Vuosi 2019 lukuina; 1x C.I.B, 6x valionarvo, 3x voittajatitteli, 1x SERT-H

Tottuun tapaan, alla vuosi 2019 lukuina. Tänä vuonna pääpaino oli agilityssä, näyttelyt hyvänä kakkosena. Paimenessakin päästiin käymään ja pyörähdettiin vielä loppuvuodesta möllitanssikisoissakin. Alla tarkempaa erittelyä meidän tekemisistä ja tietty niistä tuloksistakin. 

Näyttelyt

Vuonna 2019 Sade kävi Suomessa kerran kehässä sijoittuen paras narttu-kehässä ja Diesel kävi kehässä kahdeksan kertaa, joista neljässä näyttelyssä sijoitus paras uros-kehästä. Dieselin viimeinen Suomen SERT saatiin kesällä Turusta, jossa Diesel oli rotunsa paras. (täällä lisää Dieselin valioitumisesta)

Suomen näyttelyiden lisäksi kesäkuussa kävimme Virossa, Pärnussa (täällä lisää Pärnusta), josta kotiin tuomisina oli Dieselille VARA-CACIB, CACIB ja SERT ja tätä myöten Dieselistä tuli Viron muotovalio. Sadelle tältä reissulta VARA-CACIB ja mukanamme olleelle sisareni Lunalle 2x CACIB ja 2x SERT, joiden myötä Lunasta tuli Viron ja Suomen muotovalio. Kesäkuussa kävimme myös Piteåssa Ruotsissa (täällä lisää Piteåsta).

Syyskuussa meidän tie vei Valko-Venäjälle, Minskiin (täällä lisää Minskistä), josta kotiin tuomisina oli Dieselille 2x CACIB, 2x SERT, Valko-Venäjän muotovalion arvo sekä Valko-Venäjän Voittaja2019 - titteli. Myös Sadelle 2x CACIB, 2x SERT, Valko-Venäjän muotovalion arvo sekä Valko-Venäjän Voittaja2019 - titteli JA Sadesta tuli myös kansainvälinen muotovalio eli C.I.B!!!
Diesel pyörähti myös kasvattajan matkassa Latviassa Baltian Voittajassa, josta kotiin tuomisina hienosti VARA-CACIB.

Näyttelysijoituksia:

Diesel: 4x ROP, 3x VSP

Sade: 2x VSP

Nopea katsaus kaikkiin vuoden 2019 näyttelyihin:

Diesel

Sade

Agility

Vuonna 2019 kisattiin aktiivisesti agilityssä. Saden kanssa startattiin 31 kertaa, joista 13 nolla-rataa ja 1 yliaikanolla. Saden kanssa edustimme piirinmestaruuskisoissa aina yksilöissä sijalle 10 ja joukkueen kanssa sijalle 6/9. (täällä lisää piirinmestaruuskisoista)

Kuva: pahoitteluni, en muista kuvaajaa

SM-kisoissa teimme yksilöradalta nollan, mutta medien äärettömän kovan tason vuoksi jäimme aikavertailulla ulos finaalista. Lopulta siis sijalle 60/198. Joukkueradalla emme valitettavasti tänä vuonna onnistuneet (täällä lisää SM-kisoissa). Vuoden 2019 aikana saavutimme Saden kanssa myös SERT-H :n oman seuran kisoista (täältä lisää). Seuramme sisäisissä mestaruuskisoissa Sade nappasi medoen mestaruuden! Samalla vuosi 2019 jäi Saden viimeiseksi agivuodeksi, sillä syksyllä Sadella todettiin nivelrikko.

Diesel starttasi vuonna 2019 ekat agistarttinsa ja vaikka menossa on paljon hyvää, tuntui pakka hajoavan milloin mistäkin. Kaikkineen otimme peräti 56 starttia, joista 2 nollaa. Edustimme myös maksien piirinmestaruuskisoissa, mutta maksijoukkueelle valitettavasti tulokseksi hylkäys. Seuramme sisäisissä mestaruuskisoissa natsasi ja Diesel oli lopulta maksien toinen! Koko vuoden tulokset eivät kyllä tällä kertaa tee oikeutta, seassa oli paljon enemmän äärettömän hyviä ratoja, kuin mitä pelkistä luvuista uskoisi.

Kuva: Kati Kontula

Paimennus

Dieselin ihana kasvattaja järkkäsi kesällä paimennuspäivän, ja pääsimme käymään lampailla. Diesel on aiemmin suorittanut paimennustaipumustestin hyväksytyksi, mutta Sade näki lampaat ensimmäistä kertaa. Aivan mieletön päivä, ja saatoin olla äärimmäisen tyytyväinen kummankin koirani suorituksiin. Sadesta kuoriutui esiin paljon vahvempi paimen kuin olisin rohjennut uskoa ja se pääsi lauman kanssa isolle laitumelle, jotta saattoi pitää tarpeeksi pitkää pakoetäisyyttä lampaisiin. Diesel puolestaan yllätti osaamalla hidastaa ja malttamalla. Kovin nätisti poika kuljetti laumaa pitkin kujaa ja käänsi lauman aina kujan päässä.

Kuva: Kati Kontula

Kuva: Kati Kontula 

Muuta

Loppuvuodesta käytiin Saden kanssa koiratanssin alkeiskurssi ja Diesel treenaili olohuoneessa temppuja. Rohkenimmepa jopa kumpaisenkin kanssa möllitanssikisoihin, jossa Sade suoritti oman esityksensä oikein kivasti, mitä nyt kahdessa kohdassa yhteistyömme hieman herpaantui. (täällä lisää tanssikisoista ja videot)

Myös Diesel suoriutui omasta tanssistaan treeni määrään nähden (ja siihen etten edes kehään mennessä ollut varma, miten tanssin loppuosa menee) loistavasti. Kovasti on tuossa pikku-ukossakin potentiaalia. Vuoden viimeisinä päivinä naksuttelin Dieselille pari uutta temppua kuten takajalan nosto (näyttää kuin pissisi) ja multa sukan jalasta vetäminen. Toivottavasti vuoden 2020 aikana saadaan nämä temput yhdistettyä hautumassa olevaan tanssiin!

Kuva: Kati Kontula 

Kaikkineen melko tapahtumarikas vuosi jälleen. Jos kaikki menee hyvin, niin vuonna 2020 meitä näkee taas monessa eri tapahtumassa! 

Tanssijalkaa vipattaa!

Sade oli pari kuukautta täysin levossa, mutta makoilu ei pidemmän päälle sille sovi (ihan kuin mulle muka sopisi), joten oli aika keksiä Sadelle tekemistä. Vuoden päivät olin leikitellyt ajatuksella koiratanssista, ja kun Koirakoutsilta bongasin koiratanssia alkeiskurssin, ei tarvinut kahta kertaa miettiä, mitä Saden kanssa tehtäisiin loppuvuosi.

Ilmosin siis Saden viiden kerran alkeiskurssille, ja ekalle kerralle mentiin jo paperin kanssa, mihin olin jäsennellyt meidän tanssi kappaleen ja suunnitellut liikkeet jokaiseen osioon. Meidän kurssin piti Csilla Bakos, ja kun hän ekalla kerralla kysy kurssin tavoitteita, ilmoitin, että tavoitteena on rakentaa kurssin aikana valmis tanssi. Vähän ehkä korkeat tavoitteet, mutta meitä oli ryhmässä vain kaksi koirakkoa, niin ei ollut mikään ongelma, vaikka meidän tavoitteet olivatkin vähän perus alkeita korkeammalla.

Muutamalla kerralla Sade oli selvästi vaisu kelien vuoksi, joten Diesel pääsi tekemään temppuja osaksi tuntia. Csilla auttoi houkuttelemaan Dieselin mun selän päälle ja pam - meillä oli valmis temppu. Kotona onnistui jo käskystä sama :)

Saden alkeiskurssin aikana Diesel opetteli olohuoneessa pujottelemaan jalkojen välissä ja vahvistettiin akselin ympäri pyörähdyksiä sekä muutamaa muuta temppua.

Kurssin loppupuolella bongasin joulun välipäiviltä möllitanssikisat Koirakoutsilta, joten ilmoitin Saden mukaan kisoihin. Päivän asiaa pohdin, ja illalla päädyin ilmoittamaan myös Dieselin mukaan. Diesel osasi ehkä viisi temppua, mutta päätettiin lähteä pitämään yhdessä hauskaa.

Alkeiskurssin aikana hiottiin Csilla kanssa Saden tanssia ja muutettiin muutamia kohtia sekä lisättiin ripaus teatraalisuutta mukaan. Tanssiin jäi vielä hiomista itse suoritukseen, mutta paperilla se näytti jo oikein kivalta.

Jouluna oli tarkoitus treenata paljon, mutta joulu kului äidin kanssa ruokaa laittaessa ja läheisten seurassa, joten treenaaminen jäi ajatusasteelle. Niinpä lähdettiin möllikisoihin melko kylmiltään. Edellisenä iltana vielä pohdin Dieselin tanssia, eikä D:n kanssa oltu kertaakaan yhdistetty temppuja pidemmäksi kokonaisuudeksi saatikka yhdistetty musiikkiin. Hups.. :) Lopulta tanssikin meni toisin kuin olin ajatellut, jätin muutaman kohdan pois ja korvasin muulla kuin olin aiemmin ajatellut.

Paikan päällä lähtölistoista selvisi, että Diesel tanssisi ensin, heti htm tanssijoiden perään (heelwork to music), ja Sade olisi luokan neljäs tanssija. Me siis tanssimme free style - luokassa (fs). Yhteensä fs-mölliluokassa oli kuusi koirakkoa, joista peräti kolme schapea.

Kisamusiikki oli toimitettu järjestävälle taholle etukäteen mp3 muodossa, samalla oli saanut toimittaa pienen esittelyn koirasta / yhteisestä tanssista. Dieselin kappale oli Los Piratos :in Kapteeni Koukku ja Saden Kirkan Mörri-Möykky. Saden kappale jotenkin kuvaa Sadea erityisen hyvin. Dieselin kappale puolestaan oli hankalampi päättää ja saattaa mennä jatkossa vaihtoon.

Diesel teki pätkiä todella hyvin, välillä meinasi keskittyminen herpaantua, mutta mitä sitten. Mulla oli namit mukana, sillä kehässä oli lupa palkata. Yksi nami oli jopa kädessä, jotta saatoin sitä tarvittaessa hyödyntää.. Tää on meillä selkeästi treeniä vaativa kohta, että uskallan jättää namit kehän ulkopuolelle.

Tässä Dieselin tanssi. Alusta puuttuu pieni pätkä (aloitettiin istumalla reilun 3m päässä toisistamme, pyydän D:n tulemaan luokseni, istumaan eteen ja antamaan tassun. Nousemme yhdessä ylös ja D peruuttaa mun edellä jokusen metrin.). Kuvaajana Csilla:

Dieselin arvostelut:
"Monipuolinen ja teknisesti jo hyvinkin taitava ohjelma! Upea loppu!! Kehän käyttö hyvä."
"Ohjaajalla rauhallinen ohjaustyyli. Koira selvästi tykkää tanssia! Katsojalle jäi ohjelmasta hyvä mieli."

Oikein hyvä aloitus, ja vielä kun miettii miten vähällä treenaamisella! Tarvii vähän hioa ja kehittää tanssia, mutta tanssiminen ei varmasti jää tähän :) Diesel oli niin kovin innoissaan ja varsinkin loppu asento on aivan sen lemppari. Onnea on koira, joka tykkää tehdä ja oppii melko pienellä työllä ja kun saa itse tarjota.

Seuraavaksi vallattiin Saden kanssa estradi. Saden tanssi oli siis paljon valmiimmaksi mietitty ja treenattu. Nyt lähinnä testattiin saadaanko se onnistumaan kuten suunnittelin. Alku sujuikin todella kivasti, mutta sen jälkeen nenä vei Sadea parissa kohtaa. Hyvin kuitenkin päästiin aina jatkamaan tanssia eikä jääty musiikistakaan jälkeen. Kokonaisuudessaan olen erittäin tyytyväinen Saden suoritukseen.

Tässä Saden suoritus. Kuvaajana Csilla Bakos:

Saden arvostelut:
"Teknisesti taitavasti kerroitte koko tarinan. Kokonainen esitys. Paljon hyvää osaamista ja ohjaajan eläytyminen oli upeaa. Ihana iloinen koira!“
“Hieno aloitus! Koreografiassa monia vaikeita juttuja, joista selvisitte hienosti yhdessä. Selkeä tarina, monipuolinen kokonaisuus. "

Sade oli lopulta jopa sijalla 2/6, Diesel jäi palkintojen ulkopuolelle eikä sijoja 4-6 nimetty kenellekkään. Kummallakin oli oikein hyvät arvostelut ja kummankin kanssa oli mukava tehdä. Nyt jatketaan treenaamista ja ehkä me jossain kohti saadaan tanssit sille mallille, että meidät nähdään virallisissa kisoissa :) 

Epäreilu elämä - löydöksenä nivelrikko

Elämä ei todellakaan mene aina niinkuin toivoisi, ja toisinaan se tuntuu kamalan epäreilulta. Suorastaan potkii päähän ja aiheuttaa kerta toisensa jälkeen surua ja harmia. Käytiin Saden kanssa luustokuvissa tiistaina 24.9., sillä Sade oli toisinaan ontunut kovemman rasituksen jälkeen, ja muutenkin mulla oli ollut jo pidempään tunne, että joku on vialla. Noita muutamia lyhyitä ontumisia lukuunottamatta Sade oli kuitenkin täysin oma itsensä, juoksi agilityä ja rallatteli metsässä. Ei mitään varmaa merkkiä siitä, että jokin on vialla. Ontuilunkin laitoin vanhan olkavamman piikkiin..

Niinpä kuitenkin mielenrauhan vuoksi varasin Sadelle ajan röntgeniin, ja kuvattiin selkä, kyynärät, olat ja lonkat. Syksyllä 2016 Sadelta oli kuvattu lonkat ja käänärät, tuolloin tuloksilla A/A ja 0/0. Nyt kuitenkin löydöksenä oli molempien olkanivelten nivelrikkomuutokset (OA), sekä oikean kyynärnivelen lievää nivelrikkoa (OA). Lisäksi sivulöydöksenä lievä oikean polven lateraalisen fabellan / nuljuluun osteophytosis.

Että silleen. Agility jäi nyt tähän ja laji vaihtuu koiratanssiin ja / tai rally-tokoon. Ja asfalttilenkit koitetaan minimoida. Toisaalta liikutaan nytkin mielummin metsässä kuin pitkin asfalttia. Laitetaan myös vaihtoon nivelvalmisteet ja syödään tarvittaessa kipulääkkeitä.

Aika kökkö fiilis. Meno agilityssä alkoi olla rentoa ja helppoa, alettiin olla erittäin hyvä tiimi keskenämme. Onneksi Sade ei agin loppumisesta kärsi, sille tärkeämpää on, että sen kanssa edelleen jotain touhutaan. Yhdet koiratanssi treenit meillä onkin jo takana, ja olisitte nähneet, miten toinen nautti, kun namia heltisi paljon tiuhempaan kuin agissa!

Suurin sopeutuminen tilanteeseen taitaa olla mulla edessäni. Muistaa huomioida, ettei Saden nivelet ole kunnossa ja edessä on varmasti myös hankalampia päiviä. Malttaa jättää juoksulenkeiltä Sade kotiin. Unohtaa haaveet loppujen agisertien metsästyksestä.

Fiilikset on jopa aika ristiriitaiset. Toisaalta nyt mä sain mun tunteelleni selityksen - en ollut keksinyt sitä, että jokin on vinossa. Toisaalta suuri harmitus siitä, ettei mun pieni Sade olekkaan kunnossa. Jopa pientä pelkoa siitä, että muuttuuko rikko jossain vaiheessa paljon kivuliaammaksi ja joudutaanko mahdollisesti turvautumaan jatkuvaan lääkitykseen. Osaanko mä olla tarpeeksi herkällä korvalla antamassa kipulääkettä ettei toisen tarvitse kärsiä? Mitä kaikkea muuta mun pitäisikään taas osata ajatella ja huomioida..

Matkakohteena Minsk

Mä olen yli vuoden haaveillut reissusta Valko-Venäjälle. Se, miksi tämä kohde on ollut haaveena, on mulle itselleni mysteeri. On vain ollut tunne, että sinne tahdon käymään. Aikani kalenteria selailtua, valikoitui sitten ajankohdaksi tämän vuoden syyskuun alku, jolloin Minskissä on 2 cacib-näyttelyä, toinen näistä Voittaja-näyttely.

Valko-Venäjä on monelta säädökseltään hyvin Venäjän kaltainen. Ainakin näin koirien kanssa reissaajan näkökulmasta. Venäjän tavoin myös Valko-Venäjälle tarvitaan viisumi, koirien rabies-rokotus saa olla maksimissaan vuoden vanha, ja eläinlääkärin on tehtävä koirille kliininen tutkimus ennen matkaa. Kävimme siis reissua edeltävänä maanantaina uusimassa Sadelle ja Dieselille rabies-rokotukset ja saimme samalla passiin leimat suoritetusta kliinisestä tutkimuksesta. Viisumia varten olin täyttänyt jo aiemmin hakemuksen ja lähettänyt hakemuksen, valokuvan sekä passini matkanjärjestäjälle, joka haki meille ryhmäviisumin. Lisäksi ryhmänjärjeställe piti etukäteen toimittaa koirien passien numerot, rabiesrokotteen antopäivät sekä rokotteen nimi.

Itse matka alkoi meidän osalta Nokialta, Kolmenkulman ABC :lta, jolta Kingtours otti meidät kyytiin. Valitsin Kingtoursin matkan, koska heillä on autossaan kiinteät häkit, mikä on mun prioriteettilistalla aika korkealla. Muutoin Miliamin kanssa olisi ollut huomattavasti helpompi hoitaa asioita, sillä he informoivat ja vastaavat paremmin viesteihin. Mutta heillä ei tosiaan ole kiinteitä häkkejä, eikä aiemman kokemukseni mukaan häkkejä oikein edes kiinnitetty autoon, ladottiin vain päällekkäin.

Mutta sitten itse matkaan. Hypättiin tosiaan torstaina Nokialta kyytiin, mistä ajeltiin sitten Lahden ja Mäntsälän kautta Helsingin satamaan. Satamassa päästin Saden ja Dieselin jaloittelemaan ennen laivaan nousua, sillä laivamatkan ajan ne viettivät bussissa. Tallinnan satamaan saavuttiin puolilta öin, ja kun satamasta päästiin, pääsivät koirat jaloittelemaan. Matka jatkui noin klo 01.00, ja koitin kovasti torkkua bussissa lopun yötä. Hiemanhan toi uni jäi vajavaiseksi, kun ympärillä oli vieraita koiria ja vierasta porukkaa. Noin klo 8.30 pysähdyimme Liettuassa, Vilnassa, jolloin oli tunnin pysähdys. Tällä pysähdyksellä annoin Sadelle ja Dieselille aamupalat, ja kävimme kävelemässä.

Diesel kävi välillä halailemassa, kun häkissä oli niin tylsää. 

Vilnasta jatkoimme matkaa, ja Valko-Venäjän raja ylitettiin noin klo 10.30. Klo 11.45 pysähdyttiin tankkaamaan ja ulkoilemaan koirien kanssa, ja majoituksessamme Aqua Minsk hotellissa olimme jo klo 15 tietämiin. Loppu ilta olikin aikaa käydä lenkillä koirien kanssa ja tutustua ympäristöön.

Olin varannut meille yhden hengen huoneen, sillä ajatus huoneen jakamisesta jonkun vieraan henkilön kanssa ei houkutellut. Lisäksi en halunnut joutua tilanteeseen, jossa joutuisin esim yöt häkittämään koiria, koska huoneessa olisi vieras koira. Ottamalla oman huoneen Sade ja Diesel saivat liikkua yöt vapaasti huoneessa.

Sade löysi oman lempipaikkansa huoneesta. 

Kulutimme perjantai-illan käymällä juoksemassa pitkin Minskin katuja ja nukkumalla. Minskissä oli tavattoman paljon hyväkuntoista pyörätietä ja vieressä väylät kävelijöille. Pyöräilijöitä nähtiinkin paljon, mutta juoksijoita ei niinkään. Alue, jolla hotellimme oli oli rikkaampaan aluetta. Matkalla näimme paljon vanhoja ja köyhiä alueita, jotka eivät suoranaisesti houkutelleet luokseen.

Kattokaa, mikä roskis! Näitä oli myös herra - versio. 

Pyöräilijöille löytyi kunnon baanat. 

Lauantaina pakattiin bussiin koirat ja tavarat klo 7, minkä jälkeen kävimme pikaisesti aamupalalla. Kohti näyttelypaikkaa lähdimme klo 8. Näyttelypaikkana toimi hevosten urheilumaneesi, jossa Best in show –kehä oli toisessa päädyssä, ja toisesta päädystä meni käytävä suoraan tuolle isolle kehälle. Rotukehät (vain 9kpl!!) olivat molemmin puolin tätä käytävää. Täällä löysi siis helposti oman kehänsä, eikä tarvinut stressata mahtaako oman kehän löytää miten hyvin.

Aamupalan antia. 

Lauantaina me oltiin kehässä 7 ja tuomarina meillä oli venäläinen Khomasuridze Revaz. Aikatauluun meidät oli merkitty kehään jo klo 10.00, mikä oli oikeastaan aika loistava. Ei ehtinyt tuntitolkulla stressaamaan ja jännittämään omaa vuoroa! Mä kun tunnetusti jännitän, niin nyt oli oma osuus nopeasti ohi ja saattoi hengähtää :) 

Kehien kulku oli hyvin vastaava kuin esimerkiksi Liettuassa käydessämme 1,5 vuotta sitten. Kehässä käytiin ja Suomessa totutun ROP kehän sijaan loppukehässä saattoi olla kuusikin koiraa. Lisäksi tuomarista riippuen saattoi jäädä hyvin epäselväksi, mitä sieltä kehästä saatiin. Vasta, kun arvostelut hetkeä myöhemmin saimme, tiedettiin kuinka meidän todella kehässä kävi. Kovasti mä kyllä tungin kummankin koiran kanssa kehään yksilöarvostelujen jälkeen eikä kumpaakaan kehästä ulos heitetty, joten olin kovin toiveikas :D

Ja hyvinhän meillä menikin! Diesel oli ROP saaden SERTin, CACIBin ja Valko-Venäjän Voittaja-19 tittelin. Sade oli VSP saaden myös SERTin, CACIBin ja Valko-Venäjän Voittaja-19 tittelin. Kummastakin tuli siis Valko-Venäjän muotovalioita ja Sadesta myös kansainvälinen muotovalio (tarvitsee vielä vahvistaa!)!!!

Mun C.I.B 😍

Loppupäivä kuluikin näyttelypaikalla muiden suomalaisten kehiä seuratessa sekä esittäessä mukava saksanpaimenkoira uros Gronos rotukehässä. Isojen kehien alkaessa olin mukana esittämässä saksanpaimenkoirien kasvattaja ryhmää ja myös Diesel pääsi juoksemaan isoon kehään. Mitään mainittavaa menestystä isosta kehästä ei kuitenkaan tullut.

Hotellille paluu tapahtui noin klo 19, kun kaikki bussimme koirat olivat valmiit kehistä. Hotellille päästyä annoin Sadelle ja Dieselille iltapalat ja lähdin itse viereiseen rakennukseen syömään. Kävimme porukalla syömässä pitsat. Olipa muuten hankalaa saada lihaton pitsa! Moneen otteeseen sain tiedustella onko heillä lihatonta pitsaa, ja mikähän se mahtaisi olla. Mulle vain hymyiltiin ja nyökyteltiin. Lopulta selvisi, että ainoa lihaton pitsa on margarita, joten tilasin sitten sen. Oli ehkä elämäni mautoin pitsa, mutta kyllä siitä vatsansa täyteen sai.

Illalla kävin Saden ja Dieselin kanssa vielä kävelemässä hotellin läheisyydessä, minkä jälkeen pakkailin hieman tavaroitamme valmiiksi, ja rupesimme unille.

Lenkin varrelta. 

Hotellin pihasta. 

Sunnuntai noudatti aamun aikataulujen osalta samaa kaavaa kuin lauantai. Meidän kehä tosin alkoi vasta klo 12.10, eli hieman pidempään tarvitsi näyttelypaikalla jännittää ennen meidän vuoroa. Robak oli melko vähäeleinen mies, kurkkasi koirien hampaat sekä juoksutti edestakaisin ja ympäri, minkä jälkeen arvostelu olikin jo valmis. Diesel oli arvosteltavana ensin, heti perään Sade ja sitten ei muuta kuin kumpikin kehään. Mä juoksutin Dieseliä ja Katariina Sadea, kierroksen jälkeen tuomari tuli mut kättelemään. Kun hetken kuluttua saimme arvoselut, oli kumpikin saanut SERTin, CACIBin ja Diesel oli ROP.

ROP ja VSP

Myös sunnuntaina esitin Gronosin rotukehässä, ja avustin kehän laidalta saksanpaimenkoira Ollin esittämisessä. Isossa kehässä olin mukana esittämässä saksanpaimenkoirien kasvattajaryhmää, ryhmän sijoittuessa kuudensiksi. Dieselin osuus isossa kehässä oli läpijuoksu. Dieselin oltua valmiskehästä kannoimme tavarat autoon ja odottelimme lopun ryhmämme pääsevän kehistä, jotta pääsimme kotimatkalle.

Kuva: Katariina

Kuva: Katariina

Kehien jälkeen, noin klo 19 lähdimme siis kotimatkalle. Tankkauspysähdys oli vielä Valko-Venäjän puolella ja Valko-Venäjän ja Liettuan rajanylitys kello kymmenen tietämiin. Ennen puolta yötä olimme Vilnassa, jossa meillä oli noin 45 minuutin pysähdys. Kumpaankin suuntaan ollut pysähdys Vilnassa oli Mc Donalsilla, jossa oli mahdollisuus myös ruokailuun. 45 minuutin pysähdys mahdollisti lyhyen lenkin lisäksi myös syömisen.

Loppu yö kuluikin torkkuessa, ja aamulla jaloittelimme Tallinnassa ennen laivaan nousua. Laiva lähti klo 10.30 ja Sade ja Diesel matkustivat taas laivamatkan bussissa, Mäntsälässä päästin ne pikaisesti pissalle, ja kotimatka jatkui Lahden kautta Kolmenkulman ABC:lle, jossa vaihdettiin tavarat omaan autoon ja päästiin suuntaamaan kotiin. 

Pitkä reissu, mutta saatiin mitä haluttiin ja tarvittiin. Lisäksi meillä oli aika hulvaton bussiporukka, joten tylsää ei ainakaan ollut! Kiitos matkaseuralaisille ja nähdään taas!

Agilityn SM kisat 2019

Satiin SM-nollat kasaan jo hyvissä ajoin ennen kisoja, joten suuntasimme viikonlopuksi Vantaalle nauttimaan agilitysta ja hyvästä seurasta. Perjantaina olisi ollut tarjolla jo etkot, mutta Saden tuntien, jätin kisat suosiolla niihin ”merkitseviin” startteihin, eli lauantain yksilöihin ja sunnuntain joukkuekisaan. Ihan hyvä päätös kelienkin puolesta, sillä perjantaina tuli vettä taivaan täydeltä.

Lauantaina meidän rataantutustuminen oli toisessa vuorossa, eli klo 10.00. Sää oli mukavan aurinkoinen ja lämmin, ja vaikka kisat käytiin elokuun lopussa, hyvin trakeni juosta t-paidalla. Jopa lyhyemmillä punteilla olisi tarjennut juosta, mútta en uskonut, että keli olisi oikeasti niin lämmin.

Rata oli Suomalaisen Jarin käsialaa, ja profiililtaan oikein mukava. Rataantutustumisen perusteella pidin haastavimpana kohtana loppusuoraa, jossa keppien jäljeen piti mennä ansaputken ohi hypylle 20. Muutoin oikein meille sopiva rata; muutama takaakierto ja muuten sai vain edetä.

Suomalaisen Jarin rata, SM2019 medien karsintarata

Rataantutustumisen jälkeen lähdin hakemaan Sadea kohti kenttää. Aikaa riitti vielä pieniin lämmittelyihin sekä muutaman lämppähypyn ottamiseen käännöksineen. Siitä sitten karsinaan odottamaan omaa lähtövuoroa ja keräämään jännitystä. Liikkeelle lähdettiin melko lentävällä lähdöllä, mitä sitä istuttamaan vaan siksi ”että niin kuuluu tehdä”, kun rataprofiili suosi lentävää lähtöä.

Esteelle 3 otettiin mielestäni pienimuotoinen kaarros, olisi pitänyt huikata Sadelle hieman aiemmin, että putkelta tullaan kääntymään. Varsinaista putkijarrua ei tohon mun mielestäni kannattanut tehdä, mutta pieni informointi olisi toki voinut olla paikallaan. 10 putkesta tullessa mun aurinkolasieni sisään eksyi amppari, mitä yritin puhallella pois samalla, kun matka jatkui renkaan kautta eteenpäin. Hypyllä 17 olin aavistuksen myöhässä, ja etukäteen suunnittelemani puolenvaihto ennen hyppyä 18 jäi tekemättä, joten jouduin Saden kierrättämään kepeillä kauemman siivekkeen kautta (olisin toki voinut leikata hypyllä takaakin, mutta siinä oli mielestäni liikaa riskejä). Kepeiltä matka jatkui varmasti ohi ansaesteen aina maaliin asti.

Toista kertaa yksilö SM-kisoissa ja toistamiseen karsintaradalta nolla. Jes! Valitettavasti meidän vauhti ei kuitenkaan riitä lähellekkään kärkeä, joten aikavertailulla jäätiin toistamiseen ulos finaalista. Parhaamme tehtiin, ja se riitti tällä kertaa sijaan 60./198. Loppupäivä nautittiin hyvän agilityn seuraamisesta ja kannustettiin seurakavereita sekä tuttuja. Medin finaalirata oli Jocke Tangfeltin käsialaa ja radalle olisi ollut todella kiva päästä testaamaan, miten siitä olisimme suoriutuneet! Onneksi me voidaan kyseinen rata rakentaa treeneihin :D

Kuva: Kuvauksellista photography

Kuva: Kuvauksellista photography

Kuva: Kuvauksellista photography

Kuva: Kuvauksellista photography

Toi kolmas kuva on mun mielestäni aika upea! Siitä (samoin kyllä myös vikasta kuvasta) näkee, ettei Sade jätä yhtään liikaa tilaa itsensä ja riman väliin. Juuri tarpeeksi ettei rimat kolise, mutta yli pääsee.

Sunnutaina joukkuekisan karsintaradasta vastasi Arto Laitinen. Tämäkin rata tuntui tutustuessa oikein mukavalta, eikä siinä olisi pitänyt olla yhtään tekemätöntä paikkaa. Mutta toisin kävi. Alkurata sujui oikein mukavasti, mutta kepeille tultaessa Sade taisi potkaista varpaansa keppien alametalliin seoten samalla rytmistä. Ei muuta kuin kepit alusta ja matka jatkui. Putken 12 jälkeen oli takaakierto, mikä on yleensä meidän vahvuus. En tiedä mitä mä siinä oikein tein, mutta onnistuin saamaan Saden suoraan hypylle, eli radalta meille hylätty tulos. Ikävää, mutta rata tuntui muuten todella mukavalta ja Sade teki kivasti töitä :)

Lopulta meidän joukkue oli tuloksella 15 sijalla 13., eli niukasti ulkona finaalista. Jää vähän ensi vuodelle petrattavaa! Finaalirata olisi ollut Sari Mikkilän käsialaa, mutta nyt koska finaaliin ei ollut asiaa, päästiin aikaisemmin kotimatkalle.

Kuva: Marin Jarno

Kuva: Marin Jarno

Lauantaina käytiin Dieselin kanssa shoppailemassa kisa-alueelta tasapainutyyny sekä neljä puolipalloa. Sunnuntaina kotiinpäästyä oli jo pakko hieman naksutella ja testata, mitä näillä uusilla leluilla voidaankaan tehdä. Aloitin ihan naksuttelemalla, jos Diesel vie takajalkoja tasapainotyynylle. Ensin poika tarjosi etutassuja tyynylle (tää on ainoa liike, mitä ollaan aiemmin tasapainotyynyllä tehty), mutta todella nopeasti lähti takajalatkin hakemaan tyynylle. Pian päästiinkin jo lisäämään haastetta laittamalla tasapainotyynyn lisäksi lattialle kaksi puolipalloa. Ja nopeasti päästiin tässäkin tilanteeseen, että takajalat on tyynyllä ja etujalat puolipalloilla. Näillä on hyvä jatkaa jumppaamista samalla kun odotellaan syksyn lähestyviä sateita :)

Piteå KV

Johan tässä ehdittiinkin olla monta päivää kotona ennen kuin auton nokka kääntyi kohti pohjoista. Perjantaina lähdettiin töiden päälle ajamaan Tampereelta Jyväskylän, Oulun ja Haaparannan kautta kohti Piteåta.

Perillä Piteåssa oltiin kolmen jälkeen yöllä, jolloin kävimme vielä kasaamassa näyttelualueelle teltan ja päästimme koirat ulos. Muutama tunti nukuttiin autossa, kunnes herättiin parkkipaikan ohjauksesta vastaavan koputteluun..

Siinä sitten heräiltiin ja käytiin kisapaikalta löytyvissä suihkuissa virkistäytymässä ennen kuin suunnattiin hakemaan matoleima passeihin. Täällä muuten homma erosi balteissa totutusta, sillä eläinlääkäri halusi oikeasti nähdä, kun koirille syötettiin matoläkkeet. Ei huono juttu mun mielestäni!

Jono eläinlääkärin luokse. 

Lauantaina kehässä oli kettari Pronssi, joka oli hienosti VSP ja tienasi SERTin ja CACIBin myötä itselleen Ruotsin ja Pohjoismaiden valion arvot. Onnea Pronssi!

Schapet olivat siis lauantaina vain turisteina näyttelyissä :) Näyttelyiden jälkeen käytiin syömässä ja kaupassa ja suunnattiin majoitukselle kilistämään Pronssin menestykselle.

Koitettiin sitä myös ottaa muutama kiva kuva, kun majoituspaikka oli niin kivassa miljöössä. Toisinaan sitä erehtyy kuvittelemaan, että helpostihan sitä yhden kivan kuvan räpsäsee, mutta olipa kyllä haasteellista! Saden ja Dieselin mielenkiinto kuvattavana olemiseen oli täysin miinuksella. Toisen kun sait istumaan, toinen retkotti selällään tai meni menojaan. Hetkittäin kumpikin retkottivat selällään, ja söivät heinää minkä kerkesivät :)

Lopulta saatiin muutama ihan siedettävä kuva, kerrankin jopa niin, että olen itsekin kuvassa mukana.

Elämän suuria haasteita - minne ne jalat laitetaan? 

Sunnuntaina sitten vuoroon pääsivät schapet. Dieselille luokkavoitto, mutta sileä ERI. Myös Sade nappasi luokkavoiton sileällä ERIllä. Valioita oli yhteensä viisi, mutta kaikki valiot jäivät siis ilman SA:ta. Schapeja oli kehään ilmoitettuna 13 kappaletta, kehässä nähtiin 12 schapea, joista vain kaksi palkittiin SA:lla. Tuomarina meillä oli ruotsalainen kasvattajatuomari Gunilla Skallman. Tähän tuli jossain välissä tuomarimuutos, sillä Gunillalle en kyllä tarkoituksella ilmoittanut koiriani.. :)

Dieselin arvostelu 

Saden arvostelu

Eihän siinä, pitkä matka sileiden ERIen takia, mutta tätähän tää on. Kotimatkalla pienen harmituksen saattelemana saatettiin suunnitella vähän seuraavia reissuja... :D

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä muutamaan kertaan jaloittelemaan koirien kanssa ja pitihän se kuva Vaskikelloillakin napata. Kotona oltiin hävyttömän myöhään ja maanantain herätys töihin tuli aivan liian pian.