Sivut

7. kesäkuuta 2019

Dieselin ekat agi nollat

Käytiin tiistaina 4.6. seuran omissa iltakisoissa juoksemassa kolme rataa. Tuomarina meillä oli Johanna Wüthrich, ja radat tuttua Wyffeä – sujuvia ja mukavia.

Ilta alkoi A-hyppyradalla, ja mua jännitti taas aivan kamalasti. Meillä oli parin viikon agitauko alla, ja aiemmat treenitauot eivät ole tehneet meille hyvää.


Ei muuta kuin radalle ja Diesel lähtöön odottamaan suorituslupaa. Itse yritin muistaa pitää katseeni koko ajan siinä, minne Dieselin haluan, etten vilkuilisi esteiden ohi omalle juoksulinjalleni. Kepit oli melko alussa rataa, ja ai mieletön, miten kivasti Diesel ne teki! Ja tällä kertaa me suoritettiin myös kaikki esteet tulematta mistään ohi. Voitte vain kuvitella sen onnen-tunteen maalissa, kun me tehtiin meidän eka NOLLA!! Sijoituttiin meidän tuloksella kolmansiksi, eli päästiin jopa palkinnoillekin.


Seuraavana vuorossa oli agirata, ja hieman jännitin malttaako Diesel hidastaa puomin alastulolle. Pari hyppyä, putki, hyppy ja kääntyminen puomille. Hieman tässä myöhästyin, sillä tarkoitus oli ehtiä pysäyttää Diesel kunnolla, kun ei hetkeen ole puomia muistuteltu. En kuitenkaan ehtinyt juosta alastulon eteen, joten kontaktista ei tullut pysäytys, eikä se kyllä ollut aivan niin nätti juoksarikaan, kuin mitä kisoissa on ollut.

A ja keinu olivat todella hyvät ja olin taas tosi tyytyväinen keppeihin. Ja lopulta oltiin maalissa nolla-tuloksella! Meidän toinen nolla ja samalla tuplanolla! Mä leijuin varmaan 10 senttiä maanpinnan yläpuolella. Tällä tuloksella otettiin myös luokkavoitto!


Viimeiselle radalle myönnän lähteneen jo hieman löysin rantein, mikä kostautuikin heti lähdössä. Diesel varasti lähdöstä, ja koska en tarpeeksi nopeasti älynnyt sitä lähtöön palauttaa takaisin, annoin mennä ja mähän olin jo myöhässä esteellä kolme, onnistuen työntämään Dieselin ohi esteestä. Pieni korjaus, putkeen ja puomille. Nyt tehtiin kunnon pysäytys tähän muistutukseksi, ja matka jatkui.

Putki, hyppy, A, hyppy ja tiukka käännös keinulle. Tosin meidän käännös ei ollut tarpeeksi tiukka, ja Diesel valitsi mun vierestäni suoritettavakseen kepit. Ylimääräisten keppien jälkeen siis uusi vienti keinulle, hyppy, putkeen ja huonosti ajoitettu persjättö ennen keppejä. Keppien sijaan Diesel haki vauhtia puomilta. Keppien jälkeen olikin taas oikein kiva rata!


Mä olin jo manannut, että me tullaan olemaan ikuisia ykkösluokkalaisia ilman ainoatakaan nolla-tulosta. Mutta nyt meillä onkin jo kaksi nollatulosta! Dieselin kanssa treenaaminen ja kisaaminen on ollut uuden opettelua itselleni. Sade on pieni medi, myös Bolt oli medi, samoin muut koirat, joiden kanssa olen ikinä treenaillut. Maksikoira on jotain aivan uutta, ja se ei jostain syystä käyttäydykkään kaikissa ohjauksissa samoin kuin medit. Ihan jo toi huimasti pidempi laukka tuo omat haasteensa.

Diesel on myös paljon tarkempi siitä, minne radalla suuntaan katseeni. Olen useasti treeneissä ja usealla kisaradalla ihmetellyt, miksi Diesel tulee suoralla linjalla ohi joistain esteistä. Jälkikäteen olen tajunnut, että kaikki ne ohitetut esteet on ollut niitä esteitä, joilla olen tarkistanut omaa juoksulinjaani. Mun ei ole tarvinut päätäni kääntää, hieman olen katsetta kääntänyt, minkä seurauksena Deisel on tullut esteistä ohi. Arpan koulutuksessa sain muutaman muunkin vinkin vastaisella esteen yli vientiin sekä rytmittämiseen, mitkä koitetaan saada vielä käytäntöön, niin eiköhän tästä vielä hyvä saada! Ainakin näiden kisojen tuomalla onnistumisen tunteella jaksetaan pitkälle <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti