6. marraskuuta 2018

PetBiomics Aineenvaihduntatutkimus

Kävimme Saden ja Dieselin kanssa Hannes Lohen tutkimusryhmän näytteenotossa 20.7.-18. Rotuyhdistyksemme toiveena oli, että mahdollisimman moni kävisi näytteen antamassa, sillä rodustamme on löytynyt ns ”mysteerisairaus”. Mukavasti rotumme aktiivit järjestivätkin tilaisuuksia, johon saattoi mennä näytteen antamaan. Jokaiselle halukkaalle löytyi varmasti tapahtuma, johon mennä.

Homma eteni siis niin, että täytimme etukäteen laput, missä kyseltiin koirien mahdollisista sairauksista, harrastuksista (rasitustasoista) yms. Ennen näytteen antoa koirille pidettiin päivän paasto, ja itse näytteenotossa sitten otettiin tassusta pienet putkilot verta. Missään vaiheessa ei tarvinut leikellä turkkia tai antaa mitään dopingeja, eli näytteen anto ei sotkenut meidän syksyn näyttely- eikä kilpailusuunnitelmia. Kaiken kaikkiaan hyvin helppo toimenpide, millä saatiin kerättyä paljon tietoa.

Näytteen kävi antamassa kaikkiaan yli 6000 koiraa, joista schapeja oli ymmärtääkseni yli 150. Hienoa aktiivisuutta rotumme edustajilta! Suuri määrä näytteitä mahdollisti sen, että tutkimusryhmä pystyi laskemaan veriarvoille viitearvot sekä tutkimaan mm. näytetyyppiin, käsittelyyn, säilyvyyteen ja testin toistettavuuteen liittyviä tekijöitä. Nyt tutkimusryhmä on siinä vaiheessa, että saimme sähköpostiin omien koiriemme tulokset ihmeteltäviksi.

Saadut tulokset kertovat siis verenkuvasta näytteenottohetkellä. Eli mitään panikointia tulosten pohjalta ei parane suorittaa, mutta jos oman koiran tulokset huolettavat, voi eläinlääkärin konsultointi tai kontrollinäyte olla paikallaan. Meidän kohdalla tuloksista ei löytynyt mitään, mikä olisi nostanut sykettäni. Laitan hieman alemmas Saden ja Dieselin tulokset, sekä tulosten mukana tulleet selitykset mitatuista arvoista.

Mutta palataan vielä siihen moppitukkien mysteerisairauteen, josta alussa mainitsin. Yhdistyksemme facebookista löytyy tällä hetkellä tämmöinen teksti, johon mysteerisairautta on pyritty tiivistämään. Tämän lisäksi fb:ssä olevassa tekstissä on myös yhteystietoja, mistä asiasta saa lisätietoja, mutta jätän ne laittamatta tähän. Halukkaat löytävät yhteystiedot facebookin Schapendoes in Finland –ryhmästä.

”Alkuvuoden 2018 aikana some-keskustelussa nousi esiin koiria, jotka kärsivät samoista oireista, joita ovat laihtuminen, syömättömyys, oksentelu, ripulointi, väsymys, huono rasituksensietokyky, huono lämmönsietokyky, läähättely, lihaskireydet takaraajoissa, takaraajojen tärinä ja venyttely. 

Oireilevilta koirilta on eläinlääkärin tutkimuksissa löytynyt myös kohonneita veriarvoja, mm. kreatiinikinaasi (CK) sekä maksa-arvot (ALAT, ASAT). Oireilevien koirien osalta asian selvittelyä jatketaan ja edistymisestä kerrotaan, kunhan lisätietoja saadaan.”

Moni onkin käynyt otattamassa koirastaan CK, ALAT ja ASAT arvot, ja yllätyksiä on tullut paljon. Monella täysin oireettomallakin koiralla on voinut kyseiset arvot olla taivaissa. Varmaa syytä kohonneille arvoille ei ole löytynyt, ja monet ovat saaneet lääkäreiltä vain arvailuja mahdollisesta syystä. Mysteeritapauksille on perustettu oma fb-ryhmä, missä asian kanssa painivat jakavat tietoa ja vertaistukea. Näiden kohonneiden arvojen vuoksi, myös toivottiin, että mahdollisimman moni kävi näytteen antamassa Lohen tutkimusryhmälle. Haaveena nimittäin on, että jossain kohti saataisiin selvyys kohonneista veriarvoista, ja Lohen ryhmä on ilmaissut mielenkiintoa asiaa tutkia.

Tällä hetkellä on löytynyt noin kaksikymmentä nuorta schapea, joilla esiintyy vaihtelevasti eri oireita ja/tai kohonneita veriarvoja. Tämän mysteerisairauden on myös epäilty olevan etenevä. Ilmeisesti asian selvittämistä varten on perustettu työryhmä, joka on esittänyt, että vaikka oireilevat ovatkin nuoria schapeja, olisi terveystalkoita hyvä laajennettavan yli 7-vuotiaisiin, varsinkin oireilevien koirien kanssa samoja sukulinjoja noudattaviin yksilöihin kontrollien saamiseksi.

Herkkänahkaisten ei ehkä kannata lukea seuraavaa pätkää, vaan skipata suoraan sen yli tonne Saden ja Dieselin tuloksiin :) Tarkoitus ei nimittäin ole vähätellä asiaa eikä aiheuttaa mielipahaa, mutta..

Uskon, että tämä mysteerisairaus on joissain määrin todellinen, mutta täysin vakuuttunut en ole. Rohkenen kuvitella, että osasta koiria tehdään kertomuksiin sairaampia, kuin ne todellisuudessa olisivatkaan. Ja tämän mysteerin piikkiin on ehkä niputettu ”ongelmia” ilman, että ne välttämättä siitä johtuvatkaan. Se on vain ollut helppo tapa selittää asioita, mitkä ovat nousseet pinnalle.

Hieman siis kyseenalaistan tätä asiaa. Hienoa kuitenkin, että hommaa on ruvettu tutkimaan, sillä olisihan se korkea aika saada selvyys, miksi veriarvot ovat koholla. Ja nyt ei puhuta hienoisesta kohonneisuudesta, vaan osalla arvot ovat olleet sitä luokkaa, että lääkärit ovat ihmetelleet, miten yksilöt ovat hengissä. Ilmeisesti näitä kohonneita veriarvoja on tupsahdellut tietoisuuteen myös noin 10 vuotta sitten, jolloin homma oli tapetilla ja koiria testattiin. Tästä on myös kyselty Holannista sekä muista maista, ja vaikka muuallakin ollaan asiasta tietoisia, ei asiaan ole kuitenkaan tullut ratkaisua. Voiko kyseessä siis olla veriarvojen osalta rotuominaisuus, kuten ilmoille on heitelty? Ja noi oireet on sitten oma juttunsa, eivätkä ole kytköksissä kohonneisiin arvoihin? Miten paljon ruokinta tai koiran jatkuva ja korkea stressi voivat esimerkiksi vaikuttaa arvoihin? Tai vaihtoehtoisesti, miksi kaikki korkeat arvot omaavat yksilöt eivät oireile?

Paljon jää ilmoille kysymyksiä, niin mulla kuin monella muullakin. Itse pohdin käytänkö Saden ja Dieselin jossain vaiheessa CK, ALAT ja ASAT –testeissä vaiko en. Kumpikaan ei ole ikinä oireillut. Tai kaikkeahan sitä voisi selittää mysteerillä, mutta mun mielestäni mulla on kaksi täysin tervettä koiraa. Vai testautanko vasta sitten, kun tästä mysteeristä selviää enemmän tai jos jompikumpi joskus alkaa oireilla? Sadehan täyttää ensi keväänä jo 7-vuotta, eli ei ilmeisesti sen jälkeen enää kuulu ns riskiryhmään. Diesel puolestaan täyttää keväällä 2-vuotta, eli olisi ns riskiryhmässä. Pohdittavaksi jää, tulenko nämä arvot ottamaan vaiko en..

Ja sitten niihin PetBiomics Aineenvaihduntatutkimuksen tuloksiin! Ilokseni olen päässyt katselemaan Dieselin sukulaistenkin tuloksia. Dieselin lisäksi näytteen on käynyt antamassa Dieselin kaksi siskoa, äiti, pappa ja mummo sekä veli- ja siskopuolet. Kaikkien tuloksia en ole päässyt hipelöimään, mutta ei niissäkään kuulunut mitään ihmeellistä olevan, mitä suullisesti tuloksista kuulin.

Dieselillä oli kreatiini aavistuksen verran viitearvojen yläpuolella. Viiteväli on siis 39-107 umol/l ja Dieselillä kreatiinia oli 109 umol/l. Ei siis niin paljoa yli, että aiheuttaisi toimenpiteitä tai edes seurantaa. Kaikki muut arvot olivat nätisti viitearvojen sisällä. Sadella puolestaan VLDL-triglyseridit alle viitearvon. Viiteväli on siis 17-677 umol/l, kun Sadella VLDL-triglyserdit olivat 12.8 umol/l. Muut arvot olivat nätisti viittearvojen sisällä. Myöskään tämä ei aiheuta jatko-toimenpiteitä.

Tässä Saden tulokset:


Ja tässä Dieselin tulokset:



Tässä tulosten mukana tullut kuvaus mitatuista arvoista:

Kreatiniini
Kreatiniini on lihasten kreatiniinifosfaatin hajoamistuote. Lihaksista kreatiniini kulkeutuu munuaisiin, jossa siitä lähes 100 % eritetään virtsaan. Päivittäin virtsaan eritetyn kreatiniinin määrä onkin riippuvainen lähinnä lihasmassan määrästä. Kreatiniinin jääminen elimistöön puolestaan aiheutuu tyypillisimmin munuaisten ja virtsateiden sairauksista tai munuaisten verenkierron heikkenemisestä. Veren kreatiniinipitoisuutta käytetäänkin yleisesti munuaistoiminnan mittarina yhdessä urean kanssa. Erittäin lihaksikkailla koirilla veren kreatiniinipitoisuus voi olla normaalia korkeampi. Kreatiniiniarvo tulee mitata paastonäytteestä, sillä syöminen voi nostaa veren kreatiniinipitoisuutta.

Albumiini
Albumiini on seerumin runsaslukuisin proteiini. Yli 50% kaikesta seerumin liukoisesta proteiinista on albumiinia. Albumiinilla on tärkeitä tehtäviä mm. veren kolloidiosmoottisen paineen ylläpitäjänä, kantajamolekyylinä ja veren normaalin pH:n ylläpitäjänä. Albumiinin puute johtaa veden vuotamiseen kudoksiin aiheuttaen vesipöhöä. Albumiinikonsentraatiota käytetään tunnistamaan ongelmia nestetasapainossa, munuaisten, maksan ja suoliston toiminnassa ja tulehduksellisten sairauksien tarkkailussa.

Glukoosi (verensokeri)
Glukoosi (verensokeri) toimii solujen energianlähteenä. Verensokeria säädellään tiukasti hormoninerityksen (mm. insuliini, glukagoni) avulla. Verensokerin voimakkaan nousun yleisimpänä syynä on diabetes mellitus eli sokeritauti. Verensokeri mitataan luotettavasti vain paastonäytteistä, sillä syöminen voi lisätä verensokeritasoa. Matalaa verensokeria eli hypoglykemiaa voivat aiheuttaa esimerkiksi insulinooma tai diabetespotilaiden insuliiniannostelun ongelmat. Punasolujen viivästynyt erotus näytteestä aiheuttaa glukoositason laskua näytteessä.

Laktaatti (maitohappo)
Laktaattia eli maitohappoa tyypillisesti muodostuu, kun energiankulutus on energiantuotantoa suurempaa. Suurentuneen energiankulutuksen lisäksi verenkiertohäiriöt voivat nostaa laktaattipitoisuutta. Laktaattipitoisuuksien tarkkailua käytetään eräiden sairauksien ennusteen arvioinnissa, ja korkea pitoisuus on näissä sairauksissa yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen. Myös rankka urheilusuoritus nostaa laktaattipitoisutta, ja urheilukoirilla laktaatin seurantaa voidaankin käyttää verenkiertoelimistön ja metabolian toiminnan tarkkailussa. Punasolujen viivästynyt erotus näytteestä aiheuttaa laktaattipitoisuuden kohoamisen näytteessä.

Sitraatti
Sitraatti on tärkeän metaboliareitin, sitruunahappokierron, välituote.

Alaniini
Alaniini on niin sanottu ei-välttämätön aminohappo, sillä koiran elimistö pystyy muodostamaan sitä muista aineista. Alaniinilla tärkeä rooli typen kuljetuksessa yhdessä glutamiinin kanssa. Alaniinia voidaan myös käyttää energianlähteenä, se vahvistaa immuunipuolustusta ja sillä on tehtäviä sokereiden, kolesterolin ja orgaanisten happojen aineenvaihdunnassa. Alaniinia on runsaasti proteiinipitoisessa ruuassa. Esimerkiksi liha, kala, kananmunat, pavut, maitotuotteet ja herneet sisältävät runsaasti alaniinia.

Glutamiini
Glutamiini on niin sanottu ei-välttämätön aminohappo, sillä koiran elimistö pystyy muodostamaan sitä muista aineista. Glutamiini toimii elimistön pääasiallisena typen kuljettajana. Glutamiinin metaboliatuotetta glutamaattia tarvitaan aivoissa signaalinvälitykseen. Glutamiinia tarvitaan myös nukleotidien, eli DNAn rakennusyksiköiden, rakennuksessa. Glutamiini on herkkä lämmölle, eikä kestä yli kolmen vuorokauden säilytystä huoneenlämmössä.

Glysiini
Glysiini on niin sanottu ei-välttämätön aminohappo, sillä koiran elimistö pystyy muodostamaan sitä muista aineista. Glysiinillä on tärkeitä tehtäviä monissa elimistön toiminnoissa. Glysiini on nisäkkäissä runsaslukuisimman proteiinin, kollageenin, ainesosa. Kollageeni toimii rakenneproteiinina monissa kudoksissa, kuten luissa, jänteissä ja rustossa. Glysiiniä tarvitaan myös nukleotidien muodostamiseen, sappihappojen aineenvaihduntaan ja keskushermoston välittäjäaineeksi.

Leusiini
Leusiini on niin sanottu välttämätön aminohappo. Tällä tarkoitetaan sitä, että koiran elimistö ei pysty muodostamaan sitä muista aineista ja sitä on saatava riittävästi ravinnosta. Leusiinia tarvitaan proteiinien muodostukseen sekä moniin elimistön toimintoihin. Leusiinia käytetään esimerkiksi elimistön sokeritasapainon säätelyyn, lihasten ja luiden kasvuun ja korjamiseen, hemoglobiinin muodostukseen, kasvuhormonien muodostukseen ja haavojen paranemiseen. Leusiini myös estää lihasten hajoamista vammojen ja vakavan stressin seurauksena.

Fenyylialaniini
Fenyylialaniini on niin sanottu välttämätön aminohappo. Tällä tarkoitetaan sitä, että koiran elimistö ei pysty muodostamaan sitä muista aineista ja sitä on saatava riittävästi ravinnosta. Fenyylialaniini toimii esiasteena monille tärkeille proteiineille ja entsyymeille. Näihin kuuluvat esimerkiksi kilpirauhashormoni tyroksiini, hermoston välittäjäaineet dopamiini ja noradrenaliini sekä ihon pigmentti melaniini. Fenyylialaniinin D-muodolla on myös kipua vähentäviä vaikutuksia. Fenyylialaniinia on runsaasti mm. munissa, kanassa, maksassa, naudanlihassa, maidossa ja soijapavuissa. Fenyylialaniini on herkkä lämmölle, eikä kestä yli vuorokauden säilytystä huoneenlämmössä tai yli kahden vuorokauden säilytystä jääkaappilämpötilassa.

Tyrosiini
Tyrosiini on niin sanottu ei-välttämätön aminohappo, sillä koiran elimistö pystyy muodostamaan sitä muista aineista. Tyrosiini on monen tärkeän proteiinin ja entsyymin esiaste. Näihin kuuluvat mm. adrenaliini, kilpirauhashormonit ja ihon pigmentti melaniini. Tyrosiini on herkkä lämmölle, eikä kestä yli kahden vuorokauden säilytystä huoneenlämmössä.

Valiini
Valiini on niin sanottu välttämätön aminohappo. Tällä tarkoitetaan sitä, että koiran elimistö ei pysty muodostamaan sitä muista aineista ja sitä on saatava riittävästi ravinnosta. Valiini tunnetaan sen lihasten kasvua ja kudosten korjausta edistävästä vaikutuksesta. Muita valiinin tehtäviä ovat henkisen toiminnan stabilointi ja lihaskoordinaation ylläpito. Valiinia esiintyy runsaasti soijassa, kalassa, lihassa ja kasviksissa.

Glykoproteiiniasetyylit
GlycA on tulehdusmarkkeri, jonka signaali koostuu useamman akuutin faasin glykoproteiinin sekä glykosyloituneiden lipoproteiinien yhteisvaikutuksesta. GlycA mittaa happaman alfa-1-glykoproteiinin, alfa-1-antitrypsiinin, haptoglobiinin, transferriinin, alfa-1-antikymotrypsiinin sekä glykosyloituneiden lipoproteiinien N-asetyyliryhmien määrää. GlycA:n nousu tulehdustiloissa johtuu sekä akuutin faasin glykoproteiinien konsentraation noususta, että muutoksista näiden asetylaatiossa. Myös korkea triglyseriditaso voi nostaa GlycApitoisuutta.

Kokonaiskolesteroli
Kokonaiskolesteroli summaa yhteen kaiken verenkierrossa esiintyvän kolesterolin. Paastotilassa lähes kaikki verenkierrossa oleva kolesteroli on maksan valmistamaa. Maksan toimintahäiriöt sekä ravintoaineiden suolistosta imeytymistä huonontavat sairaudet pienentävät veren kolesterolipitoisuutta. Syöminen ennen verinäytteenottoa suurentaa veren kolesterolipitoisuutta, ja veren kolesteroli mitataankin luotettavimmin paastonäytteestä. Runsaasti kalaa tai kalatuotteita sisältävä ruokavalio alentaa veren kolesterolipitoisuutta.

HDL-kolesteroli
HDL-kolesteroli tarkoittaa sitä verenkierrossa esiintyvän kolesterolin osuutta, joka kuljetetaan HDLlipoproteiinipartikkeleihin pakattuna. HDL:n tehtävänä on poistaa tarpeettomia rasva-aineita kudoksista. Muutoksista kolesterolin jakautumisessa eri lipoproteiiniluokkien välillä voidaankin päätellä kolesteroliaineenvaihdunnan suuntaa.

LDL-kolesteroli
LDL-kolesteroli tarkoittaa sitä verenkierrossa esiintyvän kolesterolin osuutta, joka kuljetetaan LDLlipoproteiinipartikkeleiden sisällä. LDL:n tehtävänä on kolesterolin kuljetus kudoksiin. Muutoksista kolesterolin jakautumisessa eri lipoproteiiniluokkien välillä voidaan päätellä kolesteroliaineenvaihdunnan suuntaa.

VLDL-kolesteroli
VLDL-kolesteroli tarkoittaa sitä verenkierrossa esiintyvän kolesterolin osuutta, joka kuljetetaan VLDL-partikkeleiden ja kylomikroneiden sisällä. VLDL-partikkeleita muodostetaan maksassa ja niiden tehtävänä on kuljettaa rasva-aineita käytettäväksi ja varastoitavaksi lihaksiin ja rasvakudokseen. Muutokset kolesterolin jakautumisessa eri lipoproteiiniluokkien välillä kertovat kolesteroliaineenvaihdunnan suunnasta.

Esteröitynyt kolesteroli
Esteröitynyt kolesteroli tarkoittaa sitä verenkierrossa esiintyvän kolesterolin osuutta, joka on esteröityneessä muodossa. Esteröitynyt kolesteroli on kolesterolin kuljetusmuoto lipoproteiinipartikkeleissa. Suurin osa verenkierrossa esiintyvästä kolesterolista on esteröityneessä muodossa.

Vapaa kolesteroli
Vapaa kolesteroli tarkoittaa sitä verenkierrossa esiintyvän kolesterolin osuutta, joka ei ole esteröityneessä muodossa. Vapaata kolesterolia esiintyy ainoastaan lipoproteiinipartikkeleiden ulkopinnalla. Muuntamalla vapaa kolesteroli esteröityneeseen muotoon saadaan lipoproteiinipartikkeleihin pakattua enemmän kolesterolia.

Triglyseridit
Triglyseridit toimivat solujen energianlähteenä sekä rasvahappojen varastointimuotona rasvakudoksessa. Lisääntynyt triglyseridien määrä verenkierrossa voi johtua rasva-aineiden poiston häiriintymisestä, rasva-aineiden ylimuodostuksesta tai lisääntyneestä rasva-aineiden varastojen käytöstä. Syöminen lisää triglyseridien määrää veressä, joten triglyseriditaso on diagnostinen vain paastoverinäytteestä mitattuna.

HDL triglyseridit
HDL-triglyseridit tarkoittavat sitä verenkierrossa esiintyvien triglyseridien osuutta, jota kuljetetaan HDL-partikkeleiden sisällä. HDL:n tehtävänä on poistaa rasva-aineita soluista hävitettäväksi maksan kautta. Muutokset triglyseridien jakautumisessa eri lipoproteiiniluokkien välillä kertovat triglyseridiaineenvaihdunnan suunnasta.

LDL-triglyseridit
LDL-triglyseridit tarkoittavat sitä verenkierrossa esiintyvien triglyseridien osuutta, jota kuljetetaan LDL-partikkeleiden sisällä. LDL-partikkelit muodostuvat VLDL-partikkeleista kun triglyseridejä on poistunut solujen käyttöön. Muutokset triglyseridien jakautumisessa eri lipoproteiiniluokkien välillä kertovat triglyseridiaineenvaihdunnan suunnasta.

VLDL-triglyseridit
VLDL-triglyseridit tarkoittavat sitä verenkierrossa esiintyvien triglyseridien osuutta, jota kuljetetaan VLDL-partikkeleiden sisällä. VLDL-partikkeleita muodostetaan maksassa ja niiden tehtävänä on rasva-aineiden kuljetus lihas- ja rasvakudokseen. Muutokset triglyseridien jakautumisessa eri lipoproteiiniluokkien välillä kertovat triglyseridiaineenvaihdunnan suunnasta.

HDL-partikkelit
HDL-partikkeleita muodostetaan maksassa ja ohutsuolessa. HDL-partikkelit sisältävät runsaasti proteiinia, kohtuullisen vähän kolesterolia eikä ollenkaan kolesteroliestereitä. Toisin kuin muut lipoproteiinit, HDL-partikkelit poistavat tarpeettomia rasvoja muista kudoksista maksaan käsiteltäviksi.

HDL-partikkeleiden keskimääräinen halkaisija
Tämä suure kuvaa HDL-lipoproteiinipartikkeleiden keskimääräistä kokoa. Ihmisillä lipoproteiinipartikkeleiden keskimääräisen koon on havaittu muuttuvan erilaisissa sairaustiloissa. Ihmisillä esimerkiksi tyypin 1 diabeteksessä voidaan havaita suurten HDL-partikkelejen suhteellisen määrän lisääntymistä. Koirilla tämän markkerin vaikutukset ovat vielä tutkimusvaiheessa.

Kokonaislipidimäärä HDL-partikkeleissa
Tämä suure kuvaa HDL-partikkeleissa kuljetettavien rasvaaineiden määrää. Tarkastelemalla muutoksia HDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärässä, partikkelikonsentraatiossa ja koossa voidaan päätellä, millä tavalla HDL-metabolia on muuttunut.

LDL-partikkelit
LDL muodostuu VLDL:stä kun triglyseridejä on siirtynyt kudosten käyttöön. LDL sisältää runsaasti kolesterolia ja sen tehtävänä onkin kolesterolin kuljetus kudoksiin. LDL-tasoon vaikuttavat esimerkiksi ruokavalio ja eräät sairaudet.

LDL-partikkeleiden keskimääräinen halkaisija
Tämä suure kuvaa LDL-lipoproteiinipartikkeleiden keskimääräistä kokoa. Ihmisillä lipoproteiinipartikkeleiden keskimääräisen koon on havaittu muuttuvan erilaisissa sairaustiloissa. Ihmisillä esimerkiksi tyypin 2 diabeteksessä pienten, tiheiden LDL-partikkeleiden suhteellinen määrä lisääntyy. Koirilla tämän markkerin vaikutukset ovat vielä tutkimusvaiheessa.

Kokonaislipidimäärä LDL-partikkeleissa
Tämä suure kuvaa LDL-partikkeleissa kuljetettavien rasvaaineiden määrää. Tarkastelemalla muutoksia LDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärässä, partikkelikonsentraatiossa ja koossa voidaan päätellä, millä tavalla LDL-metabolia on muuttunut.

VLDL-partikkelit
Tämä suure kuvaa kylomikroneiden ja VLDL-partikkeleiden yhteenlaskettua konsentraatiota näytteessä. Kylomikroneiden tehtävänä on triglyseridien ja kolesterolin kuljetus ohutsuolesta muihin kudoksiin ruokailun jälkeen. VLDL-partikkelit puolestaan kuljettavat rasvahappoja varastoitavaksi lihas- ja rasvakudokseen. VLDL-partikkeleita muodostetaan maksassa silloin, kun ruuan mukana saadaan enemmän rasvahappoja kuin tarvitaan välittömästi energiantuotantoon. VLDL-tasoihin vaikuttavat esimerkiksi ruokavalio ja eräät sairaudet.

VLDL-partikkeleiden keskimääräinen halkaisija
Tämä suure kertoo VLDL-partikkeleiden ja kylomikroneiden yhteenlasketun keskimääräisen halkaisijan. Kylomikroneiden halkaisija on huomattavasti VLDL-partikkeleiden halkaisijaa suurempi, joten tämän arvon nousu voi johtua joko kylomikroneiden suhteellisen määrän lisääntymisestä, kylomikroneiden koon suurenemisesta tai VLDL-partikkeleiden koon suurenemisesta. Kylomikroneiden määrä verenkierrossa nousee ruokailun jälkeen, joten paastoamattomilla koirilla tämä arvo voi olla normaalia korkeampi.

Kokonaislipidimäärä VLDL-partikkeleissa
Tämä suure kuvaa VLDL-partikkeleissa ja kylomikroneissa kuljetettavien rasva-aineiden määrää. Tarkastelemalla muutoksia VLDL-partikkeleiden kokonaislipidimäärässä, partikkelikonsentraatiossa ja koossa voidaan päätellä, millä tavalla VLDL- ja kylomikronimetabolia on muuttunut.

29. lokakuuta 2018

Mh-luonnekuvaus

Käytiin Dieselin kanssa viikonloppuna Heinolan perämetsissä MH-luonnekuvauksessa. Diesel suoritti koko luonnekuvauksen positiivisella asenteella ja hyvin itsensä näköisesti. Yllätyksiä ei oikeastaan tullut juuri suuntaan eikä toiseen, vahvisti vain omaa käsitystäni siitä, millainen Diesel on.

Kuvaajina toimivat Heidi Kaatiala ja Anna Aaltonen. Alla hieman eriteltynä eri osioita, Dieselin käyttäytymistä sekä saatuja ”arvosanoja”.

Ensimmäisenä osiona oli Kontakti, suluissa Dieselin arvosanan perässä on Kennelliiton MH-työryhmän laatiman MH-luonnekuvauksen rotuprofiilin mukainen schapejen arvosana. Schapejen arvosanan selitys on suluissa Dieselin saaman arvosanan selityksen alapuolella. Schapejen arvosanat mukana, jotta pääsee helposti suorittamaan pientä vertailua.

Kävelimme Dieselin kanssa reippaasti yleisön ympäri ja tuomarin luokse. Yleisöä kohtaan Diesel ei osoittanut mielenkiintoa, kuvaajaan Diesel otti kontaktia. Yllättävän hyvin Diesel lähti kuvaajan mukaan, olisin kuvitellut, että olisi voinut enemmän katsella peräänsä, kun mä jäin seisomaan paikoilleni. Ei se kuvaaja kyllä Dieseliä sen enempää kiinnostanut. Seisoi myös kiltisti käsiteltävänä, kun kuvaaja koplasi läpi, mutta ei innostunut hommasta sen enempää.

1a KONTAKTI Tervehtiminen 4 (4)
     Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b KONTAKTI Yhteistyö 3 (4)
     Lähtee mukaan, mutta ei kiinnostunut testinjohtajasta
     (Lähtee mukaan halukkaasti. Kiinnostuu testinjohtajasta)
1c KONTAKTI Käsittely 3 (4)
     Hyväksyy käsittelyn
     (Hyväksyy ja vastaa kontaktilla)

Seuraavaksi ruvettiin leikkimään testinjärjestäjän lelulla. Epämääräinen letkunpätkä, mikä ei leluna houkuttele kyllä varmasti ketään. Lelua vedettiin pari kertaa maata pitkin, minkä jälkeen heitin lelun kuvaajalle. Kuvaaja heitti lelun takaisin minulle, minä kuvaajalle ja kuvaaja sitten maahan. Diesel juoksi kyllä lelun perässä ja säntäsi lelulle sen lentäessä maahan, mutta pientä haistelua enempää lelu ei sitten kuitenkaan houkutellut. Sama toistettiin ja Diesel toisti saman käyttäytymisen. Lopuksi kuvaaja otti lelun ja heilutteli sitä koittaen saada Dieselin leikkimään. Diesel vain katseli, että siinähän heilut. Diesel leikkii kyllä mielellään vetoleikkejä, mutta leikit tapahtuu mun kanssani tai edes omalla lelulla leikittäjän ollessa innostavampi. Nyt kun leikittäminen tapahtui pelkällä liikkeelle ja vieraan ihmisen toimesta, ei homma innostanut.

2a LEIKKI-1 Leikkihalu 3 (4 tai 3)
     Aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii
     (Aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti)
2b LEIKKI-1 Tarttuminen 2 (3)
     Ei tartu, nuuskii esinettä
     (Tarttuu viiveellä tai etuhampailla)
2c LEIKKI-1 Puruote ja taisteluhalu 1 (3)
     Ei tartu
     (Tarttuu, vetää vastaan mutta päästää ja tarttuu uudestaan. Vaihtoehto: näykkii)

Seuraavaksi siirryttiin vieheelle testaamaan takaa-ajoa. Siirryimme Dieselin kanssa lähemmäs viehettä, jolloin viehe lähti liikkeelle ja luvan saatuani päästin Dieselin pannasta irti. Diesel juoksi laiskasti ensimmäisen takaa-ajon, ja pysähtyi lelun pysähdyttyä. Viehe ei houkutellut niin paljoa, että Diesel olisi sitä käynyt katsomassa. Toiseen takaa-ajoon Diesel lähti reippaammin, mutta pysähtyi taas heti, kun vieheeltä loppui vauhti eikä käynyt viehettä katsomassa. Lopussa kun käytiin yhdessä viehe katsomassa, niin kurkkasi sen, mutta ei kiinnostunut sen enempää.

Myöskään treenihallilla kuollut lelu ei houkuttele Dieseliä. Heittäessäni lelun juoksee kyllä perään, mutta jos ei ole oikein kierroksilla, ei välttämättä käy lelua nostamassa ja jättää homman kesken jo ennen lelua. Tämä käyttäytyminen vieheellä oli hyvin vastaavaa, miten Diesel käyttäytyy muuallakin.

3a TAKAA-AJO 1.kerta 2 (3)
     Aloittaa, mutta keskeyttää
     (Aloittaa tai juoksee hitaasti, voi lisätä vauhtia. Seuraa koko matkan)
3b TARTTUMINEN 1.kerta 1 (2)
     Ei kiinnostu saaliista
     (Ei tartu, nuuskii saalista)
3cTAKAA-AJO 2. kerta 2 (3)
     Aloittaa, mutta keskeyttää
     (Aloittaa tai juoksee hiaasti, voi lisätä vauhtia. Seuraa koko matkan)
3d TARTTUMINEN 2.kerta 1 (2)
     Ei kiinnostu saaliista
     (Ei tartu, nuuskii saalista)


Aktiviteettitason mittaaminen oli se osio, jota jännitin ehkä eniten etukäteen. Dieselin vahvuus ei ole jäädä käskyttä, vaan se kaipaisi kovasti tekemistä, kun tekemään on lähdetty. Mun tehtävänäni oli siis seistä 3 minuuttia täysin passiivisena tuijotellen kaukaisuuteen. Tässä tarkkailtiin sitä, mitä Diesel touhuaa mun ollessa passiivinen. Nyt Diesel piehtaroi hieman lumessa, kuunteli lintuja ja hömpötteli omiaan. Muutamaa sekuntia ennen 3 minuutin ajan päättymistä Diesel istahti mun eteeni ja testasi saisiko se komentamalla muhun liikettä.

4 AKTIVITEETTITASO 3 (3)
     Tarkkailevainen ja pääasiallisesti rauhallinen. Yksittäisiä aktiviteetteja.

Etäleikissä seisoimme Dieselin kanssa merkityssä paikassa ja melko kaukana meistä rupesi heilumaan hahmo. Diesel vilkasi hahmoa, mutta ei kyllä jäänyt sen enempää hahmoa katselemaan. Hetken heiluttuaan hahmo meni piiloon ja mä päästin Dieselin pannasta irti. Diesel meni muutaman askeleen eteenpäin, mutta jäi haistelemaan omiaan. Kun hahmo rupesi huutelemaan Dieseliä leikkimään, Diesel jäi kuuntelemaan, mutta seisoskeli vain paikallaan. Diesel jatkoi paikoillaan seisoskelua ja hahmon katselua, kun hahmo tuli piilostaan esiin ja jatkoi leikkiin kutsumista. Olisin ihmetellyt, jos Diesel olisi lähtenyt niin kauas katsomaan hahmoa, eli tässäkin Diesel käyttäytyi hyvin sen mukaisesti, miten sen oletin käyttäytyvän.

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus 2 (3)
     Ei kiinnostu avustajasta
     (Kiinnostunut, seuraa avustajaa ilman taukoja.)
5b ETÄLEIKKIUhka/agressio 1 (1)
     Ei osoita uhkauselkeitä.
5c ETÄLEIKKIUteliaisuus 1 (2)
     Ei saavu avustajan luo.
     (Saapuu avustajan luo, kun hän on aktiivinen ”linjalla”.)
5d ETÄLEIKKILeikkihalu 1 (3)
     Ei osoita kiinnostusta.
     (Leikkii, voi tarttua varovaisesti, ei vedä.)
5e ETÄLEIKKIYhteistyö 1 (3)
     Ei osoita kiinnostusta.
     (On aktiivinen aktiivisen avustajan kanssa.)

Seuraavana vuorossa oli yllätys. Tai pelotteluahan tämä enemmin oli. Kävelimme Dieselin kanssa keskellä tietä melko lyhyellä hihnalla, ja noin  puolenmetrin päässä meistä repästiin haalari maasta ylös. Diesel hypähti askeleen taaksepäin, katse kokoajan haalariin suunnattuna. Samalla päästin Dieselin hihnasta irti, ja Diesel kiersi haalarin sivulle, noin metrin päähän siitä, tuijotteli haalaria hetken ja kävi nuuhkaisemassa todeten sen vaarattomaksi. Tässä kohtaa testinkuvaajat jäivät arpomaan kävikö Diesel nuuhkaisemassa haalaria vaiko ei, joten mä menin vielä puolimatkaan haalaria sekä haalarin eteen ja lopulta kutsuin Dieseliä. Diesel kävi puunjuuressa kusella, ja hömpötteli omiaan, sillä sehän oli jo todennut haalarin vaarattomaksi. Kyllä se toki sitten mun luokseni tuli, kun kutsuin. Jälkikäteen kuvaajat sitten sanoivat, että kyllä se kävi itse haalaria haistamassa.

Seuraavaksi testattiin jäikö Dieselille pelkotiloja säikäyttämisestä. Käveltiin siis haalarin vierestä, käytiin kääntymässä muutama metri sen takana ja käveltiin takaisin toiselta puolelta haalaria. Sama toistettiin vielä uudestaan. Kummallakaan kerralla Diesel ei reagoinut haalariin mitenkään, kulki vain häntä tötteröllä. On mulla hieno mies <3

6a YLLÄTYS Pelko 3 (3)
     Tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan
6b YLLÄTYS Puolustus/agressio 1 (1 tai 2)
     Ei osoita uhkauselkeitä
     (Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä)
6c YLLÄTYS Uteliaisuus 5 (3 tai 4)
     Menee haalarin luo ilman apua
     (Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo vieressä)
     (Menee haalarin luo, kun ohjaaja edennyt puolitiehen)
6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko 1 (2)
     Ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä
     (Pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla)
6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 (2)
     Ei osoita kiinnostusta
     (Pysähtyy. Haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla)


Ääniherkkyys testattiin kävelemällä pöydän viertä, ja yllättäen tuota aaltopeltipöytää pitkin ruvettiin vetämään ketjunpätkää ja kattilankantta, mitkä pitivät aivan kamalaa ääntä. Tätä Diesel säikähti ja säntäsi vahdilla eteenpäin. Äänen kuuluessa mä pysähdyin ja käännyin kohti pöytää, ja Diesel jäi katsomaan tilannetta ehkä noin 7 metrin päästä. Kun otin askeleen kohti pöytää Diesel lähti hölköttelemään takaisin ja kävi nuuhkaisemassa pöydän. Eli kiinnostunut oli, vaikka ensin säikähtikin.

Seuraavaksi testattiin taas jäljelle jääneet pelot kävelemällä pöydän vierestä merkitylle paikalle, kääntymällä ja kävelemällä takaisin. Sama toistettiin eikä Diesel väistänyt pöytää tai muuttanut tempoaan millään ohituksella. Ei siis jäänyt yhtään hirvittämään toi räminäpöytäkään!

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko 5 (3)
     Pakenee enemmän kuin 5 metriä
     (Tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan)
7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 4 (4 tai 3)
     Menee laitteen luo, kun ohjaaja edennyt puolitiehen
     (Menee laitteen luo, kun ohjaaja seisoo vieressä)
7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko 1 (2)
     Ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä
     (Pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla)
7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 (2)
     Ei osoita kiinnostusta
     (Pysähtyy. Haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla)

                                      

Aaveilla mä seisoskelin Dieselin kanssa keskellä pihaa, kun etuviistosta rupesi lähestymään kaksi valkoisiin kaapuihin pukeutunutta hahmoa, toinen etuoikealta ja toinen etuvasemmalta. Diesel haisteli pitkään omiaan, ja kun se aaveet bongasi se seuraili niitä katseellaan. Aaveet tulivat melko lähelle meitä, kääntyivät meistä poispäin ja tämän jälkeen sain luvan päästää irti hihnasta. Diesel katseli edelleen aaveita, joten mua pyydettiin ottamaan askel kohti vasemmanpuoleista aavetta. Samalla kun otin askeleen kohti aavetta, Diesel meni moikkaamaan aaveen. Otin aaveelta pois hupun ja siitä sitten siirryttiin poistamaan toisenkin aaveen huppu ja moikkimaan se. Eipä ne aaveetkaan oikeestaan poikaa pelottaneet.

8a AAVEET Puolustus/agressio 1 (2)
     Ei osoita uhkauselkeitä
     (Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä)
8b AAVEET Tarkkaavaisuus 3 (4 tai 5)
     Kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita. Pitkiä taukoja esim. Kumpaakin puolet ajasta tai koko matkan vain toista aavetta
     (Kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita. Lyhyempiä taukoja.)
     (Kontrolloi ja/tai käsittelee molempia aaveita koko osion ajan.)
8c AAVEET Pelko 1 (2)
     Pysyttelee ohjaajan edessä tai sivulla
     (Pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla. Pientä välimatkanottoa.)
8d AAVEET Uteliaisuus 4 (4 tai 3)
     Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen
     (Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo vieressä)
8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen 4 (4 tai 3)
     Ottaa itse kontaktia avustajaan
     (Vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin)

Lopussa leikittiin taas samalla tavalla kuin alussa. Vedettiin lelua kaksi kertaa maata myöten, jonka jälkeen heitin lelun kuvaajalle, kuvaaja heitti lelun mulle, mä palautin kuvaajalle ja kuvaaja heitti lelun maahan. Diesel juoksi taas lelun perässä, kun se vaihtoi syliä, ja lensi maahan. Hetken Diesel haisteli lelua ja tarttui siihen sitten hampaillaan ja lähti kuljettamaan.

9a LEIKKI-2 Leikkihalu 3 (4 tai 3)
     Aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii
     (Aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti)
9b LEIKKI-2 Tarttuminen 3 (3)
     Tarttuu viiveellä tai etuhampailla

Tämän jälkeen mä jatkoin Dieselin kanssa lelulla vetoleikkiä, ja leikin tiimellyksessä ammuttiin kaksi laukausta. Diesel kyllä selkeästi rekisteröi laukaukset, mutta ne eivät leikkimistä häirinneet. Leikin loputtua mä piilotin lelun ja me käveltiin hieman lähemmäs paikkaa, josta laukaukset ammuttiin. Laukausten aikana mun piti olla täysin passiivinen, jotta nähtiin taas Deiselin reaktio ilman mun apuja tai vihjeitä siitä, miten pitäisi käyttäytyä. Kovasti ei kyllä poika laukauksia säpsähdellyt, vähän päätään käänsi.

10 AMPUMINEN 2 (3 tai 1)
     Vähenevää kontrollia leikin/passiivisuuden aikana. Sen jälkeen välinpitämätön
     (Kohdistaa kiinostuksen laukauksia, yleisöä tms kohden, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen)
     (Ei osoita häiriintymistä. Kontrolloi nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön.)

Kuvaaja sanoi Dieselin suorittaneen koko testin oikein positiivisella asenteella. Totesi myös olevan varmasti arjessa mukava koira, kun ei päätäpahkaa säntäile kaikkialle. Minkäänlaisia agressioita ei testissä myöskään nähty. Ampuminen laitettiin kakkoseksi, mutta kyllä tämä kuulemma kuitenkin on laukausvarma. Kuvaaja totesi vielä lopussa, että te ootte tainneet mennä ja tehdä yhdessä paljon kaikenlaista, sillä se paistoi meidän keskinäisestä suhteestamme :D

Jäi kyllä oikein kiva fiilis tästä kuvauksesta. Saatiin mustaa valkoiselle siitä, että tää poika on aivan huippu myös pääkopaltaan <3

8. lokakuuta 2018

Näyttelymatka Venäjälle ja RYP1 -sijoitus

Vuoden 2018 viimeisen näyttelyreissun kohdemaaksi valikoitui Venäjä, jossa järjestettiin Pihkovassa kaksi kaikkien rotujen näyttelyä saman päivänä. Ennen reissua harmaita hiuksia aiheutti passit, joita Posti piti hellässä huomassaan yli 10 päivää eikä edes jakanut perille vaikka kirjattuna kirjeenä lähetettiin. Passithan tarvitsi toimittaa matkanjärjestäjälle kimppaviisumin hakemista varten. Vielä viikko ennen reissua matkanjärjestäjä kyseli myös montako koiraa mulla onkaan lähdössä mukaan.. Hieman siis jännitin, päästäänkö tässä reissuun ollenkaan!

Joko mennään? 

Matkaan lähdettiin Miliamin kyydillä, sillä en rohjennut lähteä Venäjälle ilman sellaista reissuseuraa, joka olisi joskus Venäjällä käynyt. Hanna lähti mukaan reissuseuraksi ja koirista matkaan lähtivät Sade ja Diesel, Hannalta Pronssi ja Ella ja otimmepa kyytiin myös Marian Disan.


Matkaan lähdettiin perjantaina hyvissä ajoin, jotta saatiin koko meidän retkiseurue ajallaan Helsinkiin, josta nousimme Miliamin kyytiin. Mukaan tarvitsi ottaa omat metalihäkit bussiin, näyttelykamat, vähän vaihtovaatetta, ruokaa ja häkit näyttelypaikalle sekä niskatyyny ja peitto bussissa nukkumista varten.

Helsingistä pakattuamme tavarat ja koirat bussiin hyppäsimme laivaan, missä kävimme syömässä odotellessamme laivan saapumista Tallinnaan. En muuten ole ikinä ennen ollut noin keikkuvassa laivassa. Merenkäynti oli kovaa ja laivalla kuuluteltiinkin, että turhaa liikkumista olisi hyvä välttää ja jos on pakko käydä ulkona, niin merenkäynnin vuoksi kaiteista olisi hyvä pysytellä kaukana. Oli kyllä pitkät kaksi tuntia, vaikka olo ei äitynytkään aivan niin pahaksi kuin olisi voinut..


Tallinnasta sitten matka jatkui yöajona kohti Pihkovaa, missä näyttelyt pidettiin. Tallinnaan saapumisen jälkeen ajeltiin noin 20 minuutin matka huoltoasemalla, missä käytettiin koirat ulkona ja tavattiin eläinlääkäri, jolta saatiin passiin matoleimat sekä kuittaus kliinisestä tutkimuksesta, mikä on pakollinen Venäjälle mennessä. Seuraava pysähdys oli Tartossa, mitä seuraava pysähdys olikin sitten rajalla, kun tarkastettiin, että kaikki olivat hereillä ja matkanjohtaja keräsi koirien passit.

Rajalla mentiin ensin ulos Virosta, koirat autossa ja matkustajat kävellen tullin kautta. Seuraavaksi ajettiin lyhyt matka Venäjän rajalle, missä koirat matkustivat taas rajan yli autossa ja matkustajat tullin kautta. Meidän tarvitsi täytellä vielä joku lappunen rajanylitystä varten (toinen osa lapusta ylitystä varten ja toinen osa paluuta varten), ja meinasipa koirat päästä kuvattavaksi, kun eläinlääkäri tuli paikalle kameran kanssa. Kuvaamiselta kuitenkin säästyttiin ja päästiin melko sujuvasti tullista läpi. Pysähdyimme heti rajan jälkeen odottelemaan bussia numero 2 ja jalottelemaan koiria.

Myös kettu oli päässyt Viron rahan yli ja odotti vuoroaan Venäjän tulliin :D

Rajalta jatkettiin matkaa Pihkovaan pimeyden vallitessa. Itse ainakin torkuin tämän välin, eli maisemia ei tullut ihmeteltyä ollenkaan. Loppuyö vietettiin parkissa näyttelypaikalla ja aamulla kun herättiin olikin ihmettelemistä, että mihin sitä onkaan tultu. Näyttelyt pidettiin jonkun paikallisen lähiön koulun jumppasalissa. Alue oli melko karu, Suomessa kyseisen alueen talot olisivat luultavasti saaneet purkutuomiot. Talojen seinistä rapisi laastit, alueella kulki kolme kulkukoiraa ja näkymät olivat muutoinkin hieman erilaiset, kuin mihin Suomessa on totuttu.

Itse näyttelyt olivat tosiaan koulun jumppasalissa. Saliin oli mahdutettu kaksi kehää ja näyttelykansa sitten ahtautui kehien reunalle. Ihan liiaksi ei tilaa ollut, ja esimerkiksi koirien ulkoiluttaminen päivän aikana oli yhtä pujottelua väkijoukossa. Jostain syystä emme ulkoiluttaneet kaikkia viittä matkassamme ollutta koiraa kerralla.. :D 

Näyttelypaikan vessat olivat hieman kyseenalaiset, mutta oli kopeissa kuitenkin muutakin kuin reikä lattiassa! Posliinipöntöt siellä komeilivat, mutta mitään istuinrenkaita niissä ei ollut, ja vaikka olisi ollut, niihin tuskin olisi tehnyt mieli istua. Eli jos vessaan mieli se tiesi reisitreeniä. Aamulla nopeimmille riitti vessassa myös paperia, iltapäivästä paperia ei enää ollut missään. Käsienpesuun ei ollut tarjolla saippuaa, eli oli pärjättävä pelkällä juoksevalla vedellä.



Näyttelyluettelo olisi ollut näyttelyaamuna tarjolla netissä, mutta koska meille vinkattiin Venäjän kalliista netistä, emme pitäneet nettiä reissussa ollenkaan päällä vaan menimme torstaina ilmoitetun alustavan kehäjärjestyksen mukaan. Ei tosin näyttänyt olevan ihan niin jutiinsa, mikä rotu kehään meni milloinkin, ja menimmekin kehässä 1 tyrkylle, ja pääsimme kehään jo ennen varsinaisesti meidän vuoroamme.

Ensin kehään pääsivät kettarit Stefan Sinkon arvioitaviksi. Sinko oli ripeä mies, joka ei juuri koiriin koskenut. Pronssi ja Ella pääsivät rop-kehään, eli mä pääsin esittämään elämäni ensimmäistä kertaa kettaria. Rop-kehän perusteella päättelimme kummankin saaneen myös sertit, ja asia vahvistuikin, kun lopulta saimme arvostelut. SERTien myötä Pronssista sekä Ellasta tuli tuoreet Venäjän muotovaliot. Onnea Pronssi ja Ella!

Seuraavaksi vuorossa olivat sitten schapet venäläisen Olga Kosarevan arvioitavina. Diesel toteutti nimeään hieman liiankin kirjaimellisesti, ja jalat ei juuri maata ottaneet, kun herra pomppi menemään. Tuomari sanoikin jotain koiran liikkeestä, mitä en ihmettele, sillä se ei todellakaan kulkenut silleen, miten se kykenisi kulkemaan. Mitään kovin huonoa tuomari ei kuitenkaan Dieselistä löytänyt, sillä Diesel sai erin sekä JUNIOR-SERTin ja oli rotunsa paras juniori. Juniorisertin myötä Dieselisttä tuli uusi Venäjän juniorimuotovalio <3

Dieselin jälkeen kehään menivät Disa ja Sade. Likat kulkivat kumpikin oikein kivasta, Disa Hannan kanssa ja Sade mun kanssani. Tää tuomari oli muuten super tarkka hampaista ja tarkisti ettei p1 ja p2 hampaita uupunut. Handlerin tehtäväksi jäi esittää koiran hampaat niin, että tuomari näki haluamansa hampaat. Myös silmien löytäminen karvojen alta jäi handlerin vastuulle. Olgan tuomaroitavana Disa veti pidemmän korren ja jatkoi matkaansa Dieselin kanssa ROP-kehään. Disalle siis myös SERT ja näin ollen Disasta tuli uusi Venäjän muotovalio. Onnea Disa! ROP-kehässä Disa vei voiton, eli Disa jäi odottelemaan RYP-kehään pääsyä.

Kuva Hanna Palomäki 

Seuraavaksi sitten odoteltiin kehään 2 pääsyä. Ai juma mua hirvitti viedä Sade ja Diesel venäläisen Larisa Danilovichin syyniin. Kettarit eivät tulleet tästä kehästä ulos aivan yhtä voitokkaina kuin kehästä 1, joten tuomari ei todellakaan ollut mitään SA-automaatti. Lopulta kun kehään päästiin Diesel jaksoi jo keskittyä paremmin esiintymiseen ja kulki oikein mukavasti kehässä. Myös Larisa syynäsi hampaat todella tarkasti, ja juoksutettuani Dieseliä kerran kehän ympäri, Larisa pyysi juoksemaan kovempaa. Seuraava kierros sitten paineltiin, minkä jaloista lähti :D  Hyvä, että juostiin, sillä Diesel liikkuu kauniisti, kun sille päälle sattuu, ja nyt se kulki oikein kivasti mun kanssani. Tuomarikin tykkäsi, sillä palkitsi Dieselin SERTillä! Tää oli muuten samalla Dieselin ensiesiintyminen nuortenluokassa!

Dieselin jälkeen kehään pääsi Sade. Oltiin siis ennakkoon sovittu, että tytöistä kakkoskehään menee vain se, kumpi ei ekasta näyttelystä sertiä saanut. Sade esiintyi häntä heiluen ja kipitti minkä jaloistaan pääsi, kun yritin pitää yllä tuomarin toivomaa kovaa vauhtia. Larisa palkitsi myös Saden SERTillä, ja lähtiessäni hakemaan Dieseliä ROP-kehään kehäsihteeri kertoi minulle uroksen olevan ROP ja nartun VSP, eli kehään ei tarvitse enää tulla. Käyhän se näinkin :´D SERTin myötä Sadesta tuli siis tuore Venäjän muotovalio <3 Pääsinpä esittämään myös ihanan barbet Aatun, kun barbet-pojat pääsivät kisaamaan keskenään siitä kumpi on ROP. Olipa mukava uusi tuttavuus!

Kuva Hanna Palomäki 

Pakko oli hieman kilistellä, kun reissusta saatiin kaikki, mitä halusimme. Kotiin tuomisina meillä oli siis 4 uutta Venäjän muotovaliota ja 1 uusi Venäjän juniorimuotovalio! Diesel sai myös aikuisten sertin roikkumaan. 




Päivän lopuksi käytiin kummankin näyttelyn isot kehät. Liikkeelle lähdettin kehän 1 isoista kehistä ja Diesel pääsi ROP-juniorina junioreiden isoon kehään, missä lakujeni mukaan oli 26 koiraa. Tuomari poimi jatkoon 8 koiraa, ja mulla meinasi leuka loksahtaa, kun Diesel poimittiin kahdeksan parhaan koiran joukkoon. Sijoitusta ei kuitenkaan herunut, mutta olihan se nyt hienoa, että Diesel nostettiin isosta joukosta jatkoon! Vau :) 

Seuraavaksi esitin Disan RYP-kehässä, missä Disa esiintyi hienosti ollen lopulta RYP3! Täällä RYP ja BIS –kehissä palkittiin Suomessa totutun neljän sijaan kolme. Disa ei siis lähtenyt ollenkaan turhaan mukaan reissuun. Potinhan täydensi vielä Pronssi, joka oli ryhmän 3 RYP2!

Kehän 2 isoissa kehissä meidän jengiä edusti Diesel. Diesel kulki nätisti pitkällä askeleella ja malttoi seistä hienosti paikallaan, kun odoteltiin, että tuomari lähti porukkaa sijoittamaan. Mä en ole halailevaa tyyppiä, mutta pakko oli halata tuomaria, kun hän viittasi Dieselin RYP1-koiraksi! Siis VAU!!! Mun pikku-ukkoni <3 Päästiin siis vielä juoksemaan BIS-kehään, mutta tuolla ei enää sijoituttu. Esitin RYP-kehässä myös lyhytkarvaisen unkarinvizla Helmin, joka lähti mukavasti vieraan mukaan ja oli lopulta RYP2. Onnea Helmi!

Kuva Sari Tevalin

Isojen kehien jälkeen pakattiin pikaisesti kaikki tavarat bussiin ja lähdettiin kotimatkalle. Pysähdyttiin Venäjän puolella kauppakeskukseen, mutta sen verran oli ryytynyttä porukkaa, ettei kukaan tainnut jaksaa siellä pyöriä 90 minuuttia, mikä meille oli annettu ajaksi. Palasimme Hannankin kanssa bussille heti, kun kuski tuli ovet avaamaan ja käytiin päästämässä koirat jaloittelemaan.

Kauppakeskukselta ajeltiin sitten noin tunnin verran rajalle, missä huomattiin, että Venäjältä ei pois pääsekään aivan niin helposti kuin toivoisi. Jouduimme täyttämään jonkun lomakkeen, eikä meille aivan selvinnyt kuvittelivatko tullihenkilöt meidän ostaneen koirat Venäjältä vai miksi me lomaakkeet täytimme. Niissä kyseltiin koirien viralliset nimet, syntymäajat, painot, hankintahinnat, passinnumerot, tunnistusmerkinnät ja värit. Ja kaikki tiedot olisi pitänyt muistaa ulkoa. Voinen kertoa, että mun papereissa luki lähinnä koirien nimet ja hankintahinnat :D Osan porukasta passitkin oli jo leimattu, mutta heidät käskettiin takaisin täyttämään lomakkeita, eli ei näyttänyt tullihenkilöillekään olevan täysin selvää, mitä halusivat.

Aikamme vietimme tullissa, ja kun lopulta pääsimme portista läpi menimme bussille, missä eläinlääkäri kuvasi kaikki koirat läpi ja tarkisti sirus. Hämärässä bussissa räpsittiin kuvia salamalla, ja muutama lääkärin vieressä seisonut totesi, ettei kuvista edes nähnyt mitään. Eli meidän koirat on nyt sitten Venäjän tiedostoissa – tai sitten eivät ole, jos kuvista ei tosiaan ole saanut edes selvää. Oli kyllä hyvin mielenkiintoinen kokemus, ja luojan kiitos meillä oli mukana venäjänkielentaitoinen, joka hoiti puhumisen ja kertoi meille muille, mitä milloinkin teemme.

Venäjän tullin jälkeen pysähdyimme taxfreehin, mistä halukkaat saivat ostaa mm. alkoholia. Tämän kauppavierailun jälkeen joku venäläinen virkamies tuli vielä laskemaan bussiin, että olimme kaikki kyydissä, minkä jälkeen saimme jatkaa matkaa Viron tulliin. Viron tullista selvisimme läpi paljon nopeammin, ja lopulta pääsimme jatkamaan matkaa sekä nukkumaan. Matkalla Tallinnaan pysähdyimme Tartossa, missä olisi voinut koiria ulkoiluttaa, mutta väsymys vei voiton, ja itse käänsin tuolloin vain kylkeä ja jatkoin unia. Olimme päässeet tullista läpi vasta puolen yön jälkeen eikä edellisenä yönä ollut tullut nukuttua varmaan paria tuntia enempää. Teloin siis reissussa hieman kättäni, mikä särki ton ensimmäisen yön ajan sen verran, että haittasi nukkumista. Lauantai-iltana tajusin sentään ottaa särkylääkettä, niin sain nukuttua ilman, että käsi häiritsi.

Tallinnassa meidän heräteltiin noin kello 6.00, jotta käytimme koirat ulkoilemassa ennen laivaan menoa. Laiva lähti 7.30, ja suurin osa meidän bussin matkustajista suunnisti aamupala buffettiin, missä istuimme koko alkumatkan. Oli kyllä ähky olo, kun lopulta pöydästä noustiin ja ihmeteltiin hetki pitkin laivaa ennen kuin saavuimme satamaan. Laivan tultua satamaan ryysäsimme ensimmäisten joukossa laivasta, jonka jälkeen Hanna lähti hakemaan autoa ja mä lähdin bussille purkamaan tavaroita bussista, jotta voitaisiin ne nopeasti vain autoon nostella.

Oli kyllä aikamoinen reissu. Kotona olin sunnuntaina noin klo 12. Univajetta reissusta kertyi tarpeeksi, ja selkä meinasi olla aikamoisessa jäkissä bussissa nukkumisen jäljiltä. Mutta koirien tulokset näyttelyistä olivat niin huikeita, että kyllä kannatti reissuun lähteä! Loppuvuodelle meillä ei olekaan laitettuna yhtään näyttelyilmoa, mutta vuodelle 2019 on tehtynä jo alustavia suunnitelmia. Toivotaan, että ensi vuosi olisi yhtä voitokas :D

Kiitos matkaseurasta Hanna ja kaikki uudet ihanat tuttavuudet! 

30. syyskuuta 2018

SERT-A ja YLÖKKin seuramestikset

Viikko sitten viikonloppuna kisattiin kumpanakin päivänä agilityä. Lauantaina ratkottiin YLÖKKin seuramestaruudet epävirallisilla radoilla ja sunnuntaina ajeltiin Lietoon starttaamaan kolme rataa.

Lauantaina Sade siis juoksi kisaavien medien radalla. Sekä agi- että hyppyradoilta tuloksiksi NOLLA, ja aikavertailussa sijalle 2. Diesel juoksi kaksi vetoa putkiluokassa, paremmalla vedolla mä törmäsin yhteen siivekkeeseen tiputtaen riman, mutta tuloksella 5 ja aikavertailulla Diesel sijoittui junnujen toiseksi. Oikein kivat radat juostiin kummankin kanssa, ja päivästä jäi hyvä fiilis :) 

Sunnuntaina sitten ajeltiin Hannan kanssa Lietoon, missä oli tarjolla hyppyrata ja kaksi agirataa. Hyppyradalla takaakierrossa Sade kiersi koko esteen, mikä sitten toki korjattiin, mutta tästä kuitenkin kielto (K). Myös keppien sisäänmenosta otettiin virhe, ja näiden korjailujen jälkeen tuli radalta myös yliaikaa. Lopulta radalta tulokseksi siis 14,96 virhepistettä ja sija 7.

Seuraavaksi oli sitten tarjolla agilityrata, mikä oli profiililtaan todella helppo kolmosten rata. Jälkikäteen tuomari kertoikin kikan olleen siinä, että suurin osa kaahotti vaan radan päättömästi, ja otti sitten siitä virheitä. Ei meinaan tullut ihan hirveästi tuloksia tältä radalta, kun laski kaikki säkäluokat yhteen. Saden kanssa juostiin siis tältä radalta NOLLA ja aikavertailun jälkeen oltiin sijalla 3. 

Viimeisellä agiradalla juoduin kesken matkan vaihtamaan ohjaussuunnitelmaani, sillä olin sen verran edellä Sadeen nähden, ettei mun alkuperäinen ohjauskuvioni ollut paras mahdollinen. Ajatuksena oli siis, että A:n jälkeen persjättö ja vienti hypylle, takaisinpäin tuovan hypyn olisin vain merkannut ja jatkanut matkaa, mutta kun Sade otti näiden hyppyjen väliin kaarroksen, en voinut vain karata alta pois. Tähän siis vaihdettiin lennosta valssi, ja matka jatkui. Maaliin tullessa tuulettelin NOLLAa ja TUPLA-NOLLAA, mitä meillä ei vielä ensi vuoden SM-kisoja varten ollut. Lähdettiin sitten jäähyttelemään koiria ja odottelemaan palkintojen jakoa, jotta päästäisiin kotimatkalle.

Jäähkälenkiltä palattuamme kävin tarkistamassa vikan radan tulokset, ja hyvä etten nurin lentänyt, kun seinällä komeili meidän kohdalla SERT-A! VAU!! Meidän eka SERT-A! Vähän saattoi äänestä kuulla, miten mielissäni olin :D Sadelle tuntuu sopivan nää kisat, mitkä kisataan jossain muualla kuin tutussa hallissa. Paljon on meinaan kisattu YLÖKKin ja TAMSKin halleissa, mutta parempi vauhti ja vire tuntuu olevan, kun kisataan muualla. Liekö vaikutusta vain vaihtelulla vai millä, mutta pitää varmaan aina välillä ajaa kisaamaan muuallekin, vaikka Pirkanmaalla onkin paljon kisoja tarjolla.


Kotimatkalla pysähdyttiin Urjaan makeistukussa ja Ideaparkissa. Käytiin myös lenkillä Hannan huudeilla, jotta Diesel sai vähän muutakin aktviteettia päiväänsä kuin autossa istuskelun ja maskottina toimimisen. Nyt ei sitten muuta kuin keksimään, minkä kakun leivon torstain treeneihin.




14. syyskuuta 2018

Lampaat kakkii opaskirjoja

Ajelin kolmatta kertaa vehmersalmelle, paimennustaipumustestiin, joskin tällä kertaa mukana oli eri koira kuin kahdella ensimmäisellä kerralla. Aikaisemmista käynneistä voit lukea  Täältä ja Täältä. Plakkarissa oli siis kahdelta kerralta tulos ”suositellaan uudelleen testattavaksi”.  Diesel on hyvin erityylinen koira kuin mitä Bolt oli, mutta kyllä mua silti jännitti testiin lähteä. Jos tämä ei menisi läpi, tuskin ajelisin enää ikinä Vehmersalmelle.

Tämänkertainen matka siis starttasi Vierumäen matkakeitaalta, jossa ahtauduimme autoon Katin ja Sannan sekä Dieselin, Olgan ja Tuiskun kanssa. Perillä Tiirantuvilla meitä odottivat vielä Saija, Nacho ja Loco. Diesel, Olga ja Tuisku ovat Elopellon J-pentueesta, ja edustaat 75% tuosta pentueesta. Kiva oli siis päästä reissuun ja näkemään näin laaja otanta yhdestä pentueesta.

Olga ja Diesel. Kuva Kati Kontula 

Ajelimme Tiirantuville asti ilman pysähdyksiä, ajatuksena, että olisimme perillä sen verran ennen pimeää, että koirat ehtisivät rallaamaan pitkin pihaa ja malttaisivat sitten yöllä nukkua. Perillä mökillä meitä odotti lähes valmis sauna, mihin siirryimme vaihdettuamme ensin hieman kuulumisia. Ja tiedättekö, yhtään ei tarvinut jännittää tulisivatko koirat toimeen vaikka omat ihmiset eivät olisikaan vieressä vahtimassa. Kolme urosta ja kaksi narttua, eikä mitään ongelmia sulautua yhdeksi laumaksi. Kyllä mä niin tykkään tästä rodusta!

Ilta hujahti kuin siivillä saunoessa ja grillatessa, ja pian olikin jo aika ruveta unille, jotta pääsisi ylös aamulla klo 5.45. Aamulla syötiin pikaisesti aamupalat ja laitettiin mökki kuntoon, tienpäälle lähdettiin jo klo 6.45, sillä matka-aika testipaikalle oli hieman alta tunnin. Testipaikalle kun päästiin kävimme ilmoittautumassa paikalle saapuneiksi ja hetken odoteltuamme meille arvottiin koenumerot. Diesel sai numeron 3, ja kun testin alussa oleva sosiaalisuus-osuus suoritettiin 5 koiran ryhmissä, pääsi samaa ryhmään Olga-sisko numerolla 1.

Testattava olleet Elopellon koirat sekä taustajoukkoina ollut Lysti. Kuva Kati Kontula 

Tuomarinpuhuttelussa Maija-Liisa Pasanen kertoi hieman siitä, mitä on tulossa ja lupasi ohjeista ameitä niin, että ohjaajat eivät sössi koiriensa testejä. Kovin oli rempseän oloinen tuomari, mikä helpotti omalta osaltaan jännitystä.

Ensin siis testattiin onko koira lähestyttävissä, tuomarina toiminut Maija-Liisa Pasanen kävi rapsuttelemassa Dieselin ja kyseli harrastuksista samalla kun Mari tarkisti sirun. Siitä sitten lähdettiin kiertämään neljä muuta koiraa, minkä jälkeen käveltiin muusta laumasta poispäin, päästettiin koira irti ja katsottiin, että koira pysyi kuulolla ja tuli pyydettäessä kytkettäväksi. Tässä osuudessa Diesel mutusteli onnessaan lampaan kakkaa, ja bongasipa tuo lampaatkin aitauksesta. Taisipa ihan kuonokosteuksen päässä käydä laumaa ihmettelemässäkin ennen kuin säntäsi kutsustani perääni. Hyvin meni tämä osio, enkä tätä osuutta ennalta jännittänytkään sillä tiedän Dieselin olevan kuulolla.


Seuraavaksi sitten odoteltiin omaa vuoroa lampaille. Kun meidän vuoro koitti, siirryttiin pyöröaitaukseen, missä lauma odotti. Portin mentyä kiinni päästin Dieselin irti. Hetken Diesel katseli lampaita, ja kun tuomari lähti lauman edelle ja mun piti jäädä Dieselin kanssa lauman perään, jäi Diesel mutustamaan kakkaa ja katselemaan lampaita. Muutaman suullisen Diesel popsi, ja sinä aikana mä jo kävin mielessäni kuinka Diesel vain mutustelisi kakkaa eikä lähtisi paimentamaan ja me poistuttaisiin testistä lausunnolla ”suositellaan uudelleen testattavaksi”. Mutta vielä mitä! Ihan kuin Diesel olisi ohjekirjan lukenut kakkaa popsiessaan ja lamppu syttyi pienen pojan päässä.

Diesel kulki lauman perässä, ja pian se huomasi liikuttelevansa laumaa. Hirveän kivaa oli kulkea ensin lauman takana ja siirtyäkin sitten lauman edelle, jolloin lauma pysähtyi. Innostuipa pikkujätkä juoksuttamaan laumaa laukalla kierroksen verran pyöröaitauksessa ja ai että, miten lystiä oli, kun yksi lammas eksyi laumasta. Hurjalla kyydillä pyrki Diesel kasaamaan eksyneen takaisin laumaan. Ja sen verran meinasi meno äityä villiksi, että piti kertoa Dieselille, ettei tämä rallattelu ole se, mitä nyt ollaan tekemässä. Pian päästiinkin jo kulkemaan niin, että mä kuljin tuomarin kanssa lauman edellä ja Diesel toi yksin laumaa perässä. Tää oli kyllä aivan mahtava kokemus itselle huomata, miten toi pienikoira syttyi ja rupesi ymmärtämään asioita. Aivan toisenlainen kokemus lampailta kuin pari vuotta sitten.

Häntä tötteröllä Diesel poistui pyöröaitauksesta ja pian saatiinkin jo arvostelulomake, jolla saatiin oikeus lisätä Dieselin nimen eteen koulutustunnus PAIM-T. Alla vielä arvostelu.


Ja kun Dieselin sisaruksista myös Olga ja Tuisku suorittivat testin hyväksytysti (ja Olga näytti vieläpä siltä kuin olisi aina paimentanut!) oli kiva lähteä kotimatkalle. Elopellon kasvatteja testissä oli kaiken kaikkiaan 6, joista 5 saavat käyttää nimenä edessä koulutustunnusta PAIM-T ja yksi suositeltiin uudelleen testattavaksi. Aivan mahtava päivä hyvässä seurassa ja katsellen erilaisia suorituksia lampailla. Schapeja testissä oli peräti 12 kappaletta, mikä oli aivan mahtavaa. Sai todellakin hieman tuntumaa siihen, miten erityylisiä paimenia schapetkin voivat keskenään olla.

Kuva Kati Kontula 

Kuva Kati Kontula 

Kiitos ja kumarrus niin matkaseuralle kuin seuralle perilläkin! Pitänee kehitellä ens vuodellekin jotain kivaa J

Kepit, kepit, kepit..

Tällä hetkellä Diesel on kykeneväinen tekemään ratapätkää, ja radalla voi olla erikoisesteistä muut paitsi pussi (mun laiskuuttani ettei ole tehty tarpeeksi), ja kontakteistakin voi olla A, puomi (matto puomin päässä!) ja keinu (nami keinulla!) ja kepit voi olla ohjureiden kanssa. Eli tekeminen on oikein kivalla mallilla. Pikku-ukolla on kuitenkin ikää vasta vajaa 17 kuukautta, eikä me treenata yleensä kuin kerran viikossa.

Kepit tuottaa kuitenkin mulle stressiä ja harmaita hiuksia. Haluaisin kovasti saada kepit kuntoon, jotta voitaisiin keskittyä siihen muuhun tekemiseen, ja päästäisiin tekemään keppejä osana rataa. Meidän 2x2 keppikokeilu ei tuottanut toivottua tulosta, ei vain soveltunut meille. Jos meillä olisi oma takapiha, olisi tälläkin tekniikalla saatettu päästä eteenpäin, kun toistoja olisi oikeasti voinut tehdä vain sen 2 kerralla, mutta tiheämmin. Nyt kun jouduin kaiken aina roudaamaan edestakaisin, ei toistoja saanut tehtyä tarpeeksi vähän kerralla ja tarpeeksi usein.

No miten me nyt sitten tehdään keppejä? Pidettiin kepeistä reilun kuukauden totaalitauko ja mietittiin, miten tästä eteenpäin. Lopulta päätin, että keppejä lähdetään nyt sitten rakentamaan ohjureiden kanssa. Ensimmäinen kerta ohjureilla meinasi kuitenkin aiheuttaa kyyneleitä, sillä Dieselillä ei ollut hajuakaan, mitä ne ohjurit on tekemässä. Mistäpä olisikaan poika voinut tietää, kun ei oltu ennen ohjureita käytetty? Muutama toisto ja jo rupesi lamppu syttymään, eikä ohjurit tuottaneet enää ongelmaa. Kuukausi mentiin kuitenkin vielä ihan muutamalla kerralla keppejä.

Hallilla kerran viikossa tehtynä kehittyminen tulisi kuitenkin olemaan kovin hidasta, joten tein itselleni kuusi ohjuria kovasta muoviputkesta ja puristimista kera jesarin. Kävin myös hankkimassa kuuden kepin sarjan, jonka saa pystyyn ilman, että sitä tarvii saada iskettyä maahan. Mullahan on 12 kepin setti, mutta monessa paikassa kun tuo maa on niin kova, että mä en saa niitä keppejä maahan pystyyn..

Nyt on siis lähdetty työstämään keppejä kuudella. Mun ajatuksenani on, että opetan ensin Dieselin tekemään kuusi keppiä ilman ohjureita. Kun tämä sujuu tuodaan toiset kuusi keppiä mukaan kuvioihin. Kepit pidetään kuitenkin ensin toisistaan erillään, välissä palkka. Hiljalleen sitten hilataan nuo kepit yhdeksi pötköksi.

Lähdin liikkeelle seuraavalla rungolla, mitä sitten muokkaan sen mukaan, miltä tekeminen näyttää:

50x 6kpl kepit, ohjureita 4 kpl
è poistetaan 1 ohjuri
50x 6 kpl kepit, ohjureita 3 kpl
è poistetaan 1 ohjuri
50x 6kpl kepit, ohjureita 2 kpl
è poistetaan 1 ohjuri
50x 6 kpl kepit, ohjureita 1 kpl
è poistetaan 1 ohjuri
50x 6 kpl kepit, ei ohjureita
50x 6 kpl kepit + 50x 6 kpl kepit
50x 12 kpl kepit

Aloitettiin keppitreenit nyt maanantaina (10.9.-18) ja käytössä on keppien jälkeen etupalkka. Eli tarkoitus tosiaan pitää Dieselin ajatus ja katse eteenpäin, ja mä pääsen heti treenaamaan lähettämistä kummaltakin puolelta sekä kaikista lähetyskulmista. Positiivista on, että Diesel hakeutuu itsekin tekemään keppejä, jos jää ilman käskyä! Eli ainakin mielleyhtymä keppeihin on positiivinen J Tehtiin keppejä ennen metsälenkkiä ja metsälenkin jälkeen, toistoja saatiin arviolta noin 15-20.


Tiistaina jatkettiin keppitreenejä. Tehtiin 8-10 toistoa ennen tokotreenejä, ja illan päätteeksi otettiin taas kepit esiin. Koska kepit on menneet sen verran hyvin, päätin testata ensimmäisen ohjurin poistoa. Nyt kun ohjureita on vain 4 käytössä, tuotti vähän päänvaivaa, että minkä ohjurin poistaisin ekana. Päädyin poistamaan ensimmäisen ohjurin, ajatuksenani, että toinen ohjuri on kuitenkin jeesimässä sisäänmenoa ja nyt varmistetaan vielä, että kepit suoritetaan onnistuneesti loppuun asti. Ja vau, Diesel suoritti kepit aivan loistavasti! Hieman huomasin kyllä ahnehtineeni toistojen määrässä, sillä kun väsy iski, tuli virheitä. Onnistuneita toistoja teimme noin 8-10.


Keskviikkona ajelin hallituksen kokoukseen hallille, joten pakkohan se oli tehdä keppitreenit. Jatkettiin siitä, mihin tiistaina jäätiin, eli tehtiin kolmella ohjurilla 8-10 toistoa. Sitten pieni tauko, Sade välissä treenaamaan ja Diesel uudestaan kepeille. Ihan en malttanut tuonne 50 toistoon asti treenata, vaan päätin poistaa seuraavan ohjurin. Ensimmäisen toiston Diesel fuskasi ja tuli kepeiltä pois, kun ohjuri puuttui. Tästä kun ei kuitenkaan tullut palkkaa vain ”oho” ja uusi toisto, niin D suoritti kepit mallikkaasti loppuun asti. Vau!! Tehtiin toistoja oikealla ja vasemmalla lähettäen sekä eri kulmista, yhteensä kymmenkunta kertaa ja ei voi olla kuin tyytyväinen.


Torstaina tehtiin ennen virallisia agitreenejä keppejä, jatkettiin kahdella ohjurilla ja saatiin oikein mukavat toistot, oliskohan niitä ollut taas se 8. Treeneissä sitten kepit olivat radalla täyspitkinä, joten iskettiin keppeihin 8 ohjuria ja hyvin meni. Toiselle kierrokselle vähennettiin ohjureiden määrää, ja jätettiin keskelle kolmen kepin pätkä, missä ei ollut ohjureita ollenkaan. Ohjureita oli siis yhteensä 5 kappaletta, ja Diesel suoritti kepit oikein mallikkaasti. Kertaakaan ei tullut kesken pois ja ajatus alkoi selkeästi olla oikea. Vitsi mä olin tyytyväinen! Tällä voikin sitten leijua viikonlopun yli :D

Tää tyyli soveltuu Dieselille aika kivasti, ja luulen, että tällä tulemme työstämään kepit loppuun asti näin. Nyt vaan mulle malttia, jotta saadaan kepeistä Dieselille vahvat, ja jotta poika kykenee ne itsenäisesti suorittamaan osana rataa! Päivittelen taas, kun päästään projektissa eteenpäin.


Alla oleva ei liity meidän keppiprojektiin, mutta löysin keppien opetukseen tekniikan, mikä jäi kutkuttelemaan. Dieselille en tule enää tekniikkaa vaihtamaan (jos ei tule pakko), mutta otan tämän kopion tähän, jotta voin tarvittaessa tulevaisuudessa palata tähän. Alkuperäinen postaus löytyy täältä: Missio KEPIT



Lopusta alkuun -tekniikassa idea on siinä, että nimensä mukaisesti harjoittelu etenee viimeisestä keppivälistä kohti ensimmäistä. Jos mahdollista harjoittelussa on hyvä käyttää avustajaa, joka on palkan luona keppien lopussa. Erittäin tärkeää tässä tekniikassa on se, että palkkalautanen asetetaan suoraan linjaan keppien kanssa. Itse olen arviolta sijoittanut palkkalautasen noin kolmenkymmenen sentin päähän viimeisestä kepistä. Keppien koulutuksessa kärsivällisyyttä ja etenemistä koiran ehdoilla ei voi liiaksi korostaa. Vasta sitten kun koira suorittaa tietyn vaiheen epäröimättä ja puhtaasti, kannattaa siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Näin vältytään turhilta epäonnistumisilta ja positiivisen palkan määrä maksimoidaan. Jos koira tekee virheen, sitä ei palkata, mutta ei myöskään rangaista. Virhe ikään kuin jätetään huomiotta ja kokeillaan uudestaan. Kun onnistuminen tulee, koira palkataan herkuin ja vuolain kehuin.

Vaihe 1. Koira asetetaan seisomaan viimeiseen keppiväliin siten, että sen etutassut ovat ylittäneet poikkipuun ja takajalat eivät. Koira on hyvä linjata siten, että se on vinossa etenemissuunnan mukaisesti. Palkka näytetään koiralle, se asetetaan suoraan linjaan keppien kanssa, sanotaan "kepit" ja koira vapautetaan palkalle. Koiran ohjaaja on se, joka asettelee koiran oikeaan paikkaan, antaa suorituskäskyn ja vapauttaa koiran. Näin koira oppii jo alusta asti, että ohjaaja jää pois näkyvistä, eikä hänen olinpaikallaan ole väliä keppien suorituksen aikana.

Vaihe 2. Koira asetetaan seisomaan samoin kuin edellä, mutta sitä siirretään sen verran taaksepäin, että koiran vasen kylki osuu toiseksi viimeiseen keppiin. Kun koira heti alussa oppii, että keppeihin voi osua, sen suoritusnopeus tulevaisuudessa kasvaa, koska sen ei tarvitse väistellä osumasta keppeihin. Taas palkka viedään paikalleen, varmistetaan, että koiran katse on kohti palkkaa, annetaan käsky "kepit" ja koira vapautetaan.

Vaihe 3. Koira taivutetaan mutkalle toiseksi viimeisen kepin ympärille kuvan osoittamalla tavalla. Tässä on tärkeää, että koira on suorassa kontaktissa kepin kanssa. Jälleen palkka paikalleen, annetaan käsky "kepit" ja koira vapautetaan. Kun koira pikkuhiljaa oppii yhdistämään kepit-sanan siihen, että se saa lähteä etenemään palkalle, koiraa ei enää tarvitse pitää kiinni, vaan ohjaaja voi asetella koiran paikalleen, mennä itse vähän kauemmas (kuitenkin siten, ettei ole koiraa lähempänä keppien loppua) ja antaa käskyn "kepit", jolloin koira saa lähteä liikkeelle. Itse jää yleensä joko kyykkyyn tai seisoaltaan yhden kepin verran alkuunpäin Milosta keppien viereen.

Vaihe 4. Pikkuhiljaa edellisestä vaiheesta siirrytään siten, että koira asetellaan kuviteltua etenemislinjaa noudattaen alkua kohti sen vasemman kyljen ollessa joka kerta kontaktissa toiseksi viimeisen kepin kanssa. Kun koira epäröimättä hakee viimeisen keppivälin, vaikka sen nenä osoittaa ikään kuin väärään suuntaan ja koiran nopein reitti palkalle kulkisi viimeisen kepin oikealta puolelta, voidaan koira siirtää kontaktiin kolmanneksi viimeisen kepin kanssa kuvan osoittamalla tavalla. Tämä vaihe tuotti meillä alussa eniten haastetta. Kun Milon nenä näytti viistosti eteen oikealle, se koki huomattavasti miellyttävämmäksi varastaa palkalle suoraan, kiertämättä viimeistä keppiväliä. Niinpä pyrin asettelemaan Milon mahdollisimman tarkasti kuvitellun etenemislinjan mukaan siten, että se seisoi lähes suoralla rungolla kontaktissa kolmanneksi viimeisen kepin kanssa ja sen nenä osoitti vain aavistuksen toiseksi viimeisen kepin oikealle puolelle. Tämä auttoi ja onnistuneita toistoja alkoi tulla.

Vaihe 5. Koira tavutetaan mutkalle nyt kolmanneksi viimeisen kepin ympärille kuvan mukaisesti. Kuten toiseksi viimeisenkin kepin kohdalla, taivuttamisen jyrkkyyttä ja koiran sijoittumista keppien keskilinjaan nähden muutetaan edistymisen mukaan pikkuhiljaa alkua kohden. Suorituksen varmistuessa voidaan siirtyä kontaktiin neljänneksi viimeisen kepin kanssa ja niin edelleen. Samaa kaavaa noudattaen edetään keppien alkuun asti ja jonakin päivänä ne kaikki kaksitoista keppiä menee kunnialla alusta loppuun :) Me ollaan Milon kanssa nyt kuudenneksi viimeisen kepin kohdalla ja huomenna olisi tarkoitus kokeilla seitsemättä keppiä. Maaginen puolivälin raja on siis saavutettu!

Kun se kaunis päivä sitten joskus koittaa ja koira menee kaikki kaksitoista keppiä epäröimättä, on aika alkaa harjoitella lähettämistä kepeille. Mitä korkeammassa luokassa agilitya kilpaillaan, sitä haastavampia keppikulmia tuomarit keksivät radalle laittaa. Tanjalla oli hyvä vinkki keppikulmienkin opetteluun. Hän sanoi sitä ns. kellotaululähettämiseksi. Ensimmäinen keppi on kuvitellun kellon keskiö ja koira jätetään odottamaan eri kellotaulun numeron kohdalle, josta se sitten lähetetään käskyllä "kepit" suorittamaan keppejä. Alussa jokaisen uuden numeron kohdalla ohjaaja antaa käskyn koiran viereltä, mutta kun koira tarjoaa epäröimättä ensimmäistä keppiväliä lähtöpaikasta riippumatta, ohjaaja voi siirtyä kauemmas koirasta antamaan käskyn.