1. lokakuuta 2019

Epäreilu elämä - löydöksenä nivelrikko

Elämä ei todellakaan mene aina niinkuin toivoisi, ja toisinaan se tuntuu kamalan epäreilulta. Suorastaan potkii päähän ja aiheuttaa kerta toisensa jälkeen surua ja harmia. Käytiin Saden kanssa luustokuvissa tiistaina 24.9., sillä Sade oli toisinaan ontunut kovemman rasituksen jälkeen, ja muutenkin mulla oli ollut jo pidempään tunne, että joku on vialla. Noita muutamia lyhyitä ontumisia lukuunottamatta Sade oli kuitenkin täysin oma itsensä, juoksi agilityä ja rallatteli metsässä. Ei mitään varmaa merkkiä siitä, että jokin on vialla. Ontuilunkin laitoin vanhan olkavamman piikkiin..

Niinpä kuitenkin mielenrauhan vuoksi varasin Sadelle ajan röntgeniin, ja kuvattiin selkä, kyynärät, olat ja lonkat. Syksyllä 2016 Sadelta oli kuvattu lonkat ja käänärät, tuolloin tuloksilla A/A ja 0/0. Nyt kuitenkin löydöksenä oli molempien olkanivelten nivelrikkomuutokset (OA), sekä oikean kyynärnivelen lievää nivelrikkoa (OA). Lisäksi sivulöydöksenä lievä oikean polven lateraalisen fabellan / nuljuluun osteophytosis.

Että silleen. Agility jäi nyt tähän ja laji vaihtuu koiratanssiin ja / tai rally-tokoon. Ja asfalttilenkit koitetaan minimoida. Toisaalta liikutaan nytkin mielummin metsässä kuin pitkin asfalttia. Laitetaan myös vaihtoon nivelvalmisteet ja syödään tarvittaessa kipulääkkeitä.

Aika kökkö fiilis. Meno agilityssä alkoi olla rentoa ja helppoa, alettiin olla erittäin hyvä tiimi keskenämme. Onneksi Sade ei agin loppumisesta kärsi, sille tärkeämpää on, että sen kanssa edelleen jotain touhutaan. Yhdet koiratanssi treenit meillä onkin jo takana, ja olisitte nähneet, miten toinen nautti, kun namia heltisi paljon tiuhempaan kuin agissa!

Suurin sopeutuminen tilanteeseen taitaa olla mulla edessäni. Muistaa huomioida, ettei Saden nivelet ole kunnossa ja edessä on varmasti myös hankalampia päiviä. Malttaa jättää juoksulenkeiltä Sade kotiin. Unohtaa haaveet loppujen agisertien metsästyksestä.

Fiilikset on jopa aika ristiriitaiset. Toisaalta nyt mä sain mun tunteelleni selityksen - en ollut keksinyt sitä, että jokin on vinossa. Toisaalta suuri harmitus siitä, ettei mun pieni Sade olekkaan kunnossa. Jopa pientä pelkoa siitä, että muuttuuko rikko jossain vaiheessa paljon kivuliaammaksi ja joudutaanko mahdollisesti turvautumaan jatkuvaan lääkitykseen. Osaanko mä olla tarpeeksi herkällä korvalla antamassa kipulääkettä ettei toisen tarvitse kärsiä? Mitä kaikkea muuta mun pitäisikään taas osata ajatella ja huomioida..




16. syyskuuta 2019

Matkakohteena Minsk

Mä olen yli vuoden haaveillut reissusta Valko-Venäjälle. Se, miksi tämä kohde on ollut haaveena, on mulle itselleni mysteeri. On vain ollut tunne, että sinne tahdon käymään. Aikani kalenteria selailtua, valikoitui sitten ajankohdaksi tämän vuoden syyskuun alku, jolloin Minskissä on 2 cacib-näyttelyä, toinen näistä Voittaja-näyttely.

Valko-Venäjä on monelta säädökseltään hyvin Venäjän kaltainen. Ainakin näin koirien kanssa reissaajan näkökulmasta. Venäjän tavoin myös Valko-Venäjälle tarvitaan viisumi, koirien rabies-rokotus saa olla maksimissaan vuoden vanha, ja eläinlääkärin on tehtävä koirille kliininen tutkimus ennen matkaa. Kävimme siis reissua edeltävänä maanantaina uusimassa Sadelle ja Dieselille rabies-rokotukset ja saimme samalla passiin leimat suoritetusta kliinisestä tutkimuksesta. Viisumia varten olin täyttänyt jo aiemmin hakemuksen ja lähettänyt hakemuksen, valokuvan sekä passini matkanjärjestäjälle, joka haki meille ryhmäviisumin. Lisäksi ryhmänjärjeställe piti etukäteen toimittaa koirien passien numerot, rabiesrokotteen antopäivät sekä rokotteen nimi.

Itse matka alkoi meidän osalta Nokialta, Kolmenkulman ABC :lta, jolta Kingtours otti meidät kyytiin. Valitsin Kingtoursin matkan, koska heillä on autossaan kiinteät häkit, mikä on mun prioriteettilistalla aika korkealla. Muutoin Miliamin kanssa olisi ollut huomattavasti helpompi hoitaa asioita, sillä he informoivat ja vastaavat paremmin viesteihin. Mutta heillä ei tosiaan ole kiinteitä häkkejä, eikä aiemman kokemukseni mukaan häkkejä oikein edes kiinnitetty autoon, ladottiin vain päällekkäin.


Mutta sitten itse matkaan. Hypättiin tosiaan torstaina Nokialta kyytiin, mistä ajeltiin sitten Lahden ja Mäntsälän kautta Helsingin satamaan. Satamassa päästin Saden ja Dieselin jaloittelemaan ennen laivaan nousua, sillä laivamatkan ajan ne viettivät bussissa. Tallinnan satamaan saavuttiin puolilta öin, ja kun satamasta päästiin, pääsivät koirat jaloittelemaan. Matka jatkui noin klo 01.00, ja koitin kovasti torkkua bussissa lopun yötä. Hiemanhan toi uni jäi vajavaiseksi, kun ympärillä oli vieraita koiria ja vierasta porukkaa. Noin klo 8.30 pysähdyimme Liettuassa, Vilnassa, jolloin oli tunnin pysähdys. Tällä pysähdyksellä annoin Sadelle ja Dieselille aamupalat, ja kävimme kävelemässä.

Diesel kävi välillä halailemassa, kun häkissä oli niin tylsää. 

Vilnasta jatkoimme matkaa, ja Valko-Venäjän raja ylitettiin noin klo 10.30. Klo 11.45 pysähdyttiin tankkaamaan ja ulkoilemaan koirien kanssa, ja majoituksessamme Aqua Minsk hotellissa olimme jo klo 15 tietämiin. Loppu ilta olikin aikaa käydä lenkillä koirien kanssa ja tutustua ympäristöön.

Olin varannut meille yhden hengen huoneen, sillä ajatus huoneen jakamisesta jonkun vieraan henkilön kanssa ei houkutellut. Lisäksi en halunnut joutua tilanteeseen, jossa joutuisin esim yöt häkittämään koiria, koska huoneessa olisi vieras koira. Ottamalla oman huoneen Sade ja Diesel saivat liikkua yöt vapaasti huoneessa.

Sade löysi oman lempipaikkansa huoneesta. 

Kulutimme perjantai-illan käymällä juoksemassa pitkin Minskin katuja ja nukkumalla. Minskissä oli tavattoman paljon hyväkuntoista pyörätietä ja vieressä väylät kävelijöille. Pyöräilijöitä nähtiinkin paljon, mutta juoksijoita ei niinkään. Alue, jolla hotellimme oli oli rikkaampaan aluetta. Matkalla näimme paljon vanhoja ja köyhiä alueita, jotka eivät suoranaisesti houkutelleet luokseen.

Kattokaa, mikä roskis! Näitä oli myös herra - versio. 

Pyöräilijöille löytyi kunnon baanat. 

Lauantaina pakattiin bussiin koirat ja tavarat klo 7, minkä jälkeen kävimme pikaisesti aamupalalla. Kohti näyttelypaikkaa lähdimme klo 8. Näyttelypaikkana toimi hevosten urheilumaneesi, jossa Best in show –kehä oli toisessa päädyssä, ja toisesta päädystä meni käytävä suoraan tuolle isolle kehälle. Rotukehät (vain 9kpl!!) olivat molemmin puolin tätä käytävää. Täällä löysi siis helposti oman kehänsä, eikä tarvinut stressata mahtaako oman kehän löytää miten hyvin.

Aamupalan antia. 

Lauantaina me oltiin kehässä 7 ja tuomarina meillä oli venäläinen Khomasuridze Revaz. Aikatauluun meidät oli merkitty kehään jo klo 10.00, mikä oli oikeastaan aika loistava. Ei ehtinyt tuntitolkulla stressaamaan ja jännittämään omaa vuoroa! Mä kun tunnetusti jännitän, niin nyt oli oma osuus nopeasti ohi ja saattoi hengähtää :) 

Kehien kulku oli hyvin vastaava kuin esimerkiksi Liettuassa käydessämme 1,5 vuotta sitten. Kehässä käytiin ja Suomessa totutun ROP kehän sijaan loppukehässä saattoi olla kuusikin koiraa. Lisäksi tuomarista riippuen saattoi jäädä hyvin epäselväksi, mitä sieltä kehästä saatiin. Vasta, kun arvostelut hetkeä myöhemmin saimme, tiedettiin kuinka meidän todella kehässä kävi. Kovasti mä kyllä tungin kummankin koiran kanssa kehään yksilöarvostelujen jälkeen eikä kumpaakaan kehästä ulos heitetty, joten olin kovin toiveikas :D

Ja hyvinhän meillä menikin! Diesel oli ROP saaden SERTin, CACIBin ja Valko-Venäjän Voittaja-19 tittelin. Sade oli VSP saaden myös SERTin, CACIBin ja Valko-Venäjän Voittaja-19 tittelin. Kummastakin tuli siis Valko-Venäjän muotovalioita ja Sadesta myös kansainvälinen muotovalio (tarvitsee vielä vahvistaa!)!!!


Mun C.I.B 😍

Loppupäivä kuluikin näyttelypaikalla muiden suomalaisten kehiä seuratessa sekä esittäessä mukava saksanpaimenkoira uros Gronos rotukehässä. Isojen kehien alkaessa olin mukana esittämässä saksanpaimenkoirien kasvattaja ryhmää ja myös Diesel pääsi juoksemaan isoon kehään. Mitään mainittavaa menestystä isosta kehästä ei kuitenkaan tullut.


Hotellille paluu tapahtui noin klo 19, kun kaikki bussimme koirat olivat valmiit kehistä. Hotellille päästyä annoin Sadelle ja Dieselille iltapalat ja lähdin itse viereiseen rakennukseen syömään. Kävimme porukalla syömässä pitsat. Olipa muuten hankalaa saada lihaton pitsa! Moneen otteeseen sain tiedustella onko heillä lihatonta pitsaa, ja mikähän se mahtaisi olla. Mulle vain hymyiltiin ja nyökyteltiin. Lopulta selvisi, että ainoa lihaton pitsa on margarita, joten tilasin sitten sen. Oli ehkä elämäni mautoin pitsa, mutta kyllä siitä vatsansa täyteen sai.

Illalla kävin Saden ja Dieselin kanssa vielä kävelemässä hotellin läheisyydessä, minkä jälkeen pakkailin hieman tavaroitamme valmiiksi, ja rupesimme unille.

Lenkin varrelta. 

Hotellin pihasta. 

Sunnuntai noudatti aamun aikataulujen osalta samaa kaavaa kuin lauantai. Meidän kehä tosin alkoi vasta klo 12.10, eli hieman pidempään tarvitsi näyttelypaikalla jännittää ennen meidän vuoroa. Robak oli melko vähäeleinen mies, kurkkasi koirien hampaat sekä juoksutti edestakaisin ja ympäri, minkä jälkeen arvostelu olikin jo valmis. Diesel oli arvosteltavana ensin, heti perään Sade ja sitten ei muuta kuin kumpikin kehään. Mä juoksutin Dieseliä ja Katariina Sadea, kierroksen jälkeen tuomari tuli mut kättelemään. Kun hetken kuluttua saimme arvoselut, oli kumpikin saanut SERTin, CACIBin ja Diesel oli ROP.

ROP ja VSP



Myös sunnuntaina esitin Gronosin rotukehässä, ja avustin kehän laidalta saksanpaimenkoira Ollin esittämisessä. Isossa kehässä olin mukana esittämässä saksanpaimenkoirien kasvattajaryhmää, ryhmän sijoittuessa kuudensiksi. Dieselin osuus isossa kehässä oli läpijuoksu. Dieselin oltua valmiskehästä kannoimme tavarat autoon ja odottelimme lopun ryhmämme pääsevän kehistä, jotta pääsimme kotimatkalle.


Kuva: Katariina

Kuva: Katariina


Kehien jälkeen, noin klo 19 lähdimme siis kotimatkalle. Tankkauspysähdys oli vielä Valko-Venäjän puolella ja Valko-Venäjän ja Liettuan rajanylitys kello kymmenen tietämiin. Ennen puolta yötä olimme Vilnassa, jossa meillä oli noin 45 minuutin pysähdys. Kumpaankin suuntaan ollut pysähdys Vilnassa oli Mc Donalsilla, jossa oli mahdollisuus myös ruokailuun. 45 minuutin pysähdys mahdollisti lyhyen lenkin lisäksi myös syömisen.

Loppu yö kuluikin torkkuessa, ja aamulla jaloittelimme Tallinnassa ennen laivaan nousua. Laiva lähti klo 10.30 ja Sade ja Diesel matkustivat taas laivamatkan bussissa, Mäntsälässä päästin ne pikaisesti pissalle, ja kotimatka jatkui Lahden kautta Kolmenkulman ABC:lle, jossa vaihdettiin tavarat omaan autoon ja päästiin suuntaamaan kotiin. 

Pitkä reissu, mutta saatiin mitä haluttiin ja tarvittiin. Lisäksi meillä oli aika hulvaton bussiporukka, joten tylsää ei ainakaan ollut! Kiitos matkaseuralaisille ja nähdään taas!

30. elokuuta 2019

Agilityn SM kisat 2019

Satiin SM-nollat kasaan jo hyvissä ajoin ennen kisoja, joten suuntasimme viikonlopuksi Vantaalle nauttimaan agilitysta ja hyvästä seurasta. Perjantaina olisi ollut tarjolla jo etkot, mutta Saden tuntien, jätin kisat suosiolla niihin ”merkitseviin” startteihin, eli lauantain yksilöihin ja sunnuntain joukkuekisaan. Ihan hyvä päätös kelienkin puolesta, sillä perjantaina tuli vettä taivaan täydeltä.

Lauantaina meidän rataantutustuminen oli toisessa vuorossa, eli klo 10.00. Sää oli mukavan aurinkoinen ja lämmin, ja vaikka kisat käytiin elokuun lopussa, hyvin trakeni juosta t-paidalla. Jopa lyhyemmillä punteilla olisi tarjennut juosta, mútta en uskonut, että keli olisi oikeasti niin lämmin.

Rata oli Suomalaisen Jarin käsialaa, ja profiililtaan oikein mukava. Rataantutustumisen perusteella pidin haastavimpana kohtana loppusuoraa, jossa keppien jäljeen piti mennä ansaputken ohi hypylle 20. Muutoin oikein meille sopiva rata; muutama takaakierto ja muuten sai vain edetä.

Suomalaisen Jarin rata, SM2019 medien karsintarata

Rataantutustumisen jälkeen lähdin hakemaan Sadea kohti kenttää. Aikaa riitti vielä pieniin lämmittelyihin sekä muutaman lämppähypyn ottamiseen käännöksineen. Siitä sitten karsinaan odottamaan omaa lähtövuoroa ja keräämään jännitystä. Liikkeelle lähdettiin melko lentävällä lähdöllä, mitä sitä istuttamaan vaan siksi ”että niin kuuluu tehdä”, kun rataprofiili suosi lentävää lähtöä.

Esteelle 3 otettiin mielestäni pienimuotoinen kaarros, olisi pitänyt huikata Sadelle hieman aiemmin, että putkelta tullaan kääntymään. Varsinaista putkijarrua ei tohon mun mielestäni kannattanut tehdä, mutta pieni informointi olisi toki voinut olla paikallaan. 10 putkesta tullessa mun aurinkolasieni sisään eksyi amppari, mitä yritin puhallella pois samalla, kun matka jatkui renkaan kautta eteenpäin. Hypyllä 17 olin aavistuksen myöhässä, ja etukäteen suunnittelemani puolenvaihto ennen hyppyä 18 jäi tekemättä, joten jouduin Saden kierrättämään kepeillä kauemman siivekkeen kautta (olisin toki voinut leikata hypyllä takaakin, mutta siinä oli mielestäni liikaa riskejä). Kepeiltä matka jatkui varmasti ohi ansaesteen aina maaliin asti.

Toista kertaa yksilö SM-kisoissa ja toistamiseen karsintaradalta nolla. Jes! Valitettavasti meidän vauhti ei kuitenkaan riitä lähellekkään kärkeä, joten aikavertailulla jäätiin toistamiseen ulos finaalista. Parhaamme tehtiin, ja se riitti tällä kertaa sijaan 60./198. Loppupäivä nautittiin hyvän agilityn seuraamisesta ja kannustettiin seurakavereita sekä tuttuja. Medin finaalirata oli Jocke Tangfeltin käsialaa ja radalle olisi ollut todella kiva päästä testaamaan, miten siitä olisimme suoriutuneet! Onneksi me voidaan kyseinen rata rakentaa treeneihin :D

Kuva: Kuvauksellista photography

Kuva: Kuvauksellista photography

Kuva: Kuvauksellista photography

Kuva: Kuvauksellista photography

Toi kolmas kuva on mun mielestäni aika upea! Siitä (samoin kyllä myös vikasta kuvasta) näkee, ettei Sade jätä yhtään liikaa tilaa itsensä ja riman väliin. Juuri tarpeeksi ettei rimat kolise, mutta yli pääsee.

Sunnutaina joukkuekisan karsintaradasta vastasi Arto Laitinen. Tämäkin rata tuntui tutustuessa oikein mukavalta, eikä siinä olisi pitänyt olla yhtään tekemätöntä paikkaa. Mutta toisin kävi. Alkurata sujui oikein mukavasti, mutta kepeille tultaessa Sade taisi potkaista varpaansa keppien alametalliin seoten samalla rytmistä. Ei muuta kuin kepit alusta ja matka jatkui. Putken 12 jälkeen oli takaakierto, mikä on yleensä meidän vahvuus. En tiedä mitä mä siinä oikein tein, mutta onnistuin saamaan Saden suoraan hypylle, eli radalta meille hylätty tulos. Ikävää, mutta rata tuntui muuten todella mukavalta ja Sade teki kivasti töitä :)


Lopulta meidän joukkue oli tuloksella 15 sijalla 13., eli niukasti ulkona finaalista. Jää vähän ensi vuodelle petrattavaa! Finaalirata olisi ollut Sari Mikkilän käsialaa, mutta nyt koska finaaliin ei ollut asiaa, päästiin aikaisemmin kotimatkalle.

Kuva: Marin Jarno

Kuva: Marin Jarno

Lauantaina käytiin Dieselin kanssa shoppailemassa kisa-alueelta tasapainutyyny sekä neljä puolipalloa. Sunnuntaina kotiinpäästyä oli jo pakko hieman naksutella ja testata, mitä näillä uusilla leluilla voidaankaan tehdä. Aloitin ihan naksuttelemalla, jos Diesel vie takajalkoja tasapainotyynylle. Ensin poika tarjosi etutassuja tyynylle (tää on ainoa liike, mitä ollaan aiemmin tasapainotyynyllä tehty), mutta todella nopeasti lähti takajalatkin hakemaan tyynylle. Pian päästiinkin jo lisäämään haastetta laittamalla tasapainotyynyn lisäksi lattialle kaksi puolipalloa. Ja nopeasti päästiin tässäkin tilanteeseen, että takajalat on tyynyllä ja etujalat puolipalloilla. Näillä on hyvä jatkaa jumppaamista samalla kun odotellaan syksyn lähestyviä sateita :)



15. heinäkuuta 2019

Piteå KV

Johan tässä ehdittiinkin olla monta päivää kotona ennen kuin auton nokka kääntyi kohti pohjoista. Perjantaina lähdettiin töiden päälle ajamaan Tampereelta Jyväskylän, Oulun ja Haaparannan kautta kohti Piteåta.

Perillä Piteåssa oltiin kolmen jälkeen yöllä, jolloin kävimme vielä kasaamassa näyttelualueelle teltan ja päästimme koirat ulos. Muutama tunti nukuttiin autossa, kunnes herättiin parkkipaikan ohjauksesta vastaavan koputteluun..

