Ajelin kolmatta kertaa vehmersalmelle,
paimennustaipumustestiin, joskin tällä kertaa mukana oli eri koira kuin kahdella
ensimmäisellä kerralla. Aikaisemmista käynneistä voit lukea Täältä ja Täältä. Plakkarissa oli siis kahdelta kerralta tulos ”suositellaan
uudelleen testattavaksi”. Diesel on
hyvin erityylinen koira kuin mitä Bolt oli, mutta kyllä mua silti jännitti
testiin lähteä. Jos tämä ei menisi läpi, tuskin ajelisin enää ikinä Vehmersalmelle.
Tämänkertainen matka siis starttasi Vierumäen
matkakeitaalta, jossa ahtauduimme autoon Katin ja Sannan sekä Dieselin, Olgan
ja Tuiskun kanssa. Perillä Tiirantuvilla meitä odottivat vielä Saija, Nacho ja
Loco. Diesel, Olga ja Tuisku ovat Elopellon J-pentueesta, ja edustaat 75%
tuosta pentueesta. Kiva oli siis päästä reissuun ja näkemään näin laaja otanta
yhdestä pentueesta.
Ajelimme Tiirantuville asti ilman pysähdyksiä, ajatuksena,
että olisimme perillä sen verran ennen pimeää, että koirat ehtisivät rallaamaan
pitkin pihaa ja malttaisivat sitten yöllä nukkua. Perillä mökillä meitä odotti
lähes valmis sauna, mihin siirryimme vaihdettuamme ensin hieman kuulumisia. Ja
tiedättekö, yhtään ei tarvinut jännittää tulisivatko koirat toimeen vaikka omat
ihmiset eivät olisikaan vieressä vahtimassa. Kolme urosta ja kaksi narttua,
eikä mitään ongelmia sulautua yhdeksi laumaksi. Kyllä mä niin tykkään tästä rodusta!
Ilta hujahti kuin siivillä saunoessa ja grillatessa, ja pian
olikin jo aika ruveta unille, jotta pääsisi ylös aamulla klo 5.45. Aamulla
syötiin pikaisesti aamupalat ja laitettiin mökki kuntoon, tienpäälle lähdettiin
jo klo 6.45, sillä matka-aika testipaikalle oli hieman alta tunnin.
Testipaikalle kun päästiin kävimme ilmoittautumassa paikalle saapuneiksi ja
hetken odoteltuamme meille arvottiin koenumerot. Diesel sai numeron 3, ja kun
testin alussa oleva sosiaalisuus-osuus suoritettiin 5 koiran ryhmissä, pääsi
samaa ryhmään Olga-sisko numerolla 1.
Tuomarinpuhuttelussa Maija-Liisa Pasanen kertoi hieman siitä, mitä on tulossa ja lupasi ohjeista ameitä niin, että ohjaajat eivät sössi koiriensa testejä. Kovin oli rempseän oloinen tuomari, mikä helpotti omalta osaltaan jännitystä.
Ensin siis testattiin onko koira lähestyttävissä, tuomarina
toiminut Maija-Liisa Pasanen kävi rapsuttelemassa Dieselin ja kyseli
harrastuksista samalla kun Mari tarkisti sirun. Siitä sitten lähdettiin
kiertämään neljä muuta koiraa, minkä jälkeen käveltiin muusta laumasta
poispäin, päästettiin koira irti ja katsottiin, että koira pysyi kuulolla ja
tuli pyydettäessä kytkettäväksi. Tässä osuudessa Diesel mutusteli onnessaan
lampaan kakkaa, ja bongasipa tuo lampaatkin aitauksesta. Taisipa ihan
kuonokosteuksen päässä käydä laumaa ihmettelemässäkin ennen kuin säntäsi
kutsustani perääni. Hyvin meni tämä osio, enkä tätä osuutta ennalta
jännittänytkään sillä tiedän Dieselin olevan kuulolla.
Seuraavaksi sitten odoteltiin omaa vuoroa lampaille. Kun
meidän vuoro koitti, siirryttiin pyöröaitaukseen, missä lauma odotti. Portin
mentyä kiinni päästin Dieselin irti. Hetken Diesel katseli lampaita, ja kun
tuomari lähti lauman edelle ja mun piti jäädä Dieselin kanssa lauman perään,
jäi Diesel mutustamaan kakkaa ja katselemaan lampaita. Muutaman suullisen Diesel
popsi, ja sinä aikana mä jo kävin mielessäni kuinka Diesel vain mutustelisi
kakkaa eikä lähtisi paimentamaan ja me poistuttaisiin testistä lausunnolla ”suositellaan
uudelleen testattavaksi”. Mutta vielä mitä! Ihan kuin Diesel olisi ohjekirjan
lukenut kakkaa popsiessaan ja lamppu syttyi pienen pojan päässä.
Diesel kulki lauman perässä, ja pian se huomasi
liikuttelevansa laumaa. Hirveän kivaa oli kulkea ensin lauman takana ja
siirtyäkin sitten lauman edelle, jolloin lauma pysähtyi. Innostuipa pikkujätkä
juoksuttamaan laumaa laukalla kierroksen verran pyöröaitauksessa ja ai että,
miten lystiä oli, kun yksi lammas eksyi laumasta. Hurjalla kyydillä pyrki
Diesel kasaamaan eksyneen takaisin laumaan. Ja sen verran meinasi meno äityä
villiksi, että piti kertoa Dieselille, ettei tämä rallattelu ole se, mitä nyt
ollaan tekemässä. Pian päästiinkin jo kulkemaan niin, että mä kuljin tuomarin
kanssa lauman edellä ja Diesel toi yksin laumaa perässä. Tää oli kyllä aivan
mahtava kokemus itselle huomata, miten toi pienikoira syttyi ja rupesi
ymmärtämään asioita. Aivan toisenlainen kokemus lampailta kuin pari vuotta
sitten.
Häntä tötteröllä Diesel poistui pyöröaitauksesta ja pian
saatiinkin jo arvostelulomake, jolla saatiin oikeus lisätä Dieselin nimen eteen
koulutustunnus PAIM-T. Alla vielä arvostelu.
Ja kun Dieselin sisaruksista myös Olga ja Tuisku suorittivat
testin hyväksytysti (ja Olga näytti vieläpä siltä kuin olisi aina paimentanut!)
oli kiva lähteä kotimatkalle. Elopellon kasvatteja testissä oli kaiken
kaikkiaan 6, joista 5 saavat käyttää nimenä edessä koulutustunnusta PAIM-T ja
yksi suositeltiin uudelleen testattavaksi. Aivan mahtava päivä hyvässä seurassa
ja katsellen erilaisia suorituksia lampailla. Schapeja testissä oli peräti 12
kappaletta, mikä oli aivan mahtavaa. Sai todellakin hieman tuntumaa siihen,
miten erityylisiä paimenia schapetkin voivat keskenään olla.
Kiitos ja kumarrus niin matkaseuralle kuin seuralle perilläkin!
Pitänee kehitellä ens vuodellekin jotain kivaa J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti