oikein kelpo suoritus nuorelle miehelle ekaksi startiksi :)

Seuraavana pääsimme Raita-Ahon tuomaroimalle C-hyppyradalle. Toisena esteenä oli uuden mallinen rengas, ja uuden mallista rengasta olimme päässeet testaamaan onneksi viikko sitten treeneissä. Ei muuta kuin Diesel lähtöön ja radalle. Lähtöluvan jälkeen Diesel tuli yli ensimmäisestä esteestä, mutta ohi renkaasta. Ei muuta kuin vähän uutta vauhtia renkaalle ja radan jatkaminen sen jälkeen. Loppurata olikin oikein mallikas, hieman Diesel epäröi pussilla, mutta läpi tuli kuitenkin. Radalta kirjattiin siis meille 5 virhepistettä, ja kun muutkaan eivät tältä radalta tehneet nollaa, vei Diesel voiton :)

Pienenä spekulaationa arvoin tota rengasta, että saattoiko sen väri aiheuttaa kokemattomassa koirassa sen, että Diesel tuli ohi. Kotihallilla kun meillä on vain sinisiä renkaita, mutta tämä rengas oli punainen. Niin tai näin, niin hienosti Diesel kuitenkin tuli läpi, kun korjasimme :)

Tässä meidän C-rata:


Ja lopuksi vielä Herralan tuomaroima B-agilityrata. Jätin Dieseli lähtöön, ja puolihuolimattomasti annoin sille lähtöluvan jo ennen kuin sen näin, jolloin se pääsi valitsemaan lähdökseen mitä halusi. Ja se halusi tullakin mun väärälle puolelle. Ei muuta kuin korjaamaan lähtöhyppy ja jatkamaan matkaa. A:lle asti menikin sitten ihan ok, mutta A:n jälkeiselle hypylle mä menin ja pysäytin oman liikkeeni, jolloin Diesel otti hypyltä kiellon. Kun sitten sain Dieselin hypystä yli, jatkettiin matkaa ja tehtiin taas ihan mukavan tuntuinen pätkä. Keppien jälkeen Diesel kuitenkin tuli hypystä ohi, enkä lähtenyt hyppyä enää korjaamaan, vaan jatkoimme radan loppuun. Loppurata olikin taas oikein mukavan tuntuinen ja voi vitsi mä tykkään, ettei mun tarvitse arpoa ottaako Diesel puomin alastulon vaiko ei. Hienosti jarruttaa ja pysähtyy puomin alastuloon odottamaan jatkolupaa!

Tässä meidän B-rata:


Ratojen jälkeen kävimme jäähdyttelylenkillä ja palasimme hallille laittamaan häkit kasaan ja keräämään tavaramme sekä hakemaan kisakirjan takaisin. Kamoja autolle roudatessani nostin katseeni tuloksiin ja tajusin Dieselin voittaneen hyppyradan! Meinasi jäädä palkinnot hakematta, kun en tajunnut, että 5-tuloksella vietiin voitto :D

Kaiken kaikkiaan kisoista jäi todella hyvä fiilis, ja olin kovin tyytyväinen pikku-ukkooni <3 vähän sinne jäi vielä korjailtavaa, mutta ei mitään suurta ja hälyttävää. Nyt kun treenataan vielä keppejä varmemmiksi ja otetaan uusia startteja, niin ei se nollakaan mahdottomalta tunnu.

Seuraavat startit juostiin kun jo seuraavana viikonloppuna Ylökkillä, kun juostiin Suomalaisen Jarin radoilla 3 starttia. Alla olevaan kuvaan on koitettu tiivistää nämä radat.


Ylökkillä juostiin myös Saden kanssa 3 rataa, tässä tiivistys näistä radoista.


P.S. Pitkästä aikaa agility Saden kanssa tuntui liikkuvalta ja helpolta. Sade teki tosissaan töitä ja oli loistavasti kuulolla <3

26. tammikuuta 2019

Santtu Stenberg kouluttaa

Oltiin Dieselin kanssa mukana, kun Santtu Stenberg kävi kouluttamassa Ylökkin hallilla 19.1.2019. Jokaiselle koirakolle oli treeniaikaa 2 x 10 minuuttia, ja vielä koulutukseen mennessä arvoin ottaisinko Sadella ton toisen 10 minuuttisen..


Ensimmäisen 10 minuuttisen jälkeen päädyin kuitenkin tekemään vain Dieselin kanssa. Ensimmäisellä vedolla  sain sapiskaa, kun ohjasin Dieselin esteelle 3 seinän puolelta, ja samalla sain Dieselin hypystyä ohi (seisoin kuulemma täysin koiran linjalla, eikä sille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tulla ohi). Seuraavan yrityksen otin sitten radanpuolelta, ja päästiin jopa esteelle 9 asti, eli kepeille.

Tähän pysäytettiin, ja ruvettiin hiomaan tota esteelle 3 vientiä. Ottaisin koiran kiinni pituudelta, tekisin askeleen verran tilaa ennen kolmosta, jonka jälkeen työntäisin sen hypylle. Jep, helppo homma! Tai sitten ei :D Saatiin kyllä useampi kerta testata ennen kuin se rupesi näyttämään siltä kuin piti. Mä jätin työnnön helposti liian kevyeksi, jolloin sain Dieselin tulemaan ohi. Mutta näin saatiin ekoille esteille mukavasti vauhtia! Mun pitäisi myös muistaa jatkossa, etten pysäytä omaa liikettäni, vaan mä etenen kokoajan (toki esim vastakäännös vaatii liikkeen "pysähtymistä").

Kun saatiin kolmoseste näyttämään siltä kuin toivottiin, siirryttiin seuraavaan Santun silmään osuneeseen kohtaan, eli 7 ja 8 hypyille. Mä vien Dieselin nenästä kiinni pitäen takaakiertoon hypylle 8, ja samalla estän sitä suorittamasta itse (ja syön sen itseluottamuksen ja rohkeuden tehdä itse). Mun tehtäväkseni tuli pysyä hypyn 7 tasolla, ja antaa Dieselin suorittaa itse takaakierto hypylle 8. Samalla mulle jäisi aikaa tehdä persjättö 8 ja 9 väliin, jolloin pääsisin ohjaamaan kepit vasemmalla kädellä, ja aikanaan ottamaan sitten sivuetäisyyttä kepeille, jolloin ehtisin ohjaamaan 10 hypyn optimaalisesti.

Tää saatiin aika helposti kuosiin. Diesel haki nätisti takaakierron pelkällä suorittamisluvalla, ja muutaman nuhtelun jälkeen mä rohkenin antaa sille tilaa ja mahdollisuuden onnistua itse. Ymmärsin kyllä Santun pointin, mutta hirveen hankalaa se oli antaa pikku-Dieselin tehdä itse. Se kun on vielä niin pieni, että tarvii mun apua :D Eipä näemmä tarvitse. Paljon paremmin menee, kun se saa tehdä itse!

10 minuuttia meni hurjan nopeasti, ja kova halu jäi päästä tekemään lisää. Seuraavalla 10 minuuttisella tehtiin kepit palkalla, jotta pääsin ottamaan sivuetäisyyttä. Hypyllä 10 pyöräytin Dieselin vasemmanpuoleisen siivekkeen ympäri ja putkeen. Tästä sain seuraavat moitteeni. Miksi ihmeessä mä pyöritän isoa koiraa akselinsa ympäri, kun se ei ole rataprofiilin kannalta välttämätöntä? Niin no, ihan hyvä kysymys. Saden olisin pyörittänyt ympäri, siksi pyöritin myös Dieselin. Seuraavaksi treenattiin sitten hypylle 10 japanilaista. Juoksisin siis ohi hypystä ohjaten vasemmalla kädellä, hypyn jälkeen kääntäisin ohjauksen oikeaan käteen ja työntäisin Dieselin hypystä yli. Myöhemmin tää tulis vielä jatkumaan persjätöllä, jotta pääsisin viemään putkeen vasemmalla kädellä.

Haltuunotto vaatii treeniä, ja mun tarvitsee muistaa vaatia Dieseliltä. Nyt Diesel pyrki tarjoamaan mulle hyppyä mun selän takaa. Kun otettiin käteen lelu, ja mä menin hypyn taakse kutsumaan, saatiin homma kulkemaan ja päästiin kokeilemaan persjättöäkin hypyn jälkeen. Tää vaikutti ihan fiksulta, mutta ennen kuin tätä vois kuvitellakaan radalle vievänsä, niin pitää ottaa treenilistalle.

10 minuuttia hurahti taas hirveällä vauhdilla. Santtu kehui Dieselissä olevan potentiaalia enemmän kuin ehkä ymmärsin, ja kun hoidan oman ohjaukseni kuntoon enkä seiso koiran kehityksen tiellä, niin pääsisimme eteenpäin. Diesel tarjosi toimintoja herkästi, ja mm. kepeille se painui muutamaan kertaan, kun jäi Santtua kuunnellesani ilman käskyä.

Vaikka mä sain paljon satikutia, niin treeneistä jäi kuitenkin hyvä fiilis. Santtu paneutui oleellisiin asioihin, eikä kaunistellut vaan antoi mulle ajattelemisen aihetta. Ei ehkä se kaikista paras kilpailuihin valmistava treeni, mutta jonkun se piti muakin herätellä, ettei pienen medin ohjaustyyli välttämättä sovi maksille... :D