Siinä sitten heräiltiin ja käytiin kisapaikalta löytyvissä suihkuissa virkistäytymässä ennen kuin suunnattiin hakemaan matoleima passeihin. Täällä muuten homma erosi balteissa totutusta, sillä eläinlääkäri halusi oikeasti nähdä, kun koirille syötettiin matoläkkeet. Ei huono juttu mun mielestäni!

Jono eläinlääkärin luokse. 

Lauantaina kehässä oli kettari Pronssi, joka oli hienosti VSP ja tienasi SERTin ja CACIBin myötä itselleen Ruotsin ja Pohjoismaiden valion arvot. Onnea Pronssi!


Schapet olivat siis lauantaina vain turisteina näyttelyissä :) Näyttelyiden jälkeen käytiin syömässä ja kaupassa ja suunnattiin majoitukselle kilistämään Pronssin menestykselle.


Koitettiin sitä myös ottaa muutama kiva kuva, kun majoituspaikka oli niin kivassa miljöössä. Toisinaan sitä erehtyy kuvittelemaan, että helpostihan sitä yhden kivan kuvan räpsäsee, mutta olipa kyllä haasteellista! Saden ja Dieselin mielenkiinto kuvattavana olemiseen oli täysin miinuksella. Toisen kun sait istumaan, toinen retkotti selällään tai meni menojaan. Hetkittäin kumpikin retkottivat selällään, ja söivät heinää minkä kerkesivät :)

Lopulta saatiin muutama ihan siedettävä kuva, kerrankin jopa niin, että olen itsekin kuvassa mukana.

Elämän suuria haasteita - minne ne jalat laitetaan? 



Sunnuntaina sitten vuoroon pääsivät schapet. Dieselille luokkavoitto, mutta sileä ERI. Myös Sade nappasi luokkavoiton sileällä ERIllä. Valioita oli yhteensä viisi, mutta kaikki valiot jäivät siis ilman SA:ta. Schapeja oli kehään ilmoitettuna 13 kappaletta, kehässä nähtiin 12 schapea, joista vain kaksi palkittiin SA:lla. Tuomarina meillä oli ruotsalainen kasvattajatuomari Gunilla Skallman. Tähän tuli jossain välissä tuomarimuutos, sillä Gunillalle en kyllä tarkoituksella ilmoittanut koiriani.. :)

Dieselin arvostelu 

Saden arvostelu

Eihän siinä, pitkä matka sileiden ERIen takia, mutta tätähän tää on. Kotimatkalla pienen harmituksen saattelemana saatettiin suunnitella vähän seuraavia reissuja... :D

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä muutamaan kertaan jaloittelemaan koirien kanssa ja pitihän se kuva Vaskikelloillakin napata. Kotona oltiin hävyttömän myöhään ja maanantain herätys töihin tuli aivan liian pian.





12. heinäkuuta 2019

Ryhmä rämä Pärnussa

Tiedättekö sen tunteen, kun jo ennen reissua kevyesti ahdistaa, mitä koko hommasta tulee? Meillä oli reissuun lähdössä sen luokan ryhmä-rämä, että kyllä hieman pisti mietityttämään, että mitähän tästä tällä kertaa tulisi :D Varsinkin, kun sääennuste lupasi ennalta vettä ja ukkosta koko viikonlopulle..

Ryhmä tämä

Auto pakattiin ääriään myöten täyteen jo torstai-iltana ja matkaan lähdettiin Hannan kanssa perjantai aamuna klo 4.00 aikaan, edellinen yö oli jo yövytty samassa osoitteessa kaikkien kuuden koiran kanssa, jotka matkaan lähtivät. Saatiin tällä tavoin nukkua edes hetki pidempään, joskin unet olivat silti lyhyet ja kaikin puolin kovin ohuet. Laiva Helsingistä Tallinnaan lähti klo 7.30, eli perillä Tallinnassa olimme noin 9.30. Laivasta päästyämme ajelimme keskustasta ulos, ja pysähdyimme pissattamaan koiria. Siitä sitten matka jatkui Pärnuun, kohti näyttely paikkaa.

Laivalla kulutettiin aikaa käymällä aamupalalla. 

Perjantaina kehässä edustivat shetlanninlammaskoira Hilla sekä schapet Luna ja Diesel. Kaikille tuomarina toimi ruotsalainen Johnny Andersson. Kehäjärjestys oli meille kovin suotuisa; ensin sheltit  ja heti perään schapet. Kehät alkoivat klo 14, ja klo 18.45 oli jo merkitty isojen kehien alkavan.

Perjantain varustus 

Ensin siis oli vuorossa Hilla-sheltti. Hillan vahvuus on ehdottomasti sen vetävä ja maatavoittava kaunis liike. Kehä oli kuitenkin pieni ja tuomari oli useampaa jo kieltänyt juoksemasta, joten Hannan täytyi hieman himmailla Hillan vauhtia. Valitettavasti Hilla ei tällä kertaa kuitenkaan ollut tuomarin mieleen, laatuarvosteluksi hyvä (H).  Johnnyllä oli koko päivän mukana kaksi harjoitusarvostelijaa, jotka myös kopeloivat koiria läpi ja joille Johnny selitti, mitä koiralta katsotaan ja mitä pitäisi olla.

Seuraavaksi meidän porukasta vuorossa oli Diesel. Diesel on vahva esiintyjä, joka esiintyy aina ihanan ryhdikkäänä. Ja niin tälläkin kertaa, Diesel kulki ryhdikkäänä ja seisoi nätisti paikoillaan arvostelun ajan. Dieselille laatuarvosanaksi erittäin hyvä (ERI), sa jäi kuitenkin uupumaan.

Meidän yksilöarvostelut päätti perjantaina Luna. Lunahan on mun siskon koirani, jonka olen joitain kertoja kehässä esittänyt. Luna esiintyi kivasti ja seisoi nätisti, laatuarvosanaksi erittäin hyvä (ERI). Näin ollen schspeissa ei päästy ollenkaan valitsemaan ROP-koiraa.

Parikilpailussa Diesel ja Luna saivat kuitenkin kunniapalkinnon (KP) ja pääsylipun BIS kehään. Isot kehät olivat yli tunnin myöhässä, mutta lopulta kaikki odotus kuitenkin palkittiin, kun Diesel ja Luna olivat BIS 1 pari!!

Elopellon Enneuni ja Elopellon Johan Pomppas 

Tässä vielä Dieselin ja Lunan arvostelut:

Diesel, ERI
Tuomarina: Johnny Andersson, Ruotsi


Luna, ERI
Tuomarina: Johnny Andersson, Ruotsi


Pari kisan arvostelu:


Lauantaina meidän porukan kehät alkoivat klo 10 shelteillä, 12:39 oli merkattu schapet  ja 13:30 foxit. Hilla siis aloitti taas kehät, tuomarina ollessa virolainen Natalja Rööm. Hilla esiintyi kivasti, ja oli lopulta avoimen luokan neljäs saaden laatuarvosanaksi ERI SA.

Seuraavaksi jatkoivat schapet. Perjantaina olikin jo törmätty kilpakumppaneihimme Eraan (Nalle-Haukun Erasmus) ja Wikkeen (Witse Femke van de Korte Toren).

Tuomarina schapeilla oli siis slovenialainen Brigita Kremser. Era sai laatuarvosanaksi EH, Wikke ja Diesel saivat molemmat arvosanaksi ERI SA, joten Wikke ja Diesel kisasivat vielä paras uros - kehässä. Tällä kertaa Wikke oli parempi ja Diesel pu2 saaden vara cacibin.

Diesel, Elopellon Johan Pomppas

Myös Luna ja Sade saivat molemmat arvosanaksi ERI SA, joten myös tytöt kisasivat paremmuudestaan paras narttu - kehässä. Jo yksilö arvostelussa tuomari päivitteli, miten pieni Sade on, joten Luna voitti odotetusti nartut ja tienasi itselleen SERTin ja CACIBin. Sadelle siis vara cacib.

Luna, Elopellon Enneuni

Sade, Lumikuono Nortada Fada

Rotunsa paras - kehässä Wikestä tuli rotunsa paras ja Lunasta vastakkaisen sukupuolen paras.

Wikke ja Luna

Parikisassa tuomari kehui Lunan ja Dieselin olevan hyvä pari, joten tuloksena KP ja menolippu isoon kehään. Iso kehä oli tällä kertaa meille vain läpijuoksu :)

Tässä vielä meidän arvostelut:

Diesel, ERI SA PU2 V-CACIB
Tuomarina: Brigita Kremser, Slovenia


Luna, ERI SA PN1 VSP SERT CACIB
Tuomarina: Brigita Kremser, Slovenia


Sade, ERI SA PN2 V-CACIB 
Tuomarina: Brigita Kremser, Slovenia


Parikisan arvostelu:


Sileäkarvaiset kettuterrierit tuomaroi puolalanen Viva Maria Soleckyj Szpunar. Hanna esitti Pronssin valiouroksissa Pronssin ollessa aina ERI SA PU1 ROP SERT CACIB ja täten uusi Viron muotovalio EE MVA ja kansainvälinen muotovalio C.I.B.

Ella puolestaan esiintyi  kauniisti veteraani nartuissa ollen ERI SA PN2 ROP-VET VSERT. Kettarit saivat siis heti kaiken, mitä niille tältä reissulta kaivattiin ❤️


Sunnuntaina sheltit aloittivat kehät klo 10, foxien vuoro olisi ollut klo 10:45, mutta koska kehät olivat päällekkäin, ja kettarit saivat jo kaiken, ei kettarit menneet kehään. Schapet päättivät meidän osuuden klo 12:27.

Shelteillä lähdettiin liikkeelle, tuomarina slovenialainen Brigita Kremser. Hillalle tällä kertaa arvosanaksi sileä ERI. Ei jäänyt kiinni siitä ettei olisi yritetty tai Hilla ei olisi liikkunut nätisti. Kaikkia vain ei voi miellyttää, ainakaan tarpeeksi :)

Schapet tuomaroi ukrainalainen Galyna Kalinichenko. Eralle ERI SA, Wikelle ERI SA ja Dieselille ERI SA, eli saatiin kunnon paras uros-kisa. Lopulta Diesel oli PU1 sai sai SERTin sekä CACIBin ja on tätä myötä uusi Viron muotovalio EE MVA. Era oli PU2 ja Rop-junnu ja Wikke PU3.

Diesel, Elopellon Johan Pomppas

Lunalle arvosanaksi ERI SA ja Sadelle sileä ERI (katsokaapa arvostelu! Jäi kiinni pelkästä koosta), eli Luna tienasi itselleen SERTin ja CACIBin ja on tätä myöden uusi Viron ja Suomen muotovalio (EE ja FI MVA).

Luna, Elopellon Enneuni 

Rotunsa paras - kehässä Dieselistä tuli ROP ja Lunasta vastakkaisen sukupuolen paras. Pari kilpailusta sama pari nappasi taas KP:n, mutta isoihin kehiin ei tänään enää jääty vaan lähdettiin kotimatkalle.

Luna ja Diesel 

Diesel, ERI SA PU1 ROP SERT CACIB -> EE MVA
Tuomarina: Galyna Kalinichenko, Ukraina


Luna, ERI SA PN1 VSP SERT CACIB -> EE MVA FI MVA
Tuomarina: Galyna Kalinichenko, Ukraina


Sade, ERI
Tuomarina: Galyna Kalinichenko, Ukraina


Parikisan arvostelu:


Kehien jälkeen lähdimme ajalemaan takaisin Tallinnaan, josta laivamme lähti klo 19:30. Tallinnassa pysähdyttiin vielä ottamaan muutama kuva samalla, kun koirat pääsivät tarpeilleen ja me Hannan kanssa käytiin pikaisesti vielä syömässä ennen laivaan nousua.

Kaiken kaikkiaan reissu meni "helpommin" kuin ennalta pelkäsin. Meidän sekalauma pelasi melko kivasti yksiin eikä ketään tarvinut olla jatkuvasti käskemässä pois muita härkkimästä. Jokainen löysi myös itselleen nukkumapaikat omatoimisesti tai avustettuna emmekä kovin kamalaa häiriötä tainneet muille samassa majoituksessa olleille aiheuttaa.

Reissu tehty ja ei muuta kuin pyykin pesuun, että pääsee seuraavaan reissuun lähtemään.

Tässä vielä muutama räpsy ryhmä rämästä ja saaliista.

Ryhmä rämä ja porukan saalis



Aivan mahtava kuva lauantailta la tulosten kanssa