16. syyskuuta 2019

Matkakohteena Minsk

Mä olen yli vuoden haaveillut reissusta Valko-Venäjälle. Se, miksi tämä kohde on ollut haaveena, on mulle itselleni mysteeri. On vain ollut tunne, että sinne tahdon käymään. Aikani kalenteria selailtua, valikoitui sitten ajankohdaksi tämän vuoden syyskuun alku, jolloin Minskissä on 2 cacib-näyttelyä, toinen näistä Voittaja-näyttely.

Valko-Venäjä on monelta säädökseltään hyvin Venäjän kaltainen. Ainakin näin koirien kanssa reissaajan näkökulmasta. Venäjän tavoin myös Valko-Venäjälle tarvitaan viisumi, koirien rabies-rokotus saa olla maksimissaan vuoden vanha, ja eläinlääkärin on tehtävä koirille kliininen tutkimus ennen matkaa. Kävimme siis reissua edeltävänä maanantaina uusimassa Sadelle ja Dieselille rabies-rokotukset ja saimme samalla passiin leimat suoritetusta kliinisestä tutkimuksesta. Viisumia varten olin täyttänyt jo aiemmin hakemuksen ja lähettänyt hakemuksen, valokuvan sekä passini matkanjärjestäjälle, joka haki meille ryhmäviisumin. Lisäksi ryhmänjärjeställe piti etukäteen toimittaa koirien passien numerot, rabiesrokotteen antopäivät sekä rokotteen nimi.

Itse matka alkoi meidän osalta Nokialta, Kolmenkulman ABC :lta, jolta Kingtours otti meidät kyytiin. Valitsin Kingtoursin matkan, koska heillä on autossaan kiinteät häkit, mikä on mun prioriteettilistalla aika korkealla. Muutoin Miliamin kanssa olisi ollut huomattavasti helpompi hoitaa asioita, sillä he informoivat ja vastaavat paremmin viesteihin. Mutta heillä ei tosiaan ole kiinteitä häkkejä, eikä aiemman kokemukseni mukaan häkkejä oikein edes kiinnitetty autoon, ladottiin vain päällekkäin.


Mutta sitten itse matkaan. Hypättiin tosiaan torstaina Nokialta kyytiin, mistä ajeltiin sitten Lahden ja Mäntsälän kautta Helsingin satamaan. Satamassa päästin Saden ja Dieselin jaloittelemaan ennen laivaan nousua, sillä laivamatkan ajan ne viettivät bussissa. Tallinnan satamaan saavuttiin puolilta öin, ja kun satamasta päästiin, pääsivät koirat jaloittelemaan. Matka jatkui noin klo 01.00, ja koitin kovasti torkkua bussissa lopun yötä. Hiemanhan toi uni jäi vajavaiseksi, kun ympärillä oli vieraita koiria ja vierasta porukkaa. Noin klo 8.30 pysähdyimme Liettuassa, Vilnassa, jolloin oli tunnin pysähdys. Tällä pysähdyksellä annoin Sadelle ja Dieselille aamupalat, ja kävimme kävelemässä.

Diesel kävi välillä halailemassa, kun häkissä oli niin tylsää. 

Vilnasta jatkoimme matkaa, ja Valko-Venäjän raja ylitettiin noin klo 10.30. Klo 11.45 pysähdyttiin tankkaamaan ja ulkoilemaan koirien kanssa, ja majoituksessamme Aqua Minsk hotellissa olimme jo klo 15 tietämiin. Loppu ilta olikin aikaa käydä lenkillä koirien kanssa ja tutustua ympäristöön.

Olin varannut meille yhden hengen huoneen, sillä ajatus huoneen jakamisesta jonkun vieraan henkilön kanssa ei houkutellut. Lisäksi en halunnut joutua tilanteeseen, jossa joutuisin esim yöt häkittämään koiria, koska huoneessa olisi vieras koira. Ottamalla oman huoneen Sade ja Diesel saivat liikkua yöt vapaasti huoneessa.

Sade löysi oman lempipaikkansa huoneesta. 

Kulutimme perjantai-illan käymällä juoksemassa pitkin Minskin katuja ja nukkumalla. Minskissä oli tavattoman paljon hyväkuntoista pyörätietä ja vieressä väylät kävelijöille. Pyöräilijöitä nähtiinkin paljon, mutta juoksijoita ei niinkään. Alue, jolla hotellimme oli oli rikkaampaan aluetta. Matkalla näimme paljon vanhoja ja köyhiä alueita, jotka eivät suoranaisesti houkutelleet luokseen.

Kattokaa, mikä roskis! Näitä oli myös herra - versio. 

Pyöräilijöille löytyi kunnon baanat. 

Lauantaina pakattiin bussiin koirat ja tavarat klo 7, minkä jälkeen kävimme pikaisesti aamupalalla. Kohti näyttelypaikkaa lähdimme klo 8. Näyttelypaikkana toimi hevosten urheilumaneesi, jossa Best in show –kehä oli toisessa päädyssä, ja toisesta päädystä meni käytävä suoraan tuolle isolle kehälle. Rotukehät (vain 9kpl!!) olivat molemmin puolin tätä käytävää. Täällä löysi siis helposti oman kehänsä, eikä tarvinut stressata mahtaako oman kehän löytää miten hyvin.

Aamupalan antia. 

Lauantaina me oltiin kehässä 7 ja tuomarina meillä oli venäläinen Khomasuridze Revaz. Aikatauluun meidät oli merkitty kehään jo klo 10.00, mikä oli oikeastaan aika loistava. Ei ehtinyt tuntitolkulla stressaamaan ja jännittämään omaa vuoroa! Mä kun tunnetusti jännitän, niin nyt oli oma osuus nopeasti ohi ja saattoi hengähtää :) 

Kehien kulku oli hyvin vastaava kuin esimerkiksi Liettuassa käydessämme 1,5 vuotta sitten. Kehässä käytiin ja Suomessa totutun ROP kehän sijaan loppukehässä saattoi olla kuusikin koiraa. Lisäksi tuomarista riippuen saattoi jäädä hyvin epäselväksi, mitä sieltä kehästä saatiin. Vasta, kun arvostelut hetkeä myöhemmin saimme, tiedettiin kuinka meidän todella kehässä kävi. Kovasti mä kyllä tungin kummankin koiran kanssa kehään yksilöarvostelujen jälkeen eikä kumpaakaan kehästä ulos heitetty, joten olin kovin toiveikas :D

Ja hyvinhän meillä menikin! Diesel oli ROP saaden SERTin, CACIBin ja Valko-Venäjän Voittaja-19 tittelin. Sade oli VSP saaden myös SERTin, CACIBin ja Valko-Venäjän Voittaja-19 tittelin. Kummastakin tuli siis Valko-Venäjän muotovalioita ja Sadesta myös kansainvälinen muotovalio (tarvitsee vielä vahvistaa!)!!!


Mun C.I.B 😍

Loppupäivä kuluikin näyttelypaikalla muiden suomalaisten kehiä seuratessa sekä esittäessä mukava saksanpaimenkoira uros Gronos rotukehässä. Isojen kehien alkaessa olin mukana esittämässä saksanpaimenkoirien kasvattaja ryhmää ja myös Diesel pääsi juoksemaan isoon kehään. Mitään mainittavaa menestystä isosta kehästä ei kuitenkaan tullut.


Hotellille paluu tapahtui noin klo 19, kun kaikki bussimme koirat olivat valmiit kehistä. Hotellille päästyä annoin Sadelle ja Dieselille iltapalat ja lähdin itse viereiseen rakennukseen syömään. Kävimme porukalla syömässä pitsat. Olipa muuten hankalaa saada lihaton pitsa! Moneen otteeseen sain tiedustella onko heillä lihatonta pitsaa, ja mikähän se mahtaisi olla. Mulle vain hymyiltiin ja nyökyteltiin. Lopulta selvisi, että ainoa lihaton pitsa on margarita, joten tilasin sitten sen. Oli ehkä elämäni mautoin pitsa, mutta kyllä siitä vatsansa täyteen sai.

Illalla kävin Saden ja Dieselin kanssa vielä kävelemässä hotellin läheisyydessä, minkä jälkeen pakkailin hieman tavaroitamme valmiiksi, ja rupesimme unille.

Lenkin varrelta. 

Hotellin pihasta. 

Sunnuntai noudatti aamun aikataulujen osalta samaa kaavaa kuin lauantai. Meidän kehä tosin alkoi vasta klo 12.10, eli hieman pidempään tarvitsi näyttelypaikalla jännittää ennen meidän vuoroa. Robak oli melko vähäeleinen mies, kurkkasi koirien hampaat sekä juoksutti edestakaisin ja ympäri, minkä jälkeen arvostelu olikin jo valmis. Diesel oli arvosteltavana ensin, heti perään Sade ja sitten ei muuta kuin kumpikin kehään. Mä juoksutin Dieseliä ja Katariina Sadea, kierroksen jälkeen tuomari tuli mut kättelemään. Kun hetken kuluttua saimme arvoselut, oli kumpikin saanut SERTin, CACIBin ja Diesel oli ROP.

ROP ja VSP



Myös sunnuntaina esitin Gronosin rotukehässä, ja avustin kehän laidalta saksanpaimenkoira Ollin esittämisessä. Isossa kehässä olin mukana esittämässä saksanpaimenkoirien kasvattajaryhmää, ryhmän sijoittuessa kuudensiksi. Dieselin osuus isossa kehässä oli läpijuoksu. Dieselin oltua valmiskehästä kannoimme tavarat autoon ja odottelimme lopun ryhmämme pääsevän kehistä, jotta pääsimme kotimatkalle.


Kuva: Katariina

Kuva: Katariina


Kehien jälkeen, noin klo 19 lähdimme siis kotimatkalle. Tankkauspysähdys oli vielä Valko-Venäjän puolella ja Valko-Venäjän ja Liettuan rajanylitys kello kymmenen tietämiin. Ennen puolta yötä olimme Vilnassa, jossa meillä oli noin 45 minuutin pysähdys. Kumpaankin suuntaan ollut pysähdys Vilnassa oli Mc Donalsilla, jossa oli mahdollisuus myös ruokailuun. 45 minuutin pysähdys mahdollisti lyhyen lenkin lisäksi myös syömisen.

Loppu yö kuluikin torkkuessa, ja aamulla jaloittelimme Tallinnassa ennen laivaan nousua. Laiva lähti klo 10.30 ja Sade ja Diesel matkustivat taas laivamatkan bussissa, Mäntsälässä päästin ne pikaisesti pissalle, ja kotimatka jatkui Lahden kautta Kolmenkulman ABC:lle, jossa vaihdettiin tavarat omaan autoon ja päästiin suuntaamaan kotiin. 

Pitkä reissu, mutta saatiin mitä haluttiin ja tarvittiin. Lisäksi meillä oli aika hulvaton bussiporukka, joten tylsää ei ainakaan ollut! Kiitos matkaseuralaisille ja nähdään taas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti