Pennun taloon tuleminen vaatii sopeutumista meiltä kaikilta, eikä missään tapauksessa ainakaan vähiten itse pennulta. Voidaan kyllä onneksemme olla H:n kanssa erittäin tyytyväisiä pentuun. Bolt on ihanan utelias ja kiinnostunut kaikesta ympärillään olevasta. Se hyppii ja pomppii ollen niin pentu, kuin 7½ viikkoinen elämänalku vain voi olla. Uni tulee usein ja toisinaan jopa hyvin yllättäen, ja vastaavasti uni loppuukin kuin seinään jopa silloin, kun meidän mielestämme olisi vielä toivottavaa nukkua.
Saden hermot ja meidän kaksijalkaisten kädet ja nilkat on olleet koetuksella. Bolt tutkii maailmaa hyvin vahvasti suullaan ja sitä, mitä kaikkea se keksiikään maistella päivän/yön aikana, on mahdotonta ennustaa etukäteen. Viimeyönä heräsimme mm. siihen, että kersa maisteli sängyn pohjaa :D
Sade on ollut 2 vuotta ainoa koira, jos Taran kyläilyjä tai kyläilyjä Taran ja Topin luona ei lasketa, ja sen kyllä huomaa. Pennun ollessa sylissä Sade makoilee kiltisti ja katselee, mutta kun syli vapautuu hakeutuu Sade täyttämään tyhjän sylin. Neiti nappula on ollut aina kova olemaan sylissä, mutta nyt tuo sylin tarve tuntuu vain korostuneen. Boltin läheisyys ei kuitenkaan vielä miellytä niin paljoa, että pentu saisi tulla Saden kiinni. Toisinaan kuitenkin istuskellaan jo näinkin lähekkäin ilman ongelmia :)
Ongelmia ja ongelmia, väärä sanahan tuo on kaiken kaikkiaan. Ei Saden ja Boltin yhteiselossa muutoinkaan mitään ongelmia ole. Sade kertoo vanhempana koirana pennulle rajat, miten lähelle saa tulla ja saako suusta viedä ruoat vai ei. Tänään siis Bolt yritti viedä Saden suusta kananpalan :D Ja miltein onnistui nappaamaan Saden kulhosta broilerinsiiven palan, minkä ryntäsin vetämään pennun suusta pois sen ollessa jo kovaa kyytiä matkalla kohti vatsalaukkua.
Ruokahalun puutteesta Boltia ei ainakaan voi syyttää. Pentu on suunnattoman ahne ja perso kaikelle! Ja voi sitä komennuksen määrää, kun Bolt ei saakkaan haluamaansa :D Saden puolesta Bolt saisi varmaan syödä kaiken ruoan, sillä neiti on jälleen vain nyrpistellyt nenäänsä ruoalle vaivautumatta ilman käskyä edes katsomaan, mitä kulhoon on päätynyt..
Tässä vielä muutama otos touhuajasta!
Saden hermot ja meidän kaksijalkaisten kädet ja nilkat on olleet koetuksella. Bolt tutkii maailmaa hyvin vahvasti suullaan ja sitä, mitä kaikkea se keksiikään maistella päivän/yön aikana, on mahdotonta ennustaa etukäteen. Viimeyönä heräsimme mm. siihen, että kersa maisteli sängyn pohjaa :D
Sade on ollut 2 vuotta ainoa koira, jos Taran kyläilyjä tai kyläilyjä Taran ja Topin luona ei lasketa, ja sen kyllä huomaa. Pennun ollessa sylissä Sade makoilee kiltisti ja katselee, mutta kun syli vapautuu hakeutuu Sade täyttämään tyhjän sylin. Neiti nappula on ollut aina kova olemaan sylissä, mutta nyt tuo sylin tarve tuntuu vain korostuneen. Boltin läheisyys ei kuitenkaan vielä miellytä niin paljoa, että pentu saisi tulla Saden kiinni. Toisinaan kuitenkin istuskellaan jo näinkin lähekkäin ilman ongelmia :)
Ongelmia ja ongelmia, väärä sanahan tuo on kaiken kaikkiaan. Ei Saden ja Boltin yhteiselossa muutoinkaan mitään ongelmia ole. Sade kertoo vanhempana koirana pennulle rajat, miten lähelle saa tulla ja saako suusta viedä ruoat vai ei. Tänään siis Bolt yritti viedä Saden suusta kananpalan :D Ja miltein onnistui nappaamaan Saden kulhosta broilerinsiiven palan, minkä ryntäsin vetämään pennun suusta pois sen ollessa jo kovaa kyytiä matkalla kohti vatsalaukkua.
Ruokahalun puutteesta Boltia ei ainakaan voi syyttää. Pentu on suunnattoman ahne ja perso kaikelle! Ja voi sitä komennuksen määrää, kun Bolt ei saakkaan haluamaansa :D Saden puolesta Bolt saisi varmaan syödä kaiken ruoan, sillä neiti on jälleen vain nyrpistellyt nenäänsä ruoalle vaivautumatta ilman käskyä edes katsomaan, mitä kulhoon on päätynyt..
Tässä vielä muutama otos touhuajasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti